Itse tykkään väketää runsaan ja ruokaisan lasagnen slow food meiningillä viikonlopun tai juhlapäivän kunniaksi, mutta pienellä mutkien oikomisella ruokaisa ja mehukas lasagne sopii myös arki-iltana nopeasti koottavaksi ja uuniin jätettäväksi herkuksi. Tomaattikastikkeen voi halutessaan korvata valmiskastikkeella ja cashew kerman voi tehdä jo etukäteen, jolloin itse kokkausaika lyhenee.

Tomaattikastike lasagneen – Nautiskelija tekee itse, kiireinen arkikokki pääsee helpommalla

Olen viimeiset puoli vuotta tehnyt kaikki tomaattikastikkeeni itse kotona tuoreista tomaateista, havaiten, että muun ruoan valmistamisen lomassa tomaattien pilkkominen ja kattilan vahtiminen ei todellisuudessa vie kovinkaan paljoa aikaa. Alla olevaa tomaattikastikkeen respetiä hyödynnän lasagnen lisäksi linssi- soijabolognesen tomaattikastikepohjana, sekä pizzan päällä tomaattikastikkeena.

Tomaattikastikkeen voi tehdä myös tomaattimurskasäilykkeestä, muta koen että siinä on hivenen happamampi ja rautaisempi maku kuin tuoreesta tomaatista tehdyssä kastikkeessa. Yksi toimiva kiireisen arkikokin ratkaisu olisi ostaa jokin Dolmio-tyyppinen lasipurkitettu valmisratkaisu, jonka voisi kaataa suoraan vuokaan.

Vedet kielelle herauttava vegaaninen juustoinen cashew-kerma

Cashew-kerma on jumalten lahja vegaanisille herkkusuille. Cashew pähkinöistä tehty kastike saa juustoisen makunsa ravintohiivasta, sekä pientä juuston happamuutta omenaviinietikasta sekä sitruunasta. pähkinäpohjaisessa vegaanisessa juustokastikkeessa ihaninta on ehkä koostumus: vegaanisten juustojen kanssa pelatessa aika usein niillä on taipumusta sulaa tehmeaksi rasvaksi, mutta cashewpähkinäinen juustokastike puolestaan säilyttää runsaan ja tasalaatuisen kermaisen suutuntuman kypsentämisen jälkeenkin.

Jos tuntuu siltä, ettei pähkinöiden riittävä kulutus meinaa luonnistua, cashew kerman avulla päivän pähkinäkiintiö ylittyy heittämällä. Juustoinen cashew-kerma sisältää runsaasti rasvaa pähkinän koostumuksesta johtuen, eikä siinä mielessä ole todennäköisesti yhtään sen kevyempi vaihtoehto kuin perinteinenkään juustoinen lasagnekastike. Vinkkinä myös sen verran, että tätä samaa juustoista cashew-kastiketta voi hyödyntää myös yksinään tavalliseksi pastakastikkeeksi.

Itse tykkään erityisesti siitä, että liotettujen pähkinöden heittäminen mausteiden kanssa blenderiin on tosi nopeaa, jonka lisäksi vegaanisen juustoisen kastikkeen makua on helppoa testata siinä vaiheessa kun makuun voi vielä vaikuttaa.

Miten tehdä soijarouheesta hyvää? – Näin käytät soijarouhetta oikein

Aika usein proteiinin lähteinä vegaanisissa ruokalajeissa käytetään joko sieniä tai soijarouhetta, mutta jos haluaa todella herkutella, kukaan ei sano, ettetkö voisi käyttää molempia. Moni soijarouhepussi käskee keittämään soijarouheen, mutta en ole ikinä kokenut sitä hyödylliseksi, sillä keittäminen viimeistään tekee soijarouheesta surullista pahvinmakuista puuroa. Väitän, että mikäli soijarouhepussissa olisi paremmat valmistusohjeet, useampi saisi positiivisia kokemuksia ja löytäisi yseisen herkun pariin.

Kaada silmämääräisesti noin parin desin verran soijarouhetta syvälle lautaselle. Heitä kuivan rouheen päälle mausteet, esim. kasvisliemi, soijakastike, oregano, mustapippuri, chili, jne. Laita lautanen hanan alle ja päästä sen päälle sen verran viileää vettä, että soijarouhe voi imeä kaiken itseensä. Älä uita rouhetta vedessä. Vettä voi lisäillä viakka puoli juomalasia kerrallaan, jos vaikuttaa siltä, että rouhe jäi aidosti kuivaksi.

Kun soijarouhe on imenyt kaiken nesteen, paista se pannulla öljyssä sipulin kanssa, jolloin se imee itseensä sipulin makua ja öljyä. Kun levittelet soijarouheen lasagnevuokaan, mikäli sitä ei ole aivan uitettu, se tulee imemään itseensä vielä hiukan makua tomaattikastikkeesta ja lopputuloksena on umaminen ja runsas hyvinkin lihaisa herkku. Oman maun mukaan, soijarouheen määrän voi myös jopa tuplata reseptissä, jos kaipaa “lihaisampaa” versiota.

Vegaaninen lasagne – Ainekset

Juustoisen cashew-kermakastikeen ainekset:

• Liotetut cashew-pähkinät 400g
• Vesi 1,5dl
• Ravintohiiva 1 dl
• Mustapippuri 1 tl
• Suola 0,75 tl
• Omenaviinietikka 2tl
• Sitruunamehu 2 rkl

Kotitekoisen tomaattikastikkeen ainekset

• Tomaatti n. 6 tomaattia
• Oregano n. 1 rkl
• Suola n. 1,5 tl
• Sokeri 1 tl
• Mustapippuri 0,5 tl
• Valkosipuli 1 tl

Muut vegaanisen lasagnen ainekset

• Lasagnelevyt 1 paketillinen
• Pinaatti 1 pussillinen
• Sienet n. 200-300 grammaa / kaupan rasiallinen
• Sipuli 2kpl
• Valkosipuli 4 kynttä
• Soijarouhe 2dl
• Soijakastike 1,5 rkl
• Kasvisliemi 1,5 tl
• Oregano 2 tl
• Mustapippuri 0,5 tl

Koristeeksi

• Tuore basilika

Vegaaninen lasagne – Ohje

Juustoinen Cashew-kermakastike

1. Liota cashewpähkinöitä yön yli.
2. Lisää blenderiin cashewpähkinät, ravintohiiva, ripaus mustapippuria ja suolaa, sekä hitunen sitruunamehua ja omenaviinietikka. Blendaa kunnes seos on tasaista ja näyttää paksulta juustoiselta kastikkeelta. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Kotitekoinen tomaattikastike

1. Pilko tomaatit pieniksi ja kippaa ne kattilaan.
2. Lisää joukkoon noin puoli desiä vettä ja mausteet.
3. Keitä kastiketta kannen alla noin 15 minuuttia, välillä lusikalla isompia tomaatin paloja muusaten.
4. Kun kastike on enemmän tai vähemmän tasalaatuista, voit nostaa kannen pois ja keittää kastiketta nopeasti kovalla lämmöllä ylimääräisen nesteen haihduttamiseksi. Muista sekoittaa kastiketta pohjaan palamisen välttämiseksi.

Lasagnen muut työvaiheet

1. Laita noin 2dl kuivaa soijarouhetta syvään lautaseen ja roiski sen päälle tummaa soijakastiketta, mustapippuria, kasvislientä ja oreganoa. Lisää noin 1,5d vettä ja anna veden imeytyä. Älä lisää enempää vettä, ettei soijarouhe muutu pahvinmakuiseksi puuroksi.
2. Pilko sipuli ja valkosipuli.
3. Pilko sienet ja paista ne oliiviöljyssä pannulla, lisää suolaa makusi mukaan. Laita paistetut sienet sivuun odottamaan.
4. Kuullota sipulat ja valkosipulia pannulla kunnes ne ovat saaneet kultaisen värin. Lisää soijarouhe pannulle ja paista se sipulien kanssa.
5. Levitä lasagnelevyt uunivuoan pohjalle. Levitä levyjen päälle kerros tomaattikastiketta, soijarouhetta, sieniä ja tuoretta pinaattia. Levitä seuraava kerros lasagnelevyjä ja toista tomaattikastike-soija-sienet-pinaatti kerroksen levitys. Levitä viimeinen kerros lasaganelevyjä. Viimeisen lasagnelevykerronksen päälle kaadetaan ja levitetään juustoinen cashew-kerma.
6. Paista lasagnea noin 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.
7. Nauti.

Vaikka lasagnea syntyy kerralla melko iso annos, sen ei kannata antaa hämätä. Ainakin meidän kahden hengen ja yhden mäyräkoiran taloudessamme lasagneastialle palataan jo saman illan aikana ihan vain pelkän maun vuoksi. Tässä suhteessa vegaanisen cashew lasagnen kanssa kannattaakin siis pitää varansa ja olla oman taloutensa nopein napostelija mikäli haluaa vielä saada toisen annoksen.

Oletko jo kokeillut jotakin vegaanista lasagnereseptiä? Miten onnistuit?

-Anna

__________________________

Luitko jo?

MUOVITON ELÄMÄ? – TÄLTÄ NÄYTTÄÄ MUOVITON RUOKAVALIO

LIHATTOMAN MAKARONILAATIKON OHJE – VEGAANINEN RESEPTI

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Vegaaninen lasagne – Mehukas resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Kesän alussa päätin, että tämän kesän toivelistallani olisi ehdottomasti oppia tekemään sitruunasorbettia itse kotona. Ajattelin etukäteen, että se olisi jotenkin haastavaampaa kuin mitä se lopulta oli. Kuvittelin, että siihen vaadittaisiin ainakin jäätelökone ja paljon erikoisempia aineksia kuin mitä todellisuudessa lopulta oli tarpeen. Tässä postauksessa jaankin siis maailman helpoimman sitruunasorbertin ohjeen.

Kokeile rohkeasti erilaisia sorbettimakuja

Sitruunasorbetin reseptin toteuttamisen helppous sai minut pohtimaan muitakin sorbettivaihtoehtoja aivan uudesta näkökulmasta. Teknisestihän vaikkapa vadelmasmoothiesta saisi upean vadelmasorbetin, ja mangosta mangosorbetin. Etenkin vadelma- ja mangosorbetti todennäköisesti onnistuisivat myös erittäin hyvin täysin ilman lisättyjä makeutusaineita, sillä marjat ja hedelmät itsessään ovat jo ihanan makeita.

Ruusuvedellä ja kurtturuusun lehdillä kikkailemalla voisi luoda ylellisen ruususorbetin. Minttuteetä ja mintunlehtiä jäädyttämällä voisi puolestaan syntyä raikastava minttusorbetti. Maailma on todellakin mahdollisuuksia täynnä.

Samalla tyylillä voit kokeilla myös näitä sorbetteja:

• Vadelmasorbetti
• Mangosorbetti
• Ruususorbetti
• Minttusorbetti

Vegaaninen sorbettiresepti – uhka vai mahdollisuus?

Kotitekoinen sorbetti on helppo toteuttaa vegaanisena, eikä ainakaan oman kokeiluni perusteella ole mitään varsinaista syytä miksi sorbettiin olisi tarvetta koostumuksen parantamisen nimissä sekoittaa raakaa kananmunanvalkuaista tai liivatetta. Resepti toimii herkullisen hyvin ilmankin, ja etenkin tällaisessa reseptissä jossa vegaanisuus tiputtaa aineksia pois listalta, sitruunasorbetin tekeminen kotona on vielä aikaisempaakin helpompaa ja suoraviivaisempaa.

SITRUUNASORBETIN RESEPTI (VEGAANINEN)

Sitruunasorbetin ainekset:

• 2,5 dl sitruunamehua (n. 8 sitruunan mehu)
• 5 dl vettä
• 250g sokeria
• 2 rkl raastettua sitruunankuorta

Vegaanisen sitruunasorbetin valmistusohje:

Purista sitruunoista mehu. Sekoita kaikki ainekset keskenään, ja lämmitä kasarissa niin kauan, että sokeri sulaa sekaan. Älä anna kiehahtaa, pelkkä hellä lämmitys riittää.

Jos olet aina ajatellut, että sorbetin tekemiseen vaaditaan jäätelökone, tai hommasta ei tule mitään, voin meidän molempien iloksi todistaa tuon uskomuksen olevan väärä. Jäätelökone varmasti helpottaa sorbetin tekemistä, mutta se ei ole missään nimessä pakollinen lisätarvike täyttämään keittiön kaappeja.

Kaada neste joko metalliseen tai lasiseen leivontavuokaan, ja laita pakastimeen. Käy pakastimella noin 20 minuutin – puolen tunnin välein raaputtamassa jäätä irti reunoista lusikalla ja sekoittamassa sitä vuoan keskelle. Parin kolmen tunnin kuluttua jäädyttämisen ja sekoittamisen aloittamisesta, löydät pakastimestasi valmiin vegaanisen sitruunasorbetin. Tee sorbetista palloja lusikalla tai jäätelökauhalla, ja tarjoile joko sellaisenaan tai kauniiden yrttien tai syötävien kukkien, kuten esimerkiksi orvokkien kanssa.

Oletko kokeillut vegaanisen sorbetin tekemistä kotona? Vinkkaa suosikkimakusi kommenteissa!

-Anna

____________________________

Luitko jo?

Muoviton elämä? – Tältä näyttää muoviton ruokavalio

Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit

Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Vegaaninen sitruunasorbetti – Onnistu ilman jäätelökonetta! appeared first on Ihme ituhippi.

Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja villivihanneksista jo jonkin aikaa, mutten ole saanut luettua ainoatakaan oikeaa kirjaa aiheen tiimoilta. Villiyrtit kutittelevat, mutta vajavaisilla tiedoilla syötäväksi kelpaavien tunnistaminen on haastavaa. Voikukka on kuitenkin siinä mielessä kiva ja turvallinen syötäväksi kelpaava luonnonkasvi, että se on jokaiselle helppo tunnistaa (kunhan erottaa sen leskenlehdestä), jonka lisäksi sitä tuppaa löytymään joka pihasta ja niemen notkosta.

Marttojen mukaan voikukassa on erityisesti C-vitamiinia, B-vitamiinia, karoteenia ja kaliumia. Veikkaisin myös, että kasvin eri osissa on luultavasti eri tyyppisiä ravinteita, esim. kukinnossa on mahdollisesti enemmän karoteenia keltaista väriä antamassa kuin kasvin muissa osissa.

Voikukkia kannattaa poimia keittiöön alkukeväästä ja kesästä, sillä etenkin lehdet ovat silloin vielä kevyemmän makuisia, verrattuna loppukesän hiukan kitkerämpään makuun. Vaikka olen nähnyt lehtiä käytettävän eniten, itse kuitenkin innostuin hunajaisen makuisista terälehdistä. Kesäistä fiilistä voi nauttia myös sisäisesti.

Voikukkia poimimassa

Voikukat kannattaa poimia sellaisesta paikasta, ettei sijainti ole autotien lähellä, ja  ettei kovin monta koiraa ole jättänyt kevään keltaista tervehdystä ylevässä kaaressa herkun päälle. Suosittelisin poimimaan ison kimpun, sillä kukkien koossa on eroa, ja on hankalaa hahmottaa etukäteen kuinka suuri määrä kukkia tuottaa minkäkin verran terälehtiä.

Kukkakimppua kannattaa ravistella sen verran että ötökät tippuvat matkasta. Keksien maku tulee suurelta osin juuri siitepölystä joka antaa voikukalle sen ihanan tuoksun, ja jos siitepölyn haluaa pitää matkassa mukana, terälehtiä ei kannata huuhdella. Eli syrjäisen ja rauhallisen poimintapaikan merkitys korostuu entisestään.

Alkuperäinen resepti on peräisin @ourecofriendlylife instagramista, josta muokkasin oman näköisempäni version; lisäsin vaniljasokeria, vähensin siirapin määrää ja ylipäänsä vaihdoin siirapin agavesiirapista tummaan siirappiin, jota sattui löytymään kaapin perukoilta. Aloin kokeilemaan, ja yllätyin todella iloisesti lopputuloksesta joka vie kielen mennessään.

Terälehtien nyppimiseen meni noin 10 minuuttia (ja siitä syntyi siitepölystä avaruusoliomaisen keltaiset sormet). Taikinan tekoon ja “pallotteluun” noin 10 minuuttia, ja uunissa kahden erillisen levyllisen paistamiseen vartti ja vartti. Eli yhteensä noin 50 minuutin projekti.

Voikukkakeksit resepti:

Taikinasta syntyy noin 12 voikukkakeksiä

Ainekset:

• 1,5 dl sokeri
• 3 dl vehnäjauho
• 1,5 dl voikukan terälehdet
• 0,75dl oliiviöljy
• 2 rkl tumma siirappi
• 1 tl leivinjauhe
• 1 tl vaniljasokeri
• hippunen suolaa

Ohje:

1. Nypi keräämäsi kukkakimpun voikukista 1,5dl terälehtiä (mittakupiin paineltuina).
2. Laita uuni esilämpenemään 190 asteeseen.
3. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi keksitaikinan oloiseksi massaksi.
4. Muotoile käsin noin valmislihapullan kokoisia palleroita ja asettele pallerot pellille, ja lykkää pelti uuniin. Pidä uunissa noin 10-15 min.

Keksejä kannattaa vahtia kärppänä, sillä ainakin omassa uunissani niiden pohjat palavat todella herkästi mikäli silmä herpaantuu. Itselläni taikinasta tuli noin 11 keksiä, eli  parista keksistä taisi tulla hiukan tarkoitettua isompia.

Tunnustan, että aiemmin en ole ollut kovin taitava keksien tekijä, mutta nämä onnistuivat häkellyttävän hyvin. Jokaisessa uunissa on aina hiukan vaihtelua, ja esim. meidän kaasu-uunissa alalämpö on huomattavasti jytympi kuin ylälämpö, ja sitä joutuu aina tarkkailemaan enemmän kuin pelkän kellon perusteella. Kun taikinapallot ovat “sulaneet” keksimäisen näköisiksi ja niissä alkaa olemaan kullankeltainen pinta, on hyvä hetki ottaa keksit uunista ulos.

Ylijääneet kukat laitoin veteen tuomaan kivan pilkahduksen väriä kotiin. Keksit olivat yllättävä menestys ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan villinä kasvanutta ruokaa.

Oletko kokeillut villiyrttien käyttöä keittiössä? Mitä teit? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit appeared first on Ihme ituhippi.

Nokkonen on makunsa ja koostumuksensa kannalta hyvin samanlainen kuin pinaatti, jonka vuoksi se sopii pinaatti-fetapiirakkaan pinaatin korvaajaksi. Nokkosen paras satokausi on huhti-toukokuussa, kun nuoret versot puskevat maasta esiin, jolloin innokkaan hortoilijan kannattaa alkaa katselemaan seinän vierustoja, ojanpekkoja ja pusikoita sillä silmällä.

Alkuun haasteeni oli, että piirakan sisus jäi turhan nestemäiseksi kun kananmunan jättää pois, mutta tämän ongelman saa ratkaistua korvaamalla munat no-egg jauheella tai parin munan vaikutusta vastaavalla määrällä peruna- tai maissijauhoa.

Vegaaninen nokkos-fetapiirakka – Resepti

Vegaaninen murotaikinapohja:

• 3dl vehnäjauhoa
• 3rkl vettä
• n. 1-1,5dl öljyä tai 150grammaa margariinia
• 1 tl suolaa

Nokkos-feta piirakan täyte:

• N. litra tuoretta nokkosta
• 3-4 valkosipulin kynttä
• 1 sipuli
• 200g fetaa esim. Chocochilin ohjeella
• 1 purkki kaurakermaa
• 200g pussi vegaanista juustoraastetta
• 150g Oatly Basil & Tomato kauratuorejuustoa
• 1,5tl suolaa
• 1,5 tl mustapippuria
• 0,5tl cayenne chiliä
• 3 tl No-egg jauhetta

Piirakan koristeluun:

Parin nokkosen lehdet

Valmistusohje

• Siisti, huuhtele ja ryöppää nokkoset. Ryöppääminen tapahtuu pitämällä nokkosia kiehuvassa vedessä noin 30 sekuntia, kunnes niistä tulee kirkkaan vihreitä.
• Sekoita taikinan ainekset yhteen ja levitä ne leivinpaperilla vuorattuun vuokaan käsin painellen.
• Levitä nokkonen, pilkottu sipuli, valkosipuli ja feta tai sen korvike taikinalle. Sekoita juustot ja kermat yhteen mausteiden ja no-egg jauheen kanssa, ja kaada koko komeus vuokaan.
• Halutessasi voit vielä tehdä piirakan pintaan koristeluja yli jääneillä nokkosen lehdillä.
• Pidä 190 asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia tai kunnes pinta vaikuttaa ruskistuneen sopivasti. Ota ulos uunista ja anna piirakan jäähtyä noin 10-15 minuuttia.

Vinkki: Reseptiä voi hyödyntää myös vegaanisen pinaatti-fetapiirakan ohjeena vaihtamalla nokkosen pinaattiin.

Millaisiin muihin resepteihin olet kokeillut hyödyntää nokkosta?

-Anna

__________________________________

Luitko jo?

Voiko voikukkia syödä? Voikukkakeksien resepti

Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu?

FACEBOOK / INSTAGRAM/ YOUTUBE

The post Nokkos-fetapiirakka – Vegaaninen resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Munamaidoton makaronilaatikko toimii häkellyttävän hyvin

Huomasin, että munamaidolle ei oikeastaan ollut mitään tarvetta makaronilaatikon kiinteyden luomisessa, vaan munamaidoton ratkaisu toimi häkellyttävän hyvin. Munamaidon pois jättämisen ansiosta resepti sopii myös ruokarajoitteisemmillekin, sillä resepti on täysin munaton, laktoositon ja maidoton. Ja tietty lihaton. Kuvittelin etukäteen että ilman munamaitoa makaronilaatikko ei jähmettyisi sopivan kiinteäksi, mutta jouiduin toteamaan olevani väärässä.

Raaka makaroni

Halusin kokeilla miten makaronilaatikko onnistuu keittämättä makaroneja etukäteen, antaen raakojen makaronien keittyä vasta uunissa. Totesin, etten taida enää jatkossa esikeittää makaroneja ennen uuniin laittamista, sillä nyt raa’at makaronit olivat imeneet itseensä kasvisliemen mausteet, sekä kaurakerman kermaisuutta. Lopputuloksesta tuli täyteläinen, ja kaikkea muuta kuin puun makuinen. Koin, että raaka makaroni myös säästi aikaa, tavallista mehevämmän maun lisäksi.

Juustoinen, mehevä ja runsas makaronilaatikko vegaanisesti

Vegemakaronilaatikon voi tehdä oman maun mukaan joko soijarouheesta, nyhtökaurasta tai vaikkapa härkiksestä. Itse käytin soijarouhetta, sillä se on edullista, herkullista, se imitoi mielestäni jauhelihaa kaikkein parhaiten, ja sitä sattui löytymään kotoa valmiiksi.

Itse käytin kaurakermaa lihattoman makaronilaatikon valmistukseen, mutta halutessasi hiukan kevyemmän vaihtoehdon, myös kauramaito toimii aivan yhtä hyvin. Halusin lopputuloksesta runsaan juustoisen ja kermaisen. Sitähän tällä reseptillä syntyi.

Vinkkaan, että jos tiedät sellaisen vegaanisen juuston joka sulaa nätisti uunissa, kokeile käyttää sitä. Itse käytin ensimmäistä Tallinnalaisessa lähikaupassa vastaantullutta (Nature & Moi) vege juustoraastetta, joka oli kyllä ihan hyvää uunin jälkeen, mutta ei se kyllä sulanut. Tästä huolimatta lopputuloksesta tuli ihanan juustoinen, ja etenkin olin tyytyväinen siihen, että olin sekoittanut vegaanista juustoraastetta suoraan makaronin ja soijarouheen sekaan.

Tämä resepti todistaa, että myös kasvismakaronilaatikolla lähtee nälkä, ja vegeversio voi olla äärimmäisen runsas ja herkullinen. Lisäksi iloitsin siitä, että vegemakaronilaatikko oli helppoa ja nopeaa valmistaa, koska käytännössä vain paistoin soijan, sotkin sen makaroneihin ja juustoon, kippasin kaiken vuokaan, ja heitin perään kasvisliemen ja kaurakerman. Ei sen monimutkaisempi prosessi.

Lihattoman makaronilaatikon ohje:

• 400g pussi makaronia
• 1,5 dl soijarouhetta
• soijakastiketta
• oreganoa
• 1 sipuli
• 4 valkosipulin kynttä
• 1,5 porkkanaa
• kaurakermaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• 1 pussi vegaanista juustoraastetta

1. Sekoita soijarouheeseen pari ruokalusikallista soijakastiketta, murustele sen päälle yksi kasvisliemikuutio ja ripottele oreganoa noin ruokalusikallisen verran joukkoon. Lisää joukkoon vettä hiljalleen noin lasillisen verran, niin että se ehtii imeytymään soijarouheeseen, eikä rouhe jää lillumaan lammikossa.
2. Kuori ja pilko sipulit ja porkkana, paista ne pannulla oliiviöljyssä soijarouheen kanssa. Kun sipulit ovat kypsyneet, laita pannu pois päältä.
3. Keitä noin 1 litra kasvislientä toisesta kasvisliemikuutiosta.
4. Sekoita raa’at makaronit paistetuun soijarouheeseen, ja lisää joukkoon pari kourallista vegaanista juustoraastetta.
5. Kippaa soija-makaroni sotku vuokaan, ja kaada vuoka noin puolilleen juuri keittämääsi kasvislientä. Tämän jälkeen kaada mukaan purkki kaurakermaa. Varmista, että makaronit ovat peittyneet, jos eivät, lisää vielä kasvislientä.
6. Ripottele pinnalle vegaanista juustoraastetta ja laita vuoka uuniin. Makaronilaatikon paistoaika on hiukan oman maun ja uunin tehokkuuden mukaan sovellettava juttu. Itse pidin kasvismakaronilaatikkoa uunissa noin 170°C lämmössä noin 40 minuuttia.

Mitä muita perinneruokia olet kokeillut vegaanisina versioina? Miten olet onnistunut? Jaa suosikkiherkkusi kommenteissa!

-Anna

_______________________________________

Luitko jo?

Pihlajanmarjahillo – Satokauden resepti

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Lihattoman makaronilaatikon ohje – Vegaaninen resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Itse olen sosekeittojen suuri ystävä, sillä niiden joukkoon saa piilotettua jo jääkaapissa hiukan nahistumaankin ehtineet kasvikset. Kurpitsakeiton mukaan voi hyvin lisätä mm. porkkanaa, perunaa tai sipulia jos niitä sattuu löytymään jääkaapista.

Kasvissosekeitot kuten kurpitsakeitto on helppo valmistaa vegaanisina, sillä tarvittavat ainesosat ovat käytännössä vihanneksia ja kermaa. Vaihtamalla kerman kasviskermaksi, tadaa, käsissäsi on vegaaninen resepti ja ruoan hiilijalanjälki kutistuu silmissä.

Kerman kanssa kannattaa suosia erityisesti lähellä tuotettua kaurakermaa, jota ei tarvitse rahdata maailman toiselta puolelta kuten esimerkiksi soija- tai riisikermaa. Toisaalta jos lähikaupassa vaihtoehtoina on vain vaikkapa edellä mainittu riisikerma ja perinteinen ruokakerma, kannattaa valita se kasvipohjainen vaihtoehto.

Kurpitsakeitto – Vegaaninen resepti

Kurpitsakeiton ainekset

• 1/4 kurpitsa (sitä isoa, jota käytetään Halloween -lyhtyinä)
• 0,5 purkkia kaurakermaa
• 3 valkosipulin kynttä
• 1 l vettä
• 1,5 tl suolaa
• 0,5 tl mustapippuria
• Kasvisliemikuutio

Kurpitsakeiton ohje

• Kuori ja pilko kurpitsa sekä valkosipulin kynnet. Kurpitsan kuoriminen on projekti johon haluat varustautua terävällä veitsellä ja hippusella varovaisuutta. Heitä kurpitsat ja valkosipuli kattilaan.
• Lisää vettä sen verran, että kurpitsat peittyvät ja nakkaa kasvisliemikuutio perään.
• Keitä kannen alla niin kauan, että kurpitsapalat pehmenevät, noin 20 minuuttia.
• Soseuta keitto sauvasekoittimella.
• Lisää puoli purkkia kaurakermaa. Sekoita kerma keiton joukkoon.
• Lisää suola ja pippuri. Voit lisätä molempia oman makusi mukaan, jos se tuntuu aiheelliselta.

Säästä kurpitsan siemenet!

Voit säästää kurpitsan siemenet ja kylvää ne keväällä ikkunalauta-kurpitsaksi. Hyvällä tuurilla kurpitsa onnistuu tuottamaan satoa riittävän suuressa ruukussa myös sisätiloissa. Viime kesänä kasvatimme ikkunalaudalla omaa kurpitsaamme kaupan myskikurpitsan siemenistä, ja kurpitsat kasvoivat hyvin, ja toivat makkarin ikkunaan kivaa satuviidakon henkeä, vaikka hedelmää ne eivät tuottaneetkaan. Ensi vuonna vuorossa on ehdottomasti uusi kokeilu.

Jaa kommenteissa oma kurpitsareseptisi lihattoman lokakuun viettoon!

-Anna

__________________________________________

Luitko jo?

Pihlajanmarjahillon resepti

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Kurpitsakeitto – Satokauden resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Itse tykkään pihlajanmarjoista erityisesti sen takia, että ne ovat villiyrtti / villimarja, joka on myös kaupunkilaiselle helposti saatavilla. Tämän lisäksi suurin osa meistä todella tunnistaa pihlajanmarjan täydellä varmuudella sellaisen kohdatessaan, ja erehtymisen riski on hyvin pieni.

Vaikka pihlajanmarja on hauska ja terveellinen lisä ruokavalioon, sitä harvemmin tulee kulutettua niin paljon etteikö linnuillekin jäisi talveksi syötävää. Kuitenkin jos satovuosi näyttää laihalta, ja ennustelet pitkää ja kylmää talvea, muista jättää jotakin myös tirpoille.

Mistä ja milloin pihlajanmarjoja kannattaa poimia?

Kuten kaikkien hortoilu-kokeilujen kanssa, ison ja vilkkaasti liikennöidyn tien varressa ei ole paras mahdollinen poimintapaikka, mutta esimerkiksi rauhaisa pikkukatu tai puistikko ei puolestaan ole yhtään hullumpi poimintapaikka. Kunhan tiedät, että pihlajanmarjojen poimiminen kyseisestä paikasta on luvallista. -Ja jätä se naapurin pihapuu rauhaan.

Pihlajanmarjat ovat parhaimmillaan saatuaan kypsyä mahdollisimman kauan. Pihlajanmarjat kannattaa käydä käydä poimimassa vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, jolloin pakkanen on taittanut marjoista vahvimman kirpakkuuden. Etelä-Suomessa tämä hetki koittaa yleensä noin syys-lokakuussa, ja pohjoisessa varmaankin jo joitakin viikkoja aikaisemmin.

Koska yöpakkasten kyttäily pihlajanmarjoja varten on hiukan haastavaa puuhaa, saman asian ajaa myös se, että poimit marjat kun kerkiät ja laitat ne yön yli pakastimeen.

Erilaisia pihlajanmarja reseptejä – Mitä kaikkea pihlajanmarjoista voi valmistaa?

Hilloamisen lisäksi pihlajanmarjoja on mahdollista kuivattaa matalalla lämmöllä uunissa esim. myslin joukkoon lisättäväksi, siitä voi valmistaa kiisseliä, hyytelöä, tai mehua, jonka lisäksi puhdistettuja pihlajanmarjoja voi myös pakastaa ja esim. lisätä pakastimesta talven mittaan suoraan puuron tai smoothien sekaan. Pihlajanmarjat ovat siitä veikeitä, että niiden maku on sen verran hapan, että ne sopivat kivasti niin makeaan kuin suolaiseenkin. Itse haluaisin seuraavalla kerralla kokeilla lisätä niitä leipätaikinan sekaan, jolloin efekti olisi saman typpinen kuin karpaloleivässä.

Olen lukenut jostain, että pihlajanmarjat sisältävät itse jo sen verran runsaasti pektiiniä, että ihan tavallinen sokeri riittäisi niiden hilloamiseen. Itse halusin kuitenkin käyttää hillosokeria jossa on vielä lisättyä pektiiniä, ihan vain sen varalta, ettei hillo jäisi veteläksi. Marjat voi myös halutessaan soseuttaa, mutta itse tykkään siitä että marjoissa on jäljellä vielä jonkin verran suutuntumaa ja tunnistan silmämääräisesti mistä on kyse.

Pihlajanmarjahillon resepti

Pihlajanmarjahillon ainekset:

• 500 g pihlajanmarjoja
• 300 g hillosokeria
• 1,5 dl vettä

Pihlajanmarjahillon ohje:

• Puhdista pihlajanmarjat; poista lehdet, oksat ja karat. Pese pihlajanmarjat vedellä.
• Laita pihlajanmarjat kattilaan, ja kaada vesi päälle. Keitä suljetun kannen alla kunnes kunnes marjat pehmenevät, eli noin 15-20 minuuttia.
• Lisää hillosokeri kattilaan ja sekoita se mukaan. Anna pihlajanmarjahillon porista vielä 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä.
• Kun hillo on valmis, purkita se puhtaisiin lasipurkkeihin kun hillo on vielä kuumaa. Säilytä hillo jääkaapissa.

Mistä idea pihlajanmarja -aiheiseen reseptiin lähti?

Sain ajatuksen reseptiin äidiltäni, joka pohti, että olisi ihanaa saada pihlajanmarjahilloa kuten hänen äitinsä teki hänen lapsuudessaan. Tajusin, etten ollut eläessäni maistanut koko herkkua, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ainoa kosketuspintani pihlajanmarjoihin on ollut iki-inhokkini kettukarkit, ja ilmeisesti niissäkään ei ole 80-luvun jälkeen enää käytetty oikeaa pihlajaa sen vaihtelevan saatavuuden vuoksi. Eli en siis sittenkään ole ikinä maistanut pihlajanmarjaa, mitä nyt joskus hiekkalaatikolla muksuna, kun kaikki piti tunkea suuhun ihan vain todetakseen, että hapanta on.

Oma pihlajanmarja reseptini ei ole ällömakea, vaan hiukan hapan ja siinä marjan oma kirpakka maku pääsee valloilleen. Yleisesti pihlajanmarjahilloa tai pihlajanmarjahyytelöä suositellaan esim. riistaruoan kaveriksi. Kuitenkin kasvissyöjänä olen testieni perusteella todennut, että pihlajanmarjahillo antaa kivan napakan aisaparin mm. halloum- tai paneer juustosta valmistetuille pihveille, ja sopii kivasti kermaisen perunamuusin kylkeen.

Oletko kokeillut aiemmin pihlajanmarjahilloa tai jotakin muuta pihlajanmarja reseptiä? Suosittele suosikkiasi kommenteissa!

-Anna

__________________________

Luitko jo?

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

Touko-kesäkuun villiruokaresepti: Voikukkakeksit

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Pihlajanmarjahillo – Satokauden resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Viime kesänä kävi niin hyvä tuuri, että sain vanhempieni puutarhasta kotiin viemisiksi kunnon kimpun raparperin varsia. Sormeni alkoivat tietenkin syyhytä kun pohdin että teenkö kaurapaistosta vai piirakkaa, mutta sitten muistinkin aiemman limonadi-ihastukseni. Eli mehuahan niistä raparpereista tuli.

Mehua varten en koe, että raparperin varsia kannattaisi vaivautua kuorimaan. Mieluummin pesee varret, ja leikkaa ne pieniksi, noin 1cm pituisiksi paloiksi. Sen jälkeen kippaa palat kattilaan (et tarvitse mehumaijaa tai muitakaan erikoisempia tarvikkeita), täyttää kattilan vedellä ja antaa kiehua noin puolisen tuntia, siivilöi mehusta varret pois ja lisää mehuun sokeria niin kauan kuin mehu on vielä kuumaa jolloin sokeri liukenee hyvin. Sokeroimatonta raparperimehua havitellessasi luonnollisesti jätät sokerin lisäämisen väliin.

Raparperimehu – Tarvikkeet:

– Nippu raparperia
– Kattilallinen vettä
– n. 4-6 rkl sokeria, maun mukaan
– pulloja / purkkeja säilöntään

Itselläni meni reilu omaan kouraan mahtuva nippu raparperia, joka peitti kattilan pohjan noin 2-3 cm syvyisesti, siihen päälle kattila täyteen vettä. ja Kun mehu on valmis (eli vedessä alkaa olla väriä, tuoksua ja makua) sokeria voi laittaa oman maun mukaan: itse laitoin 5 ruokalusikallista ja se maistui mielestäni sopivalta märäältä 3 litrassa nestettä.

Tarvitset myös astioita joissa säilyttää mehua. Jos aiot juoda mehun pian, kannu (tai pari) varmaan riittää ihan hyvin, jos puolestaan haluat säilyttää sitä pidemmän aikaa, niin pullot ja pukit ovat siihen parempia. Itse purkitin mehun, koska en viitsinyt ostaa erikseen lasipulloja sitä varten. Ensin kuumennetaan purkki(/pullo) sen desinfioimiseksi, sitten mehu kuumana sisään ja sitten vain korkki kiinni ja mehu kylmään. Peltinen korkki ainakin omissa purkeissani vetäytyy sisään kun mehu jäähtyy ja pulloon syntyy alipaine, jolloin mehun tulisi säilyä hyvin vähän pidempiäkin aikoja.

Ja eikun kattila laulamaan 🙂

Paljasta suosikki raparperireseptisi kommenteissa!

-Anna

_____________

Luitko jo? 

Haaveissa muoviton keittiö

Viherpiipertäjän yrttitarha vol.1

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Raparperimehu – Satokauden resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja villivihanneksista jo jonkin aikaa, mutten ole saanut luettua ainoatakaan oikeaa kirjaa aiheen tiimoilta. Villiyrtit kutittelevat, mutta vajavaisilla tiedoilla syötäväksi kelpaavien tunnistaminen on haastavaa. Voikukka on kuitenkin siinä mielessä kiva ja turvallinen syötäväksi kelpaava luonnonkasvi, että se on jokaiselle helppo tunnistaa (kunhan erottaa sen leskenlehdestä), jonka lisäksi sitä tuppaa löytymään joka pihasta ja niemen notkosta.

Marttojen mukaan voikukassa on erityisesti C-vitamiinia, B-vitamiinia, karoteenia ja kaliumia. Veikkaisin myös, että kasvin eri osissa on luultavasti eri tyyppisiä ravinteita, esim. kukinnossa on mahdollisesti enemmän karoteenia keltaista väriä antamassa kuin kasvin muissa osissa.

Voikukkia kannattaa poimia keittiöön alkukeväästä ja kesästä, sillä etenkin lehdet ovat silloin vielä kevyemmän makuisia, verrattuna loppukesän hiukan kitkerämpään makuun. Vaikka olen nähnyt lehtiä käytettävän eniten, itse kuitenkin innostuin hunajaisen makuisista terälehdistä. Kesäistä fiilistä voi nauttia myös sisäisesti.

Voikukkia poimimassa

Voikukat kannattaa poimia sellaisesta paikasta, ettei sijainti ole autotien lähellä, ja  ettei kovin monta koiraa ole jättänyt kevään keltaista tervehdystä ylevässä kaaressa herkun päälle. Suosittelisin poimimaan ison kimpun, sillä kukkien koossa on eroa, ja on hankalaa hahmottaa etukäteen kuinka suuri määrä kukkia tuottaa minkäkin verran terälehtiä.

Kukkakimppua kannattaa ravistella sen verran että ötökät tippuvat matkasta. Keksien maku tulee suurelta osin juuri siitepölystä joka antaa voikukalle sen ihanan tuoksun, ja jos siitepölyn haluaa pitää matkassa mukana, terälehtiä ei kannata huuhdella. Eli syrjäisen ja rauhallisen poimintapaikan merkitys korostuu entisestään.

Alkuperäinen resepti on peräisin @ourecofriendlylife instagramista, josta muokkasin oman näköisempäni version; lisäsin vaniljasokeria, vähensin siirapin määrää ja ylipäänsä vaihdoin siirapin agavesiirapista tummaan siirappiin, jota sattui löytymään kaapin perukoilta. Aloin kokeilemaan, ja yllätyin todella iloisesti lopputuloksesta joka vie kielen mennessään.

Terälehtien nyppimiseen meni noin 10 minuuttia (ja siitä syntyi siitepölystä avaruusoliomaisen keltaiset sormet). Taikinan tekoon ja “pallotteluun” noin 10 minuuttia, ja uunissa kahden erillisen levyllisen paistamiseen vartti ja vartti. Eli yhteensä noin 50 minuutin projekti.

Voikukkakeksit resepti:

Taikinasta syntyy noin 12 voikukkakeksiä

Ainekset:

• 1,5 dl sokeri
• 3 dl vehnäjauho
• 1,5 dl voikukan terälehdet
• 0,75dl oliiviöljy
• 2 rkl tumma siirappi
• 1 tl leivinjauhe
• 1 tl vaniljasokeri
• hippunen suolaa

Ohje:

1. Nypi keräämäsi kukkakimpun voikukista 1,5dl terälehtiä (mittakupiin paineltuina).
2. Laita uuni esilämpenemään 190 asteeseen.
3. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi keksitaikinan oloiseksi massaksi.
4. Muotoile käsin noin valmislihapullan kokoisia palleroita ja asettele pallerot pellille, ja lykkää pelti uuniin. Pidä uunissa noin 10-15 min.

Keksejä kannattaa vahtia kärppänä, sillä ainakin omassa uunissani niiden pohjat palavat todella herkästi mikäli silmä herpaantuu. Itselläni taikinasta tuli noin 11 keksiä, eli  parista keksistä taisi tulla hiukan tarkoitettua isompia.

Tunnustan, että aiemmin en ole ollut kovin taitava keksien tekijä, mutta nämä onnistuivat häkellyttävän hyvin. Jokaisessa uunissa on aina hiukan vaihtelua, ja esim. meidän kaasu-uunissa alalämpö on huomattavasti jytympi kuin ylälämpö, ja sitä joutuu aina tarkkailemaan enemmän kuin pelkän kellon perusteella. Kun taikinapallot ovat “sulaneet” keksimäisen näköisiksi ja niissä alkaa olemaan kullankeltainen pinta, on hyvä hetki ottaa keksit uunista ulos.

Ylijääneet kukat laitoin veteen tuomaan kivan pilkahduksen väriä kotiin. Keksit olivat yllättävä menestys ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan villinä kasvanutta ruokaa.

Oletko kokeillut villiyrttien käyttöä keittiössä? Mitä teit? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit appeared first on Ihme ituhippi.

Kuvassa Ihme Ituhippi on eksynyt luontaisen urbaanin habitaattinsa ulkopuolelle etsimään uuden vuoden inspiraatiota. Kuva: Saumya Tyagi

Rakastan jokaisen uuden vuoden aloitusta, koska uuden kalenterivuoden alku antaa raikkaan mahdollisuuden itsetutkiskeluun, omien tavoitteiden suunnitteluun ja tulevan vuoden ihmettelyyn. Vaikka elämä ei usein mitenkään dramaattisesti muutukaan, kerta toisensa jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että pääsee lähemmäs itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten uuden taidon oppiminen, tai vaikkapa terveyteen liittyvä pitkäaikaisempi projekti. Uusi vuosiluku, oli se sitten kuinka keinotekoinen tapa jakaa aikaa tahansa, on hyvä hetki pohtia mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä ja miten pyrkiä juuri tuota merkityksellisyyden lähdettä kohti.

Vaikka aina jankutan, että henkilökohtaiseen elämääni liittyen en ole kenellekkään velkaa ainoatakaan selitystä, silti haluan vuoden aluksi pienen synninpäästön liittyen loppusyksyn huomattavasti aiempaa leväperäisempään postaustahtiin: marraskuu ja joulukuu olivat itselleni kaistapäinen cocktail täyspäiväistä työharjoittelua, opintourani viimeisiä kokeita ja kirjoitelmia, töitä, sekä Suomeen muuttoon valmistautumista ja muuttamista. Joulun pyhinä puolestaan ihan reilusti annoin itselleni luvan vain olla ja rentoutua, vaikka blogi takaraivossa kolkuttelikin.

Blogin kannalta uusi vuosi on myös ehkä aika hyvä hetki pitää pieni katselmus tulevaan. Nyt kun loppusyksy on hoidettu pois alta, pyrin päivittämään blogia tasaisesti noin 4 kertaa kuukaudessa, eli suurin piirtein viikoittain, mutta tämän kanssa koitan antaa itselleni hivenen liekaa, sillä en tiedä vielä kuinka rennosta vuodesta saan nauttia (vai saanko?). Tänä vuonna mielelläni käsittelisin erilaisia teemoja suurempina muutaman postauksen paketteina tai sarjoina. Itseäni tällä hetkellä kiehtovat yhä laaja kirjo ympäristöaiheita, ruokavaliomme vaikutukset itseen ja ympäristöön, stressin hallinta ja sen minimointi, pyrkimys tunnistaa missä kohti omassa elämässä on turhia energiasyöppöjä, tavoitteiden asettaminen ja niiden järkevä toteuttaminen, sekä vielä hippunen yleistä pohdiskelua liittyen elämän merkityksellisyyden tutkiskeluun ryydittämään muuten kohtuullisen asiapitoista blogia, mikäli Ihme Ituhippiä sellaiseksi voi kutsua.

Parin kuukauden pituisen “melkein tauon” jälkeen kirjoittaminen on alkuun hiukan tahmeaa kunnes se lähtee taas rullaamaan omalla rutinoituneella painollaan, mutta toisaalta ilmiön varmastikin tunnistaa jokainen omista kokemuksistaan. Tärkeintä on että homman saa uudelleen käyntiin reippaasti ja kyllä se tästä pikkuhiljaa.

Uuden vuoden lupauksen sukuinen

Tehdään vuodesta 2019 yhdessä ekompi, stressittömämpi ja muutenkin vielä kaikin puolin parempi kuin edellisestä vuodesta. Asetetaan tavoitteita, pyritään niitä kohti fokusoituneesti ja muistetaan olla myös itselle armollisia vaikka aina ei ihan menekään kuin Strömsössä.

Myöskin kannustan ehdottomasti kommentoimaan postauksen alapuolelle tai vaikkapa Facebookin kommenttibokseihin, mikäli mieleen tulee toivepostausaiheita tai -teemoja joista mielelläsi kuulisit enemmänkin jatkossa. 🙂

Toivon että tammikuusi on alkanut täynnä energiaa ja hyvää mieltä!

-Anna 

Luitko jo?

Maaliskuun rehellisiä kuulumisia

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ituhipin talviunet ovat ohi appeared first on Ihme ituhippi.