Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit

Voiko voikukkia syödä? – Kyllä vaan! Voikukka on useimmille tuttu siinä mielessä, että sen juurista on joskus pula-aikana saatu paahdettua ja jauhettua kahvin korvikkeet, ja sen lehdistä saa näppärästi luonnollista lisää salaattiin. Englannissa voikukan terälehdistä tehdään kotiviiniä.

Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja villivihanneksista jo jonkin aikaa, mutten ole saanut luettua ainoatakaan oikeaa kirjaa aiheen tiimoilta. Villiyrtit kutittelevat, mutta vajavaisilla tiedoilla syötäväksi kelpaavien tunnistaminen on haastavaa. Voikukka on kuitenkin siinä mielessä kiva ja turvallinen syötäväksi kelpaava luonnonkasvi, että se on jokaiselle helppo tunnistaa (kunhan erottaa sen leskenlehdestä), jonka lisäksi sitä tuppaa löytymään joka pihasta ja niemen notkosta.

Marttojen mukaan voikukassa on erityisesti C-vitamiinia, B-vitamiinia, karoteenia ja kaliumia. Veikkaisin myös, että kasvin eri osissa on luultavasti eri tyyppisiä ravinteita, esim. kukinnossa on mahdollisesti enemmän karoteenia keltaista väriä antamassa kuin kasvin muissa osissa.

Voikukkia kannattaa poimia keittiöön alkukeväästä ja kesästä, sillä etenkin lehdet ovat silloin vielä kevyemmän makuisia, verrattuna loppukesän hiukan kitkerämpään makuun. Vaikka olen nähnyt lehtiä käytettävän eniten, itse kuitenkin innostuin hunajaisen makuisista terälehdistä. Kesäistä fiilistä voi nauttia myös sisäisesti.

Voikukkia poimimassa

Voikukat kannattaa poimia sellaisesta paikasta, ettei sijainti ole autotien lähellä, ja  ettei kovin monta koiraa ole jättänyt kevään keltaista tervehdystä ylevässä kaaressa herkun päälle. Suosittelisin poimimaan ison kimpun, sillä kukkien koossa on eroa, ja on hankalaa hahmottaa etukäteen kuinka suuri määrä kukkia tuottaa minkäkin verran terälehtiä.

Kukkakimppua kannattaa ravistella sen verran että ötökät tippuvat matkasta. Keksien maku tulee suurelta osin juuri siitepölystä joka antaa voikukalle sen ihanan tuoksun, ja jos siitepölyn haluaa pitää matkassa mukana, terälehtiä ei kannata huuhdella. Eli syrjäisen ja rauhallisen poimintapaikan merkitys korostuu entisestään.

Alkuperäinen resepti on peräisin @ourecofriendlylife instagramista, josta muokkasin oman näköisempäni version; lisäsin vaniljasokeria, vähensin siirapin määrää ja ylipäänsä vaihdoin siirapin agavesiirapista tummaan siirappiin, jota sattui löytymään kaapin perukoilta. Aloin kokeilemaan, ja yllätyin todella iloisesti lopputuloksesta joka vie kielen mennessään.

Terälehtien nyppimiseen meni noin 10 minuuttia (ja siitä syntyi siitepölystä avaruusoliomaisen keltaiset sormet). Taikinan tekoon ja “pallotteluun” noin 10 minuuttia, ja uunissa kahden erillisen levyllisen paistamiseen vartti ja vartti. Eli yhteensä noin 50 minuutin projekti.

Voikukkakeksit resepti:

Taikinasta syntyy noin 12 voikukkakeksiä

Ainekset:

• 1,5 dl sokeri
• 3 dl vehnäjauho
• 1,5 dl voikukan terälehdet
• 0,75dl oliiviöljy
• 2 rkl tumma siirappi
• 1 tl leivinjauhe
• 1 tl vaniljasokeri
• hippunen suolaa

Ohje:

1. Nypi keräämäsi kukkakimpun voikukista 1,5dl terälehtiä (mittakupiin paineltuina).
2. Laita uuni esilämpenemään 190 asteeseen.
3. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi keksitaikinan oloiseksi massaksi.
4. Muotoile käsin noin valmislihapullan kokoisia palleroita ja asettele pallerot pellille, ja lykkää pelti uuniin. Pidä uunissa noin 10-15 min.

Keksejä kannattaa vahtia kärppänä, sillä ainakin omassa uunissani niiden pohjat palavat todella herkästi mikäli silmä herpaantuu. Itselläni taikinasta tuli noin 11 keksiä, eli  parista keksistä taisi tulla hiukan tarkoitettua isompia.

Tunnustan, että aiemmin en ole ollut kovin taitava keksien tekijä, mutta nämä onnistuivat häkellyttävän hyvin. Jokaisessa uunissa on aina hiukan vaihtelua, ja esim. meidän kaasu-uunissa alalämpö on huomattavasti jytympi kuin ylälämpö, ja sitä joutuu aina tarkkailemaan enemmän kuin pelkän kellon perusteella. Kun taikinapallot ovat “sulaneet” keksimäisen näköisiksi ja niissä alkaa olemaan kullankeltainen pinta, on hyvä hetki ottaa keksit uunista ulos.

Ylijääneet kukat laitoin veteen tuomaan kivan pilkahduksen väriä kotiin. Keksit olivat yllättävä menestys ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan villinä kasvanutta ruokaa.

Oletko kokeillut villiyrttien käyttöä keittiössä? Mitä teit? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN