Itse tykkään väketää runsaan ja ruokaisan lasagnen slow food meiningillä viikonlopun tai juhlapäivän kunniaksi, mutta pienellä mutkien oikomisella ruokaisa ja mehukas lasagne sopii myös arki-iltana nopeasti koottavaksi ja uuniin jätettäväksi herkuksi. Tomaattikastikkeen voi halutessaan korvata valmiskastikkeella ja cashew kerman voi tehdä jo etukäteen, jolloin itse kokkausaika lyhenee.

Tomaattikastike lasagneen – Nautiskelija tekee itse, kiireinen arkikokki pääsee helpommalla

Olen viimeiset puoli vuotta tehnyt kaikki tomaattikastikkeeni itse kotona tuoreista tomaateista, havaiten, että muun ruoan valmistamisen lomassa tomaattien pilkkominen ja kattilan vahtiminen ei todellisuudessa vie kovinkaan paljoa aikaa. Alla olevaa tomaattikastikkeen respetiä hyödynnän lasagnen lisäksi linssi- soijabolognesen tomaattikastikepohjana, sekä pizzan päällä tomaattikastikkeena.

Tomaattikastikkeen voi tehdä myös tomaattimurskasäilykkeestä, muta koen että siinä on hivenen happamampi ja rautaisempi maku kuin tuoreesta tomaatista tehdyssä kastikkeessa. Yksi toimiva kiireisen arkikokin ratkaisu olisi ostaa jokin Dolmio-tyyppinen lasipurkitettu valmisratkaisu, jonka voisi kaataa suoraan vuokaan.

Vedet kielelle herauttava vegaaninen juustoinen cashew-kerma

Cashew-kerma on jumalten lahja vegaanisille herkkusuille. Cashew pähkinöistä tehty kastike saa juustoisen makunsa ravintohiivasta, sekä pientä juuston happamuutta omenaviinietikasta sekä sitruunasta. pähkinäpohjaisessa vegaanisessa juustokastikkeessa ihaninta on ehkä koostumus: vegaanisten juustojen kanssa pelatessa aika usein niillä on taipumusta sulaa tehmeaksi rasvaksi, mutta cashewpähkinäinen juustokastike puolestaan säilyttää runsaan ja tasalaatuisen kermaisen suutuntuman kypsentämisen jälkeenkin.

Jos tuntuu siltä, ettei pähkinöiden riittävä kulutus meinaa luonnistua, cashew kerman avulla päivän pähkinäkiintiö ylittyy heittämällä. Juustoinen cashew-kerma sisältää runsaasti rasvaa pähkinän koostumuksesta johtuen, eikä siinä mielessä ole todennäköisesti yhtään sen kevyempi vaihtoehto kuin perinteinenkään juustoinen lasagnekastike. Vinkkinä myös sen verran, että tätä samaa juustoista cashew-kastiketta voi hyödyntää myös yksinään tavalliseksi pastakastikkeeksi.

Itse tykkään erityisesti siitä, että liotettujen pähkinöden heittäminen mausteiden kanssa blenderiin on tosi nopeaa, jonka lisäksi vegaanisen juustoisen kastikkeen makua on helppoa testata siinä vaiheessa kun makuun voi vielä vaikuttaa.

Miten tehdä soijarouheesta hyvää? – Näin käytät soijarouhetta oikein

Aika usein proteiinin lähteinä vegaanisissa ruokalajeissa käytetään joko sieniä tai soijarouhetta, mutta jos haluaa todella herkutella, kukaan ei sano, ettetkö voisi käyttää molempia. Moni soijarouhepussi käskee keittämään soijarouheen, mutta en ole ikinä kokenut sitä hyödylliseksi, sillä keittäminen viimeistään tekee soijarouheesta surullista pahvinmakuista puuroa. Väitän, että mikäli soijarouhepussissa olisi paremmat valmistusohjeet, useampi saisi positiivisia kokemuksia ja löytäisi yseisen herkun pariin.

Kaada silmämääräisesti noin parin desin verran soijarouhetta syvälle lautaselle. Heitä kuivan rouheen päälle mausteet, esim. kasvisliemi, soijakastike, oregano, mustapippuri, chili, jne. Laita lautanen hanan alle ja päästä sen päälle sen verran viileää vettä, että soijarouhe voi imeä kaiken itseensä. Älä uita rouhetta vedessä. Vettä voi lisäillä viakka puoli juomalasia kerrallaan, jos vaikuttaa siltä, että rouhe jäi aidosti kuivaksi.

Kun soijarouhe on imenyt kaiken nesteen, paista se pannulla öljyssä sipulin kanssa, jolloin se imee itseensä sipulin makua ja öljyä. Kun levittelet soijarouheen lasagnevuokaan, mikäli sitä ei ole aivan uitettu, se tulee imemään itseensä vielä hiukan makua tomaattikastikkeesta ja lopputuloksena on umaminen ja runsas hyvinkin lihaisa herkku. Oman maun mukaan, soijarouheen määrän voi myös jopa tuplata reseptissä, jos kaipaa “lihaisampaa” versiota.

Vegaaninen lasagne – Ainekset

Juustoisen cashew-kermakastikeen ainekset:

• Liotetut cashew-pähkinät 400g
• Vesi 1,5dl
• Ravintohiiva 1 dl
• Mustapippuri 1 tl
• Suola 0,75 tl
• Omenaviinietikka 2tl
• Sitruunamehu 2 rkl

Kotitekoisen tomaattikastikkeen ainekset

• Tomaatti n. 6 tomaattia
• Oregano n. 1 rkl
• Suola n. 1,5 tl
• Sokeri 1 tl
• Mustapippuri 0,5 tl
• Valkosipuli 1 tl

Muut vegaanisen lasagnen ainekset

• Lasagnelevyt 1 paketillinen
• Pinaatti 1 pussillinen
• Sienet n. 200-300 grammaa / kaupan rasiallinen
• Sipuli 2kpl
• Valkosipuli 4 kynttä
• Soijarouhe 2dl
• Soijakastike 1,5 rkl
• Kasvisliemi 1,5 tl
• Oregano 2 tl
• Mustapippuri 0,5 tl

Koristeeksi

• Tuore basilika

Vegaaninen lasagne – Ohje

Juustoinen Cashew-kermakastike

1. Liota cashewpähkinöitä yön yli.
2. Lisää blenderiin cashewpähkinät, ravintohiiva, ripaus mustapippuria ja suolaa, sekä hitunen sitruunamehua ja omenaviinietikka. Blendaa kunnes seos on tasaista ja näyttää paksulta juustoiselta kastikkeelta. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Kotitekoinen tomaattikastike

1. Pilko tomaatit pieniksi ja kippaa ne kattilaan.
2. Lisää joukkoon noin puoli desiä vettä ja mausteet.
3. Keitä kastiketta kannen alla noin 15 minuuttia, välillä lusikalla isompia tomaatin paloja muusaten.
4. Kun kastike on enemmän tai vähemmän tasalaatuista, voit nostaa kannen pois ja keittää kastiketta nopeasti kovalla lämmöllä ylimääräisen nesteen haihduttamiseksi. Muista sekoittaa kastiketta pohjaan palamisen välttämiseksi.

Lasagnen muut työvaiheet

1. Laita noin 2dl kuivaa soijarouhetta syvään lautaseen ja roiski sen päälle tummaa soijakastiketta, mustapippuria, kasvislientä ja oreganoa. Lisää noin 1,5d vettä ja anna veden imeytyä. Älä lisää enempää vettä, ettei soijarouhe muutu pahvinmakuiseksi puuroksi.
2. Pilko sipuli ja valkosipuli.
3. Pilko sienet ja paista ne oliiviöljyssä pannulla, lisää suolaa makusi mukaan. Laita paistetut sienet sivuun odottamaan.
4. Kuullota sipulat ja valkosipulia pannulla kunnes ne ovat saaneet kultaisen värin. Lisää soijarouhe pannulle ja paista se sipulien kanssa.
5. Levitä lasagnelevyt uunivuoan pohjalle. Levitä levyjen päälle kerros tomaattikastiketta, soijarouhetta, sieniä ja tuoretta pinaattia. Levitä seuraava kerros lasagnelevyjä ja toista tomaattikastike-soija-sienet-pinaatti kerroksen levitys. Levitä viimeinen kerros lasaganelevyjä. Viimeisen lasagnelevykerronksen päälle kaadetaan ja levitetään juustoinen cashew-kerma.
6. Paista lasagnea noin 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.
7. Nauti.

Vaikka lasagnea syntyy kerralla melko iso annos, sen ei kannata antaa hämätä. Ainakin meidän kahden hengen ja yhden mäyräkoiran taloudessamme lasagneastialle palataan jo saman illan aikana ihan vain pelkän maun vuoksi. Tässä suhteessa vegaanisen cashew lasagnen kanssa kannattaakin siis pitää varansa ja olla oman taloutensa nopein napostelija mikäli haluaa vielä saada toisen annoksen.

Oletko jo kokeillut jotakin vegaanista lasagnereseptiä? Miten onnistuit?

-Anna

__________________________

Luitko jo?

MUOVITON ELÄMÄ? – TÄLTÄ NÄYTTÄÄ MUOVITON RUOKAVALIO

LIHATTOMAN MAKARONILAATIKON OHJE – VEGAANINEN RESEPTI

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Vegaaninen lasagne – Mehukas resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Olen utelias lihaa korvaavien tuotteiden testailija, sillä oman kasvissyöntini alkuaikoina ne olivat hurjan helppoja ja kivoja tapoja valmistaa entuudestaan tuttuja ruokia vegeversioina. Nykyisin syön lihan korvikkeita huomattavasti harvemmin, luultavasti makumieltymysten muututtua. Toisaalta grillibileissä on silti kivaa saada jotain enemmänkin kuin vain foliossa käristetty tomaatti, jolloin ainakin itse koen, että tietyissä tilanteissa lihankorvikkeilla on ehdottomasti oma paikkansa.

Alla selitän:

• miksi kasvissyöjäkin voi himoita lihan kaltaisia tuotteita,
• miksi lihankorvikkeet ovat täydellinen ratkaisu kasvissyönnin popularisoinnissa,

… ja jaan arvioni mielestäni markkinoiden uskottavimmista ja herkullisimmista lihankorvikkeista.

Miksi kasvissyöjät haluavat lihan korvikkeita?

Eikö kasvissyöjien pitäisi rakastaa vain vihanneksia?

On kohtuullisen harvinaista, että alkuperäinen syy kenenkään kasvissyönnille olisi lihan maun vieroksuminen. Jos on koko ikänsä syönyt lihaa ja päättää lopettaa lihansyönnin tänään, lihan makua jää kaipaamaan. Lihan syömisessä ei myöskään ole kysymys pelkästään lihan mausta, vaan myöskin niistä sosiaalisista syömistilanteista joihin liha “kuuluu”.

Varsin harvat meistä haluavat olla vastarannan kiiskiä ja huudella parasakaaliapullien perään, kun muut mussuttavat prinssinakkeja.

3 syytä lihankorvikkeiden syömiselle

• Liha on hyvää. Etenkin tuoreen vegetaristin tai vegaanin suussa liha yksinkertaisesti maistuu hyvältä. Miksi tinkiä mausta, kun voi jättää pois vain ne lihan syönnin negatiiviset vaikutukset? Keinolihan syöminen pudottaa oman ruokailun ympäristövaikutusta, eikä ainoakaan eläin kärsi ruoan tuotantoon liittyen.
• Lihan korvikkeet ovat monille sekasyöjillekin helppoja valmistettavia. Kun kasvisruoan valmistamista aloittelee ensimmäistä kertaa, on helpointa aloittaa pienin askelin itselle tutun oloisista ruoista ja tuotteista. Siirtymällä pelkkien palkokasvien sijaan lihankorvikkeisiin, oman ruokavaliomuutoksen ensiaskeleilla maailma ei käänny täysin ylösalaisin, vaan on olemassa vielä jotakin tutun oloista, kun kaikki muu tuntuu muuttuvan. Baby steps. Suurimman positiivisen muutoksen avaimet ovat juuri kasvissyönnin kanssa flirttailevien sekäsyöjien käsissä.
• Lihan syöminen liitetään yhdessäoloon ja mukaviin hetkiin. Pääsiäsenä syödään yhdessä lammasta. Juhannuksena grillataan makkaraa. Jouluna paistetaan kinkku. Moni kokee olonsa ilonpilaajaksi tarjotessaan kenellekkään linssimuhennosta lampaan viulun sijaan, tai tofumureketta joulukinkun sijaan. Riittävän uskottava lihankorvike pitää tunnelman korkealla eikä riko ruokaan liittyvää perinnettä.

Mitä eroa on tavallisella lihankorvikkeella ja pelottavan taitavasti toteutetulla lihankorvikkeella?

Uskon, että etenkin jos haluat viekotella paatuneen grilli-Jorman vegemmälle puolelle, sitä on ihan turha edes yrittää tehdä kesäkurpitsa-tofu-vartaan kautta. Pääset helpoimmalla, kun hankit niin uskottavan lihankorvikkeen, ettei “uhri” huomaa vahingossa syöneensä kasvisruokaa.

Pelottavan taitavasti toteutetut lihankorvikkeet saavat kaltaiseni pidempään kasvisruokaa syöneen tyypin pysähtymään pienen järkytyksen vallassa “Voihan paska. Tää ei ookkaan vege.” tutkiskelemaan ruokaa ja havaitsemaan tarkan koostumuksen analysoinnin perusteella, että kyseessä ei sittenkään ole liha, vaan pelottavan taitavasti toteutettu keinoliha.

Tavallinen keinoliha (sarjassa Nyhtis, Härkis, jne.) on herkullista ja toimii moniin ruokiin vaivattomana lihankorvikkeena. Kyseisten tuotteiden ei kuitenkaan ole edes tarkoitus hämätä harjaantunutta lihasieppoa. Niiden tarkoitus on tarjota terveellisiä kasvispohjaisia vaihtoehtoja lihan kokkaamiseen tottuneille sekasyöjille, mikä on tosi jees. Niistä maistaa pavun, mutta koska se on oletuksenakin, se tuntuu kivalta. Henk. koht. tykkään kyseisistä tuotteista juuri siksi, että ruokahetken ei tarvitse alkaa säikähdyksellä.

Hardcore-meat lover tai lihan vierotusoireidensa kanssa kärvistelevä tuore kasvissyöjä tuskin on kovin vaikuttunut papuisan terveellisestä lihattoman makuisesta elämyksestä, joka ei maistu naudan kankulta tai medium rare burger-pihviltä. Sitä varten tässä nyt on siis tämä lista. Koska pihvin voi syödä ja säästää.

…Ainoa paikka jossa keinolihojen kanssa ei pahemmin säästetä, on kaupan kanssa. Se halpa ja edulliseksi kehuttu kasvissyönti tapahtuu, kun siirtyy suosiolla prosessoimattomien palkokasvien ihmeelliseen maailmaan.

Pelottavan aidon oloiset lihankorvikkeet kasvissyöjälle ja kaikille muillekin

Beyond Meat

Tilasin ensi kertaa Beyon Meat pihvin meksikolaisessa ravintolassa burgerin väliin. Kun burgeri saapui, ja pääsin iskemään nälkäisenä haarukkani herkkuun, ja sain palan suuhuni, tunnustan järkyttyneeni hiukan. Ensireaktioni oli, että keittiössä on mennyt vahingossa tilaukset sekaisin.

Tutkiskelin burgeria tarkemmin, ja havaitsin, että se näytti silmään hivenen erilaiselta kuin liha. Beyond Meat pihvi oli siis herkullinen, mutta myös yksi varmimmista tavoista saada liki-vegaani kasvissyöjä kokemaan olonsa epämukavaksi. Jos en olisi tiennyt, että kyseessä todella oli kasvispohjainen vaihtoehto, se olisi mennyt täydestä kuin väärä raha.

Beyond Meat pihvien maku on aivan kuin naudan lihassa, ja koostumus tuntuu uskottavasti jauhelihalta. Itseäni häkellyttää myös pihvien muotoilu, joka todella näyttää jauhelihaisalta, massapötköstä leikatun sijaan. Beyond Meat pihvejä löytää ainakin K- ja Citymarkettien pakastealtaista.

Pouttu Muu kasvispyörykät

Pyrin jokaisella Suomi-reissullani maistamaan uusia vegetuotteita, joskin yhden reissun puitteissa on hankalaa maistaa kaikkia, kun valikoima on laajentunut viimevuosina niin paljon. Ostin Muu-pullia uteliaisuuteni tyydyttääkseni. Paistoin pullat pannulla, ja söin ne perunamuusin kaverina. Meillä oli jälleen käsillä “nyt kasvissyöjälle tuli epämukava olo” -tyyppinen hetki, sillä pullien koostumus tuntui aivan samalta kuin kaupan valmislihapyöryköissä, myös maku oli niin samanlainen, että jälleen kerran, jos en olisi tiennyt paremmin, olisin vaikkapa buffetissa kävellyt Muu-pullien luota jonkin aivan muun pariin.

Muu kasvispyöryköitä löytyy Prismoista ja K-kaupoista.

Bon Vegan kasvisnakit

Bon Vegan vegenakit ovat mielestäni tällä hetkellä uskottavin löytämäni nakin/ makkaran korvike. Nakit ovat Hodarinakin pituisia, ja maistuvat todella samalta kuin HK:n sininen. Ainoa tapa jolla Bon Soyan nakkeja voisi parantaa vielä nykyisestään olisi napsahtava kuori.

Lauantaimakkaran / HK:n sinisen maun helppo toistettavuus saattanee johtua lähtötuotteiden matalasta lihapitoisuudesta, jolloin suurin osa mausta tulee joka tapauksessa makkaran mausteseoksesta, ei niinkään lihasta.

Vinkkaan myös sen verran, että vaikka Bon Vegan nakit maistuvat satavarmasti myös lihansyöjälle, Bon Soyan grillimakkara puolestaan ei. Brändin grillimakkara on jostain syystä hyvin erilainen, ja saa lähinnä pettymyksen kyyneleen vierimään silmäkulmasta, jos odotuksena oli perinteisen grillimakkaran identtinen vege-kaksonen.

Bon Vegan kasvisnakkeja löytyy Prismoista ja K-kaupoista.

Bon Vegan grillipihvit

Bon Vegan (Miksi muistan, että brändin nimi olisi Bon Soya?) grillipihvit ovat oma lempparini. Ne on marinoitu tavallisessa tomaattisessa grillimarinadissa, ja ne sopivat älyttömän hyvin syötäväksi niin sellaisenaan kuin vaikkapa burgerinkin välissä.

Bon Soyan pihvipakettia avatessa sieltä löytyy pienempää murua itse pihvien lisäksi, jolloin en ole itse kokenut niin suurta shokkia siitä, että “onkohän tää varmasti vegeä?”. Pöytään katettuna näillä pihveillä saa silti toisen kasvissyöjän kysymään “Oletko sä aivan varma, että nää ei ole lihaa? Nää haisee ja näyttää juuri siltä itseltään.”

Bon Soyan grillipihvejä tai “grillikotletteja” on tällä hetkellä saatavilla ainakin K-kaupoista.

Naturli Schnitzelit

Eräänä perjantaina päätin, että nyt kokeillaan jotain uutta. Kaupan pakastealtaasta mukaani päätyivät Naturlin soijapohajiset snitselit. Jostain syystä en odottanut niiden olevan mitenkään hurjan erikoisia, lähinnä saman tyyppisiä kuin paneroidut soijasuikaleet yleensäkin, mutta jostakin syystä kun vegaaninen wiener-leikeannos oli viimein valmis, kokemus oli jälleen hämmentävän uskottava. Schnitselin lihaisa kuiturakenne ja possumainen mehukkuus tuntuivat häkellyttäviltä.

Vaikuttaisi siltä, että Naturlin Schnitzeleitä ei ole vielä toistaiseksi löydettävissä pakastealtaista Suomessa, mutta uskoisin, että omalta kauppiaalta ja tuotteiden maahantuojalta tiedustelemalla niitä voisi hyvinkin saada myös oman alueen ruokakauppaan. Koska Naturli’ Food Schnitzelit on ehdottomasti kokeilun arvoinen herkku. Innokkaimmat sipsikaljavegaanit pakkaavat seuraavalle Tallinnan reissulle kylmälaukut matkaansa.

Tällä hetkellä Tallinnassa tuotetta saa Rimeistä, ja joistakin Selvereistä. Suomen markkinoilla olevista Naturli-tuotteista voi tiedustella Naturlilta suoraan.

Next Level Vegejauhis

Next Level Vegejauhis on maultaan ja suutuntumaltaan mukavan lihaisa jauhelihan korvike, jota hyödynnetään juuri kuten jauhelihaakin. Lidleistä saatavilla oleva jauhelihan korvike sopii erityisen hyvin perinteisiin jauheliharuokiin kuten esim. makaronilaatikkoon, tortillojen täytteeksi, jauhelihakastikkeeseen, pasta bologneeseen, jne. Erona lihaa sisältävään jauhelihaan on, että Next Level jauhis ei hajoa pieniksi nuudelin näköisiksi palasiksi paistaessa, vaan pikemminkin pilkotuiksi kasvisjauhiksen paloiksi. Toteaisin, että Next level jauhis on kokonaisuudessaan lihaisasta menosta tykkäävälle vegeistäjälle nappiosuma.

Erityisen hyvin väitän, että vegejauhis toimii kotitekoisessa vegejauhelihapihvissä tai -pullissa. Tavallisessa vegebolognesessa puolestaan toimii mielestäni soijarouhekin.

Next Level vegejauhista ja saman sarjan burgerpihvejä löytyy Lidleistä.

Burger Kingin Rebel Whopper-pihvi

Rebel Whopper burgeri ei ole vegaaninen, sillä kyseisissä burgereissa käytetään kananmunaa sisältävää majoneesia. Itse Rebel-pihvi kuitenkin on.

Eräänä kauniina perjantai-iltana Woltitimme kotiin testiin Rebel Whopperit ja shokki iski jälleen ekan puraisun jälkeen. Koostumus on samalla tavalla kuituinen kuin naudanlihapihvissä ja maku on precis, aivan just eikä melkein, identtinen kuin perinteisessäkin naudanlihapihvissä. Ensireaktioni oli käskeä syömäseuraa odottamaan, että tarkastan pihvin. Pihvin on teräväreunaisen lieriön mallinen, eli päältä päin voi olla varma, että kyseessä on ollut vege-pötkö joka on viipaloitu. Silti maku oli niin perinteisen kaltainen, että se jäi hämmentämään.

Täysin yllätyksettömästi, Burger Kingin hampurilaisia saa ostaa Burger Kingistä tai Woltin tai Foodoran kaltaisten ruokalähettipalvelujen kautta.

Kommenteissa voit myös ilmiantaa oman suosikki lihankorvikkeesi lihaisia vegevaihtoehtoja kaipaaville!

-Anna

____________________________________________

Luitko jo?

Muoviton elämä? – Tältä näyttää muoviton ruokavalio

Ekologinen koiranruoka – Vertailussa 4 brändiä

Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu?

The post Vegaaniset lihankorvikkeet jotka maistuvat paatuneimmallekin lihansyöjälle appeared first on Ihme ituhippi.

Kesän alussa päätin, että tämän kesän toivelistallani olisi ehdottomasti oppia tekemään sitruunasorbettia itse kotona. Ajattelin etukäteen, että se olisi jotenkin haastavaampaa kuin mitä se lopulta oli. Kuvittelin, että siihen vaadittaisiin ainakin jäätelökone ja paljon erikoisempia aineksia kuin mitä todellisuudessa lopulta oli tarpeen. Tässä postauksessa jaankin siis maailman helpoimman sitruunasorbertin ohjeen.

Kokeile rohkeasti erilaisia sorbettimakuja

Sitruunasorbetin reseptin toteuttamisen helppous sai minut pohtimaan muitakin sorbettivaihtoehtoja aivan uudesta näkökulmasta. Teknisestihän vaikkapa vadelmasmoothiesta saisi upean vadelmasorbetin, ja mangosta mangosorbetin. Etenkin vadelma- ja mangosorbetti todennäköisesti onnistuisivat myös erittäin hyvin täysin ilman lisättyjä makeutusaineita, sillä marjat ja hedelmät itsessään ovat jo ihanan makeita.

Ruusuvedellä ja kurtturuusun lehdillä kikkailemalla voisi luoda ylellisen ruususorbetin. Minttuteetä ja mintunlehtiä jäädyttämällä voisi puolestaan syntyä raikastava minttusorbetti. Maailma on todellakin mahdollisuuksia täynnä.

Samalla tyylillä voit kokeilla myös näitä sorbetteja:

• Vadelmasorbetti
• Mangosorbetti
• Ruususorbetti
• Minttusorbetti

Vegaaninen sorbettiresepti – uhka vai mahdollisuus?

Kotitekoinen sorbetti on helppo toteuttaa vegaanisena, eikä ainakaan oman kokeiluni perusteella ole mitään varsinaista syytä miksi sorbettiin olisi tarvetta koostumuksen parantamisen nimissä sekoittaa raakaa kananmunanvalkuaista tai liivatetta. Resepti toimii herkullisen hyvin ilmankin, ja etenkin tällaisessa reseptissä jossa vegaanisuus tiputtaa aineksia pois listalta, sitruunasorbetin tekeminen kotona on vielä aikaisempaakin helpompaa ja suoraviivaisempaa.

SITRUUNASORBETIN RESEPTI (VEGAANINEN)

Sitruunasorbetin ainekset:

• 2,5 dl sitruunamehua (n. 8 sitruunan mehu)
• 5 dl vettä
• 250g sokeria
• 2 rkl raastettua sitruunankuorta

Vegaanisen sitruunasorbetin valmistusohje:

Purista sitruunoista mehu. Sekoita kaikki ainekset keskenään, ja lämmitä kasarissa niin kauan, että sokeri sulaa sekaan. Älä anna kiehahtaa, pelkkä hellä lämmitys riittää.

Jos olet aina ajatellut, että sorbetin tekemiseen vaaditaan jäätelökone, tai hommasta ei tule mitään, voin meidän molempien iloksi todistaa tuon uskomuksen olevan väärä. Jäätelökone varmasti helpottaa sorbetin tekemistä, mutta se ei ole missään nimessä pakollinen lisätarvike täyttämään keittiön kaappeja.

Kaada neste joko metalliseen tai lasiseen leivontavuokaan, ja laita pakastimeen. Käy pakastimella noin 20 minuutin – puolen tunnin välein raaputtamassa jäätä irti reunoista lusikalla ja sekoittamassa sitä vuoan keskelle. Parin kolmen tunnin kuluttua jäädyttämisen ja sekoittamisen aloittamisesta, löydät pakastimestasi valmiin vegaanisen sitruunasorbetin. Tee sorbetista palloja lusikalla tai jäätelökauhalla, ja tarjoile joko sellaisenaan tai kauniiden yrttien tai syötävien kukkien, kuten esimerkiksi orvokkien kanssa.

Oletko kokeillut vegaanisen sorbetin tekemistä kotona? Vinkkaa suosikkimakusi kommenteissa!

-Anna

____________________________

Luitko jo?

Muoviton elämä? – Tältä näyttää muoviton ruokavalio

Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit

Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Vegaaninen sitruunasorbetti – Onnistu ilman jäätelökonetta! appeared first on Ihme ituhippi.

Tässä postauksessa selitän miksi haluan vältellä muovia, millainen meidän tavallinen ruokavalio on ja miten muovittomuuspyrkimykset vaikuttivat siihen. Kerron myös tekikö muovittomuus ruokakauppareissuista hurjan paljon vaikeampia ja nousiko vai laskiko tavallisten ruokaostostemme hinta kahden hengen taloudessa.

Mitä järkeä muovin välttelyssä on? Miksi tavoittelen muovitonta elämää?

1. Muovia kerätään kierrätettäväksi, mutta tämän hetkinen kierrätyskapasiteetti ei riitä kerätyn määrän prosessointiin, jolloin muovi saattaa päätyä ulkomaille kierrätettäväksi ja sieltä mahdollisesti huonon infrastruktuurin seurauksena valtameriin.
2. Muovia voi kierrättää vain 2-3 kertaa, ennen kuin se on lopullisesti roska. Paperia voi kierrättää 3-4 kertaa ja lasia sekä metallia ikuisesti.
3. Jokainen kotonamme oleva muovituote aiheuttaa mikromuovipäästöjä. Syömme mikromuovia pankkikortin verran viikossa (eli 52 pankkikortillista vuodessa) huomaamattamme, eikä mikromuovin pitkäaikaisvaikutuksia elimistössä ole vielä tutkittu riittävästi.
4. Muovin valmistuksessa käytetään erilaisia kemikaaleja mm. muovinpehmentiminä, jotka saattavat toimia hormonihärikköinä sekä olla karsinogeenisia. Riippuen pakkauksessa käytetystä muovilaadusta ja esim. siitä onko muoviin pakattu elintarvike vaikkapa rasvainen, hapan tai emäksinen, sekä lämpötilasta jolle pakkaus on altistunut kuljetusmatkalla, kyseiset haitalliset kemikaalit saattavat imeytyä pakkauksesta ruokaan ja päätyä sitä kautta elimistöömme.

Mitä me syödään? Millainen meidän ruokafilosofia on?

Olemme molemmat vegetaristeja. Aiemmin meillä syötiin myös munia, mutta hiljattain ne tippuivat pois. Maitotuotteiden kanssa pyrin valitsemaan kasvipohjaisen tuotteen aina, kun se ei vaikuta merkittävästi tuotteen makuun, koostumukseen tai käytettävyyteen, eli esimerkiksi kauramaitoa ja kaura- tai soijakermaa perinteisten versioiden sijaan.

Leivomme leivän itse kotona, ja sitä tulee leivottua kerran tai pari viikossa, joten kaupasta tulee ostettua leivän sijaan jauhoja. Ruokajuomana juomme vettä. Teemme ruoat pääosin itse kotona, ja perjantaisin tai lauantaisin Woltitamme pizzaa tai jotain muuta vastaavaa kotiin. Leivon makeita leivonnaisia silloin tällöin, mutta siihen ei ole syntynyt samanlaista rutiinia kuin leivän leivontaan. Ostamme pavut ja kikherneet kuivattuina, ja keitämme niitä viikossa kuluvan määrän jääkaappiin odottamaan viikoittain.

Vaikeasti veganisoitavat eläinperäiset tuotteet

Ainoat “korvaamattomat” ovat oikeastaan hapukoor, eli smetana, juustot ja voi. Juustoraasteeksi uuniruokiin toimii myös vegejuusto, mutta sellaisenaan syötäväksi en ole löytänyt makuhermojani miellyttävää vegejuustoa. Tiedän, että ainakin Suomessa on saatavilla jotakin aika uskottavan oloista voin kaltaista valmistetta, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt paljon hehkutettua vegaani-voita Tallinnalaisista ruokakaupoista. Helppo vegaaninen vaihtoehto olisi margariini, mutta en pidä margariinin mausta.

Eläinperäisten tuotteiden kanssa pyrin ostamaan ne pääasiallisesti luomuna, ajatellen, että kyseiset lehmät ainakin pääsevät varmasti ulkoilemaan.

Tältä meidän muovittoman kuukautemme ruokakauppareissut näyttivät

Mitä meiltä löytyi kaapista ennen muovittoman toukokuun alkua?

Ennen ekaa ruokakauppareissua meiltä löytyi kaapista jonkin verran kahvia, teetä, mausteita, hunajaa, vegejogurttia, voita, ohraa, tattaria, linssejä, kaurahiutaleita ja pakastepinaattia. Ikkunalaudalla meillä kasvaa persiljaa ja basilikaa.

Muoviton elämä – Ruokakauppareissu 1 & herkkujuoksu

30.04 ruokakauppareissu

• Rimi (Supermarket) – 32,57€
• Biomarket (Kauppahallin ekopuoti) – 18.74€
• Selver (Kauppahallin supermarket) 6,39€
• Juustukuningad (Kauppahallin juustoliike) 6,87€
• Balti Jaam (Kauppahallin vihannestori) 1,28€ + 2.09€

Yhteensä: 67,94€ -> 33,97€ per henkilö.

Prisma – 18.30€ -> 9.15€/ hlö

Tällä kauppareissulla vaikein ostopäätöksiin vaikuttava tekijä: Syntymäpäiväkakku. Mango-juustokakun pohja syntyi muoviin pakatuista digestivekekseistä, koska minulla ei ollut aikaa väkertää keksejä itse. Mangosose tuli peltitölkistä (jossa on muovivuoraus). Tuorejuusto ostettiin muovipurkissa. Fetapizzan feta kulkeutui kotiin muovipakkauksessa. Barilla-pasta oli tavallisen marketin ainoa kartonkiin pakattu vaihtoehto, ja siinäkin oli muovi-ikkuna.

Ruokalasku oli edullisempi kuin normaalisti. Perustarvikkeet ovat samat kuin muutenkin, mutta muovittomuus pakotti jättämään pois tavallisimpia heräteostoksia, kuten sipsit, makeiset, sekä parmesaanin.

Ruokakaupassa käymiseen ei mennyt merkittävästi sen enempää aikaa kuin normaalistikaan, sillä tavallinen marketti (Rimi) tuli juostua läpi nopeasti, ja loppuaika kului torilla. Isoin ero oli, että torilla on oikeasti kivaa käydä, toisin kuin supermarketissa.

Muoviton elämä – Ruokakauppareissu 2 & pikkujuoksu

Tokaa kertaa toukokuussa kävimme “oikeasti” ruokakaupassa 12.05.

• Rimi – 30.79€
• Biomarket – 7.74€
• Juustukuningad – 5.03€
• Balti Jaam – 6,66€
• Selver – 7.56€
• Marjakoju – 5.45€

Yhteensä: 62,43€ -> 31,22€ henkilö

13.5 tapahtui ylimääräinen juoksu lähikauppaan Selveriin, 3,37€ -> 1,69€/ hlö (En tullut ottaneeksi kuvia. Kyseessä oli pari rullaa leivinpaperia.)

Tokan ruokakauppareissun yhteydessä homma tapahtui jo hiukan enemmän rutiinilla, ja alkoi olemaan jo oikeasti aika hauskaa. Myös totesin, että ehkä on ihan ok kuluttaa fetaa ja tofua, sillä ne ovat niitä tuotteita joita ei ihan oikeasti saa ilman muovia ja niiden kohdalla muovin käyttö saattaa olla jopa ihan järkevää.

Muoviton toukokuu – Ruokakauppareissu 3

22.05 oli kuukauden viimeinen ruokakauppareissu.

• Rimi – 55.60€
• Prisma – 19.20€

Yhteensä 74,80€ -> 37,40€/ henkilö

Kolmannella ruokakauppareissulla meille tuli Tex-Mex fiilis. Emme olleet syöneet tortilloita hetkeen, joten totesimme, että fuck it ja matkaan lähtivät tortillapakkaus sekä nachopussi. Jäin pohtimaan, että tortillaleipää voisi varmasti valmistaa kotonakin, mutta en ole ihan varma siitä, mitä lopputuloksesta mahtaisi tulla. Ja toisaalta tunnustan, että myös mukavuudenhalulla oli vaikutusta. Valinnan mahdollisuus oli siinä, että käytänkö vartin vihannesten pilkkomiseen ja papujen sekä kastikkeiden tekemiseen, vai lisäksi vielä ylimääräisen tunnin tortillalättyjen luomiseen. Laiskuus voitti.

Toinen ongelmallinen oli vegejogurtti. Perinteisen eläinperäisen jogurtin saisi litran kartonkipakkauksessa, mutta vegejogurttia valitettavasti ei. Toisaalta kaipaisin lounaaksi ja välipalaksi joskus myös jotain jännempää kuin eilisen jämiä, puuroa, leipää, salaattia tai hedelmiä, ja siinä kohdin jogurtti on oikeasti kivaa vaihtelua rutiiniin.

Paljonko meillä meni kuukaudessa rahaa muovittomaan ruokavalioon?

Aikaisemmin ruokalaskumme on ollut noin 80€ viikossa, eli noin 240€ kuukaudessa yhteensä ja noin 120€ per henkilö kuukaudessa.

Tämän kuukauden aikana meillä meni kuukaudessa rahaa ruokakauppaan yhteensä 226.84€ kahdelta hengeltä, eli 113.42€ / henkilö. Käytännössä näiden päälle tuli vielä kerran viikossa pizzan Woltittaminen kahdelle, eli n. 18€*4=72€, eli kaikki ruokakustannukset yhteensä kahdelle hengelle olivat 298,84€, eli 149,42€/ henkilö.

Säästö ei ole valtava, mutta toisaalta se on silti säästö. Muoviton ruokavalio ei siis ole tavallista kalliimpi, vaikka joitakin yksittäisiä tuotteita vaihtaisi jopa kalliimpiin vaihtoehtoihin, kuten omassa tapauksessamme esim. Barillan pasta tai torilta haetut vihannekset.

Paljonko meidän kuukauden muovittomat ruokaostoksemme olisivat maksaneet Suomessa?

Koska oma tuloksemme koskee ruoan hintoja Tallinnalaisissa supermarketeissa, tein vertailevan laskelman, jonka mukaan kuluttamieni täsmälleen identtisten elintarvikkeiden hintaero suomalaisen ja virolaisen Prisman välillä on 15%. Erään tuttavani tekemän toisenlaisen laskelman mukaan, jossa suosittiin mahdollisimman paikallisia brändejä, pakkausmateriaalilla ei ollut merkitystä, sekä kulutettiin lihaa, esimerkkikorin hinta oli Suomen puolella noin 25% kalliimpi.

Ihan vaan yleisen vertailun vuoksi laskin mukaan myös viikonloppupizzat. Tavallisen Helsingin Sörnäisessä sijaitsevan pizzerian menusta ja Woltin toimitushinnastosta tsekattuna meidän tavallinen viikoittainen pizzasetti maksaisi Helsingissä noin 23.30€. Eli Suomessa pizzaan tai vastaavaan menisi noin 93,20€ kuukaudessa kahdelta hengeltä, vs. yllä mainittu 72€ Tallinnassa.

Ruokakauppaan käytetty raha & kaikki kuukauden ruokakulut yhteensä

Jotta meidän ruokakauppaan kuluttamamme summa olisi siis vertailukelpoinen,

Olettaen, että ruoka on Suomessa 15% kalliimpaa, kuukauden ostoksemme olisivat maksaneet:

• 260,86€, eli noin 130,43€ per henkilö

Vaihtoehtoisesti olettaen, että ruoka on Suomessa 25% kalliimpaa, kuukauden ruokaostoksemme olisivat maksaneet:

• 283,55€ ja 141,77€ per henkilö.

Jos laskee kuukauden kaikki ruokakustannuksemme, eli siis sisältäen kotiin toimitetut pizzat, loppusumma on suomalaisella hinnalla kahdelle hengelle noin 354,06 – 376,75€ ja yhdelle hengelle noin 177,03-188,38€ välillä.

Oman Suomen vuoteni tarjoamalla kokemuksella tulos ei oikeastaan ole mielestäni hirveän suuri. Helsingin yliopiston 2018 tekemän selvityksen mukaan, alle 45-vuotiaan naisen ruokakuluihin menee Suomessa 261 euroa kuussa ja alle 45-vuotiaan miehen ruokakuluihin menee kuukaudessa 294 euroa, eli oletettavasti alle 45-vuotiaan heteropariskunnan ruokakuluihin menisi yhteensä 555€.

Eli yllä laskemani ja hintakorjaamani muoviton ja pääosin kasviperäinen ruokavalio on siis lähes parisataa euroa edullisempi kuukaudessa, kuin virallinen arvio tavallisen suomalaisen pariskunnan ruokakustannuksista.

Suomen ja Viron välisen ruoan hintaero on hiukan ironinen. Sitä voisi helposti kuvitella, että maassa, jossa ruoan verotus on kevyempää ruoka olisi myös halvempaa. Ruoan arvonlisäveroprosentti on Suomessa 14%, siinä missä Virossa ruoan arvonlisäveroprosentti on 20%.

Mitä kuukaudesta muovitonta elämää jäi käteen?

Riittää, että ruokakaupassa käy harvemmin kuin kerran viikossa

Olin aina luullut, että kävisimme ruokakaupassa kerran viikossa. Olin näemmä väärässä. Oikeasti käymme kaupassa noin 10 päivän välein. Isojen ostosten välissä saatamme hakea joko perjantaiherkkuja tai jonkin kauempana saatavilla olevan vegetuotteen noin kerran viikossa.

Ruokakauppareissujen kesto ei merkittävästi muuttunut

Supermarketti tuli kahlattua läpi aikaisempaa nopeammin ja ylimääräinen aika kului torilla kierrellessä. Toisaalta pohdin, että voisi olla fiksua siirtää ruokaostoksemme jatkossa Rimistä Prismaan, jolloin ei olisi tarvetta ylimääräisille Prisma-reissuille.

Tallinnassa ruokakauppakäyntien nopeuden kanssa helpotti se, että Balti Jaamin kauppahallista / torilta löytyy “yhdestä” ovesta oikeastaan kaikki mitä marketista ei saa. Jos budjetin kannalta ei olisi mitään väliä sillä, että ostaako kaiken siitä kalliista marketista (eli Selveristä), myös marketista hankittavat tuotteet voisi teoriassa hankkia Balti Jaamilta yhden pysähdyksen taktiikalla. Olen kuitenkin ehkä sen verran pihi, että oli budjetti mikä tahansa, silti mieluummin käytän 15 ekstraminuuttia matkoihin ja käyn kahdessa kaupassa jatkossakin.

Ruokalasku pieneni

Kuten yllä jo kuvailin, ruokalaskumme pieneni aikaisemmasta. Kokonaisvaikutusta sillä oli noin 14 euroa kuukaudessa, mutta ainakaan muovittomuuteen tähtäävä ruokavalio ei siis ollut aikaisempaa kalliimpi, kuten itse alunperin pelkäsin.

Muoviton kokeilu muutti ruokavaliota terveellisempään suuntaan

Ruokavaliomme muuttui hiukan kokeilun seurauksena. Juusto tippui pääosin pois ja sama kävi joillekin prosessoiduille lihankorvikkeille. En oikeastaan ole jäänyt kaipaamaan kumpiakaan sen pahemmin. Olen ainakin itse kokenut, että ruokavaliomme on ollut terveellisempi ja sisältänyt enemmän tuoreita tuotteita.

En koe, että kuukauden muoviton kokeilu olisi pakottanut tinkimään yhtään mistään, pikemminkin ryhdyimme hiukan luovemmiksi. Meille kirkastui paljon paremmin, mitkä ovat oikeasti arvokkaita ja nautinnollisia, ja mitkä eivät.

Esimerkiksi leivänpäällisjuusto ei lopulta oikeasti tuo elämään kovin suurta lisäarvoa, mutta puolestaan satunnaisesti syöty laadukas juusto, jossa on oikeasti myös maku, tekee arjesta luksusta. Juustoa alkoi arvostamaan jotenkin enemmän, kun sitä ei ostanutkaan kilotavarana.

Kotona syntyvän ruokahävikin määrä ei muuttunut

Jäin pohtimaan syntyisikö muovittomasta ruokavaliosta enemmän hävikkiä kotona. Kuitenkin ilmeisesti tuo hävikin osuus taisi jäädä täysin ruokakaupan kannettavaksi.

Pohdin syntyisikö hävikkiä niin paljon, jos esimerkiksi kasvikset tuotettaisiin lähempänä ja ne toimitettaisiin kauppoihin pienemmissä erissä, mutta useammin? Kotona ruokahävikin kanssa ongelmaa ei ole ollut yhtään enempää kuin aikaisemminkaan, sillä ensin syömme nopeasti pilaantuvat tuotteet ja sen jälkeen siirrymme niihin, joilla on pidempi säilyvyysaika.

Roskiskaapin järjestys muuttui täysin

Meillä oli aikaisemmin iso 15-20 litran roskis pakkausjätteelle, paperikassi biojätteelle ja pienet 7 litran sangot paperille ja sekajätteelle.

Sekajäte meillä ei muuttunut suuntaan eikä toiseen ja biojätteenkin määrä pysyi samana. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun pakkausjätteen määrä väheni aivan valtavasti. Pystyimme vaihtamaan pakkausjätteelle (Tallinnassa pakkausjäteroskikseen laitetaan muovit, metallit ja lasi, jotka erotellaan jätelaitoksella kierrätettäviksi) tarkoitetun roskiksen paperille, ja pienemmän pakkausjäteroskiksen täyttyminen vei 3 viikkoa, aikaisemman ison roskiksen viikoittaisen viemisen sijaan.

Millaiset elintarvikkeet tuottivat eniten muoviroskaa?

Meidän taloudessa muoviroskaa syntyi kaikkein eniten seuraavista:

• Jogurtti
• Feta
• Tuorejuusto
• Tofu
• Kasvikermat ja kauramaito
• Basmatiriisi
• Tex-mex herkut
• Juomapakkaukset

Basmatiriisiä olisi saatavilla Tallinnassa myös bulkkitavarana, mutta ainakin meidän lähimmästä Biomarketistamme se oli loppu. Vaikka tumma hiukan pyöreämpi riisi on terveellisempää, ei ole kiva syödä riisiruokaa, jonka suutuntuma on sama kuin ohralla.

Kävin myös Balti Jaamin lihahallissa metsästämässä koiran lääkintää varten kinkkuleikettä, jonka saisi paperiin käärittynä, mutta se oli turha reissu. Etsiskelen vieläkin lihatiskiä, josta koiran kuukausittaisen kinkun saisi paperiin käärittynä.

Mistä löytää herkut, joita ei ole pakattu muoviin?

Erityisen vaikeaa muoviton elämä oli herkkujen suhteen.

Juomapakkaukset ovat muovisia panttipulloja, mutta testini kannalta ne lasketaan kotiin kulkeutuvaksi muoviksi. Erityisesti meillä kuluu näin kesällä verigreippimehua ja tonic-vettä, joista saa sekoitettua ihania greippi-tonic mocktaileja, jotka eivät ole liian makeita, mutta jotka ovat kuitenkin ihanan virkistäviä. Esim. Fentiman’s tai Fever Tree tonic-vesiä saisi myös lasipulloissa, mutta niiden litrahinta on yli puolet kalliimpi isoihin muovisiin panttipulloihin verrattuna.

Makeisia saa irtokarkkiosastolta paperipussiin. Myös osa suklaista, kuten esim. Fazer ja Lindt on pakattu paperiin ja folioon muovikääreen sijasta. Karkkien suhteen ongelma ei siis ollut kovin suuri. Sipsit kuitenkin myydään auttamatta muovipusseissa. Muovipusseihin pakattuja suolattuja maapähkinöitä jäin myös vähän kaipaamaan.

Mitkä elintarvikkeet todella vaativat muovipakkausta hygienian ja säilyvyyden takaamiseksi?

Ymmärrän muovipakkaukset sellaisisten tuotteiden kanssa, joiden säilyvyyden ja hygieenisyyden kannalta ne ovat oikeasti ainoa helposti toteutettavissa oleva vaihtoehto, kuten juuri kosteat ja tahmaiset tuotteet, esimerkiksi tofu, tuorejuusto ja feta.

Kuivatuotteiden pakkaaminen muoviin ei puolestaan tuo niille mitään lisäarvoa, esimerkiksi riisit ja pastat voitaisiin aivan yhtä hyvin pakata paperipussiin kuten jauhot, tai jopa myydä bulkkitavarana supermarketissa samalla tavoin, kuin nykyisin tehdään esimerkiksi irtomakeisten ja irtopähkinöiden kanssa. Asiaa koskeva elintarvikelainsäädäntö ja hygieniasääntely on kuitenkin käsittääkseni aivan sama.

Minkä tuotteiden kanssa muovisia pakkauksia voisi parantaa?

1. Vegaaninen majoneesi

Olisin riemuissani ikihyviksi, jos vegaanista chili- ja paprikamajoneesia saisisi lasipurkeissa. Tällä hetkellä maustamatonta Helmann’sin vegemajoa saa lasipurkissa. Jatkossa taidan siirtyä suosiolla Helmann’siin ja lisäillä itse omat paprikani ja chilini mukaan.

2. Ketsuppi

Ketsuppi oli toinen ongelmallinen. Olen nähnyt ketsuppia lasipurkeissa, mutta kun sitä alkaa etsimään, sitä ei löydä.

3. Maito- ja kermapurkit

Maito- ja kermapurkkien kanssa toivoisin takaisin sitä aikaisempaa designia, jossa toinen pääty taitettiin auki, nykyisten muovikorkkien sijaan. Myös ihan siitä syystä, että ainakin allekirjoittanut rähmäkäpälä loiskuttelee muovikorkista kaiken pitkin keittiön tasoja.

4. Suolaiset naposteltavat

Kaipaisin jonkinlaista tuotetestausta. Onko sipsien tai suolapähkinöiden välttämättä oltava muovipusseissa? Suosisin mielelläni jatkossa brändiä, jonka pakkaus olisi aidosti kierrätettävissä paperin seassa tai hyödynnettävissä esim. biojätepussina.

5. Kuivatuotteet (Pastat, riisit, jauhot, palkokasvit)

Supermarketeissa myydään irtokarkkeja ja irtopähkinöitä. Koska se selkeästi onnistuu nykyisen kaltaisen elintarvikelainsäädännön ja hygieniamääräysten puitteissa, ei ole mitään oikeaa syytä sille, miksi esimerkiksi ihan tavallista makaronia ei voisi myydä asiakkaan omaan pussiin, astiaan tai vaikkapa paperipusiin. Jos kysyntää kyseisenkaltaiselle toiminnalle olisi riittävästi, varmasti myös suuremmat supermarkettiketjut tarttuisivat aloitteeseen. Itse ainakin arvostaisin vaihtoehtoa kovasti.

Muovittoman toukokuun jälkeen oikeasti muoviton elämä? Mitä tämän jälkeen?

Jos voin viedä roskia harvemmin, kokea oloni terveemmäksi, tehdä ruokakauppareissuista kivempia ja säästä muutaman euron kuussa, on varmaan aika helposti arvattavissa, että aion jatkaa tämän kaltaista ostokäyttäytymistä myös jatkossa. Muoviton elämä ruokakaupassa on yllättävän kivaa.

En koe, että alun nihkeyden jälkeen vaiva olisi ollut turhan suuri, jonka lisäksi tässäkin touhussa on tarpeellista olla itselleen armollinen. On turhaa stressata liikaa siitä, jos pari tuotetta on oikeasti kaikkein fiksuinta pakata muoviin, ja joita ei saa muuten. Sitten on toinen asia, jos koko ruokakassi rapisee muovista, ja jo yhden ruokakauppareissun jälkeen saa olla raahaamassa valtavaa muoviroskien säkkiä pihalle.

Koin, että kokeilu rikastutti elämääni, sillä en ole aikaisemmin pitänyt torilla ostoksilla käyntiä kovin vakavasti otettavana vaihtoehtona, tai juustokaupassa käyntiä budjettiin sopivana, mutta molemmat jutut ovat sellaisia, jotka ovat oikeastaan tuoneet minua ehkä tavallaan lähemmäksi ruokaa ja saaneet arvostamaan sitä enemmän.

Millainen oma oletuksesi lopputuloksesta olisi ollut? Olisitko itse kiinnostunut kokeilemaan mahdollisimman vähämuovisia ruokakauppareissuja?

-Anna

________________________________

Luitko jo?

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi – 4 syytä

FACEBOOK / INSTAGRAM/ YOUTUBE

The post Muoviton elämä? – Tältä näyttää muoviton ruokavalio appeared first on Ihme ituhippi.

Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja villivihanneksista jo jonkin aikaa, mutten ole saanut luettua ainoatakaan oikeaa kirjaa aiheen tiimoilta. Villiyrtit kutittelevat, mutta vajavaisilla tiedoilla syötäväksi kelpaavien tunnistaminen on haastavaa. Voikukka on kuitenkin siinä mielessä kiva ja turvallinen syötäväksi kelpaava luonnonkasvi, että se on jokaiselle helppo tunnistaa (kunhan erottaa sen leskenlehdestä), jonka lisäksi sitä tuppaa löytymään joka pihasta ja niemen notkosta.

Marttojen mukaan voikukassa on erityisesti C-vitamiinia, B-vitamiinia, karoteenia ja kaliumia. Veikkaisin myös, että kasvin eri osissa on luultavasti eri tyyppisiä ravinteita, esim. kukinnossa on mahdollisesti enemmän karoteenia keltaista väriä antamassa kuin kasvin muissa osissa.

Voikukkia kannattaa poimia keittiöön alkukeväästä ja kesästä, sillä etenkin lehdet ovat silloin vielä kevyemmän makuisia, verrattuna loppukesän hiukan kitkerämpään makuun. Vaikka olen nähnyt lehtiä käytettävän eniten, itse kuitenkin innostuin hunajaisen makuisista terälehdistä. Kesäistä fiilistä voi nauttia myös sisäisesti.

Voikukkia poimimassa

Voikukat kannattaa poimia sellaisesta paikasta, ettei sijainti ole autotien lähellä, ja  ettei kovin monta koiraa ole jättänyt kevään keltaista tervehdystä ylevässä kaaressa herkun päälle. Suosittelisin poimimaan ison kimpun, sillä kukkien koossa on eroa, ja on hankalaa hahmottaa etukäteen kuinka suuri määrä kukkia tuottaa minkäkin verran terälehtiä.

Kukkakimppua kannattaa ravistella sen verran että ötökät tippuvat matkasta. Keksien maku tulee suurelta osin juuri siitepölystä joka antaa voikukalle sen ihanan tuoksun, ja jos siitepölyn haluaa pitää matkassa mukana, terälehtiä ei kannata huuhdella. Eli syrjäisen ja rauhallisen poimintapaikan merkitys korostuu entisestään.

Alkuperäinen resepti on peräisin @ourecofriendlylife instagramista, josta muokkasin oman näköisempäni version; lisäsin vaniljasokeria, vähensin siirapin määrää ja ylipäänsä vaihdoin siirapin agavesiirapista tummaan siirappiin, jota sattui löytymään kaapin perukoilta. Aloin kokeilemaan, ja yllätyin todella iloisesti lopputuloksesta joka vie kielen mennessään.

Terälehtien nyppimiseen meni noin 10 minuuttia (ja siitä syntyi siitepölystä avaruusoliomaisen keltaiset sormet). Taikinan tekoon ja “pallotteluun” noin 10 minuuttia, ja uunissa kahden erillisen levyllisen paistamiseen vartti ja vartti. Eli yhteensä noin 50 minuutin projekti.

Voikukkakeksit resepti:

Taikinasta syntyy noin 12 voikukkakeksiä

Ainekset:

• 1,5 dl sokeri
• 3 dl vehnäjauho
• 1,5 dl voikukan terälehdet
• 0,75dl oliiviöljy
• 2 rkl tumma siirappi
• 1 tl leivinjauhe
• 1 tl vaniljasokeri
• hippunen suolaa

Ohje:

1. Nypi keräämäsi kukkakimpun voikukista 1,5dl terälehtiä (mittakupiin paineltuina).
2. Laita uuni esilämpenemään 190 asteeseen.
3. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi keksitaikinan oloiseksi massaksi.
4. Muotoile käsin noin valmislihapullan kokoisia palleroita ja asettele pallerot pellille, ja lykkää pelti uuniin. Pidä uunissa noin 10-15 min.

Keksejä kannattaa vahtia kärppänä, sillä ainakin omassa uunissani niiden pohjat palavat todella herkästi mikäli silmä herpaantuu. Itselläni taikinasta tuli noin 11 keksiä, eli  parista keksistä taisi tulla hiukan tarkoitettua isompia.

Tunnustan, että aiemmin en ole ollut kovin taitava keksien tekijä, mutta nämä onnistuivat häkellyttävän hyvin. Jokaisessa uunissa on aina hiukan vaihtelua, ja esim. meidän kaasu-uunissa alalämpö on huomattavasti jytympi kuin ylälämpö, ja sitä joutuu aina tarkkailemaan enemmän kuin pelkän kellon perusteella. Kun taikinapallot ovat “sulaneet” keksimäisen näköisiksi ja niissä alkaa olemaan kullankeltainen pinta, on hyvä hetki ottaa keksit uunista ulos.

Ylijääneet kukat laitoin veteen tuomaan kivan pilkahduksen väriä kotiin. Keksit olivat yllättävä menestys ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan villinä kasvanutta ruokaa.

Oletko kokeillut villiyrttien käyttöä keittiössä? Mitä teit? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit appeared first on Ihme ituhippi.

Koiranruoan laatu on suoraan yhteydeyssä eläimen hyvinvointiin. Jokainen koiranomistaja toivoo koiransa voivan hyvin. Kun koiranomistaja on herännyt oman ruokavalionsa terveys- ja ympäristövaikutuksiin sekä alkanut pohtimaan omaa hiilijalanjälkeään, koiranruoka ei ole yleensä se ensimmäinen asia joka tulee mieleen. Ennen pitkää kuitenkin myös ekologinen koiranruoka alkaa usein pohdituttamaan.

Millaisia vaihtoehtoja markkinoilta löytyy? Onko ekologinen koiranruoka terveellistä koiralle? Ovatko jotkin brändit parempia kuin toiset ja miten erilaiset ekologiset koiranruokabrändit eroavat toisistaan? Miten hyvää ekologinen koiranruoka on tavalliseen koiranruokaan verrattuna? Ja tietenkin yksi iso kysymys: Onko ekologinen koiranruoka kallista?

Vastuullinen ja ekologinen koiranruoka yleisesti

Useimmiten ruoan valinnan ensisijaisena perusteena on se, mitä oma koira tarvitsee;

• onko kyseessä pentu vai ikääntynyt koira;
• sohvaperuna vai atleetti;
• minkä kokoista rotua koira edustaa ja;
• onko koiralla erityisiä terveyteen liittyviä ongelmia?

Terveyshaasteisiin ekovalmistajat eivät vielä toistaiseksi vastaa, mutta muuten valikoimaa löytyy todella hyvin koiran ikään, kokoon ja aktiivisuustasoon perustuen.

Koiranruoan hiilijalanjälki

Ekologisessa koiranruoassa hiilijanjälki näyttelee isoa roolia. Perinteisten koiranruoan reseptien klassikot nauta ja riisi on ekovaihtoehdoissa useimmiten vaihdettu vähähiilisempiin silakkaan ja kanaan sekä perunaan tai kauraan. Koiranruoan hiilijalanjälkeen pätee aivan sama logiikka kuin ihmistenkin ravintoon: ruoan ainesosat tuottavat sen hiilijalanjäljesta noin 95% ja kuljetusten tuottamat päästöt noin 5%. Siinä mielessä ei ole siis välttämätöntä valmistaa koiranruokaa Suomessa, jos ainesosat on valittu fiksusti.

Koiranruoan alkuperämaa

Koiranruoan valmistajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa ruoan alkuperämaata, ellei kuluttaja erikseen kysy asiasta. Ekobrändien valmistajat ovat kuitenkin keskimäärin hyvin avoimia raaka-aineiden alkuperästä ja tuotteidensa valmistusmaista. Se on kätevä keino erottautua tavallisemmista koiranruoista. EU-alueella ruokaa valmistettaessa jokaisessa maassa on omat säännöksensä siitä mitä koiran ruoka saa sisältää, useimmiten raaka-aineena on ihmisten ruoaksi hyväksyttyjä eläimiä, joiden tietyt ruhonosat eivät vain maistu ihmisille, mutta joissa on silti ravintoarvoa.

Paras = kallein?

Useimmiten koiranruoan hinta korreloi ruoan laadun kanssa, mutta hintalappua ei silti kannata tuijottaa ainoana hyvän koiranruoan määritelmänä.

Koiranruokaa valitessa kannattaa perehtyä ennen kaikkea koiranruoan ainesosaluetteloon: sisältääkö koiranruoka esimerkiksi vehnää, maissia tai soijaa, jotka eivät sovi useille koirille? Sisältääkö koiranruoka lihaa vai “eläinperäisiä tuotteita”. Kanaa vai “siipikarjaproteiinia”? Koiran ruoansulatus on erilainen kuin ihmisen: ihminen tarvitsee paljon kuitua, mutta koira puolestaan kaipaa enemmän rasvaa ja proteiinia ehtiäkseen saada ruoasta kaiken tarvitsemansa, ennen kuin ruoka on ehtinyt kulkea nopean ruoansulatuksen läpi.

Eikö vegaaninen koiranruoka olisi kaikkein ekologisinta?

Teknisesti varmaan juu. Ja löytyyhän sitä markkinoiltakin. Toistaiseksi kuitenkin uskon, että koira on ainakin hammaskalustonsa perusteella ihan oikeasti sekasyöjä, toisin kuin ihminen. Koiralla ei olisi teräviä kulmahampaita ja lihan repimiseen soveltuvia poskihampaita, jollei koiraa olisi tarkoitettu syömään lihaa esimerkiksi luonnosta löytyvien haaskojen muodossa tai metsästyksen lopputuloksena. On hyvä, että koiran ruokavalioon kuuluu monipuolisesti hedelmiä ja kasviksia, ja että koira saa syödä myös ruokavalioonsa sopivia ihmisten jämiä, mutta ainakin itse lähestyisin vegaanista koiranruokaa varovaisuuden kautta.

Moni vegaanista koiranruokaa valmistava brändi on tehnyt reseptin suunnittelussa yhteistyötä eläinlääkäreiden kanssa. Kantani asiaan saattaa muuttua tutkimustiedon lisääntyessä, mutta toistaiseksi pysyttelen tutussa ja turvallisessa tavallisemmassa ruoassa.

Onko koiranruoan hiilijalanjäljen kompensoinnissa mitään järkeä?

Ensialkuun ajattelin, että ei. “Siinähän se koirankin tuottama hiilijalanjälki kompensoituu, kun kompensoin omani. Muistikuvani mukaan, viimevuotinen noin 3,5 tonnia tuottamiani päästöjä maksoi noin kymmenisen euroa. Ei ole siis mitään järkeä maksaa ylihintaa hiilikompensoidusta koiranruoasta.“

Hetken asiaa pohdittuani muistin kuitenkin, että käyttämäni hiilijalanjälkilaskuri ei kuitenkaan huomioi koiran tuottamia hiilipäästöjä muuten kuin “muuna vapaa-ajan kulutuksena”, vaikka onhan sillä todellisuudessa selkeä ero onko kyseessä kierrätyskeskuksesta ostettu vanha lakana käsityöprojektiin vai pari kiloa lihaisaa koiranmuonaa. Tarkemmin asiaa katseltuani havaitsin myös, että ekologisten koiranruokien hinta ei synny vain ja ainoastaan ylihintaan ostetusta hiilikompensaatiosta, vaan myös oikeasti laadukkaasta ravintosisällöstä.

Ekologinen koiranruoka – Esittelyssä 4 brändiä

Vertailuun päätyivät yleisimmin saatavilla olevat neljä ekologista koiranruokarändiä: Yora, Saaga, Dagsmark ja Alvar. Kaikki taulukon vertailut on tehty sillä olettamalla, että ruoka valittaisiin 7,5 kiloiselle aikuiselle normaali-aktiiviselle mäyräkoiralle

Toukista valmistettua Yoraa on saatavilla Ruohonjuuresta, Saagaa ja Dagsmarkia päivittäistavarakaupoista kuten Prismoista ja Citymarketeista, ja Alvaria on saatavilla joko Woltin kautta ainakin pääkaupunkiseudulla, sekä Alvarin omasta verkkokaupasta tilaamalla.

1. Yora – Koiranruokaa toukista

Yora on Britanniassa valmistettu brittiläinen koiranruoka, jonka proteiini on peräisin farmatuista toukista. Aitoa hyönteisruokaa siis.
Yoran brittiläisen valmistajan sekä suomalaisen maahatuojan verkkosivuilla oli tarjolla rajallisemmin tietoa tuotteen ainesosien alkuperästä kuin muilla brändeillä. Tämän lisäksi tuotteen hinta on yli 2,5 kertainen verrattuna muiden ekologisten koiranruokabrändien hinnoitteluun.

Yora on hinnoittelunsa puolesta jo sen verran “out there”, että mäyräkoira ei ole tullut maistaneeksi kyseistä kuivamuonaa. Tavallisen koiranomistajan näkökulmasta koirabudjetissa olisi kiva olla väljää myös muitakin kuluja, kuten esim. puruluita, herkkuja, lääkkeitä ja eläinlääkäreitä varten. Itseäni ehkä hiukan myös epäilyttää ja häiritsee ajatus hyönteisten syömisestä, teinpä sitä sitten minä tai mäyräkoira. Tässä on ihan rehellisesti taustalla vähän sellainen: “En itse söisi toukkia, miksi siis tarjoaisin jotain niin ällöä rakkaalle mäyräkoirallenikaan?” -ajattelu.

Tietenkin, jos koiran saisi ruokittua hiilineutraalisti, olisihan se oivallista. Toisaalta hyönteisruoan kanssa uskon, että ongelma on enemmän kaltaiseni tavallisen kuluttajan psykologinen blokki. Suomessahan valmistettiin jossain vaiheessa mm. Sirkka-leipää ja muita hyönteisruokia ihmisten kulutukseen “tulevaisuuden ruokana”, mutta tuotteet katosivat hyllyistä vähin äänin, sillä kuluttajat eivät kokeneet hyönteisruokaa helposti omaksuttavaksi.

2. Dagsmark Pet Food – Kotimainen koiranruoka

Kiinnostavaa on, että täysin suomalainen Dagsmark on vertailujoukon edullisin, sillä se tuntuu olevan melko harvinainen ilmiö, jos kyseessä on suomalainen tuote. Toinen kiinnostava pointti on, että vaikka Dagsmark on panostanut mahdollisimman vähähiiliseen reseptiin ja jopa laskenut yrityksen hiilijalanjäljen, Dagsmarkin tuotteiden hiilijalanjälkeä ei ole kompensoitu.

Pääosin Dagsmark kertoo sivuillaan hyvin avoimesti tuotteidensa alkuperästä. Ainoa juttu joka jäi minulle alkuperän suhteen Dagsmarkin sivuilla epäselväksi, oli penturuoissa käytettävän kananrasvan alkuperämaa. Kaikkien muiden ainesosien kohdalla mainittiin kotimaisuudesta, mutta kananrasvasta tämä maininta jostain syystä puuttui (?) Kuvittelisin, että brändin filosofian mukaisesti sekin olisi kotimaista, ja asiaa ei ole mainittu itsestäänselvyytensä vuoksi, mutta avoin ja läpinäkyvä brändi varmasti vastaa mielellään kuluttajien tiedusteluihin. Jos asia kiinnostaa pennun omistajaa, sitä kannattaa tiedustella Dagsmarkilta.

Mäyräkoira ei ole (vielä) tullut maistaneeksi Dagsmarkia, mutta olettaen, että sen ainesosat ovat hyvin samanlaisia kuin Saagassa ja Alvarissa, on helppoa veikata, että Dagsmark olisi todennäköisesti mäyräkoiran hyväksynnän arvoinen.

3. Saaga – Ekompi super premium

Saaga on kotimainen koiranruokabrändi, jonka kuivamuonia mainostetaan ympäristöystävällisyyden lisäksi kuivamuonan korkealla laadulla. Mitä tulee raaka-aineisiin, tuote ei merkittävästi eroa Dagsmarkista tai Alvarista. Erona on ehkä, että Saagan brändi jää hiukan epäselkeämmäksi kuin kahdella edellä mainitulla, mutta brändin erottautuvuudella ei ihan rehellisesti ole mitään tekemistä itse ruoan laadun kanssa.

Saaga avaa nettisivuillaan ihanan selkeästi mistä joka ikinen yrityksen käyttämä raaka-aine on peräisin. Reseptejä voisi mahdollisesti rukata vieläkin vähähiilisempään suuntaan, korvaamalla riisin muilla jo käytössä olevilla raaka-aineilla, kuten ohralla ja kauralla?

Meillä on tällä hetkellä kokeilussa Saaga, sillä sen hiilijalanjälki on kompensoitu, raaka-aineet ovat ravitsevia ja harkiten valittuja, ja Saagaa on saatavilla Tallinnalaisen Prisman hyllystä. Tämän lisäksi Saaga on ekoruokien sarjassa keskihintainen. Ei halvin, muttei myöskään kallein.

Mäyräkoiran makutesti? Namskis.

4. Alvar – Muoviton vaihtoehto

Alvar on suomalainen koirien ekoruokaan keskittynyt start-up, joka valmistaa hiilikompensoitua koiranruokaa hävikkiaineksista. Alvarin suurin haaste on se, että tietääkseni sitä ei toistaiseksi ole saatavilla markettiketjuista, vaan sitä täytyy tilata erikseen Alvarin verkkokaupasta, eikä tilaaminen Viroon vaikuttaisi olevan mahdollista. Alvarissa omasta mielestäni ehdoton plussa on täysin muoviton pakkaus, sillä ruoka toimitetaan pahvilaatikkoon pakatussa paperisäkissä, jonka voi hyödyntää esim. bioroskiksena ruoan loputtua.

Jos Alvar toimittaisi Viroon, ryhtyisin mielelläni brändin asiakkaaksi, sillä muoviset koiranruokasäkit tuppaavat viemään häkellyttävän paljon tilaa keittiön kierrätyslaatikossa.

Mäyräkoiran makutesti? Namskis.

Tavallisimmat koiranruokabrändit suurennuslasin alla

Alle olen vertailun vuoksi taulukoinut muutaman myydyimmän “tavallisen” koiranruoan ravintosisällön, sekä valmistajien ja jälleenmyyjien sivuilta löytyvät alkuperätiedot. Jokainen vertailuun valittu kuivamuona on jälleen valittu olettamalla “7,5kg painava normaaliaktiivinen aikuinen mäyrinkäinen.”

Pedigree ja Purina – Globaalit jätit koiranruokahyllyssä

Pedigreen omistaa ylikansallinen Mars ryhmä (se sama joka valmistaa Mars-patukoita) ja Purinan omistaa Nestle. Nämä kaksi jättiä kertoivat ruokiensa ravintosisällöstä kaikkein vähiten muihin verrattuna.

Ruoan ainesosien alkuperämaita en löytänyt mistään, ja valmistusmaankin löysin hiukan ironisesti Prisman verkkokaupasta, vaikka asia on juuri sellainen, josta lukisin tosi mielelläni suoraan valmistajien verkkosivuilta. Molemmat Pedigree ja Purina sisältävät vehnää, jota useimmat koiranomistajat pyrkivät välttämään, sen yleisesti ilmenevän koiraa allergisoivan taipumuksen vuoksi.

Myöskään brändien ainesosalistoissa vilahtelevat “eläinperäiset tuotteet” ja “siipikarjaproteiini” eivät herätä kovin suurta luottamusta. On vain hyvästä, että lihan tuotannon sivuvirtana syntyvät vähemmän halutut ruhon osat hyödynnetään koiranruoassa, mutta toisaalta kuten YLE asian muotoili, en ole ihan vakuuttunut siitä haluanko tarjoilla koiralle “kanan nokkia ja jalkoja Kiinasta”. Jos valmistaja valitsee sisällysluetteloonsa muotoilun, joka ei kerro käytännössä mitään, on vain luonnollista olettaa totuuden olevan se vähiten mairitteleva.

Hauhau – Peruspupen murkina

Vertailluista tavallisista valmistajista kaikkein parhaiten tuotteensa alkuperästä kertoo suomalainen peruspupen brändi Hauhau.

Hauhaun kuivaruoat valmistetaan Tšekissä, josta myös hankitaan suurin osa ainesosista, ja tämän lisäksi esim. lohiöljy hankitaan Norjasta tai Skotlannista ja riisi Italiasta, ja niin edellen. Avoimuutensa kannalta Hauhau korjaa potin. Hauhaun aineksista ei löydy mitään erityistä kritisoitavaa: tuote on vehnätön ja soijaton, joskin se sisältää usein allergiaa aiheuttavaa maissia.

Toivoisin saavani Hauhaun verkkosivuilta vielä hiukan enemmän tietoa tuotteen ravintosisällöstä, esimerkiksi juuri kaliumin, natriumin ja omegoiden osalta. Muuten olen oikeastaan aika tyytyväinen avoimuuden ja läpinäkyvyyden tasoon.

Hill’s – Vain parasta

Hill’s on laadukkaaseen ja toiminnalliseen koiranruokaan erikoistunut brändi, ja Hill’sin tuotteita löytää pääasiassa eläinlääkäriasemilta sekä eläinliikkeistä.

Nettisivuillaan yritys oli avannut todella tarkasti koiranruokansa ravintosisällön sekä ainesosat. Koska brändin koiranruoan raaka-aineet ovat laadukkaita, Hill’sillä ei myöskään ole mitään syytä verhoilla niitä mutkikkaiden ja asiaa hämärtävien “teknisten” nimitysten taakse. Brändi kertoo omista sisäisistä laatustandardeistaan verkkosivuillaan, mutta ei avaa niiden konkretiaa sen tarkemmin. Toivoisin vielä enemmän lisätietoa juuri eri ainesosien alkuperästä. Hill’s koiranruoan hinta on varsin korkea, enkä ole täysin vakuuttunut, että se tarjoaa jotakin erityistä ekstraa, jota noin puolet edullisemmat ekobrändit eivät tarjoaisi.

-Anna

_________________________________________

Luitko jo?

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

Syitä joiden vuoksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi

FACEBOOK / INSTAGRAM/ YOUTUBE

The post Ekologinen koiranruoka – Vertailussa 4 brändiä appeared first on Ihme ituhippi.

Nokkonen on makunsa ja koostumuksensa kannalta hyvin samanlainen kuin pinaatti, jonka vuoksi se sopii pinaatti-fetapiirakkaan pinaatin korvaajaksi. Nokkosen paras satokausi on huhti-toukokuussa, kun nuoret versot puskevat maasta esiin, jolloin innokkaan hortoilijan kannattaa alkaa katselemaan seinän vierustoja, ojanpekkoja ja pusikoita sillä silmällä.

Alkuun haasteeni oli, että piirakan sisus jäi turhan nestemäiseksi kun kananmunan jättää pois, mutta tämän ongelman saa ratkaistua korvaamalla munat no-egg jauheella tai parin munan vaikutusta vastaavalla määrällä peruna- tai maissijauhoa.

Vegaaninen nokkos-fetapiirakka – Resepti

Vegaaninen murotaikinapohja:

• 3dl vehnäjauhoa
• 3rkl vettä
• n. 1-1,5dl öljyä tai 150grammaa margariinia
• 1 tl suolaa

Nokkos-feta piirakan täyte:

• N. litra tuoretta nokkosta
• 3-4 valkosipulin kynttä
• 1 sipuli
• 200g fetaa esim. Chocochilin ohjeella
• 1 purkki kaurakermaa
• 200g pussi vegaanista juustoraastetta
• 150g Oatly Basil & Tomato kauratuorejuustoa
• 1,5tl suolaa
• 1,5 tl mustapippuria
• 0,5tl cayenne chiliä
• 3 tl No-egg jauhetta

Piirakan koristeluun:

Parin nokkosen lehdet

Valmistusohje

• Siisti, huuhtele ja ryöppää nokkoset. Ryöppääminen tapahtuu pitämällä nokkosia kiehuvassa vedessä noin 30 sekuntia, kunnes niistä tulee kirkkaan vihreitä.
• Sekoita taikinan ainekset yhteen ja levitä ne leivinpaperilla vuorattuun vuokaan käsin painellen.
• Levitä nokkonen, pilkottu sipuli, valkosipuli ja feta tai sen korvike taikinalle. Sekoita juustot ja kermat yhteen mausteiden ja no-egg jauheen kanssa, ja kaada koko komeus vuokaan.
• Halutessasi voit vielä tehdä piirakan pintaan koristeluja yli jääneillä nokkosen lehdillä.
• Pidä 190 asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia tai kunnes pinta vaikuttaa ruskistuneen sopivasti. Ota ulos uunista ja anna piirakan jäähtyä noin 10-15 minuuttia.

Vinkki: Reseptiä voi hyödyntää myös vegaanisen pinaatti-fetapiirakan ohjeena vaihtamalla nokkosen pinaattiin.

Millaisiin muihin resepteihin olet kokeillut hyödyntää nokkosta?

-Anna

__________________________________

Luitko jo?

Voiko voikukkia syödä? Voikukkakeksien resepti

Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu?

FACEBOOK / INSTAGRAM/ YOUTUBE

The post Nokkos-fetapiirakka – Vegaaninen resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Disclaimerina haluan sanoa, että minulle on ihan sama mitä kukakin syö. Olen niin kiintynyt omaan napaani, että olen kaikkein kiinnostunein siitä, mitä itse syön ja millaisia vaikutuksia sillä on itseeni ja ympäröivään maailmaan. Yleisellä tasolla tietysti silti haluan kannustaa jokaista miettimään oman ruokailunsa vaikutuksia niin omaan terveyteensä, ympäristöön kuin tuotantoeläinten hyvinvointiinkin. Meistä jokaisella on myös hiukan toisistaan eroavat eettisyyteen liittyvät prioriteetit. Loppukädessä kukaan muu ei voi kuitenkaan myöskään tietää mikä toimii juuri sinun arkeesi. Jos siis syöt munia ja aiot syödä niitä tämän tekstin luettuasikin, älä siis koe oloasi syyllistetyksi.

Oma lakto-ovovegetaristin filosofiani

Olen ollut enemmän ja vähemmän kasvissyöjä siitä asti, kun muutin ensimmäistä kertaa kotoa pois. Arjessa olen ollut lähinnä lakto-ovovegetaristi, vaikka vegaanisuudenkin kanssa on tullut flirttailtua. Silti jouluna haluan kinkkua, ja jos joku tarjoaa ruokaa kodin ulkopuolella eikä vegevaihtoehtoja ole huomioitu, en ota liikaa stressiä asiasta.

En osta kotiini lihaa, koska haluan, että koti on “puhdas ja turvallinen” paikka, missä ei tarvitse murehtia. Jos yritän syödä lihaa arkiruokana, viimeistään viikon kuluttua iskee paha mieli. Väkisinkin mieleeni hiipii ajatus siitä, että jokin eläin eli todennäköisesti ikävän elämän ja päätyi teurastamolle vain keskinkertaisen makuista makaronilaatikkoa varten.

Asiaan liittyy lisäksi huoli punaisen lihan syöpä– sekä diabetesriskistä. Kolesterolin ja siten sydänterveyden näkökulmasta valkoinen liha (kala, kana) ei myöskään ole merkittävästi punaista lihaa terveellisempää. Ja lopuksi kuvioon liittyy eläinten hyvinvoinnin ja oman terveyteni lisäksi vielä ilmastonmuutos ja ympäristön hyvinvointi.

Lihantuotanto sen nykyisessä muodossa aiheuttaa suuret määrät hiilidioksidipäästöjä, ollen osallisena ilmastonmuutokseen. Lisäksi globaali lihantuotanto (tai tarkemmin ihmisten kuluttamat aikaisempaa suuremmat määrät) kannustaa rehun tehoviljelyyn, jossa hyödynnetään voimakkaita torjunta-aineita kuten glyfosaattia, joka puolestaan harventaa pölyttäjien esiintyvyyttä, siten vähentäen lintuja. Ja vielä viimeisenä on olemassa riski voimakkaiden myrkkyjen päätymisestä pohjavesiin ja varastoitumisesta maaperään.

Lihan arkiselle syömiselle en siis keksi kovin montaa hyvää syytä. Ymmärrän ihmisiä, jotka metsästävät tai tuntevat metsästäjiä ja kuluttavat riistaa. Eläin eli ainakin hyvän elämän. Tavalliselle supermarkettilihalle en puolestaan taida keksiä ainoatakaan muuta syytä, kuin että “se on hyvää”, mikä ei ole kovin vahva argumentti paremman tiedon valossa.

Miten olen perustellut kananmunien syömisen itselleni?

Mutta entäs ne kananmunat? Kana munii joka tapauksessa, eikä kanaa joudu tappamaan sitä varten, että siltä saataisiin muna. Tämän lisäksi kanamuna sisältää runsaasti proteiinia ja B-12 vitamiinia. Nykytiedon valossa munia on myös sydänterveyden näkökulmasta ihan turvallista syödä yhden kappaleen verran päivässä, sillä tuolla määrällä kananmuna ei vaikuta kolesterolia nostavasti.

Jos siis vetää oman eettisen rajan siihen, että kunhan eläin ei kuole prosessissa, on ihan mahdollista perustella kananmunien syönti itselleen, sillä kananmunilla on monia hyviä ominaisuuksia.

Olen syönyt kananmunia koko ikäni, lukuunottamatta eräästä vuosien takaisesta vegaanikokeilustani alkunsa saanutta vuotta, jolloin totesin, että oikeastaan kananmunien korvaaminenhan on tosi helppoa. Koska kyseinen vegaanikokeilu perustui lähinnä motivaatioon tutkia “Onko se mahdollista?”, kokeilu ei jäänyt loppujen lopuksi kuitenkaan elämään arkeeni, koska syvempi motivaatio “Miksi tämä on minulle tärkeää?” puuttui. Ja ovathan kananmunat helppoja ja herkullisia valmistaa.

Syötäväksi kasvatetut – Kurkkaus tuotantoeläinten hyvinvointiin Suomessa

Silmiäni avasi hiljattain lukemani Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut. Maalta kotoisin oleva maatalousaiheista paljon kirjoittanut toimittaja avaa kirjassa faktoihin perustuen kuvaa eläintuotannosta Suomessa, antaen historiallista taustoitusta sekä kansainvälisiä vertailukohtia. Kirjassa erityisesti tykkäsin siitä, että se ei ole mitenkään villin asenteellinen sen suhteen mitä tulee eläintuotteiden kuluttamiseen, vaikka rivien välissä oleva teesi onkin, että tuotantoeläinten hyvinvointia tulee parantaa.

Vaikka kirja ei ole enää uunituore, moni asia ei oikeastaan ole muuttunut yhtään mihinkään. Useimmiten päädyn lukemaan eläinten hyvinvoinnista englanniksi. Kuitenkin amerikkalaisesta megaluokan tehotuotannosta lukiessani ajattelen jotenkin tämän suuntaisesti “Mutta eihän meillä EU:ssa. Meillä on lainsäädäntö tuollaisia kamaluuksia vastaan turvaamassa.” Mutta oikeastaan sitä ei sitten koskaan tule itse aktiivisesti selvittäneeksi miten tilanne omassa kotimaassa todella on.

Miten kananmunia tuotetaan?

Tiesin kyllä, että kanat asuvat isoissa teollisuuden tarpeita vastaavissa kanaloissa. Tiesin, että häkkikanaloiden perinteiset pienet häkit on kielletty. Ne on vaihdettu virikehäkkeihin, jotka ovat silti aika pirun ankeita, jos sellaisessa viettää koko ikänsä. Häkkikanalan munat tunnistaa munan kyljessä olevan punaisen leiman numerosta 3.

Tiesin myös, että okei, lattiakanalassa kanat eivät ole häkissä, vaan ne saavat vaeltaa vapaasti. Tästä johtuukin tuottajien käyttämä markkinointinimitys “vapaan” tai “onnellisen” kanan munat. Toisaalta en tiennyt, että lattiakanalassa on aika hiiskatin tiivistä, siellä ei useimmiten ole ikkunoita, eikä siellä ole oikein mitään mikä antaisi edes etäistä mielikuvaa kanalle antoisasta ympäristöstä. Lattiakanalan munat tunnistaa punaisesta leimasta numerolla 2.

Sitten tullaan siihen osaan jota en tiennyt. Kananmunan tuotannossa vain naaraspuoliset kanat ovat arvokkaita, koska vain naaraat munivat. Munintaan käytetyt kanat ovat myös sen verran sitkeitä, että niitä ei myydä broilerina, koska kukaan ei ostaisi sitkeää ja luista lintua. Tästä syystä tipujen kuoriuduttua urostiput erotellaan joukosta ja käytetään myllyn läpi, josta ne ilmeisesti päätyvät minkin rehuksi. En ollut tullut ajatelleeksikaan koko asiaa. Tämä jäi häiritsemään.

Keskimääräinen kana munii elämänsä aikana noin 330 munaa. Sen jälkeen kun kana on lopettanut munimisensa, se on lähinnä rehua mussuttava kuluerä, joten kana lopetetaan. Kana voi elää keskimäärin noin 5-10 vuotiaaksi, mutta nykyisen kaltaisessa tuotannossa se lopetetaan jo noin 14 kuukauden iässä.

Eivätkö luomumunat sitten ole eettisiä ja eläinystävällisiä?

• Luomukanaloissa kanat saavat olla vapaina kuten lattiakanalassa.
• Luomukanalassa kanoilla on enemmän tilaa, sillä luomutuotannossa sallittu kanojen määrä per neliö on 6 kpl, siinä missä lattiakanalassa se on 9 kpl.
• Luomukanalassa tulee myös olla ikkuna, josta päivänvalo pääsee sisään, eikä virikehäkki- ja lattiakanaloiden tyylisiä ikkunattomia halleja sallita.
• Tämän lisäksi luomukanat on päästettävä ulkoilemaan, jolloin ne saavat toteuttaa kanamaisia tarpeitaan, kuopsuttaa maata ja tutkiskella.

Tässä mielessä eläinten hyvinvoinnin kannalta luomu on siis huomattavasti parempi vaihtoehto kuin muun tyyppiset kanalat. Se mitä ihmiset mieltävät “vapaan kanan muniksi” toteutuukin siis oikeastaan lähinnä vain luomumunissa. Luomumunat tunnistaa kuoreen leimatusta punaisesta nollasta.

Luomu ei kuitenkaan ole hyväntekeväisyyttä, vaikka eläinten oloihin panostetaankin enemmän kuin muun tyyppisissä kanaloissa. Urostiput lopetetaan jo niiden elämän alussa ihan samoin kuin virikehäkki- tai lattiakanojenkin urostiput. Kun kana puolestaan lopettaa munimisen, se lopetetaan hiukan reilun vuoden ikäisenä aivan samalla tavoin kuin perinteisemmissäkin kanaloissa. Luomurehu on vielä perusrehua kalliimpaa, jolloin olisi vielä järjettömämpää pitää tuottamatonta eläintä varsin kirjaimellisesti syömässä tuottajan tilipussista.

Jos tuotannon taloudelliseen kannattavuuteen liittyvä eläinten lopettaminen ei sodi omaa arvomaailmaa vastaan, luomumunat ovat ehdottomasti paras tarjolla oleva vaihtoehto.

Millaisia kananmunia toivoisin, että kokisin kananmunien syömisen olevan okei?

Olen ehkä hiukan naiivi kaunosielu, mitä tulee eläimiin. Mitä siis haluaisin kananmunan tuotannolta? Ensinnäkin toivoisin, että kukkoja ei tapettaisi. Tosin en kyllä keksi niille mitään järkevää hyödyntämiskohdettakaan. Toivoisin myös, että sen jälkeen, kun kana on muninut munansa, se voisi jatkaa kanan elämäänsä kupsahtamiseensa asti.

Tällainen ratkaisu ei ole mitenkään järkevästi toteutettavissa teollisella mittakaavalla, niin että munia voisi ostaa marketista. Ruoan syöminen on nautinto, mutta ruoan tuotanto on bisnestä. Vain hyvin harva kuluttaja olisi valmis maksamaan vielä luomumuniakin korkeampaa hintaa “pitkäikäisen luomukanan munista”.

Haluaisin ottaa projektikseni selvittää, löytäisinkö mistään lähialueeltani pientä harrastelijaa, joka tuottaisi munia mielestäni hyväksyttävällä tavalla. Jos en, luulen, että taidan jättää kananmunat sikseen siihen asti, että jonain päivänä voin pistää pystyyn oman pienen kanalani, jonka taloudellinen järkevyys olisi täysi nolla.

Siihen asti taidan vaan hyödyntää Kamomillan konditorian erinomaista listaa siitä, miten kananmunan voi korvata niin leivonnassa kuin ruoanlaitossakin vegaanisilla vaihtoehdoilla herkullisuudesta ja koostumuksesta tinkimättä.

Oletko vähentänyt kananmunien kulutustasi, tai jopa lopettanut kananmunien syömisen? Millaiset asiat ovat sinulle kananmunan tuotannossa tärkeitä?

-Anna

_________________________________

Luitko jo?

Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi? – 4 syytä

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu? appeared first on Ihme ituhippi.

1. Huoltovarmuus

Koronakeväänä maskien kanssa kävi ilmi, että aina välillä myös huoltovarmuudella on merkitystä. Tämä on yksi mielestäni validi syy suosia suomalaista ruokaa. Toisaalta huoltovarmuuden suhteen, niin kauan kuin emme ole polttoaineen suhteen omavaraisia, peltomme eivät käänny ilman traktoreita ja muita välineitä.

2. Työllisyys

Ruokateollisuuden tuottama työllisyys on täysin validi peruste kotimaisen ruoan suosimiselle. Kun tuotteille riittää kysyntää, myös työpaikkoja riittää. Työssäkäyminen puolestaan tuottaa hyvinvointia yksilöille, sekä verotuloja yhteiskunnan pyörittämiseen.

3. Ruokakulttuuri

Suomessa valmistetaan ruokaa suomalaiseen suuhun sopivaksi, ja viljellään sellaisia kasveja, joista ei muualla olla vättämättä yhtä innoissaan, kuten vaikkapa peruna, kaura, härkäpavut, herukat, yms. Tähän sarjaan menevät myös paikalliset perinneruoat kuten pinaattiletut ja karjalanpiirakat. Kun tuotetaan kotimaista ruokaa, suomalainen ruokakulttuuri voi hyvin.

Myytit liittyen suomalaiseen ruokaan

1. Suomalaisen ruoan puhtaus ja turvallisuus

Suomalainen ruoka yhdistyy usein mielikuvissamme puhtauteen ja turvallisuuteen. Suomalainen ruoka ei kuitenkaan ole mitenkään absoluuttisesti maailman puhtainta ja turvallisinta, vaan painii aika samassa sarjassa muidenkin EU-maiden ruoantuotannon kanssa. Suhteellisesti se on puhtaampaa ja turvallisempaa kuin joissain EU-maissa, ja suhteellisesti myös vähemmän puhdasta ja turvallista kuin joissain EU-maissa.

Esimerkiksi turvallisuutta voi mitata sillä kuinka monta salmonellatapausta osuu kohdalle, ja tilanne vaihtelee vuosittain. Ei voi sanoa, että jonkin maalainen ruoka olisi aina sitä parasta mahdollista, koska joskus jokaisella käy huono tuuri. Puhtauteen liittyen, Suomessa ei viljellä suhteellisesti mitenkään huomattavasti enemmän luomua kuin EU:n parhaissa edelläkävijämaissa, ja Suomi ei myöskään ole se EU-maa jossa salmonellatartuntoja esiintyisi suhteellisesti aina vähiten.

Lainsäädäntö turvaa tasalaatuisen ruoan koko EU-alueella

On puhtauden ja turvallisuuden näkökulmasta yksi asia ostaa syötäväksi luonnon luolista kaivettu lepakko Wuhanin torilta, ja toinen EU-alueella tuotettua juustoa tai omenaa. Kotimainen juusto tai porkkana ei ole merkittävästi turvallisempaa tai puhtaampaa, kuin se muukaan EU-alueella tuotettu ja myyty juusto. EU-lainsäädännöllä asetetaan rajaehdot ruoan puhtaudelle ja turvallisuudelle, ja sisämarkkinoilla kaikkien on noudatettava kyseisiä ehtoja, jonka lisäksi käytössä on eri mittareita ja tilastoja joilla ehtojen noudattamista seurataan, joiden hyödyntämisellä varmistetaan ruoan puhtaus ja turvallisuus meille kaikille.

2. Vastuullisuus

Ruoka on tasan niin vastuullista kuin sen tuottaja on. Suomesta löytyy hurjat määrät pientuottajia, jotka mm. pitävät avoimien ovien päiviä eläintiloillaan, koska tuotanto on todellakin niin vastuullista kuin se voi olla, eikä heillä ole mitään salattavaa asiaan liittyen. He uskaltavat olla ylpeitä päästäessään ihmisiä katsomaan työtään. Sitten on valitettavasti myös niitä “vastuullisia” suomalaisia tuottajia, jotka heittävät ulkomailla tytäryhtiöissään eläviä tipuja roskikseen tai lykkäävät ihan kotimaan kamaralla tajuissaan olevat kanat teuraalle. Toki tässä kohtaa voi taas muistaa, että eettisyys ja hiilijalanjäljen koko ovat kaksi eri asiaa, vaikka molemmat ovat osa vastuullisuutta.

Vastuullisuus riippuu tuottajasta, ei kansallisuudesta tai sijainnista

Yleistä vastuullisuutta ei siis synny pelkän alkuperämaan tai kansallisuuden perusteella. Vastuullisuus syntyy yksittäisten tuottajien teoista, ei heidän kansalaisuudestaan tai kotimaastaan. Vastuullisuus syntyy erityisesti teoista, ei mielikuvista. Vastuullinen tuottaja voi yhtä hyvin sijaita Pieksämäellä tai Bergamossa. Paikallisen työllisyyden takia toki kannattaa suosia sitä Pieksämäen vastuullista tuottajaa.

Uskon, että vastuullisen tuottajan tukeminen on arvona tärkeämpi, kuin kotimaisen tuottajan tukeminen. Onneksi meiltä Suomesta löytyy myös hurjat määrät vastuullisia tuottajia jotka hoitavat hommansa hienosti. Avainlipun nähdessään kannattaa siis aina kuitenkin perehtyä yrityksen toimintaan hivenen syvemmin kuin vain sen Avainlipun verran. Vastuullisilla tuottajilla on mielestäni siinä kilpailuetu, että he usein kertovat avoimesti toimintansa luonteesta ja tarkoitusperistä, eikä tuotteen vastuullisuutta selvittäessä tarvitse kaivaa kovin syvältä, koska vastuullisella tuottajalla on varaa olla avoin toiminnastaan.

2. Lähellä tuotetun ruoan pienempi hiilijalanjälki

Olen pohtinut koskahan mahdan saada verenpurkauman otsalohkooni kun joku seuraavan kerran väittää, että kotimaista nautaa tai lammasta ei ole tuotu maailman toiselta puolelta, ja siksi se on vähähiilisempi valinta kuin Timbuktusta hiissattu soija. Timbuktun tai Huitsin Nevadan soija voi olla tehotuotettua ja tuhota viljelysmaata voimakkaiden torjunta-aineiden vuoksi, mutta hiilijalanjäljeltään se on silti absoluuttisesti pienempi. Hiilijalanjälki liittyy vain kasvihuonekaasuihin, ei muihin ympäristöongelmiin. Mitattavat ongelmat eivät ole keskenään samoja.

Suurimmalle osalle meistä ruokavalinnat ovat tunneperusteisia juttuja, joiden kansa on usein ihan turha väitellä. Ainoa itseäni häiritsevä asia on, kun tunneperustainen valinta aiheuttaa syyllistymisen, ja sitten epärationaaliset defenssikeinot sumentavat kyvyn asialliseen keskusteluun. Tunneperustaisia valintoja aletaan perustelemaan pelkän “mä nyt satun tykkäämään” sijaan itselle loogiselta tuntuvilla, mutta täysin tutkittuun tietoon pohjautumattomilla väitteillä. Jos valitset tehdä jotakin, koska se on sinusta kivaa ja tykkäät siitä, se on mielestäni ihan riittävä syy valinnalle. Olemme jokainen vain ihmisiä, ja meillä on kaikilla tunneperustaisia mieltymyksiä, jotka eivät ole niitä teknisesti parhaita valintoja, eikä kukaan ole siinä mielessä yksin. Mutta tykkäämiseen perustuvan valinnan perustelu näennäisillä ja tosiasiassa väärillä “järkisyillä” ärsyttää.

Kuljetusmatkan vaikutus ruoan hiilijalanjäljeen

Ruoan kuljetusmatka aiheuttaa noin alle 5% ruoan ilmastopäästöistä. Vaikka ostaisit kaiken ruokasi kotimaisena, sen hiilijalajälki on yhä maksimissaankin vain noin 5% pienempi lähtötilanteeseen verrattuna, mikäli et muuta ruokavaliotasi. Ruokavalion muutoksella kasviperäisemmäksi voidaan puolestaan saavuttaa maksimissaan erään tutkimuksen mukaan jopa 60% pudotus ruoan hiilijalanjäljessä. Ja jos sen kasviperäisen ruoan hankkii kotimaisena, niin sitten siihen päälle vielä se 5% kuljetusmatkojen katoamisesta. Tässä kohtaa kotimaisina helminä mainitsisin mm. kotimaiset kaurasta valmistetut maidon kaltaiset tuotteet, sekä runsasproteiinisen härkäpavun.

Hiilijalanjäljen näkökulmasta lähiruoan suosiminen on oikeastaan hienosäätöä. Sillä on merkitystä, mutta sen vaikutus on varsin vähäinen jos halutaan saada aikaan todellinen vaikutus. Lähiruoka Suomen kaltaisessa kylmässä maassa on muutenkin haastava kysymys, koska meillä on pitkät ja kylmät talvet, ja joudumme silloinkin syömään ruokaa. Etenkin kasvisten kanssa olemme silloin huimia määriä energiaa kuluttavien kasvihuoneiden armoilla. En löytänyt tietoa paljonko energiaa kuluu lähiruoan kasvihuonekasvatukseen, verrattuna saman ruoan avomaakasvatukseen suotuisammissa sääolosuhteissa. Kun pidetään mielessä vain 5% suuruinen kuljetusmatkan aiheuttama hiilijalanjälki, voidaan olettaa, että absoluuttinen energiankulutus ulkomaisissa tomaateissa, salaateissa ja kurkuissa keskellä kylmintä helmikuuta on todennäköisesti pienempi.

Toki mitä tulee esim. tomaatteihin, eettisyys on taas aivan eri kysymys, ja ristiriidassa pienemmän hiilijalanjäljen kanssa. Ainakin kuulemani perusteella, etenkin Etelä-Espanjan tomaattifarmeilla työolot eivät ole mitenkään ihanteelliset ja väärinkäytöksiä esiintyy. Siinä kohti kuluttajan tulee itse valita kumpi on hänelle tärkeämpää, eettisyys vai pienempi hiilijalanjälki, ja lisäksi selvittää olisiko suomalaisen kasvihuonetomaatin ja espanjalaisen eettisesti ongelmallisen tomaatin lisäksi olemassa vielä kolmas ja molemmissa suhteissa parempi vaihtoehto.

Vastuu päivänvalon kestävistä ruokavalinnoista ei kuulu yksin kuluttajan harteille

Suurimmalla osalla meistä ei yleensä ole yhtä ainoaa perustetta ostopäätöksen tekemiselle. On monia syitä vältellä tiettyjä yrityksiä (esim. pikamuodin huonot työolot, eläinperäiset tuotteet eläinten hyvinvoinnin perusteella, erilaiset liikennemuodot perustuen niiden saastuttavuuteen, tai vaikkapa tietyt kosmetiikkamerkit niiden sisältämän mikromuovin perusteella). Kuitenkin kun ostamme jotain, meillä on asioita joita suosimme. Voimme harkita ostavamme jotakin, jos se ei ole voimakkaassa ristiriidassa arvojemme kanssa, ja se tukee arvoistamme joitakin.

Kotimaisuus ja suomalaisuus voi tuntua helpolta tavalta määrittää kaupassa onko tuote ekologinen ja vastuullinen vai ei. Kotimasuusmerkinnät helpottavat antamaan kuluttajalle ainakin raamit liittyen siihen kuinka suuria ongelmia tuotteen tuotantoketjuun saattaa liittyä. Suomalaisen ruoan kohdalla voi esim. yleensä luottaa siihen, että tuote tuo työpaikkoja Suomeen, ja ainakaan modernia orjatyötä ei ole käytetty, tosin epäilyjä huonoista työoloista on liittynyt mm. thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohteluun.

Erilaiset merkinnät ja sertifikaatit helpottavat ruoan vastuullisuuden arviointia, ja nopeuttavat arviointia kauppareissulla. Harvempi meistä lähtee viikottaiselle reissulle ja käyttää kaupassa viisi tuntia googlaten:

• Kuka ruoan valmisti?
• Miten?
• Liittyykö tuotteeseen tai brändiin negatiivisia uutisia, tai jopa oikeusjuttuja?
• Kuinka merkittäviä kyseiset negatiiviset uutiset ovat?
• Koskevatko ne ympäristöä, ilmastonmuutosta, työoloja, vai eettisyyttä?
• Voiko tuotteen tuotantoketjussa silti olla jotakin ongelmallista, vaikka sitä ei olisi etusivun juttuna tai tuomioistuimen päätöksenä uutisoitukaan?

Jos kaikki vastuu valinnasta ja tuotteen taustojen kartoittamisesta olisi kuluttajalla, sieltä kaupasta pääsisi ulos ehkä muutaman viikon kuluttua varsin laihan ostoskorin kanssa.

Tässä suhteessa tehokkaampaa olisikin siis se, että kuluttaja yksin ei olisi vastuussa tuotteiden vastuullisen tuotantoketjun selvittämisestä ja arvioinnista, vaan että yritykset panostaisivat vastuullisuusviestintäänsä ja sisäisiin tuotantoketjujen kartoituksiinsa enemmän. Uskon, että niille suomalaisille yrityksille jotka panostavat tuotantonsa vastuullisuuteen, asiasta äänekkäämmin tiedottaminen olisi merkittävä kilpailuetu. Kuluttaja ei usein voi olla varma pelkän ruokapakkauksen perusteella siitä, kuka tuotteen on tehnyt, missä ja miten, ellei valmistaja kerro. Kukapa meistä ei haluaisi ostaa tuotteita yritykseltä, jonka läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen voi luottaa?

Loppupäätelmä suomalaisen ruoan vastuullisuudesta ja ekologisuudesta

Suomalaisen ruoan ensisijainen arvo on se, että se on kotimaista. Suomalaiseen ruokaan halutaan liittää mielikuvamainontana lisäarvoina vastuullisuus, eettisyys, ekologisuus, ja ilmastoystävällisyys, mutta jos kyse on vain mielikuvista eikä konkreettisista teoista, touhu menee viherpesun puolelle.

Suomalaisesta ruoasta ja ruoantuotannosta löytyy paljon hyvää, sekä loistavia innovaatioita, mutta kaikkea positiivista ei voi linkittää Avainlipun alle vain suomalaisuuden perusteella. Ruoan tuottajia on ihan yhtä monenlaisia kuin meitä ruoan ostajia ja syömäreitäkin.

Miten pyrit valitsemaan ruokasi? Onko kotimaisuus sinulle valintaa tehdessä merkittävin arvo? Koetko itse pystyväsi keskustelemaan ruokavaliovalinnoista yleisellä tasolla ärsyyntymättä?

-Anna

_______________________________________

Luitko jo?

Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi? – 4 syytä

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa appeared first on Ihme ituhippi.

Munamaidoton makaronilaatikko toimii häkellyttävän hyvin

Huomasin, että munamaidolle ei oikeastaan ollut mitään tarvetta makaronilaatikon kiinteyden luomisessa, vaan munamaidoton ratkaisu toimi häkellyttävän hyvin. Munamaidon pois jättämisen ansiosta resepti sopii myös ruokarajoitteisemmillekin, sillä resepti on täysin munaton, laktoositon ja maidoton. Ja tietty lihaton. Kuvittelin etukäteen että ilman munamaitoa makaronilaatikko ei jähmettyisi sopivan kiinteäksi, mutta jouiduin toteamaan olevani väärässä.

Raaka makaroni

Halusin kokeilla miten makaronilaatikko onnistuu keittämättä makaroneja etukäteen, antaen raakojen makaronien keittyä vasta uunissa. Totesin, etten taida enää jatkossa esikeittää makaroneja ennen uuniin laittamista, sillä nyt raa’at makaronit olivat imeneet itseensä kasvisliemen mausteet, sekä kaurakerman kermaisuutta. Lopputuloksesta tuli täyteläinen, ja kaikkea muuta kuin puun makuinen. Koin, että raaka makaroni myös säästi aikaa, tavallista mehevämmän maun lisäksi.

Juustoinen, mehevä ja runsas makaronilaatikko vegaanisesti

Vegemakaronilaatikon voi tehdä oman maun mukaan joko soijarouheesta, nyhtökaurasta tai vaikkapa härkiksestä. Itse käytin soijarouhetta, sillä se on edullista, herkullista, se imitoi mielestäni jauhelihaa kaikkein parhaiten, ja sitä sattui löytymään kotoa valmiiksi.

Itse käytin kaurakermaa lihattoman makaronilaatikon valmistukseen, mutta halutessasi hiukan kevyemmän vaihtoehdon, myös kauramaito toimii aivan yhtä hyvin. Halusin lopputuloksesta runsaan juustoisen ja kermaisen. Sitähän tällä reseptillä syntyi.

Vinkkaan, että jos tiedät sellaisen vegaanisen juuston joka sulaa nätisti uunissa, kokeile käyttää sitä. Itse käytin ensimmäistä Tallinnalaisessa lähikaupassa vastaantullutta (Nature & Moi) vege juustoraastetta, joka oli kyllä ihan hyvää uunin jälkeen, mutta ei se kyllä sulanut. Tästä huolimatta lopputuloksesta tuli ihanan juustoinen, ja etenkin olin tyytyväinen siihen, että olin sekoittanut vegaanista juustoraastetta suoraan makaronin ja soijarouheen sekaan.

Tämä resepti todistaa, että myös kasvismakaronilaatikolla lähtee nälkä, ja vegeversio voi olla äärimmäisen runsas ja herkullinen. Lisäksi iloitsin siitä, että vegemakaronilaatikko oli helppoa ja nopeaa valmistaa, koska käytännössä vain paistoin soijan, sotkin sen makaroneihin ja juustoon, kippasin kaiken vuokaan, ja heitin perään kasvisliemen ja kaurakerman. Ei sen monimutkaisempi prosessi.

Lihattoman makaronilaatikon ohje:

• 400g pussi makaronia
• 1,5 dl soijarouhetta
• soijakastiketta
• oreganoa
• 1 sipuli
• 4 valkosipulin kynttä
• 1,5 porkkanaa
• kaurakermaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• 1 pussi vegaanista juustoraastetta

1. Sekoita soijarouheeseen pari ruokalusikallista soijakastiketta, murustele sen päälle yksi kasvisliemikuutio ja ripottele oreganoa noin ruokalusikallisen verran joukkoon. Lisää joukkoon vettä hiljalleen noin lasillisen verran, niin että se ehtii imeytymään soijarouheeseen, eikä rouhe jää lillumaan lammikossa.
2. Kuori ja pilko sipulit ja porkkana, paista ne pannulla oliiviöljyssä soijarouheen kanssa. Kun sipulit ovat kypsyneet, laita pannu pois päältä.
3. Keitä noin 1 litra kasvislientä toisesta kasvisliemikuutiosta.
4. Sekoita raa’at makaronit paistetuun soijarouheeseen, ja lisää joukkoon pari kourallista vegaanista juustoraastetta.
5. Kippaa soija-makaroni sotku vuokaan, ja kaada vuoka noin puolilleen juuri keittämääsi kasvislientä. Tämän jälkeen kaada mukaan purkki kaurakermaa. Varmista, että makaronit ovat peittyneet, jos eivät, lisää vielä kasvislientä.
6. Ripottele pinnalle vegaanista juustoraastetta ja laita vuoka uuniin. Makaronilaatikon paistoaika on hiukan oman maun ja uunin tehokkuuden mukaan sovellettava juttu. Itse pidin kasvismakaronilaatikkoa uunissa noin 170°C lämmössä noin 40 minuuttia.

Mitä muita perinneruokia olet kokeillut vegaanisina versioina? Miten olet onnistunut? Jaa suosikkiherkkusi kommenteissa!

-Anna

_______________________________________

Luitko jo?

Pihlajanmarjahillo – Satokauden resepti

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Lihattoman makaronilaatikon ohje – Vegaaninen resepti appeared first on Ihme ituhippi.