Kaupunkipuutarha antaa mahdollisuuden puutarhurointiin sellaisellekin kerrostaloasujalle, jonka asuntoon ei kuulu parveketta, ja jonka naapurit eivät ole halukkaita jakamaan taloyhtiön pihaa viljelypalstoiksi. Tämän lisäksi kaupunkipuutarhat tuovat hylätyille tai muuten vaan tyhjille tonteille elämää, ja niiden avulla on helppoa muuttaa jopa pieniä paloja synkeistä betonihelveteistä vehreiksi urbaaneiksi keitaiksi.

Mitä hyötyä kaupunkipuutarhoista on?

1. Kaupunkipuutarhat parantavat kaupungin ilmanlaatua

Kaupunkipuutarhat myös parantavat kaupungin ilmanlaatua. Mitä tulee ilmanlaadun parantamiseen, yksi suuri haaste kaupunkipuutarhojen rakantamiselle onkin teiden sijoittelu kaupungeissa. Esimerkiksi kovin moni tuskin haluaa viljellä rakkaita tomaattejaan raskaasti liikennöidyn tien vieressä. Tässä mielessä kaupunkipuutarhat vaativat sellaisia hivenen syrjäisempiä paikkoja jotka eivät ole suoraan liikenteen saasteiden laskeumaalueella. Yleisiä paikkoja kuapunkipuutarhoille ovat mm. kirjastojen piha-alueet, sekä erilaisten jalankulkua varten suunniteltujen kulttuurialueiden, kuten esim. torien ja markkina-alueiden kulmat.

2. Kaupunkipuutarhat luovat yhteisöllisyyttä

Kaupunkipuutarhuroinnin ei tarvitse tarkoittaa sitä, että nyt sitten osallistutaan pitkin hampain teennäisille yhteispiknikeille joka sunnuntai ja raahaudutaan talkoisiin kerran kuussa. Yhteisöllisyys syntyy siitä, että tiedän, että oman laatikkoni ympärillä on tuon tyypin laatikko ja toisella puolella toisen tyypin laatikko. Jos joku ei ehdi kastelemaan omaa laatikkoaan, silloin autetaan. Yhteisistä tiloista ja tavaroista huolehditaan kuin omista. Kaikille moikataan ja toisten puutarhurien kanssa voi pysähtyä myös jutulle jos sattuu paikalle samaan aikaan. Siinä on jotain suloista ja omalla tavallaan tosi orgaanista. Ei ole mikään pakko olla kauhean sosiaalinen, mutta on sellainen paikka jossa on hyvä ja tiivis yhteishenki sellaisella suloisella Pohjois-Eurooppalaisen jöröllä ja sulkeutuneella tavalla.

3. Kaupunkipuutarhat lievittävät kaupunkisaarekeilmiötä

Kaupunkipuutarhat voivat myös vähentää kaupunkisaarekeilmiötä. Kaupunkisaarekeilmiö, tarkoittaa sitä, kun kesällä kaupungissa on niin paljon betonia ja asfalttia, että siellä tulee paljon kuumempi kuin ympäröivillä alueilla. Siis käytännössä sitä hetkeä kun jokainen helsinkiläinen haaveilee Juhannuksen helteiden paikkeilla pakenevansa sukulaisten mökille, Porvooseen tai vaikka Hankoon, jotta olisi vähän viileämpi olo. Kaupunkisaarekeilmiö aiheuttaa kaupungeissa kohonneita ilmastointikustannuksia (ilmastointilaitteen käyttäminen on about yhtä ekologista kuin lämmittimen käyttö), mutta tekee helleaalloista myöskin vaarallisempia kaupunkilaisten terveydelle.

Jos taloyhtiön asfaltoidulle sisäpihalle pistäisi pystyyn laatikon jokaisella halukkaalle puutarhurille, yleinen viihtyvyys paranisi, mutta myöskin suuremmassa mittakaavassa kaupunkisaareilmiö lievenisi ja tekisi kaupungeista mukavampia paikkoja asua.

4. Kaupunkipuutarhat lisäävät kaupunkien viihtyisyyttä

Kaupunkipuutarhoja voi suunnitella osaksi kaupunkia jo kaupungin kasvaessa, mutta toisaalta aivan samalla tavalla niitä voi luoda jo olemassa oleviin kaupunkitiloihin, täten tehden kaupunkien tiloista eläväisempiä ja kutsuvampia kaikille: niin ihmisille kuin pölyttäjillekin. Kaupunkipuutarhat ovat myös yksi kirjastojen ja puistojen kaltaisista käytännössä maksuttomista tiloista, joita kaupunki tai kunta voi tarjota asukkailleen. Sellaisia paikkoja joihin jokainen on tervetullut.

5. Kaupunkipuutarhat tukevat luonnon monimuotoisuutta

Kaupunkipuutarhat tukevat luonnon monimuotoisuutta, vaikka ajatuksena tämä saattaakin kuulostaa kaukaa haetulta. Jos kuitenkin mietit sellaista kaupunkialuetta, joka koostuu lähinnä betonista, asfaltista ja siitä yksittäisestä voikukasta joka kasvaa asfaltin halkeaman läpi, selliasessa ympäristössä ei ole hirveästi mahdollisuuksia pölyttäjien selviytymiseen. Erityisesti siinä vaiheessa kun kaupungit kasvavat, niillä on taipumust kasvaa keskeltä ulkoreunoille päin, ja useimmiten tuo kasvu tarkoittaa juuri asfaltin ja etonin lisääntymistä kauungin reunoilla, jossa aikaisemmin oli luonnontilaisia alueita.

6. Kaupunkipuutarhat toimivat opetusympäristöinä

Yksi omista suosikkijutuistani on myöskin piipahtaa puutarhalle kastelemaan laatikko ja törmätä koululuokkaan, joka on tullut puutarhalle tutustumaan vihanneksiin ja pölyttäjiin. Tuntuu todella kivalta, että yksittäiset harrastelijat ovat kaupungin tuella voineet luoda yhdessä keskelle kaupunkia sellaisen paikan jossa on mahdollista todella havainnollistaa luonnon ilmiöitä osana opetusta. Tämän lisäksi kaupunkipuutarhoista on iloa etenkin havainnollistavassa ravitsemuksen, sekä ympäristöaiheiden opetuksessa.

7. Kaupunkiviljely saa ihmiset arvostamaan ruokaa enemmän

Kaupunkiviljely tuo ihmisiä lähemmäs ruokaa. Kaupunkiviljelijä havaitsee miten tomaattipensaan, kesäkurpitsan tai vaikkapa kurpitsan kasvattaminen syömävalmiiksi ei tapahdukaan sormia napsauttamalla. Kun tietää, että luomuna omassa penkissä yksi kurkku kasvaa korjauskypsäksi kuukausia siementen idätyksestä alkaen, todennäköisesti muitakin kurkkuja tulee jatkossa katsoneeksi aivan erilaisin silmin. Kaupunkipuutarhurointiin osallistuminen täten aivan varmasti lisää jokaisen puutarhurin arvostusta ruoan tuotantoketjua sekä ruokaa kohtaan. Tässä mielessä vaikka kaupunkipuutarhurointi ei ainakaan nykyisellään ole tehokas ruoan tuotannon tapa, se saattaa silti auttaa arkisen ruokahävikin vähentämisessä.

8. Kaupunkipuutarhat parantavat huoltovarmuutta

Teoriassa kaupunkipuutarhat parantavat ruokaan liittyvää huoltovarmuutta, ja alunperin ensimmäiset kaupunkipuutarhat perustettiinkin toisen maailmansodan aikoihin juuri tästä syystä, kaupunkien ruokahuollon turvaamiseksi. Nykyisellään kaupunkipuutarhassa kasvatettujen vihannesten osuus kenenkään ravinnonsaannista on todennäköisesti varsin pieni. Laatikossa ei riitä tarpeeksi tilaa yhden talouden vihannesten tarpeita varten. Toisaalta mikäli kaupunkipuutarhoja olisi enemmän kuin pari kappaletta kaupunkia kohden, todennäköisesti jokaisella olisi mahdollisuus viljellä myös ravitsemuksellisesti fiksujakin määriä erilaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Kaupunkipuutarhat ovat edullisia toteuttaa

Kaupunkipuutarhojen kausimaksu täällä Tallinnassa on ainakin suhteellisen nimellinen 10-20 € per kasvukausi, täysin riippuen siitä onko ensimmäisen vuoden puutarhuri ja haluaako laatikon kasvihuoneesta vai ulkoa. Kun huomioi, että kasvukausi usein yltää huhtikuun lopusta lokakuun alkuun, kasvukaudelle tulee pituutta noin 5-7 kuukautta vuodesta riippuen. Kurkittuani suomalaisten kaupunkipuutarhojen hinnastoja, ainakin viljelylaatikot olivat aika samassa hintaluokassa kuin täälläkin. Tällöin pelkän laatikkovuokran kustannukseksi tulee vain noin 2-4 euroa kuukaudelta, mikä on harrastukseksi varsin edullinen. Samalla summalla joisi huoltoaseman kahvin kerran kuussa.

Edullisuus mahdollistaa puutarhaharrastuksen myös sellaiselle kaupunkilaiselle jolla ei ole mahdollisuutta investoida siirtolapuutarhamökkiin. Lisäksi kaupunkipuutarha eroaa palstaviljelystä siinä mielessä, että jo hyvin pienellä tilapanostuksella voidaan luoda viheralue ja hyvinvointia.

Kaupungin tai muun kaupungissa jättömaata omistavan tahon kannalta diili on todella edullinen: puutarhurit maksavat maa-alan vuokran, mullan, kompostin, kasteluveden ja laatikoiden aiheuttamat kulut, sekä tuovat itse kasvit paikan päälle. Ainoa asia jota kaivataan onkin siis lupa maa-alan hyödyntämiseen.

En oikein jaksa uskoa, että ainoallakaan kaupungilla olisi todellisia haasteita kaupunkiviljelyn edistämiseen liittyen, huomioiden, että suurin osa innokkaista harrastelija puutarhureista ymmärtää, ettei kaupunkipuutarhoja perusteta kaupallisesti arvokkaimmille tonteille. Mutta monilta keskeisiltäkin alueilta löytyy pieniä saarekkeita jotka voi yhteisön voimalla muuntaa kaikkia hyödyttäviksi kaupunkikeitaiksi.

Kokemuksia kaupunkipuutarhasta – Põhjalan tehdas Tallinnassa

Põhjalan tehdaskompleksi Tallinnassa on omasta mielestäni aidosti onnistunut uudisalue. Vanha tehdaskompleksi on otettu hyötykäyttöön kulttuurialueena, ja uutena hipsterien viikonloppujen menomestana. Omalla tavallaan on hurjan kivaa, että paikassa on elämää: kaksi kaupunkipuutarhaa, taidegallerioita, artisaanileipää, kahviloita, baareja, ravintoloita, työskentelyyn sopivia paikkoja sekä hurmaava lasten leikkipaikka, josta löytyy se kaikkein tärkein eli VANKILA.

Puutarha aloitti viime vuonna, ja sen saaman suuren suosion ansiosta puutarhaa laajennettiin tänä keväänä, jonka lisäksi ensi keväänä tiedossa taitaa olla tiedossa puutarhan yhteinen kanatarha.

Olemme nyt saaneet nauttia omasta laatikostamme tämän kesän verran. Kesä on ollut opettavainen, hauska ja palkitseva. Kaikki keväällä, kun vapaaehtoiset rakensivat talkootöinä puutarha-alueen laatikkoineen toukokuisen tihkusateisen lauantai-iltapäivän kuluessa. Sitten päästiinkiin jo istuttamaan siemeniä ja pian olimme jo ravaamassa laatikolla kastelemassa sitä säännöllisesti, odottaen ilmestyyköhän kohta jo versoja näkyviin. Ja kyllähän niitä ennen pitkää ilmestyi!

Meidän puutarhastamme löytyy ihanan paljon kaltaisiamme mamu-tarhureita, jolloin porukassa on helppoa olla mukana kun tiedotteiden ja muiden kaikille tarkoitettujen viestien kielenä toimii inklusiivinen englanti, molempien kotimaisten eli siis viron ja venäjän lisäksi. Koen myös todella mukavaksi sen, että puutarha tuo yhteen todella erilaisia viljelijöitä: on kaltaisiamme pariskuntia, kaveruksia, lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä, kaupunkipuutarha vetää puoleensa ihmisiä kaikilta elämän poluilta ja kaikissa elämänvaiheissa.

Missä päin Suomea kaupunkipuutarhurointi tai palstaviljely on mahdollista?

Kaupunkipuutarhurointi sekä palstaviljely on mahdollista ainakin:

• Helsingissä
• Espoossa
• Vantaalla
• Turussa
• Tampereella
• Kuopiossa
• Lahdessa
• Oulussa
• Porissa
• Jyväskylässä

Mikäli omaa kaupunkiasi ei löydy listalta, kurkkaa kaupunkisi nettisivuilta josko mahdollisuus sittenkin löytyisi, mutta se olisi vain jäänyt huomaamatta. Myös jos tuntuu siltä, että lähin puutarha on todella kaukana kotoasi, kannattaa kysyä olisiko lähialueilta mahdollista kartoittaa sopivaa paikkaa, jossa riittäisi innokkaita puutarhureita. Muista myös, että omassa taloyhtiössä kannattaa aina myös ehdottaa!

-Anna

___________________________________

Luitko jo?

IPCC:N 2021 RAPORTTI JA 2°C ILMASTON LÄMPENEMISEN SEURAUKSET SELITETTYNÄ

13 KIINNOSTAVINTA EKOKIRJAVINKKIÄ – EKOLOGISUUS JA ILMASTONMUUTOS AIHEISET KIRJAT

EKOLOGISET JA HALVAT TREFFI-IDEAT TOP 9

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post 8 syytä perustaa kaupunkipuutarha (ja liittyä itse mukaan!) appeared first on Ihme ituhippi.

Muistan jo muksuna kun meillä oli tapana lähteä koko perheen voimin kiertämään kirppareita viikonloppuisin lastenvaatteiden perässä. Tapa ei ole varsinaisesti kadonnut mihinkään, sillä siinä vaiheessa kun keksin lukemisen ekaluokalla innostuin divarien kirjoista, myöhemmin naistenvaatteista ja vieläkin myöhemmin huonekaluista ja kodin tarvikkeista. Nykyisin harrastan kirppiksillä pyörimistä, koska haluan kuluttaa kestävämmin, mutta tietenkin taustalla vaikuttaa myös se kuuluisa kirppisten taika, eli aarteen löytämisen mahdollisuus.

7 parasta second hand ja vintage liikettä Helsingissä

1.Hoochie Mama Jane, vintage liike, Karhupuisto, Kallio

Hoochie Mama Jane Karhupuiston laidassa Kalliossa on ehdoton suosikkini mitä tulee naisten vaatteita myyviin vintage liikkeisiin Helsingissä. Liikkeen sisustus sopii teemaan täydellisesti, ja firman omistajalla on kokemusta ja tuotetuntemusta, jonka lisäksi liikkeestä löytyy myös todella hyvin valikoimaa kokojen suhteen. On ihanaa kävellä liikkeeseen ja kertoa minkä tyyppistä etsii (luonnon materiaalit, hillityt värit, oma koko) ja myyjä tietää välittömästi mitä ehdottaa.  Erityisesti ihailen yhä heidän Japanista maahantuotujen silkkisten kimonojensa valikoimaa. Jos sinulla on aikaa tsekata vain yksi vintage-liike Helsingissä, tsekkaa Hoochie Mama Jane.

2. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, kierrätyskeskus, Kyläsaari & Itäkeskus

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen “lippulaivamyymälä” (tai ainakin vanhin myymälä) löytyy Kyläsaaresta. Kyläsaaren kaupasta en ole niinkään löytänyt vaatteita ainakaan itselleni naisten osastolta, mutta kumppani on löytänyt miesten osastolta tosi hyvin paitoja ja pari takkia. -Itseäni Kyläsaaren kaupassa innostavat lähinnä kirjat, sillä valikoimasta löytyy aina jotakin kiinnostavaa joko englanniksi tai suomeksi.

Myöskin huonekaluvalikoima yläkerrassa on tutkimisen arvoinen, olen ainakin löytänyt Kyläsaaren kaupan yläkerrasta ruokailupöytämme tuolit joihin ihastuin ensinäkemältä, sekä jos etsisin nojatuolia kävisin ensimmäisenä tsekkaamassa löytyisikö Kyläsaaresta. Itiksen liike löytyy Eastonia vastapäätä, ja on etenkin naisten vaatteiden valikoiman kannalta oma suosikkini. Olen löytänyt Itiksen liikkeestä mm. ihanan Suomessa valmistetun trenssin, farkut ja paitoja.

3. Divari Kaleva, antikvariaatti, Flemingikatu, Kallio

Divari Kaleva herättää itsessäni voimakkaita muistoja lapsuudesta. Asuimme Valillassa, ja muistan kuinka lauantaisin meillä oli tapana kävellä Kallioon ja käydä divarissa etsimässä mielenkiintoisia kirjoja sekä sarjakuvia. Paikka ei ole muuttunut miksikään liki parissakymmenessä vuodessa, ja vieläkin ohi kulkiessani rakastan astua sisään tutkimaan mitä kaikkea on tarjolla. Divareissa ihanaa on etenkin se, että valikoima on paljon satunnaisempi kuin perinteisessä kirjakaupassa, jolloin jokainen hyllymetri on täynnä jotain odottamatonta.

4. Mekkomania, vintage liike, Fleminginkatu, Kallio

Jos metsästät vaikuttavia vintage asusteita, tai vanhaa Marimekkoa, Mekkomania on liike, jonne kannattaa suunnata aivan ensimmäisenä. Itseäni Mekkomaniassa ihastuttaa etenkin laaja suomalaisten merkkien, kuten Marimekon ja Vuokon valikoima, ja asiantunteva palvelu.

5. UFF Itäkeskus, 2nd hand liike, Itis

Itiksen UFF liittyy tiiviisti lapsuuteni viikonloppuihin. Etenkin euron päivät olivat kova juttu kun etsittiin vaatteita nopeasti kasvaville muksuille. Itsekin päädyin käymään Helsingin vuoteni aikana Itiksen UFFissa aika usein, sillä liiketila on niin suuri, että siellä on tilaa pitää tosi laajaa second hand vaatteiden valikoimaa. Liikkeeseen pääsee nykyään vain katutasosta Turunlinnantieltä, sillä Tallinnanaukion läpi kulkeva rappukäytävä on hiljattain ilmeisesti suljettu UFFin asiakkailta.

6. Due Blondini Vintage Shop, vintage liike, Viirpurinkatu, Alppila

Helsingin vuoteni verran asuin aivan Due Blondinin vieressä, ja liike avasi noin kuukauden pari oman muuttoni jälkeen. Liikkeessä on monipuolinen valikoima, ihana sisustus ja liikkeen omistajalta saa sydämellistä asiakaspalvelua. Aivan Due Blondinin kyljessä toimii tällä hetkellä myös Viivin Vintage pop up, joka on kyseisellä paikalla 30.11.2020 asti.

7. Astone Alterations & Vintage , vintage liike, Viipurinkatu, Alppila

Astone on aika hiljattain ovensa Alppilan Viipurinkadulle avannut puoti, joka on yhtä aikaa ompelimo ja vintage liike. Valikoimasta löytyy vaatteita 1970-ja -90 lukujen väliltä. Parasta Astonessa mielestäni on liikkeen takaosassa toimiva ompelimo, josta saa ammattilaisen apua vintage-vaatteiden istuvuuden parantamiseen, mutta myöskin muita tilaustöitä. Astone panostaa toiminnassaan myöskin zero waste ajatukseen, ja valmistaa ylijäämäkankaista mm. scrunchieita hiuksiin.

****

Osa listan liikkeistä ovat olleet olemassa niin kauan kuin vain muistan, ja osa ovat itselleni uudempia tuttavuuksia. Kaikkia listan liikkeitä kuitenkin yhdistää se, että olen tehnyt niistä löytöjä ja todella nauttinut rauhallisesta tuotteiden selailusta. Itseäni ilahduttaa etenkin se, että Alppilaan on noussut uusi vintage keskittymä, jossa Viipurinkadulla voi vierailla useammassa liikkeessä samalla reissulla.

Olisin listannut Recci:n, mutta vaikka tiesin että Kallion liike on jouduttiin sulkemaan kannattamattomana joulun 2019 aikoihin kannattamattomana, asiaa tarkastaessani pettymyksekseni myös Unioninkadun Recci on näemmä joutunut koronapandemian uhriksi. Reccissä tykkäsin erityisesti järkevän tasoisista 2nd hand hinnoista, mutta myöskin siitä, että myyntikelpoiset vaatteet oli todella valikoitu etukäteen kunnolla, jolloin sieltä löytyi paljon paremmassa kunnossa olevaa tavaraa kuin kierrätyskeskuksista, mutta edullisemmin kuin vintage liikkeistä.

Jäikö jokin helmi listamaatta? Paljasta kommenteissa oma vintage tai 2nd hand suosikkisi Helsingissä! 

-Anna

_______________

Luitko jo?

MITEN ONNISTUIN OLEMAAN VUODEN VAATTEIDEN OSTOLAKOSSA?

TALLINNAN PARHAAT VINTAGE JA 2ND HAND TÄRPIT

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Helsingin 7 parasta vintage liikettä ja second hand tärppiä appeared first on Ihme ituhippi.

Listalta löytyy tyylikkäämpiä vintage liikkeitä joihin omistaja on kuratoinut tuotteet, 2nd hand kauppoja, normaaleita itsepalvelukirpputoreja, sekä kierrätyskeskuksia. Kaikkia listan paikkoja yhdistää lähinnä se, että tykkään piipahtaa niissä säännöllisen epäsäännöllisesti nautiskelemassa, ja kaikista voi löytää muotia tuliaisiksi hiukan ekologisemmin ja eettisemmin kuin perinteisiltä ostareilta.

Olen muhitellut tätä postausta jo jonkin aikaa aivan innoissani, sillä Tallinnassa vintage on Suomeen verrattuna todella kohtuullisen hintaista, ja olen löytänyt useita vaatekaappini rakkaimmista aarteista “henkkamaukka-hintaan”. Oman kokemukseni mukaan Tallinnassa etenkin 2nd hand liikkeet ja kirpparit saattavat olla haastavampia jos vaatekoko on 42 tai yli, mutta aika usein sieltä silti jotain kivaa löytyy, ja jos ei ensimmäisestä liikkeestä, niin sitten seuraavasta.

Pienemmissä ja erikoistuneemmissa liikkeissä myyjät tuntevat tuotteet usein todella hyvin, ja osaavat myös ehdottaa jos etsit jonkin tietyn tyyppistä vaatekappaletta.

VINTAGE TALLINNA – 14 parasta vintage liikettä ja second hand kauppaa

1. Fankadelik

Fankadelik Vintage vanhassa kaupungissa sijaitseva vintage liike, jonka itse ränkkäisin ehdottomasti kaupungin parhaaksi. Liike ilmeisesti lähti aikanaan pyörimään siitä, että omistaja itse keräili vintage vaatteita, mutta ajan kanssa niitä vaan kertyi liikaa yhdelle ihmiselle. Vanhan kaupungin Fankadelik myös vuokraa vintagemekkoja juhliin ja tapahtumiin, oli kyseessä sitten hienompi illallisgaala tai vaikkapa häät. Oma lempparini vanhan kaupungin Fankadelikissa on todella laaja silkkipaitojen kokoelma.

2. Fankadelik (Balti Jaam)

Fankadelikilla on liike myös hiljattain valmistuneessa uudessa Balti Jaamin kauppahallissa, ja se löytyy yhdestä ryppäästä MS Vintagen, Svetan ja Sobralta Sobralen kanssa Baltijaamin torin yläkerrasta. Balti Jaamin liike on hiukan pienempi, mutta sinne kannattaa suunnata erityisesti jos esimerkiksi vintage levikset ovat sinun juttusi.

3. Telliskivi Kirbukas

Telliskivi Kirbukas on Telliskivi Loomelinnakia vastapäätä oleva itsepalvelukirppari jossa iso valikoima naisten miesten ja lasten vaatteita. Jonkin verran sieltä löytyy myös kodin tarvikkeita, ja hinnat ovat keskimäärin todella kohtuulliset. Erityisen kiva puoli normaalissa boksi-tyyppisessä itsepalvelukirpparissa on se, että aina välillä on mahdollista löytää se vaaterekki jonka omistaja on suhteellisen saman kokoinen ja tyylinen kuin mitä itse on.

4. Basaar (Balti Jaam)

Basaar on itselleni tutumpi virolaisena Zadaan tyyppisenä 2nd hand vaatteiden myynnin äppinä, mutta suhteellisen hiljattain Basaar on avannut myös oman 2nd hand kivijalkaliikkeen Balti Jaamin torin yläkertaan Fankadelikin, Svetan, MS Vintagen ja Sõbralt Sõbrale -liikkeen seuraksi. Basaarista löytyy erityisesti hyväkuntoisia naisten vaatteita kohtuulliseen hintaan.

5. Sveta Vintage (Balti Jaam)

Svetan konseptiin kuuluu vintage kauppa yläkerrassa ja rento baari alakerrassa, Telliskiven/Balti Jaamin vanhojen teollisuusrakennusten keskellä. Useista muista liikkeistä poiketen, Svetasta löytyy vaatteita myös miehille. Svetasta on turha mennä etsimään hilirimpsuja, sillä tyyli keskittyy rouheasti kasarille ja ysärille. Kuitenkin jotenkin myös upeat sillkiset kimonot ovat löytäneet tiensä valikoimaan.

6. Paavli Kaltsukas

Paavli kaltsukas on Koplissa sijaitseva kierrätyskeskuksen tyyppinen paikka, mutta kyseessä on jokin yksityinen kierrätysbisnes jonne voi lahjoittaa omat vanhat vaatteet ja romut. Paavli kaltsukaalla on nettikauppa, ja kivijalkaliikkeestä löytyy Tallinnan laajin valikoima 2nd hand vaatteita niin miehille, naisille kuin lapsillekin. Paavli kaltsukkaalla on myös kohtuullinen valikoima kirjoja sekä kodintavaraa.

7. MS Vintage (Balti Jaam)

MS Vintagesta löytyy erityisesti vintage koruja sekä yöasuja ja alusmekkoja. MS on todella pieni paikka, mutta valikoima on harkittu tarkoin. Erityisesti tykkään MS Vintagen tilavista pukukopeista joissa myös pukukopin sisutukseen ja valaistukseen on panostettu.

8. Humana

Humana on samaa ketjua UFFin kanssa. Suosikki myymäläni löytyy Narva maanteelta, aivan Hobujaaman vierestä. Liikkessä on runsaasti tilaa, ja ainakin minusta tuntuu siltä, että sen keskeisen sijainnin vuoksi sinne myös viedään kaikkein parhaimmassa kunnossa olevat lahjoitukset. Koska kyse on normaalista 2nd hand liikkeestä, vaatteet ovat juuri sitä perussettiä mitä keskimääräinen ihminen linkaisee keräyslaatikkoon. Humanasta löytyy myös miesten vaatteita. -Kuten UFFitkin Suomessa, myös Humanat pyörittävät euro eurolta tippuvan päivähinnan sykliä, joka päättyy luonnollisesti 1 euron päivään ennen uuden valikoiman saapumista.

9. ja 10. Humana Vintage

Humana Vintage-liikkeitä Tallinnasta löytyy kaksi, toinen on Stockmannia vastapäätä  Tartu maanteella ja toinen Kalamajassa Kotzebuella. Humana on Suomessakin toimivan UFFin virolainen sisar, joka kulkee käytännössä vain eri nimellä, toimintaidea on muuten tismalleen sama.  Humana Vintage liikkeisiin on koottu kaikki lahjoituksina saadut vintagehenkiset vaatteet, ja tästä syystä parhaiten sieltä löytyykin settiä kasarilta, ysäriltä ja 2000-luvun alusta. Vintagen ystävälle Humana Vintage liikkeet ovat ehdottomasti edullisin paikka josta lähteä liikkeelle. Ainakin Tartu maanteen liikkeestä löytyy myös miesten vaatteita.

11. Sõbralt sõbrale (Balti Jaam)

Sõbralt sõbrale on hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jolla on toimipiste myös Balti Jaamilla, ja siellä on helppo käydä muun vintage riehumisen yhteydessä. Sõbralt Sõbrale liikkeistä löytyy vaatteiden lisäksi erityisen hyvin kodin tarvikkeita, ja ketjulla on myös toimiva nettikauppa.

12. POP Kirbubutiik

POP Kirbubutiik löytyy Tallinnan keskustasta, hyvin läheltä Solaris keskusta. POP kirbubutiik on tavallinen itsepalvelukirpputori, jossa yksittäiset myyjät myyvät tuotteitaan omista bokseistaan. Liike on pikkaisen reikä seinässä tyylinen löydettävä, sillä se sijaitsee rakennuksen kellaritasossa jonne laskeudutana portaita pitkin, ja paikalle löytää joko seinäkyltin tai katuständin ohjaamana. Ainakin oman kokemukseni mukaan POP on hiukan hintavampi, mutta toisaalta sieltä löytyy myös paljon perus-laadukkaita vaatteita sekä merkkivaatteita, lie johtuuko ilmiö liikkeen sijainnista aivan ydinkeskustassa.

13. A.G.A.N (As Good As New)

AGAN on sijaitsee Rotermannilla Viru Keskuksen lähellä. AGAN on komissiolla yksittäisiä tuotteita eteenpäin myyvä vintage kauppa, josta löytyy pääasiallisesti uudempaa ja hiukan laadukkaampaa tavaraa. Liikkeen nimi pitää todella hyvin paikkansa “As Good As New”, sillä suurin osa siellä myytävistä vaatteista tosiaan vaikuttaa olevan niitä omistajansa hutistoksia, joita ei tosiaankaan ole käytetty montaa kertaa. AGAN on kiva jos etsii erityisesti merkkivaatteita, mutta kannattaa huomioida, että keskusta sijainnin sekä merkkivaatteiden lähtöhintojen vuoksi AGAN on muihin verrattuna myös hiukan hintavammasta päästä.

14. Uuskasutuskeskus

Uuskasutuskeskus on järjestön pyörittämä kierrätyskeskusten ketju, ja Uuskasutuskeskuksia löytyy ympäri Tallinnaa. Vaatteita niin miehille kuin naisillekin löytyy kaikkein parhaiten Tatarin ja Erikan liikkeistä. Olenpa kuitenkin löytänyt Uuskasutuskeskuksesta myös kodin tavaraa, huonekaluja sekä sähkövatkaimen. -Eli jos pelkkä vaatteiden tuijottelu alkaa jo kyllästyttää, niin kannattaa vielä käydä kurkkaamassa uuskasutuskeskuksen liikkeessä.

Vinkkaa kommenteissa omat suosikki vintage kauppasi Tallinnassa! 

-Anna

______________________

Luitko jo?

MINIMALISTIN VAATEKAAPPI

TILASTOTIETOA PIKAMUODISTA – MITEN VAIKUTTAA ITSE?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Tallinnan parhaat vintage ja 2nd hand tärpit appeared first on Ihme ituhippi.

Mökkeily-tyylejä on yhtä monta kuin mökkiläisiäkin. Yksi nauttii loputtomasta työleiristä joka vie ajatukset pois arjen istumatyöstä, toinen nauttii siitä että saa luvan kanssa olla jouten luonnon keskellä. -Mökkeily on yksi suomalaisen tärkeimmistä kosketuspinnoista luontoon, ja siksi moni meistä haluaisi että mökkikesä olisi ekologinen ja säästäisi paikallista luontoa. Tässä postauksessa jaan vinkit siihen kuinka muokata omaan lomaan sopiva ekologinen mökki, perinteitä kunnioittaen.

Ekologinen mökki joka niemeen ja notkoon – 9 vinkkiä hiilineutraalimpaan mökkikesään

1. Löydä mökki-illan grilliin uusia suosikkeja

Markkinoille on tullut hurjat määrät uusia ja herkullisia kasvistuotteita, oli kyse sitten erilaisista makkaroista, burgereista, kebabeista… Vaihtamalla edes osan grillikesän perinteisistä lihaorgioista kasvisvaihtoehtoihin leikkaat grilli-illan hiilijalanjälkeä jo huomattavasti, herkullisuudesta tinkimättä.

2. Yhteiskäyttö pienentää mökistä aiheutuvaa hiilijalanjälkeä

Useimmat suomalaiset eivät pysty viettämään mökillä yhtäjaksoisesti koko kautta toukokuun puolesta välistä syyskuun loppuun. Kannattaakin miettiä, olisiko omaa mökkiä mahdollista vuokrata muille, esim. airbnbn kautta sellaisina viikkoina, viikonloppuina ja päivinä kun ei itse vietä aikaa mökillä.

Mitä tiiviimmin mökki on käytössä, sitä pienempi sen aiheuttama hiilijalanjälki laskennallisesti on. Jos mökillä ehtii olemaan esim. vain 30 päivää vuodessa, siitä voisi liietä aikaa myös muiden käytettäväksi, ja saada samalla pientä sivutuloa.

3. Lajittele roskat myös mökillä

Mökille joutuu pääsääntöisesti kulkemaan autolla, joten autoon yleensä mahtuu paluumatkaa varten lajiteltuina myös mökkireissun roskat. Useimmilla haja-asutusalueilla joilla mökkejä sijaitsee, ei ole välttämättä sekajätettä kummoisempaa kierrätyspistettä, vaikka kotoa sellainen löytyisikin.

Kerää siis erikseen kaikki kierrätyskelpoinen. Biojätteen voi heittää mökin ulkokompostiin, ja tietenkin sekajätteen sille kuuluvaan paikkaan. Kierrätyskelpoiset jutut, kuten esim. metallit, lasit, muovit, pahvit ja paperit kannattaa tuoda kotiin kierrätettäviksi.

4. Luonnonmukaisempaa puhdistusta luonnon helmassa

Mökilläkin kannattaa valita käytettäväksi luonnonmukaisia puhdistus- ja pesuaineita, oli kyse sitten esim. Marseille-saippuasta, Castille-saippuasta tai etikasta ja soodasta. Vaikka monilla mökeillä viemäröinti on hoidettu kodin kaltaisesti, usein mökeillä ilmenee tilanteita joissa esim. pesuvesi valuu maahan.

Kannattaa myös muistaa, että järvi ei tosiaankaan ole mattojenpesupaikkojen ykkönen.

5. Kierrätyslöydöt ovat pop mökin sisustuksessa

Oli kyse sitten isoäidin vanhasta kattovalaisimesta tai kauniista kirpparilta löydetystä rottinkituolista, uusiokäyttö ja kierrätys sisustamisessa ovat tällä hetkellä trendikkäitä.

Monille suomalaisille mökki on paikka, johon sitä romua joka ei ole enää toivottua kotona viedään kuolemaan ja unohtumaan. Sitten jos mökki rempataan, usein haetaan kaikki uutena Ikeasta.

Jos mökin sisustaminen ja laittaminen on sinun juttusi, panosta kierrätettyihin materiaaleihin ja huonekaluihin. Mökki saa persoonallisen twistin tyylistä tinkimättä.

6. Perämetsästä aitoa lähiruokaa

Metsässsä takapuoli ilmassa ryömiminen palkitsee, sillä sienet ja marjat odottavat ottajiaan.

Perinteisimmät herkut kuten vadelmat, ahomasikat, puolukat, mustikat, tatit ja kanttarellit eivät vaadi kummoisiakaan kasvintunnistustaitoja. Keräämällä luonnosta saat kuitenkin lähellä kasvanutta luomuruokaa, ja on iha eri fiilis syödä itse poimituista sienistä tehtyä kastiketta kuin samaa valmistettuna kaupasta noudetuista kanttarelleista.

7. Tutustu villiyrttien ihmeelliseen maailmaan

Voikukka, maitohorsma, siankärsämö, ratamo… useimmilla löytyy mökin lähistöltä vaikka mitä rikkaruohoja. Pienellä aiheeseen perehtymisellä opit tunnistamaan mökkipihasta löytyvät perinteiset ruoaksi kelpaavat ja/tai lääkinnälliset kasvit.

8. Tarvitsetko mökillä todella mönkijää tai moottorivenettä?

Usein mökille hankitaan polttomoottorikäyttöisiä “leluja”, joilla hurjastellaan metsissä ja lähijärvessä. Kannattakin siis pohtia onko bensankulutus välttämätöntä, vai voisiko ajanvietteeksi hommata esim. soutuveneen, lähteä fillari- tai patikointiretkelle, tai pelata esim. pihapelejä kuten vaikkapa mölkkyä, tikkaa, frisbeen heittoa tai sulkapalloa?

9. Kasvata helppohoitoisia kesäherkkuja mökkipihassa

Mökilläkin voi viljellä ruokaa, joskin kannattaa valita sellaisia kasveja jotka eivät pahemmin vaadi rikkaruohon kitkentää tai erityishuomiota.

Maastosta riippuen mökillä menestyisivät hyvin esim. viinimarjapensaat, omenapuut ja raparperit. Mökillä kasvatetuista herkuista saa pakastimeen talven vitamiinipommit.

Millainen ekologinen mökki sinun mielestäsi on? Keksitkö muita vinkkejä mökkeilyn hiilijalanjäljen kutistamiseen? Jaa niksisi kommenteissa!

-Anna

__________________

Luitko jo?

MITEN PAKATA KEVYESTI? – MATKUSTA 16 TAVARAN KANSSA

KOTIVARA JA IHME ITUHIPIN SURVIVALISMI-SIMULAATTORI

The post 9 vinkkiä ekologisempaan mökkikesään appeared first on Ihme ituhippi.

Kevyt pakkaaminen parantaa juoksukuntoa satamaterminaalissa

Sahaan kohtuullisen usein Tallinna-Helsinki väliä kotiin ja takaisin kotiin, joten olen oppinut arvostamaan kevyesti pakkaamista. Etenkin viime vuonna tämä kevyen laukun arvostus vain lisääntyi kun elin viikonloppu-tallinnalaisena. “Kotimatkalaisena” koko sataman terminaalituubin idea on vaan juosta kilpaa niiden muiden vakimatkustajien kanssa tuubin toiseen päähän, ja ulos niin lujaa kuin kintuista lähtee. Siinä touhussa on auttamatta amatööri jos jää puhisemaan puoliväliin 25 kilon pakaasin kanssa ja jää rauhallisemmassa tahdissa etenevien turistimassojen keskelle jumiin.

Aikanaan nuorempana ja innokkaana olin että “jee, matkustelua”. -Kuitenkin edestakaisin ravaaminen muuttuu yllättävän pian pakkopullaksi, ja mukaan haluaa vain asiat joita todella tarvitsee ja käyttää. Tämän lisäksi sitä on kiitollinen kun onnistuu viimein järkkäämään elämän niin, että tarvitsee matkustaa pakon edessä enää mahdollisimman vähän. Aina välillä on kuitenkin ihanaa tulla Suomeen, nähdä tuttuja maisemia ja viettää laatuaikaa perheen kanssa. Silloin tuo kerran opittu pakkaamisen jalo taito on yhä arvossaan.

Millainen laukku kannattaa valita?

Sekä check-inistä että perille saapumisesta pääsee tuhat kertaa nopeammin läpi, kun mukana on vain kevyt kassi, joka olalla voi kävellä reippaasti (tai aikataulutuksen vaatiessa juosta). Oma suosikkini on jo elämää vähän liikaakin nähnyt miesten olkakassi. Sen sisälmyksillä pärjää parhaimmillaan pari viikkoa, siinä ei ole pyöriä joita hajottaa vahingossa, eikä sen säilytys sie tilaa kotona. -Eikä eräs mäyräkoira pidä sitä potentiaalisena pesäpaikkana jos sen unohtaa eteiseen, jolloin sen vetoketju on turvassa määrätietoisesti näkertävältä hammaskalustolta.

Pienemmällä pakaasilla pärjää myös takaisinpäin jos/kun ei osta mitään suurempaa matkanpäältä. Ja vaikka ostaisikin jotain pientä, aika usein se mahtuu vielä siihen laukkuun.

Mitä ei kannata pakata?

Shampoota saa liki aina kohteesta, joko hotellista löytyy tai majoittavalta perheenjäseneltä / kaverilta liikenee lainaksi, ja jos ei, niin useimmissa kohteissa on mahdollista ostaa palasaippuaa pahimpaan hätään. Shampoota ei yksinkertaisesti kannata raahata mukana. Pesuaine on pesuainetta, eikä mitenkään erityisen henkilökohtainen asia. Ja tietenkin alla olevaa listaa katsellessa voi todeta, että jos ei meikkaa, niin matkatavaroidenkin määrä tipahtaa jo huomattavasti.

Tietokonettakaan en roudaisi mukaan alle 8 päivää kestävälle reissulle, ellei tarkoituksena ole tehdä töitä paikan päällä. Olen tehnyt tämän virheen itse tuhat kertaa ja aina on kaduttanut, ellei ole oikeasti ollut jotain pakollista työtä, joka on ehdottomasti hoidettava huomisiltaan klo 18.30 mennessä. Jos koneen ottaa mukaan vain “No mut, voin katsoa leffoja ja ehkä teen vähän töitäkin“, niin yleensä kohteessa on niin paljon tekemistä ja menemistä, että leffoja ei ehdi katsoa. -Ja vielä vähemmän ehtii tekemään töitä jos ei ole pakottavaa deadlinea. Reissaaminen kannattaa muutenkin ottaa sen osalta irtiottona, vaan elää siinä hetkessä ihan oikeasti ja jättää turha stressaaminen kotiin.

Miksi kevyesti pakkaaminen kannattaa?

Vaikka se helpottaa elämää, että kevyen matkalaukun kanssa pystyy harppomaan hillitöntä vauhtia, se ei ole ainoa syy pakata kevyesti. Kevyempi matkalaukku vaikuttaa erityisesti lentomatkoilla, sillä mitä enemmän painoa koneessa on, sitä enemmän polttoainetta matkantekoon kuluu, ja sitä suurempi hiilijalanjälki matkalla on.

Finnair on laskenut, että jos jokainen heidän asiakkaansa pakkaisi kilon verran kevyemmin, vuodessa säästyisi tarpeeksi lentopetrolia, että sillä voisi lentää 20 lentoa Helsingin ja Tokion välillä. Kyse ei ole siis pelkästä minimalistisen elämäntavan idealismista, vaan jo pienillä valinnoilla voit vaikuttaa. Jos jätät kotiin ne tavarat joita et välttämättä tarvitse, säästät jo huiman määrän hiilipäästöjä.

Miten valita pakattavat vaatteet?

Osa pakkaamista on myös se, mitä laitat päällesi matkapäivänä. Tulet pitämään näitä vaatteita muodossa tai toisessa, koko matkan, joka on pituudeltaan viikonlopusta viikkoon: Hyviä tosi basic-ideoita puettaviksi ovat esim.  paita + housut tai hame + kengät, jotka ovat mukavat ja perussiistit, takki, sekä sopivan kokoinen käsilaukku. Sitten tietenkin niiden kahden listassa mainitsemani vaihtopaidan tulisi sopia päälläsi oleviin farkkuihin tai hameeseen. Mekko kannattaa ottaa mukaan vain jos tiedossa on jotain juhlavampaa.

Reissun pukeutumishaastetta luonnollisesti helpottaa se, jos vaatekaappisi on jo valmiiksi mietittyä sorttia. Jos ennen reissua ja pakkausoperaatiota jää aikaa, vaatekaapin siivoaminen ja selkeyttäminen voi olla hyvä idea ja helpottaa elämää niin pakatessa kuin jatkossakin.

Miten pakata kevyesti – 16 kohdan yleispätevä pakkauslista 

Tärkeimmät 

1. Passi

2. Lompakko

3. Puhelin ja laturi

4.  Kuulokkeet

Kosmetiikka 

5. Monikäyttöinen matta luomiväripaletti (Nuden värisestä puuteriksi pahimpiin kiiltoihin, vaaleanpunaisesta poskipunaa ja sopivan sävyisestä ruskeasta silmien rajaukseen sekä kulmakarvojen piirtämiseen, yms.)

6. Ripsiväri

7. Peitepuikko

8. Poskipuna ja rajaussiveltimet

9. Deodorantti

10. Hammasharja ja tahna

11. Aurinkovoide

12. Hiusharja ja pari hiuslenkkiä

Vaatteet 

13.  Alusvaatteita ja sukkia niin monta kuin on vietettyjä öitä

14. Vaihtopaita (riippuen kohteesta joko siisti tai rento)

15. Vaihtopaita nro 2 tai mekko, tilanteesta riippuen

16. Vaihtoalaosa, esim. hame jos matkustat housuissa

(+ Juhlakengät)

Mitä ilman et lähtisi kotoasi? Mitä yleensä pakkaat mukaan noin viikon reissulle? Keskustellaan kommenteissa 🙂

-Anna

________________

Luitko jo?

Lähimatkailua – kohteena TARTTO

Rehellistä kasvisruokaa Tallinnassa

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Miten pakata kevyesti? – Matkusta 16 tavaran kanssa appeared first on Ihme ituhippi.

Romanttinen viikonloppu Latviassa

Kuldiga on pieni keskiaikainen kylä Länsi-Latviassa. Kylä sijaitsee joen varrella sillä sijainti oli aikanaan näppärä kaupankäynnille, ja olipa Kuldiga (tai saksalaisten nimittämänä Goldingen) osa Hansaliittoakin.  Kuldigan väkiluku on noin 11 000, joskin varsin harvaan asuttuna. Paikka oli hurmaava, sellaista historiallista Etelä-Eurooppalaisen pikkukylän fiilistä. Kuvien perusteella olimme jo innoissamme, ja paikan päälläkin totesimme, että on ihmeellistä miten ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas täydellistä maisemanvaihdosta varten.

Kuldigaa on nimitetty pohjolan Venetsiaksi, eikä nimitys ollut väärässä. Kuldiga sopii erinomaisesti juuri pariskuntien romanttisia viikonloppuja varten, sillä paikan päällä voi odottaa rauhaa, suloista vanhaa kaupunkia, kauniita maisemia ja hyvää ruokaa. Lämpimänä kesäiltana kävely katselemaan Euroopan leveintä vesiputousta auringonlaskussa on kokemisen arvoinen juttu.

Miten päästä perille?

Vaikka paikka oli lumoava, havaitsimme että paikalle pääsemiseen tarvittiin ehdottomasti auto. Sijainti oli sen verran syrjässä, että sinne oli turha kuvitella pääsevänsä junalla. Riikasta eteenpäin olisi pitänyt olla tarpeeksi Latvian paikallistuntemusta tietääkseen millaisella sisäisten bussien yhdistelmällä perille olisi päässyt. Loman alkaessa siis hyppäsimme autoon ja köröttelimme Tallinnasta noin kuuden tunnin ajomatkan perille.

Olemme roadtripien ystäviä, koska siinä on oma fiiliksensä istua autossa, höpötellä syntyjä syviä ja ehkä joskus päästä perillekin. Se tekee matkanteosta kokemuksen itsessään. Hitusen ekologisemmin perille pääsisi sillä, että kulkisi bussilla Tallinnasta neljän tunnin matkan Riikaan ja Riikasta vuokraisi auton vielä parin tunnin ajoa varten Kuldigaan.

Matkan varrella olimme sen verran kuoppaisella soratiellä jumalan selän takana, että välillä mietitytti, että onkohan navigaattori vain hukannut signaalin joskus Riikan jälkeen. Onnistumisen elämys kuitenkin oli suuri, kun matkan varrelle alkoi ilmestymään parin mökin kokoisia kyliä parinkymmenen kilometrin välein ennen varsinaista Kuldigaan saapumista.

Pari yötä Kuldigassa

Olimme varanneet Airbnbn Kuldigan keskustasta, muttemme tulleet varatessamme tajunneiksi kuinka keskeiseltä sijainnilta. Olimme noin viidenkymmenen metrin päässä raatihuoneen torilta, jossa paikan kaikki neljä(?) ravintolaa ja kirkko sijaitsivat. Majoitus hyvällä maulla remontoidussa ja sisustetussa historiallisessa rakennuksessa, ja etenkin esille jätetty alkuperäinen olo- ja makuuhuoneen välinen seinä jaksaa yhä kutkuttaa mielikuvitustani.

Paikka oli todella rauhallinen. Kerrankin keskeisen sijainnin harmina eivät olleet ikkunan alla aamuyöstä älisevät humalaiset turistit. Pohdimme liittyiköhän rauhallisuus lähinnä koronan jälkimaininkeihin, sillä perustuen Kuldigassa sijaitsevien hotellien määrään, vaikutti siltä, että kyseessä olisi ollut paikallisten varsin suuressa suosiossa oleva kesäkohde.

Aamulla heräsimme siihen, että mukulakivikadulla pörisevä kaupungin puutarhaosaston kasteluauto pysähtyi kastelemaan vastapäistä puistoa, ja sen vanavedessä seurasi kaupunkisiivoojien armeija korjaamaan kadulta tupakantumpit ja pudonneet lehdet.

Päivisin vietimme aikaa kiertelemällä läheisiä kyliä. Riezupen kylässä sijaitsi reissun mielenkiintoisin nähtävyys: parisataa vuotta vanha Riezupen hiekkakaivos joka oli unohtunut neuvostoajaksi. Kaivoksen alunperin omistanut perhe oli saanut maa-alueensa takaisin 90-luvulla ja museoinut kaivoksen. Kaivoksessa säilyy vuoden ympäri taisainen + 8 asteen lämpötila, eli takki kannattaa ottaa kesäreissullakin mukaan. Kaivoksen erikoisuutena oli, että kaivoksen sisälle viedyt kukat säilyivät häkellyttävän kauan raikkaina, jopa useamman kuukauden.

Kuldigan ravintolatarjonta

Kuldigan ravintoloista kokeilimme Goldingen Roomia sekä Pagrabinsia. Goldingen voitti näistä kirkkaasti, sillä yhdistelmä suolaista roquefortia ja raikasta päärynää pizzan päällä veivät kieleni mennessään. Pagrabinsissa puolestaan oli kiva tunnelma, ja terassilla istuskellessa pystyi katselemaan kadun alla juoksevaa jokea, mutta vastaavan tasoisen kasvisrisoton olisin heittänyt kotona kasaan ihan itsekin väsähtäneenä tiistai-iltana.

Paluumatkalla vierailimme harrastamassa viinaturismia Ainazin SuperAlkossa. Latvian alkoholiverotus on huomattavasti matalampi kuin Virossa, ja Ainazi kotimatkan varrella, joten mahdollisuus oli liian hyvä jätettäväksi hyödyntämättä. Ajomatka Tallinnasta etelään pelkkää SuperAlko visiittiä varten kuitenkin kuuluu siihen sarjaan, että siinä saa hankkia tuliaiset muutamiin häihin ja valmistujaisiin, jotta saisi matkojen hinnat katettua, ja reissusta jäisi vielä voitolle. -Ohikulkumatkalla vierailu oli kuitenkin hauska kokemus, sillä harvemmin sitä tulee vahingossa vierailleeksi yhtä jylhässä alkoholin kirkossa.

Näin jälkeenpäin jäin mietiskelemään, että Latvian matkailu ja Baltian matkailu ylipäänsä on aika alihyödynnetty resurssi. Suomalaisilla on taipumusta suunnata lähelle Viroon, tai kauemmas Keski-Eurooppaan, jolloin useat upeat Kuldigan tyyppiset kohteet Baltiassa jäävät hiukan piilotetuiksi helmiksi. Uskon, että lähimatkailu meidän osalta suuntautuu jatkossakin Latviaan, sillä koettavaa ja nähtävää on vielä paljon, jonka jälkeen Liettuastakin löytyy varmasti vielä vaikka mitä.

Oletko uskaltautunut Riikaa eksoottisempiin Latvian kohteisiin? Jaa kommenteissa parhaat vinkkisi Pohjois-Euroopan piilotetuista helmistä!

-Anna

_________________________

Luitko jo? 

Lähimatkailua – kohteena TARTTO

Lähiseutumatkailu on aliarvostettua

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Latvian matkailu: kohteena KULDIGA appeared first on Ihme ituhippi.

Miten he sitten eroavat toisistaan? Aluksi itsellä tulee mieleen että kaikin mahdollisin tavoin, ja ei mitenkään. Olen tavannut kummassakin porukassa täysiä ääripäitä, eli yksilöihin on ihan turha ryhtyä mallailemaan stereotypioiden värittämää sabluunaa. Mutta toisaalta yleisellä tasolla puhuttaessa ajatushan on aika kutkuttava.

Suomalainen nainen – stereotyyppi

Jos pohdin stereotyyppejä joiden parissa olen kasvanut, niihin perustuen suomalainen nainen on ahkera, itsenäinen, reipas, rohkea, ja elää tasa-arvon keskellä. Suomalaiselle naiselle on yhdentekevää mitä muut ajattelevat hänestä, koska hän tekee miten tykkää. Suomalainen nainen ei arastele, vaan hoitaa hommat, eikä pelkää sitä että sotkisi kätensä tai näyttäisi epäseksikkäältä touhuissansa. Olen myös kuullut sanonnan “Jos etsit vahvaa miestä, niin ota hommaan suomalainen nainen.”

Virolainen nainen  – stereotyyppi

Etenkin Tallinnassa väestö on aika 50-50 mitä tulee siihen, onko virolainen vai vironvenäläinen, ja näiden kahden porukan kulttuurit eroavat jälleen toisistaan valtavasti. Mutta helppouden vuoksi niputan kaikki iloisesti saman sateenvarjon alle. -Mitä tulee ainakin joskus teini-iässä saamiin käsityksiini virolaisista naisista (jotka jostain kumman syystä tuntuivat perustuvan lähinnä Anu Saagimin julkisuuskuvaan?) virolaiset naiset puolestaan ovat ensisijaisesti; naisellisia, pitkiä, huoliteltuja, vaativia, ja perheorientoituneita.

Itseäni naurattaa ajatus niistä kuuluisista iltapäivälehtien kommenttikentissä esiintyvistä “läähpuuh-sedistä”, jotka selittävät että kannattaa “hakea nainen” lahden eteläpuolelta, niin sitten on “kunnon nainen joka näyttää paremmalta, tottelee ja kunnioittaa miestään, eikä vaadi kaikkea niinkuin suomalainen nainen“. Niitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että naisia haetaan tasan yhtä paljon kuin lapsia hankitaan. – Ja jos joku ikinä eksyy todellisuuteen asti iltapäivälehtien kommenttikenttien maailmasta; jos haluaa kumppanin joka:

• näyttää aina hyvältä,
• on hiljaa,
• tottelee,
• eikä vaadi mitään,

…niin ehkä se ongelma ei olekaan naisen kansalaisuus, vaan se että naisella on pulssi ja aivotoimintaa. Silloin kannattaa ehkä kuitenkin harkita seksinukkeen ja siivouspalveluun sijoittamista.

Todelliset havainnot suomalaisista ja virolaisista naisista

Omalla tavallaan kumpikaan stereotyyppi ei ole väärässä, mutta toisaalta molemmat ovat. Omien kokemusteni mukaan suomalainen nainen tosiaan on itsenäinen ja itsevarma.  Minut ja kaikki suomalaiset samaa ikäryhmää edustavat kaverini ja tuttuni on kasvatettu ajatuksella “nainen tekee siinä missä mieskin”, jolloin harvemmalla on mitään kynnystä ryhtyä tuumasta toimeen. Oli kyse sitten rempasta tai rahasta. Suomalainen nainen puolestaan pukeutuu myös tasan niinkuin lystää. Ei miesten silmille, vaan siten että on mukavaa ja itsellä on cool-olo. Tai sitten myös niin, että ei ajatuksen kanssa pukeudu lainkaan, koska “se miltä minä näytän ei kuulu kenellekään”. Suomalaisen naisen voi yhtä hyvin bongata lähikaupassa suunnilleen yöpaidassa, mutta toisaalta myös kadulla ottamassa kuvia instagramiin esittelemässä tyyliään joka on käyttäjänsä uniikki sekoitus vintagea ja pohjoismaista suunnittelua.

Millainen virolainen nainen sitten (minun mielestäni) on? Virolainen nainen tekee ihan paljon töitä, ja jostain syystä olen tavannut Virossa paljon useammin omistautuneita “uratykkejä” kuin Suomessa. Tosin saattaa liittyä myös siihen millaisissa porukoissa olen sattuman sanelemana päätynyt liikkumaan. Ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää, koska se on tapa viestiä statusta. Ulkonäön virka on myös erikoinen, ehkä puolet vaivasta nähdään miesten katseiden takia, mutta samalla puolet on tasan naisten keskinäistä kilvoittelua. Ulkonäköön liittyy filosofia “ennemmin överit kuin vajarit”, ja aika harvoin tarvitsee olla huolissaan siitä onko vahingossa ylipukeutunut. Vaikka suomalainen stereotypia ei välttämättä tue sitä ajatusta, mutta virolaiset naiset ovat todella itsenäisiä, eivätkä ota keneltäkään paskaa niskaan. Erona ehkä suomalaisiin naisiin, että kun naisella tulee mitta täyteen, niin se myös näkyy ja kuuluu.

Millaisia asenne-eroja suomalaisten ja virolaisten naisten väliltä löytyy?

Tuntuu hiukan vaivaannuttavalta aiheelta, mutta koen että ulkonäkökeskeisyys on todella voimakas ero maiden välillä. Virossa se, että näkee vaivaa ulkonäkönsä eteen on viesti siitä, että välität ja huolehdit itsestäsi, jolloin pystyt siis jollain logiikalla huolehtimaan myös muista. Se on viesti siitä, että kunnioitat ja arvostat itseäsi. Että olet elossa, ja mukana menossa. -Suomessa puolestaan olen ehkä kasvanut sellaisessa ilmapiirissä jossa yhtäaikaa odotetaan, että ihminen panostaa ulkoiseen olemukseensa, mutta samalla selitellään “rumat ne vaatteilla koreilee“, “ei saa erottua joukosta“, “käytännöllisyys ennenkaikkea“, “Moni kakku päältä kaunis“. Vanhoista sanonnoista Virossa tunnutaan uskovan lähinnä kahteen: “Kauneudesta kuuluu kärsiä” ja “Silmät ovat sielun peili, ja hiukset ovat naisen kruunu“.

Pukeutumisen suhteen koen, että molemmissa maissa on paikkansa tietynlaisille tyypeille, niin että voi olla rennosti oma itsensä. Suomessa voi aivan vapaasti halutessaan näyttää vaihtoehtoisemman tyylilajin edustajalta, oli se oma juttu sitten metalli, punk tai jokin muu, eikä kukaan räpäytä silmää kahdesti. Toisaalta jos eksyt pienemmässä kaupungissa ruokakauppaan hameessa ja korkokengissä, siinä saa kohdata vaivaannuttavia katseita ja kommentteja “Mihinkäs juhliin sinä olet menossa?”. -Virossa taas sama ehkä hiukan kääntäen. Jos sattuu tykkäämään hameista ja korkokengistä (kuten allekirjoittanut), niin ketään ei kiinnosta. Niihin pukeutuminen ei ole varattu ainoastaan sukulaisten valmistujaisiin ja rippijuhliin. -Toisaalta Suomi voittaa myös omalla tavallaan siinä, ettei jokaisen vaatekappaleen ole tarkoitus henkiä sukupuolta: Suomessa on ihanaa, kun löytää vaatteita joissa ei kaikissa ole jotain hiiskatin röyhelönpöyhelöä ja rusettia. Voin olla nainen, mutta en kermakakku.

Oikein / Väärin? – Miten virolainen nainen viettää naistenpäivää ja miten suomalainen nainen viettää naisten päivää

Suomessa naistenpäivä on minulle ollut aina enemmän sellainen tasa-arvon tiedostamispäivä. Naistenpäivänä kuunnellaan luentoja ja luetaan uutisia naisista ja naisten asemasta. Mietitään millaisessa asemassa minä olen ja miten voin omalla toiminnallani vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Miten voin itse toimia välttääkseni palkkakuopan, ja vähentääkseni sukupuoleen perustuvia sattumanvaraisia epäoikeudenmukaisuuksia? Se tuntuu hyvältä ja oikealta, kun siihen on tottunut. Ei tarvitse olla neljännen aallon feministi ymmärtääkseen tasa-arvotyön merkityksen.

Virolainen nainen odottaa kukkia ja suklaata ystävänpäivänä ja naistenpäivänä. Jokainen virolaista naista tapaillut mies tietää, että jos niitä kukkia tai muuta vastaavaa huomionosoitusta ei ilmesty, naisen loukkaantumisella ei ole rajaa. Suomalaisten keskuudessa ja suomalaisena, olen ehkä kokenut, että noilla päivillä ja myöskään näyttävillä rakkauden osoituksilla ei ole niin väliä. Samantienhän voisi vain lakonisesti ilmoittaa, ettei kyseisellä parisuhteella ole mitään väliä! -Onhan se toki suloista jos joku tuo kukkia ja muistaa, mutta tavallaan sitä on liikaa vaatia. Suomalainen nainen osaa ostaa itse omat kukkansa. Tärkeintähän on, että arki on onnellista joka päivä, eikä vaan parina päivänä vuodessa. Etenkin täällä on hauskaa seurata kuinka kaikki stressaavat noista kahdesta juhlapäivästä etukäteen, miehet ettei vaimo tai tyttöystävä pety, mutta naiset aivan samoin; mitä jos mies ei muista tai tajua? -Kuulostaa suomalaisittain epätodennäköiseltä parisuhdekriisiltä. Ehkä tässä mielessä, suomalaisin silmin “ystävänpäivä vol. 2” meininki tuntuu hiukan päälle liimatulta, ja unohdetaan puhua niistä asioista joilla on väliä.

Millaisena itse näet ja koet itsesi suomalaisena naisena? Onko stereotyyppi osuva, tai lisäisitkö siihen jotakin? Miten sinä aiot juhlistaa naistenpäivää? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Ekologiset ja halvat treffi-ideat TOP 9 

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Mitä eroa on suomalaisella ja virolaisella naisella? appeared first on Ihme ituhippi.

Viime viikonloppuna päätimme tehdä extempore reissun Tarttoon. Retki oli näppärä järjestettävä siinä mielessä, että meille oli mahdollista ottaa arvoisa mäyräkoira mukaan, eikä tarvinnut pohtia koiravahdin järjestämistä. Kaipasimme jotain erityistä tekemistä, ja Tarttoon menemisestä oli ollut keskustelua jo jonkin aikaa. Nyt sitten löytyi sopiva hetki.

Tartto on noin kahden ja puolen – tai kolmen –  tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta, mutta sinne pääsee kyllä ripeämmin ja mukavammin Elronin junalla, jos matkassa ei ole nelijalkaista perheenjäsentä. Ajaessa noin ensimmäiset 30 kilometriä ovat mukavaa moottoritietä, jonka jälkeen tie muuttuu kaksikaistaiseksi, sinne ja takaisin. -Etenkin huonolla säällä tuuli puskee autoa ja vettä pärskyy joka suunnasta, vaikka Virossa korkein sallittu ajonopeus onkin vain 90 kilometriä tunnissa. Sillä tiellä se kuitenkin tuntuu aika rivakalta tahdilta.

Miksi lähimatkailu avartaa?

Vähän sama, kuin että Suomessa ollessani Helsinki on minulle määritelmä Suomesta, mutta todellisuudessa aina kun lähden kaupungin ulkopuolelle, sitä tajuaa, että elämää on muuallakin, ja aika läheltä löytyy yllättäviä ja vaikuttavia juttuja. Jos aina lähtee vain kauas, sitä jää usein vahingossa väärä mielikuva omasta maasta ja omasta lähiympäristöstä. Pienemmillä kaupungeilla on usein hämmentävän paljon tarjottavaa, ja niissä panostetaan myös turismiin enemmän kuin isoissa kaupungeissa, joissa ihmiset vain orgaanisesti ilmestyvät paikalle.

Lähimatkailu on helppo ja suhteellisen edullinen tapa keksiä jotakin jännittävää viikonlopuksi, eikä aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Mitä jos suuntaisitkin ensi kerralla viikonloppulomaa miettiessäsi Keski-Euroopan sijaan Turkuun tai Tampereelle tutkimaan mitä kotimaisilla kohteilla on tarjottavana? -Viikonloppureissuissa mielestäni ihaninta on vaan päästä pois siitä omasta arjen myllytyksestä, kun voi istua nätissä paikassa rauhassa kahvikuppi kädessä, ja kun voi kävellä ulkona tuijottelemassa uutta paikkaa, sillä ei todellisuudessa ole niin väliä onko seikkailemassa Porvoossa vai Puolassa.

Itseäni Tartossa innosti ehkä eniten se, että lähes kaikki oli tosi lähellä ja käveltävissä, ja kaupunki on omalla tavallaan hyvin erilainen kuin Tallinna. Hiukan sellainen Viron Turku. Kulttuuri on isossa osassa, eikä meno vaikuta yhtä hektiseltä. Myöskin reissulla tuli huomattua, että Tartto on paljon Tallinnaa virolaisempi kaupunki, ja venäläisväestöä vaikuttaisi olevan häviävän vähän. Tämä taas näkyy suoraan siinä mitä kieltä tulee kuulleeksi ja millä kielellä voit odottaa asiakaspalvelua. Omalla tavallaan Tartossa todellisuus on hyvinkin erilainen kuin se minun kokemukseni Virosta Tallinnasta käsin. Mietin mitenköhän homogeenisempi väestö näkyy arjessa? Onko ruoka erilaista, ja onko arjessa sellaisia pieniä käytösnormeja jotka toimivatkin hiukan eri tavalla kuin täällä?

Lauantai – Tarttoon saapuminen

Yövyimme perille päästyämme perheenjäseneni luona, ja koiruus oli tosi innoissaan haistaessaan majapaikassa Suomesta kotoa tutun ihmisen tuoksun. Ihmettelimme hetken, että mitäs sitten tehtäisiin. Päätimme lähteä etsimään päivällistä. Emme ihan vielä hahmottaneet miten lähellä majapaikka oli keskustasta, vaikka siellä on tullutkin käytyä useampaankin otteeseen. Tilasimme Uberin viemään meidät kotoa keskustaan. Olin hiukan yllättynyt, sillä Uber ilmestyi paikalle nopeammin kuin Tallinnassa.

Kun pääsimme vanhaan kaupunkiin asti, tajusimme, että matkan olisi ihan hyvin voinut kävellä, ja niin sitten teimmekin loppuvierailun ajan. Koska suunnitelmaa ei hirveästi tälle lähimatkalle etukäteen ollut, ei ollut ravintolaan pöytävaraustakaan. Ainoa ehto oli kutakuinkin se, että ei taas döner kebab ja pizza paikkaa, koska niitä riittää ihan tarpeeksi kotonakin. Muutaman täyteen buukatun ravintolan jälkeen poukkoilimmekin sitten pimeässä tihkusateessa sisään Krempeliin, kahvilaan joka tarjoaa aamiaista koko päivän. Testatuiksi tulivat French toast ja Awesome sandwhich lohella. Tunnelma paikassa oli aika hiljainen lauantai-iltana, ja lähinnä paikalla oli ihmisiä nakuttelemassa esseitä ja töitä menemään läppärit nenän edessä. Mutta ruoka oli hyvää ja paikka on varmasti hurmaava aamuauringossa ja täynnä kahvikuppien kilinää.

Tämän jälkeen suuntasimme paikalliseen baariin nimeltä Forrest, tarkoituksena mennä katsomaan Facebookin tapahtumien mukaan klo 21.00 alkavaa Púr Múddin keikkaa. Muutenhan se meni ihan hyvin, paitsi että paikan sisustuksesta tuli hiukan turhan paljon mieleen Tallink Megastar, jolla on tullut vietettyä aika paljon aikaa, ja vaikka teoriassa sisustus on kiva, se jäi vähän kliinikseksi ja pönötteliääksi. Istuskelimme aikamme ja totesimme, että eiköhän mennä nukkumaan kotiin, kun keikka vaikutti olevan myöhässä. Katsoimme Facebookia tarkemmin ja totesimme, että tapahtuman tietojen mukaan tapahtuma alkaa vasta klo 23.00, ei klo 21. Arjen unirytmin takia väsymys alkoi jo painaa, emmekä jaksaneet jäädä odottamaan.

Illan kruunasi Woltin toimittama margarita pizza. Ehkä kyseessä oli vaan hyvää tuuria, tai sitten ehkä Tartussa todella saakin Woltin ja Uberin huomattavasti vauhdikkaammin kuin Tallinnassa.

Sunnuntai – lähimatkailemassa ja ihan turrena

Sunnuntaina aamupalaa varten paikaksi valikoitui Kohvik Werner, ja olimme aika ihastuneita. Kahvila oli ilmeisesti nököttänyt samalla paikalla jo noin 120 vuotta, ja vitriinit notkuivat mitä hurmaavampia kakkuja ja leivoksia. Kahvilasta tuli mieleen se kun Suomessa vierailee kahvilassa pienemmässä kaupungissa: kaikki on laitettu nätiksi, ja työn laatu on priimaa, mutta kenelläkään ei ole kiire. Sinne tullaan nauttimaan viikonloppuaamuna, eikä juoksemaan sisään ja ulos take-away kahvin ja sämpylän kanssa. Menetin sydämeni Wernerille aivan täysin.

Sitten kiertokohteina olikin klassinen Tartto-kohde AHHAA. AHHAA on todella paljon Heurekan tyylinen tiedekeskus, ja olen jo pidempään pohtinut, ovatkohan ne molemmat jotain kautta samassa omistuksessa, sillä koko konsepti on aika lailla identtinen. Kokemus oli hauska, sillä vaikka olisi käynyt Heurekassa jossain vaiheessa, on ihanaa vielä aikuisenakin päästä kokeilemaan, tökkimään ja ihmettelemään asioita.

AHHAAn jälkeen kävelimme takaisin Vanhaan Kaupunkiin ja vierailumme TartMusissa, eli Tartu Art Museumissa. TartMus on sijoitettu aivan raatihuoneen torin reunalle, mukavan keskeiselle paikalle. Talo on enemmän vinossa kuin Pisan torni, ja sitä on tuettu useaan otteeseen vuosien varrella. Näyttelyt olivat melko pienet, ainakin törmäilimme sisään taidekorujen näyttelyyn, Seksi ja Mystiikka -näyttelyyn, sekä näyttelyyn joka kertoi epäonnistuneista pienyrittäjistä. Tartmusin kiertämiseen ei sen pienen koon vuoksi hirveästi kulunut puolta tuntia enempää.

Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle majoittajamme kanssa Aparaaditehtaalle ravintola Kolm Tilliin. Nimestä olisin arvellut, että tarjolla olisi ollut pohjoismaista keittiötä ja paljon kalaruokaa, mutta yllätyksekseni ravintolan idea olikin tarjota monipuolista streetfoodia pienellä twistillä. Itse nautiskelin tryffeli-pizzasta, ja pohdin että kelpaisi kyllä uudelleenkin. Kolm Till oli kaunis paikka, mukavan täynnä, mutta silti pöytä löytyi heti. Aparaaditehdas vaikuttaa olevan myös Tartolle sitä mitä Telliskivi Loomelinnak on Tallinnalle. Eli jos olet ollut Telliskiven fani, niin kannattaa ensi kerralla pyörähtää Tarton Aparaaditehtaan kautta.

Kesäksi kohde jo valittuna lähimatkailua varten?

Tartossa näkemättä jäivät vielä Aura kylpylä (joka kuulemma on heti aamusta tosi kiva), observatorio, yliopiston taidemuseo, sekä kaupungin puistot. Kiinnostuneille Tartosta löytyy myöskin A Le Coqin panimon museo, jossa kierrellään tehdasta, ja kierros päättyy maisteluun. Haluaisin kesällä tehdä vielä toisen retken ja katsastaa läpi kaiken mikä tällä kertaa jäi vielä väliin.

Milloin viimeksi matkustit lähelle? Jaa suosikkikohteesi Suomessa ja kerro miksi sinne kannattaa mennä!

-Anna

_________

Luitko jo?

Ekologiset ja halvat treffi-ideat TOP 9

Lähiseutumatkailu on aliarvostettua

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Lähimatkailua – kohteena TARTTO appeared first on Ihme ituhippi.

Miksi paluumuutin Suomeen vuoden 2018 lopulla?

Alunperin lukion jälkeen Viroon lähtöön syynä olivat luonnollisesti opiskelut. Olin yksi niistä tyypeistä joilla oli ideana “vietetään nyt 3-5 vuotta täällä, ja sitten voi lähteä takaisin omaan kotimaahan, hoitaa tutkinnon rinnastuskokeet pois alta ja aloittaa työura sitten siellä”. Koko opiskeluaikana en oikein uskaltanut raahata esim. kirjahyllyni sisuksia tai monia painavia mutta arkielämän kannalta turhia esineitä ensimmäiseen omaan kotiini Viroon, koska koko ajan takaraivossa oli mielessä “pitää koittaa pitää valmistumisen jälkeinen muuttokuorma kevyenä”.

5 vuotta kului aika väliaikaisissa merkeissä. Tutustuin moniin hyviin tyyppeihin, pääsin kokeilemaan useaa eri tyylistä  työtä opiskelujen sivussa ja muutin aika monta kertaa kaupungin sisällä. Tallinnaan muuttaessa piti hankkia uudet kaverit ja oma verkosto, ja kandin jälkeen kun iso osa porukasta lähti muualle jatkamaan, piti hoitaa sama homma uudelleen.  Sitä alkoi toivomaan elämäntilannetta, josta löytyisi tasapainoa, jatkuvuutta ja rauhallisuutta. Sitä, että voisi asua yhdessä kämpässä ilman muuttamista pidemmän aikaa. Ja että kaveri- ja tuttavapiiri olisi tasaisemmin olemassaoleva, eikä jatkuvassa muuttoliikkeessä maasta toiseen, eikä jatkuvasti tarvitsisi olla aktiivisesti luomassa uusia ystävyyssuhteita.

Ajattelin että olisi loogista tehdä kuten monet tuttuni tekivät, palata Suomeen opiskelujen jälkeen: alkaa luomaan uraa ja tasaista mukavaa tulevaisuutta siellä. Muuttaisin takaisin synnyinkaupunkiini Helsinkiin, löytäisin oman alan työn, korkeamman palkkatason ansiosta elämä olisi mukavampaa kuin opiskelijana Virossa ja “elämä lähtisi käyntiin”.

Tajusin vasta myöhemmin, etten ollut koskaan viettänyt aikuisen ihmisen elämää Suomessa, ja ehkä siksi minulla oli paljon ajatuksia siitä millainen Suomi on. Halusin tulla Suomeen, koska mielikuvissani Suomi oli ekologisuudessa huomattavasti innokkaampi edelläkävijä kuin Viro, Suomi oli tasa-arvoisempi, sekä vähemmän rasistinen ja homofoobinen paikka.

Huhtikuussa 2019 sain aloittaa uudessa työpaikassa Suomessa, joka ei ihan vastannut koulutustani, mutta jossa oli mukavaa ja sain tutustua moniin mahtaviin tyyppeihin. Jatkoin kuitenkin työnhakuani Suomessa helmikuusta tauotta aina lokakuuhun asti, yrittäen hakea jotain pätevyyksiäni vastaavampaa.

Miten tuotetaan hämmentynyt paluumuuttaja? 

Työelämän epävarmuus

Olin Suomessa tuuraajana muutaman sopimuksen putkeen. Ensin huolestutti, että olin töissä suhteellisen lyhyillä pätkäsopimuksilla. Töissä oletus oli, että “varmaan saan kyllä jatkaa täällä“. Vaikka tietäisi, että luultavasti saa jatkaa, siihen sisältyy silti epävarmuus joka syö arjen perusturvallisuutta. Henkilökohtaista taloudenpitoa piti jatkuvasti hoitaa sillä mallilla kuin olisi ollut jäämässä työttömäksi kuukauden tai kahden sisällä.

Tuntui aina yhtä vaivaannuttavalta selitellä esimiehelle miksi jatkosopimuksen allekirjoitus venyi aina viime tinkaan, koska olin juuri käynyt jossain vakituisemmassa paikassa haastattelussa ja odottelin vastausta. Tuntui myös inhottavalta, etten oikein uskaltanut heittäytyä työpaikan tarjoamiin kuvioihin syvemmin mukaan, koska laskeskelin koko ajan hiukan, että “mutta mä voin olla muualla jo parin kuukauden kuluttua, niin mun ei kannata aloittaa mitään mikä voi jäädä kesken, eikä mua ole järkeä kouluttaa koska jos tilanne liikahtaa pian, se on vaan hukattuja resursseja”.

Elämäni ratin takana

Arkeni Helsingissä ei ollut kovin toimivaa. Olin tottunut, että pystyin vetämään kaikki matkani julkisilla tai kävellen ilmaiseksi, ja matkalle tulisi kestoa enintään 45 minuuttia. Että voisin hörppiä aamukahvia ratikassa kuunnellen eilisen Aamulypsyä ja selaten päivän uutisotsikoita. -Siinä minä sitten olin yhtäkkiä joka aamu Lahdenväylällä aamuruuhkassa; kahvit rinnuksilla ratin takana, nostamassa stressi- ja ärtymystasoja päivän startiksi, ihan vaan koska sellaista se on. Sitten iltapäivisin puolestaan nostelin niitä ihan samoja tasoja kotimatkalla; kun sitä jotenkin kuvittelee, että jos se edessä ajava ei olisi niin saamarin hidas tai sählä, sitä pääsisi itse jotenkin nopeammin kotiin. Julkisissa sellaisia ei tarvitse stressailla. Perillä ollaan sitten kun ollaan perillä, ja siinäpä se.

Lähimpään kohtuuhintaiseen ruokakauppaan (lue: Lidliin) oli matkaa, ja sitten sinne piti taas ajaa. Arkiliikunnan määrä putosi hirveän matalalle. Kuljin kaikki matkani keskustaan ja takaisin julkisilla, mutta eivätpä ne paljoa siinä konkurssissa painaneet. Myös julkisten liput Helsingissä oli ainakin omien silmälasieni läpi katsottuna aika suolaisen hintaisia.

Pienet suuret uudet jutut

Ruokakaupassa itselleni isoja juttuja olivat, että omia suosikkejani ei oikein joko löytynyt tai ne olivat suhteettoman kalliita. Lempi raejuuston sijaan vain rasvatonta pyyhekumin paloilta maistuvaa muumi-raastetta. Myöskin eksoottiset hedelmät sai hintansa puolesta unohtaa aika nopeasti. Ja turha kuvitellakkaan käyväsi budjetin sallimissa rajoissa parilla lasillisella viiniä kaverin kanssa kivassa paikassa.

Vaikka en olekaan mikään lämpimien naapurisuhteiden suurin fani, sen liki vuoden aikana en hirveästi oppinut mitään naapureistani. Kaikki vain hiihtivät ohi mumisten “moi”, eikä kenenkään kanssa tullut koskaan jäätyä jutulle niistä näistä. Mielestäni Virossa se oli oikeasti aika kivaa. Kerrostalossa tuskin tulee ikinä tuntemaan kaikkia naapureitaan (enkä ole varma edes haluaisinko), mutta omalla tavallaan tulee jotenkin yhteisöllisempi fiilis, kun on jutellut seinän takana asuvan pariskunnan tai yläkerran mummon kanssa ja tietää että sielläkin on ihmisiä.

Myös suomalaisten viranomaisten kanssa asiointi oli ainakin oman kokemukseni mukaan melkoista tervassa tarpomista. Äidinkieleni on suomi, ja olen koulutukseltani oikeustieteilijä, mutta se kapulakielen määrä mitä erilaisissa Kelan, verottajan ja Opetushallituksen lapuissa kysellään vaatii kyllä minultakin hiukan pidempää vilkaisua, ja sitä että istuu alas ja todella perehtyy.

Miten päätin paluumuuttaa takaisin Viroon loppuvuodesta 2019?

Kesän kuluessa viimeistään alkoi tökkimään. Arkeni oli sitä, että ajoin autolla töihin ja sieltä takaisin, joka toinen viikko kävin heittämässä koiran hoitoon ja noutamassa koiran kotiin 50 kilometrin päähän, ja sitten istuskelin laivassa joka toinen viikko Tallinnaan. Myöskin työssäkäyvänä ihmisenä uusien kavereiden hommaaminen uudesta kotikaupungista on aika hidasta puuhaa.

Lokakuussa aloin hakea tosissani töitä Virosta, koska olin väsynyt ravaamaan laivoilla Tallinnaan ja ajamaan 100km kierroksia porukoille koiran kanssa. Halusin myös päästä eroon stressistä joka aiheutui siitä, että olin duunissa jossa pelotti että oma paikka oli liipaisimella joka toinen kuukausi. Halusin olla lähellä poikaystävää, käydä tottumallani tavalla ruokakaupassa, kävellä päivän aikana paikasta toiseen. Halusin elää ilman että kaikki tuntuu kalliilta ja saada rahaa säästöön. Halusin olla samassa kaupungissa kavereiden kanssa.

Tajusin myös, että yllättäen ei Suomi oikeastaan ollut käytännön tasolla yhtään sen tasa-arvoisempi tai vähemmän rasistinen paikka kuin Virokaan. Kahdessa asiassa Suomessa kuitenkin menee mielestäni paremmin; Suomessa ongelmat elämäntapamme ekologisuuden kanssa otetaan vakavammin kuin Virossa, ja Suomi ei mielestäni ole yhtä homofoobinen paikka kuin Eesti.

Sitten joulukuussa sain varmistuksen siitä, että uusi duuni Tallinnassa on plakkarissa. Sitten laitoin hösseliksi, ja jo viikko työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen olin jälleen paluumuuttaja  uudessa kodissa Tallinnassa. Remppailimme ja fiksailimme tiiviin viikon jouluun asti, ja joulusta vuodenvaiheteeseen olikin pari päivää lomaa ihmetellä uus-vanhaa elämää ja koittaa saada arkea pyörimään. Sitten tammikuussa alkoikin uusi työ, ja olen ollut tosi iloinen julkisilla kuljetuista työmatkoista ja monipuolisesta duunista joka tarjoaa onnistumisen elämyksiä. Enkä ole joulun jälkeen astunut jalallanikaan laivaan, enkä viime vuoden ravaamisen jälkeen ihan pieneen hetkeen aiokaan.

Helsinki plussat

• Vanhemmat oli lähellä pitkästä aikaa
• Oli kivaa viettää aikaa tutuissa lapsuudenmaisemissa
• Oli jännää kerrankin ymmärtää kaikki ympärillään näkyvä teksti
• Helsinki on kaupunkina tosi siisti ja laitettu
• City-asuminen. Helsingin voi oikeasti laskea kaupungiksi isolla K:lla; on monen tyyppisiä ihmisiä todella erilaisista taustoista, eivätkä kaikki ole vanhoja luokkakavereita ala-asteelta.
• Todella monipuoliset vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet
• Mahtavat kierrätys- ja lajittelumahdollisuudet
• Todella hyvät mahdollisuudet ostaa tavaraa kierrätettynä
• Aivan älyttömän ihana kirjastojärjestelmä.
• Alkossa saa asiakaspalvelua, mikä on tosi kivaa. Virossa jos etsit jollekin tietyn tyyppiselle ruoalle viiniä, niin saat itse tehdä omat taustatutkimukset netissä, sillä Tallinnalaisen Prisman hyllyjen välissä ei ole ketään joka tietäisi viinihyllyn syvemmästä olemuksesta.

Helsinki miinukset

• Jähmeät viranomaisprosessit
• Ei oikeastaan kovin kansainvälinen, tai käytännön tasolla kansainvälistymistä edistävä ilmapiiri. Jos korkeakoulutetulle EU-kansalaiselle on haastavaa löytää töitä Suomesta, kolmannen maan kansalaiselle siihen tulee vielä päälle raskas maahanmuuttoprosessi.
• Ainakin Helsingissä asuessa kaikki on yllättävän kallista suhteessa keskimääräisen tyypin tulotasoon. Kuvittelen olevani ihan hyvä ja systemaattinen rahan käyttäjä, mutta ainakin itse koin Helsingissä elämisen vaativan jatkuvaa laskelmointia. Palkat ovat eurooppalaisittain isot, mutta normaalien arjen kulujen jälkeen sitä ei kyllä huomaa käytännössä.
• Korkea ja sekava verotusjärjestelmä.
• Ei oikeastaan mikään uniikki satulandia tulevaisuuden perhehaaveiden näkökulmasta. Koulutusjärjestelmä ei käsittääkseni ole enää sillä tasolla jolla se oli kun itse olin koululainen. Samalla sain vahvasti myös sellaisen kuvan, että jatkuvasti huudellaan “vauvatalkoista”, mutta se jää huuteluksi, ilman käytännön kannustimia tai tukea tuleville perheille.
• Autoilua suosiva kaupunkien infrastruktuuri.
• Tuntui että yleinen suhtautuminen innovaatioihin oli käytännössä varovaisen hylkivää. Mitään ei uskalleta oikein tehdä eturintamassa, vaan odotellaan että joku muu muualla tekee ensin ja sitten tarkastellaan miten se meni puihin ja sitten mietitään uudelleen.

Tallinna plussat

• Hintataso-suhteessa palkkaan on kuluttajalle edullisempi. Ei tarvitse menettää yöunia sen takia, että osti sen jännän hedelmän, niitä paremman makuisia kaurahiutaleita, tai kuukauden kukkakimpun.
• Elän varmasti omassa kuplassani, mutta se, ettei puhu viroa äidinkielen tasoisesti ei ole erityisen suuri hidaste työelämässä (ellei halua valtiolle).
• Virossa halutaan kehittää yhteiskuntaa raivokkaalla vauhdilla eteenpäin, ja myös innovaatioihin suhtaudutaan mahdollisuuksina, eikä uhkina. (Vaikka ne digitaaliset allekirjoitukset onkin ihan perseestä)
• Julkinen liikenne kulkee tiuhaan ja sillä on hyvä saavuttavuus. Ja se on ilmaista. On mahdollista yhtäaikaisesti säästää luontoa ja saada arkiliikuntaa. Ja ottaa ihan rennosti ruuhka-aikoina.
• Julkinen terveydenhuolto ja lapsiperheiden asiat on hoidettu häkellyttävän hyvin ja kannustavasti.
• Kaikki viranomaishommat henkkarin ensimmäistä luomista lukuunottamatta voi hoitaa netissä, ja prosessiin saa vastaukseen yleensä viikossa tai parissa.
• Vaihteleva kaupunkimaisema: on merenrantaa ja luonto on kaikkialla lähellä. Keskiaikainen vanha kaupunki, Neuvostoliiton aikaiset rakennukset, uudet hipsterikulmat ja kaupungin lasiset tornitalot elävät sulassa sopuisassa sekamelskassa keskenään.

Tallinna miinukset

• Kirjoitan eestiä todella huonosti. Väkerryksistäni saa selvää, mutta eivät ne kyllä mitään kieliopin riemuvoittoja ole, ja aina kun pitää kirjoittaa joku meili johonkin viroksi, se on vähintään puolen tunnin projekti.
• En puhu kuin ehkä hurjat kolme sanaa venäjää, ja se taito helpottaisi päivittäistä elämää yllättävän paljon. Olisin utelias tietämään mitä vihaiset mummot jupisevat kanssaihmisille.
• Viro on maana aika pieni. Helsingissä on noin 600 000 asukasta, ja Tallinnassa noin 400 000. Viron pienuus tulee esiin siinä, että tuo vajaa puoli miljoonaa Tallinnan asukasta on noin 30% koko maan väestöstä. Maan pienuudesta johtuen aika usein verkko-ostosten yhteydessä törmää siihen, ettei tuotteita kuljeteta tänne. Myös isot ketjut joihin on tottunut Suomessa niiden kätevyyden vuoksi, eivät myöskään välttämättä toimi näin pienellä markkinalla “normaalisti”. (Terveisiä Lasnamäen Ikeasta..)
• 2nd hand vaatteiden löytäminen on aika haastavaa. Ihmiset ovat keskimäärin hoikempia kuin allekirjoittanut, eikä koon 44-46 naista mahduteta koon 36-38 vaatteisiin sovituskopissa ilman mustaa magiaa.
• Vaikka nykyisessä taloyhtiössäni kierrätysmahdollisuudet ovat paremmat kuin aiemmissa Tallinnan kämpissäni, haikailen silti Helsingin tuhannen roskalaatikon systeemin perään.
• Vuokralaisella on enemmän vastuita kuin Suomessa. Lain mukaan vuokralainen maksaa tasan vuokran ja kommunaalimaksunsa (vesi + sähköt + jätehuolto+ yms. yhtiövastike), mutta käytännössä vuokralainen maksaa 95% tapauksista myös kiinteistövälittäjän laskun, sekä taloyhtiön remonttilainan lyhennykset. Tätä toki kompensoi vuokratason mataluus, mutta ei se nyt silti ihan oikein mene.

Kannattiko paluumuutto?

Molemmissa paikoissa on puolensa ja puolensa. Naisen voi viedä pois Suomesta tai Virosta, mutta kumpaakaan ei oikein vaikuta olevan mahdollista viedä pois naisesta. Shangri-La:ta en ole vielä löytänyt, missä kaikki olisi hattaraa ja kuppikakkuja kakkivia yksisarvisia, mutta koen että nyt olen pitkästä aikaa löytänyt aika hyvän tasapainon elämässä. Sellaisen paikan ja elämäntilanteen jossa on jeppis olla. Eikä tunnu enää siltä, että “tämä on nyt vaan väliaikaista”, kuten ekat 5 Viron vuotta tuntuivat olevan, ja myös edellinen Suomen vuosi tuntui olevan.

Kaikkialla on aina hyvät ja huonot puolensa, elämässä tärkeintä on vaan löytää se paikka jossa viivan alle jää enemmän omalta kannalta sitä positiivista.

Millaisia ajatuksia tarina herätti? Oletko itse paluumuuttaja tai maastamuuttaja? Jaa oma tarinasi kommenteissa! 

-Anna 

________________

Luitko jo?

Tylsän tavallinen vuosi? – Tilinpäätös vuodesta 2019

Kuka kirjoittaa ekoblogia? – Elämäni ABC

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Paluumuuttaja kahdesti vuoden sisällä? Miksi? appeared first on Ihme ituhippi.

Olen ihmisenä joku joka tykkää vapaa-ajallaan lähinnä nukkua, syödä ja sitten vielä nukkua ja syödä hiukan lisää. Viikonloppuisin vapaa-aikaa jää usein kuitenkin sen verran yli, että on kiva mennä ulos (tai jäädä sisään) ja saada hiukan lisää actionia elämään. Siihen liittyen tällä viikolla onkin vuorossa lista parhaista ideoista ajanvietteeksi.

Parhaat ekologiset ja halvat treffi-ideat

1. Valokuvauskävelyt

Yksi oma suosikkipuuhani on lähteä viikonloppuisena iltapäivänä kävelylle kameran kanssa. Tähän puuhaan tarvitaan vain sopiva kohde, yleensä joku kivan oloinen paikka lähiympäristössä. Tulee käveltyä ja höpöteltyä, vietettyä aikaa raikkaassa ilmassa. Saa toteuttaa omaa luovuutta, jonka lisäksi otettuja valokuvia on kiva vertailla ja analysoida kotiin päästyä.

2. Leffassa käyminen

Elokuvissa käymisessä on oma fiiliksensä. Erityisen ihanaa on mielestäni käydä isoihin ketjuihin kuulumattomissa pikkuteattereissa. Suosikkejani tässä sarjassa on kaksi: Tallinnan vanhasta kaupungista löytyy kaupungin vanhin elokuvateatteri Kino Soprus, joka on keskittynyt indie-elokuvien esittämiseen. Suomessa puolestaan mielestäni Lohjalta löytyy ihana Kino Vaakuna, jossa on kodikas fiilis, aina tuoreita elokuvia ja laitteistokin on hiljattain uusittu.

3. Yhdessä lenkillä käyminen

Yhdessä lenkillä käyminen on hukan hit or miss -tyylinen juttu. Kesällä  se on tosi kivaa. Etenkin rantaan hölkkääminen ja siitä suoraan mereen pulahtaminen on ollut tosi hauskaa. Siinä eritahtisuus ei pahemmin haittaa, kun molempien lenkille on sama päätepiste joka ei ole koti, joten sillä ei ole väliä vaikka toinen olisikin hitaampi ja toinen nopeampi. -Mitä taas tulee arkisiin pimeällä ja kurakelisssä eri vauhteja menemään monotettujen lenkkien hölkkäämiseen, vain että pääsisi jo kotiin lämpimään.. ei kiitos.

4. Ennustaminen

Ennustaa voi vaikka mistä. Oletko kokeillut kädestä povaamista, pelikorteista ennustamista, teelehtien lukemista, horoskooppien läpikäymistä..? Vaihtoehtoja on aika paljon. Sitä voi vapauttaa oman sisäsisen ennustajaeukkonsa kun koittaa päntätä Googlesta “mikä näistä oli nyt se elämän viiva?” ja “Hertta kuningas tarkoittaa… odotas, mä etsin”. Vähintään yksi hulvaton ilta tiedossa.

5. Kierrätyskeskusten ja kirpparien kiertely

Tämä on yksi omista suosikeistani. Kierrellessä yleensä tykkään katsella kirjoja, mutta aina välillä matkaan on tarttunut myös kodintarvikkeita jotka muuten olisi joutunut hankkimaan uutena. Erityisen kivaa puuhasta tekee se, että välillä on hyviä päiviä ja välillä ei. Aina on löytämisen mahdollisuus. Kannattaa myös pitää mielessä, ettei ostaminen ole aina se juttu, vaan välillä ihan myös se, että saa elämään jännitystä etsimisestä ja penkomisesta.

6. Vaeltaminen, retkeily  ja metsässä seikkailu

Metsäseikkailulle lähteminen maksaa yleensä noin perille vievän bussilipun verran, jos suurin osa kamoista löytyy joko kotoa tai on lainattavissa läheltä. Etenkin kaupunkien keskusta-alueiden ulkopuolella on usein tosi kivoja ulkoilureittejä, joilla saa fiilistellä metsän mehukasta aromia ja ihastella juttuja joihin ei normaalisti kaupungissa törmää. Metsään voi lähteä joko parin tunnin kävelylle, napata mukaan eväät ja viettää koko päivän, tai varustautua teltalla ja kartalla kunnon vaellusseikkailua varten.

7. Kulttuuriraati

Tähän kannattaa varautua pullollisella kivaa viiniä, jonka jälkeen kukin esittelee vuorotellen joko biisin/runon/kirjan/leffan ja kertoo miksi se oli omasta mielestä hyvä (tai ihan kamalan paska). Sen jälkeen aiheesta voi joko väitellä, tai todeta että “totta turiset toveri”. -Yleensä koko touhussa hauskinta on havaita kuinka eri mieltä voi olla. Yleensä omat musiikki- ja elokuvamieltymyksetkään harvemmin ovat niin haudan vakava asia, ettei niistä voisi myös vitsailla.

8. Ääneen lukeminen

Muistatko milloin viimeksi elävä ihminen luki sinulle kirjaa ääneen? Siis joku muu kuin ammatti-lukija Bookbeatissa? Vanhemmat ehkä joskus ollessasi lapsi? -Asia kannattaa fiksata. Valkatkaa kirja joka on molempien mielestä mielenkiintoinen ja lukekaa sitä ääneen vuorotellen. tulee sellainen samanlainen iltasatu-fiilis kuin joskus lapsena kun saa vain rauhoittua aloilleen ja kuunnella tarinaa. Myös kun lukee tarinaa itse ääneen, se tuntuu jotenkin erilaiselta kuin hiljaa itsekseen lukiessa.

9. Ihmisten tarkkailu

Yksin jossakin istuskellessa ihmisiä tulee harvemmin enää tarkkailtua, kuten ennen, koska usein älypuhelin syö tuon hiljaisen hetken turhan tehokkaasti. Jos deittisi tykkää kytätä ihmisiä ja keksiä tarinoita, kannattaa ehdottaa kahvilatreffejä, ja istua ikkunapöytään. Pöydästä voi havainnoida kadulla vaeltavia ihmisiä  ja keksiä ohikulkijoille elämäntarinoita.

Mikä on ollut sulle ikimuistoisin nollabudjetin seikkailu? Jaa omat parhaat halvat treffi-ideasi kommenteissa! 

-Anna

______________________

Luitko jo? 

Minimalismia ihmissuhteissa

Elämän väkevöittämistä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ekologiset ja halvat treffi-ideat TOP 9 appeared first on Ihme ituhippi.