Kaupunkipuutarha antaa mahdollisuuden puutarhurointiin sellaisellekin kerrostaloasujalle, jonka asuntoon ei kuulu parveketta, ja jonka naapurit eivät ole halukkaita jakamaan taloyhtiön pihaa viljelypalstoiksi. Tämän lisäksi kaupunkipuutarhat tuovat hylätyille tai muuten vaan tyhjille tonteille elämää, ja niiden avulla on helppoa muuttaa jopa pieniä paloja synkeistä betonihelveteistä vehreiksi urbaaneiksi keitaiksi.

Mitä hyötyä kaupunkipuutarhoista on?

1. Kaupunkipuutarhat parantavat kaupungin ilmanlaatua

Kaupunkipuutarhat myös parantavat kaupungin ilmanlaatua. Mitä tulee ilmanlaadun parantamiseen, yksi suuri haaste kaupunkipuutarhojen rakantamiselle onkin teiden sijoittelu kaupungeissa. Esimerkiksi kovin moni tuskin haluaa viljellä rakkaita tomaattejaan raskaasti liikennöidyn tien vieressä. Tässä mielessä kaupunkipuutarhat vaativat sellaisia hivenen syrjäisempiä paikkoja jotka eivät ole suoraan liikenteen saasteiden laskeumaalueella. Yleisiä paikkoja kuapunkipuutarhoille ovat mm. kirjastojen piha-alueet, sekä erilaisten jalankulkua varten suunniteltujen kulttuurialueiden, kuten esim. torien ja markkina-alueiden kulmat.

2. Kaupunkipuutarhat luovat yhteisöllisyyttä

Kaupunkipuutarhuroinnin ei tarvitse tarkoittaa sitä, että nyt sitten osallistutaan pitkin hampain teennäisille yhteispiknikeille joka sunnuntai ja raahaudutaan talkoisiin kerran kuussa. Yhteisöllisyys syntyy siitä, että tiedän, että oman laatikkoni ympärillä on tuon tyypin laatikko ja toisella puolella toisen tyypin laatikko. Jos joku ei ehdi kastelemaan omaa laatikkoaan, silloin autetaan. Yhteisistä tiloista ja tavaroista huolehditaan kuin omista. Kaikille moikataan ja toisten puutarhurien kanssa voi pysähtyä myös jutulle jos sattuu paikalle samaan aikaan. Siinä on jotain suloista ja omalla tavallaan tosi orgaanista. Ei ole mikään pakko olla kauhean sosiaalinen, mutta on sellainen paikka jossa on hyvä ja tiivis yhteishenki sellaisella suloisella Pohjois-Eurooppalaisen jöröllä ja sulkeutuneella tavalla.

3. Kaupunkipuutarhat lievittävät kaupunkisaarekeilmiötä

Kaupunkipuutarhat voivat myös vähentää kaupunkisaarekeilmiötä. Kaupunkisaarekeilmiö, tarkoittaa sitä, kun kesällä kaupungissa on niin paljon betonia ja asfalttia, että siellä tulee paljon kuumempi kuin ympäröivillä alueilla. Siis käytännössä sitä hetkeä kun jokainen helsinkiläinen haaveilee Juhannuksen helteiden paikkeilla pakenevansa sukulaisten mökille, Porvooseen tai vaikka Hankoon, jotta olisi vähän viileämpi olo. Kaupunkisaarekeilmiö aiheuttaa kaupungeissa kohonneita ilmastointikustannuksia (ilmastointilaitteen käyttäminen on about yhtä ekologista kuin lämmittimen käyttö), mutta tekee helleaalloista myöskin vaarallisempia kaupunkilaisten terveydelle.

Jos taloyhtiön asfaltoidulle sisäpihalle pistäisi pystyyn laatikon jokaisella halukkaalle puutarhurille, yleinen viihtyvyys paranisi, mutta myöskin suuremmassa mittakaavassa kaupunkisaareilmiö lievenisi ja tekisi kaupungeista mukavampia paikkoja asua.

4. Kaupunkipuutarhat lisäävät kaupunkien viihtyisyyttä

Kaupunkipuutarhoja voi suunnitella osaksi kaupunkia jo kaupungin kasvaessa, mutta toisaalta aivan samalla tavalla niitä voi luoda jo olemassa oleviin kaupunkitiloihin, täten tehden kaupunkien tiloista eläväisempiä ja kutsuvampia kaikille: niin ihmisille kuin pölyttäjillekin. Kaupunkipuutarhat ovat myös yksi kirjastojen ja puistojen kaltaisista käytännössä maksuttomista tiloista, joita kaupunki tai kunta voi tarjota asukkailleen. Sellaisia paikkoja joihin jokainen on tervetullut.

5. Kaupunkipuutarhat tukevat luonnon monimuotoisuutta

Kaupunkipuutarhat tukevat luonnon monimuotoisuutta, vaikka ajatuksena tämä saattaakin kuulostaa kaukaa haetulta. Jos kuitenkin mietit sellaista kaupunkialuetta, joka koostuu lähinnä betonista, asfaltista ja siitä yksittäisestä voikukasta joka kasvaa asfaltin halkeaman läpi, selliasessa ympäristössä ei ole hirveästi mahdollisuuksia pölyttäjien selviytymiseen. Erityisesti siinä vaiheessa kun kaupungit kasvavat, niillä on taipumust kasvaa keskeltä ulkoreunoille päin, ja useimmiten tuo kasvu tarkoittaa juuri asfaltin ja etonin lisääntymistä kauungin reunoilla, jossa aikaisemmin oli luonnontilaisia alueita.

6. Kaupunkipuutarhat toimivat opetusympäristöinä

Yksi omista suosikkijutuistani on myöskin piipahtaa puutarhalle kastelemaan laatikko ja törmätä koululuokkaan, joka on tullut puutarhalle tutustumaan vihanneksiin ja pölyttäjiin. Tuntuu todella kivalta, että yksittäiset harrastelijat ovat kaupungin tuella voineet luoda yhdessä keskelle kaupunkia sellaisen paikan jossa on mahdollista todella havainnollistaa luonnon ilmiöitä osana opetusta. Tämän lisäksi kaupunkipuutarhoista on iloa etenkin havainnollistavassa ravitsemuksen, sekä ympäristöaiheiden opetuksessa.

7. Kaupunkiviljely saa ihmiset arvostamaan ruokaa enemmän

Kaupunkiviljely tuo ihmisiä lähemmäs ruokaa. Kaupunkiviljelijä havaitsee miten tomaattipensaan, kesäkurpitsan tai vaikkapa kurpitsan kasvattaminen syömävalmiiksi ei tapahdukaan sormia napsauttamalla. Kun tietää, että luomuna omassa penkissä yksi kurkku kasvaa korjauskypsäksi kuukausia siementen idätyksestä alkaen, todennäköisesti muitakin kurkkuja tulee jatkossa katsoneeksi aivan erilaisin silmin. Kaupunkipuutarhurointiin osallistuminen täten aivan varmasti lisää jokaisen puutarhurin arvostusta ruoan tuotantoketjua sekä ruokaa kohtaan. Tässä mielessä vaikka kaupunkipuutarhurointi ei ainakaan nykyisellään ole tehokas ruoan tuotannon tapa, se saattaa silti auttaa arkisen ruokahävikin vähentämisessä.

8. Kaupunkipuutarhat parantavat huoltovarmuutta

Teoriassa kaupunkipuutarhat parantavat ruokaan liittyvää huoltovarmuutta, ja alunperin ensimmäiset kaupunkipuutarhat perustettiinkin toisen maailmansodan aikoihin juuri tästä syystä, kaupunkien ruokahuollon turvaamiseksi. Nykyisellään kaupunkipuutarhassa kasvatettujen vihannesten osuus kenenkään ravinnonsaannista on todennäköisesti varsin pieni. Laatikossa ei riitä tarpeeksi tilaa yhden talouden vihannesten tarpeita varten. Toisaalta mikäli kaupunkipuutarhoja olisi enemmän kuin pari kappaletta kaupunkia kohden, todennäköisesti jokaisella olisi mahdollisuus viljellä myös ravitsemuksellisesti fiksujakin määriä erilaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Kaupunkipuutarhat ovat edullisia toteuttaa

Kaupunkipuutarhojen kausimaksu täällä Tallinnassa on ainakin suhteellisen nimellinen 10-20 € per kasvukausi, täysin riippuen siitä onko ensimmäisen vuoden puutarhuri ja haluaako laatikon kasvihuoneesta vai ulkoa. Kun huomioi, että kasvukausi usein yltää huhtikuun lopusta lokakuun alkuun, kasvukaudelle tulee pituutta noin 5-7 kuukautta vuodesta riippuen. Kurkittuani suomalaisten kaupunkipuutarhojen hinnastoja, ainakin viljelylaatikot olivat aika samassa hintaluokassa kuin täälläkin. Tällöin pelkän laatikkovuokran kustannukseksi tulee vain noin 2-4 euroa kuukaudelta, mikä on harrastukseksi varsin edullinen. Samalla summalla joisi huoltoaseman kahvin kerran kuussa.

Edullisuus mahdollistaa puutarhaharrastuksen myös sellaiselle kaupunkilaiselle jolla ei ole mahdollisuutta investoida siirtolapuutarhamökkiin. Lisäksi kaupunkipuutarha eroaa palstaviljelystä siinä mielessä, että jo hyvin pienellä tilapanostuksella voidaan luoda viheralue ja hyvinvointia.

Kaupungin tai muun kaupungissa jättömaata omistavan tahon kannalta diili on todella edullinen: puutarhurit maksavat maa-alan vuokran, mullan, kompostin, kasteluveden ja laatikoiden aiheuttamat kulut, sekä tuovat itse kasvit paikan päälle. Ainoa asia jota kaivataan onkin siis lupa maa-alan hyödyntämiseen.

En oikein jaksa uskoa, että ainoallakaan kaupungilla olisi todellisia haasteita kaupunkiviljelyn edistämiseen liittyen, huomioiden, että suurin osa innokkaista harrastelija puutarhureista ymmärtää, ettei kaupunkipuutarhoja perusteta kaupallisesti arvokkaimmille tonteille. Mutta monilta keskeisiltäkin alueilta löytyy pieniä saarekkeita jotka voi yhteisön voimalla muuntaa kaikkia hyödyttäviksi kaupunkikeitaiksi.

Kokemuksia kaupunkipuutarhasta – Põhjalan tehdas Tallinnassa

Põhjalan tehdaskompleksi Tallinnassa on omasta mielestäni aidosti onnistunut uudisalue. Vanha tehdaskompleksi on otettu hyötykäyttöön kulttuurialueena, ja uutena hipsterien viikonloppujen menomestana. Omalla tavallaan on hurjan kivaa, että paikassa on elämää: kaksi kaupunkipuutarhaa, taidegallerioita, artisaanileipää, kahviloita, baareja, ravintoloita, työskentelyyn sopivia paikkoja sekä hurmaava lasten leikkipaikka, josta löytyy se kaikkein tärkein eli VANKILA.

Puutarha aloitti viime vuonna, ja sen saaman suuren suosion ansiosta puutarhaa laajennettiin tänä keväänä, jonka lisäksi ensi keväänä tiedossa taitaa olla tiedossa puutarhan yhteinen kanatarha.

Olemme nyt saaneet nauttia omasta laatikostamme tämän kesän verran. Kesä on ollut opettavainen, hauska ja palkitseva. Kaikki keväällä, kun vapaaehtoiset rakensivat talkootöinä puutarha-alueen laatikkoineen toukokuisen tihkusateisen lauantai-iltapäivän kuluessa. Sitten päästiinkiin jo istuttamaan siemeniä ja pian olimme jo ravaamassa laatikolla kastelemassa sitä säännöllisesti, odottaen ilmestyyköhän kohta jo versoja näkyviin. Ja kyllähän niitä ennen pitkää ilmestyi!

Meidän puutarhastamme löytyy ihanan paljon kaltaisiamme mamu-tarhureita, jolloin porukassa on helppoa olla mukana kun tiedotteiden ja muiden kaikille tarkoitettujen viestien kielenä toimii inklusiivinen englanti, molempien kotimaisten eli siis viron ja venäjän lisäksi. Koen myös todella mukavaksi sen, että puutarha tuo yhteen todella erilaisia viljelijöitä: on kaltaisiamme pariskuntia, kaveruksia, lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä, kaupunkipuutarha vetää puoleensa ihmisiä kaikilta elämän poluilta ja kaikissa elämänvaiheissa.

Missä päin Suomea kaupunkipuutarhurointi tai palstaviljely on mahdollista?

Kaupunkipuutarhurointi sekä palstaviljely on mahdollista ainakin:

• Helsingissä
• Espoossa
• Vantaalla
• Turussa
• Tampereella
• Kuopiossa
• Lahdessa
• Oulussa
• Porissa
• Jyväskylässä

Mikäli omaa kaupunkiasi ei löydy listalta, kurkkaa kaupunkisi nettisivuilta josko mahdollisuus sittenkin löytyisi, mutta se olisi vain jäänyt huomaamatta. Myös jos tuntuu siltä, että lähin puutarha on todella kaukana kotoasi, kannattaa kysyä olisiko lähialueilta mahdollista kartoittaa sopivaa paikkaa, jossa riittäisi innokkaita puutarhureita. Muista myös, että omassa taloyhtiössä kannattaa aina myös ehdottaa!

-Anna

___________________________________

Luitko jo?

IPCC:N 2021 RAPORTTI JA 2°C ILMASTON LÄMPENEMISEN SEURAUKSET SELITETTYNÄ

13 KIINNOSTAVINTA EKOKIRJAVINKKIÄ – EKOLOGISUUS JA ILMASTONMUUTOS AIHEISET KIRJAT

EKOLOGISET JA HALVAT TREFFI-IDEAT TOP 9

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post 8 syytä perustaa kaupunkipuutarha (ja liittyä itse mukaan!) appeared first on Ihme ituhippi.

Ilman hiilidioksidipitoisuus on korkeimmalla tasolla 2 miljoonaan vuoteen.

Meriveden nousu on nopeimmillaan 3000 vuoteen.

Arktinen jääalue on matalimmalla tasolla 1000 vuoteen.

Arktinen merijää on pienentynyt 40% vuoden 1979 jälkeen.

Nykyisillä ilmastotoimilla ei saavuteta Pariisin sopimuksen tavoitteita

IPCC:n tuoreimman raportin ytimessä oli viesti, että nykyisillä ilmastotoimilla ei tulla pääsemään Pariisin sopimuksen tavoitteisiin rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 2°C vuosisadan loppuun mennessä. Raportin mukaan kyseinen 1.5 asteen lämpeneminen tullaan todennäköisesti saavuttamaan ja ylittämään jo seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Kahden asteen tavoitteeseen voidaan päästä vain ryhtymällä välittömästi laaja-alaisiin ja intensiivisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi. Nyt, eikä viiden vuoden kuluttua.

Mikäli maailma jatkaa nykyisen kaltaisella kohtuullisella päästövähennysten tiellä, ilmasto tulee raportin mukaan lämpenemään noin 2 astetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja noin 2,7°C vuosisadan loppuun mennessä. Saman raportin synkimmissä arvioissa ilmasto puolestaan lämpenee jopa 3 astetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja jopa 5.7 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Raportti valottaa sitä, että viimeisten 40 vuoden aikana, jokainen vuosikymmen on ollut edeltäjäänsä lämpimämpi, ja tämä kehitys voidaan pysäyttää ainostaan voimakkailla ja välittömillä ilmastotoimilla. Jopa siinä tapauksessa, että ihmiskunta todella ottaisi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ykkösprioriteetikseen ja tekisi kaiken mahdollisen jo tänään, ilmasto jatkaisi lämpenemistään vielä vuosisadan puoliväliin asti, jonka jälkeen se alkaisi vasta viilenemään.

Muutokset ilmakehässä näkyvät hitaasti. Ilmakehässä on jo nyt liikaa hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja, kuten metaania. Sen lisäksi, että kyseisten kasvihuonekaasupäästöjen tuottaminen pitää ajaa nollaan, jo olemassa olevia kasvihuonekaasuja tulee sitoa ilmakehästä tavalla tai toisella.

Jotkin jo nyt tapahtumassa olevista muutoksista ovat peruuttamattomia, kuten esimerkiksi merenpinnan nousu. Merenpinta tulee pysymään korkealla vielä vuosisatoja jopa sen jälkeen kun ilmastopäästöt on saatu nollaan.

Ihminen ilmastonmuutoksen kiistattomana aiheuttajana

IPCC oli tuoreessa raportissaan koonnut riittävästi tutkimusaineistoja yhteen todetakseen varmaksi, että teollisen vallankumouksen jälkeen jo tapahtuneesta 1.2 asteen lämpenemisestä vain 0.1 astetta johtuu luonnollisesta vaihtelusta, kuten tulivuorten purkauksista tai auringosta. Toisin sanoen, on siis täysin kiistämätöntä, että viime aikainen ilmaston lämpeneminen johtuu ihmisen aiheuttamista päästöistä, joita syntyy mm. fossiilisten polttoaineiden ja puiden hakkuiden seurauksena.

Jankutus siitä onko ilmastonmuutoksen syy ihmiskunnan vai ei, ainoastaan hidastaa toimeen ryhtymistä ja ajaa ihmiskunnan kollektiivisesti ahtaammalle jokaisen hukkaan heitetyn vuoden kuluessa. Nyt tuon väittelyn voi viimein toivottavasti haudata. Syyttely ja syyllisten etsiminen vain hidastaa ratkaisujen löytämistä.

2°C ilmaston keskilämpötilan nousulla on dramaattiset seuraukset

Voimakkaisiin helleaaltoihin liittyvä kasvanut kuolleisuus

1.5 asteen lämpenemisen skenaariossa noin 14% maailman ihmisistä altistuu voimakkaille helleaalloille vähintään kerran viidessä vuodessa. 2 asteen skenaariossa jo 37% maailman väestöstä altistuu voimakkaille helleaalloille. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vanhukset, ja henkilöt jotka kärsivät sydän- tai munuaissairauksista.

Vuoden 2003 hellekesänä Euroopassa tapahtui yli 70 000 helteeseen liittyvää ylimääräistä kuolemaa. Lancet tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan, helteisenä vuonna 2018, kuumuus aiheutti Euroopassa jopa 104 000 ylimääräistä kuolemaa.

Lämpenevä ilmasto kasvattaa tartuntoja levittävien hyönteisten elinalueita

Lisääntynyt kuumuus mahdollistaa erilaisten tartunnanlevittäjien, kuten malariaa, zika-virusta ja dengue-kuumetta kantavien hyönteisten leviämistä uusille alueille, myös nykyistä vakiintuneemmin Etelä- ja Keski-Eurooppaan.

Kuolevat koralliriutat vaikuttavat puolen miljardin ihmisen elämään

1.5 asteen lämpenemisen tapauksessa koralliriutoista tuhoutuu noin 70-90%. Mikäli 2 asteen lämpenemisskenaario toteutuu, koralliriuttojen ennustetaan tuhoutuvan kokonaan.

Koralliriuttojen tuhoutumisessa ei ole kyse vain surullisesta luonnon ihmeen kuolemasta, vaan sillä on suora vaikutus myös luonnon monimuotoisuuteen, ja paikallisten ihmisten selviytymiseen. Noin puoli miljardia ihmistä maailmanlaajuisesti saa koralliriutoilta kalastettua ruokansa ja ne tuottavat matkailualan työpaikkoja. Lisäksi elävät koralliriutat suojaavat rannikkoalueita ja toimivat alueen meriekosysteemin perustana. Mikäli koralliriutat menetetään, puolen miljardin ihmisen tulee löytää uusia ratkaisuja liittyen kaikkiin niihin virkoihin, joita koralliriutta tällä hetkellä toimittaa.

Ruoan tuotannon epävakaus

Kahden asteen lämpenemisen on arvioitu vaikuttavan erityisesti maissin, riisin, vehnän ja muiden viljojen satojen kutistumiseen. Tämän lisäksi arvion mukaan vuotuinen maailmanlaajuinen vuotuinen kalansaalis kutistuu kahden asteen lämpenemisen skenaariossa noin 3 miljoonan tonnin verran. Erityisen voimakkaasti vaikutusten uskotaan kohdistuvan kehittyvien maiden asukkaisiin.

Napajäätiköiden sulaminen: ilmastonmuutoksen dominoefekti & merenpinnan nousu – Vedenalaiset kaupungit

1. Pohjoisnapa sulaa – ikirouta vapauttaa kasvihuonekaasuja kiihdyttäen ilmastonmuutosta

Jo nyt 40% arktisesta merijäästä on sulanut vuoden 1979 jälkeen. Mikäli arktisen merijään sulaminen jatkuu nykyisellä tahdilla, ilmaston lämmettyä 2 astetta, pohjoisnapa on kesäisin sula noin kerran kymmenessä vuodessa.

Vaikka arktinen napajää ei nosta merenpinnan tasoa yhtä dramaattisesti kuin muiden jäätiköiden sulaminen, Arktisen napajään sulaminen kiihdyttää ennestään jo parhaillaan käynnissä olevaa ilmaston lämpenemisen kehityskulkua. Tämä puolestaan nostaa riskiä dominoefektin muodostumisesta, jossa pohjoisnavan sulaminen laukaisee Grönlannin ja Etelänavan läntisen osan sulamisen.

Eri arvioiden mukaan, arktisen ikiroudan sulaminen vapauttaa ilmakehään 21-70 miljardia tonnia kasvihuonekaasuja jotka ovat tähän mennessä olleet sidottuna ikiroutaan. Riippuen siitä kuinka suuri osa kaasuista vapautuu hiilidioksidina ja kuinka suuri osa metaanina, vapautuvat kasvihuonekaasut voivat lämmittää ilmastoa jopa noin asteen verran, ja työntää maailman kahden asteen lämpenemisestä kolmen asteen lämpenemiseen hyvinkin nopeasti.

2. Antarktisen napajään sulaminen – nopea merenpinnan nousu

Vuoden 2018 1,5° raportissaan IPCC esittää, että noin kaksi astetta lämpimämmässä maailmassa ilmaston lämpenemisen “keikahduspisteen” ylittäminen saattaa syöstä Etelänavan läntisen osan niin syvään sulamiseen, että se irtoaa irti navasta. Yleisesti Etelänavan läntisen “epävakaan”, eli akuutissa sulamisvaarassa olevan osan sulamisen uskotaan ryöstäytyvän hallitsemattomaksi jossakin 1.5°C ja 2°C globaalin ilmaston keskilämpötilan nousun välissä.

Etelänavan läntiseen osaan on sitoutunut niin paljon jään muodossa olevaa vettä, että sen sulaminen nostaisi merenpinnan tasoa yli viisi metriä.

3. Grönlannin jäätikön sulamisen käynnistyminen

IPCC:n puolentoista asteen erikoisraportin mukaan, jo 1,5-2 asteen maailmassa Grönlannin pysäyttämättömän sulamisen alkamiselle on olemassa kohtuullisen suuri riski. Mikäli Grönlannin sulaminen ylittää pysäyttämättömän pisteen, jäätikön sulaminen tulee viemään noin vuosisadasta jopa vuosituhanteen. Grönlannin jäätikköön on sitoutunut niin paljon vettä, että mikäli koko jäätikkö sulaisi, se voisi nostaa merenpintaa jopa 7 metrin verran. Mikäli Grönlannin sulaminen pystyttäisiin pysäyttämään ja peruuttamaton sulaminen siten estämään, veisi joka tapauksessa seuraavaan jääkauteen asti, että Grönlanti palaisi takaisin alkuperäiseen tilaansa.

Vedenalaiset kaupungit

Vuonna 2018 ilmestyneen tutkimuksen laskelmien mukaan, liki 4 miljoonaa ihmistä ja 70% arktisesta infrastruktuurista sijaitsee sellaisella ikirouta-alueella, jonka oletetaan sulavan, mikäli ilmasto lämpenee kaksi astetta. Ikiroudan sulaessa näistä alueista tulee oletettavasti elinkelvottomia ja huomattavia määriä infrastruktuuria vahingoittuu. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kyseisten arktisten alueiden asukkaiden on löydettävä uusi koti muualta.

Jopa välttäen äärimmäisiä skenaarioita merenpinnan nousuun liittyen, IPCC arvioi, että 79 miljoonaa ihmistä joutuu muuttamaan nousevan merenpinnan tieltä kaksi astetta lämpimämmässä maailmassa. Väestörikkaimmat alueet joita ongelma koskettaa, sijaitsevat erityisesti Kiinassa, Bangladeshissa, Egyptissä, Intiassa, Indonesiassa, Japanissa, Filippiineillä, Yhdysvalloissa ja Vietnamissa.

Kokonaisia valtioita uhkaa joutua nousevan merenpinnan alle, etunenässä pienet saarivaltiot, kuten Malediivit ja Tuvalu.

Mitä raportti kertoo Pohjois-Euroopan tulevaisuudesta?

• Voimakkaat myrskyt tulevat lisääntymään.
• Rankkasateet tulevat lisääntymään.
• Sadevesitulvat tulevat lisääntymään.
• Ennätykselliset helteet tulevat lisääntymään.

Mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on Suomeen?

Kesät ja talvet muuttuvat

Euroopassa, ja erityisesti Pohjois-Euroopassa ilmaston keskilämpötila nousee nopeammin kuin monilla muilla alueilla. Helleaallot ovat yleistyneet huomattavasti 1950-luvulta lähtien, siinä missä voimakkaat pakkaset ovat puolestaan harventuneet huomattavasti samalla aikavälillä. Merissä mitatut helleaallot ovat kaksinkertaistuneet 1980-luvulta lähtien. Vuoden 2021 kesänä koetun helleaallon kaltaiset helteet tulevat raportin mukaan todennäköisesti lisääntymään jatkossa.

Talvien keskilämpötila tulee nousemaan nykyisestä, tarkoittaen sitä, että pakkaspäiviä ja lumipeitteistä aikaa tulee olemaan vähemmän. Ajatuksena lämpimämpi talvi voi kuulostaa kivalta, mutta toisaalta samalla se tarkoittaa sitä, että talvi joka on tähän mennessä pitänyt monet ei-toivotut tuholaishyönteiset ja taudinlevittäjät aisoissa ei enää suojaa Pohjois-Eurooppaa entisellä tavoin. Tästä on haittaa niin kansanterveyden kuin maanviljelynkin näkökulmasta.

Maatalous – kuivuus ja kasvukausi

Kuivuusaallot, jotka vaikeuttavat maanviljelyä ja haittaavat ekosysteemejä, tulevat yleistymään Länsi-Euroopassa. Tämä tulee haittaamaan myös pohjois-eurooppalaisten ruokaan liittyvää huoltovarmuutta huomattavasti, sillä ainakaan nykyisellään pohjois-eurooppalaisella ruoan tuotannolla ei pystytä ruokkimaan koko alueen väestöä. Ilmaston lämpenemisen johdosta, erityisesti pohjoisen napa-alueen läheisyydessä kasvukausi on pidentynyt kahdella päivällä vuosikymmenessä 1950 luvulta lähtien, eli tähän vuoteen mennessä jo kahden viikon verran. Kaikki alueella sijaitseva hedelmällinen viljelysmaa on jo käytännössä käytössä, eikä karu maaperä muutu ravinnerikkaaksi viljelysmaaksi parissa kesässä, vain koska lämpötilan määrittelemä kasvukausi on entistä pidempi.

Merenpinnan nousu

Meriveden pinnan nousu johtuu veden lämpölaajenemisesta sekä ikiroudan sulamisesta. 1970-luvulta vuoteen 2018, lämpölaajeneminen selitti noin 50% meriveden noususta, mutta vuosien 2006-2018 välillä meriveden nousun pääasiallinen syy olivat jo jäätiköiden sulamisvedet. Tällä hetkellä meriveden pinta nousee noin 3,7 mm vuodessa, eli nykyisellä tahdilla noin 30 senttiä vuosisadan loppuun mennessä, mikäli ei huomioida napajäiden ja muiden jäätiköiden potentiaalisesti yhtäkkiä voimistuvaa sulamista, joka voi puolestaan merkitä merenpinnan nousua jopa useiden metrien verran.

Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä uusien talojen rakennuslupien kanssa on varauduttu siihen, että merenpinta nousee 3 metriä, jolloin rakennusten on oltava vähintään kolmen metrin korkeudella merenpinnasta. Tällä hetkellä kyseisen korkeuseron katsotaan olevan riittävä ainakin vuoteen 2100 asti.

Mikäli mikä tahansa maailman jäätiköistä sulaa odotettua nopeammin, tai minkä tahansa jäätikön dramaattinen sulaminen alkaa ennakoitua aikaisemmin, merenpinta voi oletettavasti nousta konservatiivisia arvioita enemmän. Arviot vedenpinnan nousun määrästä vaihtelevat hyvin voimakkaasti lähteestä riippuen, ja nousu voi vuosisadan loppuun mennessä olla lähteestä riippuen olla mitä tahansa 30 senttimetristä 10 metriin. Ainoa asia joka vaikuttaa varmalta on, että merenpinta nousee, ja sen nousutahti kiihtyy tulevaisuudessa.

Poimintoja uutisista kesältä 2021 – Sään ääri-ilmiöt ja poikkeukselliset sääolosuhteet seurauksena ilmastonmuutoksesta

Sääuutiset kertovat tarinaa tulista ja tulvista läheltä ja kaukaa. Tänä kesänä ympäri maailman satoja tuhansia ihmisiä on evakuoitu, liki tuhat on kuollut, miljoonat kärsivät kuivuudesta, eivätkä resurssit riitä äärimmäisten sääolojen hallitsemiseen. Kyse ei ole yksittäisestä harvinaisesta luonnonkatastrofista, vaan koko maailmaa koskettavasta tilanteesta ja jatkuvasti yleistyvistä sään ääri-ilmiöistä.

YK:n alaisen Maailman Meteorologisen Järjestön mukaan, alla kuvatun kaltaiset yleistyneet sään ääri-ilmiöt ovat seurausta ilmaston muutoksesta. Maailman terveysjärjestön ja Belgian valtion perustaman International Disaster Database -tietokannan mukaan heinäkuussa maailmassa käynnissä oli yhtäaikaa ainakin 208 säähän liittyvää luonnonkatastrofia. Se on vähemmän kuin viime vuonna, mutta 11% enemmän kuin mitä 2010-luvun keskiarvo on ollut.

Helleaallot

• Kesäkuu 2021 oli Pohjois-Amerikan mittaushistorian kuumin ja Euroopassa toiseksi kuumin. Kesäkuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin.
• Golf-virta hidastuu ja on nyt hitaimmillaan 1600 vuoteen. Hidastumisen syynä ovat sulavat napajäät sekä Grönlanti ja lämpenevät meret. Tämän seurauksena Euroopassa saatetaan nähdä entistä useammin voimakkaita myrskyjä.
• Heinäkuussa potilaat odottivat HUSin päivystyksessä jatkohoitopaikkaa jopa vuorokausia, viikkoja jatkuneen helleaallon ruuhkauttaessa päivystyksen.
• Itämeri oli ennätyslämmin heinäkuussa 2021. Mikäli mittaushistorian korkeimmista lukemista tulee tulevaisuudessa trendi yksittäisen tapahtuman sijaan, sinileväkukinnot yleistyvät, nykyiset merieliöt eivät välttämättä selviä lämmenneessä ympäristössä ja meren pohjaan muodostuu nykyistäkin enemmän kuolleita happikatoalueita.

Tulvat

• Heinäkuussa Saksa ja Belgia tulvivat valtoimenaan ja yhteensä tulvissa kuoli 216 ihmistä, loukkaantui 800 ja noin 150 oli kateissa Saksan puolella vielä ennen heinäkuun viimeistä viikonloppua.
• Kiinassa yli 80 000 ihmistä on evakuoitu voimakkaiden tulvien tieltä Sichuanin maakunnassa elokuussa 2021.
• Heinä-elokuun vaihteessa Henanin maakunnassa Kiinassa 302 ihmisen raportoidaan kuolleen voimakkaan sateen aiheuttamassa tulvassa.
• Elokuun alussa Intian länsiosissa sijaitsevassa Maharastran osavaltiossa tavallista voimakkaampien monsuunisateiden aiheuttamien tulvien vuoksi evakuoitiin liki 300 000 ihmistä ja kuolleiksi on raportoitu yli 250 ihmistä.
• Heinäkuun lopussa Filippiinien pääkaupungissa Manilassa monsuunisateiden aiheuttamien tulvien vuoksi evakuoitiin 15 000 ihmistä. Elokuun alussa yli 60 000 ihmistä oli joutunut jättämään kotinsa.

Metsäpalot

• Tänä kesänä metsäpalot Siperiassa ovat syöneet yli 14 miljoonaa hehtaaria metsää, ja metsäpalojen savu on tehnyt historiaa kulkeutumalla yli 3000 kilometrin matkan Pohjoisnavalle asti. Osa paloista on tapahtunut arktisella vyöhykkeellä napapiirin pohjoispuolella.
• Kreikka on liekeissä. Tuhansia ihmisiä on evakuoitu.
• Turkki palaa. Kymmeniä tuhansia ihmisiä on evakuoitu metsäpalojen tieltä.
• Kanadan länsiosat ovat tulessa ja alueelle on julistettu yleinen hätätila. Yli 5500 on evakuoitu ja yli 30 000 ihmistä on varoitettu mahdollisesta evakuoinnista.
• Yhdysvaltojen länsirannikko ja Hawaiji ovat tulessa. Hawaijilla metsäpalot ovat suurimmat saaren tähän astisessa historiassa. Tuhansia on evakuoitu palojen tieltä.

Kuivuus

• Kuumuus ja kuivuus ovat heikentäneet vuoden 2021 satoa Suomessa. Heinäkuun puolivälissä kotimaisen sadon määrä on jäämässä arvioiden mukaan jopa 10% tavallista heikommaksi. Kuivuus koettelee myös eläimiä ja maidon tuotantomäärät ovat paikoin romahtaneet jopa kymmeniä prosentteja. Myös luonnonvaraisten marjojen ja sienten sadot ovat kärsineet poikkeuksellisista sääolosuhteista.
• Kalifornia kärsii poikkeuksellisesta kuivuudesta, joka koskettaa yli 14 miljoonaa ihmistä. Juomavesi uhkaa loppua kymmenistä kunnista ja ihmiset ajavat jopa yli parikymmentä kilometriä päästäkseen suihkuun.

Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi tarvitaan nopeita, tehokkaita ja pysyviä päästövähennyksiä

Jos luit tänne asti, tiedät, että nykymenolla ilmasto tulee lämpenemään 2 astetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja huomattavasti lisää vuoteen 2100 mennessä. Tiedät myös, että mikäli ilmasto lämpenee kaksi astetta, lämpötilan nousu ei todennäköisesti pysähdy siihen. Lisäksi tiedät, että jo 2 asteen lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat katastrofaalisia, ja jo kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa jo jonkin verran pysyvää vahinkoa planeetallemme. Miljoonien ihmisten kodit, terveys ja toimeentulo ovat vaarassa.

Jo kahden asteen maailmassa tapahtuvat muutokset aiheuttavat huomattavia taloudellisia kustannuksia niin valtioille, yrityksille kuin ihan tavallisille yksityishenkilöillekin. Nouseva merenpinta, tulvat, kuivat kaudet, myrskyt ja metsäpalot tuhoavat infrastruktuuria, työpaikkoja, metsiä, tehtaita, koteja, peltoja, kauppoja, ja kaikkea kuviteltavissa olevaa jolla on taloudellinen arvo.

Tällä hetkellä pöydällä olevan EU:n ilmastopaketin GreenDealin hinta tulisi olemaan noin 1 biljoonaa euroa. Kasvihuonekaasupäästöjen nopea pudottaminen on kaikkea muuta kuin halpaa, mutta sen on arvioitu olevan silti huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin lämpötilan nousun jatkumisen aiheuttamat tuhot.

On arvioitu, että ilmastonmuutos olisi aiheuttanut EU:ssa jo tähän mennessä taloudellisia vahinkoja noin puolen biljoonan euron edestä, ja summa tulee kasvamaan, mitä enemmän äärimmäiset sääolosuhteet ja niiden lieveilmiöt yleistyvät.

Päästövähennysten on oltava nopeita

IPCC:n raportin julkistustilaisuudessa korostettiin sitä, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen on äärettömän vaikeaa, ellei päästövähennyksiä tehdä mahdollisimman nopeasti, puolittaen päästöt jo tällä vuosikymmenellä puoleen nykyisestä, ja tiputtaen maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä.

Vuoden 2050 jälkeen hiilidioksidia tulee alkaa sitomaan ilmakehästä, eli maailman tulisi muuttua hiilinegatiiviseksi, jotta Pariisin kahden asteen tavoitteeseen voitaisiin päästä.

Päästövähennysten on oltava riittävän tehokkaita

Jotta päästöjä voidaan vähentää IPCC:n esittämällä aikataululla riittävästi, päästövähennysten on oltava nopeiden lisäksi mahdollisimman tehokkaita. Ei esimerkiksi ole järkevää siirtyä hyödyntämään väliaikaisia hivenen nykyistä vähähiilisempiä ratkaisuja kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja vasta sen jälkeen siirtyä päästöttämän teknologian hyödyntämiseen.

Tehokkaat toimet on hyödynnettävä nyt, kun niiden hyödyntämisellä voidaan vielä välttää synkimmät skenaariot lähes kuuden asteen ilmaston lämpenemisestä vuoteen 2100 mennessä.

Päästövähennysten on oltava pysyviä

Päästövähennysten on oltava myös pysyviä.

Ilmastonmuutoksen ongelmana on, että vaikka maailmasta tulisi hiilineutraali tänään, se alkaisi näkyä maapallon ilmaston keskilämpötilassa vasta viiveellä. Pysyvillä vähennyksillä tarkoitetaankin siis sitä, että hetkellinen leikkaus kasvihuonekaasupäästöissä ei ole vaikuttava keino ilmastopäästöjen vähentämiseen.

Minkä kaiken tulee muuttua, jotta Pariisin ilmastotavoitteet voidaan vielä saavuttaa?

Lyhyesti ilmaistuna aivan kaiken. Meidän tulee määrittää koko nykyinen järjestelmämme uusiksi. Katseen tulee kohdistua energiantuotantoon, ruoan tuotantoon, liikenteeseen ja jokaiseen muuhunkin teollisuuden alaan. Ainoakaan yksilö, yritys tai valtio ei pysty toteuttamaan näin valtavaa muutosta yksin, vaan se vaatii yhteistyötä.

Valtioilta kaivataan taloudellista tukea sekä sääntelyä kasvihuonekaasujen leikkaamisen mahdollistamiseksi. Yrityksiltä vaaditaan pitkäjänteistä katsetta yrityksen elinvoimaisuuden varmistamiseksi tulevaisuudessakin, päästöjä vähentäviä toimia toteuttamalla. Yksilöiltä vaaditaan kykyä sopeutua uuteen tilanteeseen, ja tahtoa vaikuttaa asioihin. Yksilöillä on äänioikeus jonka avulla poliittiset päättäjät valitaan ja yksilö voi valita minkä tyyppistä tuotantoa hän haluaa tukea omilla kulutusvalinnoillaan.

Mitä tavallinen ihminen voi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi?

Alta löydät tehokkaimpia esimerkkejä aidosti vaikuttavista ilmastotoimista suhteellisessa tärkeysjärjestyksessä. Ilmastotekojen tehokkuusjärjestys on puhtaasti suuntaa-antava, sillä jokaisen yksilölliset päästöt vaihtelevat suurestikin omien elämäntapojen mukaan.

1. Äänestä. Muista eduskuntavaalien lisäksi EU-vaalit ja kunnallisvaalit, niissä päätetään jokaisen kansalaisen arkeen vaikuttavista ilmastoasioista.
2. Vältä lentämistä. Korvaa lentomatkoja esim. junamatkoilla.
3. Siirry kasviperäiseen ruokavalioon. Vältä erityisesti punaisen lihan ja juustojen kulutusta.
4. Elä autotonta elämää.
5. Osta vähemmän. Osta vähemmän, käytä jo omistamasi aidosti loppuun, osta käytettynä, huolla jo omistamaasi, ostaessasi uutena osta pitkäikäistä.
6. Vähennä autoilua. Tee lyhyet matkat jalan tai pyörällä, hyödyntämällä julkista liikennettä aikaisempaa enemmän pidemmillä matkoilla. Dramaattisimmat päästövähennykset syntyvät autosta luopumalla.
7. Osta vihreää sähköä.
8. Vähennä energian kulutusta. Paranna kodin energiatehokkuutta eristämällä. Laske huonelämpötila talvisin noin 20 asteeseen ja makuuhuoneessa noin 19 asteeseen. Käytä lattialämmitystä vain lattian kuivaamiseen. Sulje valot ja laitteet joita et tarvitse. Käy lyhyemmissä suihkuissa ja pese vaatteet ajoittain viileämmällä ohjelmalla, jolloin kulutat vähemmän energiaa veden lämmitykseen.
9. Hanki aurinkopaneeli.
10. Kerro omista ilmastoteoistasi. Brittitutkimuksen mukaan puolet ihmisistä, jotka tuntevat jonkun joka ei lennä ympäristönsuojelullisista syistä, ovat itsekin vähentäneet lentämistään.
11. Kierrätä.
12. Suosi vaatteiden narukuivatusta kuivausrummun käytön sijaan.
13. Vaihda energiatehokkaampiin lamppuihin.

Millaisia ajatuksia tuorein vuoden 2021 IPCC:n raportti sinussa herättää?

-Anna

______________________________

Luitko jo?

IPCC RAPORTTI JA MITÄ SIITÄ ON JÄÄMÄSSÄ KÄTEEN? (2018)

13 KIINNOSTAVINTA EKOKIRJAVINKKIÄ – EKOLOGISUUS JA ILMASTONMUUTOS AIHEISET KIRJAT

TÄMÄ SINUN TULISI TIETÄÄ VIHREÄSTÄ SÄHKÖSTÄ

VEGAANISET LIHANKORVIKKEET JOTKA MAISTUVAT PAATUNEIMMALLEKIN LIHANSYÖJÄLLE

LÄHISEUTUMATKAILU ON ALIARVOSTETTUA

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post IPCC:n 2021 raportti ja 2°C ilmaston lämpenemisen seuraukset selitettynä appeared first on Ihme ituhippi.

Usein puhumme kierrättämisestä itseisarvona, emmekä välttämättä pysähdy pohtimaan sitä, minkä tyyppistä kierrättämistä haluamme erityisesti toteuttaa ja tukea arjessamme. Uskon, että maailmassa olisi valtavasti tilaa materiaalien paremmalle hyödyntämiselle erityisesti upcyclingiin, eli ylöspäin kierrättämiseen liittyen. Mutta mitä on upcycling? Tai sen vastakohta downcycling? 

Mitä upcycling ja downcycling tarkoittavat? 

Upcycling – Ylöspäin kierrättäminen 

“Asian tai esineen kierrättäminen siten, että lopputuote on arvokkaampi kuin alkuperäinen tuote : luoda arvokkaampi esine pois heitetystä vähempiarvoisesta esineestä.” –Merriam Webster Dictionary

Esimerkkejä upcyclingista: PET-muovisten juomapullojen kierrättäminen koruiksi. Kalaverkkojen hyödyntäminen uima-asujen materiaalina. Lastauslavojen hyödyntäminen puutarhasohvan runkona.

Downcycling – Alaspäin kierrättäminen 

“Asian tai esineen kierrättäminen siten, että lopputuote on vähemmän arvokas kuin alkuperäinen tuote : luoda vähäarvoisempi esine tai asia pois heitetystä arvokkaammasta esineestä.” –Merriam-Webster Dictionary

Esimerkkejä downcyclingista: Vaatteiden kierrättäminen autojen sisäosien eristeiksi. Paperin kierrättäminen vessapaperiksi. Muovikassin käyttäminen roskapussina.  

Arvo kierrätyksen tyyppiä määrittämässä 

Upcycling antaa tuotteelle tai tavaralle uuden elämän, hyödyntäen sen jo olemassa olevia osia. Upcyclingissa muovia harvoin sulatetaan enää takaisin muovirakeiksi, vaan useimmiten jo olemassa olevaa muovia hyödynnetään jollakin muulla tavoin. Myös esimerkiksi kierrätyskeskuksesta löytyneiden muuten ajattoman näköisten, mutta väriltäään kulahtaneiden kalusteiden maalaaminen uutta omistajaa varten on käytännössä upcyclingia. 

Downcyclingissa puolestaan tuote usein palautetaan alkuperäisiin partikkeleihinsa, kuten esimerkiksi puutavarana kierrätettävä vanha huonekalu, josta syntyy esimerkiksi lastulevyä. Lastulevy ei ole läheskään yhtä arvokasta tai laadukasta kuin täyspuu. Mitä kauemmin täyspuu saa pysyä täyspuuna, ilman että sitä pilkotaan mahdollisimman pieniksi partikkeleiksi, sitä kauemmin se säilyttää arvonsa, ja siitä on mahdollista jopa valmistaa tuotteita jotka ovat arvokkaampia kuin vaikkapa alkuperäinen kulahtanut täyspuinen lipasto. 

Up- ja downcyclingiin liittyen olennaista onkin siis myös se, kuinka lähelle roskista kierrätysprosessi vie materiaalin. Alas vai ylös? Tuotteen arvo kierrätysprosessin jälkeen voi jossain määrin jäädä mielipidekysymykseksi, jos vaikkapa uusi maalipinta ei väriltään miellytä jotakuta. Silti tuotteen arvo kierrätysprosessin jälkeen on pääasiallisesti suhteellisesti yleensä aika objektiivisesti määritettävissä oleva juttu. Kaikkien suurimmalla todennäköisyydellä kukaan ei kierrätä vessapaperia, mutta kukaan meistä ei myöskään kohtele koruja kulutushyödykkeinä, joita käytettäisiin kerran ja heitettäisiin sen jälkeen pois. 

Suurin osa lajittelemistamme roskista päätyy teollistasoiseen kierrätysmateriaalilimboon, ja niiden kohdalla tavallisen kuluttajan on täydellisen turhaa pohtia mihin muovinen limupullo tai vaikkapa viimeviikkoinen sanomalehti lähti jatkamaan elämäänsä. 

Näin tuet upcyclingia lähipiirissäsi

Jos sinulla syntyy paljon juuri tietyn tyyppistä roskaa, esimerkiksi kahvipaketit, viinipullon korkit, maitopurkit, lankakerien jämät, pilke pihapuiden sahaamisesta, jne, harkitse voisiko tästä tavallista suuremmasta jätemäärästä olla iloa jollekulle joka on käsistään taitava. 

• Julkaise ilmoitus facebookissa siitä, että sinulta löytyisi juuri tämän tyyppistä tavaraa, jonka joku saa tulla hakemaan pois niin halutessaan. 
• Toinen hyvä vaihtoehto on esimerkiksi kontaktoida oman lähialueen kouluja ja päiväkoteja, joilla on usein tarvetta erilaisille askartelumateriaaleille. 

Suomalaisia Upcycling periaatteella työskenteleviä brändejä: 

• Upcycle with Jing* 
• Helsingin Kierrätyskeskus: Plan B
• domeupcycling.com 
• Globe Hope 

Arvostan aivan huimasti sellaisia oivaltavia ja luovia innovoijia, jotka loihtivat vanhasta uutta.

Väitän, että suurimmalle osalle keskimääräisistä kuluttajista merkittävin syy kierrätystuotteiden välttelyyn on se, että ne näyttävät “liian” kierrätetyiltä. Harva ihan tavallinen tyyppi joka menee toimistotyöhönsä haluaa pompata avokonttorista kenenkään silmään riemunkirjavana ituhippinä. (Tai sitten se on tosi monen ammattilaisen suurin haave ja olen auttamatta väärässä ?)

Hillityn minimalistinen tyyli vs. Upcycling muoti

Oma tyylini on aika minimalistisen hillitty, pukeudun pääasiassa mustaan, valkoiseen ja luonnonväreihin. Olen ehkä hiukan jäykkis kun ensisijainen (ja taitaa olla ainoa) printtikuvio jota käytän on merimiespaidan raidat, ja nekin mielellään mustana tai laivastonsinisenä, punainen alkaa olemaan jo hurja valinta.

Tällaiselle täysin kuvioita välttelevälle tyypille tärkein tapa piristää asuja ovatkin siis yleensä asusteet tai huulipuna. Asusteidenkin kanssa olen hiukan tylsä: hankin tarkoitukseen sopivan ja itseni näköisen yksinkertaisen ja ajattoman laukun tai kengät, ja käytän niitä niin kauan, että kaksi suutaria putkeen tyrmäävät pyyntöni ja korjata lempilaukku tai -kengät.

Tästä syystä en kovin usein syty kierrätysmuotia edustaville tuotteille, koska niissä on silmääni liian paljon kaikkea. Väriä, kuosia ja menoa. Olen hillitysti ja hallitusti pukeutuva äärimmäisen mukavuudenhaluinen ihminen. Siksi haluankin ihanan hillittyjä ja hallittuja kierrätystuotteita, jotka sopivat arkeen ja juhlaan, ja saavat oloni tuntumaan ylelliseltä. Siksi Upcycle with Jingin* korut myös ihastuttavat minua niin kovin. Ne on valmistettu oivaltavasta materiaalista ja huippuunsa hiotulla taidolla, jonka lisäksi ne näyttävät juuri minulta. Ne ovat runsaita, elegantteja ja samalla feminiinisiä ja hillityjä. Ne ovat kaikkea sitä mitä toivon asustekorulta ja hajuvedeltä. Kun tyylini on muuten hyvin hallittu, usein juuri korvakorut, huulipuna ja tuoksu ovat se “the juttu”.

Miten tunnistaa aidosti ekologinen muoti?

Vaate on aidosti ekologinen vain silloin kun se saa mahdollisimman paljon käyttökertoja. Silloin kaikkein tärkein kriteeri vaatteiden hankinnassa tulisi olla sopiiko kyseinen vaate tai koru omaan elämäntyyliin ja visuaalisiin mieltymyksiin.

Monilla meistä on syntynyt hutiostoksia vaikkapa kirpputoreilta, halpojen hintojen ja valtavien valikoimien houkuttelemana. Kotona kaapissa tyhjänpantteina lojuvat 2nd hand vaatteet eivät ole aidosti ekologisia, sillä ne ovat vain osa ylikulutuksen kuviota, jossa hankitaan tavaraa jolle ei ole käyttöä. Aivan samalla tavalla en halua hankkia kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja tai vaatteita vain siksi, että ne on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Materiaalin kierrätyksestä ei ole mitään iloa, jos vaate ei päädy arvoonsa kuuluvasti käyttöön.

Tällöin jopa kierrätetty vaate voi olla epäekologinen.

Avain menestyksekkääseen eettisen ja vastuullisen muodin kuluttamiseen onkin siis se, että tuntee oman tyylinsä, eikä tingi siitä, ja käyttää vaatetta tai korua mahdollisimman paljon ja pitkään.

Psst. Saat Upcycle with Jing verkkokaupasta* 15% alennuksen koodilla AnnaK15 

–Anna 

_______________________________

Luitko jo? 

13 KIINNOSTAVINTA EKOKIRJAVINKKIÄ – EKOLOGISUUS JA ILMASTONMUUTOS AIHEISET KIRJAT

TÄMÄ SINUN TULISI TIETÄÄ VIHREÄSTÄ SÄHKÖSTÄ

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Upcycling ja Downcycling – Tarkasta tunnetko kierrätystermit appeared first on Ihme ituhippi.

Lähituotantoa tulisi suosia. Mutta miksi? Harvemmin keskustellaan suoraan lähituotannon suosimisen konkreettisista syistä. Haluan avata selkeästi, miksi lähituotannon suosiminen kannattaa. Tähän postaukseen olen koonnut 4 konkreettista syytä lähituotannon suosimiselle. Usein ajatellaan, että lähituotanto rajoittuisi vain ja ainoastaan ruokaan, vaikka näin ei tosiaankaan ole. Lähituotettuja tuotteita voivat olla myös esimerkiksi, mm. muoti, kosmetiikka, rakennustarvikkeet… käytännössä aivan kaikki. Meidän on mahdollista tehdä tätä valintaa jokaisen kulutuspäätöksemme kohdalla.

Tarkoittaako lähituotanto pelkästään kotimaisen suosimista?

Jos haluaa rajata lähituotannon tarkoittamaan kotimaista, sekin käy.

Toisaalta kannattaa huomioida, että erityisesti mitä tulee lähituotannon ekologisuusvaikutuksiin sekä läpinäkyvyyden helppoon varmistamiseen (molemmat asioita, jotka riippuvat täysin etäisyydestä), ulkomailla kuten Ruotsissa, Virossa tai Latviassa tuotettu tuote saattaa todellisuudessa löytyä kilometrimääräisesti lähempää Helsinkiä kuin vaikkapa kotimaan kaukaisemmissa osissa valmistettu tuote. Sama toki pätee “kotimaan kaukaisista osista” Helsinkiin päin katsottaessakin. Kotimaisuus ei siis ole absoluuttinen lähituotannon määritelmä.

4 hyvää syytä suosia lähituotantoa

1. Lähituotannon eettisyys on helppo varmistaa

Mitä lähempänä tuote valmistetaan, oli kyse sitten ruoasta tai tavarasta, sitä helpompaa tuotteen valmistuksen parissa työskentelevien henkilöiden ja tuotantoon käytettyjen eläinten hyvinvoinnista on varmistua.

Mitä lähempänä tuote valmistetaan, sitä helpompi tehtaalle on esimerkiksi poiketa käymään ja todeta tilanne omin silmin. Eettisyyden näkökulmasta koko EU-alueella tilanne on varsin hyvä, lukuunottamatta esimerkiksi Espanjassa ruoantuotannoissa hyödynnettäviä paperittomia siirtolaisia tai osaa italiaisista vaatteiden ompelijoista, joiden asema ei ole välttämättä yhtä turvattu.

2. Vahvistat lähialueen tuotannon monipuolisuutta

Tukemalla lähialueella luotavia tuotteita, tuet samalla kyseisen teollisuuden alan kehitystä.

Suomesta tuskin ponnistaisi sellaisia uuden sukupolven brändejä kuin Nyhtökaura kasviproteiinituotteet, Havu Cosmetics zero waste kosmetiikka, tai vaikkapa Infinited Fiber kierrätyskuidut, jos kukaan ei olisi uskonut kyseisten tekstiili-, kosmetiikka- tai ruokateollisuuden elinvoimaisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin ponnistaa raikkaiden innovaatioiden kanssa kansainväliselle näyttämölle.

3. Lyhyempien kuljetusmatkojen ansiosta teet ilmastoystävällisen valinnan

Yleensä lyhyiden kuljetusmatkojen logiikka puree: mitä lyhyemmän matkan tuote kulkee, sitä ekologisempi se on.

Toisaalta tässä kohti kannattaa myös huomioida, että erityisesti ruoantuotannossa homma mutkistuu ihan sikana, johtuen lukuisasta määrästä erilaisia muuttujia. Tällaisia muuttujia ruoantuotannossa ovat mm.:

• Viljelytapa – Avomaalla vai kasvihuoneessa?
• Tehotuotanto vai pientuotanto?
• Millaisia lannoitteita käytetään?
• Kuljetetaanko kerralla pieniä vai suuria määriä, ts. kuinka suuri on yhden tuotteen kuljetuksen hiilijalanjälki?

Mitä enemmän tavaraa yhdellä kuljetuksella kulkee, sitä pienempi yhden kuljetuksen suhteellinen hiilijalanjälki on. Tästä syystä esim. maailman toiselta puolelta rahtilaivalla tuleva banaani tai sitrus on usein hiilijalanjäljen kannalta mahdollisesti parempi idea kuin kotimaassa kasvihuoneessa tammikuussa tuotettu tomaatti.

• Ilmastoystävällisyys on osa ekologisuutta. Muista kuitenkin, että se ei tarkoita sitä, että suhteellisesti pienemmät hiilipäästöt tarkoittaisivat automaattisesti, että jokin asia on ekologisesti kestävä ja vastuullinen ratkaisu!

Toisaalta taas jos unohdetaan monimutkaisesti laskettava ruoka, periaatteessa mitä tulee prosesseiltaan identtisiin toimintoihin; lyhyempi kuljetusmatka = pienempi hiilijalanjälki.

4. Lähituotantoa suosimalla tuet paikallista työllisyyttä

Tukemalla paikallisia yrittäjiä, tuet samalla paikallista työllisyyttä. Tämä on juttu, joka on varmasti monelle noussut koronapandemian myötä jatkuvasti yhä merkittävämmäksi valintakriteeriksi kulutusta harkitessa. Työllisyys ylläpitää hyvinvoivaa ja elinvoimaista yhteisöä, ja siinä mielessä onkin kannattavaa sijoittaa rahansa mahdollisimman lähelle jos kulutukselle on tarvetta. Tämä on yksi syy minkä vuoksi suosin mielelläni mahdollisuuksien mukaan mm. vastuullisia kotimaisia muotibrändejä tai vaikkapa kotimaisia kirpputoriyrityksiä isompien kansainvälisten tekijöiden sijaan.

Mikä saa miettimään lähituotantoa?

Asun Tallinnassa, ja siinä mielessä tökin suomalaista lähituotantoa tikulla lahden toiselta puolen. Lähituotanto on suhteellista, ja itse olen todennut, että tehokkain tapa tutkia sitä mikä on “lähellä” liittyy ruoan suhteen kilometreihin ja vaikkapa vaate- ja kosmetiikkatuotannossa Euroopassa sijaitseviin matalan riskin maihin. Uskon myös, että kilometrit ovat mielestäni jossain määrin parempi lähituotannon määrittelijä, kuin valtioiden rajoihin jämähtäminen.

Erityisen merkityksellistä on myös se, että kuluttamalla valitsemme kohteet, joita haluamme tukea. Itse haluan tukea pieniä ja suurempia suomalaisia ja baltialaisia tekijöitä, jotka tuottavat mielestäni oivaltavia, vastuullisia ja omaan makuuni sopivia tuotteita, olipa kyse sitten ruoasta, vaatteista, huonekaluista tai vaikkapa huliluptereista.

Millaisia ajatuksia lähituotanto sinussa herättää? Oletko miettinyt mitkä asiat ovat sinulle merkityksellisiä syitä lähituotannon suosimiselle?

-Anna

Psstt!

Instagramin puolella on tällä hetkellä käynnissä arvontayhteistyö Empathy Lifestyle Designin kanssa, jossa voit voittaa suosikki korviksesi heidän valikoimastaan. Kyseessä on pieni suomalainen yritys, ja tuotteet valmistetaan rakkaudella luonnonmateriaaleista käsityönä Merimaskussa. Arvonta on käynnissä 23.03.2021 asti ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti 24.03.2021.

__________________________________

Luitko jo?

Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post 4 konkreettista syytä suosia lähituotantoa appeared first on Ihme ituhippi.

Postaus digitaalisesta minimalismista on julkaistu alunperin 22.03.2018, ja freesattu 11.02.2021. Töiden kanssa on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt kunnolla kirjoittamaan mitään uutta, mutta tämä postaus Ihme Ituhipin alkuajoilta on freesattuna yhä relevantti ekominimalismipyrkimysten kanssa. Toivon, että nautit ja saat tästä hyötyä! 

Lapsena meille opetettiin, että ruutuaikaa rajoittamalla pysyy terveenä. Viimeistään korona-aikana, elämä on muuttunut yhdeksi älyvehkeiden digikarnevaaliksi; heräämme ja luemme puhelimelta uutisia ja selaamme somea hetken. Istumme 8 tuntia päivässä ruudun ääressä etätöissä. Päivän päätyttyä avaammekin suoratoistopalvelun ja katselemme tv:tä nukkumaanmenoon asti. Ruudut ovatkin yhtäkkiä yksi merkittävimmistä linkeistämme ulkomaailmaan. Digitaalinen minimalismi tuntuu tavoittelemisen arvoiselta asialta arjessa.

Somen kautta voi olla yhteydessä ihmisiin, oppia uutta ja käydä kiinnostavia keskusteluja, ja jos jaksaa kurkkia sen oman kuplan ulkopuolelle, on mahdollista myös pyrkiä ymmärtämään muita, jotka ovatkin eri mieltä. Facebookin ansiosta olen myös voinut luopua puolituttujen puhelinnumeroiden kysymisestä, koska viestiähän voi aina laittaa naamakirjassa jos tulee tarve!

Digitaalinen ärsyketulva uuvuttaa – Minimalismi tarjoaa ratkaisun myös digimaailmassa

Digitaalinen minimalismi on tietoinen valinta vähentää jatkuvaa ärsyketulvaa, jotta meidän olisi mahdollista olla läsnä hetkessä, vähentää arjen hälyä ja keskittyä niihin asioihin joilla on todella merkitystä. Some on vähän kuin autot tai koirat: ihmisen pitäisi hallita sosiaalista mediaa, eikä somen ihmistä. Se on kuitenkin tehty aika vaikeaksi.

Kaiken kivan ja hyödyllisen tekemisen lisäksi luemme puhelimeltamme uutisia siitä, kuinka älypuhelinten ja sosiaalisen median käyttö heikentää keskittymiskykyämme, heiluttelee mielialaamme ja itsetuntoamme, tuhoaa luovuutemme, sekä tekee meistä “kaikki mulle heti nyt” tyyppejä. On yksi asia nauttia somesta ja kokonaan toinen kärsiä jatkuvista keskeytyksistä ja turhista ilmoituksista.

Ärsyketulvan hillitsemisessä näppärin keino on vähentää ärsykkeitä. Olen käyttänyt paljon aikaa vain siivoten sosiaalisesta mediastani ärsyttäviä tyhjänpäiväisiä ilmoituksia, sekä tietokoneeltani ja sähköpostistani virtuaalista roskaa. Koska elektroniikasta tai edes sosiaalisesta mediasta on hankalaa sanoutua kokonaan irti, eikä sillä tavoin välttämättä edes saavuttaisi mitään parempaa, vaihtoehdoksi jää oman elektroniikan aisoissa pitäminen.

En halua olla spämmin ja mainosten uhri. Jos tarvitsen tai haluan jotakin, osaan kyllä ottaa selvää tuotteesta ilman viittätoista välkkyvää mainosta ja manipuloitua aikajanaa. On harmillista, että tällä hetkellä vain Spotifysta voi maksaa päästäkseen eroon mainoksista.

Uskon siihen, että kuluttaja osaa äänestää myös jaloillaan, ja jättää vähemmälle sellaisten sovellusten ja palveluiden käytön, joissa aggressiivinen mainonta häiritsee omaa olemista. Aika moni postauksessani esittämistä vinkeistä liittyy Facebookiin, lähinnä siksi, että se on kaikkein aggressiivisimmin omaa tilaansa vaativa ja spämmintäytteisin käyttämäni systeemi.

Kohti digitaalista minimalismia askel askeleelta – 12 vinkkiä virtuaalisen sotkun selättämiseen

1. Peru turhat uutiskirjeet

Käy läpi roskapostisi ja klikkaa “peruuta tämän uutiskirjeen tilaus”.  Ei enää turhia ilmoituksia roskaposteista tai sähköpostikansion läpi kahlaamista ryönämeressä. Tämän jälkeen mieli on jo ensimmäisen askeleen verran kirkkaampi.

2. Poista tarpeettomat sähköpostit

Tämä helpottaa oikeasti tarpeellisten viestien löytämistä, mutta on myöskin on pieni ekoteko.  Jossain päin maailmaa, turhat meilisi lojuvat tallennettuna sähköpostipalvelusi serverille, ja ne syövät sähköä pelkällä olemassaolollaan.

3. Ketä ja mitä todella haluat seurata somessa?

Poista seurattavistasi Instagramissa, Tiktokissa, Snapchatissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ne seurattavat, joista et ole enää kiinnostunut, tai joista jää huono fiilis. Jätä jäljelle sinusta oikeasti kiinnostavat ja arvokkaat tilit.

4. Tarkasta Facebook tykkäyksesi

Käymällä läpi FB tykkäyksesi, vähennät etusivullasi majailevien roskajulkaisuiden määrää. Ei enää sipsimainoksia koska vuonna 2013 tykkäsit sipsifirman sivusta kertoaksesi kavereillesi että tykkäät sipseista.

5. Käy läpi FB:n kaverilistasi

Kukaan ei enää pahemmin postaile Facebookkiin yhtään mitään. Kaverien merkitys on enää vain se, että saa lähetettyä viestiä jos tulee jotain asiaa. Ja tietty stalkattua puolituttujen suurempia elämäntapahtumia.  Kaverilistan siistimistä voi lähestyä näin: Jos mitään pakottavaa käytännön syytä FB kaverin pitämiselle ei ole, kiinnostaako sinua todella serkun kummin kaiman lastehoitajan tyttären kihlat? Jos kiinnostaa, kaverin voi pitää. Jos ei, poista.

6. Tarkista sovellusten ilmoitusasetukset puhelimessasi

Säädä ne niin, että saat ilmoituksia vain siitä kun oikea ihminen ollut vuorovaikutuksessa kanssasi. Tällä tarkoitan, että joku on joko kommentoimalla postaustasi, tai lähettänyt ihan oikean viestin. Automaattiset spämmimuistutukset “et ole kirjautunut sisään aikoihin” tai “Masa tykkäsi julkaisustasi / ilmoitti myytävän tuotteen” ovat vain turhia keskeytyksiä arjessa. Elämästä tulee paljon tyynempää kun puhelin pörisee vain silloin kun on syytä. Tämä on mielestäni kaikkein tärkein digitaaliseen minimalismiin liittynyt oivallukseni arjessa.

7. Laita FB ryhmien ilmoitukset pois päältä

Facebookissa aina ryhmään liittyessäni laitan kaikki ryhmän ilmoitukset pois päältä. Jos ilmoitukset jättää päälle, niiden tulvasta ei ikinä tule loppua. Vaikka kuinka tykkäisin selata vaikkapa Huonekasvit ryhmää, en halua että puhelimeni kilahtaa joka kerta kun Maiju Kärsämäeltä jakaa upean ja hauskan otoksen traakkipuustaan. Nyt näen ilmoituksia vain kun saan reaktion oikealta ihmiseltä tai kun ryhmä vaihtaa nimensä. Ah rauhaa.

8. Poista infinity scrollattavat sovellukset ensimmäiseltä näytöltä

Olen jättänyt puhelimeni ensimmäiselle näytölle vain työkaluja ja sanomalehtiä.  Hankaloittamalla koukuttavien sovellusten saatavuutta, niitä ei päädy puolihuomiossa skrollaamaan kohti tyhjyyttä. Mahdollisesti päädyt käyttämään aikaa paremmin. Poissa silmistä, poissa mielestä.

9. Poista turhat sovellukset puhelimeltasi

Jos et ikinä käytä sovellusta, poista se. Ei kannata säilyttää helposti korvattavissa olevaa sovellusta, jos käyttöä tulee kerran vuodessa. Jos tulevaisuudessa tarvitset sitä jälleen, sen voi aina asentaa uudelleen. Tästä loistavana esimerkkinä esim. AirBnB.

10. Siivoa tietokoneen työpöytä

Jos tietokoneen työpöytä on tiedosto- ja pikakuvakemeren vallassa, käytä hetki siihen, että käyt ajatuksella kaiken läpi. Poista turhat tiedostot ja pikakuvakkeet. Tyhjennä roskakori ja sano digiroskalle heippa.

11. Siirrä ylimääräiset tiedostot tietokoneelta muualle

Voi olla , että tulet joskus vielä tarvitsemaan skannattuja verotukseen liittyviä kuitteja vuodelta 2018. Mutta onko niiden pakko olla tietokoneellasi? Tee tärkeistä tiedostoistasi varmuuskopiot joko pilveen, ulkoiselle kovalevylle, tai vaikka molemmille. Tietokoneesi tyhjenee ja muuttuu rauhallisemmaksi, ja tiedostot, joita et enää tarvitse pääsevät omalle paikalleen.

12. Asenna AdBlocker

Itselläni on käytössä UBlock, ja saan nauttia suuremmasta määrästä sisältöä ja vähemmästä määrästä ärsyttävää välkettä.

+Bonusvinkki!

Puhelimen ykkösnäytölle kannattaa valita sellaisia sovelluksia, joita haluaisit käyttää enemmän. Esimerkiksi laadukkaat sanomalehdet, e-kirjasovellus, meditointiäppi, treenisovellus, kalenteri jne. Hyviä käytösmalleja on helpompi omaksua kun niiden toteuttaminen on tehty helpoksi.

Miten olet vähentänyt turhia digitaalisia ärsykkeitä omassa arjessasi? Oletko harjoittanut digitaalista minimalismia jo kauemmin? 

-Anna

________________________________

Luitko jo?

13 kiinnostavinta ekokirjavinkkiä – Ekologisuus ja ilmastonmuutos aiheiset kirjat

Olen turhamainen ekominimalisti – Tuottaako ekoelämä ulkonäköpaineita?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Digitaalinen minimalismi – 12 + 1 vinkkiä hälyn selättämiseen appeared first on Ihme ituhippi.

Ekologisuus ja ilmastonmuutos ovat aiheina lähellä sydäntäni, ja niin on kirjojen lukeminenkin. Tässä postauksessa jaan mielestäni kiinnostavimmat ekologisuutta ja ilmastonmuutosta käsittelevät kirjavinkkini.

Kirjavinkkilistan aiheet vaihtelevat “ekologinen kirjallisuus” -genren sisällä laidasta laitaan; löytyy käytännön ekovinkkejä, puhetta muovin vaikutuksista, Zero Waste elämäntavasta, oikeaoppisesta vaatehuollosta, asiaa kosmetiikan kemikaaleista, lihan syönnin ongelmista, sekä ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Käytännössä eri kirjoittajien ilmaisemana ja selittämänä kaikkia niitä aiheita joita haluan käydä läpi Ihme Ituhippi blogissa.

Lukeminen avartaa, ja mielestäni parasta on se, että kirjailijan kanssa ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä voidakseen oppia jotakin hyödyllistä. -En allekirjoita täysin joka ikistä alla olevissa kirjoissa esitettyä näkemystä ja asennetta, mutta toisaalta mielestäni kokonaisuutena kyseiset kirjat ovat aivan loistavaa lukemista kun haluaa ymmärtää ilmastonmuutoksen, ekosysteemien köyhtymisen ja ympäristöterveyden aiheuttamia haasteita. Listaamani auttavat löytämään konkreettisia tapoja tehdä eko- ja ilmastotekoja omassa arjessa, sekä ymmärtämään millaisia muutoksia tulevaisuudessa on odotettavissa.

Lukuvinkkejä tsekkaillessa kannattaa myös muistaa, että ekoimmat kirjat löytyvät luettavaksi kirjastosta, nettikirppaireilta, sekä e- tai äänikirjoina.

13 kiinnostavinta ekologisuutta ja ilmastonmuutosta käsittelevää kirjaa

1. 250 ilmastotekoa joilla pelastat maailman – Rinna Saramäki

Rinna Saramäen kirja *250 ilmastotekoa joilla pelastat maailman antaa konkreettisia vinkkejä arjen ilmastotekoihin, ja mistä itse tykkään kirjassa erityisesti on se, että vinkkejä onniin paljon, että jokainen varmasti löytää jotakin uutta mikä sopisi omassa arjessa toteutettavaksi. Kirja luo toivoa, ja antaa selkeän kuvan erilaisten ilmastotekojen käytännön vaikutuksista.

2. Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen – Risto Isomäki 

Isomäen kirja *Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen on mielenkiintoinen katsaus tapoihin, joilla Suomi voi toimia ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä.

Kirjassa esitellään erilaisia yritysten ja organisaatioiden projekteja, joissa innovaatioita hyödynnetään vähähiilisemmän maailman luomiseksi, ja kiinnostavinta on, että kirjassa listattuja innovaatioita voitaisiin hyödyntää myös Suomen ulkopuolella, eikä lukija tarvitse olla die-hard ilmastoaktivisti nähdäkseen esiteltyjen tekniikoiden hyödyt. Tämän lisäksi Isomäki esittelee erilaisia innovaatioita joihin suomalaiset eivät ole vielä tarttuneet, mutta joista voisi olla suurta hyötyä Suomen hiilijalanjäljen pienentämisessä. Ehdottoman kiinnostava kirja lukijalle joka on kiinnostunut ilmastonmuutoksesta yhteiskunnallisena ilmiönä.

3. Zero Waste – Jäähyväiset Jätteille  –  Otso Sillanaukee

Jos haluat lukea Zero Waste elämäntavan perusteista suomeksi, suosittelen ehdottomasti Otso Sillanaukeen *Zero Waste kirjaa. Kirjassa käydään koti läpi huone huoneelta, ja Otso vinkkaa miten vähentää jätteen tuottoa omassa arjessa. Zero Waste (tai kotoisammin Nollahukka) ideologian omaksuminen arjessa on yksi keino pyrkiä elämään ekologisemmin ja hillitä ilmastonmuutosta omilla arjen valinnoilla.

Jos Zero Waste idean alkulähteet kiinnostavat, ja englanti taipuu, kannattaa myös tsekata nollahukkaidean äidin Amy Korstin vuonna 2012 ilmestynyt kirja The Zero Waste Lifestyle: Live Well by Throwing Away Less.

4. Farmageddon: lihan todellinen hinta – Lymbery & Oakeshott 

*Farmageddon on yksi lemppareistani mitä tulee lihansyönnin vaikutuksiin kertovista kirjoista. Lymbery kertoo tehotuotannon ongelmista niin kansanterveydelle kuin paikallisille ekosysteemeillekin useiden havainnollistavien esimerkkien kautta, joita hän on kerännyt matkoiltaan ympäri maailman. Lymbery ei ole varsinaisesti minkäänlainen vegaani-advokaatti, vaan lähinnä kiinnostunut luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Kirja saa lukijan kyseenalaistamaan omien ruokailutottumustensa vaikutuksen, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään valmiita ratkaisuja lopullisesta totuudesta ruokavalion suhteen. Kirja on mielestäni loistava tapa kiertää maailmaa nojatuolista käsin ja pohtia omaa ruokavaliota tiedostavammin.

5. Lihan loppu – Suvi Auvinen 

Auvisen kirjassa *Lihan loppu käsitellään kasvisruokatrendiä, joka vaikuttaa saapuneen jäädäkseen. Kirja tutkii lihansyönnin ja tuotannon vähenemistä laajasti yhteiskunnallisten vaikutusten kautta, käsittelemällä politiikkaa, terveyttä, maataloutta ja bisnestä kokonaisuutena johon muuttuvat ruokailutottumukset vaikuttavat. Kirja on mielestäni todella mielenkiintoinen katsaus eläintuotannon vähenemiseen.

Kirjan teesi on käytännössä “Tulevaisuus on vege”, ja siinä mielessä jos voimakkaat lihansyöntiä koskevat asenteet nostavat niskakarvasi pystyyn, tätä kirjaa ei välttämättä kannata lukea tältä listalta ensimmäisenä. Kirjassa käsitellään kuitenkin ekologisuusden ja ilmastonmuutoksen kannalta tärkeää aihetta yhdestä näkökulmasta, ja siksi kuitenkin suosittelen kirjaa hyödylliseksi luettavaksi jos kasvissyönti ja lihan vähentäminen omassa ruokavaliossa kiinnsotavat.

6. Ekopuusti – Jaana Suorsa 

Jos innostut marttailusta, ja sydämesi sykkii edullisille ja ekologisille vinkeille, *Ekopuusti on juuri sinulle kirjoitettu kirja.

Ekopuustissa käydään läpi vanhojen hyvien aikojen ekologisia kodinhoitovinkkejä, sekä kerrotaan myös uusista veikeistä tavoista hoitaa arjen asioita ekologisemmin. Kirja on todellinen hyvänmielen kirja, joka sisältää paljon oivaltavia niksejä kodin-, kauneuden- ja terveydenhoitoon.

7. Hyvä, Paha Muovi – Vähennä viisaasti – Johanna Kovakka 

Jos pohdit miksi muovit ovat ongelmallisia, ja mitä merkitystä niiden käytön vähentämisellä on, *Hyvä, Paha Muovi on loistava opus, jonka jälkeen katsot arkesi muoveja hiukan erilaisesta vinkkelistä. Mielestäni Hyvä, Paha Muovi on kirjoitettu ihanan järjestelmällisesti, ja kirjassa kerrotaan selkeästi muovin historiasta, sekä siitä millaisia vaikutuksia muovilla ja mikromuovilla on meihin ja maapalloon, sekä kerrotaan selkeitä vinkkejä siihen miten omaa muovinkulutusta voi muokata fiksummaksi.

8. 34 tapaa estää maapallon ylikuumenenminen – Risto Isomäki 

Tykkään Isomäen kirjoissa siitä, että niissä käsitellään konkreettisia esimerkkejä ilmastonmuutokseen vaikuttamiseksi laajemmalla yhteiskunnallisella ja teknologisella tasolla, eikä jämähdetä jankuttamaan muovikasseista ja lihansyönnistä. Muovikasseilla ja lihansyönnillä on merkitystä, ja ekosysteemin hyvinvoinnin kannalta ne ovat asioita joihin yksilö voi vaikuttaa suoraan. Kuitenkin suuria vaikutuksia saavutetaan tekemällä suuria muutoksia, ja Isomäki käsittelee kirjoissaan juuri näitä suurempia muutoksia.

Kirjassaan *34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen Isomäki esittelee 17 tapaa joilla parannetaan planeetan heijastavuutta, ja 17 tapaa joilla poistetaan hiiltä ilmakehästä. Kirja on hyödyllinen yksilölle joka haluaa ymmärtää aihetta laajemmin, ja pyrkiä tukemaan suurempia muutoksia oman arkielämänsä kautta.

9. Hyvän sään aikana – Hanna Nikkanen ym.

*Hyvän sään aikana -kirja käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa. Kirja on valmistunut 21 journalistiikan opiskelijan yhteisprojektina professori Nikkasen ohjauksessa. Kirjassa näkökulmana on erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisiin, ja yhteiskunnalliseen järjestelmäämme. Kirjassa pohditaan politiikan rakenteita jotka tukevat ilmaston kannalta kestämättömiä tuotannon aloja, ilmastopakolaisuutta, muuttuvassa maailmassa syntyviä innovaatioita ihmisten sopeutuessa ilmastonmuutoksen ajatukseen, sekä sitä millaista tulevaisuutta kohti olemme kulkemassa.

10. Ekoistin muistelmat – Leo Stranius 

Jos nautit erityisesti elämänkertojen ja muistelmien lukemisesta, saatat olla erityisen kiinnostunut Leo Straniuksen *Ekoistin muistelmat kirjasta, jossa hän kertoo elämäntarinansa; Miten ihan tavallinen tyyppi ajatuu aktiiviseksi paikallispoliitikoksi ja kansalaisvaikuttajaksi? Kirja kertoo Straniuksen tarinan ekologisempaan elämään siirtymisestä ihan tavallisena tyyppinä, kuvaten sitä millaisia muutoksia hän teki niin asenteissaan kuin toimintatavoissaankin.

Olet saattanut lukea Straniuksen tekstejä aiemminkin, jos olet sattunut törmäämään hänen Vauvalehteen kirjoittamaansa Ekoisi -blogiin.

11. Lihansyöjien maa – Anttonen & Vornanen

*Lihansyöjien maa on todella mielenkiintoinen tieteellisiin tutkimuksiin perustuva kirja siitä, millaisia vaikutuksia nykyisen kaltaisella lihan kulutuksella on terveyteemme ja yhteiskuntaamme.

Kirjassa pohditaan myös mehevää ja provosoivaa kysymystä siitä, että jos huomioidaan miten paljon kustannuksia lihansyönti ja sen tukeminen aiheuttaa valtiolle (mm. terveydenhuolto, ekosysteemin köyhtyminen, maatalosutuet), minkä vuoksi lihan kulutusta ei pyritä suitsimaan valtion taholta? Riippumatta ruokavalioon liittyvistä vakaumuksistasi, kirja on nokkela ja hauska tutkittuun tietoon perustuva katsaus lihan kulutuksesta ja sen vaikutuksista Suomessa.

12. Korjaa kauniiksi: Käsikirja kodin vaatehuoltoon – Anni Ignatius 

Pitkäikäinen vaate on tunnetusti ekologinen vaate, ja mitä kauemmin yksittäinen vaatekappale on käytössä, sitä pienemmäksi sen hiilijalanjälkikin muodostuu.

*Korjaa kauniiksi on ihanan kansantajuinen kirja, jossa neuvotaan miten korjataan tavallisimmat vaatteiden kohtaamat haverit, kuten irronneet napit, ratkeamat ja vastaavat. Kirja kertoo myös hyvin perehdyttäen erilaisten vaatteiden ja materiaalien vaatehuollosta, jonka jälkeen sinäkin pyykkäät vaatteitasi kuin pro, ja ne kestävät käytössä ikuisuuksia.

13. Marjoja ja maskaraa – Noora Shingler 

Noora Schinglerin Marjoja ja Maskaraa on itselleni todella lähellä sydäntä, ja varmaankin toimi yhtenä ensisysäyksistä omalla ekoilun tielläni. Ilmestyessään Marjoja ja maskaraa sai minut kiinnostumaan enemmän luomuruoasta ja kiinnittämään huomioita aikaisemmin ihan jeppisiksi ajattelemiini kosmetiikan kemikaaleihin ja ruoan lisäaineisiin. Kirja sisältää kiinnostavaa tietoa arkielämän ekologisuudesta, ja avaa silmiä normaalina pitämämme touhun hulluudelle lempeästi ja huumorilla.

Mitä muita eko- ja ilmastoaiheisia kirjoja suosittelisit aiheesta kiinnostuneelle lukutoukalle? Jaa ekologisuus ja ilmastonmuutos aiheiset kirjavinkkisi kommenteissa!

-Anna

(Kirjojen kansikuvat lainattu kustantajien sivuilta)

_______________________________

Luitko jo?

Farmageddon halvan lihan todellinen hinta – kirja-arvostelu

Hetkinen, kirjallakin on hiilijalanjälki?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post 13 kiinnostavinta ekokirjavinkkiä – Ekologisuus ja ilmastonmuutos aiheiset kirjat appeared first on Ihme ituhippi.

Voiko ihan tavallinen tyyppi ryhtyä hiilineutraaliksi? -Tammikuun 2020 alussa lupasin, että leikkaisin hiilijalanjälkeni noin 8000 kilosta 3500 kiloon, ja kompensoisin jäljelle jäävät päästöt, ollakseni hiilineutraali yksilö vuonna 2020. Pääsinkö tavoitteeseeni, millaisia muutoksia tein, ja miten hiilineutraali vuosi kului?

Miten laskin vuoden 2020 hiilijalanjälkeni?

Uskon että meillä jokaisella on varmasti hiukan taipumusta kaunistella omia paheitamme egoamme suojellaksemme. Siksi sitä muistelee juoneensa vähemmän kahvia, syöneensä vähemmän karkkia, ja ajaneensa vähemmän autolla kuin mitä todellisuudessa tuli tehtyä. En halunnut että hiilijalanjälkilaskelmani perustuisi itsearmoa hehkuvaan mutuiluun, joten:

• Kaivoin esiin vuoden sähkölaskut, ja ynnäsin koko vuoden kilowattitunnit
• Avasin arjessa käyttämäni pankin verkkopankista kuluerittelyn, josta näkee paljonko rahaa vuoden aikana on kulunut esim. kenkäkauppaan, kirjakauppaan, tai kahviloihin.
• Auton mittarilukema on helppoa tarkastaa säännöllisin väliajoin omien vuotuisten ajokilometrien hahmottamiseksi.
• Pengoin sähköpostista esiin jokaisen vuoden aikana ostetun juna- ja laivalipun.

Käytin hiilijalanjälkeni laskemiseen Suomen Ympäristökeskuksen Ilmastodieetti -laskuria, joka on tarkin ja yksityiskohtaisin suomeksi saatavilla oleva laskuri.

Onnistuinko pienentämään hiilijalanjälkeäni ja saavuttamaan tavoitteeni?

Kyllä!

Olen tosi iloinen siitä, miten hyvin hiilijalanjälkeni pieneni aikaisempaan verrattuna, vaikka vähennykset eivät aivan koko aikaa tulleetkaan ihan niistä lähteistä kuin olin viime tammikuussa suunnitellut.

Vuodelle 2020 aikomani ilmastoteot:

• Laivamatkojen vähentyminen Tallinnaan paluumuuton takia
• Työmatkojen kulkeminen julkisilla
• Auton käyttö vain viikoittaisiin ruokaostoksiin, arjen pakollisiin askareisiin & lähimatkailuun
• Vihreään sähköön siirtyminen
• Kodin lämmittäminen pääasiassa takkaa polttamalla

Vaatteidenostolakko näkyi hiilijalanjäljessä vuonna 2020

Vuonna 2019 tavaroiden ja palveluiden aiheuttama hiilijalanjälkeni oli 1000 kiloa.

Kasvua on tapahtunut edellisestä vuodesta noin 100 kilon verran. Vaatteet muodostivat vuoden tavaran kulutuksesta myös noin 40%. Olin blogissakin raportoimassani vaatteidenostolakossa 2018 lokakuusta 2019 lokakuuhun asti. No, ne sinä aikana loppuun kulutetut vaatteet piti sitten kuitenkin korvata lopulta arjen sujuvuuden varmistamiseksi.

Olen aiemmin valitellut sitä, että en meinaa löytää omassa koossani (noin 44-46) Tallinnassa vaatteita käytettynä, koska keskimääräinen paikallinen vaatekoko on paria numeroa pienempi kuin Suomessa. Toisaalta tänä vuonna koen, että minulla kävi ihme munkki, jonka ansiosta löysin jopa niitä hyväkuntoisia ja siistejä työpaitoja, joita aikaisemmin en ole löytänyt käytettynä tai oikean kokoisena mistään.

Ilokseni en joutunut ostamaan elektroniikkaa koko vuonna, tosin siihen saattaa vaikuttaa myös se, että vuonna 2019 jouduin vaihtamaan sekä puhelimen että tietokoneen. Vuonna 2021 saatan joutua hankkimaan blogi- ja Youtube hommiin paremmin sopivan kameran (luonnollisesti käytettynä), mutta koitan selvitä olemassa olevalla vielä toistaiseksi. Nykyinen Canon on palvellut minua viimeiset 11 vuotta moitteettomasti, mutta ajan kanssa ja touhuni muututtua ehkä astetta aiempaa vakavammaksi, se ei enää täytä kaikkia arjen tarpeita, ja aiheuttaa päänvaivaa niin kuvaa ottaessa kuin kuvia käsitellessäkin.

Puulämmitys pienensi hiilijalanjälkeä huomattavasti – mutta miten kävi vihreän sähkön?

Vuonna 2019 asumisen hiilijalanjälkeni oli 2300kg, josta 73% muodostui lämmityksestä.

Yksi juttu josta olin tosi innoissani vuoden alkaessa oli juurikin se, että vaikka asumme kerrostalossa meillä on kaksi takkaa ja puuvaja käytettävissämme, jolloin kotia on mahdollista lämmittää pääosin puulla, jonka hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin aikaisemman Helsingin kotini kivihiilellä syntynyt kaukolämpö.

Riippuen siitä kuinka kylmä sattuu olemaan, käytämme kahta takkaa ensisijaisina lämmityksen lähteinä, ja sähkölämmitystä tukemassa mikäli takasta saatava lämpö ei tunnu riittävän. Huonelämpötila meillä on talvella noin 19 astetta. Lattiat ovat rehellisesti varsin kylmät, mutta sitä varten villasukat on keksitty.

Kotiin tehtiin pintaremontti sisään muutettaessa, ja sitä viimeisteltiin vielä kevään aikana, joten jonkin verran maalia, silikonia, yms. kului vuoden aikana. Huonekaluja tai muitakaan kodintarvikkeita ei ollut tarvetta ostaa.

Aikomuksenani oli pyytää vuokranantajaa vaihtamaan asuntomme sähkösopimus vihreään sähköön, mutta kävi ilmi, että meillä on käynnissä toisen asunnon kanssa jaettu kahden vuoden määräaikainen sähkösopimus, joten tässä vaiheessa noin vuoden kuluttua asiaa voi katsella uudestaan. Vaikka vihreä sähkö jäi turhaksi haaveeksi, olen iloinen miten voimakkaasti puulämmitykseen siirtyminen vaikutti hiilijalanjäljen suuruuteen kaukolämpöön verrattuna.

Söin hiilijalanjälkeni suuremmaksi vuonna 2020

Ruokailujen hiilijalanjälkeni nousi 100kg vuodesta 2019, jolloin se oli 700 kg.

Ruokavalioni ei ole sisällöllisesti muuttunut mitenkään aikaisemmasta. Uskon, että pääasiallinen vaikutus syömisen aiheuttaman hiilijalanjäljen suuruuteen on ollut erilaisen elämäntavan mahdollistamalla erilaisella rahankäytöllä. Kun ei ole tarvinnut pohtia riittääkö rahaa bensaan, on voinut syödä ulkona enemmän, joka puolestaan näkyy hiilipäästöjen nousuna ruokapuolella.

Korona + liikenteen hiilijalanjälki = hiilijalanjäljen leikkaajan voittotarina

Vuonna 2019 liikennöintini aiheutti 4100kg CO2 päästöt. Tallinnaan paluun, ja koronavuoden seuraksena liikenteen saralla muutos on ollut aivan valtava vain vuodessa.

Tallinnaan palaaminen todella vähensi laivamatkojen määrää huomattavasti. Myös autoilun määrä romahti aikaisempaan verrattuna, jopa riippumatta autolla tehdystä Kuldigan kesälomareissusta. Työmatkojen tekeminen julkisilla (ne 4 kuukautta koko vuonna kun lähitöihin kuului mennä) muutti arkeani stressittömämmäksi ja vähensi etenkin liikkumisen hiilijalanjälkeä todella paljon.

Korona toki vaikutti liikkumiseen paljon: Suunniteltuja matkoja jäi tekemättä, ja 7kk vuodesta etätöissä ollessa päivittäisiä työmatkoja ei kertynyt lainkaan.

Yksityishenkilön hiilipäästöjen kompensointi

Hiilipäästöjen vähentäminen tulisi ensisijaisesti toteuttaa omia päästöjä vähentämällä, ja vasta toissijaisesti kompensoimalla. Tämä johtuu siitä, että vähennetty päästö on varmasti vähennetty päästö: liha jota ei syöty, tavara jota ei ostettu ja kilometri jota ei ajettu. Kompensoitaessa on puolestaan useampia epävarmuustekijöitä:

• Eri puut eri kasvupaikoissa sitouttavat eri määriä hiilidioksidia jos kyse on metsäkompensaatioista.
• Kauanko kompensaatiometsän annetaan kasvaa, miten on varmistettu ettei sitä hakata?
• Miten on varmistettu, ettei samaa kompensaatiota myydä kahteen kertaan?
• Onko kompensaatio sertifioitu esim. WWF:n tai YK:n toimesta? Ts. onko varmaa, että kompensaatio todella menee aiottuun kohteeseensa?
• Kannustaako kompensointi jatkamaan nykyisen kaltaista kuluttamista, koska “sen voi kompensoida”?

Olen tyytyväinen siihen miten hyvin onnistuin leikkaamaan hiilijalanjälkeäni vuoden aikana. Jäljelle jääneen 3,5 tonnia kompensoidakseni ostin YK:n sertifioiman päästökompensaation jolla rakennetaan tuulivoimaa maailman toiselle puolelle. Lopputuloksena vuoden 2020 hiilijalanjälkeni tosiaankin on 0.

Hiilineutraali yksityishenkilö on mahdollinen yhtälö

Koen, että vuoden mittainen projektini todisti, että on ihan mahdollista olla hiilineutraali yksilö, ja silti elää ihan mukavaa elämää. Ja tietenkin tämän jälkeen aion jatkaa samalla polulla myös vuonna 2021.

Mitä tulee hiilijalanjäljen tietoiseen leikkaamiseen, on itsestään selvää, että en olisi voinut leikata hiilijalanjälkeä yhtä paljon asumalla Helsingissä ja pysymällä aikaisemmassa työssäni jonne työmatkat olivat pitkät. Ja vaikka hiilijalanjälki vaikutti jollakin tasolla paluumuuttopäätökseen, suurimmat tekijät päätökselle olivat kuitenkin arjen sujuvuus, sosiaalinen tukiverkko, elämänlaatu sekä mielenkiintoinen työ Tallinnassa.

Kuitenkin mitä tulee arjen muutoksiin, en luopunut autosta, en ryhtynyt täysin vegaaniksi, en käyttänyt vihreää sähköä, tai ollut ostolakossa. Meistä jokaisen arki on erilaista, ja meillä on erilaisia tarpeita sekä riemun lähteitä, joista tinkiminen ei ole mahdollista tai fiksua. Yllä olevan perusteella kuitenkin uskoisin, että oman elämän raameissa arkeen on kuitenkin usein mahdollista vaikuttaa jollakin itselle sopivalla tavalla, ja sitä kautta pienentää omaa hiilijalanjälkeä ilman että sillä on sen suurempia vaikutuksia arjen sujuvuuteen tai elämänlaatuun.

Pienillä muutoksilla vaikutuksetkin ovat pieniä, mutta puroista syntyy meriä. Jos jokainen tekee pari pientä muutosta arjessaan, vaikutus on paljon suurempi kuin se, että pari ihmistä heittää arkensa päälaelleen.

Hiilijalanjäljen kompensointi on vaihtoehto johon voi halutessaan tarttua, sillä sertifioitu kompensoitu tonni on aina kompensoitu tonni. Jos ylle linkattuja YK:n sivuja kurkkii sillä silmällä, huomaa, että sertifioidutkaan päästökompensaatiot eivät välttämättä ole järjettömän kalliita. Itse ajattelin etukäteen, että vuoden elämisen kompensointi olisi huomattavasti kalliimpi projekti, mutta ei se sitten lopulta ollutkaan. Eli kompensointi onkin ihan tavoitettavissa oleva juttu vaikka budjetissa ei olisikaan hurjasti löysää.

Onko sulla hiilijalanjälkeen liittyviä tavoitteita vuodelle 2021, tai oletko pohtinut kokonaan hiilineutraaliksi ryhtymistä?

-Anna

_______________________________

Luitko jo?

MISSIO: hiilineutraali kansalainen vuonna 2020

Ekobloggaajan hiilijalanjälki on liian suuri

Miten onnistuin olemaan vuoden ostamatta vaatteita?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Hiilineutraali vuosi elämässäni – Näin onnistuin appeared first on Ihme ituhippi.

Circular Monday ja Black Friday Ihme Ituhippi -blogissa

Ihme ituhippi blogissa osallistun mielelläni Circular Mondayn (tai viime vuonna White Mondayn) sanoman levittämiseen vuosittain. Haluan kannustaa lukijoita tekemään kestävämpiä valintoja, ja kyseenalaistamaan omia kulutustottumuksiaan. Ihme ituhippi blogissa keskitytään vastuulliseen kuluttamiseen, vastuullisiin tuotteisiin, ja tavoitellaan jotakuinkin minimalistista zero waste elämää, joten tähän paikkaan kansainväliset ostosorgiat eivät oikein sovi.

Esittelen ja tuen äärettömän mielelläni eri alojen vastuullisia yrityksiä. Osallistun heidän kampanjoihinsa mielelläni pitkin vuotta, koska uskon, että tuotteiden esittelyn kautta blogin lukijoilla on mahdollisuus löytää sellaisia vastuullisia tuotteita, jotka ratkaisisivat ongelmia arjessa, ja joilla voisi korvata niitä arjen vähemmän vastuullisia tuotteita. Black Friday on kuitenkin niin kaukana siitä kulutus- ja ostofilosofiasta jota haluan jakaa, että Black Friday kampanjoihin en usko osallistuvani jatkossakaan.

Mikä Black Fridayssa mättää?

Black Fridayta on markkinoitu jo ainakin marraskuun alusta lähtien, ja innokkaimmat Black Fridayta viettävät yritykset ovat julistaneet viettävänsä kokonaisen “Black Weekin”. Black Fridayn ydinideana on myydä mahdollisimman paljon tavaraa lyhyessä aikaikkunassa, poikkeuksellisen halvalla. Kulutamme kuitenkin jo nyt aivan liikaa maapallon resursseja, usein pohtimatta mihin kaikki se romu päätyy kun kyllästymme siihen.

On yksi asia odottaa koko vuosi jonkin tarveasian ostamista, ja sijoittaa ostos Black Fridayhin normaalia matalamman hinnan vuoksi. Se on taloudellisesti fiksua, eikä oman kulutuksen määrä varsinaisesti lisäänny. Kuitenkin shoppailu pelkän shoppailun vuoksi on hiukan kyseenalaisempaa.

Nykymaailmassa ihmisiä on ihan turhaa kannustaa enää kuluttamaan lisää, ja ostamaan vielä innokkaammin, sillä tämän taidon osaamme jo valitettavan hyvin. Tämä johtaa vain siihen, että nettikauppoja aletaan kiertelemään kellon lyötyä 12 yöllä ja Black Fridayn alettua, ja monet vain katselevat “jos sieltä löytyisi jotain kivaa sika halvalla”. Sitten kun ostokrapulasta on selvitty, seuraava pohdinta onkin miten tästä romusta pääsee eroon kun kotona ei riitä tilaa, eikä sille ole käyttöä.

Uskon, että holtittomaan kulutukseen kannustaminen kannustaa myös välillisesti holtittomaan kulutusluottojen ottamiseen. Ne tunnetusti eivät ole kovin edullisia luottoja, ja niillä on ikävä taipumus olla osana hallitsematonta velkaantumista, joka syö yksilön voimavaroja ja hyvinvointia. Kulutusluotoille on varmasti paikkansa arjen joustavuuden varmistajina, mutta tarvitseeko kukaan niitä oikeasti viihteelliseen shoppailuun joka ei liity tarpeeseen? Haluammeko todella kannustaa ihmisiä tähän?

Yrittäjä puun ja kuoren välissä

Ymmärrän yrittäjiä, jotka pitävät Black Friday alennuksia. Koronavuonna varmasti kaikkien myynnit ovat olleet tavallista matalampia, ja kauppaa pitäisi silti syntyä, jos itsensä haluaa yritystoiminnalla elättää. Silti itse kuluttajana pyrin välttämään toimijoita, jotka mainostavat itseään Black Fridaylla, koska mielestäni koko härdelli tuntuu lähtökohtaisesti väärältä. Vaikka mielestäni tosi kivakin firma kannustaisi ostamaan turhaa, halvalla ja paljon, teen ostokseni mieluummin silloin kun tarvitsen (jos tarvitsen), ja jätän sen kivankin yrityksen verkkokaupan avaamatta Black Fridayna. Jos tarvitsen (tai välillä ihan rehellisesti vaan haluan) jotakin, suosin mieluummin Circular Monday tempaukseen osallistuvia tai kelpuutettavissa olevia yrityksiä, jotka panostavat toiminnassaan kestävyysajatteluun.

Black Friday shoppailu ei paranna yksilön henkistä tai taloudellista hyvinvointia, ja se syö järkyttäviä määriä luonnonvaroja, puhumattakaan halpatuotteen valmistaneen työntekijän työoloista. Black Friday kampanjoiden kritisoinnin ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa “älä osta yhtään mitään, ikinä”. Black Friday kritiikillä haluan tuoda esiin sitä, että jos koet kiertotalouden ja kestävän kehityksen arvot itsellesi tärkeiksi, niitä ei kannata heittää romukoppaan ylikulutusjuhliin osallistumiseksi. Jos todella tarvitset tai haluat jotakin, samat asiat voi hankkia myös vastuullisemmalla ja ekologisemmalla tavalla, viemällä rahasi sellaisille yrityksille, jotka toimivat näiden periaatteiden mukaisesti vuoden jokaisena päivänä.

Circular Mondayn kunniaksi, mieti mitä olit aikeissa ostaa Black Friday alennuksista, ja hanki samat asiat kiertotaloutta tukevilta tekijöiltä uuden sijaan.

• Puhelin? Tietokone? Näitä löytyy käytettynä ja kunnostettuna edullisesti ja niihin kunnostettuihinkin tuotteisiin kuuluu yleensä takuu.
• Vaatteita? Korjauta jo olemassa olevia ompelijalla, tai osta 2nd handinä.
• Joululahjoja? Entä jos panostaisitkin tänä vuonna vastuullisiin ja kestäviin lahjoihin?
• Kosmetiikkaa? Mieti paljonko kosmetiikkaa todella tarvitset, ja löytyisikö sitä vastuullisemmin valmistettuna luonnonkosmetiikkana.

Voit löytää listan Suomessa Circular Monday tempaukseen osallistuvista yrityksistä, järjestöistä, ja muista toimijoista Circular Mondayn Suomen sivulta. Osallistujien joukossa on mm. kiertotalousajattelua noudattavia kauppapaikkoja, elektroniikka-, vaate- ja huonekaluliikkeita, vuorkauspalveluita sekä käsityöläisiä. Nykymaailmassa kiertotaloutta noudattavien ratkaisujen tukeminen ei ole enää onneksi useimmiten erityisen vaikeaa, kyse on enemmän omasta asenteesta siihen miten haluaa rahansa kuluttaa, ja millaisia yrityksiä ostoksellaan haluaa tukea.

Black Fridayksi osaan antaa vain seuravaan löyhän ohjenuoran: Osta vain tarpeeseen. Älä osta hetken mielijohteesta. Jos tarvitset jotain, tee se mieluummin Circular Mondayn filosofialla: Suosi kierrätettyä ja/tai kierrätysmateriaaleista valmistettua. Tue vastuullisia toimijoita.

Jos haluat herätellä keskustelua aiheesta somessa, voit myös jakaa kuvia, videoita ja pohdintoja häsällä #circularmonday ja olla mukana.

Pidetään järki päässä ja kiertotalous voimissaan,

-Anna

_________________________________

Luitko jo?

Millainen kuluttaja olet?

Aikuisten joulukalenteri kiikarissa? – 5 tavarakalenteria vastuullisempaa ideaa

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Circular Monday 2020 – Mitä ja miksi? appeared first on Ihme ituhippi.

Tuntuu varsin hurjalta ajatella, että tietomurron osuessa kohdalle, uhri on se henkilö jonka tehtäväksi jää selvittää missä kaikkialla pitää tehdä luottokielto ja miten yritysrekisteriin asetetaan rekisterintikielto. Useat hyväntahtoiset tahot ovat jakaneet ohjeistuksia siitä miten uhrin kannattaa toimia, mutta kovin monta kertaa ei ole esitetty kysymystä siitä onko oikeudenmukaista, että uhrin täytyy toimia? 

Uhreille harmitellaan sitä pahoinvointia jonka tilanne aiheuttaa, ja kehotetaan asettamaan kieltoja eri rekistereihin suuremman taloudellisen vahingon välttämiseksi. Samalla oletetaan, että Vastaamonkin asiakkaista joista osa on  jo valmiiksi äärirajoilla voimavarojensa kanssa, todella jaksaisi kaivautua jokaisen rekisterin perukalle. Etenkin kun koko sirkus ei ole millään tavalla heidän omaa syytään. 

Ainakin omasta mielestäni oleellisempaa olisi keskittyä uhreihin konkreettisemmin kuin vain toivottelemalla osanottoja ja jaksamista. 

Se mitä jokainen tavallinen tyyppi voi tehdä, on todeta, että asianmukaisinta on pysyä mahdollisimman kaukana vuodetuista tiedoista. Jokainen meistä on vain ihminen, ja aina välillä jokaisella on paha olla. Siinä tapauksessa yksi parhaita ratkaisuja on jutella asiasta ammattilaisen kanssa. Uhreilla ei ole asiakkuuteensa liittyen mitään hävettävää. Päin vastoin. He ovat ottaneet vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. 

Mikä on tietosuojarikos?

Rikoslakiin on kirjattu tietosuojarikos. Ongelmana on, että laki on varsin lavealla kynällä kirjoitettu, eikä oikein anna tarkkaa selvyyttä siitä mikä rikoksen muodostaa. Siinä viitataan aika laajasti niin tietosuojalakiin kuin tietosuoja-asetukseenkin, ja vaikuttaa siltä, että etsijän tulisi itse löytää vastauksensa lain hengestä.  Tässä tapauksessa tuomion antamiseen liittyy huomattavaa vapautta lain tulkinnan muodostamisessa, etenkin kun historiassa ei ole yhtä laajamittaisia tapausesimerkkejä.   

Riittävä suojauksen taso tulisi lainsäädännön mukaan määritellä riskiarvion perusteella, mutta ongelmana on, että missään ei ole tarkasti ja virallisesti määritelty kuinka korkea riski vaatii kuinka korkean digitaalisen suojaustason. Kyseinen määritelmä voidaan luoda järkevästi vain tietokeniikan asiantuntijoiden ja oikeustieteen asiantuntijoiden yhteistyönä.

Kuka tilanteesta on vastuussa? 

Tällä hetkellä ensimmäinen ilmiselvä syyllinen ovat hakkerit. Toisaalta jos kyse on ammattimaisesta kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta internetissä, todennäköisyys hakkereiden kiinnisaamiseen on hyvin pieni. Jos hakkereita ei saada kiinni, heiltä on myös mahdotonta laittaa oikeuden eteen vastaamaan aiheuttamastaan vahingosta. 

Toinen vastuunkantaja olisi Vastaamo itse, sekä ne sairaanhoitopiirit jotka ovat ostaneet Vastaamon palveluita. Vastaamon vastuu perustuisi siihen, että se ei ole suojannut arkaluontoisia henkilö- ja terveystietoja riittävän hyvin, ja sairaanhoitopiirien vastuu puolestaan siihen, että niillä on ollut velvollisuus varmentaa ostamiensa psykoterapiapalveluiden asianmukainen tietosuojan taso, mutta näin on silti päässyt käymään.

Yksi kiintoisa vastuunkantaja saattaisi olla poliisi itse, sillä EU:n tietosuoja-asetuksen tiukan tulkinnan mukaan, se ei tiedottanut väärinkäytöksen kohteiksi joutuneille murron uhreille asiasta välittömästi.

Tiedottamattomuuden tarkoituksena on ollut esitutkinnan hyvän alun varmistaminen, ja poliisin tarkoituksena on ollut, että tiedottamattomuudella on vältetty suuremman vahingon syntymistä. Poliisin suojaustoimista vänkääminen voi mennä hiukan lillukan varsiksi, mutta demokratiassa sillä on merkitystä.

Jos virkamies laiminlyö lain vaatiman ilmoittamisen, kyseessä on virkarikos, esimerkiksi tapauksessa jossa virkamiehen ilmoittamaa syytä tiedottamatta jättämiseen ei lopulta katsotakaan riittäväksi syyksi. 

Tiedotettiinko tietomurrosta Vastaamon tietomurron uhreille lainmukaisesti? 

GDPR:n (EU:n tietosuoja-asetuksen) mukaan tietovuodon tai murron kohteeksi joutuneen tahon tulee ilmoittaa vuodosta viranomaisille viimeistään 72 tunnin kuluessa siitä kun he ovat saaneet tietää vuodosta. Tietojen kohteelle asiasta tulee ilmoittaa välittömästi, ellei ole varmuutta siitä, että vuodetuista tiedoista ei voi koitua enää suurempaa haittaa. 

Siinä mielessä koen erikoiseksi sen, että rikosilmoitus on tehty syyskuussa, mutta asia on tullut julkiseen tietoon vasta lokakuun puolen välin jälkeen, huomioiden, että vaikka Vastaamon järjestelmiä olisi korjattu siten, että enää 2019 kevään jälkeen tietoihin ei olisi enää pääsyä, kukaan ei todellisuudessa saa jo vuodettuja tietoja pois hakkerien käsistä, eikä kukaan voi varmistua siitä, etteikö niitä olisi väärinkäytetty jo sinä aikana kun niitä ei vielä ole julkaistu. 

Vastaamon tietomurron uhrin oikeus vahingonkorvaukseen

Asiaa tutkitaan tällä hetkellä poliisin toimesta tietosuojarikoksena. On esitetty, että jos Vastaamon henkilökunnan jäsen (kuten esimerkiksi tapauksessa jossa yrityksen palkkalistalla ollut toimitusjohtaja olisi tiennyt murrosta ja jättänyt asian ilmoittamatta) tuomitaan tietosuojarikoksesta, tietomurron uhreilla olisi oikeus vahingonkorvauksiin.

Toimet jotka joudutaan tekemään suurempien vahinkojen ehkäisemiseksi kuuluisivat korvattaviksi. Tässä kohtaa esim. uhrin rekisteröinti- ja luottokieltojen tekeminen. 

Jos vahingonkorvauksia haetaan erillisillä oikeudenkäynneillä, suurimpana ongelmana on se, että häviäjä maksaa. Jos lain tulkinnasta riippuen ei pystytä esittämään toteen, että Vastaamo olisi rikkonut niitä lakeja joiden perusteella vahingonkorvausta haetaan, vahingonkorvausvaatimus hylättäisiin ja hävinnyt maksaisi molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut. 

Ongelma rikosvastuun selvittämisessä on, että rikoslain tietosuojarikoksen määritelmässä ei selkeästi kerrota miten henkilötiedot tulee suojata, vaan ilmaistaan varsin laveasti, että ne tulee suojata riskiperusteisen arvion perusteella. Kuka arvioi riskin tason? Kuka arvioi suojaustason? Kuka arvioi että suojaustaso on riittävä suhteessa riskiin?  Sama pätee käytännössä myös tietosuoja-asetuksen perusteella tapahtuvan hallinnollisen seuraamuksen arviointiin. 

Onko Vastaamon vuotaneiden tietojen lukeminen rikos? 

Jos kyse on vain lukemisesta kyse tuskin on rikoksesta. Se että jokin ei ole määritelty rikokseksi, ei kuitenkaan tosin muuta sitä, että jokin on moraalitonta ja väärin. 

Tietojen levittäminen sen sijaan on rikollista, eli esim. varastettujen tietojen jakaminen omille kavereille tai seuraajille somessa. Levittämisen rikosnimike on yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Homma ei rikollisuudessaan varsinaisesti poikkea esim. luvallisesti kuvattujen, mutta yksityisiksi tarkoitettujen seksivideoidenluvattomasta julkisesta levittämisestä, kuten esimerkiksi kostopornon tapauksessa. 

Kuka maksaa Vastaamon tietomurron uhreille vahingonkorvaukset? 

Mikäli tietosuojavaltuutettu katsoo, että tapauksessa ei ole menetelty EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti, sillä on oikeus määrätä yritykselle hallinnollinen seuraamusmaksu. GDPR asetuksen rikkomisesta aiheutuva sakko voi olla enimmillään 20 miljoonaa euroa, tai 4% yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta, riippuen siitä kumpi on suurempi summa. Toisaalta huomioiden, että Vastaamo on vain Suomen rajojen sisällä toimiva yritys, jonka viime vuoden liikevaihto oli 14 miljoonaa euroa, olisi epätodennäköistä, että hallinnollinen seuraamusmaksu olisi lähelläkään 20 miljoonaa euroa.

Sairaanhoitopiirin ostaessa yksityisen tuottajan palveluita, sillä on velvollisuus olla kartalla palvelun laadun lisäksi myös tietosuojan tasosta. On täten mahdollista, että lopulta vastuuseen joutuvat niin sairaanhoitopiirit kuin terapiatalo Vastaamokin. 

Ongelmallista on tapauksessa on myös se, että kaksoisrangaistuksia pyritään välttämään. Tämä tarkoittaen sitä, että jos yritys joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen tietosuojarikoksesta, sen saama rangaistus saattaisi olla päällekkäinen tietosuojavaltuutetun asettaman hallinnollisen seuraamusmaksun kanssa. 

Milloin vahingonkorvaukset Vastaamon tietomurrosta maksetaan? 

Vaikka voi olettaa, että vahingonkorvauksia ainakin suuremman vahingon välttämisestä, kuten esim. Luottokiellon asettamisesta todennäköisesti tullaan maksamaan, on kuitenkin täysin mahdotonta arvioida, milloin. 

Vahingonkorvausten eteen saatetaan joutua käymään erillisiä oikeudenkäyntejä. Suomessa kyseisen kaltaisissa tapauksissa ei ole mahdollista nostaa ryhmäkannetta, vaikka yksittäiset kanteet voidaankin käsitellä yhteisessä oikeudenkäynnissä.

Korvausoikeudenkäynnin suurimpia ongelmia olisi se, että mikäli murron uhrit häviäisivät kyseisen siviilioikeudenkäynnin, he joutuisivat myös Vastaamon oikeudenkäyntikulujen maksumiehiksi. 

Tapaus on vasta paljastunut, eikä sen tutkinta oletettavasti ole vielä lähelläkään valmis. Kun tutkinta valmistuu, asiassa seuraa ennen pitkää oikeudenkäynti, tai näin suuressa tapauksessa todennäköisemmin oikeudenkäyntien sarja. Sen jälkeen kun käräjäoikeus on antanut päätöksensä asiasta, päätöksestä on mahdollista valittaa hovioikeuteen. Oletettavasti juttu olisi supervaudilla nopeimmillaan käsitelty vuodessa, mutta todennäköisemmin näin suuren, monitahoisen ja uuden kaltaista rikollisuutta, yritysvastuuta ja julkista vastuuta käsittelevän oikeustapauksen kanssa puhutaan useista vuosista. 

On myös vielä oma juttunsa mistä kaikesta oikeutta tullaan lopulta käymään, koska ongelmallisia tapahtuman käänteitä tuntuu paljastuvan päivittäin lisää. Niin kauan kuin ei olla vielä varmoja mitä oikeudessa tullaan käsittelemään, on haastavaa arvioida mahdollisia lopputuloksiakaan.

Miten tilannetta voisi helpottaa nyt ja välttää tulevaisuudessa? 

Virallisesti henkilötunnusta ei saa käyttää henkilön tunnistamiseen, vaan ainoastaan yksilöimiseen. Siinä mielessä tuntuukin varsin nurinkuriselta, että monilta lainan- tai osamaksuntarjoajilta on voinut saada lainan tai osamaksusopimuksen ilman, että sopimusta tehdessä on tunnistauduttu, vaan henkilö on pelkästään yksilöity. Ei kuulosta kovin turvalliselta järjestelmältä. 

Tämän lisäksi on myös erikoista, että sekä että kaupparekisteri hyväksyisi esim. yrityksen hallituksen jäseneksi rekisteröintejä ilman tunnistautumista, vain yksilöinnillä. Tunnistautumisen kun voisi tehdä joko verkkopankkitunnuksilla, tai fyysisesti paikan päällä henkilötodistuksella, kuten passia tai henkilökorttia näyttämällä. 

Tällä hetkellä on ehdotettu, että henkilötunnusten uusimista voitaisiin nopeuttaa kyseisen vuodon uhreille, mutta toistaiseksi tätä ei ole vielä tehty. Ensisijaisesti pidän kuitenkin ongelmana sitä, miksi uhrin henkilötunnus tulisi vaihtaa, kun sen ei oikeastaan pitäisi turvallisuuden nimissä edes kelvata tunnistautumiskeinoksi mihinkään toimintaan tai palveluun, joka aiheuttaa taloudellisia sitoumuksia jotka voivat tuottaa vahinkoa. 

On mielestäni kohtuutonta vaatia uhria käymään läpi byrokraattinen paperinpyöritys ja mahdollinen henkilötunnuksen vaihto, vaikka hän ei ole itse tehnyt mitään väärin. Vastaavan kaltaisen voisi välttää tulevaisuudessa määrittelemällä selkeästi mikä on riittävä tietoturvan taso millekin henkilötietojen riskitasolle, taho joka ulkoistettujen palvelujen tietosuojaa oikeasti valvoo, ja vaatimalla ihmisiä käyttämään vahvoja tunnistautumistapoja aina kun kyse on erilaisista taloudellisista sopimuksista, kuten esim. luotto- tai osamaksusopimuksista.

Mitä minä voin tehdä? 

• Jos olet yrittäjä, tarkasta miten käsittelet asiakkaidesi henkilötietoja.
• Jos et ole tietomurron uhri, älä mene kaivamaan muiden terapiamuistiinpanoja. 
• Jos haluat vaikuttaa oikeasti, ota yhteyttä niihin firmoihin jotka hyväksyvät maksuvelvollisuuden muodostamisen pelkän hetun perusteella. 
• Jos tietojasi on vuodettu, Rikosuhripäivystyksen sivuilta löytyy hyvät ja ajantasaiset toimintaohjeet tietomurron uhreille. 

Jos sisälläsi kutkuttaa uteliaisuus ymmärtää tapausta paremmin ja haluat kurkata mitä laissa sanotaan aiheesta, käy tsekkaamassa: 

1. EU:n tietosuoja-asetus
2. Rikoslaki 38. luku 
3. Tietosuojalaki

–Anna

________________________________________

Luitko jo?

Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa

11 korona-arjen ekovinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Vastaamo – Tietomurron uhrin asema? appeared first on Ihme ituhippi.

Korona-aikana terveenä pysyminen on ensisijainen prioriteetti. Usein harrastetaan vastakkainasettelua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvittavien toimien ja koronavirukseen liittyvien toimien välillä. Osa siitä kritiikistä on täysin aiheellista, ja osa puolestaan vain tarkoitushakuisesti ajamassa kuilua ihmisten välille.

Olen sitä mieltä, että jotta voimme olla luomassa vastuullisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta, meidän on pysyttävä terveinä. Terveys on ensisijainen asia, ja sen vuoksi en halua blogissanikaan suositella ekologisia vinkkejä joiden terveysvaikutukset ovat vähintäänkin epäilyttäviä.

Ekoteko ei saa koskaan vaarantaa terveyttä

Pelkkä vesi ei korvaa saippuaa. Etikka ei korvaa pirtua desinfiointiaineena. Eteeriset öljyt voivat ihmisestä riippuen aiheuttaa ihoärsytystä tai allergisia reaktioita, eikä niitä tulisi koskaan nauttia sisäisesti, ellei lääkäri käske. Pelkkä valkosipuli/hunaja/inkivääri koktail ei yksinään paranna antibiootteja vaativaa tulehdusta. Villiyrttejä syötäväksi poimittaessa pitää olla 110% prosenttisen varma että kyseessä on syötäväksi kelpaava kasvi.

Terveyden huomioiminen myös ekoteoissa on osa vastuullisuutta. Tarkoitus on tuottaa kokonaiskuvassa enemmän hyötyä kuin haittaa. Jokaisen omaan ja muiden terveyteen liittyvän valinnan tulisi perustua tutkittuun tietoon eikä epämääräisistä nettilähteistä löydettyyn poppatohtorin mutuiluun.

Koska haluamme säästää mahdollisimman monta ihmistä terveinä ja hengissä, varotoimet ovat tärkeitä, eikä niistä tulisi tinkiä ekologisuuden nimissä. Meidän on kuitenkin mahdollista ylläpitää hyvää suojaustasoa ja samalla toimia ekologisesti. Koronan ja ilmastonmuutoksen torjumisen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Olemme vastuussa itsestämme, mutta yhteisesti myös koronaviruksesta mahdollisesti myös vakavamman taudin saavista riskiryhmiin kuuluvista ihmisistä. Jokainen meistä on rakas jollekulle. Myös se tuntematon ihminen kaupassa. On äärimmäisen tärkeää suojella yhdessä itseämme ja toisiamme.

Tähän aiheeseen liittyen halusin koota listaan 11 vinkkiä, joiden avulla voit pienentää hiilijalanjälkeäsi ja vähentää roskan tuottamista pandemia-aikana, ottamatta kuitenkaan turhia riskejä koronaviruksen leviämiseen liittyen.

11 korona-ajan ekotekoa – Kampita koronavirus ja ilmastonmuutos yhtäaikaa

1. Uudelleenkäytä kertakäyttöinen kasvomaski

Kertakäyttöisen kasvomaskin* eli “kirurgisen nenä-suu suojan” voi pestä uudelleen jopa 10 kertaa, ja se suojaa edelleen yhtä hyvin kuin kangasmaski. Maskin voi laittaa pyykinpesukoneeseen, mutta uskoisin että maskin keittäminen on hellävaraisin tapa desinfioida maski käyttöjen välissä.

2. Käytä kankaista kestokasvomaskia

Kankaasta valmistettu kestomaski* ei suojaa sinua koronavirukselta. Kuitenkin kankaista kestokasvomaskia voit pestä ja käyttää uudelleen ja uudelleen, ja se vähentää riskiä, että tartuttaisit muita, jos oletkin tietämättäsi oireeton taudinkantaja. Mitä useampi ihminen käyttää mitä tahansa kasvomaskia, sitä vähemmän tauti leviää.

3. Lajittele nenäliinat oikein koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi

Maaliskuusta lähtien nenäliinoja ei ole saanut lajitella kerättävään biojätteeseen, vaan ne on ohjeistettu lajittelemaan poikkeuksellisesti sekajätteeseen jätehuollontyöntekijöiden terveyden suojelemiseksi.

4. Pysy korona-aikana mahdollisuuksien mukaan etätöissä

Jos se on mahdollista työnkuvasi ja työnantajasi puolesta, pysy etätöissä. Työskentelemällä etänä kotoa käsin pienennät omaa ja muiden sairastumisriskiä. Samalla kuitenkin vähennät auton tai julkisen liikenteen käyttöä, ja siten myös kasvihuonekaasupäästöjä.

5. Ompele kankainen kestokasvomaski itse kierrätystekstiilejä hyödyntäen

Jos ompelet kankaisen kestokasvomaskin itse, pyri hyödyntämään siihen kotoa jo löytyviä tiiviitä kankaita, kuten esimerkiksi vanhoja käytöstä poistettuja lakanoita, tai vastaavia. Yksi vaihtoehto on myös hankkia kierrätysmateriaalia oleva kangas muualta, esimerkiksi kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta. Tähän tarkoitukseen huomioi, että kankaan on kestettävä 90 asteessa pesemistä pyykinpesukoneessa, tai keittiössä keittämistä, eikä siinä tulisi olla kirjottuja kuvioita, yms. jotka aiheuttavat kankaaseen neulanreikiä. Desinfioi kangas keittämällä tai korkeassa lämpötilassa pesemällä ennen sen käyttöönottoa.

6. Palasaippua on turvallinen vaihtoehto koronaviruksen tappamiseen käsistä

Kotioloissa palasaippua* on oikein käytettynä aivan yhtä turvallinen kuin pumppupullosa oleva nestemäinenkin saippua. Virus voi jäädä vaanimaan myös nestemäisen saippuapullon pumpun päälle, joten jos käytät pumppua, se kannattaa pyyhkäistä kuivaksi säännöllisin väliajoin. Palasaippuaa käyttäessäsi huuhtele saippua aina käytön jälkeen, ja huolehdi, että sitä säilytetään niin, että sillä on mahdollisuus kuivua käyttöjen välillä.

7. Suosi ympäristöystävällistä käsidesiä ja käsirasvaa

Suosi ympäristöystävällisesti tuotettua käsidesiä* ja luonnonkosmetiikan käsirasvaa*. Muista, että saippuapesu on ensisijainen keino käsien puhdistamiseen koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi, ja käsidesin käyttö vasta silloin jos käsienpesu ei ole kyseisessä tilanteessa mahdollista.

8. Tue suosimiasi vastuullisia yrittäjiä jotta yritykset ovat pystyssä vielä koronapandemian jälkeenkin

Jos kaupungistasi löytyy esimerkiksi suosimasi vegeravintola, tai vaikka ekokampaamo, jonka palveluita haluat käyttää vielä koronavirus aikakauden jälkeenkin, tue kyseisiä yrityksiä. Ravintolasta voit tilata tai noutaa annoksia kotiin, ja kampaaja osaa neuvoa sinua sinua liikkeensä turvallisuusohjeiden kanssa. Jos et tällä hetkellä halua käydä missään, mutta haluat tukea kyseisiä palveluntarjoajia, voit ostaa esimerkiksi lahjakortin, jonka voit käyttää kun koronaviruksen tarttuuvusluku on jälleen pienempi.

9. Suosi kävelyä ja pyöräilyä julkisen liikenteen sijaan tartuntariskiä vähentääksesi

Jos joudut poistumaan kotoa esimerkiksi töihin tai ruokakauppaan, ja matka on lyhyt, suosi julkisen liikenteen sijaan kävelyä tai pyöräilyä. Etenkin ruuhka-aikoina julkinen liikenne on hyvin täynnä, ja tartuntariski on aina olemassa. Kävellen ja pyörällä tartuntariski on huomattavasti pienempi, kuten myöskin matkan hiilijalanjälki.

10. Hävitä kertakäyttömaskit oikein

Hävitä loppuun kulutetut kertakäyttömaskit ja muut kertakäyttöiset hengityssuojaimet oikein. Lajittele ne sekajätteeseen. Älä missään nimessä heitä maskeja kadulle tai julkisen roskakorin viereen. Linnut ja muut uteliaat luonnoneläimet sotkeutuvat maskin lenkkeihin. Tämän lisäksi kertakäyttömaskit sisältävät muovia, ja merissä on jo aivan tarpeeksi muoviroskaa ihan nykyisellään ilman koronapandemian kasvomaskejakin. Tämän lisäksi muista lajitella myös tyhjät käsidesipullot asiaankuuluvasti alueesi ohjeistuksen mukaan.

11. Kokeile uutta ekotekoa korona-ajan kotoilun kuluksi

Viettäessäsi tavallista enemmän aikaa kotona, kokeile uutta ekotekoa. Uuden opettelu virkistää ja rikkoon arjen rutiineja. Käy etsimässä lähialueeltasi metsäreitti jossa et ole aiemmin käynyt, opettele uusi kasvisruokaresepti, tee kestotuotteita käsitöinä, kokeile korjausompelua, tai kokeile valmistaa ympäristöystävällisiä kodinpuhdistusaineita. Vietä aikaa läheistesi kanssa joko kotona tai netin välityksellä ja jaa rakkautta elämäsi tärkeimmille ihmisille.

-Anna

________________________________

Luitko jo?

KORONA – Ideoita ajan tappamiseen

Bambu ei ole niin ekologinen valinta kuin kuvittelet

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Korona-ajan ekovinkit – 11 ekotekoa ilmastolle & terveydelle appeared first on Ihme ituhippi.