Tylsän tavallinen vuosi? – Tilinpäätös vuodesta 2019
Muuttohommat alkavat viimein olemaan hoidettuina ja elämä asettunut joulun pyhinä hitaasti takaisin uomiinsa. Aina naureskelen sitä, että olen tylsä ihminen jolla on mukavan tylsän tavallinen elämä, jossa ei ikinä tapahdu mitään tylsän tavallista kummallisempaa. Tämä vuosi on kuitenkin ollut aika haipakkaa kyytiä. Muutto Suomeen, uusi kämppä, remppa, uusi duuni, valmistuminen, jälleen uusi muutto Viroon, uusi remppa ja jälleen uusi duuni, sekä sopiva määrä lähiseutuseikkailuja ja Ihme Ituhipin kirjoittamista kaiken tämän välissä. Loppuvuoden viimeinen postaus kertookin siis siitä, mitä tänä vuonna on kuulunut.
Tammikuu
Tammikuussa olin juuri muuttanut Tallinnasta takaisin Suomeen ja asuin vanhemmillani oman asunnon saamiseen asti. Suurin osa kuukaudesta meni kuitenkin Tallinnassa.
Helmikuu
Sain valmiiksi gradun raakaversion. Vietin ihanan viikonlopun Riikassa bussikyydillä lähimatkaillen, nautiskellen kakusta, huonosta tuurista pizzan kanssa ja kunnon turreilusta.
Maaliskuu
Maaliskuun alussa pääsin uuteen kotiin, sain tehdä perheeni kanssa kunnon pintaremppaprojektin, viimeistelin gradua ja hain töitä kuin viimeistä päivää.
Huhtikuu
Huhtikuussa tärppäsi ystävän vinkistä, ja pääsin tutustumaan virastoon sisältäpäin, ja tapaamaan monenlaisia tyyppejä ja tekemään sellaista työtä jota en olisi koskaan olettanut päätyväni tekemään. Huhtikuussa bussikyydillä toteutettu lähiseikkailu kohdistui Narvaan, jossa pääsin tuijottelemaan Venäjälle Narva-joen Viron puoleiselta rannalta, löytämään piilotetun Lenin patsaan ja fiilistelemään todellista mennyttä neuvostoliittoa. Huhtikuussa myös viimeistelin graduni.
Toukokuu
Toukokuu alkoi vapun juhlinnalla ja virallisella kaivari-visiitillä. -Ihan vain todetakseni, ettei ole mitään järkeä mennä ihmismassoja kammoavana ihmismassan keskelle. Etenkin jos piknikin aikoo suorittaa kotioloissa, eikä siellä puistossa. Ihastelin Alppipuiston kirsikkapuita ja lähdimme kivan Nuuksio-päivän innoittamana turhan aikaisin vuodesta hyisen kylmälle ja kaatosateiselle vaellukselle Repovedelle. Palautin viimein gradun. Loppukuusta seikkailtiin kauppatorilla todistamassa sitä, että Mörkö toden totta löi sisään.
Kesäkuu
Kesäkuussa valmistuin virallisesti tutkinnolla Master in Law ja olin yllättävän tyytyväinen graduuni. Juhannuksena vanha uskollinen tietokoneeni ei tykännyt aamukasteesta puistossa. Uuden hankkiminen ja vanhan korjaaminen oli oma projektinsa. Sain hiihtää kukat tukassa Helsingin Pridessa jälleen siellä ihmismassan keskellä, vaikka jo vappuna lupasin etten enää tee sitä itselleni. Innostuin jälleen hölkkäämisestä ja jatkoin sitä puuhastelua siihen asti että taivaalta alkoi tulla lunta aina silloin tällöin.
Heinäkuu
Heinäkuu oli rauhallinen. Vietimme viikonlopun siskoni kanssa, katsoin mahtavan ruotsalaisen sarjan De dagar som blommorna blommar, ja purin viimeinkin jo toista vuotta purkamista odottaneen epäonnistuneen torkkupeiton. Vierailin pitkästä aikaa mökillä ja polskin meressä Tallinnassa.
Elokuu
Elokuussa säikyin pahasti kun koirani Lempi sai ihme kohtauksen jonka luulin olevan mäyräkoirahalvaus. Pari kuukakutta myöhemmin Lempillä todettiin epilepsia ja pieni kenraali nappitakki sai viimein lääkityksen ja “kipu”kohtauksiksi aiemmin luultuja kohtauksia on ilmennyt huomattavasti harvemmin. Elokuun hujakoilla muutin Ihme Ituhippi-blogin myös viimein Lilystä oman domaininsa alle. Havaitsin loppukuusta olevani jälleen vuoden vanhempi.
Syyskuu
Syyskuun tienoilla totesin, että ehkä Suomeen takaisin palaaminen olikin minulle kokonaisuutena liian suuri kulttuurishokki. Olin ikävöinyt Tallinnaa ja sitä arkea joka minulla siellä oli. Aloin aktiivisesti hakemaan töitä myös Virosta. Aloitin myös työkaverin inspiroimana villapaitaprojektin, joka on yhä hihoja vaille valmis. Ihme ituhippi alkoi jälleen pyöriä pidemmän tauon jälkeen.
Lokakuu
Lokakuussa vierailin Korkeasaaressa ja käytin puolet kuukaudesta potien jännetulehdusta. Löysin jälleen suomalaiset kirjastot ja ihastuin äärettömään kirjavalikoimaan. Ahmin kirjoja kuin viimeistä päivää. Mehustelin syksyn tuoksuilla ja väreillä.
Marraskuu
Marraskuu oli odottelua ja ihmettelyä. Jotain tavallaan tapahtui koko ajan, mutta ei mitään konreettista. Sitä oli koko ajan vähän liipaisimella, olisiko tiedossa muutto vai ei.
Joulukuu
Joulukuussa työrintamalla tärppäsi. Vaikka olin innoissani uudesta työstä joka vastaa koulutustani paremmin, oli silti yllättävän haikea fiilis hyvästellä työkaverit joihin oli ehtinyt jo kiintyä. Koko joulua edeltävä aika meni jälleen muuttaessani itseäni Helsingistä Tallinnaan ja uutta kotia laittaessa. Se projekti ei ole ihan vielä valmis, mutta pikkuhiljaa päivät tuntuvat koostuvan jo muustakin kuin huonekalujen ihmettelemisestä ja seinien kittaamisesta tai maalaamisesta.
Vuoden 2019 tilastoja
Goodreadsin mukaan vuonna 2019 luin 40 kirjaa ja yhteensä 11 638 sivua.
Suosikkikirjani oli Haruki Murakamin Miehet ilman naisia.
Musiikkia kuuntelin ilmeisesti 18 259 minuuttia (tai 304+rapeat tuntia) ja yksi suosikkikappaleistani tänä vuonna oli Daughterin biisi Smoke.
Sain valmiiksi 3 paria villasukkia ja opin palmikkoneuleen tekemisen.
Suosikkisarjani oli saksalainen Dark. Tykkäsin kovasti myös Rahapajasta.
Vuoden elokuvana pidin erityisesti elokuvasta Cold War.
Nyt sitten istun tässä ja vuoden viimeisiä päiviä viedään. Oikeastaanhan tänä vuonna tapahtui aika paljon. Vuosi oli sittenkin kaikkea muuta kuin tylsän tavallinen. Myös vuosikymmen oli aika hurja. Kasvoin aikuiseksi luokiteltavaksi olennoksi, sain maailman suloisimman pötkyläkoiran elämääni, kokeilin vaikka millaisia töitä, hakkasin välillä päätäni seinään, tapasin aivan mahtavia tyyppejä ja löysin kotini Suomenlahden eteläpuolelta.
Ei ollenkaan huono vuosikymmen. Ehkä ensi vuosi olisi sitten viimeinkin tasaisempi ja saisin rauhassa nauttia siitä ihanasta tylsän tavallisesta arjesta.
Millainen sinun vuotesi oli? Entä vuosikymmenesi? Oliko tahti liian vauhdikas, vai saisiko vauhtia lisätä ensi vuodelle?
-Anna
__________
Luitko jo?