Somepaasto ei ole toimiva ratkaisu
Aina kun törmään fiidissäni tyyppiin joka ei tee somea työkseen ja ilmoittaa, että “nyt minulla on somepaasto, enkä päivitä viikkoon” lopputuloksena on huokaisu. Ketään ei ihan rehellisesti kiinnosta päivittääkö puolituttu tai edes läheinen tuttu Micsu-Daniel, Kirsi-Cecilia tai Kaisla-Oksa Instagramiin tai Facebookkiin nyt viikkoon vai ei. Jos tulee asiaa, niin kyllä ne saa aina puhelimella tai meilitse kiinni. Ja harvoin ihan rehellisesti kenenkään meidän arki on niin jännää, että tutun tutut odottaisivat kuumeisesti koska painamme julkaise-nappia esitelläksemme päivän säätilaa, juoksulenkkiä, kokkailua tai jotain kivaa rehua jonka bongasimme tien poskesta.
Kyse ei ole siitä, etteikö se oikeasti olisi kiva kun ihmiset päivittävät ihan tavallisista arjen jutuista. Onhan se. Arvostan sitä ja tykkään seurata ihmisiä jotka esittelevät ihan normaalia elämäänsä. Saa kokea että on itse ihan normaali ja todeta että arjessa tekee aika pitkälti samoja asioita kuin kaikki muutkin.
Mutta somepaasto oli se postauksen pointti. Mielestäni somepaasto on vähän saman tyyppinen kuin laihdutus- tai kuntokuuri. Viikon tai kaksi jaksetaan kaikella tahdon voimalla välttää sosiaalisen median koukuttavaa houkutusta ja sitä voi muistutella itselleen koko sen ajan että “nyt teen palveluksen itselleni ja keskittymiskyvylleni”. Ja sitten tämän “terveyskuurin” jälkeen repsahtaa takaisin ihan niihin samoihin tapoihin kuin aina ennenkin. Töistä kotiin tullessa lösähtää selaamaan kännykästä vaikka mitä, ja havahtuu takaisin maailmaan vasta kun tulee nälkä. Illalla nukkumaanmenosta ei taaskaan tule mitään kun nukahtamisvaikeuksissaan hieroo kasvoihinsa keinovalolevyä jota puhelimeksi tai tabletiksi kutsutaan, sitten ihmetellään onko unettomuus syy vai seuraus.
Miksi sosiaalisen median käyttöä kannattaa rajoittaa?
On hyvin tunnettua, että sosiaalisessa mediassa liiallinen roikkuminen heikentää keskittymiskykyä, aiheuttaa mahdollisesti itsetunto-ongelmia ja vaikuttaa mielialan säätelyyn, aivot eivät palaudu rasituksesta koska ne eivät saa tarpeeksi joutokäyntiä ollessaan jatkuvan ärsykepommituksen uhreina, ja näyttölaitteiden sininen valo (siitä sinivalon vähennys asetuksesta huolimatta) hankaloittaa nukahtamista.
Sosiaalinen media aiheuttaa herkästi sitä, että alamme vertaamaan itseämme muihin ja asetamme itsellemme täysin epärealistisia tavoitteita koska emme ota esikuvaksemme edes yhtä ihmistä vaan kymmeniä. Pitäisi treenata intensiivisesti kuin julkkisvalmentaja, neuloa yhtä upeita juttuja ja yhtä rivakasti kuin käsityöliikkeen omistaja, saavuttaa zen niin kuin se joogatilin omistaja, saada omalta takapihalta yhtä upeita kuvia kuin Konsta Punkka konsanaan, lukea yhtä paljon kirjoja kuin niihin keskittyneen tilin ylläpitäjä ja syödä yhtä upeita lounaita kuin se lifestyle-bloggaaja joka käy viikoittain PR-tapahtumissa joista lounaskuvat on otettu.
Sitä sokeutuu sille, että usein ihminen tilin takana tekee tasan yhtä tai kahta juttua, mutta kukaan ei repeä kaikkeen. Ja aika usein etenkin isojen tilien takana olevalle tyypille tilin ylläpitäminen ja juuri sen tietyn jutun tekeminen on elinkeino, joten tietenkin heillä on koko päivä aikaa treenata, kokata tai vaikka metsästää sitä täydellistä kuvaa söpöstä oravasta.
Itse vähensin jossain vaiheessa huomattavasti somen käyttöäni ja ainakin omasta mielestäni elämästäni on tullut sen ansiosta parempaa. Kun olen itsekseni kotona, minulla on oikeasti aikaa harrastella, puuhastella ja tehdä kotitöitä eikä enää tunnu siltä että kotiin tulon ja nukkumaanmenoajan välillä olisi vain yksi kiitävä silmänräpäys.
Miten itse olen vähentänyt sosiaalisen median käyttöä?
- Puhelimen käyttö ennen nukkumaanmenoa on ehdoton ei. Pesen hampaat, laitan herätyksen, lykkään puhelimeen laturin piuhan kiinni ja sen jälkeen en vaan enää koske koko vehkeeseen. Vaatii ensin hiukan harjoittelua, mutta uskon että uni tulee kyllä kun sille antaa hetken aikaa. Jos uni ei meinaa tulla ja vieläkin tylsistyttää, otan kaveriksi kirjan, jossa melatoniinin tuotantoa häirisevää taustavaloa ei ole.
- Järjestele sovellukset puhelimessasi uuteen uskoon. Siirrä sosiaalisen median sovellukset sellaiseen paikkaan, esim. viimeiselle sivulle tai vaikka kansioon, jossa ne eivät koko ajan ole näkyvillä eikä niiden avaaminen tapahdu enää pelkän rutiinin ja lihasmuistin perusteella. Esim. itselläni ei ole Facebook sovellusta asennettuna puhelimessa, mutta erillinen Fb Messenger on, siltä varalta että jollakulla ei olekaan puhelinnumeroani.
- Karsi kanavien määrää. Oletko aktiivinen Facebookin, Instagramin, Twitterin, Snapchatin, LinkedInin ja Redditin käyttäjä? Eikö litania kuulosta aika pitkältä? Suosittelisin valitsemaan ne pari itselle tärkeintä sovellusta (valintakriteeri on vapaa) ja ihan puhtaasti karsimaan muiden sovellusten käytön pois elämästä. Mitä useampi sovellus, sitä enemmän aikaa niiden näpelöimiseen myös menee. Esim. Itse käytän lähinnä Instagramia ja Facebookia, vaikka aikanaan olen käyttänyt aktiivisesti myös kaikkia yllämainittuja.
- Vähennä radikaalisti ihmisiä ja sivuja joita seuraat. Mitä vähemmän sisältöä omalla syötteellä on, sitä nopeammin se on selattu läpi. Itse pyrin esim. seuraamaan ainoastaan ihmisiä jotka tunnen oikeassa elämässä tai sisältöä josta oikeasti olen todella kiinnostunut. Siivoan säännöllisesti seurattavien listaani, ja mikäli jokin aihepiiri ei jaksa enää kiinnostaa, siihen liittyvät postaukset eivät jää tukkimaan syötettäni.
- Mieti mitä tekisit tylsyyden iskiessä sosiaalisen median räpläämisen sijaan. Jokainen istuu joskus bussissa tai odotusaulassa. Odotteluun liittyvä eteenpäin tuijottelu on aika kuivakkaa puuhaa. Voisitko kuitenkin esimerkiksi käyttää kyseisen ajan äänikirjojen tai podcastien kuunteluun, tai vaikkapa e-kirjojen tai uutisten lukemiseen? Tällä tavoin odotettu aika on käytetty fiksummin kuin meemien ja hömppäuutisten vuolasta virtaa päämäärättömästi selaten. Ja ei, älä lue niitä uutisia Facebookista vaan mieluummin vaikka Ylen tai BBC:n appeista joista ei sinkoa linkkejä jokaiseen ilmansuuntaan, vaan kun artikkeli on luettu, se on oikeasti luettu.
Miksi täyskieltäytyminen ei ole kestävä ratkaisu?
En ole täyskieltojen suuri ystävä. Täyskiellot luovat vain ehdottomuutta ja hankaloittavat elämää. Mielestäni some on myöskin kaivattu vastaus mukamas kuolemassa olevalle yhteiskulttuurille. Väitetään ettemme muka katso enää samoja tv-ohjelmia ja vietä samoja juhlia keskenämme, mutta se on ihan puppua. Todellisuuden pinnalle lisätty kerros ja välitön yhteys muuhun maailmaan tuo myös paljon niin hyötyä kuin riemuakin, oli kyse sitten parhaiden ekovinkkien jakamisesta (terveppä terve) tai sitten vaikka lätkän kultajuhlien tuottamasta hurmoksesta, jota voimme kokea kaikki yhdessä vaikka emme olisikaan yhtä aikaa värisemässä kylmästä Kauppatorilla keskiyön jälkeen tihkusateessa.
Kannustan päämäärätietoiseen, mutta joustavaan elämäntapojen tiedostamiseen ja muokkaamiseen. Somepaasto on pikajuoksu, mutta todellisuus jossa sosiaalinen media on jatkuvasti läsnä on ultrajuoksu. Tärkeintä on löytää itselle sellainen tasapaino ettei sosiaalisen median positiivista vaikutuksista jää paitsi, mutta toisaalta minimoida oman käyttönsä haittavaikutukset. Sitä saattaa yllättyä mihin kaikkeen aika riittääkin kun päivään ilmestyy lisää tunteja kuin tyhjästä.
Oletko muuttanut omaa tapaasi käyttää sosiaalista mediaa? Jaa kommenteissa sinulle sopivimmat niksit
-Anna
______________
Luitko jo?
Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe ja olenkin tästä omaan blogiin kirjoitellut kesän ja syksyn mittaan muutamaan otteeseen – lähinnä entisen someriippuvaisen silmin.
Ne sopivimmat niksit itselle oli ensin se totaalikieltäytyminen muutamaksi päiväksi, jonka aikana heräsi siihen kuinka luonnollisen luonnotonta olikaan nostaa kännykkä käteen jokaisella mainoskatkolla tai muuten vain vapaalla hetkellä. Kun sitä ei tehnyt muutamaan päivään, niin huomaamatta muodostunut tapa loppui. Myös itseäni eniten koukuttanut Instagram siirtyi pois ensimmäiseltä näytöltä ja useampi avaamiskerta ja turha selaaminen muuttuivat pidempiaikaisiksi, mutta harvemmiksi kerroiksi. Yhä useammin myös avaan tyhjinä hetkinä ennemmin Helsingin Sanomien sovelluksen ja luen tallentamiani artikkeleita kuin selaan lopulta melko tyhjänpäiväistä kuvafeediä ja fomoa ruokkivaa sisältöä (varsinkin kirjamessujen aikana fomo järsi sieluani jatkuvasti).
Kirjoitin jokin aika sitten älä häiritse -tilasta, joka on toiminut käytössäni erittäin hyvin. Se pitää puhelimen hiljaisena ennaltamääräämäni ajan ja muuttaa näytön värittömäksi tiettyyn kellonaikaan, jolloin tiedän nukkumaanmenon lähestyvän -> kännykkä menee sivuun. Pyrin lähettämään hyvän yön -toivotuksen viimeistään 22 aikoihin ja sen jälkeen luuri ei löydä käteen ennen aamua. Nämä toimivat minulle hyvin ja rajoittavat kännykän kasvamista takaisin käteen ilta-aikaan.
Mitä somen ja puhelimen ruudun vähempi tuijottaminen sitten on minulle antanut? Kivuttomamman hartiaseudun, paremmat yöunet, mm. kyvyn keskittyä kotisohvalla leffaan räpläämättä luuria kertaakaan sekä tuhottomasti aikaa tehdä kaikkea sitä, mille ei ennen mukamas ollut yhtään aikaa.
Sosiaalisen median koukuttavuus on tosiaan mielenkiintoinen aihe, josta tuntuu riittävän ammennettavaa. Pystyn samaistumaan tarinaasi todella voimakkaasti. Ennen en itsekään saanut oikein vietettyä tyhjää hetkeä palaamatta etenkin Instagramin ja Snapchatin pariin, ja usein pyörin sängyssä puhelin kädessä selailemassa ja se vaikutti huomattavasti unen määrään ja laatuun.
Nyykyäänkin toki huomaan yhä olevani puhelimesta riippuvainen, ja on kauhun hetki huomata että puhelin on vaikkapa unohtunut kotiin aamulla. Asia liittyy kuitenkin enemmän ehkä siihen, ettei ole mahdollista lähettää viestiä jos myöhästyy, ei voi tarkistaa aikatauluja, navigoida oikeaan osoitteeseen tai tarkistaa pankkitilin saldoa matkan päältä.
Tosin puhelin- ja someriippuvuudessa ja addiktioissakin on eroa. Arki ei enää nykyään oikein toimi ilman puhelinta joten sitä on pakko pitää aina mukana, ja kun se on kerran aina mukana, houkutus uppoutua vaikkapa Instagramiin pienenkin tylsyyden välttelemiseksi on valtava.
-Yhtä aikaa jotakin mitä ilman ei voi elää, ja jotakin mitä yrittää vältellä.
-Anna