Parabeenit – Lisäaineiden Jekyll ja Hyde

Parabeenit kemikaalikuorman osana

Parabeenit ovat kosmetiikassa ja elintarvikkeissa 1930-luvulta lähtien käytössä olleita säilöntäaineita, jotka estävät bakteerien ja sienten kasvua tuotteessa. Suomessa käyttöön hyväksyttyjä parabeeneja on neljä; metyyliparabeeni, etyyliparabeeni, propyyliparabeeni ja butyyliparabeeni. Kosmetiikassa parabeenien pääsääntöisiä käyttökohteita ovat mm. voiteet, shampoot, deodorantit ja hammastahnat, mutta niitä käytetään myös meikkituotteissa sekä lääkkeissä. Parabeeneille altistuminen tapahtuu joko ihon tai ruoansulatuksen kautta, mikä ei sinällään tietenkään ole yllättävää iholle levitettävien ja syötävien tuotteiden tapauksessa.

EU lainsäädäntö määrittää EU:ssa myytävien tuotteiden lisäainepitoisuudet. Parabeenien suurin sallittu pitoisuus on 0,4% jos käytetään vain yhtä parabeenia kerrallaan, ja jos käytetään parabeenien sekoitusta, niiden yhteispitoisuus tuotteessa tulee olla alle 0,8%. SCCS (Scientific Committee on Consumer Safety), eli EU:n kuluttajaturvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on suositellut parabeenien pitoisuuden laskemista 0,19 prosenttiin.

Kosmetiikkatuotteen INCI-luettelossa parabeenit tunnistaa nimillä methylparaben, ethylparaben, propylparaben ja butylparaben. Sallittuja ovat myös useat muut parabeenit, joissa on etuliitteitä, esim. isopropylparaben. Täyden listan EU:ssa sallituista kosmetiikan säilöntäaineista löydät Euroopan komission nettisivuilta.

Parabeenit hormonihäirikköinä

Koska parabeeneja käytetään suurimmassa osassa markinnoilla olevasta kosmetiikasta, niille altistutaan laajalti. Parabeenit saapuvat elimistöön pääosin ihon kautta, jonka jälkeen ne hydrolysoituvat ja hajoavat elimistössä, ja ketjun päätteeksi ne poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Vaikka parabeenit hajoavat ihmiskehossa, pieniä määriä ainetta sellaisenana on löydettävissä verestä ja virtsasta. Parabeeneilla on todistetusti lievästi estrogeeninen vaikutus, jonka vuoksi niille altistuminen saattaa lisätä mm. rintasyövän riskiä. Parabeenien estrogeenisen vaikutuksen vuoksi niitä kutsutaankin aihetta käsittelevissä tutkimuksissa ksenoestrogeeneiksi, eli kehon ulkopuolisiksi estrogeeneiksi.

Tuoreessa vuonna 2020 julkaistussa saksalaisessa tutkimuksessa havaittiin myös, että äidin parabeenialtistus saattaa laukaista lapsuuden aikaisen ylipainon kehittymisen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kosteusvoiteiden parabeenit saattavat myös voimistaa auringosta saatavan haitallisen UV-B-säteilyn vaikutusta iholla.

Viranomaisten mukaan väestön tämän hetkinen parabeeneille altistumistaso on sen verran matala, että parabeeneja sisältäviä tuotteita voi käyttää turvallisin mielin, eikä altistuksen pitäisi nykytiedon valossa aiheuttaa terveysriskiä. Kuitenkin vuonna 2011 Tanska kielsi tiettyjen parabeenien käytön pienille lapsille (alle 3 v) suunnatuissa tuotteissa. Lisäaineen kielto johtui huolesta, että sallitutu altistuksen raja-arvot saattavat olla lapsille liian korkeita ja että lisäaineella saattaa olla vaikutuksia pienten lasten hormonitoimintaan. Euroopan tieteellinen kuluttajaturvallisuuskomitea arvioi, että raja-arvot on asetettu varovaisuusperiaatetta noudattaen. Komiten mukaan ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta että vastasyntyneen (alle 6kk) vaippa-alueella käytettynä  kosmetiikan aiheuttaman parabeenialtistuksen yläraja ei ylittyisi lisäaineen joutuessa tekemisiin vielä kehittymässä olevan aineenvaihdunnan kanssa.

Tanskan teknillisen yliopiston vuonna 2016 julkaisemassa tutkimuksessa havainnoitiin hormonitoimintaa häiritseviä toimintoja jotka aiheutuivat rotille kun ne altistuivat parabeeneille ennen syntymää. Tutkimuksessa ainakin rotilla havaittiin yhteys parabeenialtistuksen ja huonontuneen sperman laadun välillä. Muita tutkimuksessa tehtyjä havaintoja olivat mm. muuttuneet eturauhasen, kivesten, munasarjoen sekä rintojen kehitys.

Emme elä tyhjiössä jossa altistuisimme vain yhdelle kemikaalille kerrallaan. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin parabeenien, mikromuovien ja niiden sekoitusten vaikutuksia rintasyöpäsoluihin. Havaittiin että kemikaalicocktail, jossa sekoitettuna oli parabeeneja sekä mikromuovia voimisti parabeenien estrogeenista vaikutusta solussa. Eli vaikka parabeenit itsessään on todettu turvallisiksi, on myös mahdollista, että erilaisten lisäaineiden yhdistelmien kautta niillä onkin odottamattomia vaikutuksia.

Kemianteollisuuden tuotteet ympäristössä

THL:n verkkosivuilla todetaan, että parabeenit hajoavat ympäristössä suhteellisen nopeasti, joten niiden ei pitäisi rikastua ravintoketjussa. Toisaalta samalla, vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan jätevesien mukana luonnonvesiin päätyvät parabeenit kertyvät merinisäkkäisiin, kuten delfiineihin, merisaukkoihin ja jääkarhuihin. Vuonna 2016 julkaistu amerikkalainen tutkimus puolestaan toteaa, että parabeenit ja niiden aineenvaihduntatuotteet vaikuttaisivat kertyvän vesistöissä kaloihin, selkärangattomiin, merilevään sekä planktoniin.

Kun huomioidaan, että merenelävät eivä käytä kosteusvoidetta tai osta ruokaa supermarketista uutinen on varsin huolestuttava, että niistä on löydettävissä pelkän vesistöihin päätyneen jäteveden vaikutuksesta lisäainejäämiä. Vaikka tutkimuksissa ei ole kyetty osoittamaan suoraviivaista linkkiä rintasyövän esiintymisen ja parabeenialtistuksen välille, merieläimiin liittyvät tutkimukset herättävät silti kysymyksiä siitä kuinka paljon kyseistä ainetta kertyy ihmiskehoon myös suosituksissa pysyvän altistuksen seuraksena, ja mitä siitä seuraa pitkällä aikavälillä.

Parabeenien korvaaminen muilla säilöntäaineilla

Moni meistä on nähnyt paraben-free tai ei parabeeneja -merkinnän kosmetiikkapakkauksessa. Onko parabeenittomien tuotteiden ostamisesta sitten hyötyä, jos ylläolevat tutkimukset saivat olon hiukan epämukavaksi? Normaalissa markettikosmetiikassa käytettyjä parabeeneja on kuluttajien toiveiden mukaisesti vaihdettu muihin säilöntäaineisiin. Yksi suosituimmista vaihtoehtoisista lisäaineista parabeenien sijaan on ollut fenoksietanoli (inci-merkintä phenoxyethanol), mutta senkin käytössä on omat ongelmansa. Ainakin kahden tutkimuksen mukaan fenoksietanolin on havaittu toimivan hormonihäirikkönä. Alunperin parabeeneja lähdettiin korvaamaan metyyliisotiatsolinonilla tai metyylikloori-isotiatsolinonilla, mutta niiden käyttö aiheutti huomattavaa kosketusallergioiden lisääntymistä, ja niiden käyttö kosmetiikassa kiellettiin EU:ssa vuonna 2016.

Koska parabeeneja on käytetty jo 1930-luvulta lähtien, ne ovat yksi tutkituimmista kosmetiikan lisäaineista. Parabeenit eivät ole täydellinen ratkaisu, mutta toisaalta ei ole homeinen kosteusvoidekaan. Suurin ongelma syntyy siitä, että jos parabeeneja lähdetään korvaamaan muilla säilöntäaineilla, korvaavaa säilöntäainetta ei ole tutkittu yhtä paljon kuin parabeeneja, jolloin on olemassa mahdollisuus että lopputuloksena päädytäänkin ojasta allikkoon.

Lopputulema

Parabeeneja ei ole todistettu normaalisti saatavalla altistuksella vaarallisiksi, ja siksi niitä käytetään kosmetiikassa hyvin laajasti säilytvyyttä parantamassa. Kannattaa huomioida, että yllä on siteerattu lukuisia yksittäisiä tutkimuksia, ja siinä mielessä kaikki yllä esitetty ei ole varmaa. Ainoa varma tutkimustulos oli, että parabeenit toimivat lievästi estrogeenisesti kehoon joutuessaan. Se, miten paljon tuo lievä estrogeenisuus ihmisiin vaikuttaa on vielä tutkittavana ympäri maailmaa, ja saatavilla on eri yliopistojen tutkimuksia, mutta niistäkin suurin osa on suoritettu eläimillä ja huomattavasti normaalia suuremmilla lisäaineen annoksilla, joten tutkimuksen tuloksen ja arjen kosmetiikan käytön välille ei voi vetää yksioikoista yhtäläisyysmerkkiä. Tästä huolimatta on hyvä olla tietoinen siitä, millaisia tuloksia kokeissa on saatu, sillä ne ainakin toistaiseksi antavat osviittaa siitä miten aine käyttäytyy ihmiskehossa.

-Tehokkain vaihtoehto oman kosmetiikan kemikaalikuorman kutistamiseksi olisi sertifioituun luonnonkosmetiikkaan siirtyminen. Luonnonkosmetiikassa synteettisten säilöntäaineiden (parabeenit ja niitä korvaavat kemikaalit) käyttö on kielletty. Synteettistä kosmetiikkaa valitessani saattaisin valita parabeeneja sisältävän tuotteen, koska ainakin kattavan tutkimusaineiston perusteella tietäisin mitä olen ostamassa. Koska sekä THL, että EU:n tiedekomitea SCCS molemmat ilmaisevat seuravaansa tilannetta, sekä odottavansa uusia tutkimuksia, olisin itse ehkä hiukan varovainen parabeenien käytön suhteen, ja seuraisin aiheeseen liittyvää uutisointia herkällä korvalla.

Miten suhtaudut kosmetiikassa käytettäviin synteettisiin lisäaineisiin? Oletko huolissasi hormonihäiriköistä? Keskustellaan kommenteissa. 

-Anna 

_________________

Luitko jo? 

TÄTÄ ET VÄLTTÄMÄTTÄ TIENNYT ASPARTAAMISTA

MITÄ AJATTELEN LÄÄKKEISTÄ?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN