8 syytä perustaa kaupunkipuutarha (ja liittyä itse mukaan!)
Kaupunkipuutarhat ovat viimeisten parin vuoden aikana muodostuneet trendi-ilmiöiksi, jotka ehdottomasti ansaitsevat paikkansa jäädäkseen.
Kaupunkipuutarha antaa mahdollisuuden puutarhurointiin sellaisellekin kerrostaloasujalle, jonka asuntoon ei kuulu parveketta, ja jonka naapurit eivät ole halukkaita jakamaan taloyhtiön pihaa viljelypalstoiksi. Tämän lisäksi kaupunkipuutarhat tuovat hylätyille tai muuten vaan tyhjille tonteille elämää, ja niiden avulla on helppoa muuttaa jopa pieniä paloja synkeistä betonihelveteistä vehreiksi urbaaneiksi keitaiksi.
Mitä hyötyä kaupunkipuutarhoista on?
1. Kaupunkipuutarhat parantavat kaupungin ilmanlaatua
Kaupunkipuutarhat myös parantavat kaupungin ilmanlaatua. Mitä tulee ilmanlaadun parantamiseen, yksi suuri haaste kaupunkipuutarhojen rakantamiselle onkin teiden sijoittelu kaupungeissa. Esimerkiksi kovin moni tuskin haluaa viljellä rakkaita tomaattejaan raskaasti liikennöidyn tien vieressä. Tässä mielessä kaupunkipuutarhat vaativat sellaisia hivenen syrjäisempiä paikkoja jotka eivät ole suoraan liikenteen saasteiden laskeumaalueella. Yleisiä paikkoja kuapunkipuutarhoille ovat mm. kirjastojen piha-alueet, sekä erilaisten jalankulkua varten suunniteltujen kulttuurialueiden, kuten esim. torien ja markkina-alueiden kulmat.
2. Kaupunkipuutarhat luovat yhteisöllisyyttä
Kaupunkipuutarhuroinnin ei tarvitse tarkoittaa sitä, että nyt sitten osallistutaan pitkin hampain teennäisille yhteispiknikeille joka sunnuntai ja raahaudutaan talkoisiin kerran kuussa. Yhteisöllisyys syntyy siitä, että tiedän, että oman laatikkoni ympärillä on tuon tyypin laatikko ja toisella puolella toisen tyypin laatikko. Jos joku ei ehdi kastelemaan omaa laatikkoaan, silloin autetaan. Yhteisistä tiloista ja tavaroista huolehditaan kuin omista. Kaikille moikataan ja toisten puutarhurien kanssa voi pysähtyä myös jutulle jos sattuu paikalle samaan aikaan. Siinä on jotain suloista ja omalla tavallaan tosi orgaanista. Ei ole mikään pakko olla kauhean sosiaalinen, mutta on sellainen paikka jossa on hyvä ja tiivis yhteishenki sellaisella suloisella Pohjois-Eurooppalaisen jöröllä ja sulkeutuneella tavalla.
3. Kaupunkipuutarhat lievittävät kaupunkisaarekeilmiötä
Kaupunkipuutarhat voivat myös vähentää kaupunkisaarekeilmiötä. Kaupunkisaarekeilmiö, tarkoittaa sitä, kun kesällä kaupungissa on niin paljon betonia ja asfalttia, että siellä tulee paljon kuumempi kuin ympäröivillä alueilla. Siis käytännössä sitä hetkeä kun jokainen helsinkiläinen haaveilee Juhannuksen helteiden paikkeilla pakenevansa sukulaisten mökille, Porvooseen tai vaikka Hankoon, jotta olisi vähän viileämpi olo. Kaupunkisaarekeilmiö aiheuttaa kaupungeissa kohonneita ilmastointikustannuksia (ilmastointilaitteen käyttäminen on about yhtä ekologista kuin lämmittimen käyttö), mutta tekee helleaalloista myöskin vaarallisempia kaupunkilaisten terveydelle.
Jos taloyhtiön asfaltoidulle sisäpihalle pistäisi pystyyn laatikon jokaisella halukkaalle puutarhurille, yleinen viihtyvyys paranisi, mutta myöskin suuremmassa mittakaavassa kaupunkisaareilmiö lievenisi ja tekisi kaupungeista mukavampia paikkoja asua.
4. Kaupunkipuutarhat lisäävät kaupunkien viihtyisyyttä
Kaupunkipuutarhoja voi suunnitella osaksi kaupunkia jo kaupungin kasvaessa, mutta toisaalta aivan samalla tavalla niitä voi luoda jo olemassa oleviin kaupunkitiloihin, täten tehden kaupunkien tiloista eläväisempiä ja kutsuvampia kaikille: niin ihmisille kuin pölyttäjillekin. Kaupunkipuutarhat ovat myös yksi kirjastojen ja puistojen kaltaisista käytännössä maksuttomista tiloista, joita kaupunki tai kunta voi tarjota asukkailleen. Sellaisia paikkoja joihin jokainen on tervetullut.
5. Kaupunkipuutarhat tukevat luonnon monimuotoisuutta
Kaupunkipuutarhat tukevat luonnon monimuotoisuutta, vaikka ajatuksena tämä saattaakin kuulostaa kaukaa haetulta. Jos kuitenkin mietit sellaista kaupunkialuetta, joka koostuu lähinnä betonista, asfaltista ja siitä yksittäisestä voikukasta joka kasvaa asfaltin halkeaman läpi, selliasessa ympäristössä ei ole hirveästi mahdollisuuksia pölyttäjien selviytymiseen. Erityisesti siinä vaiheessa kun kaupungit kasvavat, niillä on taipumust kasvaa keskeltä ulkoreunoille päin, ja useimmiten tuo kasvu tarkoittaa juuri asfaltin ja etonin lisääntymistä kauungin reunoilla, jossa aikaisemmin oli luonnontilaisia alueita.
6. Kaupunkipuutarhat toimivat opetusympäristöinä
Yksi omista suosikkijutuistani on myöskin piipahtaa puutarhalle kastelemaan laatikko ja törmätä koululuokkaan, joka on tullut puutarhalle tutustumaan vihanneksiin ja pölyttäjiin. Tuntuu todella kivalta, että yksittäiset harrastelijat ovat kaupungin tuella voineet luoda yhdessä keskelle kaupunkia sellaisen paikan jossa on mahdollista todella havainnollistaa luonnon ilmiöitä osana opetusta. Tämän lisäksi kaupunkipuutarhoista on iloa etenkin havainnollistavassa ravitsemuksen, sekä ympäristöaiheiden opetuksessa.
7. Kaupunkiviljely saa ihmiset arvostamaan ruokaa enemmän
Kaupunkiviljely tuo ihmisiä lähemmäs ruokaa. Kaupunkiviljelijä havaitsee miten tomaattipensaan, kesäkurpitsan tai vaikkapa kurpitsan kasvattaminen syömävalmiiksi ei tapahdukaan sormia napsauttamalla. Kun tietää, että luomuna omassa penkissä yksi kurkku kasvaa korjauskypsäksi kuukausia siementen idätyksestä alkaen, todennäköisesti muitakin kurkkuja tulee jatkossa katsoneeksi aivan erilaisin silmin. Kaupunkipuutarhurointiin osallistuminen täten aivan varmasti lisää jokaisen puutarhurin arvostusta ruoan tuotantoketjua sekä ruokaa kohtaan. Tässä mielessä vaikka kaupunkipuutarhurointi ei ainakaan nykyisellään ole tehokas ruoan tuotannon tapa, se saattaa silti auttaa arkisen ruokahävikin vähentämisessä.
8. Kaupunkipuutarhat parantavat huoltovarmuutta
Teoriassa kaupunkipuutarhat parantavat ruokaan liittyvää huoltovarmuutta, ja alunperin ensimmäiset kaupunkipuutarhat perustettiinkin toisen maailmansodan aikoihin juuri tästä syystä, kaupunkien ruokahuollon turvaamiseksi. Nykyisellään kaupunkipuutarhassa kasvatettujen vihannesten osuus kenenkään ravinnonsaannista on todennäköisesti varsin pieni. Laatikossa ei riitä tarpeeksi tilaa yhden talouden vihannesten tarpeita varten. Toisaalta mikäli kaupunkipuutarhoja olisi enemmän kuin pari kappaletta kaupunkia kohden, todennäköisesti jokaisella olisi mahdollisuus viljellä myös ravitsemuksellisesti fiksujakin määriä erilaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.
Kaupunkipuutarhat ovat edullisia toteuttaa
Kaupunkipuutarhojen kausimaksu täällä Tallinnassa on ainakin suhteellisen nimellinen 10-20 € per kasvukausi, täysin riippuen siitä onko ensimmäisen vuoden puutarhuri ja haluaako laatikon kasvihuoneesta vai ulkoa. Kun huomioi, että kasvukausi usein yltää huhtikuun lopusta lokakuun alkuun, kasvukaudelle tulee pituutta noin 5-7 kuukautta vuodesta riippuen. Kurkittuani suomalaisten kaupunkipuutarhojen hinnastoja, ainakin viljelylaatikot olivat aika samassa hintaluokassa kuin täälläkin. Tällöin pelkän laatikkovuokran kustannukseksi tulee vain noin 2-4 euroa kuukaudelta, mikä on harrastukseksi varsin edullinen. Samalla summalla joisi huoltoaseman kahvin kerran kuussa.
Edullisuus mahdollistaa puutarhaharrastuksen myös sellaiselle kaupunkilaiselle jolla ei ole mahdollisuutta investoida siirtolapuutarhamökkiin. Lisäksi kaupunkipuutarha eroaa palstaviljelystä siinä mielessä, että jo hyvin pienellä tilapanostuksella voidaan luoda viheralue ja hyvinvointia.
Kaupungin tai muun kaupungissa jättömaata omistavan tahon kannalta diili on todella edullinen: puutarhurit maksavat maa-alan vuokran, mullan, kompostin, kasteluveden ja laatikoiden aiheuttamat kulut, sekä tuovat itse kasvit paikan päälle. Ainoa asia jota kaivataan onkin siis lupa maa-alan hyödyntämiseen.
En oikein jaksa uskoa, että ainoallakaan kaupungilla olisi todellisia haasteita kaupunkiviljelyn edistämiseen liittyen, huomioiden, että suurin osa innokkaista harrastelija puutarhureista ymmärtää, ettei kaupunkipuutarhoja perusteta kaupallisesti arvokkaimmille tonteille. Mutta monilta keskeisiltäkin alueilta löytyy pieniä saarekkeita jotka voi yhteisön voimalla muuntaa kaikkia hyödyttäviksi kaupunkikeitaiksi.
Kokemuksia kaupunkipuutarhasta – Põhjalan tehdas Tallinnassa
Põhjalan tehdaskompleksi Tallinnassa on omasta mielestäni aidosti onnistunut uudisalue. Vanha tehdaskompleksi on otettu hyötykäyttöön kulttuurialueena, ja uutena hipsterien viikonloppujen menomestana. Omalla tavallaan on hurjan kivaa, että paikassa on elämää: kaksi kaupunkipuutarhaa, taidegallerioita, artisaanileipää, kahviloita, baareja, ravintoloita, työskentelyyn sopivia paikkoja sekä hurmaava lasten leikkipaikka, josta löytyy se kaikkein tärkein eli VANKILA.
Puutarha aloitti viime vuonna, ja sen saaman suuren suosion ansiosta puutarhaa laajennettiin tänä keväänä, jonka lisäksi ensi keväänä tiedossa taitaa olla tiedossa puutarhan yhteinen kanatarha.
Olemme nyt saaneet nauttia omasta laatikostamme tämän kesän verran. Kesä on ollut opettavainen, hauska ja palkitseva. Kaikki keväällä, kun vapaaehtoiset rakensivat talkootöinä puutarha-alueen laatikkoineen toukokuisen tihkusateisen lauantai-iltapäivän kuluessa. Sitten päästiinkiin jo istuttamaan siemeniä ja pian olimme jo ravaamassa laatikolla kastelemassa sitä säännöllisesti, odottaen ilmestyyköhän kohta jo versoja näkyviin. Ja kyllähän niitä ennen pitkää ilmestyi!
Meidän puutarhastamme löytyy ihanan paljon kaltaisiamme mamu-tarhureita, jolloin porukassa on helppoa olla mukana kun tiedotteiden ja muiden kaikille tarkoitettujen viestien kielenä toimii inklusiivinen englanti, molempien kotimaisten eli siis viron ja venäjän lisäksi. Koen myös todella mukavaksi sen, että puutarha tuo yhteen todella erilaisia viljelijöitä: on kaltaisiamme pariskuntia, kaveruksia, lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä, kaupunkipuutarha vetää puoleensa ihmisiä kaikilta elämän poluilta ja kaikissa elämänvaiheissa.
Missä päin Suomea kaupunkipuutarhurointi tai palstaviljely on mahdollista?
Kaupunkipuutarhurointi sekä palstaviljely on mahdollista ainakin:
Mikäli omaa kaupunkiasi ei löydy listalta, kurkkaa kaupunkisi nettisivuilta josko mahdollisuus sittenkin löytyisi, mutta se olisi vain jäänyt huomaamatta. Myös jos tuntuu siltä, että lähin puutarha on todella kaukana kotoasi, kannattaa kysyä olisiko lähialueilta mahdollista kartoittaa sopivaa paikkaa, jossa riittäisi innokkaita puutarhureita. Muista myös, että omassa taloyhtiössä kannattaa aina myös ehdottaa!
-Anna
___________________________________
Luitko jo?
IPCC:N 2021 RAPORTTI JA 2°C ILMASTON LÄMPENEMISEN SEURAUKSET SELITETTYNÄ
13 KIINNOSTAVINTA EKOKIRJAVINKKIÄ – EKOLOGISUUS JA ILMASTONMUUTOS AIHEISET KIRJAT
Ajatus on todella hyvä! Muutenkin Eestissä kasvatetaan omakotitalojen pihoissa ihan eri tavalla ruokaa, kuin täällä Suomessa. Olen välillä kateellisena katsellut niitä ihania pihoja! Ja kerrostaloasujalle tämä kaupunkipuutarha on oivallinen juttu. Itsekin joskus vuokrasin palstaa kerrostaloasujana, mutta varkaitahan siellä kävi. Tosi surullinen olo kovan uurastuksen jälkeen!
Onpa sääli, että varkaat iskivät! Olen jotenkin kokenut, että kerrostaloasujalle oma pieni alue jossa temmeltää on ollut valtava henkireikä, etenkin näin edellisen kaltaisena kesänä kun kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset tuntuivat vaihtelevan viikoittain.
Kouvolassa on myös mahdollisuus kaupunkiviljelyyn muutamassakin eri paikassa: https://www.kouvola.fi/asuminen-ja-ymparisto/asuminen/ryhmapuutarha-alue-ja-viljelypalstat/ . Nämä tosin varataan aina todella nopeasti loppuun, joten kysyntää olisi tällä(kin) suunnalla vielä useammalle kohteelle. 🙂
Oivallinen lisäys listaan! 🙂 Pohdin kuinkahan moni kaupunki suunnittelee palstaviljelyalueiden lisäämistä, jotta kaikille halukkaille löytyisi mahdollisuus?