Minimalistin vaatekaappi

Minimalistin vaatekaappi

Kun ostaa kerralla hyvää, ei tarvitse ostaa enää kymmeneen vuoteen mitään. Tai ainakaan se ei tapahdu erityisen hyvällä omallatunnolla. Postauksessa ohjeet siihen miten allekirjoittaneen mielestä rakennetaan täydellinen minimalistin vaatekaappi.

Tämän päiväisessä postauksessa pohdin vaatteiden ostofilosofiani lisäksi hitaasti kerrytettyjä aarrevaatteita ja asusteita, joihin on panostettu ajatuksella “maksan nyt tästä vähän enemmän ja sit mun ei tartte ostaa uutta vuosiin”. Joskus tapanani oli päätyä kaupoille kiertelemään silloin tällöin, nyt ne samat retket suuntautuvat ennemmin 2nd hand ja vintage liikkeisiin. -Usein näen yhä kaikkea kivaa, mutta ajan kanssa on tullut opittua mikä kannattaa ja mikä ei. Kierrätettynäkin saa halpoja ketjuliikkeiden tuotteita, ja usein kyse olisi huonolaatuisemmasta kuin olemassaoleva tuote kotona. Uskon, että ostamalla vähemmän, mutta laadukasta ja sellaisia vaatteita ja asusteita joista oikeasti välittää, säästää luontoa.

Kun muutin pois kotoa aikanaan, päätin että kerrytän itselleni hitaasti sellaisen vaatekaapin, että kaikki “peruskappaleet” ovat kauniita, oman tyylisiäni ja hiukan laadukkaampia yksilöitä joiden kanssa riittää, että ostan kyseisen vaatteen kerran, jonka jälkeen tulen omistamaan ja pystymään käyttämään sitä hyvin huollettuna sen liki ikuisesti.

Uskon, että minimalistisen ja vastuullisen vaatekaapin rakentaminen on pidempi prosessi, eikä siinä synny valmista parin tunnin siivouksella. -Ekologisesta näkökulmasta on myöskin kestämätöntä marittaa jokaista vaatekappaletta joka olisi toimiva ja ihan ok, mutta joka ei “kipinöi riemua”. -Suurin osa kierrätykseen päätyvistä vaatteista ei enää päädy jonkun toisen päälle. Siksi on parempi todella käyttää vaatteet loppuun ja siitä jatkaa oman minimalistisen vaatekaapin rakentamista eteenpäin.

Minimalistin vaatekaappi – Kriteerini vaatteille ja asusteille:

  1. Aitoja luonnonmateriaaleja, nahkaa, puuvillaa, villaa, silkkiä, yms. Keinokuidut eivät ole hintansa arvoisia, sillä ne kulahtavat nopeasti ja niitä pestessä päätyy mikromuovia vesistöihin. Aidot materiaalit ovat myös mukavampia käyttää. Ne hengittävät ja muotoutuvat käyttäjänsä mukaan. Lisäksi en näe mitään järkeä upottaa yli sataa euroa polyesteri-muoviseen paitaan esim. Tiger of Swedeniltä jos voisin käydä hakemassa samaa scheisse-materiaalia 15 eurolla H&Mstä -Vaatteen merkkilappu niskassa ei ole sen rahan arvoinen yksinään.
  2. Vaatteen pitää olla sen verran yksinkertainen, että voin ilolla katsoa sitä seuraavan vuosikymmenen tai mielellään pari. Välttelen näiden kanssa trendikkäitä värejä ja leikkauksia, koska en aio päivittää näitä jokaisen sesongin mukaan.
  3. Vaatteen pitää olla selkeästi huollettavissa. Vaate on mieluiten yhtä materiaalia kerrallaan, eikä eksperimentaalisen muodin “Yhdistetään tähän paitaan kaikki materiaalit nahasta silkkiin ja laitetaas pojat nyt vaaleat puuvillapalat kainaloihin, niin kellastuu varmasti, ja tehdään tämän vaatteen pesusta kotona niin mahdotonta ja vaikeaa kuin vain voidaan!” -tyyppisiä kuivapesun vaativia tekstiilihirviöitä.

Varaa projektille aikaa

Tuodakseni pientä karua realismia postauksen moraalisiin unelmointeihin, suurin osa omistamistani vaatteista on  joko kirpparilta tai suoraan edullisista ruotsalaisista ketjuista, huolimatta siitä että hitaasti rakennan “laadukkaampaa” vaatekaappia. Tosin ketjuliikkeistkin on välillä saatavissa laadukkaista materiaaleista valmistettuja vaatteita jotka on ommeltu hyvin, vaikka itse ompelu- ja valmistusprosessi tuskin eettisyytensä puolesta kaikkia täydellisyyden vaatimuksia täyttääkään.

Kirppari- ja vintagelöytöjä voi tehdä vain ajan kanssa. Olen hitaasti kerrytellyt niitä, ja olen iloinen siitä, miten etenkin vaateostolakko-vuoteni jälkeen iso osa halpavaatteista kului siivoustarvikkeiksi ja olen saanut mahdollisuuden panostaa laadukkaampiin materiaaleihin ja löytöjen tekemiseen.

Anyhow, mitä tulee ketjuliikkeiden vaatteisiin kulutan ne yleensä loppuun asti. Enkä ole koskaan harrastanut sellaista “huomenna on pippalot, pakko ostaa sinne jotain päällepantavaa” -tyyppistä kertakäyttörätteilyä. Ostaessani vaatteen haluan että se on vaan sopivan simppeli toimimaan missä tilanteessa vaan. Tuosta tuli mieleeni, että mitä tulee vaatteiden käyttötarkoituksiin, yleensä ostan niin tylsiä vaatteita että hiukan säätelemällä montako paidan nappia on auki, käytän samoja paitoja hautajaisissa, työhaastatteluissa, töissä, treffeillä ja yökerhossa. Koska voin luvata että yksinkertaiset kauluspaidat on aina helkkarin helppo istuttaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tämä ei ole vitsi.

Mistä oma minimalistin luottovaatteiden kokoelmani sitten muodostuu?

1. Täyttä villaa oleva harmaa perinteinen villapaita

2. Harmaa 100% villaa oleva iso huivi

3. Valkoinen pellavapaita

4. Kerman värinen vintage silkkipaita

5. Musta nahkainen pikkulaukku

6. Ajaton musta nahkalompakko

7. Musta nahkainen käsilaukku johon mahtuu kaikki tarpeellinen arjessa

8. Laadukkaat nahkaiset maiharit talveen, joilla voi potkia jääkökkäreitä talvesta toiseen

9. Mustat nahkakorkkarit, jotka sain YO-päivääni varten, joita käytän nykyään päivittäin töissä

10. Nudet nahkaiset stiletto-korkkarit, joita käytän töissä ja juhlissa niinä päivinä kun haluan olla ihan pokkana vähän “extra”

Mihin kannattaa panostaa?

Yleensä kannattaa satsata tuotteisiin jotka kestävät käytössä, joka on syy esim. sille, että en näkisi itseäni panostamassa huimia summia esim. T-paitoihin koska etenkin omassa käytössäni tuomittu kulumaan loppuun noin vuodessa; T-paidat reikiintyvät tai ottavat osumaa bolognesekastikkeesta. Kuitenkin siinä vaiheessa kun pikamuotipaitani kuluvat siivousräteiksi, olen pohtinut, että ehkä ensi kerralla voisin kuitenkin perehtyä sen verran enemmän että pyrkisin löytämään merkin joka valmistaisi vastuullisia t-paitoja joiden tarkoitus olisi todella kestää kulutusta ja pesua.

Samalla vaikka kuulutan huolellisen vaatehuollon perään, koska se säästää rahaa ja ympäristöä, haluan muistuttaa vielä yhdestä jutusta. -Juo punaviiniä, syö pasta bolognesea, syö mustikoita ja makaa ruoholla. Vaatteet on vaan vaatteita ja niiden tulisi joustaa elämän mukaan, eikä elämän vaatteiden mukaan. Välillä tahranpoisto onnistuu ja välillä ei, ja jälkimmäinenkin on ihan okei.

Minimalistin vaatekaappi – Mitkä ovat sinun tärkeimmät nyrkkisääntösi vaatekaappia kootessasi?

-Anna

_____________________

Luitko jo?

MITEN ONNISTUIN OLEMAAN VUODEN VAATTEIDEN OSTOLAKOSSA?

TILASTOTIETOA PIKAMUODISTA – MITEN VAIKUTTAA ITSE?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN



18 thoughts on “Minimalistin vaatekaappi”

  • Valkoinen on oikeasti niin vaikea väri pitää puhtaana. Voi kuinka monta yläosaa olen sotkenut curryllä tai chilillä…nyyhkis. Harmaa ja musta on mun luottovärit ja sit on myös tuo valkoinen, ei voi mitään, on se vain kaunis..vaikka vaikea..

    • Kieltämättä valkoinen on värinä vähän hankala puhtaanapidon kannalta, mutta toisaalta onhan se tosiaan niin kaunis, ettei haasteellisempi huolto vielä riitä ainoaksi syyksi kokonaan luopua sen käyttämisestä 🙂 

  • Ihana postaus! Mäkin tykkään mieluummin ostaa laadukkaita vaatteita, vaikka ne maksaisikin enemmän. Mä luulen, että kun kokeilee kerran ostaa jotain tosi kallista ja huomaa sit, että se vain kestää ja kestää, niin ei halua enää palata edullisiin vaihtoehtoihin 🙂 Näillä merkkivaatteilla on myös hyvä puoli se, että jos sä ostat neuleen, mikä maksaa 300 euroa.. ja parin kuukauden päästä sille käy jotain – voit samantien viedä sen takaisin kauppaan ja saat fyrkat takaisin. Se myös tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta. Ja sitä vähän haluaisikin saada, kun maksaa puserosta monta sataa 🙂
    ihanaa kevättä <3

    • Kiitos! 🙂  –Kieltämättä kalliimpien tuotteiden kohdalla on hiukan paremmin turvattuna kuin volyymeilla myyvien ketjuliikkeiden kanssa, joissa asenne on usein, että eihän se vaate ollut ikuiseksi luotukaan. 

  • KYLLÄ! Nyt haaveilen käsin tehdystä hirvennahkatakista, koska
    *hirvennahka on eettistä
    *työllistäisin paikallisesti
    *saisin juuri sellaisen kun haluaisin
    *ei tarvisi ikinä enää ostaa välikausikaupunkitakkia (metsässähän tätä ei pidetä, eikä talvella)
    Toistaiseksi hinta on este, mutta säästän. Jospa saisin kesällä tehtyä tilauksen.
    Olen ostanut muutaman kashmirneuleen ja nyt en juuri muuta käytäkään. Kyynärpäät kuluu puhki, mutta oon laittanut kaikkiin puseroihin nahkapaikat kyynärpäihin. On tosi hyvät! Ja epäilen, että kun nämä on kaapissa, niin ei ihan heti tarvi ostaa mitään neuletta.
    Laadukkaat nahkakengät kestää tosi kauan, kun niitä muistaa huoltaa säännöllisesti.
    Vähemmän tässä oikeasti menee rahaa kuin jatkuvassa muovikrääsän (=polyesteri, akryyli) ostamisessa. Pitää katsoa pitkällä aikavälillä.

    • Hitsi saat kyllä hirvennahan kuulostamaan todella hyvältä, etenkin kun en olekaan aiemmin tullut törmänneeksi siihen ajatuksena. Olisipa kiva päästä kokeilemaan materiaalia joskus, koska toi voisi olla loistava ratkaisu hiukan tasapainottamaan normaaliin kaupan nahkaan liittyviä eettisyyskysymyksiä. Käsityölle tietenkin tulee hintaa, mutta toisaalta laatu on sen arvoista. Myös toi nahkapaikkojen laitto puhkikuluneiden hihojen kyynärpäihin on tosi hyvä ajatus! Sitä jotenkin eksyy ajattelemaan aina et ne nahkapaikat vaatteissa on olemassa vaan tyylin vuoksi, vaikka alunperinhän niillä on juurikin ollut ihan käytännöllinen tarkoitus. 🙂 

      • Poronnahka on toinen hyvä vaihtoehto, vaikkakaan mielestäni se ei ole niin eettistä kuin hirvi. Poronnahkatuotteita on saatavana nettikaupoistakin.

  • Tosi hyvä postaus taas, Anna!

    “Uskon, että ostamalla vähemmän, mutta laadukasta ja sellaisia vaatteita ja asusteita joista oikeasti välittää säästää luontoa käyttäessään vähemmän materiaaleja.” Eihän tässä ole mistään uskomisesta kyse, tottakai sä säästät luontoa enemmän kun kulutat vähemmän. 🙂

    “Lisäksi en näe mitään järkeä upottaa yli sataa euroa polyesteri-muoviseen paitaan esim. Tiger of Swedeniltä jos voisin käydä hakemassa samaa schaiba materiaalia 15 eurolla H&Mstä.” Ja tää on niin totta! Monet kuvittelevat että pelkkä hinta määrittelee tuotteen laadun, ekologosuuden tai eettisyyden. Ihan samalla tavalla monet luksusmerkitkin valmistavat vaatteensa halpatuotantomaissa työntekijöitä alistamalla. Tätä ei voi oikeasti liikaa painottaa – hinta ei yleensä ole mitään muuta kuin numeroita. Aina on tärkeää ottaa selvää vaatteen alkuperästä, myydään se minkä tahansa brändin tai hintalapun alla.

    • Kiitos! 🙂 Tosiaan itseäni jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen miten usein juurikin tästä aihepiiristä puhuessani ihmisillä menee häkellyttävän usein sekaisin että kalliit merkkituotteet olisivat aina jotenkin ylivertaisia. Toisaalta mikä ihmetyttää myös, on se, että huomioiden vaatteiden hinnoittelun, kalliimmat merkit tuskin muutenkaan myyvät vaatteita kovin suurella volyymilla, jolloin olisiko se ihan elinehto pitää kiinni tekokuitujen mahdollistamasta voittomarginaalista, vai minkä vuoksi kalliimpien merkkien puolesta ei useammin panosteta parempiin luonnonmateriaaleihin, koska tuotteen lähtöhinnassa on kuitenkin valmiina sen verran ilmaa, että sillä saisi jo tuotteen pohjaksi kunnon matskua.  

  • Samoilla linjoilla olen. Vähitellen haalin itselleni kestäviä, laadukkaita ja ajattomia vaatteita. Kaikkea ei voi kerralla ostaa suolaisen hinnan takia, mutta vaate vaatteelta kaapin sisältöä uusiksi 🙂

  • Hyviä periaatteita vaatevalinoihin!

    Tästä on tullut yksi lempiblogeistani, joten kiitos, että kirjoitat! 🙂

  • Kirjoitit tuosta syyllisyyden tunteesta, kun näkee kaupoissa kaikkea kivaa jota haluaisi, vaikka tietää ettei kannata. En ole ehkä kokenut ihan samaa, mutta vähän samanlaista: alkaa kovasti tehdä mieli niitä houkuttelevia asioita, ja sitten vaatii voimaa kieltäytyä. Alan myös tuntea tyytymättömyyttä siitä, mitä minulla jo on. Olenkin tästä syystä lakannut kiertelemässä kaupoissa, kirppareita lukuunottamatta. En myöskään enää juuri koskaan lue naistenlehtiä tai muotiblogeja samasta syystä. Sori Trendi. Se on auttanut enkä kaipaa näitä tapoja.

    • Täytyy tunnustaa, että itselläkin muotilehtien ja blogien muotipostausten kulutus on vähentynyt koska niillä on taipumusta tuottaa itselle tarpeita joita ei oikeastaan ole olemassa. Toisaalta olen jotenkin järkeillyt kaupassa kieltäytymiseni siten, että jos ostaisin uuden vastaavan huonompilaatuisen tuotteen, en pystyisi käyttämään sitä hyvillä mielein, sillä pieni syyllisyys kuiskisi koko ajan takaraivossa turhakkeesta. Tietenkin on makuasia mikä on turhaa ja mikä tuottaa hyvää oloa, mutta itse olen aika vahvasti sillä linjalla että mitä vähemmän ja mitä käytännöllisempää, sitä parempi. 

  • Aloitin itse samantyylisen projektin vähän yli vuosi sitten. En ole koskaan ollut mikään kova shoppailemaan, mutta nykyisin voluumikaupat ihan ahdistavat. Kävin kaverin seurana H&M:llä pari viikkoa sitten pitkästä aikaa. Ajatus siitä, kuinka paljon kaikesta siitä hyllyjen täytteestä siirtyy roskiin tai kierrätykseen seuraavan vuoden aikana sai ihan pään pyörälle.

    • Kieltämättä täytyy itsekin todeta, etät hiuakn synkkä olo siinä katsellessahan tulee, kun näkee että kaikki vaatteet eivät tosiaan mitenkään mahdollisesti voi päätyä ostetuiksi ja hyvin huolletuiksi, vaan aika iso osa jää puhtaasti haaskuuseen :/ 

Leave a Reply

Your email address will not be published.