Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa
Syitä joiden vuoksi suomalaista ruokaa kannattaa suosia
1. Huoltovarmuus
Koronakeväänä maskien kanssa kävi ilmi, että aina välillä myös huoltovarmuudella on merkitystä. Tämä on yksi mielestäni validi syy suosia suomalaista ruokaa. Toisaalta huoltovarmuuden suhteen, niin kauan kuin emme ole polttoaineen suhteen omavaraisia, peltomme eivät käänny ilman traktoreita ja muita välineitä.
2. Työllisyys
Ruokateollisuuden tuottama työllisyys on täysin validi peruste kotimaisen ruoan suosimiselle. Kun tuotteille riittää kysyntää, myös työpaikkoja riittää. Työssäkäyminen puolestaan tuottaa hyvinvointia yksilöille, sekä verotuloja yhteiskunnan pyörittämiseen.
3. Ruokakulttuuri
Suomessa valmistetaan ruokaa suomalaiseen suuhun sopivaksi, ja viljellään sellaisia kasveja, joista ei muualla olla vättämättä yhtä innoissaan, kuten vaikkapa peruna, kaura, härkäpavut, herukat, yms. Tähän sarjaan menevät myös paikalliset perinneruoat kuten pinaattiletut ja karjalanpiirakat. Kun tuotetaan kotimaista ruokaa, suomalainen ruokakulttuuri voi hyvin.
Myytit liittyen suomalaiseen ruokaan
1. Suomalaisen ruoan puhtaus ja turvallisuus
Suomalainen ruoka yhdistyy usein mielikuvissamme puhtauteen ja turvallisuuteen. Suomalainen ruoka ei kuitenkaan ole mitenkään absoluuttisesti maailman puhtainta ja turvallisinta, vaan painii aika samassa sarjassa muidenkin EU-maiden ruoantuotannon kanssa. Suhteellisesti se on puhtaampaa ja turvallisempaa kuin joissain EU-maissa, ja suhteellisesti myös vähemmän puhdasta ja turvallista kuin joissain EU-maissa.
Esimerkiksi turvallisuutta voi mitata sillä kuinka monta salmonellatapausta osuu kohdalle, ja tilanne vaihtelee vuosittain. Ei voi sanoa, että jonkin maalainen ruoka olisi aina sitä parasta mahdollista, koska joskus jokaisella käy huono tuuri. Puhtauteen liittyen, Suomessa ei viljellä suhteellisesti mitenkään huomattavasti enemmän luomua kuin EU:n parhaissa edelläkävijämaissa, ja Suomi ei myöskään ole se EU-maa jossa salmonellatartuntoja esiintyisi suhteellisesti aina vähiten.
Lainsäädäntö turvaa tasalaatuisen ruoan koko EU-alueella
On puhtauden ja turvallisuuden näkökulmasta yksi asia ostaa syötäväksi luonnon luolista kaivettu lepakko Wuhanin torilta, ja toinen EU-alueella tuotettua juustoa tai omenaa. Kotimainen juusto tai porkkana ei ole merkittävästi turvallisempaa tai puhtaampaa, kuin se muukaan EU-alueella tuotettu ja myyty juusto. EU-lainsäädännöllä asetetaan rajaehdot ruoan puhtaudelle ja turvallisuudelle, ja sisämarkkinoilla kaikkien on noudatettava kyseisiä ehtoja, jonka lisäksi käytössä on eri mittareita ja tilastoja joilla ehtojen noudattamista seurataan, joiden hyödyntämisellä varmistetaan ruoan puhtaus ja turvallisuus meille kaikille.
2. Vastuullisuus
Ruoka on tasan niin vastuullista kuin sen tuottaja on. Suomesta löytyy hurjat määrät pientuottajia, jotka mm. pitävät avoimien ovien päiviä eläintiloillaan, koska tuotanto on todellakin niin vastuullista kuin se voi olla, eikä heillä ole mitään salattavaa asiaan liittyen. He uskaltavat olla ylpeitä päästäessään ihmisiä katsomaan työtään. Sitten on valitettavasti myös niitä “vastuullisia” suomalaisia tuottajia, jotka heittävät ulkomailla tytäryhtiöissään eläviä tipuja roskikseen tai lykkäävät ihan kotimaan kamaralla tajuissaan olevat kanat teuraalle. Toki tässä kohtaa voi taas muistaa, että eettisyys ja hiilijalanjäljen koko ovat kaksi eri asiaa, vaikka molemmat ovat osa vastuullisuutta.
Vastuullisuus riippuu tuottajasta, ei kansallisuudesta tai sijainnista
Yleistä vastuullisuutta ei siis synny pelkän alkuperämaan tai kansallisuuden perusteella. Vastuullisuus syntyy yksittäisten tuottajien teoista, ei heidän kansalaisuudestaan tai kotimaastaan. Vastuullisuus syntyy erityisesti teoista, ei mielikuvista. Vastuullinen tuottaja voi yhtä hyvin sijaita Pieksämäellä tai Bergamossa. Paikallisen työllisyyden takia toki kannattaa suosia sitä Pieksämäen vastuullista tuottajaa.
Uskon, että vastuullisen tuottajan tukeminen on arvona tärkeämpi, kuin kotimaisen tuottajan tukeminen. Onneksi meiltä Suomesta löytyy myös hurjat määrät vastuullisia tuottajia jotka hoitavat hommansa hienosti. Avainlipun nähdessään kannattaa siis aina kuitenkin perehtyä yrityksen toimintaan hivenen syvemmin kuin vain sen Avainlipun verran. Vastuullisilla tuottajilla on mielestäni siinä kilpailuetu, että he usein kertovat avoimesti toimintansa luonteesta ja tarkoitusperistä, eikä tuotteen vastuullisuutta selvittäessä tarvitse kaivaa kovin syvältä, koska vastuullisella tuottajalla on varaa olla avoin toiminnastaan.
2. Lähellä tuotetun ruoan pienempi hiilijalanjälki
Olen pohtinut koskahan mahdan saada verenpurkauman otsalohkooni kun joku seuraavan kerran väittää, että kotimaista nautaa tai lammasta ei ole tuotu maailman toiselta puolelta, ja siksi se on vähähiilisempi valinta kuin Timbuktusta hiissattu soija. Timbuktun tai Huitsin Nevadan soija voi olla tehotuotettua ja tuhota viljelysmaata voimakkaiden torjunta-aineiden vuoksi, mutta hiilijalanjäljeltään se on silti absoluuttisesti pienempi. Hiilijalanjälki liittyy vain kasvihuonekaasuihin, ei muihin ympäristöongelmiin. Mitattavat ongelmat eivät ole keskenään samoja.
Suurimmalle osalle meistä ruokavalinnat ovat tunneperusteisia juttuja, joiden kansa on usein ihan turha väitellä. Ainoa itseäni häiritsevä asia on, kun tunneperustainen valinta aiheuttaa syyllistymisen, ja sitten epärationaaliset defenssikeinot sumentavat kyvyn asialliseen keskusteluun. Tunneperustaisia valintoja aletaan perustelemaan pelkän “mä nyt satun tykkäämään” sijaan itselle loogiselta tuntuvilla, mutta täysin tutkittuun tietoon pohjautumattomilla väitteillä. Jos valitset tehdä jotakin, koska se on sinusta kivaa ja tykkäät siitä, se on mielestäni ihan riittävä syy valinnalle. Olemme jokainen vain ihmisiä, ja meillä on kaikilla tunneperustaisia mieltymyksiä, jotka eivät ole niitä teknisesti parhaita valintoja, eikä kukaan ole siinä mielessä yksin. Mutta tykkäämiseen perustuvan valinnan perustelu näennäisillä ja tosiasiassa väärillä “järkisyillä” ärsyttää.
Kuljetusmatkan vaikutus ruoan hiilijalanjäljeen
Ruoan kuljetusmatka aiheuttaa noin alle 5% ruoan ilmastopäästöistä. Vaikka ostaisit kaiken ruokasi kotimaisena, sen hiilijalajälki on yhä maksimissaankin vain noin 5% pienempi lähtötilanteeseen verrattuna, mikäli et muuta ruokavaliotasi. Ruokavalion muutoksella kasviperäisemmäksi voidaan puolestaan saavuttaa maksimissaan erään tutkimuksen mukaan jopa 60% pudotus ruoan hiilijalanjäljessä. Ja jos sen kasviperäisen ruoan hankkii kotimaisena, niin sitten siihen päälle vielä se 5% kuljetusmatkojen katoamisesta. Tässä kohtaa kotimaisina helminä mainitsisin mm. kotimaiset kaurasta valmistetut maidon kaltaiset tuotteet, sekä runsasproteiinisen härkäpavun.
Hiilijalanjäljen näkökulmasta lähiruoan suosiminen on oikeastaan hienosäätöä. Sillä on merkitystä, mutta sen vaikutus on varsin vähäinen jos halutaan saada aikaan todellinen vaikutus. Lähiruoka Suomen kaltaisessa kylmässä maassa on muutenkin haastava kysymys, koska meillä on pitkät ja kylmät talvet, ja joudumme silloinkin syömään ruokaa. Etenkin kasvisten kanssa olemme silloin huimia määriä energiaa kuluttavien kasvihuoneiden armoilla. En löytänyt tietoa paljonko energiaa kuluu lähiruoan kasvihuonekasvatukseen, verrattuna saman ruoan avomaakasvatukseen suotuisammissa sääolosuhteissa. Kun pidetään mielessä vain 5% suuruinen kuljetusmatkan aiheuttama hiilijalanjälki, voidaan olettaa, että absoluuttinen energiankulutus ulkomaisissa tomaateissa, salaateissa ja kurkuissa keskellä kylmintä helmikuuta on todennäköisesti pienempi.
Toki mitä tulee esim. tomaatteihin, eettisyys on taas aivan eri kysymys, ja ristiriidassa pienemmän hiilijalanjäljen kanssa. Ainakin kuulemani perusteella, etenkin Etelä-Espanjan tomaattifarmeilla työolot eivät ole mitenkään ihanteelliset ja väärinkäytöksiä esiintyy. Siinä kohti kuluttajan tulee itse valita kumpi on hänelle tärkeämpää, eettisyys vai pienempi hiilijalanjälki, ja lisäksi selvittää olisiko suomalaisen kasvihuonetomaatin ja espanjalaisen eettisesti ongelmallisen tomaatin lisäksi olemassa vielä kolmas ja molemmissa suhteissa parempi vaihtoehto.
Vastuu päivänvalon kestävistä ruokavalinnoista ei kuulu yksin kuluttajan harteille
Suurimmalla osalla meistä ei yleensä ole yhtä ainoaa perustetta ostopäätöksen tekemiselle. On monia syitä vältellä tiettyjä yrityksiä (esim. pikamuodin huonot työolot, eläinperäiset tuotteet eläinten hyvinvoinnin perusteella, erilaiset liikennemuodot perustuen niiden saastuttavuuteen, tai vaikkapa tietyt kosmetiikkamerkit niiden sisältämän mikromuovin perusteella). Kuitenkin kun ostamme jotain, meillä on asioita joita suosimme. Voimme harkita ostavamme jotakin, jos se ei ole voimakkaassa ristiriidassa arvojemme kanssa, ja se tukee arvoistamme joitakin.
Kotimaisuus ja suomalaisuus voi tuntua helpolta tavalta määrittää kaupassa onko tuote ekologinen ja vastuullinen vai ei. Kotimasuusmerkinnät helpottavat antamaan kuluttajalle ainakin raamit liittyen siihen kuinka suuria ongelmia tuotteen tuotantoketjuun saattaa liittyä. Suomalaisen ruoan kohdalla voi esim. yleensä luottaa siihen, että tuote tuo työpaikkoja Suomeen, ja ainakaan modernia orjatyötä ei ole käytetty, tosin epäilyjä huonoista työoloista on liittynyt mm. thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohteluun.
Erilaiset merkinnät ja sertifikaatit helpottavat ruoan vastuullisuuden arviointia, ja nopeuttavat arviointia kauppareissulla. Harvempi meistä lähtee viikottaiselle reissulle ja käyttää kaupassa viisi tuntia googlaten:
- Kuka ruoan valmisti?
- Miten?
- Liittyykö tuotteeseen tai brändiin negatiivisia uutisia, tai jopa oikeusjuttuja?
- Kuinka merkittäviä kyseiset negatiiviset uutiset ovat?
- Koskevatko ne ympäristöä, ilmastonmuutosta, työoloja, vai eettisyyttä?
- Voiko tuotteen tuotantoketjussa silti olla jotakin ongelmallista, vaikka sitä ei olisi etusivun juttuna tai tuomioistuimen päätöksenä uutisoitukaan?
Jos kaikki vastuu valinnasta ja tuotteen taustojen kartoittamisesta olisi kuluttajalla, sieltä kaupasta pääsisi ulos ehkä muutaman viikon kuluttua varsin laihan ostoskorin kanssa.
Tässä suhteessa tehokkaampaa olisikin siis se, että kuluttaja yksin ei olisi vastuussa tuotteiden vastuullisen tuotantoketjun selvittämisestä ja arvioinnista, vaan että yritykset panostaisivat vastuullisuusviestintäänsä ja sisäisiin tuotantoketjujen kartoituksiinsa enemmän. Uskon, että niille suomalaisille yrityksille jotka panostavat tuotantonsa vastuullisuuteen, asiasta äänekkäämmin tiedottaminen olisi merkittävä kilpailuetu. Kuluttaja ei usein voi olla varma pelkän ruokapakkauksen perusteella siitä, kuka tuotteen on tehnyt, missä ja miten, ellei valmistaja kerro. Kukapa meistä ei haluaisi ostaa tuotteita yritykseltä, jonka läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen voi luottaa?
Loppupäätelmä suomalaisen ruoan vastuullisuudesta ja ekologisuudesta
Suomalaisen ruoan ensisijainen arvo on se, että se on kotimaista. Suomalaiseen ruokaan halutaan liittää mielikuvamainontana lisäarvoina vastuullisuus, eettisyys, ekologisuus, ja ilmastoystävällisyys, mutta jos kyse on vain mielikuvista eikä konkreettisista teoista, touhu menee viherpesun puolelle.
Suomalaisesta ruoasta ja ruoantuotannosta löytyy paljon hyvää, sekä loistavia innovaatioita, mutta kaikkea positiivista ei voi linkittää Avainlipun alle vain suomalaisuuden perusteella. Ruoan tuottajia on ihan yhtä monenlaisia kuin meitä ruoan ostajia ja syömäreitäkin.
Miten pyrit valitsemaan ruokasi? Onko kotimaisuus sinulle valintaa tehdessä merkittävin arvo? Koetko itse pystyväsi keskustelemaan ruokavaliovalinnoista yleisellä tasolla ärsyyntymättä?
-Anna
_______________________________________
Luitko jo?
Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi? – 4 syytä
lainaus:
“Vastuullisuus riippuu tuottajasta, ei kansallisuudesta tai sijainnista
Yleistä vastuullisuutta ei siis synny pelkän alkuperämaan tai kansallisuuden perusteella. Vastuullisuus syntyy yksittäisten tuottajien teoista, ei heidän kansalaisuudestaan tai kotimaastaan.”
Vastuullisuus ei riipu täysin kansallisuudesta ja/tai sijainnista, mutta siinä esiintyy hyvin voimakasta korrelaatiota. Jos kana tai sika kasvatettu tanskassa, niin todella suurella todennäköisyydellä sitä on kohdeltu jotenkin hyvin, mutta jos moldovassa, intiassa tai georgissa, niin voit olla melko varma, että sitä on kohdeltu huonosti. Eli ei ole oikein väittää, että vastuullisuus ei riipu kansallisuudesta. Kehitysmaissa huono eläinten kohtelu on enemmän sääntö, kuin poikkeus ja esim. tanskassa kohtalaisen hyvä kohtelu on enemmän sääntö, kuin poikkeus.
Hei!
Tanska ei varsinaisesti ole verrattain yksi parhaista esimerkeistä liittyen eläinten oikeuksiin. https://api.worldanimalprotection.org/country/denmark
On haastavaa vetää rajuja yhtäläisyysmerkkejä kehitysmaiden ja eläinten huonon kohelun välille. Kyllä länsimaissakin tunnetusti ostaan harrastaa tehotuotantoa. Mihin käsityksesi perustuu? Myöskin ruoan säilyvyyden näkökulmasta harvemmin olen törmännyt Suomalaisessa supermarketissa etenkään kovin kaukaa tuotuihin eläinperäisiin tuotteisiin.
Väitän edelleen, että ruoka on tasan yhtä vastuullista kuin sen tuottaja, ja Tanskasta ja vaikka Azerbaijanista voi löytyä ihan yhtä vastuullisia maatilallisia, koska kyse on yksilöiden valinnoista siinä mitä he arvostavat ja toteuttavat tuotannossaan, ei siitä mitä passia maanviljelijä sattuu kantamaan.
Minkä tahansa ruaon tai tuotteen vastuullisuus selviää vain selvittämällä, ei tekemällä nopeita ja stereotypisoivia johtopäätöksiä alkuperämaasta. Myös korkean riskin maista voi tulla laadukkaasti ja vastuullisesti tuotettua tavaraa. Se näkyy kuluttajalle helpoiten sertifioinneilla, ja usein asia selviää myös kohtuullisen ripeällä googlauksella. Kategorinen alkuperämaahan perustuva ruoan boikotointi ei ainakaan paranna kyseisen maan X vastuullisten tuottajien asemaa, sillä ainoakaan järjestelmä ei muutu jollei sitä muuteta.
-Anna
lainaus:
“On haastavaa vetää rajuja yhtäläisyysmerkkejä kehitysmaiden ja eläinten huonon kohelun välille.”
Mitä haastavaa, jos se on fakta?
“Mihin käsityksesi perustuu?”
Vaikka kuviin likaisista ja ahtaista tiloista ja siihen faktaan, että siellä usein ei tainnuteta eläimiä ennen teurastusta. Myös siihen faktaan, että siellä on paljon huonokuntoisia kodittomia eläimiä, koirien huono kohtelu.
“Väitän edelleen, että ruoka on tasan yhtä vastuullista kuin sen tuottaja, ja Tanskasta ja vaikka Azerbaijanista”
Tietysti Azerbaijanissa voi olla vastuullinen eläintila, mutta siellä keskimäärin kohdellaan eläimiä paljon huonommin, kuin länsimaissa. Tiedätkö sellaisen käsitteen, kuin korrelaatio? Esim. sekä las vegasissa (puoliaro), että singaporessa (tropiikki) on sateisia päiviä, mutta las vegasissa on paljon vähemmän sateisia päiviä, kuin singaporessa. Jos valitset satunnaisen päivän las vegasissa, niin TODENÄKÖISYYS, että se on sateeton on suuri, mutta se ei tarkoita, että siellä ei ole lainkaan sateisia päiviä, sielläkin on sateisia päiviä, mutta niiden määrä vuodessa on paljon pienempi, kuin singaporessa.
Jos sinä tiedät, että liha on ostettu tietystä Azerbaijanilaisesta tilasta ja sen, että juuri se tila on vastuullinen, niin se on eri juttu. Mutta käytännössä kukaan ei valvo eläinten kohtelua kehitysmaissa ja vaikka lihapakkauksessa olisi tarra, jossa väitetään, että eläimiä kohdeltu hyvin, niin kuka tietää, että se on totta, jos tiedetään, että kehitysmaalaiset ovat usein valehtelijoita?
“Minkä tahansa ruaon tai tuotteen vastuullisuus selviää vain selvittämällä”
Teoriassa kyllä, mutta onko käytännössä jokaisella tilalla kehitysmaissa rehellisia tarkastajia?
“ei tekemällä nopeita ja stereotypisoivia johtopäätöksiä alkuperämaasta”
Mikä stereotypiä? Se, että kehitysmaalaiset keskimäärin kohtelevat eläimiä paljon huonommin, kuin länsimaalaiset on fakta.
“Se näkyy kuluttajalle helpoiten sertifioinneilla, ja usein asia selviää myös kohtuullisen ripeällä googlauksella.”
Kuka nämä sertifioinnit tekee? Miten voi luottaa kehitysmaiden eläintiloihin, jos EU:ssa vieläkin esim. kanoja pidetään hyvin ahtaissa häkeissä ja sikoja kohdellaan huonosti. Voitko antaa konkreettisen esimerkin lihasta, joka on kasvatettu kehitysmaassa ja jota myydään suomessa ja joka ihan oikeasti kasvatettu vastuullisesti? Ja voitko antaa linkin sivustolle, jossa kerrotaan, miten todistetaan, että se on kasvatettu vastuullisesti?
“Kategorinen alkuperämaahan perustuva ruoan boikotointi ei ainakaan paranna kyseisen maan X vastuullisten tuottajien asemaa”
Mistä voi tietää mikä kehitysmaissa kasvatettu liha on kasvatettu vastuullisesti, jos siitä ei kerrota mediassa ja mediassa on pelkkää propagandaa? Sinunkin sivulla heti en nähnyt sellaista artikkelia ja näen heti paljon ilmastomuutospropagandaa.
Suomessa viljelyssä käytetään Euroopan maista toiseksi eniten keinolannoitteita, kemikaaleja, myrkkyjä. Niitä ei elintarvikkeista enää löydy mutta ne pilaavat maaperän (humus kerros on pienentynyt 50-luvulta jo 50%) ja kulkeutuvat vesiin ja rehevöittävät niitä. Ekologisempaa ja eettisempää ostaa kotimaista “tavallista” vai ruotsalaista luomua? Orjatyövoimaa käytetään täälläkin, niin kuin Espanjassa, sitä vaan kutsutaan työkokeiluksi. Suosin kotimaista, mutta ristiriitaisin tuntein. Hyvä ajatuksia herättävä artikkeli. Iloista joulun odotusta.