Kuka kirjoittaa ekoblogia? – Elämäni ABC

Kuka kirjoittaa ekoblogia? – Elämäni ABC

Millainen ihminen kirjoittaa ekoblogia? Asian avaaminen ABC-listan kautta on kiva hiukan kepeämpi postaus blogitauolta palaamisen ja uuden domainin alle muuton jälkeen. -Jos löysit Ihme Ituhipin vasta nyt, tervetuloa! Mikäli olet seurannut blogia aiemminkin, ihanaa että löysit takaisin! 🙂

Anna – Nimeni, josta en jostain syystä pitänyt lapsena. Nykyään koen että minua ei olisi paremmin voinut nimetä.

B-vitamiini – Aina pohdituttaa saanko sitä tarpeeksi.

Corona – Maissiolut, joka vie mielen lämpimiin ja huumaanvan tuoksuisiin kesäiltoihin. Etenkin kun mukaan tunkee siivun limettiä.

Digiloikat – Suhtaudun näihin ristiriitaisesti. Kyseenalaistan miksi esim. lukio-opintoja ei enää nykyään saa hoitaa kynällä ja paperilla. Toisaalta inhoan sitä, että kun pitää olla viranomaisten kanssa tekemisissä voi olla että ensin rummutetaan miten kaikki hoituu näppärästi netissä ja sen jälkeen löydänkin itseni maksamassa naurettavan kallista postimerkkiä läjälle paperisia lomakkeita jotka menisivät nopeammin perille jos vain veisin ne itse viraston postiluukkuun, ihan vain siksi että “digiloikka” otettiin näemmä osittain muttei kokonaan.

Elokuvat – Rakastan elokuvia. Etenkin Scifiä, erilaisia indie-draamoja ja eurooppalaisia elokuvia. Mietin että nykyään minulla on liian vähän aikaa etsiä kiinnostavia elokuvia, jolloin päädyn useammin tankkaamaan keskinkertaisia valmiiksi pureskeltuja Netflix sarjoja “koska sattu väsyttämään”.

Feminismi – Uskon tasa-arvoon. En koe olevani raivokas kolmannen (tai jopa neljännen?) aallon feministi joka tykkää uhriutua kaikesta, vaan olen ehkä hiukan maltillisempi. Toisaalta koen, että minulla on tasa-arvon kannattajana ihan yhtä suuri oikeus käyttää ajatusmallistani löyhästi nimitystä feministi, vaikka jonkun mielestäni olisinkin seksistinen sika kun nautin hameiden käytöstä, ja arvostan sitä että joku avaa mulle herrasmiesmäisesti oven. Koska mun mielestä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa oleellisinta ei ole vain pinnallinen räpeltäminen, vaan syvemmät asenteet. Saavatko kaikki olla sitä mitä he todella haluavat olla ja kokevat olevansa? Saavatko kaikki todellisuudessa samat mahdollisuudet?

Google – On mun ensimmäinen vastaus jokaiseen ongelmaan. Mietin joskus että mitähän “aikuisuudesta” (tai aikuisen leikkimisestä) tuli joskus kolmekymmentä vuotta sitten, kun jos ei todella tiennyt jotain, piti joko soittaa vanhemmille tai mennä kirjastoon tuntikausiksi selvittämään miten vaihdetaan kattovalaisin tai puhdistetaan suihkun viemärikaivo, tai vaikka ihmetellään miten pyörän kumi vaihdetaan.

Huominen tai Helsinki – Se päivä joka on keskimäärin aina jotenkin mukamas parempi kuin tänään ja just nyt. Tai synnyinkaupunkini, jonka lasken varsinaiseksi kotikaupungikseni, vaikka välillä ihmetyttää miksi. Teknisesti ottaen olen asunut täällä yksittäisistä kaupungeista kauimmin.

Ilmastonmuutos – Yhtäaikaa konkreettisesti havaittava ilmiö ja hankalasti lähestyttävä valtava klöntti joka aiheuttaa huolta tulevaisuudesta, mutta samalla kannustaa tiedostavampiin tekoihin arjessa.

Joulu –  Ehdoton lempijuhlani vuoden kulussa.

Kurkuma – Luin jostain tutkimuksesta, että sitä pitäisi syödä enemmän ja nyt tungen kohtuullisen mautonta, mutta räikeän väristä kurkumaa vähän kaikkiin kokkauksiini.

Lempi – Maailman ihanin pieni ruskea pötkyläeläin. Koti on mulle siellä missä Lempi on.

Maanantait – Pääsee takaisin rutiiniin, joka tuo mukavaa turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

Nukkuminen – Jos pääsisin nykyään joka päivä päikkäreille, olisin ikionnellinen. Myöskin olen sitä onnellisempi ja tasapainoisempi mitä tarkemmat nukkumaanmenoajat mulla on.

Oikeustiede – Koulutukseni, ja silloin tällöin nykyään myös työni. Erityisesti teknologiaan liittyvät hommat ja immateriaalioikeudet kutittavat sisintäni, mutta tykkään todella myös EU-oikeudesta.

Perjantait – Vaikka normaalit viikonpäivätkin on ihan kivoja, perjantaissa on aina pientä juhlan tuntua. Työpäivä hujahtaa ohi vauhdilla ja illalla ei tarvitse mennä nukkumaan ajoissa.

Qwerty näppäimistö? – En keksinyt mitään muuta. Mutta toisaalta käytän näppäimistöjä päivittäin. Kerrassaan villiä, ja selkeää kohtalon johdatusta.

Rakkaus – Parasta on rakastaa, olla rakastettuna, ja rakastaa vielä vähän lisää. Elämässä ei voi rakastaa liikaa.

Suomen kieli – Maailman kaunein ja nokkelin kieli.

Tallinna – Koti, joka välillä tuntuu maailman ihanimmalta paikalta, ja välillä turhauttaa ja raivostuttaa. Vähän niinkuin kaikki maailman paikat. Toisaalta jos mun pitäisi valita paikka jossa oikeasti koen olevani kuin kotonani, niin se on Tallinnassa.

Unissapuhuminen – Kuulemma kuuluu harrastuksiini.

Viini – Etenkin kuiva italialainen tai espanjalainen punaviini. Hyvästä viinistä on elämän pienet nautinnon hetket tehty.

Whatsapp – Käytän mieluummin Whatsappia kuin Facebook Messengeriä.  En myöskään oikein koskaan puhu oikeita puhelinverkon kautta tehtyjä puheluita jos Whatsapp-puhelu on vaihtoehto.

Xylofoni – Inhoan xylofoneja ja sitä raivostuttavan kimakkaa pimuputusta joka niistä lähtee. Muksuna ne päinvastoin olivat parasta mitä musaluokasta löytyi.

Yllätykset – Jotenkin en tykkää yllätyksistä, ne ovat liian ennalta-arvaamattomia. Paitsi jos mulle tuo yllärinä kauppareissulta Coca-Cola Zeroa, joka on aina ihan paras yllätys.

Zorro – Oli pienenä mun mielestä ihan älyttömän cool. Sit opin isompana espanjan tunnilla, et se tarkottaa kettua. Toisaalta on Zorrossa vieläkin sitä jotain.

Åland? Åbo? – Olen käynyt molemmissa kai kerran tai kaksi, ja ihan kivoja, mutta ei mitenkään ihmeellisiä?

Äkkinäisyys – Toivottavasti jossain vaiheessa tulen sinuiksi elämän äkkinäisyyden kanssa, sillä etenkin opiskeluista työelämään siirtyessä, maata vaihtaessa ja vielä omaa juttua etsiskellessä kaikki suuret ja pienet muutokset tuntuvat tulevan äkkinäisesti ja hieman puun takaa.

Ötökät – Pelkään ja inhoan kovasti. Muistan vieläkin, kun makoilin sängyllä lukemassa ja jossain vaiheessa nousin hakemaan teetä, tulin takaisin ja 20cm tyynyn yläpuolella kellui seitissään iso hämähäkki joka olisi päätynyt pian hiuksiini. Silloin hirvitti. Tai muuten etenkin kesäaikaan Tallinnan sataman terminaalin putkien katon kulmat on täynnä isoja hämiksiä jotka vauhdittavat putken juoksuani huomattavasti.

Tälläista hiukan kevyempää tänään. Pian palailen jo kirjoittamaan ihan todellisistakin aiheista, mutta toisaalta tää on aina omasta mielestä hauskaa lukea muiden täyttämänä, koska se kuitenkin aina antaa hiukan tarttumapintaa bloggaajaan. Muista, että Ihme ituhippiä voi seurata myös Facebookin ja Instagramin kautta 🙂

Anna

Kuvat: Saumya Tyagi

______________

Luitko jo?

Maaliskuun rehellisiä kuulumisia 

Ihme Ituhippi esittäytyy



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *