Miten onnistuin olemaan vuoden vaatteiden ostolakossa?

Miten onnistuin olemaan vuoden vaatteiden ostolakossa?

Viime vuoden lokakuussa aloitin projektin, jonka tavoitteena oli viettää vuoden verran elämää ostamatta uusia vaatteita. Kyseisestä postauksesta on kulunut vuosi ja kaksi päivää. Miten olen siis onnistunut elämään ostamatta uusia vaatteita vuoteen?

Yhtä vaatetta käytetään keskimäärin noin 160 kertaa, mikä on yli kolmanneksen vähemmän kuin esim. vuonna 2000. Vuonna 2015 keskimääräinen suomalainen osti vuodessa noin 20 kiloa vaatteita, eikä ole mitään syytä epäillä että tahti olisi varsinaisesti hiipunut. Vuonna 2017 suomalainen käytti noin 660 euroa vuodessa vaateostoksiin, aktiivisimpana vaatteiden ostajien ryhmänä kunnostautuivat Helsingissä asuvat naiset. Muotiteollisuus tuottaa 10% koko maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on enemmän kuin koko maailman lento- ja laivaliikenteen yhteenlaskettu hiilijalanjälki.

Poikkeuksina karuun sääntöön uusista vaatteista minulle toimivat valmistujaismekko, sekä työvaatteet. Valmistujaismekon hankin, ja nyt se menee jatkossa muissa juhlatilaisuuksissa, ja töihin hankin kahdet housut ja yhden hameen.

viherkasvi ja kierrätysmuoti slow fashion pikamuoti

Tunnustan että myös hairahduin täydellisestä suorituksesta, sillä minimalistin vaatekaapissani oli vapaa-ajalle 5 t-paitaa ja yhdet farkut, joista 4 t-paitaa kuluivat siivousräteiksi ja farkut reikiintyivät ja saivat uuden elämän shortseina. Koska olin liian laiska keksimään villejä viritelmiä ja halusin että minulla on myös vapaa-ajalla vähintään normaalin mukava olla, hommasin vastaavat uudet farkut, ja 4 t-paitaa paikkaamaan tiensä päähän tulleet. Ja haasteen viimeisellä viikolla törmäsin kierrätyskeskuksessa vanhaan Suomessa valmistettuun trenssiin joka näyttää ulospäin kuin uudelta vaikka pesulaput kertovatkin omaa tarinaansa. Tuon trenssin hankin ihan vaan puhtaasta himosta.

Vuoden vaateostosten saldo:

  • Mustat farkut
  • 4 t-paitaa: 2 mustaa, 1 valkoinen, 1 beige
  • 2 suorat housut töihin
  • 1 siisti hame töihin
  • Valmistujaismekko
  • Ajaton trenssi, jonka uskon kestävän vielä pitkään

-> Eli kun vietin vuoden ostamatta uusia vaatteita, päädyin kuitenkin ostamaan yhteensä 10 vaatekappaletta, joista 4 olivat suunniteltuja hankintoja ja yhden ostin kierrätettynä.

Mitä opin vuoden aikana?

  • Aika harva halpavaate on tehty kestämään jatkuvaa käyttöä tai pesua. Se on ongelma siinä vaiheessa kun tavoitteena on minimalistin vaatekaappi. Itselläni turhia vaatteita ei todella ole.
  • Arvostan vaatteita enemmän ja vaadin laadukkaampia vaatteita. Tuntuu pettymykseltä joutua ostamana sama perusvaate uudelleen ja uudelleen ainoastaan, koska se ei kestä pesua.
  • Tuntui hyvältä käyttää vaate oikeasti loppuun. En muista koska viimeksi olisin oikeasti kuluttanut vaatteita puhki, farkkuja lukuunottamatta.
  • Haluan jatkossa ostaa vaatteni kierrätettyinä, tai jos on pakko hankkia jotakin uutta, haluan ostaa yksittäiset vaatteet laadukkaina, jolloin minun ei tarvitsisi vaivautua ostamaan samaa vaatekappaletta enää uudelleen.
  • Haluaisin oppia neulomaan ja ompelemaan paremmin, jolloin voisin itse vaikuttaa huomattavasti enemmän vaatteideni materiaaleihin ja työn laatuun.

Millainen fiilis vuodesta jäi?

Omalla tavallaan vuosi ei mielestäni ollut liian haastava, koska en aiemminkaan ole ollut erityisen harrastunut vaatekauppapyöriäinen. Toisaalta koen silti, että tein ostokseni tämän vuoden aikana todelliseen tarpeeseen ja erittäin harkiten. Rehellisesti olen hieman pettynyt siihen, että ne ostamani korvaavat t-paidat ovat sitä kuuluisaa pikamuotia, ja sen huomaa jo muutaman kuukauden pesukertojen jälkeen. Kun kyseiset paidat viimein kuluvat puhki, olen pohtinut, että muistan ainakin lapsuudestani silloin inhoamiani Nanson trikoopaitoja jotka vain kestivät ja kestivät ja kestivät. Sitten oli niitä Fruits of Loom merkkisiä marketti t-paitoja myös, mutta niissä oli ahdistava o-kirjaimen mallinen kaula-aukko.

Koen että vuosi oli itselleni enemmän herätys kuin pelkkä väliaikainen testi. Myös mitä tuli vuoden kierrätysostokseeni, siihen yllä mainittuun trenssiin, koen että se oli oikeasti hyvä ostos. Yleensä arvioin kirppariostokseni sen mukaan “maksaisinko tuotteesta uuden hinnan”, ja jos vastaus on kyllä, tuotteen ostaminen on lähellä. Aiemmin muistan hiukan haalineeni vaatteita kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista ja 2nd hand liikkeistä ihan vain siksi että “tämä oli edullinen ja ehkä tälle tulee vielä käyttöä”. Vuoden aikana en ostanut ainoatakaan “ehkä” vaatetta, enkä aio ostaa enää jatkossakaan.

Kannattaisiko minunkin kokeilla?

Mielestäni vuoden ihmiskoe oli todella hyvä hetki ottaa naisesta mittaa. Kun tottumuksen opettelu oli viimein muuttunut uudeksi rutiiniksi, ei ostolakko tuntunut enää missään. Koen myös että kokemus oli niin silmiä avaava, että suosittelisin sitä ehdottomasti jokaiselle “jonka vaatekaapista ei vaan löydy mitään puettavaa”. Pieni itse asetettu pakko saa luovuuden hyrräämään. Uskon myös että vuosi oli todella tehokasta aikaa oman tyylin selkeyttämisessä.

Jotenkin nyt hahmotan itse entistä paremmin millaiset leikkaukset ja materiaalit sopivat mukavuusalueelleni ja elämäntyyliini, ja mikä näyttää mielestäni kivalta. Jotenkin koen myös aivan uudenlaista innostusta siitä kun tajuan olevani puettu päästä kantapäähän enemmän tai vähemmän kierrätystavaralla, eikä se näytä siltä. Myöskin mielestäni tyylini on muuttunut persoonallisemmaksi ja hauskemmaksi kun yhdistelen vaatekappaleita estottomasti eri aikakausilta.

Itseäni kutkuttaa myös se ajatus, kuinka paljon rahaa mahdoinkaan säästää vuoden aikana, mutta myöskin kuinkakohan paljon hiilijalanjälkeni kutistui tempauksen surauksena. Sinällään harmillista, että tuollaisia asioita ei voi vielä laskea kovin näppärästi. -Jos olet jonkin sortin tutkija aiheen tiimoilta, tästä saa aivan vapaasti ottaa inspiraatiota seuraavaan hiilijalanjälki-projektiin.

Olisitko valmis kokeilemaan elämää vuoden verran ilman uusia vaatteita? Oletko kokeillut? Lähditkö mukaan haasteeseen? Miten vuosi sujui? Kerro kommenteissa!

-Anna

_________________________

Luitko jo?

Pikamuotia ja prosenttilukuja

Miten selvitään vuosi ilman uusia vaatteita?



9 thoughts on “Miten onnistuin olemaan vuoden vaatteiden ostolakossa?”

  • Todella mielenkiintoista pohdintaa omista kulutustottumuksista. Olen itsekin miettinyt jo pidempään että pitäisi tehdä jotain radikaalimpia ratkaisuja oman kuluttamisen suhteen, vaikka olen vähentänyt sitä tietoisesti paljon. On surullista että nykyvaatteet eivät kestä, mutta koen että me kuluttajina voimme alkaa vaikuttaa siihen mitä kaupat tarjoavat meille.

    • Itse mielelläni tutustuisin enemmän esim. vintage-liikkeiden valikoimia. Uskon että tuotteet tehtiin kestämän paremmin aikanaan, mutta toisaalta toki myös keskimääräiset kokotaulukot olivat hiukan eri skaaloissa. Yksi vaihtoehto toki olisi jos räätälipalvelut olisivat kohtuuhintaisempia ja olisi mahdollista pyytää ammattilaista luomaan juuri omaan tyyliin sopiva uniformu joka kestäisi vuosia. 🙂

  • Moi! Tajusin tätä lukiessani, että olen ostanut vaatteen silkasta ihastuksesta viimeksi vuosi sitten Japanissa ja sen jälkeen vain raskausfarkut, -rintsikat ja -sukkikset. Farkut ostin, koska edelliset olivat niin nolosti rikki, etten kehdannut mennä niillä duuniin. Voisi kai siis sanoa, että olen elänyt vuoden melkein kokonaan ilman vaateostoksia. Toisaalta raskausaika tuskin on kelleen mikään hulvaton shoppailuperiodi, kun tietää vaatteiden käyttövaiheen olevan mahdollisesti hyvin ohimenevä. Nojoo, mutta siis en ole ikävöinyt ostostelua juurikaan, ihan pari kertaa vain bongannut jotain kiinnostavaa Facebookin mainoksissa tms. ja sitten saanut itseni ruotuun. Luulen siis jatkavani valitsemallani vähäostoksisella tiellä ainakin siihen saakka, kunnes imetys päättyy ja taas hahmotan, minkä kokoinen kroppa mulla onkaan.

    • Moi!
      Tuo kuulostaa todella hyvältä! Vaatteisiin on todella helppoa ihastua, ja vaatii yllättävän paljon omaa tiedostamista käsitellä näitä ihastumisia. Ja toisaalta eihän se ole aina automaattisesti paha asia myöskään, jos ihastus kauniiseen ja laadukkaaseen vaatteeseen kestääkin vuosia ja hankintahetkessä käytettiin harkintaa. 🙂 Ihan varmasti myöskin juuri tuo oman kehon nopea muokkautuminen vaikuttaa todella paljon. Omalla tavallaan se on myös ehkä ihan positiivinen aikalisä oman tyylin ja tarpeiden miettimiseen?

  • Jäin miettimään, onkohan minulla montaakaan vaatetta, jota olisin käyttänyt 160 kertaa tai enemmän. Aika huolestuttavaa. Lempi hupparini on varmasti ylittänyt tuon rajan, ja kevyt musta takki. Olen pariin kertaan uusinut koko vaatteiston, koska lihoin, ja kerran laihduin, ja kerran sain lapsen, jolloin “makkarat” vaihtoivat paikkaa. Ostan aika paljon käytettyä, mutta käytetty kestää vielä vähemmän aikaa kuin uusi, ellei sitten tosiaan löydä jotain vintage-juttuja. Mietin, että voisikohan vaatteisiin liittää jonkinlaisen laskurin, josta näkisi vaikka vuoden jälkeen, montako kertaa sitä on käyttänyt. Tietäisi sitten, mitkä ovat omat lempivaatteet.

    • Kieltämättä itsekin jäin miettimään tuota käyttömäärää katsoessani, että en ole varma ovatko omat vanhat pikamuotia edustavat vaatteeni kestäneet hajoamatta noin montaa käyttökertaa. Tietenkin vaikka pesukertoja onkin vähemmän ja käyttökertoja on enemmän, aika usein esim. T-paitaa voi pitää noin 3 päivää kotona ennen kuin se on pestävä ja silti sen elinkaari itselläni vaikuttaisi olevan vain noin vuoden jos näitä kiertäviä t-paitoja on 4 tai 5.
      -Tuollainen laskuri olisi aivan huippu!

  • Hyvä suoritus! Itse olen aikaisemmin ollut aika paatunut vaatekauppojen vakioasiakas, mutta tahti on hidastunut viimeisen vuoden aikana todella radikaalisti. Ostan vain tarpeeseen ja silloin pyrin löytämään jotain laadukasta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *