Syitä joiden vuoksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi
Vegaani, tuo kaikista kasvissyöjistä jaloin.
Pidin jossain vaiheessa kokeilun vegaanisesta kuukaudesta ja tämä on postaus jossa jaan kuukauden herättämiä ajatuksia. Myös lihaton lokakuu alkaa taas ensi viikolla, joten viikonloppu on loistava hetki pohdiskella aihetta.
Kyllähän tietysti selvisin sen läpi, olenhan normaalistikin 97% ajasta lakto-ovo vegetaristi. -Syön silloin tällöin lihaa jos joku tarjoaa, eikä muita vaihtoehtoja ole. Tai haluan kerran tai pari vuodessa joko kunnon kebabin tai graavilohta. Tässä postauksessa käyn läpi havaintojani testikuukauteen liittyen, ja vastaan omalla tavallani kysymykseen: Miksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi?
Vegaanisuus on määritelmäkysymys. Vegaanisuus voi liittyä joko pelkkään ruokaan, eli henkilö ei syö mitään eläinperäistä, eli kieltäytyy lihan lisäksi myöskin gelatiinista, sekä muna- ja maitotuotteista, tai myös hunajasta. Toiset haluavat lisäksi, että heidän käyttämänsä kosmetiikkakin on vegaanista. Eli esimerkiksi ripsivärin mehiläisvaha on nou-nou. Kolmas laajentaa tämän kaikkeen kulutukseensa, jolloin kuviosta jäävät pois myös esimerkiksi pukeutumisen materiaaleina villa sekä silkki, ja pahimmillaan laadukkaat nahkakengätkin vaihdetaan ”kertakäyttöisiin” muoviläystimiin.
Vegaanikuukauteni aikana koin ruokavalioni olleen hyvin rajattu ja keinotekoinen. Voin mennä kauppaan ja ostaa sen kuukausittaisen perinteisellä menetelmällä valmistetun parmesaanipalani, tai ostaa vegaanisen ”parmesaani” kimpaleen, jonka materiaaleina toimivat sekoitus erilaisia kovetettuja kasvirasvoja. Syön margariinin sijaan voita, eikä kotoani löydy kuin äärimmäisen harvoin keksejä tai valmisruokia joissa kovetettuja kasvirasvoja olisi hyödynnetty. Kun tilanne on tämä, miksi söisin kyseistä kuraa millään muullakaan verukkeella? -Lopputuloksena olisin sitten ilman parmesaaniani. Se oli aika ankeaa elämää pastaa rakastavalle ihmiselle.
En ole lihan syönnin suuri ystävä. Kyse on lähinnä siitä, että saan lihasta vatsanväänteitä ja koen huonoa omaa tuntoa siitä, että joku eläin-ressukka teurastettiin keskinkertaista jauhelihakastiketta varten, ja kiihdytän vielä ilmastonmuutostakin samalla. En kuitenkaan koe hirvittävän suurta moraalista ongelmaa syödessäni ihan normaalia jogurttia, käyttäessäni hunajaa teeheni, tai huiskaistessani parmesaania pastani päälle.
Pukeutumisen ja kosmetiikan suhteen uskon luonnonmateriaaleihin. Väitän että villa, silkki ja nahka ovat materiaaleja jotka kestävät käytössä huomattavasti pidempään kuin erilaiset keino-materiaalit. Puhumattakaan vesistöistä ruokaketjuun päätyvästä mikromuovista.
Kosmetiikassakin uskon, että on parempi käyttää luonnosta saatavia materiaaleja kuin muovipohjaista raaka-ainetta. Esim. jos vertaat vegaaniseksi mainostetun ripsivärin INCI-luetteloa (sisällysluetteloa) vastaavaan ei-vegaaniseen, huomaat, että vegaaninen on todennäköisesti ladattu täyteen mikromuovia, siinä missä toisessa versiossa sen tilalla saatetaan käyttää esimerkiksi juuri mehiläisvahaa. Mielestäni mehiläisvaha on pienempi paha, mutta tästä on montaa koulukuntaa.
Miksi uskon että vegaaninen ruoka on hyvästä vaikka raivokkaat vegaanit ärsyttävät?
Uskon että mitä vähemmän eläinperäisiä tuotteita onnistumme kuluttamaan, sitä vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuotamme, jolloin voimme toivoa että teollamme oli jotain väliä. Ja tietenkin sillä on sitä enemmän merkitystä mitä useampi ihminen saman teon tekee.
Aika usein nykyäänkin syön myös vegaanista ruokaa ilman sen suurempaa rummutusta. Tomaattipohjaiset kastikkeet, kasvissosekeitot ja erilaiset pataruoat… Ne ovat ruokaa, jonka vegaanisuutta en pahemmin mietiskele tehdessä. Ja ruoka jota syödessä minun ei tarvitse kiillottaa sädekehääni muistaen mainita jokaiselle ohikulkijalle, läsnäolijalle ja tutun tutulle että ”tää oli hei muuten vegaaninen safka, kattokaa kuinka hyvä ihminen mä olen!” -Kun se on vain ruokaa.
Vegaanisuuteen liittyy hurja määrä terveyshyötyjä. Kuitenkin ne saattavat selittyä vegaanisen lifestyle-hihhuloinnin sijaan myös sillä olennaisimmalla, eli olemattomalla lihankulutuksella ja runsaalla kasvisten syömisellä. Tässä tapauksessa kyseisiä hyötyjä on saatavissa myös vähemmän rajoittavasta kasvisruokailusta. Luonnollisesti ilmastonmuutoksen ja hiilipäästöjen kannalta vegaaninen ruokavalio olisi toki paras mahdollinen valinta.
Vegaanisuuteen pätee vähän sama kuin kaikkeen muuhunkin. Siinä vaiheessa kun veganismista tulee -ismi alan vierastamaan sitä. -Ismien sisällä kilpaillaan siitä kuka on suurin uskonsoturi samalla kun jengi tekee ihan älyttömiä asioita todistellakseen toisilleen omaa paremmuuttaan, ja kisatakseen kuka nyt onkaan ykkösenä jonottamassa taivaspaikkoja.
On eri asia jos olet vegaani ihan vaan siksi, että se todella on sinulle kaikkein sopivin ruokavalio. Jos koet oikeasti olosi reippaaksi, vahvaksi ja hyväksi vegaaniruokaa syödessäsi, muistat todella ottaa ne B12-vitamiinilisäsi. -Etkä elä jatkuvassa himojen ja kaihon kierteessä, jossa yön pimeinä tunteina fantasioit kosteassa juuston, jogurtin ja pekonin huuruisessa buffassa porsastelusta.
Mielestäni dieetti ja elämäntapa ovat kaksi eri asiaa. Olen dieetillä silloin kun kieltäydyn asioista joista saan mielihyvää. Dieettejä yhdistää se, että rajatun ajan verran käytän kaiken tahdonvoimani taistellakseni mielihalujani vastaan. Dieetillä hiljaa itsekseni haaveilen siitä pestopastasta tai kikherne currysta, mutta kun nyt on ”pakko” syödä salaattia. (Ja ei, koskaan ei pitäisi olla pakko syödä mitään, mutta se on ihan eri asia ja kukin tyylillään).
Yllä mainittu pätee myös siihen vegaanikuukausi kokeiluuni: teki mieli syödä oikeaa jogurttia eikä sitä pahvin makuista soijakuraa. Leipäkin jäi kokonaan syömättä, koska vegaaninen juusto on mielestäni juuston irvikuva. Se muistuttaa minua siitä valokuvien McDonalds ateriasta joka ei edes vuoden seisottamisen jälkeen osoittanut homehtumisen ja mätänemisen merkkejä, vaan pysyi alusta loppuun yhtä luonnottoman freesin näköisenä. (Ja ilmeisesti kyllä se mäkkärisafkakin mätänee jos sen altistaa normaalille ympäristölle.)
Jos olet tyyppi jolle ei muutenkaan oikein uppoa munakas tai jogurtti, ehkä täysiaikainen veganismi olisikin juuri sinun juttusi. Samalla kuitenkin asioita voi tehdä myös vähemmän ehdottomasti. Mielestäni se, että söisi useamman vegaanisen aterian viikossa ei tekisi kenellekään pahaa. Toisaalta pidän sellaisia ihmisiä epäilyttävinä jotka kieltäytyvät perheen rakkaudella loihtimista leivoksista, koska niissä on saatettu käyttää maitoa ja tai kananmunaa, vaikka edellä mainituille ei olisikaan allerginen.
Ruokavalio ei määrittele ketään, eikä se käy persoonallisuuden korvikkeesta. Oli kyse sitten siitä, että mielestäsi hunajan käyttäjä on murhaaja, tai haluat olla vahvasti sitä mieltä että palkokasvit ovat kanien ruokaa ja niitä voi enintään syöttää sille naudalle jota itse kutsut ruoaksi. -Näitä kahta kiihkoilijaa yhdistää tasan halu saada statusta oman viiteryhmänsä sisällä ja pönkittää haurasta egoaan laiskasti piiloutumalla ruokavalion taakse.
Ja tosiaan, tunnen kivojakin vegaaneja. Sellaisia tyyppejä joiden kanssa ei ole pakko koko ajan jauhaa ruoasta. -Tai siitä saa todella höpöttää sielunsa kylläisyydestä, mutta oikeasti positiiviseen sävyyn. Sellaisia ihmisiä joille vegaanisuus sattuu vain olemaan luontevin tapa syödä.
Miksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi?
1. Teollisesti yltiöprosessoidut korvike-elintarvikkeet
Koska pyrin välttämään erityisen pitkälle teollisesti jalostettuja ruokatuotteita, ja ympäristö- ja terveyssyistä myös palmuöljyä, en halua syödä vegaanisia juustoja tai levitteitä, myöskin margariinit ovat itselleni teollisen prosessoinnintasonsa vuoksi iso no go. Sama päätee liki kaikkiin muihin ruokaöljyihin oliivi- , pellavansiemen- ja kookosöljyjä lukuunottamatta.
Syön mieluummin kohtuullisissa määrin voin voina ja juuston juustona. Koen, että jos olisin vegaani, joutuisin jättämään kyseiset elintarvikkeet väliin kokonaan, sillä en halua syödä jäljitelmiä. Suurin inhokkini on Violife-juusto. Eka se kuulosti korvaani todella nerokkaalta. Pidemmän ajan kanssa kun mussutin sitä, jotenkin aloin hahmottamaan, että palmuöljy on pahasta ympäristölle, jonka lisäksi tuotteen koostumus oli jotenkin vastenmielinen. Påmackan oli parempaa, mutta mielestäni yhä turhan kaukana alkuperäisestä lähtökohdastaan.
2. Vegaaniset FB-ryhmät
Kuulun yhä suurimpaan osaan suomalaisista vegaanisista FB-ryhmistä. Usein se tapa millä asioita niissä ryhmissä käsitellään on mielestäni naurettava ja suoraan sanottuna aivan hiiskatin ärsyttävä.
Jos joku ryhmään uutena liittynyt jäsen kyselee millä voisi korvata eläinperäisen tuotteen X, siellä on aina joku huutelemassa “olen niin triggeröitynyt, älä tuo noita murhajuttuja tähän ryhmään!” Tai toinen; jos suunnilleen kuvan taustalla vilahtaa sumeasti rahkapurkki huomista aamupalaa varten, siellä on taas liuta kommentteja sheimaamassa tyyppiä joka on laittanut kuvan vegaanisesta annoksesta.
Ne ryhmät on tosi kivoja ja leppoisia jos tuntee säännöt ulkoa, mutta todella usein tapahtuva alottelijoiden julkisen teurastuksen määrä inhottaa. Kun mielestäni pitäisi kannustaa.
3. Halu elää ilman keinotekoisia leimoja
Haluan erityisinä hetkinä popsia pihvin tai hyvin valmistettua uunilohta kokematta aiheesta sen suurempaa huonoa omaatuntoa. En halua miettiä että “hitsi en voi kertoa tästä tapahtumasta kenellekään, muuten ne luulee, et en ookkaan enää kasvissyöjä” ja olen sitten tietenkin muutenkin paha ihminen, eikä mikään mitä sanon ole totta. Varmaan valehtelin nimenikin (ja selvennykseksi, ei, pankkikortissani ei lue Anna Ihme Ituhippi).
Eli toisin sanoen vegaaniksi ei kannata ryhtyä ainakaan, ellei julkinen sheimaamatuksi tuleminen ole mielestäsi kivaa, jos haluat syödä juustoa mutta vältellä keinotekoisia lisäaineita, tai jos haluat hiukan enemmän joustoa ruokailuun. Vegaaniksi ryhtymiseen on toisaalta monta hyvin perusteltua syytä, eikä kaiken kanssa tarvitse olla ehdoton. -Jonka lisäksi jos et kaipaa juustoa, tai olet niin näppärä että osaat tehdä sitä itse, niin sitten tuokaan ei ole mikään syy.
Lopputulema
Syö vegaanista ruokaa, mutta älä ole se stereotyyppinen vegaani.
Olen iloinen jokaisesta ihmisestä joka kääntyi kasvissyönnin kannattajaksi noin vuosi tai pari sitten alkaneneen kasvisbuumin aikaan. Eläminen ilman eläinperäisiä tuotteita ei ole vaikeaa, voin vannoa.
Mielestäni veganismiin liitetään niin ihmeellisiä odotuksia ulkopuolelta, että olen omalla tavallani myös iloinen etten identifioudu kenenkään silmissä vegaaniksi. Koen, että siinä on hiukan koko ajan muiden suurennuslasin alla. -Saa kuulla että joko on liian nirso ja liian nipo, tai vaihtoehtoisesti ihmiset odottavat “joko sä luovutit” vaikka kyse ei ole mistään luovuttamisesta. -Tai edes “joo tää mun vegaaninen vihannespaasto päättyy tiistaina” -tyylisestä asiasta.
Ruoan pitäisi olla hyvää ja monipuolista ja omasta mielestäni lisäksi terveellistä, eettistä ja puhdasta. Sitten jos haluaa, sipsi-kalja-veganismin nimestäkin voi päätellä, että teoriassa olisi myös mahdollista elää sipseillä ja bisseillä ja samalla ansaita otsaansa kaikkein ylin vihreyden kunnialeima “vegaani”.
En koe, että omalla kohdallani muista periaatteistani tinkiminen ja ruokavalion tarkkarajainen rajoittaminen yhteiskunnan silmissä “hyvän ihmisen” statuksen saamiseksi olisi sen arvoista. Haluan olla itseäni tarkemmin leimailematon pääosin kasvisruoan ystävä, joka syö silloin tällöin lihaakin, ilman että ilta päättyy siihen että itken itseni uneen.
Haluan haastaa sinut olemaan juuri sellainen kasvisruokailija kuin nyt satutkaan olemaan, ilman että teet siitä numeroa. Jos haluat välttämättä leimailla itseäsi meiningillä häshtäg-kasvisruoka häshtäg-vege, joustavampaa kasvissyömisen tapaa kutsutaan fleksitarismiksi.
Ruokavalion pääasiallinen tarkoitus on saada sinut voimaan hyvin, eikä ketään muuta kiinnosta mitä syöt. -Ei edes vaikka haluaisit ilman allergioita tai yliherkkyyksiä syödä vain lähituotettua ja luomua, viljatonta, makeuttamatonta ja suolatonta vegaanista FODMAP-ketoruokavaliota satokauden mukaan. Ruokavalio on ihan oma valintasi ja sinä elät sen kanssa.
..Ja ehkä viimeisenä piikkinä lihaan ettei valitseminen olisi liian helppoa ”ja tietysti tulevat sukupolvet elävät sinun valintojesi kanssa”. Eh eh eh.
Miten suhtaudut ruokavalioon liittyviin valintoihin? Mikä sinua erityisesti ärsyttää?
-Anna
____________________
Luitko jo?
Ah, olipas hyvä kirjoitus!
Moni luulee minua vegaaniksi, koska syön vegaanisia tuotteita. Aivan yhtä moni luulee minua taas kasvissyöjäksi, koska syön suurimman osan ajasta kasvisruokaa. Totuus on kuitenkin se, että olen edelleen sekasyöjä. Syön silloin tällöin ihan omatoimisesti kananmunia ja kalaa, enkä ole aiheuttanut skandaalia tai mykkäkoulua, jos mies on tehnyt jonkin kanaruoan ja päädyn sitä syömään (jos en itse ole tajunnut hankkia kasvisruokaa itselleni juuri sille aterialle) tai olen kylässä ja tarjolla on liharuokaa. Siinä tilanteessa en koe tarpeelliseksi tehdä numeroa, kun en myöskään ole minkään -ismin lumoissa tai erityinen kannattaja, vaan syön tarjotun ruoan mukisematta. Suurempi synti olisi heittää se hukkaan.
Tiedän sen sisimmässäni, että minusta ei olisi vegaaniksi. Rakastan liiaksi juustoja (olen löytänyt vain yhden hyvän makuisen vegaanisen juuston, mutten sitäkään halua aina laittaa leivän päälle), sourcream sipsejä ja sekoittaa hunajaa teeheni. En myöskään halua syödä vitamiinejani purkeista, vaan saada ne juurikin hyvästä ja monipuolisesta ruoasta. En ole koskaan uskonut ehdottomuuteen missään asiassa, sillä jos itseltään jotain kieltää, niin sitähän vasta sitten tekeekin mieli kahta kauheammin. Minun ei ole esimerkiksi tehnyt mieli syödä makkaraa vuosiin, mutta jos nyt kieltäisin sen itseltäni kokonaan, niin johan tekisi varmasti grillimakkaraa mieli!
Moni ottaa joko tajuamattomuuttaan tai tahallaan kaikki kasvisruokapuheet niin, että olisi lopetettava lihansyönti kuin seinään ja ruvettava vain syömään niitä papuja. Tämä koko aihe on niin kärjistynyt, ettei siihen tee enää mieli ottaa itse mitään kantaa. Monesti se myös lähtee niin laukalle mediassa, ettei voi edes ymmärtää. En esimerkiksi ymmärrä miksi siitä piti tehdä männävuonna minkäänlaista juttua, että armeijaan tulee yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa. Heti oltiin huutelemassa, ettei kukkakaalipirtelöillä jaksa sotia – ikään kuin tarjolla olisi pelkkää kukkakaalia ja yksi kasvisruokapäivä sivuuttaisi edelleen ne kuusi muuta liharuokapäivää. Kun oltaisiin vain kaikessa hiljaisuudessa lisätty se kasvisruokapäivä, niin en usko, että sitä olisi edes kukaan huomannut – edes alokkaat. Mutta niin, nämä nyt on näitä ja ilmaisevat aika hyvin aiheen ympärillä vellovan ilmapiirin.
Kannustan silti jokaista lisäämään kasvisruoan määrää arjessaan ja eritoten kannustan heitä (meitä) jotka ostavat vegaanisia tuotteita, vaikkeivat vegaaneja olekaan (tai syövät kasvisruokaa, vaikkeivat kasvissyöjiä olekaan). Se antaa kuitenkin jonkinlaisen mallin ja merkin muille, että hei, ilman lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteitakin pärjää, muttei ole pakko heittäytyä vegaaniksi – ellei sitten itse tahdo.
Kiva kuulla että olet samoilla linjoilla!
Koko vegaanisuus (vaikka vain kuukauden verran kokeilinkin) oli jotenkin jännä ja silmiä avaava tempaus. Alkuun ajattelin että siitä ei voi tulla yhtään mitään, mutta lopulta huomasin että kaikesta muusta voisin luopua, mutta juusto, jogurtti ja hunaja ovat itselleni jotenkin yllättävän rakkaita asioita, enkä varsinaisesti halua kieltää itseltäni mitään, vaikka tavoittelenkin jotain mystisen määrittelemätöntä tapaa syödä.
Jotenkin olen myös ollut huomaavinani, että vegaaninen ruokavalio ja vegaaninen liike ovat kaksi melko eri asiaa. Vegaaninen ruokavalio on asia jonka kanssa voin uskoa, että jos joku kokee sen omakseen, niin mikäpä siinä. Se taas puolestaan, että koen vegaanisen liikkeen jopa hiukan aggressiivisena on harmittavaa. -Kuitenkin toivoisin että mahdollisimman moni ihminen löytäisi koko kasvissyönnin kirjon, eikä kyse olisi mustavalkoisesta “joko liha tai pavut” -tyyppisestä asetelmasta. Ja sitä mustavalkoisuutta hälvennetään mielestäni kaikkein parhaiten juuri mainitsemallasi esimerkin antamisella ja myös lempeän kannustamisen voimalla.
-Anna
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
Olen ollut vegaani jo muutamia vuosia, ja koen, että tämä on se minulle sopivin tapa elää. En alkanut vegaaniksi yhdessä yössä, vaan siihen kului ehkä puolisen vuotta. Ei olisikaan realistista, eikä eses terveellistä muuttaa ruokavaliotaan yhtäkkiä niin radikaalisti. (Vegaaniruoassa tuppaa olemaan paljon kuitua, ja jos kerralla alkaa sekasyöjästä vegaaniksi, voi suuri määrä kuitua laittaa mahan sekaisin.)
Vaikka en itse kannata aggressiivista vegaaniuden ilosanoman levittämistä, ymmärrän niitäkin vegaaneja, jotka tuntevat tarvetta saarnata. Tottakai, kun joku asia on itselle niin tärkeä, sitä haluaisi muidenkin näkevän asian samoin. Tietenkin minäkin haluaisin kaikkien olevan vegaaneja. Itse yritän kuitenkin olla kiinnittämättä huomiota siihen, mitä muut ruokapöydässä syövät, ja keskittyä vain omaan ruokaani. Jos minulta joku kysyy vegaaniudesta, silloin kerron. Tai jos joku sanoo elämäntyylistäni jotain, mikä ei pidä paikkaansa, silloin korjaan ja sanon miten asia on. Aggressiivinen yritys käännyttää muita on väärin, ja siten onnistuu vain aiheuttamaan muille ennakkoluuloja.
Mitä tulee kestäviin vaatteisiin, kun ostaa laadukkaat kengät ne kyllä kestävät. Itse olen käyttänyt vegaanisia Dr. Martenseja ja hyvässä kunnossa ovat edelleen. Ja kunhan ei osta niitä rytkyjä, jotka ovat hetken muodissa ja kohta taas käyttökelvottomia, on ihan mahdollista luoda kestävä vegaaninen vaatekaappi.
B12-vitamiinista sen verran, että se on oikeastaan bakteeri, jota esiintyy mullassa. Eläimet saavat sitä, koska niiden ruoka ei ole niin perusteellisesti puhdistettua, kuin ihmisten, ja siksi sitä on vain eläintuotteissa. Jos haluaisi B12-vitamiinia muualta kuin purkista, sitä löytyisi myös esim. multaisista porkkanoista ja perunoista.
Olen nyt ollut vegaani sen verran kauan, että se tuntuu jo itsestäänselvyydeltä. En ikävöi mitään, en oikeastaan enää edes muista miltä eläintuotteet maistuvat, mikä tapahtui yllättävän äkkiä. Vegaanielämä on minulle niin vaivatonta ja normaalia, että välillä muiden epäluulot tuntuvat turhauttavilta.
En koe tarvetta ylpeillä vegaaniudellani. En ole millään tapaa täydellinen tai muita parempi. Yritän vain elää niin kuin itse koen parhaaksi. Samalla yritän poistaa ennakkoluuloja, sillä mielestäni se on paras tapa saada ihmiset kokeilemaan jotain uutta. Koskaan ei kannata väkisin tunkea omaa mielipidettään, siitä olen täysin samaa mieltä.
Tykkään asenteestasi todella paljon ja olen kanssasi samaa mieltä. Ymmärrän itsekin että usein ihmiset ovat kiihkeitä asioista jotka ovat itselle tärkeitä, ja vegaanisuuden taustalla on monta minullekin tärkeää asiaa ja arvoa. Jos useampi meistä söisi vegaanisesti edes silloin tällöin, tai ainakin tasaiseen tahtiin vähentäisi omaa eläinperäisten tuotteiden kulutusta, moni ongelma ilmastosta kansanterveyteen helpottuisi yllättävän kivuttomasti.
Lähinnä kritisoin keskustelukulttuuria jossa toisille tuputetaan väkisin omaa arvomaailmaa, ja omia valintoja samalla nostaen itseään jalustalle. Tietenkin minun on hyvä selitellä tällaisia kirjoittaessani blogia ekologisuudesta, mutta toisaalta blogien kanssa on kiva, että suurin osa lukijoista on samanhenkisiä ihmisiä ja se tuo mukavan kanavan keskustella asiasta eri näkökulmista. Mutta esimerkiksi useampi muistaa lapsuudestaan esimerkiksi sen yhden uskonnollisen opettajan joka tuputti uskonnollisuuttaan ainoana oikeana todellisuutena oppilaille. Jäi paha maku suuhun, vaikka oman tiensä ja näkemyksensä asiaan on varmasti kukin löytänyt myöhemmin oli se sitten uskonnollinen tai ei. Saarnaaminen ja tuputtaminen, vaikka asia on henkilölle itselleen äärimmäisen tärkeä, luo niitä ikäviä ennakkoluuloja “Kaikki kristityt on varmaan tuollaisia.” “Kaikki vegaanit on varmaan tuollaisia.” Saarnaaja tekee karhunpalveluksen lopulle yhteisölle vaikka taustalla olisi hyvää tarkoittava yritys kertoa muillekin siitä hyvästä jonka on itse jo löytänyt.
Saarnaajia ja ennakkoluuloja löytyy tietenkin myös toisesta päästä. “Miten kukaan voi elää ilman lihaa?” -Ihan hyvin, eikä mitenkään ihmeellisemmin kun siihen ajan kanssa tottuu. Ja vegaanisuuteen liittyy aivan sama, kunhan ruokavalioon rutinoituu arjessa. Ongelmana on keskustelukulttuuri ja muiden tekemisten arvostelu. Suurin osa elämän valinnoista liittyy yksilön maailmankatsomukseen, ja valintojen kritisointi koetaan hyökkäyksenä omaa maailmankuvaa vastaan. Myöskin ne kuuluisat liskoaivot tykkäävät vetää mutkia suoriksi tulkinnan helpottamiseksi, ja käsittää asiat helpossa muodossa joko vain oikeina tai väärinä. Mutkien suoristelua ja asioiden mustavalkoistamista tärkeämpää olisi todella kuunnella toisia ja pyrkiä kohtaamaan muita maailmankatsomuksineen ennakkoluulottomasti.
Kiitos ihanasta kommentistasi!
Tässä kirjoituksessa mielestäni sekoitetaan veganismi ja kasvisruokailu. Myös kommenteissa näkee, että ehkä käsitteet eivät ole aivan selkeät.
Veganismiiin kuuluu vegaaninen ruokavalio mutta pohjimmiltaan se on jotain aivan muuta, kuin ruokavalio. Veganismissa on kyse oikeudenmukaisuudesta ja lajisorron vastustamisesta.