Miten onnistuin olemaan vuoden vaatteiden ostolakossa?

Viime vuoden lokakuussa aloitin projektin, jonka tavoitteena oli viettää vuoden verran elämää ostamatta uusia vaatteita. Kyseisestä postauksesta on kulunut vuosi ja kaksi päivää. Miten olen siis onnistunut elämään ostamatta uusia vaatteita vuoteen?

Yhtä vaatetta käytetään keskimäärin noin 160 kertaa, mikä on yli kolmanneksen vähemmän kuin esim. vuonna 2000. Vuonna 2015 keskimääräinen suomalainen osti vuodessa noin 20 kiloa vaatteita, eikä ole mitään syytä epäillä että tahti olisi varsinaisesti hiipunut. Vuonna 2017 suomalainen käytti noin 660 euroa vuodessa vaateostoksiin, aktiivisimpana vaatteiden ostajien ryhmänä kunnostautuivat Helsingissä asuvat naiset. Muotiteollisuus tuottaa 10% koko maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on enemmän kuin koko maailman lento- ja laivaliikenteen yhteenlaskettu hiilijalanjälki.

Poikkeuksina karuun sääntöön uusista vaatteista minulle toimivat valmistujaismekko, sekä työvaatteet. Valmistujaismekon hankin, ja nyt se menee jatkossa muissa juhlatilaisuuksissa, ja töihin hankin kahdet housut ja yhden hameen.

Tunnustan että myös hairahduin täydellisestä suorituksesta, sillä minimalistin vaatekaapissani oli vapaa-ajalle 5 t-paitaa ja yhdet farkut, joista 4 t-paitaa kuluivat siivousräteiksi ja farkut reikiintyivät ja saivat uuden elämän shortseina. Koska olin liian laiska keksimään villejä viritelmiä ja halusin että minulla on myös vapaa-ajalla vähintään normaalin mukava olla, hommasin vastaavat uudet farkut, ja 4 t-paitaa paikkaamaan tiensä päähän tulleet. Ja haasteen viimeisellä viikolla törmäsin kierrätyskeskuksessa vanhaan Suomessa valmistettuun trenssiin joka näyttää ulospäin kuin uudelta vaikka pesulaput kertovatkin omaa tarinaansa. Tuon trenssin hankin ihan vaan puhtaasta himosta.

Vuoden vaateostosten saldo:

• Mustat farkut
• 4 t-paitaa: 2 mustaa, 1 valkoinen, 1 beige
• 2 suorat housut töihin
• 1 siisti hame töihin
• Valmistujaismekko
• Ajaton trenssi, jonka uskon kestävän vielä pitkään

-> Eli kun vietin vuoden ostamatta uusia vaatteita, päädyin kuitenkin ostamaan yhteensä 10 vaatekappaletta, joista 4 olivat suunniteltuja hankintoja ja yhden ostin kierrätettynä.

Mitä opin vuoden aikana?

• Aika harva halpavaate on tehty kestämään jatkuvaa käyttöä tai pesua. Se on ongelma siinä vaiheessa kun tavoitteena on minimalistin vaatekaappi. Itselläni turhia vaatteita ei todella ole.
• Arvostan vaatteita enemmän ja vaadin laadukkaampia vaatteita. Tuntuu pettymykseltä joutua ostamana sama perusvaate uudelleen ja uudelleen ainoastaan, koska se ei kestä pesua.
• Tuntui hyvältä käyttää vaate oikeasti loppuun. En muista koska viimeksi olisin oikeasti kuluttanut vaatteita puhki, farkkuja lukuunottamatta.
• Haluan jatkossa ostaa vaatteni kierrätettyinä, tai jos on pakko hankkia jotakin uutta, haluan ostaa yksittäiset vaatteet laadukkaina, jolloin minun ei tarvitsisi vaivautua ostamaan samaa vaatekappaletta enää uudelleen.
• Haluaisin oppia neulomaan ja ompelemaan paremmin, jolloin voisin itse vaikuttaa huomattavasti enemmän vaatteideni materiaaleihin ja työn laatuun.

Millainen fiilis vuodesta jäi?

Omalla tavallaan vuosi ei mielestäni ollut liian haastava, koska en aiemminkaan ole ollut erityisen harrastunut vaatekauppapyöriäinen. Toisaalta koen silti, että tein ostokseni tämän vuoden aikana todelliseen tarpeeseen ja erittäin harkiten. Rehellisesti olen hieman pettynyt siihen, että ne ostamani korvaavat t-paidat ovat sitä kuuluisaa pikamuotia, ja sen huomaa jo muutaman kuukauden pesukertojen jälkeen. Kun kyseiset paidat viimein kuluvat puhki, olen pohtinut, että muistan ainakin lapsuudestani silloin inhoamiani Nanson trikoopaitoja jotka vain kestivät ja kestivät ja kestivät. Sitten oli niitä Fruits of Loom merkkisiä marketti t-paitoja myös, mutta niissä oli ahdistava o-kirjaimen mallinen kaula-aukko.

Koen että vuosi oli itselleni enemmän herätys kuin pelkkä väliaikainen testi. Myös mitä tuli vuoden kierrätysostokseeni, siihen yllä mainittuun trenssiin, koen että se oli oikeasti hyvä ostos. Yleensä arvioin kirppariostokseni sen mukaan “maksaisinko tuotteesta uuden hinnan”, ja jos vastaus on kyllä, tuotteen ostaminen on lähellä. Aiemmin muistan hiukan haalineeni vaatteita kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista ja 2nd hand liikkeistä ihan vain siksi että “tämä oli edullinen ja ehkä tälle tulee vielä käyttöä”. Vuoden aikana en ostanut ainoatakaan “ehkä” vaatetta, enkä aio ostaa enää jatkossakaan.

Kannattaisiko minunkin kokeilla?

Mielestäni vuoden ihmiskoe oli todella hyvä hetki ottaa naisesta mittaa. Kun tottumuksen opettelu oli viimein muuttunut uudeksi rutiiniksi, ei ostolakko tuntunut enää missään. Koen myös että kokemus oli niin silmiä avaava, että suosittelisin sitä ehdottomasti jokaiselle “jonka vaatekaapista ei vaan löydy mitään puettavaa”. Pieni itse asetettu pakko saa luovuuden hyrräämään. Uskon myös että vuosi oli todella tehokasta aikaa oman tyylin selkeyttämisessä.

Jotenkin nyt hahmotan itse entistä paremmin millaiset leikkaukset ja materiaalit sopivat mukavuusalueelleni ja elämäntyyliini, ja mikä näyttää mielestäni kivalta. Jotenkin koen myös aivan uudenlaista innostusta siitä kun tajuan olevani puettu päästä kantapäähän enemmän tai vähemmän kierrätystavaralla, eikä se näytä siltä. Myöskin mielestäni tyylini on muuttunut persoonallisemmaksi ja hauskemmaksi kun yhdistelen vaatekappaleita estottomasti eri aikakausilta.

Itseäni kutkuttaa myös se ajatus, kuinka paljon rahaa mahdoinkaan säästää vuoden aikana, mutta myöskin kuinkakohan paljon hiilijalanjälkeni kutistui tempauksen surauksena. Sinällään harmillista, että tuollaisia asioita ei voi vielä laskea kovin näppärästi. -Jos olet jonkin sortin tutkija aiheen tiimoilta, tästä saa aivan vapaasti ottaa inspiraatiota seuraavaan hiilijalanjälki-projektiin.

Olisitko valmis kokeilemaan elämää vuoden verran ilman uusia vaatteita? Oletko kokeillut? Lähditkö mukaan haasteeseen? Miten vuosi sujui? Kerro kommenteissa!

-Anna

_________________________

Luitko jo?

Pikamuotia ja prosenttilukuja

Miten selvitään vuosi ilman uusia vaatteita?