Mitä tehdä kun minimalismissa tapahtuu takapakkeja?

Minimalismissa tapahtuu väistämättäkin takapakkeja. Mitä silloin pitäisi tehdä? Ensin pitää määritellä mikä on takapakki.

• Onko se sitä, että olet päätynyt takaisin jo selättämääsi turhan ostamisen kierteeseen?
• Onko se sitä, että olet unohtanut raivata aikaa itsellesi, ja unohtanut miten sanotaan ei?
• Onko se sitä, että olet sittenkin unohtanut sen suunnan jota kohti haluat tähdätä, ja räpiköit vähän sinne tänne sen mukaan miten virta sattuu viemään?

-Se voi olla jotain näistä, tai jotakin ihan muuta. 

Minimalismi ei ole pelkästään sisustuksen tyylisuunta, tai pukeutumisen muotivirtaus. Itselleni minimalismi on sitä, ettei ostetaan ihan turhaa tavaraa mille ei ole käyttöä, hillota tavaraa jolle ei todennäköisesti ole käyttöä seuraavan viiden vuoden sisään, ja ettei kalenteri ole tukossa koska on liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa, eikä öisin saa nukuttua kun kaikki ahdistaa koska selkeys puuttuu. 

Miksi aihe palasi mieleeni nyt?

“Konmaritin” tai “minimoin” kotiani viime viikolla pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo aivan rehellisesti lähemmäs puolitoista vuotta. Hämmästyin miten paljon käyttämättömiä tai käyttökelvottomia tavaroita kotoani löytyi. yli 10 vuotta sitten kierrätettynä hankittuja kirjoja, joihin en ollut koskenut, jotka eivät enää kiinnostaneet, erikoista sälää joka oli jotenkin jäänyt aiemmin huomaamatta jonka suurin tarkoitus oli toimia säilytystilan tilkkeenä. Halusin puhdistaa kotini näistä. Minulta kertyi 2 jätesäkillistä tavaraa kierrätyskeskukseen ja myöhemmin kirpputorilla myytäväksi. Erityisesti kirjat tuntuivat olevan tämän kierroksen juttu.

Olen viime aikoina pohtinut omaa suhtautumistani minimalismiin: 

1. En edelleenkään osta tavaraa ”ihan vaan koska huvitti”, vaan yleensä pohdin pitkään ja hartaasti hankinko nyt jotain, ja jos hankin tekeekö se elämästäni parempaa tai helpompaa. 
2. Kalenterini ei varsinaisesti ole tukossa, mutta olen eksynyt liian kauas selkeistä to-do listoista ja niiden läpi hoitamisesta. Tuntuu että koko ajan pitäisi tehdä jotakin tärkeää ja pientä joka on unohtunut. Esimerkiksi näitä asioita en ole vielä saanut paperille, vaikka ne pitäisi hoitaa:
   • ota yhteyttä pankkiin,
   • laita viestiä kaverille,
   • vie paperit kierrätykseen
   • ole yhteydessä verottajaan,
   • yritä muistaa lähettää se yksi meili joka aina unohtuu. 
3. Valitsin kesäksi  luonteelleni täysin vääriä parvekekasveja. Oli kyse sitten orvokeista tai mistä lie kukista, kukat vaativat vettä. Ja olen joka toisen viikonlopun poissa kotoa. Ja arki-iltoina minulla olisi parempaakin tekemistä kuin kastella niitä juoppoja. Olisi pitänyt adoptoida nihkeälehtisiä mehikasveja niiden sijaan. Maksaruoho voisi olla kova. 
4. Olen myöskin organisoinut ajankäyttöni aivan väärin. Nyt viimein kokopäivätöissä ollessani, tulen kotiin illalla, lösähdän sohvalle ja teen usein jotain aivotonta yrittäen rentoutua. Eikä se aivoton toiminta anna itselleni mitään sen suurempaa merkityksellisyyden tunnetta, se vaan väsyttää lisää. Netflixin tuijottaminen on sellainen henkinen mäkkäri, että siitä tulee vaan paha olla.
5. En ole vieläkään saanut laitettua myyntiin joskus jo aiemmin karsimiani tavaroita joita en enää tarvitse. Ne vievät tilaa lojumassa ja aiheuttavat tekemisen painetta, aina kun näen kyseisen kassin kaapin perällä odottamassa.

Eli vaikka koti olisikin mintissä, ja paidat silitettyinä ja tavaraakin olisi suhteessa omaan tarpeeseen kohtuullinen määrä, se ei silti vielä tarkoita että olisi onnistunut. Silti takapakki on voinut tapahtua. Haluaisin tehdä arki-iltaisin muutakin kuin hoitaa kodin ja mennä nukkumaan. 

Mitä tehdä kun minimalismissa tapahtuu takapakkeja? 

• Jos ongelmasi on että olet unohtanut aiemmat kohtuulliset kulutustottumuksesi, muistuta itseäsi siitä, mitä todella tarvitset elämiseen ja mikä kaikki on vain ekstraa. 
• Käy kotisi läpi tuorein silmin. Minimalismissa kyse on elämän mittaisesta matkasta, ei pikajuoksusta. Joskus tekee hyvää katsoa omistamiaan asioita kriittisemmin ja raivaaminen on tilanteeseen sopiva ratkaisu. Joskus taas kyse ei ole tavarasta lainkaan, vaan jostakin ihan muusta, kuten esimerkiksi ajankäytöstä.
• Jos tuntuu että mihinkään ei riitä aikaa, tee kunnon to-do lista ja hoida siltä kaikki pienet mutta mieltä painavat asiat saman tien pois. Ainakin itse olen huomannut, että asia painaa ihan yhtä paljon oli se sitten iso tai pieni, jos sitä lykkää liian kauan. Ompelematon paidannappi aiheuttaa ihan samalla tavalla stressiä kuin hammaslääkäriajan varaaminen jos kumpaakaan ei saa aikaiseksi. 
• Kun olet hoitanut to-do listasi kohtuulliselle mallille, ota kalenteri käteen. Mihin haluat käyttää sitä aikaa? Liikuntaan? Neulomiseen? Kirjojen lukemiseen? Laadukkaiden elokuvien katsomiseen? Varaa näille asioille aikaa. Sovi treffejä itsesi kanssa. Selvitä ne asiat joita haluaisit tehdä, mutta aikasyöpöt some ja Netflix estävät sinua tekemästä. 
• Yllättävää kyllä, myöskin on asioita joiden tekemättä jättäminen syö aikaa. Itse huomaan, että erityisesti silloin jos syön kuraa enkä harrasta liikuntaa sillä verukkeella että olen ”väsynyt ja kiireinen”, menetän sen vähäisenkin itseeni käytettävän ajan arjestani. Huonosta ruoasta ja liikkumattomuudesta tulee veltto ja huonosti voiva olo. Se aika jonka käytän keittiössä tehdäkseni ison satsin freesiä ja värikästä ruokaa, tai jonka käytän vaikka kävelylenkillä raittiissa ilmassa maksaa itsensä moninkertaisena takaisin. 
• Jos taas puolestaan tuntuu, että on suunta hukassa kannattaa muistuttaa itseään siitä mikä elämässä on juuri sinulle tärkeää. Ota vaikka kynä käteen ja kirjoita lista arvoista jotka ovat itsellesi tärkeitä. Tämän jälkeen on helpompaa arvioida miten ne toteutuvat arjessasi. Jos koet että ne eivät toteudu tarpeeksi, tutki miten voisit muuttaa arkeasi. 
• Ja viimeinen, mutta varmasti yksi tärkeimmistä: selvitä mitkä asiat syövät itseltäsi kohtuuttoman paljon aikaa. Oli se sitten sitä, että omistat makuusi liian hankalahoitoisia kasveja (syyllinen ilmoittautuu).Tai istut liikaa somessa. Tai vaikka käytät tuhottomasti aikaa pelkkään siivoamiseen, aina vasta siinä vaiheessa kun tilanne lähentelee kriisiä, jossa aikuistensuojeluviranomainen ottaisi sinut huostaan ja pistäisi sijoituskotiin, nähtyään sen ydinsotatantereen jossa asut. -Sen sijaan että laittaisit tavaroita paikoilleen sitä mukaan kun käytät niitä, ja pitäisit perussiivouspäivän kerran viikossa.

Miksi minimalismista on hyötyä?

Itseäni auttaa mitä vähemmän ärsykkeitä ympärilläni on. Ja sunnuntaisin kalenterin kanssa istuttu aika on kultaakin arvokkaampaa. Minimalismin veto syntyy siitä, että keskimäärin nuoren aikuisen arki tuntuu olevan pirstaileista.  Itse arkeen luotu selkeys helpottaa fiilistä pirstaleisuudesta.

Mun mielestä tämän ongelman saa ratkaistua minimalismilla. Itse olen saanut elämän tietynlaisesta hidastamisesta apua yllä kuvatun kaltaiseen mustekala-fiilikseen. Hidastamisen ei tarvitse tarkoittaa töistä irtisanoutumista ja metsään muuttoa. Se voi olla ihan vain sitä, että vaihteeksi keskittyykin olennaiseen ja sulkee elämästään hälyn ulkopuolelle. -Aika paljon auttaa myös se, ettei vaan välitä liikaa muiden mielipiteistä. -Elämäsi on sinun, ja sinä teet siitä näköistäsi. Kukaan muu ei elä elämääsi puolestasi, ja mitä varten sinun tulisi yrittää tehdä vaikutusta yhtään kehenkään? 

Minimalismi tai hidastaminen, miten sitä haluaakin kutsua, on elämän pituinen matka. Ei se ole sitä, että konmarittaa mummon perintövaasin kotoaan ja kuvittelee elävänsä onnellisena loppuun asti. Se on enemmänkin tietoisen läsnäolon harjoittelua. Ja tietoinen läsnäoleminen on vaikeaa. Ja välillä sitä ei vaan jaksa tiedostavasti punnita kalenteriaan tai tavaroitaan. Mutta tärkeintä takapakeista palautumiseen on vain se, että takapakin huomaa ja sen jälkeen jatkaa taas harjoituksia. Ei siihen ole mitään helppoja vippaskonsteja. Tietoista läsnäoloa voi harjoitella myös verkossa, jos ei oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle.

Miten olet itse ratkaissut takapakit minimalistisemman elämäntyylin tavoittelussa? 

-Anna 

_________________

Luitko jo?

Montako tavaraa minimalisti omistaa? 

Rutiinit ovat arjen minimalismia