Tiedätkö miten kultakorusi on valmistettu?

Tiedätkö miten kultakorusi on valmistettu?
*Kaupallisessa yhteistyössä Jalometallikeskuksen kanssa*
Onko eettistä ja ekologista kultaa olemassakaan? Tulin katsoneeksi Ylen Ulkolinjan hiljattain ilmestyneen jakson Vaarallinen kulta, jossa pureuduttiin kullankaivamisen ekologisuuden ja eettisyyden karuun todellisuuteen. Ulkolinjan jakso aukesi kuta kuinkin sanoilla:

“Kuinka monella yleisöstä on kultainen sormus sormessa?”

“Kuinka moni tietää mistä kulta on peräisin?”

Suurin osa meistä ei tiedä mistä kultaiset korumme tulevat, eikä suurimmalle osalle kansasta kyse ole niin suuresta kulutuksen lähteestä, että sitä tulisi kovin usein varsinaisesti miettineeksi. Olin itsekin kuullut veritimanteista, mutta tilanne kullan kohdalla ei ole hirveästi parempi. 
Viimeisten 15 vuoden aikana kultaa on kaivettu enemmän kuin koskaan.

Yleisimmät kullan käyttökohteet maailmanlaajuisesti ovat kihla- ja vihkisormukset, kultaharkot ja -kolikot, sekä kuluttajaelektroniikka. Kultaa tuotettiin vuonna 2017 noin 3260 tonnia. Tästä määrästä n. 52% käytettiin korujen valmistukseen, n. 25% kolikoiden ja kultaharkkojen valmistukseen ja n. 12%, eli 265 tonnia kuluttajaelektroniikkaan. Loput kullasta käytettiin erilaisiin teollisuuden tarpeisiin ja mm. hammaslääketieteeseen tarpeisiin. 

Miksi kulta on ongelmallinen materiaali?

Kuluttajaelektroniikka vanhenee nopeasti ja suomalaiset vaihtavat älypuhelimensa uuteen keskimäärin kahden ja puolen vuoden välein. Käytöstä poistuneesta kuluttajaelektroniikasta tällä hetkellä vain noin 15-20% kierrätetään.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 80-85% kuluttajaelektroniikassa käytetystä kullasta päätyy myös joko kaatopaikalle tai polttouuniin muun kotitalousjätteen mukana. Jos kuvitellaan että kuluttajaelektroniikkaa poistuisi käytöstä samaa vauhtia kuin sitä otetaan käyttöön, kierrättämätöntä kultaa syntyisi vuodessa vähintäänkin noin 212 tonnia. 

Kun puhutaan kullan tuotannosta suurena teollisuuden alana, dokumentissa haastatellun toimijan mukaan kullan kaivuun aloittaminen on kannattavaa siinä vaiheessa kun tonnista maa-ainesta löytyy 0,5 grammaa kultaa. -Siinä voi sitten kukin päissään pohtia kuinka monta tonnia maata myllätään ihan vain yhden pariskunnan kihla- ja vihkisormuskombon edestä.

Tämän lisäksi kulta erotetaan suuremman teollisuuden piirissä muusta maa-aineksesta syanidia käyttäen. Syanidi tietenkin voi päätyä paikallisiin vesistöihin ja aiheuttaa valtavia ympäristötuhoja. Ekologisemmaksi ja myrkyttömämmäksi vaihtoehdoksi syanidin tilalle ollaan kehittämässä ratkaisua vetyperoksidista. Koska sehän on puolestaan äärimmäisen vaaraton kemikaali. 

Toinen kullan kaivuun laji ovat pientuottajat. Pientuottaja kuulostaa suloiselta, mutta nyt emme puhu Pihtiputaalle muuttaneista hipstereistä jotka ovat pistäneet pystyyn oman kanalan. Kyse on pääosin kehitysmaiden köyhissä oloissa elävistä ihmisitä, joille kullan kaivaminen on tehokkain tapa saada elantoa, ja kullan erottelussa muusta maa-aineksesta käytetään elohopeaa

En olisi ikinä uskonut, mutta maailman elohopeapäästöt ja -saaste eivät olekaan lähtöisin niistä kivikautisista kuume- ja lämpömittareista, vaan sittenkin pienemmän tason kullan kaivannasta. Tämän lisäksi, on helppoa arvata, että kyseiset kullankaivajat myös sairastuvat vakavasti käsitellessään elohopean kaltaista voimakasta hermomyrkkyä. 

Miten voin löytää eettistä ja ekologista kultaa? 

Aika helposti syntyy ajatus, miten minä voisin löytää eettistä ja ekologista kultaa ja tukea sen tuotantoa?  Ja miten sitä voisi tehdä asialle mitään, jos keskimääräisen keskiluokkaisen suomalaisen elämään ei kuulu kuukausittainen tai edes vuotuinen kultakorujen ostaminen? Suurin osa meistä kuitenkin ostaa uutta elektroniikkaa. Ja aika usein myös ainakin vihki- sekä kihlasormukset ja rippiristi tai pari tulee elämän aikana myös ostettua. -Nämä hetket ovat niitä joiden kohdalla voit vaikuttaa valinnoillasi. 

Reilunkaupan  kulta

 Reilunkaupan kulta on kultaa jota ostaessasi tiedät todella mistä kulta tulee. Kullan tuotanto on eettistä eikä siihen liity riistoa. Kullan kaivaja saa reilun korvauksen työstään. Teoriassa tärkein argumentti reilun kaupan kullalle on, että mitä enemmän ihmiset tukevat kullan eettisesti päivänvaloa kestävää tuotantoa, sitä enemmän jäljitettävissä olevaa kultaa on myös tarjolla eikä ihmisten tarvitse kärsiä sen tuotannon yhteydessä. 

Itse näen ongelmallisena sen, että vaikka tällä saavutettaisiinkin muutos tuotantotavoissa, suurin osa reilun kaupan kullan tuottajista on juuri näitä pientuottajia, jotka käyttävä elohopeaa osana kullan erotteluprosessia. Reilun kaupan tavoitteena on opettaa kaivajia käyttämään elohopeaa turvallisemmin ja mahdollisuuksien mukaan luopumaan sen käytöstä kokonaan. Itse koen pienenä pistona, että “okei tässä on siis silti mahdollisesti päästetty elohopeaa vesistöihin ja joku on silti saattanut sairastua tätä tuotettaessa?”. 

Kuitenkin mielestäni perusajatus on hyvä. YLEn dokumentin mukaan teollisuuden tasoisessa suurtuotannossa maajätettä syntyy noin tonni per puoli grammaa kultaa. Erään toisen lähteen mukaan reilun kaupan kullan tuotannossa maajätettä syntyy noin tonnin verran  per unssi kultaa. Yksi unssi on noin 28,34 grammaa, jolloin yksi gramma kultaa tuottaisi noin 35,28 kiloa maajätettä.  Normaali sormus painaa noin 3-5 grammaa, jolloin yhden sormuksen aiheuttama maajäte voi olla mitä tahansa 106 – 10 000 kg väliltä. Tämä maajätteen määrä toki riippuen sormuksen painosta, siitä montako karaatia kultaa siinä on, sekä siitä millä tavalla kulta on tuotettu. 

Kierrätetty kulta 

Itse koen kierrätetyn kullan fiksuimmaksi vaihtoehdoksi. Ihmisiltä löytyy romukultaa jolle ei ole enää mitään käyttöä, vanhoja koruja jotka ovat saattaneet mennä muodista tai ne ovat olleet vain muuten epämieluisia. Vanhat korut on mahdollista sulattaa uusiksi koruiksi, jolloin kulta joka on jo kerran tuotettu voidaan hyödyntää uudeksi tuotteeksi. 

Jos koru tuotetaan tällä tavalla, vaikka sen historia saattaa olla hämärän peitossa, kuten suurimmassa osassa vanhemmissa ja vielä nykyäänkin kaupan olevissa kultakoruissa, ainakaan korun hankinnalla ei tueta enää aktiivisesti esim. Sisällissotia tai laajamittaista ympäristövahinkojen riskiä.

Toisten mielestä kullan kierrättäminen on yhtä tyhjän kanssa, mutta olen eri mieltä. Menneisyyden vääryyttä ei voi tehdä tekemättömäksi, mutta toisaalta sillä ettei osta enää uutta neitsytmateriaalia, voi sentään vaikuttaa jollakin tavalla. 

En pidä kullan louhintaa ainakaan dokumentin valossa kovin hyvänä ideana enää laisinkaan, koska kyse ei ole elintärkeästä materiaalista. Toisaalta arvostan yhä kultaa, ja sen symbolista merkitystä. Siinä on jotakin aitoa ja jaloa. 

Uskon että jo olemassa olevan kullan kierrättäminen uudismateriaaliksi on ajatuksena kestävämpi kuin uuden materiaalin louhinta. Koska vaikka ostaisikin reilun kaupan neitsyt-kultaa, maajätettä on yhä syntynyt ja osa pienkaivajista käyttää yhä elohopeaa muodossa tai toisessa. Olemassa olevan korun osalta vahinko on jo tapahtunut, mutta korun sisältämän kullan uudelleenkäytöstä ei tapahdu enää lisävahinkoa.

 Vintage-korut 

Vintage koruja on kahta sorttia. On niitä uskomattomia perintökalleuksia, joita voi löytää alan liikkeistä tai hyvällä tuurilla omasta korulippaasta. Sitten on niitä epämääräisen näköisiä kahdeksan ja yhdeksänkymmentäluvun hirvityksiä joita kukaan ei enää haluaisi käyttää sellaisenaan. 

Jos tällaisen todella kauniin ja omaan tyyliin sopivan vintage-korun löytää, itseään voi pitää onnekkaana. Vintage koruissa jotka ovat joko kulkeneet suvussa, tai jotka on löydetty jostakin, kulkee mukana aina tarina. Sitä tarinaa ei voi ostaa rahalla. 

Koru on tuotettu aikanaan mistä nyt ollaan satuttukkaan tuottamaan, eikä kullan alkuperää voi jäljittää mitenkään, aivan kuten kierrätyskullankin kanssa. Toisaalta kyseinen kulta on jo kaivettu maasta, ja se on muutettu jo aikanaan koruksi. Korua käyttämällä, tai sitä hiukan oman tyylisemmäksi muokkaamalla uutta vahinkoa ei enää synny. Vintage-korut ovat siis ehdottomasti eettinen ja ekologinen vaihtoehto kultakorujen maailmassa. 

Vintagekoruja saa useista putiikeista ja verkkokaupoista, mm. Caratia, Old Gold sekä Karhulanhelmi.fi

Eettistä ja ekologista kultaa – Konkreettisia tekoja vastuullisemman tuotannon edistämiseksi

1. Kierrätä romukultasi 

Tästä pääsemmekin seuraavaan loogiseen askeleeseen. Jos kultaa ei ole kannattavaa kaivaa enää lisää, koska sillä on hurjia vaikutuksia niin ympäristöön kuin ihmisten terveyteenkin, mistä kultaa sitten saadaan? Monilla lojuu kaappien perällä pieniä määriä romukultaa, jotka voi viedä joko kultasepälle tai myydä jollekin kultaa ostavalle taholle. Jos et tarvitse materiaalia enää itse, se on kannattavaa myydä takaisin kiertoon ja täten vähentää neitsytraaka-aineen tarvetta. Asiantuntevaa palvelua romukullan arvioinnissa ja kierrätyksessä saat Jalometallikeskuksesta.

2. Kierrätä vanhentunut elektroniikka 

Kuten mainitsin ylempänä, vain noin 15-20% maailman kuluttajaelektroniikasta kierrätetään asianmukaisesti. Koska monissa laitteissa käytetään kultaisia komponentteja, vuodessa hukkaan voi valua jopa 220 tonnia kultaa maailmanlaajuisesti pelkästään kierrätyksen puutteesta johtuen. 

Yksityishenkilönä voit viedä käytetyn elektroniikkasi joko jätteenkäsittelylaitokselle jossa laite kierrätetään asianmukaisesti, mutta nykyään myöskin useat elektroniikkaliikkeet ottavat vastaan hajonneita tuotteita kierrätystä varten. Kierrättämällä tiensä loppuun tulleet vehkeesi pelastat maailmaa yllättävän paljon. 

3. Osta kierrätettyä elektroniikkaa

Elektroniikassa käytetään ainakin taustatutkimukseni mukaan aika paljon neitsytmateriaaleja, ellei kyse sitten ole esim. Kierrätysalumiinista valmistetuista puhelimen kuorista yms. Laitteiden käyttöiän pidentäminen on aina ekologista ja suosittelen erityisesti korjatun ja kierrätetyn elektroniikan ostamista. Useat isommat ja pienemmät firmat korjaavat käytettyä elektroniikkaa ja myyvät korjattuja tuotteita jälleen eteenpäin. Tällä saralla kannattaa tsekata erityisesti Swappie, mReselltaitonetti.fi ja kttverkkokauppa.fi.

Mistä vastuullisia kultatuotteita sitten voisi löytää?

Suomessa reilun kaupan kullasta sekä kierrätetystä hopeasta uniikkeja koruja valmistaa Kätkö koruliike. Malmin korupaja puolestaan valmistaa 95% omassa pajassaan valmistettavista tuotteista kierrätyskullasta, ja toiveesta myös asiakkaan omasta kullasta. Vastaavan kaltaisia yrityksiä löytyy googlaamalla yhä enemmän ja enemmän kuluttajien tietoisuuden kasvaessa. 

Koen että kulta on myöskin helppo vaikuttamisen paikka. Kyse ei ole päivittäiseen elämiseen vaadittavasta perushyödykkeestä, vaan puhtaasti ylellisyydestä. Hintaeroa reilunkaupan kullalla ja tavallisella kullalla on jonkin verran. Toisaalta kierrätyskullan suhteen hintaero perinteiseen on todennäköisesti vielä pienempi.

Jos ostoksen tekee kerran tai pari elämässä, ja tilanteeseen on valmis muutenkin sijoittamaan rahaa, pieni investointi kullan eettiseen tuotantoon ja / tai vastuulliseen kierrätykseen ei vaikutakaan niin kohtuuttomalta vaatimukselta. 

-Ja tietenkin jos oikein kova mailmantuska iskee, aina on varalla ne kuuluisat tuohisormukset

Millaisia ajatuksia postaus herätti? -Keskustele aiheesta kommenteissa

-Anna

______________________________

Luitko jo?

10 ideaa kestävämpään lahjontaan

Murehtijan muistilista



3 thoughts on “Tiedätkö miten kultakorusi on valmistettu?”

Leave a Reply

Your email address will not be published.