Mitä ajattelen lääkkeistä?

Mitä ajattelen lääkkeistä?

Yleisesti ottaen olen aika skeptinen lääkkeiden käyttöä kohtaan. En halua tunkea kehooni mitään, mitä en välttämättä tarvitse. Koen että itselleni kaikki ei-pakottava kuuluu sarjaan lääkkeiden liikakäyttö. Jos sairaudesta palautuu levolla, käyttämällä nenäkannua, syömällä sinkkiä ja C-vitamiinipitoista ruokaa ja juomalla paljon, mieluummin turvaudun noihin perinteisempiin ja mielestäni hellempiin keinoihin.

Antibiooteilla on taipumusta pistää keho aivan sekaisin, antaa hyvälle suolistoflooralle kyytiä ja muutenkin järkyttää kehon tasapainoa. Lääkeaineet päätyvät myös virtsamme kautta vedenpuhdistamolle, jossa kaikkia jäämiä ei saada pois, jolloin kaikki käyttämämme särkylääkkeet, hormonaalinen ehkäisy, antibiootit, masennus- ja kolesterolilääkkeet sekä monet muut päätyvät pieninä pitoisuuksina puhdistetunkin veden mukana luontoon ja jälleen uudelleen juotavaksemme. Myöskin yhteiskunnallisella tasolla lääkkeiden liikakäyttö saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia antibioottiresistenssin kanssa.

Länsimainen lääketiede on kuitenkin samalla mahdollistanut meille pidemmän eliniän odotteen kuin koskaan aiemmin historiassa, jonka lisäksi taudin kanssa ei tarvitse painia henkensä edestä kuukausitolkulla. Tarvitsemme lääkkeitä. Keskimääräinen aikuinen ihminen menee lääkäriin vain näyttääkseen todellista ongelmaa, ja usein se vaatii lääkintää. Eivätkä lääkäritkään aina aivan huvikseen lääkkeitä määrää. Kyse on herkästä ja kiehtovasta tasapainosta terveyden ja sairauden, todellisen fyysisen tarpeen ja pelon suitsimisen välillä.

“jos on joku ongelma, mene hyvä ihminen lääkäriin siitä kärvistelemästä”

Onko minulla varaa jeesustella aiheesta? -No ei oikeastaan. Terveisin, hormonaalisen ehkäisyn käyttäjä, joka on parhaillaan antibioottikuurilla. Mutta nämä asiat saavat ajattelemaan mitä järkeä tässä kaikessa on. Henkilökohtaisessa elämässäni pyrin välttämään lääkkeiden käyttöä siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti, jolloin vaivaan on pakko saada jotakin, koska muuten on mahdotonta olla, työskennellä tai nukkua. Uskon, että pieni kipu kuuluu elämään (ainakin omaani), tietääpähän olevansa elossa. Jokaiseen pieneen päänsärkyyn tai lieviin kuukautiskipuihin en mielelläni napsi Buranaa, enkä flunssan ovella kolkutellessa ala syömään Buranaa “varoiksi, jos se menisi sillä ohi”.

-Kehomme täytyy myöskin kohdata taudinaiheuttajia, ja sairastella peruskausiflunssia, jotta vastustuskykymme kehittyisi, emmekä sairastuisi ainakaan samaan virukseen uudelleen. Uskon myöskin, että elämään kuuluu pieni kivun sietäminen. -Ei tässä filosofiassa ole mitään sellaista “kärsimys kaunistaa” -tyyppistä vibaa, vaan ihan puhtaasti uskon että monet ainakin omista pikkuvaivoistani menevät ohi, ja niistä seuraa vähemmän jälkiseuraamuksia ja ongelmia, jos luotan kehooni ja annan sen hoitaa tehtävänsä, enkä turhin kemikaalein puutu sen toimintaan.

Pyrin harkitsemaan tarkkaan milloin vointini on sellaisessa vaiheessa, että todella tarvitsen lääkäriä, ja antibioottireseptin. En koe kohdallani järkeväksi syödä nappeja varoiksi, tai pikkujuttuihin, jotka saattavat mennä ohi myös kotikonstein. Usein onnistun sinnittelemään ilman antibiootteja tai särkylääkettä. -Aina en. Ja sekin on osa elämää.

Ja tähän väliin on vielä pakko mainita, että jos luet postausta näkökulmasta “nyt se eukko väittää, että pitäis vaan kärsiä infernaalisissa tuskissa ja buranaa tai antibiootteja ei saisi ikinä syödä”, niin en väitä. Enkä edes väitä että olisin mitenkään lääketieteellisesti oikeassa. Mutta ekologisesta näkökulmasta rohkenen väittää, että harkittu lääkkeiden käyttö on parempi ajatus kuin jokaisen eteen tulevan pienen pyöreän esineen nielaiseminen kyseenalaistamatta.

Onko lääkkeiden liikakäyttö subjektiivinen kokemus?

Ihmisillä on erilaisia kivunsietokynnyksiä, ja omaa kehoa pitää kunnioittaa. Ei kukaan voi tulla ulkopuolelta sanomaan milloin toista oikeasti sattuu ja milloin ei, sen arviointi ja sen hoito jää jokaisen itsemme harteille ja lääkärin kanssa keskusteltavaksi.

laakkeiden liikakaytto

Kukaan meistä ei ole aina fyysisen terveytensä huipulla. Välillä taas on. Mutta niitä huippuja ei pitäisi mieltää olotilaksi jonka tulisi olla vakaa ja pysyvä “perustila”. Uskon vakaasti siihen, että jos on joku ongelma, mene hyvä ihminen lääkäriin siitä kärvistelemästä, sillä aikainen asiaan puuttuminen usein pienentää tilanteen eskaloitumisen riskiä, ja vakavampia seurauksia tai jälkitauteja.

Uskon kuitenkin myös siihen, että pitäisi olla keholleen armollisempi ja hyväksyä, että aina ei voi olla terveyden perikuva, antaa oman vastustuskyvyn ja kivunsietokynnyksen tehdä tehtävänsä, kuunnella omaa kehoa, pyrkiä hoitamaan itseään, ottaa rauhallisemmin (koska ihminen ei ole kone, mikä meiltä usein nykyään unohtuu) ja suhtautua lääkintään terveellä maalaisjärjellä, käyttäen omaa harkintaa ennen kuin automaattisesti kurottaa sitä lääkepurkkia kohti nopean ratkaisun toivossa.

Kukaan ei tykkää olla kipeänä, työt ja harrastukset kärsivät kun joutuukin pysähtymään hoivaamaan itsensä kuntoon. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, ja ehkä myös hyvästä itselle, sitä muistaa jälleen kerran miten hyvältä tuntui olla terve, ja parantumisen jälkeen jatkaa aivan uudella tarmolla niitä asioita joista nauttii.

Millainen on oma filosofiasi lääkkeiden käyttöön liittyen? Otatko ennaltaehkäisevän Buranan, vai menetkö lääkäriin vasta kun roikutat veristä päätäsi kainalossa koska “lääkkeiden liikakäyttö on pahasta”?

-Anna

_______________________

Luitko jo?

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN



18 thoughts on “Mitä ajattelen lääkkeistä?”

  • Mä oon kanssa herännyt tähän lääkkeiden syöntiin vasta viime vuosina. Viisauden hampaat on pitänyt huolen, että oon joutunut kahtena peräkkäisenä syksynä syömään antibiootteja, harmittaa, että viime kerralla ei otettu viimeistä viisuria pois, kun se oli jo vähän puhjennut pintaan. Edessä voi siis taas vuoden päästä olla lääkekuuri. Mitä tulee buranaan, sairastan kohta kolmatta viikkoa sitkeää flunssaa, olen jo töissä mutta yskää ja väsymystä on vielä vähän. Olen ottanut alle 5 buranaa tähän tautiin, että oma vastustuskyky saisi hoitaa taudin. Ennen söin burana kuurin flunssaan kun niin määrättiin. Hormonaalista ehkäisyä en käytä enään, kun ahdistuin siitä mitä niin pieni nappula voi kehossa saada aikaan. Tuli olo, että se on liian luonnotonta minulle. Toivon, että pärjäisin jatkossa mahdollisimman vähillä lääkkeillä, mutta koskaan ei voi tietää.

    • Itselläkin noin vuoden kuluttua odottamassa tarkastus viisaudenhampaiden vuoksi, ja lääkäri jo povaili että ne kannattaisi silloin poistaa, hiukan etukäteen hirvittää sekä lääkekuuri että ylipäänsä koko toimenpide. Itsekin mielelläni flunssaisena vain hidastan tahtia ja koitan ottaa rauhallisemmin ja vain hoitaa itseäni kuntoon. Aina välillä on niitä hetkiä esim. erityisen tiukkana työpäivänä kun pitäisi olla kunnossa ja skarppi, jolloin buranaa saattaa joutua syömään, mutta toisaalta ehkä sekin omalta osaltaan on juuri sitä oman kehon kuuntelua kun tuntee oman rajansa. 

       

  • Itse vältän myös turhaa pillerien popsimista. Esimerkiksi pieneen päänsärkyyn saattaa auttaa oivasti runsaampi veden nesteytys, pieni kävelylenkki, venyttely tms. Ei kaikkeen tarvitse vetää buranaa. Eri asia todellakin sitten kun käsillä on joku ihan oikea sairaus tai säryt hallitsevat elämää.

    • Olen samaa mieltä kanssasi siitä miten päänsärky useimmiten menee ohi ihan veden juonnilla, raikkaalla ilmalla, liikunnalla, ruoalla, oikean tehoisilla silmälaseilla ja yläkehon asentovirheiden korjaamisella. Tunnen muutamia ihmisiä jotka juuri kyseisistä syistä johtuvia päänsärkyjä lääkitsevät buranalla ja aina välillä jotenkin vaan harmittaa, että mennään siitä mistä aita on matalin, lääkiten oiretta eikä todellista oireiden syytä. Sitten jos päänsäryt eivät korjattavissa olevien elämäntapojen korjaamisella lopu, kannattaisi olla yhteydessä lääkäriin ja selvittää mikä on vialla, koska siellä voi olla jotain isompaakin ongelmaa taustalla. 

  • Yritän pitää kokonaisvaltaisesti itselleni kuria terveelliseen elämään, etten joutuisi syömään lääkkeitä. On kyllä tilanteita kun on niin kipeä että on täytynyt niitä syödä.
    Elintavat ehkäisevät osaltaan vielä vähäistä lääkkeiden tarvetta.
    Hoitotyössä näen päivittäin ihmisiä jotka turvautuvat ennemmin lääkkeisiin kuin sairauksien ennalta ehkäisyyn joka on laskenut heidän elämän laatua verrattuna normaali elämään. Ovat joutuneet luopumaan tulevaisuuden suunnittelusta ja itsemääräämis oikeudesta joka on siirtynyt lääkkeille.
    Itselle se on toiminut varoittavana esimerkkinä.
    Haluan elää rikasta antoisaa itsenäistä elämää onnellisena ja tulevaisuudelta alati mielenkiintoa etsien.
    Tätä minä toivoisin jokaiselle, mutta ei ole aina helppoa huolehtia itsestään kun se laiskuuden piru istuu olkapäällä kuiskuttelemassa.
    Toisten esimerkki on kannustavaa niin hyvässä kuin pahassa.

    • Olen kanssasi samaa mieltä ennaltaehkäisyn merkityksestä. Kaikkea ei voi välttää, mutta järkevällä ennaltaehkäisyllä välttää jo monta ikävää kokemusta ja sairastelua. 

      Kieltämättä läheltä seuratessa esimerkki on aina kannustava, oli kyse sitten varoittavasta tai positiivisesta esimerkistä. 

  • Minä vältän myös lääkkeiden käyttöä viimeiseen asti. Tosin mua harvoin sattuu mihinkään tai ilmenee muutenkaan mitään terveysongelmia. *Koputan puuta.*

    Viime talvena mulle iski korvatulehdus ja koitin hoitaa sen laittamalla valkosipulit korviin. :’D Lopulta oli myönnettävä, ettei auta, ja lääkäri määräsi antibioottikuurin.

    • Toi kyllä ansaitsee sydämen. Valkosipuli ei ihan kuullosta oikeesti hoitavalta korvissa jos sen laittaa kokonaisena. Voisin uskoa että valkosipulin eteeriset öljyt voideltuna korvakäytävässä ihan jees mutta ei se sisemmäs pääse enkä suosittele ketään korviin tunkemaan mitään. Naurattaa vaan. Asterixissa ja obeliksissa niillä oli persiljaa korvissa.
      Mä oon laittanut sitruunamehua korviin kun on ollut korvakäytävän tulehdus naarmun vuoksi jonka olen itse sinne raapaissut. En silti suosittele sitä kikkaa. Vaikka mulla aina toiminut en muista tiedä.
      Kirkkaalla viinalla olen desinfioinut haavoja ja ihorikkoja, sekä suuta kurlannut kurkkukipuihin ja aftoihin ja jos oon purrut kipeästi pahasti kieleen tai poskeen.
      Viinasta märällä pumpulitupolla elikkäs viinakääreellä hauduttanut ajoksia, haavoja ja hematoomia.
      Käytän toki antibioottia jos tarvis ja särkylääkettä kun kipu on liian kova mutta ei se minullekaan pastilli ole vaikka pastilleista pidänkin:)

    • Aina välillä tulee ylilyöntejä kun koittaa viimeiseen asti hoitaa itseään kotona. 🙂 Mutta onneksi näistäkin oppii, ja sitten seuraavalla kerralla tietää missä kohti kannattaa hakeutua lääkärille, eikä tauti menekään enää kotikonstein ohi. 

  • Jotenkin tuntuu, että tässä keskustelussa ei tiedetä, mikä taudit aiheuttaa tai mihin eri lääkkeitä on tarkoitus käyttää.

    Flunssan aiheuttaa virus. Sitä ei paranneta antibiootilla tai buranalla. Sitä ei paranneta MILLÄÄN, se menee itsestään ohi. Burana kyllä helpottaa oloa flunssan aikana laskemalla kuumetta ja poistamalla esim. päänsärkyä. On jokaisen oma asia haluaako kärsiä vai ei, mutta jos kuume nousee liian kovaksi, niin sitä kuumetta alentavaa lääkettä kyllä kannattaa ottaa. Burana ei mitenkään estä oman kehon vastustuskykyä toimimasta. Buranat ym naamaan vaan jos se sopii omalle keholle ja olo on sietämätön (eikä halua kärsiä).

    Antibiootteja taas käytetään bakteeritulehduksen kaatamiseen. Esimerkiksi keuhkokuume voi olla bakteerin aiheuttama. Jos tautia ei hoideta antibiooteilla, siihen voi kuolla.

    Siinä tämä kirjoitus oli hyvä, että antibioottien kanssa pitää olla kriittinen. Virustautia ei voi hoitaa antibiooteilla. Kudostulehdusta (vaikkapa ns. hiirikäsi) ei voi hoitaa antibiooteilla. Jos antibiootteja joutuu ottamaan, suolistoflooraa kannattaa tukea ravinnolla (=> paljon kuituja ja hapantuotteita). Antibioottikuurista toipumiseen suolistolla voi mennä kuulemani mukaan jopa vuosi. Antibioottikuuria ei saa jättää kesken, jos lääkäri ei sitä erikseen määrää. Kesken jätetyistä ja turhaan syödyistä kuureista koostuu nykyinen antibioottien resistenttiys eli vastustuskyky. Maailmanloppu on tulossa eikä siihen liity tsunamit tai aurinkomyrskyt vaan se, että bakteerit kehittävät resistenssin antibiooteille.

    • No eikös tuo sama asia jo sanottu tuossa blogissa. Onko huono päivä. On sitten ennustajan vikaa. Mistä kristallikruunusta se tämä neiti sen maailmanlopun syyn näkee:) toisaalta aika paljon oli tieteeseen perustamatonta huuhaata tässä sinun kommentissasi.

    • Täytyi käydä lukemassa toi blogi kun sun vastaus häiritsi että kaikki ei nyt ole ihan kohdallaan. Luin blogin useamman kerran todetakseni että blogin kirjoittaja ei missään väittänyt syöneensä antibioottia flunssaan.
      Kiinnostava kohta oli kuitujen merkityksestä antibioottien kanssa tukemaan lääkitystä. Ei mitään merkitystä lääkkeen kannalta. Etc.

    • Nyt sitten kun tästä on niin paljon keskustelua, niin flunssaa postauksessa käytin ihan vaan hyvänä esimerkkinä tämän vuoden ajan yleisimmästä sairaudesta, jonka kanssa useimmat meistä joutuvat valinnan eteen: miten lääkitsen itseäni? 

      Itsehän en antibioottikuuria flunssaan syönyt (ja olisi perin erikoista jos lääkäri sellaisen virustautiin määräisi, ei ne siellä lääkiksessä turhaan penkkejä vuositolkulla kuluta). En kuitenkaan koe itseäni julkisesti mitenkään velvolliseksi selittelemään mihin antibioottia tarvitsin, etenkään kun kyse on postauksesta jossa pohditaan lääkkeiden käytön hyviä ja huonoja puolia niin keholle kuin ympäristöllekin ihan vaan yleisellä tasolla, eikä henkilökohtaisesta avautumisesta “no voe kun ny mää olen niin kipiä”. 

      Buranan suhteen näen asian niin, että kukin yksilönä harkitsee itse, milloin särkylääkettä kokee tarvitsevansa. Silti kannattaa myös muistaa, että se mitä suustaan sisään päästää, päätyy myös lääkejääminä vesistöihimme, ja sitä kautta sekä takaisin itsemme juotavaksi että eläimistöömme ja kasvistoomme. Jos postausta tarkkaan lukee en missään vaiheessa väittänyt että burana mitenkään estäisi kehon omaa vastustuskyvyn toimintaa. Mutta mitä en postauksessa maininnut, ja mitä aika vakaasti kuitenkin väitän, on että sillä on silti vaikutuksia sekä vatsalaukkuun että maksaan, jolloin sitä ei kannata myöskään ilman lääkärin määräystä napsia mielinmäärin. 

      Edelleenkin pointtini on, että lääkäri kyllä tietää mihin antibiootteja määrätään tai ei, eikä niihin vahingossa näppejään saa kiinni, mutta silti välillä on olemassa lievempäkin bakteeriperäisiäkin tulehduksia joita voi oman harkinnan mukaan hoitaa myös ihan kotona, ja vaikka keskustella lääkärin kanssa siitä, onko antibioottikuuri ainoa vaihtoehto ongelman hoitamiseen.

      Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että antibioottiresistenssi on ihan todellinen uhkakuva, mutta uskon myös että enemmän kuin suomalaisten hyvin rajattu antibioottien käyttö, siihen vaikuttavat enemmän kyllä tiettyjen maiden tapa myydä laajakirjoisia antibiootteja käsikauppalääkkeinä, sekä antibioottien ennaltaehkäisevä käyttö eläinten tehotuotannossa. Ja maailmanlopun syytä en toistaiseksi uskalla povata. 

  • Miksi käytät hormonaalista ehkäisyä, jos se kerran mietityttää?

    En saanut ideastasi kiinni. Välttelet siis satunnaista buranaa, koska olet sitä mieltä, että se häiritsee kehon omaa vastustuskykyä mutta syöt jatkuvaa hormonaalista ehkäisyä.

    Enkä nyt millään muotoa tuomitse tätä. Saat syödä tai olla syömättä se on meidän länsimaisten naisten etuoikeus, että saamme itse valita. En vain näe yhteyttä tähän kirjoitukseen.

    Edellinen kommentoija sanoi hyvin, tässä on mennyt puurt ja vellit sekaisin ja tuloksena on, noh, muuten tosi kiinnostavassa ja monipuolisessa blogissa, epälooginen ja tuomitseva sanailu.

    • Taidat olla yläpuolisen kirjoittajan “kaveri”. Kannattaisiko lukea se blogi ajatuksella?
      Pahoittelen bloggarille että puutuin asiaan, mutta näitä “ohuita” saa nähdä ja kuulla joskus ihan liikaa.

    • Mitä tulee hormonaaliseen ehkäisyyn, se menee sillä periaatteella, että kahdesta pahasta on vain valittava se pienempi paha. Onko aina hattarapilviä ja yksisarvisia tehdä yhtä aikaa opintoja täysipäiväisenä, mutta samalla jonglöörata kahden sivuduunin välillä? -No ei, kyllähän se verottaa jaksamista aika rajusti, ja kohonneet stressitasot pidemmän päälle ovat terveydelle haitaksi. Koenko, että tietyn aikaa tälläinen järjestely on itseni kannalta ainoa järkevä? -No kyllä. Aivan sama logiikka pätee hormonaaliseen ehkäisyyn. Vaakakupissa on se, että tällä hetkellä lisääntyminen ei vain millään muotoa sovi elämäntilanteeseeni, mutta toisaalta en halua myöskään ryhtyä selibaattiin luonnonsuojelun nimissä, vaikka samalla olen kuitenkin huolissani ulos virtsaamistani ja vedenpuhistamolla suodattamatta jääneistä hormonijäämistä. Valinnat kuuluvat elämään, eikä kaikki ole niin mustavalkoista, että voisi jättää tekemättä asioita sen takia, että niissä on negatiivisia puolia, sillä toistaiseksi kaikki elämäsäsni kohtaamani valinnat ovat olleet vaihtokauppaa, joissa on sitten vain koitettu valita tilanteeseen sopiva ratkaisu, joka saattaa muuttua kyllä tulevaisuudessa, mutta on ainakin valintahetkellä se paras. 

      Burana tuskin vastustuskykyä hirveästi häiritsee, mutta siinä vaiheessa jos sitä turhan innokkaasti lappaa, ei se erityisen hyvästä maksalle tai vatsalaukulle ole, jonka lisäksi siitäkin jää niitä postauksessa mainitsemiani lääkejäämiä puhdistettuunkin veteen. 

      Postauksen idea on se, että kukin itse määrittää lääkärinsä kanssa millaista lääkintää tarvitsee, koska kukaan muu ei voi tulla ulkoa kertomaan milloin toinen tarvitsee tai ei tarvitse mitäkin lääkeainetta. Siitä huolimatta medikalisoituneessa yhteiskunnassamme yksilön on myös hyvä muistaa, että lääke ei aina ole ongelmaton pikatie onneen, vaan maalaisjärjen käyttö on sallittua ja suositeltavaa. Pitäisi tehdä niitä omia ratkaisuja harkinnan jälkeen, eikä suinpäin ajattelematta seurauksia niin positiivisessa kuin negatiivisessakin. 

  • Turhat lääkkeet on sikäli tulleet tutuiksi omalta kohdaltani kun lääkärit kovin hövelisti niitä särkylääkkeitä suosittelee joten kun on ollut oikein kipeä niin lääkkeen vähentäminen on hiukkas hankalaa kun pelkää jotta josko sitä vielä kuitenkin tarttis ja jos mua nyt vielä sattuis eikä oikein uskalla vähentää kun on tottunut siihen kivuttomana oloon ja suosittelihan se lääkärikin ottamaan lääkkeitä varoiksi ettei tartte kivuissa olla. Niinpä minä sitten kerran leikkauksen jälkeen kun en kipuja tuntenut vähensin hissun kissun varovasti aikaakin siinä kului mutta huomasin olevani kivuton. Hyväähän ne lääkärit tarkoittaa mutta ei saisi kannustaa lääkkeiden syöntiin. Pitäisi opettaa koska lopettaa ja vähentää.

Leave a Reply

Your email address will not be published.