Usein puhumme kierrättämisestä itseisarvona, emmekä välttämättä pysähdy pohtimaan sitä, minkä tyyppistä kierrättämistä haluamme erityisesti toteuttaa ja tukea arjessamme. Uskon, että maailmassa olisi valtavasti tilaa materiaalien paremmalle hyödyntämiselle erityisesti upcyclingiin, eli ylöspäin kierrättämiseen liittyen. Mutta mitä on upcycling? Tai sen vastakohta downcycling? 

Mitä upcycling ja downcycling tarkoittavat? 

Upcycling – Ylöspäin kierrättäminen 

“Asian tai esineen kierrättäminen siten, että lopputuote on arvokkaampi kuin alkuperäinen tuote : luoda arvokkaampi esine pois heitetystä vähempiarvoisesta esineestä.” –Merriam Webster Dictionary

Esimerkkejä upcyclingista: PET-muovisten juomapullojen kierrättäminen koruiksi. Kalaverkkojen hyödyntäminen uima-asujen materiaalina. Lastauslavojen hyödyntäminen puutarhasohvan runkona.

Downcycling – Alaspäin kierrättäminen 

“Asian tai esineen kierrättäminen siten, että lopputuote on vähemmän arvokas kuin alkuperäinen tuote : luoda vähäarvoisempi esine tai asia pois heitetystä arvokkaammasta esineestä.” –Merriam-Webster Dictionary

Esimerkkejä downcyclingista: Vaatteiden kierrättäminen autojen sisäosien eristeiksi. Paperin kierrättäminen vessapaperiksi. Muovikassin käyttäminen roskapussina.  

Arvo kierrätyksen tyyppiä määrittämässä 

Upcycling antaa tuotteelle tai tavaralle uuden elämän, hyödyntäen sen jo olemassa olevia osia. Upcyclingissa muovia harvoin sulatetaan enää takaisin muovirakeiksi, vaan useimmiten jo olemassa olevaa muovia hyödynnetään jollakin muulla tavoin. Myös esimerkiksi kierrätyskeskuksesta löytyneiden muuten ajattoman näköisten, mutta väriltäään kulahtaneiden kalusteiden maalaaminen uutta omistajaa varten on käytännössä upcyclingia. 

Downcyclingissa puolestaan tuote usein palautetaan alkuperäisiin partikkeleihinsa, kuten esimerkiksi puutavarana kierrätettävä vanha huonekalu, josta syntyy esimerkiksi lastulevyä. Lastulevy ei ole läheskään yhtä arvokasta tai laadukasta kuin täyspuu. Mitä kauemmin täyspuu saa pysyä täyspuuna, ilman että sitä pilkotaan mahdollisimman pieniksi partikkeleiksi, sitä kauemmin se säilyttää arvonsa, ja siitä on mahdollista jopa valmistaa tuotteita jotka ovat arvokkaampia kuin vaikkapa alkuperäinen kulahtanut täyspuinen lipasto. 

Up- ja downcyclingiin liittyen olennaista onkin siis myös se, kuinka lähelle roskista kierrätysprosessi vie materiaalin. Alas vai ylös? Tuotteen arvo kierrätysprosessin jälkeen voi jossain määrin jäädä mielipidekysymykseksi, jos vaikkapa uusi maalipinta ei väriltään miellytä jotakuta. Silti tuotteen arvo kierrätysprosessin jälkeen on pääasiallisesti suhteellisesti yleensä aika objektiivisesti määritettävissä oleva juttu. Kaikkien suurimmalla todennäköisyydellä kukaan ei kierrätä vessapaperia, mutta kukaan meistä ei myöskään kohtele koruja kulutushyödykkeinä, joita käytettäisiin kerran ja heitettäisiin sen jälkeen pois. 

Suurin osa lajittelemistamme roskista päätyy teollistasoiseen kierrätysmateriaalilimboon, ja niiden kohdalla tavallisen kuluttajan on täydellisen turhaa pohtia mihin muovinen limupullo tai vaikkapa viimeviikkoinen sanomalehti lähti jatkamaan elämäänsä. 

Näin tuet upcyclingia lähipiirissäsi

Jos sinulla syntyy paljon juuri tietyn tyyppistä roskaa, esimerkiksi kahvipaketit, viinipullon korkit, maitopurkit, lankakerien jämät, pilke pihapuiden sahaamisesta, jne, harkitse voisiko tästä tavallista suuremmasta jätemäärästä olla iloa jollekulle joka on käsistään taitava. 

• Julkaise ilmoitus facebookissa siitä, että sinulta löytyisi juuri tämän tyyppistä tavaraa, jonka joku saa tulla hakemaan pois niin halutessaan. 
• Toinen hyvä vaihtoehto on esimerkiksi kontaktoida oman lähialueen kouluja ja päiväkoteja, joilla on usein tarvetta erilaisille askartelumateriaaleille. 

Suomalaisia Upcycling periaatteella työskenteleviä brändejä: 

• Upcycle with Jing* 
• Helsingin Kierrätyskeskus: Plan B
• domeupcycling.com 
• Globe Hope 

Arvostan aivan huimasti sellaisia oivaltavia ja luovia innovoijia, jotka loihtivat vanhasta uutta.

Väitän, että suurimmalle osalle keskimääräisistä kuluttajista merkittävin syy kierrätystuotteiden välttelyyn on se, että ne näyttävät “liian” kierrätetyiltä. Harva ihan tavallinen tyyppi joka menee toimistotyöhönsä haluaa pompata avokonttorista kenenkään silmään riemunkirjavana ituhippinä. (Tai sitten se on tosi monen ammattilaisen suurin haave ja olen auttamatta väärässä ?)

Hillityn minimalistinen tyyli vs. Upcycling muoti

Oma tyylini on aika minimalistisen hillitty, pukeudun pääasiassa mustaan, valkoiseen ja luonnonväreihin. Olen ehkä hiukan jäykkis kun ensisijainen (ja taitaa olla ainoa) printtikuvio jota käytän on merimiespaidan raidat, ja nekin mielellään mustana tai laivastonsinisenä, punainen alkaa olemaan jo hurja valinta.

Tällaiselle täysin kuvioita välttelevälle tyypille tärkein tapa piristää asuja ovatkin siis yleensä asusteet tai huulipuna. Asusteidenkin kanssa olen hiukan tylsä: hankin tarkoitukseen sopivan ja itseni näköisen yksinkertaisen ja ajattoman laukun tai kengät, ja käytän niitä niin kauan, että kaksi suutaria putkeen tyrmäävät pyyntöni ja korjata lempilaukku tai -kengät.

Tästä syystä en kovin usein syty kierrätysmuotia edustaville tuotteille, koska niissä on silmääni liian paljon kaikkea. Väriä, kuosia ja menoa. Olen hillitysti ja hallitusti pukeutuva äärimmäisen mukavuudenhaluinen ihminen. Siksi haluankin ihanan hillittyjä ja hallittuja kierrätystuotteita, jotka sopivat arkeen ja juhlaan, ja saavat oloni tuntumaan ylelliseltä. Siksi Upcycle with Jingin* korut myös ihastuttavat minua niin kovin. Ne on valmistettu oivaltavasta materiaalista ja huippuunsa hiotulla taidolla, jonka lisäksi ne näyttävät juuri minulta. Ne ovat runsaita, elegantteja ja samalla feminiinisiä ja hillityjä. Ne ovat kaikkea sitä mitä toivon asustekorulta ja hajuvedeltä. Kun tyylini on muuten hyvin hallittu, usein juuri korvakorut, huulipuna ja tuoksu ovat se “the juttu”.

Miten tunnistaa aidosti ekologinen muoti?

Vaate on aidosti ekologinen vain silloin kun se saa mahdollisimman paljon käyttökertoja. Silloin kaikkein tärkein kriteeri vaatteiden hankinnassa tulisi olla sopiiko kyseinen vaate tai koru omaan elämäntyyliin ja visuaalisiin mieltymyksiin.

Monilla meistä on syntynyt hutiostoksia vaikkapa kirpputoreilta, halpojen hintojen ja valtavien valikoimien houkuttelemana. Kotona kaapissa tyhjänpantteina lojuvat 2nd hand vaatteet eivät ole aidosti ekologisia, sillä ne ovat vain osa ylikulutuksen kuviota, jossa hankitaan tavaraa jolle ei ole käyttöä. Aivan samalla tavalla en halua hankkia kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja tai vaatteita vain siksi, että ne on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Materiaalin kierrätyksestä ei ole mitään iloa, jos vaate ei päädy arvoonsa kuuluvasti käyttöön.

Tällöin jopa kierrätetty vaate voi olla epäekologinen.

Avain menestyksekkääseen eettisen ja vastuullisen muodin kuluttamiseen onkin siis se, että tuntee oman tyylinsä, eikä tingi siitä, ja käyttää vaatetta tai korua mahdollisimman paljon ja pitkään.

Psst. Saat Upcycle with Jing verkkokaupasta* 15% alennuksen koodilla AnnaK15 

–Anna 

_______________________________

Luitko jo? 

13 KIINNOSTAVINTA EKOKIRJAVINKKIÄ – EKOLOGISUUS JA ILMASTONMUUTOS AIHEISET KIRJAT

TÄMÄ SINUN TULISI TIETÄÄ VIHREÄSTÄ SÄHKÖSTÄ

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Upcycling ja Downcycling – Tarkasta tunnetko kierrätystermit appeared first on Ihme ituhippi.

Lähituotantoa tulisi suosia. Mutta miksi? Harvemmin keskustellaan suoraan lähituotannon suosimisen konkreettisista syistä. Haluan avata selkeästi, miksi lähituotannon suosiminen kannattaa. Tähän postaukseen olen koonnut 4 konkreettista syytä lähituotannon suosimiselle. Usein ajatellaan, että lähituotanto rajoittuisi vain ja ainoastaan ruokaan, vaikka näin ei tosiaankaan ole. Lähituotettuja tuotteita voivat olla myös esimerkiksi, mm. muoti, kosmetiikka, rakennustarvikkeet… käytännössä aivan kaikki. Meidän on mahdollista tehdä tätä valintaa jokaisen kulutuspäätöksemme kohdalla.

Tarkoittaako lähituotanto pelkästään kotimaisen suosimista?

Jos haluaa rajata lähituotannon tarkoittamaan kotimaista, sekin käy.

Toisaalta kannattaa huomioida, että erityisesti mitä tulee lähituotannon ekologisuusvaikutuksiin sekä läpinäkyvyyden helppoon varmistamiseen (molemmat asioita, jotka riippuvat täysin etäisyydestä), ulkomailla kuten Ruotsissa, Virossa tai Latviassa tuotettu tuote saattaa todellisuudessa löytyä kilometrimääräisesti lähempää Helsinkiä kuin vaikkapa kotimaan kaukaisemmissa osissa valmistettu tuote. Sama toki pätee “kotimaan kaukaisista osista” Helsinkiin päin katsottaessakin. Kotimaisuus ei siis ole absoluuttinen lähituotannon määritelmä.

4 hyvää syytä suosia lähituotantoa

1. Lähituotannon eettisyys on helppo varmistaa

Mitä lähempänä tuote valmistetaan, oli kyse sitten ruoasta tai tavarasta, sitä helpompaa tuotteen valmistuksen parissa työskentelevien henkilöiden ja tuotantoon käytettyjen eläinten hyvinvoinnista on varmistua.

Mitä lähempänä tuote valmistetaan, sitä helpompi tehtaalle on esimerkiksi poiketa käymään ja todeta tilanne omin silmin. Eettisyyden näkökulmasta koko EU-alueella tilanne on varsin hyvä, lukuunottamatta esimerkiksi Espanjassa ruoantuotannoissa hyödynnettäviä paperittomia siirtolaisia tai osaa italiaisista vaatteiden ompelijoista, joiden asema ei ole välttämättä yhtä turvattu.

2. Vahvistat lähialueen tuotannon monipuolisuutta

Tukemalla lähialueella luotavia tuotteita, tuet samalla kyseisen teollisuuden alan kehitystä.

Suomesta tuskin ponnistaisi sellaisia uuden sukupolven brändejä kuin Nyhtökaura kasviproteiinituotteet, Havu Cosmetics zero waste kosmetiikka, tai vaikkapa Infinited Fiber kierrätyskuidut, jos kukaan ei olisi uskonut kyseisten tekstiili-, kosmetiikka- tai ruokateollisuuden elinvoimaisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin ponnistaa raikkaiden innovaatioiden kanssa kansainväliselle näyttämölle.

3. Lyhyempien kuljetusmatkojen ansiosta teet ilmastoystävällisen valinnan

Yleensä lyhyiden kuljetusmatkojen logiikka puree: mitä lyhyemmän matkan tuote kulkee, sitä ekologisempi se on.

Toisaalta tässä kohti kannattaa myös huomioida, että erityisesti ruoantuotannossa homma mutkistuu ihan sikana, johtuen lukuisasta määrästä erilaisia muuttujia. Tällaisia muuttujia ruoantuotannossa ovat mm.:

• Viljelytapa – Avomaalla vai kasvihuoneessa?
• Tehotuotanto vai pientuotanto?
• Millaisia lannoitteita käytetään?
• Kuljetetaanko kerralla pieniä vai suuria määriä, ts. kuinka suuri on yhden tuotteen kuljetuksen hiilijalanjälki?

Mitä enemmän tavaraa yhdellä kuljetuksella kulkee, sitä pienempi yhden kuljetuksen suhteellinen hiilijalanjälki on. Tästä syystä esim. maailman toiselta puolelta rahtilaivalla tuleva banaani tai sitrus on usein hiilijalanjäljen kannalta mahdollisesti parempi idea kuin kotimaassa kasvihuoneessa tammikuussa tuotettu tomaatti.

• Ilmastoystävällisyys on osa ekologisuutta. Muista kuitenkin, että se ei tarkoita sitä, että suhteellisesti pienemmät hiilipäästöt tarkoittaisivat automaattisesti, että jokin asia on ekologisesti kestävä ja vastuullinen ratkaisu!

Toisaalta taas jos unohdetaan monimutkaisesti laskettava ruoka, periaatteessa mitä tulee prosesseiltaan identtisiin toimintoihin; lyhyempi kuljetusmatka = pienempi hiilijalanjälki.

4. Lähituotantoa suosimalla tuet paikallista työllisyyttä

Tukemalla paikallisia yrittäjiä, tuet samalla paikallista työllisyyttä. Tämä on juttu, joka on varmasti monelle noussut koronapandemian myötä jatkuvasti yhä merkittävämmäksi valintakriteeriksi kulutusta harkitessa. Työllisyys ylläpitää hyvinvoivaa ja elinvoimaista yhteisöä, ja siinä mielessä onkin kannattavaa sijoittaa rahansa mahdollisimman lähelle jos kulutukselle on tarvetta. Tämä on yksi syy minkä vuoksi suosin mielelläni mahdollisuuksien mukaan mm. vastuullisia kotimaisia muotibrändejä tai vaikkapa kotimaisia kirpputoriyrityksiä isompien kansainvälisten tekijöiden sijaan.

Mikä saa miettimään lähituotantoa?

Asun Tallinnassa, ja siinä mielessä tökin suomalaista lähituotantoa tikulla lahden toiselta puolen. Lähituotanto on suhteellista, ja itse olen todennut, että tehokkain tapa tutkia sitä mikä on “lähellä” liittyy ruoan suhteen kilometreihin ja vaikkapa vaate- ja kosmetiikkatuotannossa Euroopassa sijaitseviin matalan riskin maihin. Uskon myös, että kilometrit ovat mielestäni jossain määrin parempi lähituotannon määrittelijä, kuin valtioiden rajoihin jämähtäminen.

Erityisen merkityksellistä on myös se, että kuluttamalla valitsemme kohteet, joita haluamme tukea. Itse haluan tukea pieniä ja suurempia suomalaisia ja baltialaisia tekijöitä, jotka tuottavat mielestäni oivaltavia, vastuullisia ja omaan makuuni sopivia tuotteita, olipa kyse sitten ruoasta, vaatteista, huonekaluista tai vaikkapa huliluptereista.

Millaisia ajatuksia lähituotanto sinussa herättää? Oletko miettinyt mitkä asiat ovat sinulle merkityksellisiä syitä lähituotannon suosimiselle?

-Anna

Psstt!

Instagramin puolella on tällä hetkellä käynnissä arvontayhteistyö Empathy Lifestyle Designin kanssa, jossa voit voittaa suosikki korviksesi heidän valikoimastaan. Kyseessä on pieni suomalainen yritys, ja tuotteet valmistetaan rakkaudella luonnonmateriaaleista käsityönä Merimaskussa. Arvonta on käynnissä 23.03.2021 asti ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti 24.03.2021.

__________________________________

Luitko jo?

Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post 4 konkreettista syytä suosia lähituotantoa appeared first on Ihme ituhippi.

Postaus digitaalisesta minimalismista on julkaistu alunperin 22.03.2018, ja freesattu 11.02.2021. Töiden kanssa on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt kunnolla kirjoittamaan mitään uutta, mutta tämä postaus Ihme Ituhipin alkuajoilta on freesattuna yhä relevantti ekominimalismipyrkimysten kanssa. Toivon, että nautit ja saat tästä hyötyä! 

Lapsena meille opetettiin, että ruutuaikaa rajoittamalla pysyy terveenä. Viimeistään korona-aikana, elämä on muuttunut yhdeksi älyvehkeiden digikarnevaaliksi; heräämme ja luemme puhelimelta uutisia ja selaamme somea hetken. Istumme 8 tuntia päivässä ruudun ääressä etätöissä. Päivän päätyttyä avaammekin suoratoistopalvelun ja katselemme tv:tä nukkumaanmenoon asti. Ruudut ovatkin yhtäkkiä yksi merkittävimmistä linkeistämme ulkomaailmaan. Digitaalinen minimalismi tuntuu tavoittelemisen arvoiselta asialta arjessa.

Somen kautta voi olla yhteydessä ihmisiin, oppia uutta ja käydä kiinnostavia keskusteluja, ja jos jaksaa kurkkia sen oman kuplan ulkopuolelle, on mahdollista myös pyrkiä ymmärtämään muita, jotka ovatkin eri mieltä. Facebookin ansiosta olen myös voinut luopua puolituttujen puhelinnumeroiden kysymisestä, koska viestiähän voi aina laittaa naamakirjassa jos tulee tarve!

Digitaalinen ärsyketulva uuvuttaa – Minimalismi tarjoaa ratkaisun myös digimaailmassa

Digitaalinen minimalismi on tietoinen valinta vähentää jatkuvaa ärsyketulvaa, jotta meidän olisi mahdollista olla läsnä hetkessä, vähentää arjen hälyä ja keskittyä niihin asioihin joilla on todella merkitystä. Some on vähän kuin autot tai koirat: ihmisen pitäisi hallita sosiaalista mediaa, eikä somen ihmistä. Se on kuitenkin tehty aika vaikeaksi.

Kaiken kivan ja hyödyllisen tekemisen lisäksi luemme puhelimeltamme uutisia siitä, kuinka älypuhelinten ja sosiaalisen median käyttö heikentää keskittymiskykyämme, heiluttelee mielialaamme ja itsetuntoamme, tuhoaa luovuutemme, sekä tekee meistä “kaikki mulle heti nyt” tyyppejä. On yksi asia nauttia somesta ja kokonaan toinen kärsiä jatkuvista keskeytyksistä ja turhista ilmoituksista.

Ärsyketulvan hillitsemisessä näppärin keino on vähentää ärsykkeitä. Olen käyttänyt paljon aikaa vain siivoten sosiaalisesta mediastani ärsyttäviä tyhjänpäiväisiä ilmoituksia, sekä tietokoneeltani ja sähköpostistani virtuaalista roskaa. Koska elektroniikasta tai edes sosiaalisesta mediasta on hankalaa sanoutua kokonaan irti, eikä sillä tavoin välttämättä edes saavuttaisi mitään parempaa, vaihtoehdoksi jää oman elektroniikan aisoissa pitäminen.

En halua olla spämmin ja mainosten uhri. Jos tarvitsen tai haluan jotakin, osaan kyllä ottaa selvää tuotteesta ilman viittätoista välkkyvää mainosta ja manipuloitua aikajanaa. On harmillista, että tällä hetkellä vain Spotifysta voi maksaa päästäkseen eroon mainoksista.

Uskon siihen, että kuluttaja osaa äänestää myös jaloillaan, ja jättää vähemmälle sellaisten sovellusten ja palveluiden käytön, joissa aggressiivinen mainonta häiritsee omaa olemista. Aika moni postauksessani esittämistä vinkeistä liittyy Facebookiin, lähinnä siksi, että se on kaikkein aggressiivisimmin omaa tilaansa vaativa ja spämmintäytteisin käyttämäni systeemi.

Kohti digitaalista minimalismia askel askeleelta – 12 vinkkiä virtuaalisen sotkun selättämiseen

1. Peru turhat uutiskirjeet

Käy läpi roskapostisi ja klikkaa “peruuta tämän uutiskirjeen tilaus”.  Ei enää turhia ilmoituksia roskaposteista tai sähköpostikansion läpi kahlaamista ryönämeressä. Tämän jälkeen mieli on jo ensimmäisen askeleen verran kirkkaampi.

2. Poista tarpeettomat sähköpostit

Tämä helpottaa oikeasti tarpeellisten viestien löytämistä, mutta on myöskin on pieni ekoteko.  Jossain päin maailmaa, turhat meilisi lojuvat tallennettuna sähköpostipalvelusi serverille, ja ne syövät sähköä pelkällä olemassaolollaan.

3. Ketä ja mitä todella haluat seurata somessa?

Poista seurattavistasi Instagramissa, Tiktokissa, Snapchatissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ne seurattavat, joista et ole enää kiinnostunut, tai joista jää huono fiilis. Jätä jäljelle sinusta oikeasti kiinnostavat ja arvokkaat tilit.

4. Tarkasta Facebook tykkäyksesi

Käymällä läpi FB tykkäyksesi, vähennät etusivullasi majailevien roskajulkaisuiden määrää. Ei enää sipsimainoksia koska vuonna 2013 tykkäsit sipsifirman sivusta kertoaksesi kavereillesi että tykkäät sipseista.

5. Käy läpi FB:n kaverilistasi

Kukaan ei enää pahemmin postaile Facebookkiin yhtään mitään. Kaverien merkitys on enää vain se, että saa lähetettyä viestiä jos tulee jotain asiaa. Ja tietty stalkattua puolituttujen suurempia elämäntapahtumia.  Kaverilistan siistimistä voi lähestyä näin: Jos mitään pakottavaa käytännön syytä FB kaverin pitämiselle ei ole, kiinnostaako sinua todella serkun kummin kaiman lastehoitajan tyttären kihlat? Jos kiinnostaa, kaverin voi pitää. Jos ei, poista.

6. Tarkista sovellusten ilmoitusasetukset puhelimessasi

Säädä ne niin, että saat ilmoituksia vain siitä kun oikea ihminen ollut vuorovaikutuksessa kanssasi. Tällä tarkoitan, että joku on joko kommentoimalla postaustasi, tai lähettänyt ihan oikean viestin. Automaattiset spämmimuistutukset “et ole kirjautunut sisään aikoihin” tai “Masa tykkäsi julkaisustasi / ilmoitti myytävän tuotteen” ovat vain turhia keskeytyksiä arjessa. Elämästä tulee paljon tyynempää kun puhelin pörisee vain silloin kun on syytä. Tämä on mielestäni kaikkein tärkein digitaaliseen minimalismiin liittynyt oivallukseni arjessa.

7. Laita FB ryhmien ilmoitukset pois päältä

Facebookissa aina ryhmään liittyessäni laitan kaikki ryhmän ilmoitukset pois päältä. Jos ilmoitukset jättää päälle, niiden tulvasta ei ikinä tule loppua. Vaikka kuinka tykkäisin selata vaikkapa Huonekasvit ryhmää, en halua että puhelimeni kilahtaa joka kerta kun Maiju Kärsämäeltä jakaa upean ja hauskan otoksen traakkipuustaan. Nyt näen ilmoituksia vain kun saan reaktion oikealta ihmiseltä tai kun ryhmä vaihtaa nimensä. Ah rauhaa.

8. Poista infinity scrollattavat sovellukset ensimmäiseltä näytöltä

Olen jättänyt puhelimeni ensimmäiselle näytölle vain työkaluja ja sanomalehtiä.  Hankaloittamalla koukuttavien sovellusten saatavuutta, niitä ei päädy puolihuomiossa skrollaamaan kohti tyhjyyttä. Mahdollisesti päädyt käyttämään aikaa paremmin. Poissa silmistä, poissa mielestä.

9. Poista turhat sovellukset puhelimeltasi

Jos et ikinä käytä sovellusta, poista se. Ei kannata säilyttää helposti korvattavissa olevaa sovellusta, jos käyttöä tulee kerran vuodessa. Jos tulevaisuudessa tarvitset sitä jälleen, sen voi aina asentaa uudelleen. Tästä loistavana esimerkkinä esim. AirBnB.

10. Siivoa tietokoneen työpöytä

Jos tietokoneen työpöytä on tiedosto- ja pikakuvakemeren vallassa, käytä hetki siihen, että käyt ajatuksella kaiken läpi. Poista turhat tiedostot ja pikakuvakkeet. Tyhjennä roskakori ja sano digiroskalle heippa.

11. Siirrä ylimääräiset tiedostot tietokoneelta muualle

Voi olla , että tulet joskus vielä tarvitsemaan skannattuja verotukseen liittyviä kuitteja vuodelta 2018. Mutta onko niiden pakko olla tietokoneellasi? Tee tärkeistä tiedostoistasi varmuuskopiot joko pilveen, ulkoiselle kovalevylle, tai vaikka molemmille. Tietokoneesi tyhjenee ja muuttuu rauhallisemmaksi, ja tiedostot, joita et enää tarvitse pääsevät omalle paikalleen.

12. Asenna AdBlocker

Itselläni on käytössä UBlock, ja saan nauttia suuremmasta määrästä sisältöä ja vähemmästä määrästä ärsyttävää välkettä.

+Bonusvinkki!

Puhelimen ykkösnäytölle kannattaa valita sellaisia sovelluksia, joita haluaisit käyttää enemmän. Esimerkiksi laadukkaat sanomalehdet, e-kirjasovellus, meditointiäppi, treenisovellus, kalenteri jne. Hyviä käytösmalleja on helpompi omaksua kun niiden toteuttaminen on tehty helpoksi.

Miten olet vähentänyt turhia digitaalisia ärsykkeitä omassa arjessasi? Oletko harjoittanut digitaalista minimalismia jo kauemmin? 

-Anna

________________________________

Luitko jo?

13 kiinnostavinta ekokirjavinkkiä – Ekologisuus ja ilmastonmuutos aiheiset kirjat

Olen turhamainen ekominimalisti – Tuottaako ekoelämä ulkonäköpaineita?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Digitaalinen minimalismi – 12 + 1 vinkkiä hälyn selättämiseen appeared first on Ihme ituhippi.

Rahankäytön suunnittelu mahdollistaa sujuvamman arjen viettämisen, ja asia johon ainakin itse linkitän minimalismin kaikkein voimakkaimmin on sujuvampi ja vähemmän stressaava arki. Minimalismi on lähestymistapa, huolettomuus päämäärä. Vastaava pätee myös ekologisuuteen. Budjetti auttaa erottamaan tarpeet haluista.

Käytännön syyt budjetoinnin takana

-Budjetointi on käytännössä vähän kuin ostoslistaa kirjoittaisi. Kuukauden aikana tekee paljon harkitumpia ostoksia ja lähinnä tarpeeseen. Ei tule ostettua niitä ihan kivoja sandaaleita kun ne oli alessa, jos ei oikeasti tarvitse. -Mutta siinä vaiheessa kun todella tarvitsee sandaalit, on varaa ostaa kunnolliset, ilman että tarvitsee vinguttaa luottokorttia.

Aiemmin budjetin pitäminen oli itselleni tärkeää, koska opiskelijana elin pääasiassa opintotuella ja aina kesän lähestyessä hiukan hirvitti löytyykö töitä. Eestin puolella kesiä viettäneenä etenkin huoletti, että löytyisikö töitä joista maksettaisiin tarpeeksi jotta saisi pyöritettyä normaalia arkea kesälläkin. Suurimpana osana kesistä vietin illat, arjet ja viikonloput töissä sellaisella rahalla, jolla kattoi kesän ajaksi vuokran ja ruokaa, mutta eipä juuri muuta. Ei nyt sillä, että sitä olisi talvisinkaan rahassa uinut. Mutta kesäisin ongelma oli huutavampi.

“Pienistä tuloista ei voi säästää”

Mitä tulee argumenttiin, ettei “pienistä tuloista saa säästöön”,  olen eri mieltä. -Ei välttämättä paljoa, tai edes joka kuukausi, mutta saa kuitenkin. Toki luonnollisesti on myös tilanteita joissa arki on venytetty itsestä riippumattomista syistä niin mahdottomaksi ettei ihan todella voi, mutta yleistän nyt karkeasti argumentin tähden.

Opiskeluajan pelasin sillä, mitä onnistuin raapimaan kulujen jälkeen kasaan, ja pääsin helpommalla tilanteissa joissa tuli yllättäviä lääkärilaskuja tai piti maksaa elämisen kuluja kesäisin. Jälkeenpäin voi kyseenalaistaa että jos säästin euron ja kerrytin opintolainaa samalta ajalta 10, ettei siitä nyt hirveästi oikeasti viivan alle jäänyt. Mutta se pienikin säästö rajallisista tuloista auttoi pakollisten kulujen edessä.

Opiskeluaikana suurin pelkoni olivat lääkärilaskut ja kesät. Lahden eteläpuolella, ei ole YTHSn tyylistä elämänpelastajaa, vaan jos halusi lekuriin, sen sai kaivaa omasta taskusta yksityisellä, ja kelakorvaukset saa useita kuukausia jälkeenpäin, jos sai.  Tämä jo itsessään pakotti säästämään pahan päivän varalle. Että olisi rahaa mennä lääkäriin siinä vaiheessa kun kotikonstit eivät enää auta. Eikä ulkomailla olemisen vuoksi ollut oikeutettu hakemaan minkään tyyppisiä tukia kesän läpi pyristelemiseksi vuokranmaksuun jos kesäduuni jäi saamatta. Eli ehkä hiukan sivuraiteille ajautuneena: suomalainen sosiaaliturva on kaunis keksintö, ja sitä oppi arvostamaan täydessä laajuudessaan vasta kun oli suurilta osin sen ulkopuolella.

Suomessa eläminen on kallista touhua

Olin valmistumisen jälkeen vuoden verran Helsingissä tavallisella matalahkolla palkalla, ja aloin ymmärtämään paremmin sitä miten kallista eläminen Suomessa todella on. Osasyy sille, että muutin takaisin Viroon oli juurikin siinä, että on todella kuluttavaa pihistää elämän pienistä ihan tavallisista asioista joka ikinen kuukausi, ilman että koskaan oikein tuntuu siltä, että se pennin venyttäminen loppuisi.

Kuitenkin vaikka Helsingissä suurimman osan ajasta lähinnä vitutti koska rahaa ei ollut, olin päättänyt laittaa sivuun joka kuukausi, vaikka summa olisi ollut huonona kuukautena edes kympin tai pari. Ja aina ei sitäkään. Säästö se on silti pienikin säästö, ja vuoden aikana selkänahastani repimäni pieni pesämuna toi huomattavaa helpotusta kun maksoin vuokravakuutta uuteen kämppään ja ostin maalia jotta uuden kämpän sai asuttavan näköiseksi. Silloin olin kiitollinen siitä jatkuvasta pihtaamisesta ja loputtomasta Lidlin kilohintojen punniskelusta. Pääsin toteuttamaan jotakin mitä elämältä todella kaipasin.

Säästäminen ei ole elämän ainoa tarkoitus

Kannattaa huomioida myös se, että budjetin tekemisen ainoa tarkoitus ei ole välttämättä myöskään säästäminen. Itselleni se on ollut, ja on yhä, yksi tärkeimmistä budjetointi-motivaation lähteistä, mutta sen ei tarvitse olla. Budjetti on työkalu jolla voi varmistaa, että vaikka rahaa ei jäisi säästöön, ei silti elä yli varojensa. Yleensä kuukausi tai kaksi jolloin budjetti ylittyvät, eivät vielä haittaa pitkässä juoksussa, sillä ne kirii vielä kohtuullisen nopeasti takaisin. Kuitenkin pidemmällä aikavälillä jos budjetin ylittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, voi olla hyvä hetki pohtia omia tottumuksia ja mieltymyksiä rahankäytön suhteen.

Budjetoinnin tavoite voi olla myös se, että rahaa on käytettävissä vielä kuukauden viimeisellä viikolla ruokakauppaan ja bensalaskuun. Jo sen tietäminen, että vaikka säästöön ei jäisi, mutta sen verran riittää, että normaalia elämää saa pyöritettyä myös ennen palkkapäivää, tekee meistä useimmista rennompia ja tasapainoisempia kun asiasta ei tarvitse stressata yhtä paljon kuin ilman etukäteen suunnittelua.

Miksi budjetoin tässä elämänvaiheessa?

Tällä hetkellä säästän, koska haluan maksaa opintolainani pois, ja nukkua yöni rauhassa. Säästän siltä varalta että tulee isoja odottamattomia kuluja, oli kyseessä sitten eläinlääkäri tai työttömyys. Koen voivani rentoutua paremmin kun tiedän, että normaali arjen turbulenssi ei vielä aja minua perikatoon. Pienempinä säästökohteina säästän etukäteen myös kivoihin juttuihin; joululahjoihin, kampaajakäynteihin ja matkustamiseen.

Pyrin pitämään eri tyyppisiä säästöjä erillään toisistaan, ja tietenkin erillään käyttövaroista. Minulle toiminut metodi näyttää tältä:

1. Jee-jee-tili/paniikkitili jolta voi ottaa esim. joululahjoihin/lomakuluihin, mutta jolla tulee olla näiden “jee-jee” kulujenkin jälkeen aina tarpeeksi siltä varalta, että tulee välitön hätä (esim. jotain hajoaa tai tarvitaan lääkäriä).

2. Opintolainan ylimääräisten lyhennyksien etukäteen hilloamista varten oleva tili, johon en koske muuten kuin maksaessani opintolainaa pois.

3. Innokkaana olen pistänyt pystyyn myös eläkesäästötilin johon onnistun rahastosäästämään muutaman kympin aina puolivuosittain. Sitähän sanotaan että aikaisin aloittamalla voittaa pitkällä aikavälillä pienemmilläkin summilla? -Tämä jää kyllä ehkä nähtäväksi.

4. Säilön käteistä kirjekuoreen silloin kun sitä sattuu olemaan, joustavalla aikataululla toteutettavissa olevia elämää parantavia juttuja varten, jotka eivät kuulu ruokabudjettin. Näistä kirjekuorisäästöistä menevät usein vuotuinen kampaaja ja viimeisimpänä uudet silmälasit.

“Poissa silmistä, poissa mielestä”

Itselleni säästettävän rahan siirtäminen välittömästi pois käyttötililtä selkeyttää arkea huomattavasti. Näen nettipankista tsekkaamalla paljonko minulla on oikeasti käytettävissä loppukuuksi. Välillä toki tulee isoja kuluja, esim. koiran eläinlääkäri tai vaikkapa aiemmin mainittu takuuvuokra, jotka pakottavat joustamaan yllä hahmotellusta tuhannen tyhjän tilin himmelistä. Kuitenkin suurimman osan ajasta “poissa silmistä, poissa mielestä” on paras mahdollinen toimintatapa itselleni. Tiedän että jos on hätä, sitten on pakko mennä tilanteen mukaan, enkä joudu ottamaan lainaa.  En myöskään koe suurta houkutusta koskea säästöihin, koska ne on tarkoitettu konkreettisiin asioihin, enkä arjessa näe päivittäin sitä rahaa jonka olen piilottanut itseltäni ruokakuluja “tärkeämpiin” tarkoituksiin.

Kuvassa luontaisessa elinympäristössään raato, joka pohti budjetointia liian monimutkaisesti. 

Miten helppo budjetin laatimisohje syntyi?

Kehittelin listan siitä, missä järjestyksessä yleensä toimin joko opintotuki- tai palkkapäivänä. Olen listojen suuri ystävä, mutta toisaalta lista myös havainnollistaa ehkä hiukan sitä, mitkä asiat ovat prioriteetteja. Myöskin kannustan ehdottomasti käymään koko listan läpi heti kun raha kolahtaa tilille. Voin luvata, että jos rahaa aikoo laittaa säästöön vasta kuukauden lopussa “jos jotain jää”, niin voin luvata, että ei muuten aika suurella todennäköisyydellä jää.

Säästäminen (ja jos haluaa viedä homman pahanpäivän varoja nextimmälle levelille, sijoittaminen) on panostamista tulevaisuuteen, joka mahdollistaa asioita; oli kyse sitten lääkärikäynneistä, lomasta, autosta, ensiasunnosta tai leppoisista eläkepäivistä. Ennakoimalla ja varautumalla elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa, kuin jos yllättävä kuluerä tulee kuolleesta kulmasta, ja sitä ihmettelee miten tähän päädyttiin. Hiukan samasta syystä on tärkeää elää “suu säkkiä myöden”.

Varmastikin jokaisen ihmisen aikuiselämän ensiaskeleet menevät taloudenpitoa opetellessa. Sitä tekee sekä fiksuja että ei-ihan-niin-fiksuja valintoja, joista jälkimmäiset kannattaa ottaa oppimiskokemuksina. Kuitenkin kun oppirahat on maksettu, ja budjetoinnin ja rahankäytön suunnittelun jalon taidon viimein hallitsee, on paljon helpompaa ottaa rennosti, ilman että tarvitsee jatkuvasti olla huolissaan asioista jotka olisi voinut välttää paremmin suunnittelemalla.

Helppo budjetti – Tilipäivän päiväohjelma 

1. Päätä paljonko rahaa haluat säästöön tässä kuussa.
2. Maksa laskut ensin, vuokra, puhelin, internet…
3. Varaa ruokabudjetti
4. Varaa rahaa menoihin joiden tiedät olevan tulossa tässä kuussa, esim. hammaslääkäri, vakuutuslasku, uudet farkut rikkinäisten tilalle, jne
5. Päätä paljonko sinulla on oikeasti varaa laittaa säästöön tässä kuussa. Yli vai alle ensimmäisessä vaiheessa asettaman tavoitteesi? Siirrä tämä raha johonkin pois näkyvistä.
6. Jäljelle jäävä summa on harkinnanvaraista “käyttörahaa”

Aina silloin tällöin pyrin parantamaan omaa budjetissa pysymistäni vielä sillä, että hoidan kuukauden aikana tulevat pakolliset ostokset jo heti palkkapäivän jälkeen pois päiväjärjestyksestä. Esim. jos tiedän että tiskiaine tulee loppumaan ennen kuukauden loppua, haen sitä lisää nyt, enkä sitten kun se loppuu. Nostan kuukauden vuokrasumman käteisenä jo ennen virallista maksupäivää (Viro ja käteisvuokrat).

-Koen, että kun olen saanut yllä kuvatun kaltaiset pakolliset kulut hoidettua pois alta, en joudu menemään kauppaan myöhemmin enää yhtä usein ja teen vähemmän heräteostoksia. Myöskin kun tuijottelen jäljelle jäävää summaa jolla pitäisi selvitä loppukuukauden, ne pienimmätkin hankinnat tulee suunniteltua etukäteen paljon tarkemmin ja ajatuksella.

Budjetointi ekologisen ja minimalistisen elämäntavan tukena

Jotenkin näen budjetoinnin sekä minimalistisena; selkeä suunnitelma, ei tarvitse miettiä suuremmin kaupassa, ei yllätyksiä, vähemmän stressiä, ylipäänsä parempi olla, että ekologisena; ei turhia ostoksia, säästämällä ja suunnittelemalla pystyy ostamaan tuotteita jotka kestävät sekä aikaa että kulutusta, ja tällä tavoin liki suoraa säästöä oman hiilijalanjäljen koossa.

Budjettia tehdessä sitä myös huomaa aika usein kertakäyttötavaran kalleuden. Yksi tärkeä paikka on havaita jos budjetissa vilahtelee häiritsevän usein sama kertakäyttöinen tuote. Esim. “perus T-paita” tai “kertakäyttöiset hygieniatuotteet”. Nämä havainnot ajavat ainakin itseäni etsimään kestävämpiä vaihtoehtoja niille asioille joita todella kulutan. En halua maksaa uudesta jutusta pientä summaa joka toinen kuukausi, jos asian voisi ratkaista kerralla vastuullisemmin ja taloudellisemmin.

Budjetointi on tärkeää, jotta voit keskittyä siihen millä on oikeasti väliä elämässä. Se voi olla eri ihmisille eri asioita. Kukaan ei pysty väistämään pelkällä etukäteen suunnittelulla kaikkia puskista tulevia taloudellisia takapakkeja. -Kuitenkin kuukausittaisella suunnitteluun käytetyllä puolituntisella pääsee jo aika pitkälle oman tiensä tasoittamisessa. Puoli tuntia on aika pieni hinta mielenrauhasta ja omien haaveiden tavoittelusta.

Teetkö budjetteja? Koetko että suunnittelusta on ollut hyötyä rahankäytössäsi? Keskustellaan kommenteissa 

-Anna

_______________________

Luitko jo?

SÄÄSTÖVINKKEJÄ ARKEEN – ITUHIPIN TOP 40 PIHISTELYLISTA

MILLAINEN KULUTTAJA OLET?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Helppo budjetti – Tilipäivän päiväohjelma appeared first on Ihme ituhippi.

Kriisistä ulos fiksumpana kuluttajana?

Mietin yhtä meemiä jonka näin. En muista enää sen tarkkaa sanamuotoa, mutta pointti oli kutakuinkin tämä: “Aika jännä, että talous on täydessä kaaoksessa siinä vaiheessa kun ihmiset ostavat vain sen mitä oikeasti tarvitsevat.”

Se jäi mietityttämään. Useimmat ihmiset ovat nyt taloudellisen tulevaisuuden epävarmuuden pakottamina säästökuurilla. Itsekin elän vielä tavallista niukemmin, koska en tiedä millaiset työnäkymät esim. vuoden päässä odottavat.  -Jos toivon tälle kriisille hopeareunusta,  toivon että pohdimme tulevaisuudessa kulutusvalintojamme tarkemmin.

Ei ole pelkkää vanhojen kärttyisten jäärien jupinaa todeta, että ihmiset, etenkin nuoret, kuluttavat yli varojensa koska haluavat elämän näyttävän hienolta somessa.

Vaatii pokkaa sanoa “ei”. Oli kyse sitten huonosta kohtelusta, tai valtavirrasta poikkeavasta kulutuksesta. Vaatii selkärankaa sanoa nolostelematta, ettei aio maksaa hienommasta jutusta vaikka siihen olisi varaakin, koska vanha, ja ehkä jo vähän rumakin värkki toimii täydellisen hyvin. Vaatii myös itsevarmuutta sanoa suoraan, että johonkin juttuun ei nyt vain ole varaa.

Raha vs. luonnonvarat?

Olen tykännyt lukea Omavaraisuushaasteen blogia. Hän kirjoittaa tavoitteellisesta säästämisestä ja sijoittamisesta. Koen, että aika usein hän osuu naulan kantaan, ja pidän hänen suhtautumisestaan kuluttamiseen. Mielestäni tarkalla taloudenpidolla ja sijoittamisella on mahdollista ostaa mielenrauhaa ja riippumattomuutta, vaikka olisi ihan tavallinen tyyppi jolla jää muutama hilu sukan varteen pakollisten kulujen jälkeen.

Omavaraisuushaaste käyttää hysteerisen kulutuksen ilmiöstä nimitystä hedonistinen oravanpyörä. Kun tuloja on, tai kun ne kasvavat, aletaan päivittämään omaa elämäntyyliä kasvaneiden tulojen mukaisiksi. Sitten ajan kanssa viivan alle ei oikein jää mitään, koska aina pitää saada uudempaa ja parempaa, vaikka todellisuudessa tavaran ostamisesta saatu nautinto on hetkellistä ja unohtuu nopeasti. -Blogissa jossa puhutaan lähinnä rahasta, todetaan että rahan kuluttaminen tavaraan ja elintason päivittämiseen ei ole tie onneen.

Ekoblogin näkökulmasta rahan kuluttaminen on kiinteässä suhteessa luonnonvarojen kuluttamiseen, ellei kyse ole palveluiden ostamisesta. Hieronta tai kampaajakäynti tuskin kuluttaa luonnonvaroja merkittävästi hierontaöljyä ja saksien kulumaa enempää. Uusi auto puolestaan on jo aikamoinen pläjäys. Tai pyrähdys eksoottiseen kaukomatkakohteeseen pakoon Suomen harmautta. On hankalaa kieltäytyä kuluttamasta turhaan, ilman että prosessissa säästyisi samalla rahaa. Toisaalta on myös usein hankalaa pyrkiä säästämään rahaa, ilman että sivutuotteena säästäisi myös luonnonvaroja.

Millainen kuluttaja olen itse?

Aloin miettimään, että elämäntyylini ja suhtautumiseni rahankäyttöön kuulostaa varmaankin monen ulkopuolisen korvaan aika nuivalta. En ole enää opiskelija, mutta tulotason noususta huolimatta kuluni eivät ole juuri kasvaneet, eikä elämäntyylini oikeastaan muuttunut mitenkään. -Alkoholia tosin kuluu vähemmän kuin opiskelijabileissä ravatessa. Elän vapaaehtoisesti kuluttaen mahdollisimman vähän ja pyrkien siihen, että menoni olisivat mahdollisimman pienet. 

Jahtaan yhä satokauden tarjouskaalia. Ruokavalioni koostuu pääasiassa kotona tehdystä kasvisruoasta. Metsästän yhä vaatekaappiini kirpparilöytöjä. Harrastan lentomatkustamista about meno-paluu matkan verran viidessä vuodessa. En osta asioita huvikseni. Pyrin olemaan ostamatta uutta, ellei edellinen tavara/tuote ole todella kulunut loppuun. Silloinkin tsekkaan ensin löytyisikö korvaavaa käytettynä. En osta asioita osamaksulla, vaan mieluummin säästän tuotteen hinnan niheämästäkin rahatilanteesta etukäteen.

Välittömiä ja pakottavia kuluja varten pyrin laittamaan aina sen verran sivuun jokaisesta palkasta, että pahan päivän tullen ei tarvitse itkeä loppukuuta kaurapuuron kanssa. Tai jos tulee tosi paha päivä, ainakin kaurapuuroa riittäisi pidemmäksi aikaa.

On paljon asioita joista tykkään, mutta jotka eivät ole pakollisia. Tykkään karkista, viinistä ja siitä Spotify-tilauksesta, jonka päättämistä pohdin aikoinaan. Tykkään ostaa kirpparilta kirjoja, vaatteita ja kodintavaroita, vaikka niille ei aina olisikaan todellista välttämätöntä tarvetta. Tykkään tilata kotiin sen pizzan kerran tai kaksi kuussa. Yksi ilmastosyntini on leikkokukat, joita ostan kerran tai kaksi kuussa. Ilmankin voisi elää. Säästäisin rahaa, ja selviäisin hengissä ja täysjärkisenä ihan hyvin. Tuo mielenrauhaa, että on sen verran puskuria ettei pieni hajoava aparaatti vielä syökse minua paniikkikohtauksen porteille. Kuitenkaan pahan päivän puskurin haalimisen ei myöskään tarvitse olla elämän ainoa tehtävä, sillä mielestäni elämästä on ihan suotavaa myös nauttia.

Miksi elän minimillä vapaaehtoisesti?

Haluan elää pihisti, koska haluan saada opintolainani joskus maksettua pois. Eikä sitä virallisesti ihan vielä tarvitsisi edes alkaa lyhentämään. Kuitenkin koen, että niin kauan kuin olen velkaa johonkin suuntaan, en ole täysin vapaa. Lisäksi koen, että elämässä ei varsinaisesti ole sellaisia juttuja jotka tekisivät minut merkittävästi onnellisemmaksi jotka voisin ostaa. Voisin haluta lisää aikaa läheisteni kanssa, ja enemmän aikaa harrastelulle, mutta koen ne enemmän järjestelykysymyksinä kuin asioina joita voi suoraan hakea kaupasta. Saan myös tyydytystä siitä, että elän niin kestävästi kuin kykenen ja pyrin kantamaan korteni kekoon.

En ole hirveästi jaksanut välittää siitä mitä ihmiset ovat ajatelleet, kun olen ehdottanut edullista viinipullollista kotona kalliin baari-illan sijaan, tai siitä miten ylipäänsä en koe että arjessa kalliit asiat toisivat minulle huomattavasti enempää tyydytystä kuin ne halvatkaan jutut. Nimimerkillä Rainbow-pasta ja punalaputetut kasvispullat. Olen ollut onnekas ja löytänyt ympärilleni sellaisia tyyppejä jotka ovat ainakin johonkin pisteeseen elämään hyvin samalla tavoin suhtautuvia.

Mielestäni se mitä rahalla ostetaan tulisi olla järjellisessä suhteessa siitä saatuun mielihyvään. Spotify-tilaus viihdyttää minua päivittäin. Viini ja pizza taas ovat hetkellisiä nautintoja jotka tuottavat iloisia muistoja hyvistä hetkistä. Mutta harvemmin olen jäänyt jälkeenpäin pohtimaan että “Ai että, se päivä kun hankin ne kengät oli kyllä ihana.“

Olen luonnostani huolissani jo vuosikymmeniä etukäteen siitä mitä voi sattua (tai jättää sattumatta). “Entä jos taivas putoaa, eikä aurinko enää nouse, ja delfiinit ottavat kannettavakseen maapallon yliherruuden?” -Haluan elää siten, että vaikka tulotasoni äkkiä laskisi, minulla ei olisi välittömästi hätää, ainakin niin kauan kuin sitä kaurapuuroa riittää. Haluan myös, että seuraava sukupolvi näkee lunta talvella, ja lintuja puissa. En halua kuluttaa tarvitsemaani enempää, vain siksi “koska ne kaikki muutkin”. Tai siksi, että puolituttu Marketta instagramissa saisi ihastella kun sillä Ituhippi-Annalla on niin hiano uusi vatkain ja tämän sesongin trendiväreissä hehkuva hilavitkutin.

Pitkän tähtäimen kuluttaja

Ei-välttämättömästä kulutuksesta kieltäytyminen leikkaa tuottamiani hiilidioksidipäästöjä huomattavasti. Olen tyytyväinen joka ikinen kerta kun voin tehdä jotakin paremmin. Oli se sitten sitä, että onnistuin leikkaamaan hiilijalanjälkeäni edellisestä vuodesta, vähentämään jätteen tuottoani, tai leikkaamaan arjen “perus näkkileipään” kuluttamaani rahamäärää. Ympäristöasioissa hyöty voi olla tänään näkymätön, mutta huomenna olemassa. Toisaalta ympäristönäkökohdat huomioiva kuluttaminen on myös jotakin johon saatan käyttää rahaa enemmän kuin perus Rainbow-vaihtoehtoon. Esimerkiksi ostan mieluummin pakkauksettoman palashampoon tai luomuomenan, vaikka ne maksavatkin hiukan enemmän. Uskon että ne maksavat itsensä takaisin ajan kanssa, niin ympäristön kuin terveydenkin näkökulmasta, vaikka niiden hyöty ei olekaan suoraan tai välittömästi rahassa mitattava asia.

Sanonta “viimeisessä paidassa ei ole taskuja”, on mielestäni lähinnä tekosyy sille miksi pitäisi jatkuvasti kuluttaa kuin viimeistä päivää. Koska sitähän voi vaikka kuolla huomenna. -Samalla logiikalla Carpe diem -ajattelu oikeuttaa olemaan mulkvisti, koska “Sitähän voi kuolla huomenna, eikä se kusipää kassajonossa välttämättä koskaan saanut tietää miten paljon ärsyynnyin hänen hitaasta kassien pakkaamisestaan!” –Tosin, jos et satukaan kuolemaan huomenna, se “kusipää” jolle kilahdit yllättäen kassajonossa voikin olla vetämässä työhaastatteluasi tai lainaneuvotteluasi ylihuomenna. Samalla logiikalla uskon, että välittömän tyydytyksen haaliminen kulutuksenkaan kautta ei ole kovinkaan usein se paras mahdollinen ratkaisu, jos sen kauaskantoisempia vaikutuksia ei ole ensin harkittu läpi.

Onko koronatilanne saanut sinut miettimään omia kulutustottumuksiasi uudessa valossa?

-Anna

_________________

Luitko jo? 

Ituhipin TOP 40 säästövinkkiä 

Tilipäivän päiväohjelma – Helppo budjetin laatimisohje 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Millainen kuluttaja olet? appeared first on Ihme ituhippi.

Sertifioidusti parempi valinta

FSC sertifioitu puu ja paperi 

FSC, eli Forest Stewardship Council on kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on kannustaa metsien kestävän kehityksen mukaiseen käyttöön. Tuottaja noudattaa lakeja, huolehtii työntekijöiden työolosuhteista, tunnistaa alkuperäiskansojen maankäyttöoikeudet ja kunnioittaa niitä. Metsänomistaja ylläpitää tai edistää paikallisyhteisöjen toimintaa. Metsänomistajan tulee ylläpitää tai edistää metsästä saatavia pitkäaikaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia hyöytyjä.

Metsänomistajan tulee ylläpitää tai palauttaa metsiensä ekosysteemi, siihen kuuluva biologinen monimuotoisuus, sekä luonnonvarat tai maisemat. Metsänomistajan tulee osoittaa sertifiointi-elimelle kehitys tavoitteiden noudattamisessa. -Eli ostamalla FSC sertifioitua puuta ei ainakaan pitäisi aktiivisesti tukea sademetsäkatoa.

EU Ecolabel -sertifikaatti

EU-ympäristömerkki on osa kestävän kulutuksen kannustamisen politiikkaa, ja Ecolabelin saavat tuotteet jotka täyttävät asiantuntijapaneelin asettamat kriteerit, joissa huomioidaan kuluttajajärjestöt ja teollisuuden alan luonne, ja tarkastelemalla koko tuotteen elinkaarta määritetään miten vähennetään jätettä, haitallisten kemikaalien käyttöä, kierrätetään tyhjät pakkaukset, etc. Koska Ecolabel on kriteeristönä tiukan puoleinen, mutta mahdollista myöntää niin kodin kemikaaleille, elektroniikalle kuin hotelleillekin, tarkemmat alakohtaiset vaatimukset oavt löydettävissä linkkiä klikkaamalla, kohdasta “Policies”.

Reilu kauppa -sertifikaatti

Tämä merkki tuotteen kylkeen printattuna tarkoittaa, että tuotteen viljelijät ovat saaneet tuotteeestaan reilun hinnan. Täten tuet paikallista työllisyyttä ilman kiskuruutta ympäri maailman. Tuotteelle on asetettu viljelijää varten takuuhinta joka hänelle maksetaan tuotteesta, jolloin viljelijöitä suojataan maailmankaupan tuottamilta hinnan ailahteluilta. Reilun kaupan tavoitteena on panostaa yhteisöiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämiseen. Reilu kauppa pyrkii välttämään lapsityövoiman käyttöä ja panostamaan lasten koulutusmahdollisuuksiin, sekä parantamaan tuottajien elinoloja ja toimeentuloa tarpeeksi, ettei lapsia tarvitsisi käyttää työvoimana, vaan he pääsisivät kouluun.

Avainlippu -sertifikaatti

Avainlippu on varmaan yksi ensimmäisistä merkeistä ja sertifikaateista joka suomalaisella tulee nopeasti ajatellessa mieleen. Onhan se ollut olemassakin jo 50 vuotta. Avainlippu kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa ja työllistää ihmisiä Suomessa. Tuotteen kotimaisuusaste on vähintään puolet, mutta keskimäärin tuotteiden kotimaisuusaste on huimasti korkeampi kuin vaadittu puolet, jopa yli 80% tuotteesta. Suomalaisiin tuotteisiin ja pelveluihin yhdistetään useimmiten ajatus siitä, että kyseiset ja palvelut on vastuullisesti tuotettu kotimaassa ja ne tukevat myös paikallista taloutta.

Joutsenmerkki -sertifikaatti

Joutsenmerkki on Suomen tunnetuin ympäristömerkki. Se ei sinällään tule kovin suurena yllätyksenä kenellekään. Joutsenmerkin kriteereitä tiukennetaan noin 3-5 viiden vuoden välein, perustuen ympäristöön liittyvän tietouden ja kehittyneemmän tekniikan lisääntymiseen. Tällä tavoin sama tuote voi olla tänään Joutsenmerkitty, olla olematta sitä viiden vuoden kuluttua, mutta potentiaalisesti taas kahdeksan vuoden kuluttua olla jälleen Joutsenmerkitty. Toisaalta mitä tulee merkin jakamiseen, se on aika hissun kissun edistyvä kestävän kehityksen kannattamisen teko. – Nimittäin ainakin nopeasti kurkatessani listaa tällä hetkellä Joutsenmerkityistä tuotteista, ensimmäisenä listalta löytyy Vanish Oxi Action valkaisuaine. Sitä en menisi vahingossa kaatamaan järviveteen ja sanoisi “hups, näitä sattuu, onneksi mitään hurjan ikävää tuskin seuraa”.

MSC sertifioidut merenelävät

MSC, eli Marine Stewardship Council on järjestö joka pyrkii kannustamaan kestävään kalastukseen ja järkevään ekologiseen käyttäytymiseen. Jotta tuote saa tämän sertifikaatin, kalastajan tulee jättää mereen tarpeeksi kalaa lisääntymistä varten, minimoida toimintansa ympäristövaikutukset jotta merielämän monimuotoisuus säilyisi, ja kalastamoiden tulee noudattaa olemassa olevia lakeja. Mitä tulee nykypäivän liikakalastukseen, sitä tulee usein pohtineeksi onko merenelävien kuluttaminen alkuunkaan hyvä idea. Toisaalta jos mereneläviä joka tapauksessa kuluttaa, tässä kohtaa voisi olla hyvä ajatus valita sertifioitu vaihtoehto.

Ecocert -sertifikaatti

Ecocert valvoo tuotantoprosessia, raaka-aineita ja pakkauksia sekä antaa sertifikaatin vaatimukset täyttäville tuotteille. Sertifikaatin saadakseen tuotteessa tulee olla vähintään 95% luonnollisia raaka-aineita. Pakkauksien tulee olla kierrätettäviä tai biohajoavia. Eläinperäiset raaka-aineet kuten maito ja hunaja ovat tuotteiden valmistuksessa kielletty. Sertifikaatti on alallaan yksi suurimmista, sekä Euroopassa että kansainvälisesti.

BDIH  – Luonnonkosmetiikan sertifikaatti

BDIH on Saksan teollisuuden ja kaupan liitto. BDIH:lla on kriteerit sertifikaatin saamiseksi luonnonkosmetiikkaa varten. Kyseinen sertifikaatti on Euroopassa yksi yleisimmistä luonnonkosmetiikan sertifikaateista, vaikka onkin Saksasta peräisin. Tuotteiden valmistuksessa raaka-aineiden tulee olla peräisin luonnosta, maitotuotteiden ja hunajan käyttö on ihan ok, mutta kuolleista eläimistä saatavien ainesosien käyttö on kielletty. Tuotteita ei saa testata eläinkokeilla.

NatTrue – Luonnonkosmetiikan sertifikaatti

Eurooppalainen luonnonkosmetiikan sertifikaatti. NatTruen kriteerit vaativat, että sertifioidussa tuotteessa on vain luonnollisia, ja luonnosta saatuja ainesosia. Esim. laboratoriossa ihmisen luomat yhdisteet kuten ensimmäisenä tulisi mieleeni varmaankin muovit ja teolliset säilöntäaineet, ovat kokonaan kiellettyjä NaTrue sertifioidussa kosmetiikassa. NaTrue sertifikaatin sisällä on vielä kolme luokkaa, luonnonkosmetiikka, osittain luomu luonnonkosmetiikka (70% luonnonaineksista tulee olla luomuviljeltyjä)  ja luomu luonnonkosmetiikka (95% luonnonaineksista tulee olla luomuviljeltyjä).

Ökö-Tex Standardi  

Tällä sertifikaatilla testataan onko tekstiileissä käytetty haitta-aineiksi luokiteltavia kemikaaleja, ja jos tuotteessa ei ole niitä käytetty, se voi saada tämän sertifikaatin. Tuotteessa ei saa olla torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Ökö-Tex standardi koskee ainoastaan sitä kuinka paljon tekstiilissä on kemikaalijäämiä, ja esimerkiksi siten se ei ota kantaa siihen onko kyseinen T-paita valmistettu esim. luomusta reilunkapan puuvillasta. Toisaalta ehkä jos itselläni olisi lapsia, saattaisin erityisesti siinä tapauksessa suosia tätä merkkiä huomattavasti aktiivisemmin.

Leaping bunny – Eläinkokeettoman kosmetiikan sertifikaatti

Leaping bunny merkillä varustetut tuotteet ovat varmasti eläinkokeettomia. Tuotetta itseään ei ole testattu eläinkokein, mutta tuotteen valmistava yritys ei saa edes ostaa ainesosia tahoilta jotka eläinkokeita tekevät. Yritykset antavat Leaping bunny järjestölle todisteet siitä, että ne eivät käytä tuotteissaan eläinkokeita tai ainesosia eläinkokeita tekeviltä tahoilta ja Leaping Bunny tarjoaa heille maailman luultavasti tunnetuimmaksi laskettavan eläinkokeettomuus sertifikaatin.

Vaikka EU-lain mukaan eläinkokeet ovat kiellettyjä EU-alueella myytäviä tuotteita varten, esim. ainakin vielä hilajttain Kiinassa on vaadittu eläinkokeita, ja jos yritys myy samaa tuotetta EU:ssa ja Kiinassa, se on joka tapauksessa joutunut teetättämään eläinkokeet Kiinan markkinoita varten. -Toisaalta olin mielestäni kuulevinani juttua, että vasta hiljattain myös Kiinakin olisi hitaasti irtautumassa eläinkokeista, mutta en ole ehtinyt vielä selvittämään asiaa sen tarkemmin, joka tapauksessa siitä aiheesta lisää mm. Bloomberg uutissivustolla.

V-label  – Vegaanituotteiden sertifikaatti

Koska lainsäädännöllisesti ei ole olemassa virallista vegetaristisen tai vegaanisen tuotteen määritelmää, kansalaisjärjestöt ovat kehittäneet ihanan aktiivisesti etenkin vegaanisille tuotteille sertifikaatteja. Euroopan Kasvissyöjien liiton “V-label” on tämän näköinen, ja se takaa että tuotteessa ei ole käytetty mitään eläinperäistä.

Vegan trademark – Vegaanituotteiden sertifikaatti

Vegan Society jakaa tämän näköisiä Vegaanisuus -sertifikaatteja, jotka ovat ainakin itselleni ensimmäisiä jotka tulevat mieleen kun mietin “ah, siis joo, se vegaanisuus sertifikaatti”. Jotta tämän vegaanisertifikaatin voi saada, tuotteessa ei saa olla eläinperäisiä ainesosia, se ei ole saanut kontaminoitua keittiö/labra tai tehdasoloissa eläinperäisillä ainesosilla, sen tulee olla eläinkokeeton ja se ei saa sisältää geenimuunneltuja ainesosia.

Luomusta tulen kirjoittelemaan myöhempänä ajankohtana laajemmin, joten sen vuoksi luomumerkit eivät sisältyneet tähän postaukseen. Toivottavasti postauksesta oli apua ja hyötyä. Ainakin itse jouduin kerrankin selvittämään mitä eroa eri sertifikaateilla on, ja valitettavasti ainakin tällä kertaa olen hiukan pettynyt Joutsenmerkkiin, jonka koko propagandan täytteisen lapsuuteni ajattelin olevan bueno juttu. Vaikka itsekin käytän Vanishia rakkaisiin valkoisiin paitoihini, koska juuri muu ei ole yhtä tujua myrkkyä niitä pelastamaan, Vanish tuotteille ympäristömerkin myöntäminen tuntuu aika samalta kuin lätkäisisi Fazerin sinisen levyn kylkeen “Parempi valinta, Suomen Sydänliitto suosittelee”.

Kaipa se on aina ihan siitä kiinni, että mihin sitä vertaa.

Mikä on sinulle tärkein syy ostaa vastuullisesti tuotettuja tuotteita? Kerro kommenteissa.

-Anna

______________________

Luitko jo? 

Miksi välttelen kemikaaleja?

Pikamuotia ja prosenttilukuja

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Kartta sertifikaattiviidakkoon appeared first on Ihme ituhippi.