Ekobloggaajan hiilijalanjälki on liian suuri

Kuinka suuri on keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki? Entä minkä kokoinen sen tulisi olla? Entä minkä kokoinen on ekobloggaajan hiilijalanjälki todellisen elämän ja omien hiilipäästöjen vähentämisen ristipaineessa?

Tässä postauksessa paljastan rehellisesti miten suuri tämän ekobloggaajan hiilijalanjälki on. Kuten olen aiemminkin blogissani toivoakseni tehnyt selväksi, en ole välttämättä erityisen täydellinen esimerkki täydellisestä toiminnasta ja minun on turha toimia moraalipoliisina kenellekkään, koska kaikkien elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia, eikä niitä voi oikein suoraan verrata. 

Itse käytin laskelman tekoon Ilmastodieetti laskuria, jonka avulla kansalaiset ovat voineet laskea oman hiilijalanjälkensä suuruutta jo vuosikausia. Vaikka laskuri ei mielestäni ole täydellinen, se on silti mielestäni tarkin saatavilla oleva suomeksi toimiva laskuri. Suomen itsenäisyyden juhlarahastolla Sitralla on myös oma Elämäntapatestinsä, jossa voi hiukan raflaavammin testata onko itse uhka vai mahdollisuus, mutta mielestäni testi ei ole laskennallisesti yhtä tarkka. 

“Jokaisen elämään kuuluu valintoja, ja erilaisia elämäntilanteita. Ei ole olemassa yhtä kaikille toimivaa patenttiratkaisua.”

Rakastan esimerkkiä Alepa-fillaria käyttävästä matkustelua rakastavasta vegaaniopiskelijasta joka asuu vaatekaapin kokoisessa yksiössään Kalliossa ja tyyppiä joka asuu jossain Köyliössä omakotitalossa ja tarvitsee autoa siihen että voi poistua kotoaan, ja jonka perhe on vähintäänkin skeptinen kasvisruoan suhteen.  Kyseiset ihmiset saattavat olla saman ikäisiä, mutta elämäntilanne on vain valtavan eri. Molemmilla on ihan omat elämän osa-alueet jotka ovat heille tärkeitä ja joista he eivät halua tai voi tinkiä. 

On turha yrittää istuttaa samaa muottia täydellisestä ilmasto-kansalaisesta kaikkien päälle. Joissain asioissa on helpompaa tehdä ekologisia valintoja ja toisissa asioissa se on voi olla esim. oman ympäristön vastustuksen tai muun tilanteen vuoksi aivan hillittömän vaikeaa. Eli kaikkein viimeinen mitä haluan tehdä on tuomita ketään siitä että jonkun ekoteko on väärin. Haluan uskoa ihmisyyteen sen verran, että suuri osa ihmisistä todella yrittää parhaansa kukin omalla tavallaan. 

Kuinka suuri ekoblogin kirjoittajan hiilijalanjälki on ja mistä se koostuu? 

Oma hiilijalanjälkeni nykyisellään, laskettuna keskimääräisen kulutukseni ja nykyisen elämäntilanteeni mukaan, on 8100 kiloa. Se on alle suomalaisen keskiarvon, 10 300 kiloa hiilipäästöjä vuodessa, mutta koen että omassa elämäntavassani on aivan valtava määrä nipistettävää. 

Viime vuonna tähän aikaan hiilijalanjälkeni oli huomattavasti matalampi, sillä kotini lämmitysmuoto oli puu, enkä omistanut autoa koska julkisilla pääsi näppärästi kaikkialle. Laivamatkailuakaan ei varsinaisesti kertynyt, koska asuin pääasiallisesti Tallinnassa, eikä minulla ollut erityisiä syitä ravata jatkuvasti Suomeen. Muuten kulutukseni on pysynyt kutakuinkin samana, syön samaa ruokaa ja pyrin ostamaan vain arjessa välttämättömiä tarvikkeita. Nykyään olen panostanut enemmän tavaroiden ostamiseen käytettynä. Lentämistä lähelle tai kauas en harrasta kuin muutaman vuoden välein. 

Miksi haluan jakaa hiilijalanjälkeni?

Haluan että toimintani on läpinäkyvää. Haluan tehdä lukijalleni selväksi, että pyrin elämään kuten opetan. Että olen asian suhteen ihan tavallinen pulliainen, joka tosissaan yrittää. Haluan elää ekologisemmin, mutta osittain olosuhteista johtuen se ei ole aina kohtuullisella vaivalla toteutettavissa tai mahdollista. En halua teeskennellä että oma hiilijalanjälkeni olisi olematon lehmän pieru aavalla niityllä, koska ei se oikeastaan ole. Ja ainoa tapa jolla sekin kutistuu on, että katson itse kriittisesti omia kulutusvalintojani ja todella vähennän kulutustani vielä nykyisestä, valiten fiksummin niissä kohdissa joissa se on mahdollista. 

On tietty määrä asioita joita yksittäinen kuluttaja voi tehdä ja kuinka paljon omalla kuluttamisellaan voi vaikuttaa. Ja ne ovat tärkeitä juttuja. Mutta samalla olisi tärkeää myös muokata ympäröivää yhteiskuntaamme, esim. lopettaa kivihiilen lämmöksi tupruttelu ja toki omasta mielestäni ehdottomasti rakentaa se Helsinki-Tallinna tunneli.

Mielestäni on tosi positiivinen juttu, että isommissa yhteisruokailuissa siirrytään hiukan ehkä hitaasti, mutta kuitenkin, kasvispainotteisempaan ruokaan. Toivon että suurempi massa ihmisiä pohtisi omia kulutusvalintojaan laajemmin. Yksi tärkeistä tavoista joilla ilmastonmuutosta voi hillitä on jopa ehkä hieman karu itsetutkiskelu. Meidän tarvitsee kuluttaa vähemmän. 

Asuminen 

Ajattelin että asumisen hiilijalanjälkeni olisi kohtuullinen. Käytän sähköä selkeästi keskiarvoa vähemmän. Kun mietin, että pienen asuntoni yhdelle ihmiselle laskettu keskimääräinen sähkönkulutus olisi noin 1400 kWh vuodessa, se kuulosti aika paljolta. Itselläni kuluu alle 900. Jäin miettimään että mitäköhän ne ihmiset oikein tekevät kotona että sähköä saa kulumaan niin paljon.

Pohdin että omaan lukuuni saattaa vaikuttaa se, etten omista televisiota tai pyötätietokonetta.  Mielestäni kokkaan ja pesen pyykkiä ihan kuten kuka tahansa. Valoja pidän päällä silloin kun sattuu tuntumaan pimeältä. Tällä hetkellä olen metsästänyt mahdollisimman edullista vihreän sähkön tuottajaa, jonka sähkö olisi sertifioitua ja tuotettaisiin esim. tuulivoimalla, jolloin olisin mukana tukemassa tuulivoiman lisärakentamista.

Toistaiseksi sähkösopimukseni on “sitä mitä sieltä pistokkeesta sattuu tulemaan”, koska havaitsin vasta nyt, etten ole vieläkään saanut keväisen muuton jäljiltä hankittua fiksumpaa sähkösopimusta. -Tämä menee tehtävälistalle. 

Enemmän kuin sähkö, minua jäi mietityttämään kaukolämpö. Edellisessä asunnossani lämmitin puulla, ja sitä ennen kaikissa asunnoissani on ollut sähkölämmitys. Kaukolämmön hiilijalanjälki oli kunnon shokkihoitoa. Etenkin kun se on asia johon en voi vaikuttaa yhtään mitenkään kulutusvalinnallani. Vaikka kääntäisin patterini termostaatin nollille, vesi virtaa silti taloyhtiöön ja taloyhtiö maksaa käsittääkseni aivan saman summan lämmityksestä. Ja lopputuloksena palelisin itse tuottaen hyvin pienen konkreettisen hyödyn. 

Liikenne

Liikenteen osuus oli itselleni rehellisesti hitusen verran yllätys. Olin omalla tavallani myös huojentunut siitä, että sen osuus oli pienempi kuin olin ennen laskelman tekoa kauhistellut. Liikenne on omalta osaltani ehdottomasti suurin ilmastosyntini. Kuitenkin elämäntilanteeni on sellainen, että se on asia josta en voi tinkiä. Helsinki-Tallinna junatunnelia ei ole vielä olemassa jolla tuon 80 kilometrin matkan hiilijalanjälki kutistuisi huomattavasti, ja toisaalta ihan rehellisesti minulla ei ole varaa sähköautoon. 

“Tuo nainen asuu pääkaupunkiseudulla, mitä se horisee autosta, siellähän pitäisi päästä julkisilla?! Laiska ja tekopyhä paska.” -Käyn päivätöissä Helsingin ulkopuolella, eikä perheenikään asu pk-seudulla.

Vaikka töihin pääsisi kyllä teknisesti ottaen bussillakin, matka pysäkille veisi noin 10 minuuttia, jonka lisäksi siellä kannattaa aina kuitenkin olla noin 10 minuuttia etuajassa johtuen siitä, että HSL ei ole ihan yhtä tarkka kuin Tallinna Linna Transpordi johon olen tottunut. Sitten matkan aikana tulisi vielä yksi vaihto, joka itseni tuntien voi hyvinkin mennä reisille. Autolla matka taittuu noin 20-25 minuutissa. Julkisilla matkaan menisi loppujen lopuksi noin tunti.

Jos reitille olisi suora bussi olisin halukkaampi kokeilemaan josko se onnistuisikin. Toisaalta olen silti miettinyt, että voisi tehdä hyvää kokeilla nykyiselläkin systeemillä, edes pari kuukautta vuodessa. Se olisi rehellisesti helppo ja tehokas tapa saada liian suuri hiilijalanjälki kuriin. Se olisi sitä todellista luopumista. 

Auton hiilidiokdsidipäästöjen vähentäminen bioetanolilla?

Toisaalta pyrin vähentämään liikkumiseni päästöjä esim sillä, että ainakin esihistoriallinen Toyotan raatoni ilmeisesti hyväksyy R85 bioetanolia n.10% yhdessä tankillisessa. Kuitenkaan en suosittele kikkailemaan polttoaineen laadulla, ennen kuin selvität valmistajalta onko osa normaalista bensiinistä mahdollista korvata juuri sinun automallissasi bioetanolilla. En nimittäin takaa ollenkaan että kyseinen temppu toimisi juuri sinun autossasi.  

Autoliitto on varoittanut omatoimisen bioetanoli-bensa-cocktailin sekoittamisen riskeistä ja varoitusta kannattaa kuunnella. Etenkin uudemmissa autoissa kokeilu jota valmistaja ei suosittele, voi johtaa moottorivikaan. Ja siinä vaiheessa jos koittaa hitusen vihertää liikennöintiään, mutta päätyy tuottamaan autostaan käyttökelvottoman, voi vaan laskeskella kuinka suuri negatiivinen vaikutus sillä on tuotteeseen joka muuten olisi ollut käyttökelpoinen vielä vuosia. Eikä korjauskaan ole halpa tai erityisen ilmastoystävällinen toimenpide. 

Uskon että vuoden parin sisällä, kun elämäni asumisjärjestelyt ovat asettuneet paremmin raiteilleen myös laivamatkojen määrä vähenisi. Ennen pitkää toivon että joskus hamassa tulevaisuudessa kyseisen matkan voisi taittaa junalla. Loppujen lopuksi kyse on vähän siitä kuin menisi laivalla Helsingistä Tampereelle: matka veisi check-inin kanssa 2,5-3 tuntia, ja aiheuttaisi huomattavan määrän päästöjä. Silti jos elämä on puoliksi siellä Tampereella, niin paska munkki. 

Tosin kun laskeskelin, mitä tapahtuisi jos esim. asumistilanteeni muuttuisi ja autolla tulisikin ajettua enää vain 5000km vuodessa ja laivamatkoja tarvitsisi tehdä enää vain joka toinen kuukausi, liikenteen hiilipäästöjen osuus putoaisi kohdallani roimasti vain noin 1200 kilogrammaan vuodessa. Tosin toivomalla hiilijalanjälki asiassa ei kutistu. Mutta ihan rehellisesti hiukan hävettää. 

Ruoka

Syön kasvispainotteisesti. Suurimman osan ajasta syön kasvisruokaa, mutta käytän myöskin maitotuotteita sekä kananmunia. Pyrin ostamaan satokauden tuotteita, ja syömään satokauden mukaisesti. 

Maitoa en juo lainkaan, mutta silloin tällöin kun johonkin sitä tarvitsee valitsen mieluiten kauramaidon. Sama pätee ruokakermaan, jonka kanssa niin Planti kuin Lidlin Oattiskin ovat todistautuneet suosikeikseni. Kauravispiä en käytä, vaan mieluummin oikeaa kermaa luomuna, palmuöljystä johtuen. 

Tunnustan olevani juuston ystävä. Juustolla tunnetusti on valitettavan suuri hiilijalanjälki. Vaikka pyrin hallitsemaan etenkin perus-edamin kulutusta leivän päällä ja kokkauksessa, kuitenkin puroista syntyy meriä: hiukan parmesaania siellä, hitunen homejuustoa täällä ja hiukan tuorejuustoa tuolla. 

Kanamunat puolestaan ovat itselleni jostain syystä suuri herkku. Jossain vaiheessa elin pidemmän aikaa ilman kananmunia, mutta valuin niiden käyttöön takaisin, sillä en ole löytänyt maailmasta mitään mikä korvaisi kananmunan niin rasvan, vitamiinin kuin proteiininkin lähteenä yhdessä helpossa ja herkullisessa paketissa. 

Kulutus

Kulutukseni laskin keskimääräisen vuoden mukaan. Nyt kuluneen vuoden aikana en ole ostanut uusia vaatteita, ja se oletettavasti vaikuttaa hiilijalanjälkeeni aika paljonkin. Toisaalta sitten on niitä arjen kuluja joita ei voi välttää. 

Kun pohdimme muuta kulutusta joka aiheuttaa 55% hiilijalanjäljestäni, voi pohtia aiheuttavatko kaikki palvelut todella yhtä paljon hiilipäästöjä kuin tavaran ostaminen. Tavaroiden ja palveluiden hiilijalanjälkeen olen laskenut rehellisesti kaikki vuoden kuluni, esim. kirjanpidon, eläinlääkärit ja hammaslääkärit, joiden ainakin voisi kuvitella palveluina tuottavan vähemmän hiilipäästöjä kuin jos olisin käyttänyt saman rahan tavaroihin. Ehkä kaipaisin laskuriin mahdollisuuden laskea erikseen elämän pyörittämiseen vaadittavat palvelut eri kategoriassa kuin tavarat.

En käytä mitenkään erityisen paljoa rahaa elektroniikkaan tai vapaa-ajan viettoon, mutta itselleni on tärkeää, että nettiyhteys toimii ja rakastan käydä metsästämässä kirjoja luettavaksi kierrätyskeskuksesta. 

Jätteenkäsittely 

Jätteenkäsittely on aika pieni meno omassa hiilibudjetissani. Kierrätän muovit, lasit, paperin, kartongin ja biojätteet. Eniten itseäni harmittavat loppuun kulutetut sekoitekuitua olevat vanhat vaatteet joita kuitenkin vuosittain jonkin verran syntyy, sillä niille ei ole muuta oikeaa paikkaa kuin sekajäte. 

Pyrin tuottamaan ylipäänsä mahdollisimman vähän jätettä, mutta jos ruokakaupassa haluaa käydä, etenkin syntyvän muovijätteen määrä harmittaa, vaikka kuinka välttelisi niitä kuuluisia hedelmäpusseja. 

En pahemmin harrasta take-away ruokaa, jos satunnaista pizzaa ei lasketa. Pizzaboksi on ihanan helppo kierrättää. Tosin se ei ole pizzailulle syy, vaan ihan se, että joskus elämässä vaan tulee päiviä kun noutopizza on juuri se juttu jonka elämässä tarvitsee juuri sillä hetkellä. Toisaalta koen aina oman tunnon vihlaisun kun joudun käyttämään kertakäyttömukia kahvia varten, kun oma KeepCup on unohtunut matkasta. 

Oletko laskenut oman hiilijalanjälkesi? Millaisia ajatuksia se herätti? -Keskustellaan kommenteissa aiheesta lisää. 

-Anna 

_____________________

Luitko jo?

Miten vähentää ilmastopäästöjä arjessa?

Tänään: Suomen ylikulutuspäivä ja 4 tapaa vaikuttaa omaan ylikulutukseesi