Olen henkeen ja vereen kirppishaukka. Nautin kirpputorien, kierrätyskeskusten ja antiikkikauppojen kiertelystä, sillä siinä on aina sitä tiettyä tutkimusmatkailun riemua.

Tässä listassa löydöt eivät ole missään varsinaisessa järjestyksessä, sillä olen todella kiintynyt niistä aivan kaikkiin, ja jokaisella niistä on omat etunsa. Juuri nämä yksilöt päätyivät listalle erityisesti sen perusteella, että ne tuottivat minulle suurinta löytämisen riemua, ihastelen niitä päivittäin ja ne ovat solahtaneet saumattomasti osaksi arkeani ja ne sopivat meidän kotiimme kuin silmä päähän.

Olisin listannut löydöille myös hintoja, mutta ajattelin että mennään logiikalla “kaikki tai ei mitään”. Olen jo onnellisesti unohtanut etenkin alkuvuodesta hankittujen juttujen hinnat, joten mennään siis kokonaan ilman.

Eli käydään siis esittelemään!

Vuoden 2021 parhaat kirpputorilöydöt

Neuvostoaikainen kehystetty julistetaulu vuodelta 1954

eAntiik, Balti Jaama turg, 2. kerros

Tämä ensimmäinen on kyllä antiikkikaupasta eikä kirpparilta, mutta toisaalta Balti Jaamin torilla nuo kaksi menevät iloisesti sekaisin. Ihastuin ensin kuvaan, ja kun tutkailin kuvaa lähemmin, havaitsin, että kyseessähän olikin vintage-printti eikä suinkaan aito maalaus. Itseäni ihastutti myös printin takaa löytynyt venäjän ja vironkielinen tarra joka ilmoitti, että juliste oli valmistettu kommunistisessa Tallinnassa vuonna 1954.

Persialaishenkinen pikkumatto

Nihtisillan kierrätyskeskus, Espoo

Keväällä etsiskelin persialaishenkisiä mattoja kotiimme, jossa etenkin viininpunainen on kaikkia talouden asukkeja miellyttävä sisustusväri. Koin oloni todella onnekkaaksi kun kierrätyskeskuksen mattoläjää kaivellessani törmäsin tähän kaunokaiseen joka on hurmaava, mutta myös lyhyen karvansa ansiosta ihanan helppo pitää puhtaana.

Kannellinen kristallimalja

Paavli Kaltsukas, Paavli 4, Tallinna

Tämä kristallimalja oli yksi vuoden viimeisiä kirpputorilöytöjäni. Tunnustan, että tämän maljan kanssa ostopäätös ei syntynyt aidosta olemassaolleesta tarpeesta, vaan tarve syntyi välittömästi koristeellisen kristallimaljan nähdessäni. Ehkä ostopäätöksen syy olikin siis kauneudenjano?

Kotiin päästäni pohdin lienevätköhän maljan metalliosat alpakkaa, vaiko sittenkin vain taitavasti työstettyä terästä? Metallin laadusta viis, tämä malja kaikessa koristeellisuudessaan on yksi tämän vuoden suosikki kirpputorilöydöistäni.

Neuvostoaikaiset koristeelliset kahvikupit

Uuskasutuskeskus, Arsenal keskus, Erika 4

Viettäessäni syksyllä aikaa pohjoismaisen funktionaalisessa, päästä varpaisiin harmaavalkoisella Ikealla sisustetussa hotellihuoneessa Tukholmassa sieluni valtasi kaipuu. Sellainen koti-ikävä johon kuuluu posliinimaalausta, kultausta ja kahvi joka juodaan käytännöllisen megamukin sijaan kauniista kupeista ja lasketaan elegantisti tassille hörppyjen välissä.

Marraskuun lopussa kotiin saapuessani yksi ensimmäisistä asioista jonka halusin tehdä oli käydä kierrätyskeskuksessa fantasiakuppeja etsimässä. Yllätyksekseni löysin juuri haaveilemani kaltaiset tassilliset kupit, jotka ovat löytöpäivästä lähtien olleet päivittäisessä käytössä. Nyt saan leikkiä oman elämäni Downtonabbeyta joka ikinen aamu ja iltapäivä.

Brittiläiset 1970-luvun pikkulautaset

Nihtisillan kierrätyskeskus, Espoo

Tämä löytö perustui puhtaaseen käytännölliseen tarpeeseen. Meiltä löytyy ruokalautasia, mutta leipälautasia meillä ei jostain syystä ollut, ja päivällislautasen käyttäminen leipä- tai kakkulautasena on hiukan overkill.

Alunperin ajattelin, että hankin @vainkeskiluokkajutut -hengessä lisää Iittalan valkoista Teemaa, jo olemassaolevien ruokalautasten kaveriksi. Sitten tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että Teemojen sieluton valkeus ja yksinkertainen muoto on viimeisten parin vuoden ajan jättänyt minut kylmäksi, joten päätin, että leipälautaset voivat oikein hyvin olla eriparia, kunhan ne ovat kauniit ja henkivät sellaista runsautta ja lämpöä jota kotiini haluan.

4 leipälautaselle on alkukesän jälkeen tullut päivittäistä käyttöä, ja olen yhä todella tyytyväinen luonteikkaiden lautasten valinnasta.

Teräksinen teepannu

Kodu kirbukas, Sõle 3, Tallinna

Tämä teepannu löytyi aivan vahingossa erään eläinlääkärivierailun yhteydessä. Lempi-mäyräkoiran käydessä läpi operaatiota, omistajat pyydettiin keksimään itselleen tunniksi jotain tekemistä, ja eläinlääkärin vieressä sattui olemaan sopivasti kirpputori. Kyseinen kirppari ei muuten ole yksi lemppareistani, mutta tämä teepannu oli erinomainen löytö.

Teepannu oli löytöhetkellä uusi, ja nyt se on saanut olla käytössä lukuisia kertoja päivässä kesästä lähtien. Itse olen ihan fiiliksissä kun saan kuulla itselleni pääasiassa brittiläisistä tv-sarjoista tutun teepannun vihellyksen monta kertaa päivässä.

Tässä kohtaa tuli myös pohdittua sitä, onko ekologista vaihtaa arkikäytössä sähköllä toimiva vedenkeitin kaasuliedellä keitettävään pannuun? Lopputulos riippuu ihan tilanteesta. Me emme tallinnalaisina vuokralaisina voi vaikuttaa lainkaan omaan sähkösopimukseemme ja meidän sähkömme tuotetaan öljyliuskeenakin tunnettua korkeapäästöistä palavakiveä polttamalla. Tässä suhteessa kaasu saattaakin siis olla ironisesti jopa olla se aidosti ekologisempi vaihtoehto.

Käsin maalattu pieni säilytysrasia

Nihtisillan kierrätyskeskus, Espoo

Tällä pienellä säilytysrasialla ei ole sen suurempaa tarinaa, muuten kuin että koin rakkautta ensisilmäyksellä. Tämä pieni löytö kätkee nykyään sisäänsä yöpöydälläni pinnit ja ponnarit, jotka otan pois yöksi ja jotka unohdan aina viedä paikalleen heti seuraavan aamun alussa.

Ranskalaiset lasiset jälkiruokamaljat

Nihtisillan kierrätyskeskus, Espoo

Löysin 6 jälkiruokamaljan setin Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Olin aivan haltioissani, sillä maljat ovat täsmälleen identtiset vuosia sitten entiselle ystävälle antamani tuparilahjan kanssa. Jäin pohtimaan voisiko olla, että kyse on jostain universumin oikusta ja törmäsin samaan kerran aiemmin käsieni kautta kulkeneeseen jälkiruokamaljasettiin uudelleen? Se olisi aika hauska ajatus.

Ehkä minä ja jälkiruokamaljasetti kuuluimme yhteen jo ensikohtaamisesta lähtien. Tai sitten Etelä-Suomi pursuilee identtisiä jälkkärimaljoja ja minusta on vain hauska kuvitella tutun näköisille maljoille taustatarina.

Chippendale hopea-aterimet

Tori.fi

En hirveästi nykyään ostele mitään Torista, sillä toimitusten järjestely Viroon ei useimpien löytöjen kohdalla ole kannattavaa tai käytännössä edes mahdollinen ratkaisu. Hopea-aterimia etsin kuitenkin torista ja huuto.netistä kuitenkin kissojen ja koirien kanssa, ja kaikkein oleellisin osuus oli se, että ne olisivat käytetyt.

Otin tänä keväänä kastelusikkani arkikäyttöön, ja ne ovat tuottaneet suurta piristystä ja arjen luksusta ihan normaaleihin teehetkiin. Sain joululahjaksi hivenen rahaa, ja ajattelin, että kerrankin en käyttäisi joululahjarahaa ruokakauppaan vaan hankkisin jotakin aidosti lahjaisaa joka säilyisi mukanani koko elämäni.

Aloin siis välipäivinä etsimään nettikirppiksiltä kastelusikoideni kanssa samaa sarjaa olevia haarukoita ja veitsiä ja ilokseni löysin kuvan setin, joka saapui postissa helsinkiläiseltä antiikkiharrastajalta parisen päivää sitten. Aterimet olivat erityisen edulliset koska ne on kaiverrettu, mikä ei itseäni varsinaisesti haittaa. Toisaalta, jos kaiverrukset alkaisivat ennen pitkää häiritsemään silmää, aterimet on mahdollista viedä kultasepälle hiottaviksi.

Punottu hedelmäkori

Uuskasutuskeskus, Arsenal keskus, Erika 4

Tämä löytö voi vaikuttaa aika tyhjänpäiväiseltä, mutta taloudessa jossa kaksi hedelmähirmua tilaa kaupasta yleensä parin viikon ruokatarpeet kerralla, suuri hedelmäkori on must.

Olemme jonglööranneet vaikka kuinka kauan pienemmällä hedelmävadilla ja sen lisäksi aina ensimmäisen kauppatoimituksen jälkeisen viikon ajan hedelmävadin vieressä olevalla isolla salaatin tarjoilukulholla. Koska aikaisempi kuvio oli sottaisen näköinen, epävakaa ja ajoittain turhan mutkikas, oli ihana fiilis löytää kaunis ja aivan hillittömän iso hedelmäkori joka vetää itseensä pari kiloa omenaa, pari kiloa banaania ja pari kiloa sitruksia yhdellä täytöllä ilman että lattian vähänkin värähtäessä puolet hedelmistä on lattialla.

Näin teet hyviä kirpputorilöytöjä

• Tunne oma sisustustyylisi
• Ennen ostopäätöksen tekemistä varmista että tavaralle on järkevä tai järjetönkin käyttökohde. Muuten koti lainehtii todella nopeasti äärettömän kauniista, mutta turhista rasioista ja kulhoista.
• Ylläpidä kiireettömien kodin hankintojen listaa tuotteista jotka voisi hankkia kirpparilta mikäli niihin törmää
• Tee itsellesi selväksi miten paljon olet valmis käyttämään aikaa tavaroiden arkiseen hoitamiseen ja huoltamiseen.
• Käytä kirpputorilöytäjäsi. Käytön ei tarvitse olla päivittäistä, mutta kaapissa makaava kauniskin hutiostos olisi voinut päästä käyttöön jonkun muun kotona.
• Jos etsit jotain todella spesifiä, nettikirpparit ovat parhaita ystäviäsi.
• Huonekalujen ja muiden mitoiltaan kriittisten kirpputorilöytöjen kanssa tarkista esineen mitat ennen ostopäätöksen tekemistä, jottet vahingossa osta liian suurta tavaraa joka ei mahdukaan kotiisi.

Mitkä ovat olleet sinun vuotesi ihanimmat ja parhaat kirpputorilöydöt ja mitä toivot löytäväsi käytettynä kotiisi tänä vuonna?

-Anna

______________________________

Luitko jo?

TALLINNAN PARHAAT VINTAGE JA 2ND HAND TÄRPIT

HELSINGIN 7 PARASTA VINTAGE LIIKETTÄ JA SECOND HAND VINKKIÄ

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post 10 x Ihanin kirpputorilöytö vuodelta 2021 appeared first on Ihme ituhippi.

Sisaren kanssa intoonnuimme katsomaan Maikkarin Katsomosta saatavilla olevaa sarjaa Riisutut, (ihanasti katsottavissa myös ulkomailla, vinks vinks).  Ohjelmassa koko homman pointti oli, että kokeiluun osallistui 4 kotitaloutta, kokeilu kesti kuukauden, heille jätettiin asuntoon vain vessapaperia, ensiapupakkaus, ruokaa ja ulkokengät, ja kaikki muu vietiin konttiin kodin ulkopuolelle. Kontista sai hakea yhden esineen päivässä, rahaa sai käyttää vain ruokaan 60€ viikossa, ja kuukauden aikana ei saanut tehdä velkaa tai vastaanottaa lahjoja. Esineitä sai lainata tutuilta päiväksi, ja yöt tuli viettää kotona, vaikka muuten sai käydä vierailemassa.

Itselleni sarjan osallistujista jotenkin samaistuttavimmiksi muodostuivat Kristoffer ja Henriikka. Molemmat olivat jotenkin tosi maanläheisiä, rentoja ja lupsakoita tyyppejä. Oli ilo seurata heidän kikkailujaan: aamukahvit rahkapurkista, puurot uuninpellillä, kasvojenpesu merisuolalla, ikkunasta näkyvän kauneuden fiilistelyä kun kerrankin oli hetki hiljaista aikaa. Ja etenkin Kristofferin jatkuva matkakortin hukkailu oli surkuhupaisaa, koska valitettavasti itsekin hukkaan matkakorttini luvattoman usein ja aina ärsyttää, eli voin samaistua.

Mikä oli kiinnostavinta?

Tietenkin kiinnostavaa oli, missä järjestyksessä kukin haki tavaraa takaisin. Tärkeimmiksi tarpeiksi muodostuivat vähintään yksi vartalon peittävä vaate, jotta pääsi käymään ulkona kotiovesta ilman että tarvitsi pelätä poliiseja julkisen viuhahtelun vuoksi. Toinen tärkeä heti välittömästi oli sänky. Sitten tulivat puhelimet ja tietokoneet, sekä niiden laturit, sillä ilman niitä työnteko on vaikeaa, eikä pysty pitämään yhteyttä läheisiin, tai sopimaan aikataulumuutoksista tai yllättävistä menoista. Tämän jälkeen kuvioihin tulivat toinen vaatekerta, hammasharjat, kattila sekä peitot ja tyynyt. Tokan viikon kohdalla kun nämä tuotteet oli jo kutakuinkin haettu, osallistujat alkoivat hakemaan urheiluvälineitä, kosmetiikkaa ja suihkushampoota.

Ensimmäiset muutama jaksoa olivat sarjasta siinä mielessä kiinnostavimpia, että siinä tulivat hyvin nopeasti selkeiksi normaalin elämän tärkeimmät peruspilarit: uni, riittävä vaatetus, ja yhteydenpito / työvälineet. Myöskin mistä itse nautiskelin, oli kun osallistujat menivät ihan pokkana erilaisiin tilaisuuksiin jätesäkeistä, muovikasseista, tai kaverin huiveista improvisoiduissa vaatekappaleissa, koska ne nyt vaan sattuivat olemaan vaihtoehtoja. Havaitsin olevani aina jotenkin ehkä liian huolissani siitä olenko pukeutunut tilanteeseen sopivasti, vaikka oikeastaan elämä olisi paljon kivempaa jos ymmärtäisi, että pukukoodi on yleinen suositus, tärkeintä on mennä paikalle olemaan läsnä.

Ekojen parin viikon jälkeen katsominen ei ole enää yhtä jännää, sillä sarjassa ei tapahdu enää ainakaan omasta mielestäni yhtä mullistavia muutoksia arjessa, kun kontista on noudettu ne muutama perusasia. Ehkä ilman tavaroita elämisen kausi olisi mielestäni voinut olla lyhyempikin, ja sen jälkeen olisikin seurattu sitä miten osallistujat perkaavat tavaravuortaan ja pohdiskelevat omistamaansa romua ja kierrättävät sitä. Se olisi ollut ehkä jollakin tapaa kiehtovampaa, koska kukaan normaali ei asu kirjaimellisesti tyhjässä kodissa. Pari kolme viikkoa riittää jo suurimmalle osalle ihmisistä pointin kirkastamiseen. -Lisäksi hauska puoli ohjelmaa katsoessa on pohtia mitä itse toisi ensimmäisenä kotiin.

Omat 15 asiaani näyttäisivät varmaankin seuraavilta: 

1. Mekko
2. Sänky
3. Tietokone
4. …ja sen laturi
5. Rintaliivit
6. Matkakortti
7. Hammasharja
8. Peitto
9. Tyyny
10. Suihkusaippua

11. Paistinpannu

12. Veitsi

13. Puhelin

14.  …ja sen laturi

15. Luomiväripaletti jossa olisi useampaa väriä joilla voisi värittää koko naaman “normaaliksi” ja “edustuskelpoiseksi”

Siinä kuvittelisin olevan kutakuinkin oleellisimmat esineet joita kahdessa viikossa alkaisin toden teolla kaipaamaan normaalin elämän elämistä varten. Sarjaa kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, ja sen jälkeen pohtia millaisilla 15 asialla kokisit itse pärjääväsi pari viikkoa jos saisit hakea vain yhden asian päivässä?

Oletko katsonut sarjan Riisutut? Mitä pidit?

-Anna

Luitko jo?

Stuffocation – Kirja-arvostelu

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuvat: Iltalehti ja Mtv.fi

The post Minimalistin telkkarissa: Riisutut appeared first on Ihme ituhippi.

9 syytä vaihtaa palakosmetiikan käyttäjäksi

1.Palakosmetiikan pitkäkestoisuus

Palatuotteet ovat huomattavasti pitkäkestoisempia kuin nestemäiset tuotteet. Palashampoo kestää päivittäisellä pitkien hiusten pesemisellä 2-3kk, palasaippua noin vuoden ja kasvoille tarkoitettu meikinpoistopala noin vuoden. Satunnaisemmin käytettäviä kasvo- ja vartalovoiteita kuluu käytön mukaan, itselläni niin vartalovoide kuin kasvoöljypalatkin kestävät noin vuoden.

2. Palakosmetiikka vie vain vähän tilaa

Ainakin omaa silmääni tapasi aikaisemmin ärsyttää se miten liki tyhjät muoviset shampoo- ja hoitoainepullot tuppasivat viemään hurvasti tilaa kylppäristä ja saivat ammeen reunan tai suihkuhyllyn näyttämään ärsyttävän sotkuiselta. Palatuotteet menevät niin pieneen tilaan, että kylpyhuone siistiytyy silmissä. Tämän lisäksi itse olen ainakin havainnut, etten oikeastaan edes tarvitse hoitoainetta palashampoota käyttäessäni, joten jo tuotteen käytön lopettaminen tuottaa tietysti kaikkein suurimman tilan säästön.

3. Palakosmetiikkaan siirtyminen on edullinen tapa vaihtaa luonnonkosmetiikkaan

Useimmat laadukkaat palasaippuat ja shampoot valmistetaan mm. oliivi- kookos- tai palmuöljy pohjaan, jonka lisäksi tuotteiden hajustamiseen käytetään eteerisiä öljyjä. Mikäli olet halunnut siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa, mutta kynnyskysymyksenä on ollut juurikin luonnonkosmetiikan tuotteiden hinta, palatuotteiden joukosta löytyy todella laaja kirjo luonnonkosmetiikan vaihtoehtoja todella monenlaisille iho- ja hiuslaaduille, jolloin jokaiselle löytyy jotakin suhteellisen edullisesti.

Jos haluat vaihtaa luonnonkosmetiikkaan edullisimpia vaihtoehtoja arjoavat esim. eestiläisen Nurmen tuotteet, sekä ihan tavallinen oliiviöljysaippua. Tuoksujen ja väriaineiden kanssa kannattaa olla tarkkana, ja tsekata INCI listalta onko kyseessä synteettinen tuoksu / väri, vai onko se sittenkin luonnollista alkuperää. Miksi kukaan haluaisi maksaa pelkästä vedestä?

4. Helppo löytää vegaanista kosmetiikkaa

Juuri kuten edellä jo ehdinkin kertomaan: useimmiten laadukkaat palasaippuat ja shampoot valmistetaan erilaisista kasviöljyistä tai vaikkapa shea- tai kaakaovoista. Nämä ainesosat ovat täysin kasviperäisiä, ja useimmiten myös palatuotteiden tuoksut ja värit ovat kasviperäistä alkuperää. Erityisesti kannattaa olla tarkkana, että saippuan pohjarasva on todella kasviperäinen (eikä eläinperäistä rasvaa kuten perinteisessä “kissa” marseillesaippuassa)

5. Palakosmetiikka on zero waste kosmetiikkaa

Koska palatuotteet ovat sitä itseään, eli joko saippuaa, vahaa tai öljyä, ne säilyvät todella hyvin myös hyvin vähäisellä pakkauksella kun vertaa nestemäisiin tuotteisiin. Aito nollahukkailija suosiikin palatuotteita myös sen vuoksi, että kartonkiset saippuapalojen pakkaukset ovat aidosti kierrätettäviä, jonka lisäksi erilaiset suuremmat ja pienemmät palasaippuoita ja voiteita valmistavat rändit myyvät saippuaa ja kiinteitä voiteita myös irotmyyntinä asiakkaan omiin pakkaustarvikkeisiin, kuten esimerkiksi Lush (ei luonnonkosmetiikkaa, mutta eläinkokeeton zero waste vaihtoehto), tai monet pienemmät artesaanit.

6. Kosmetiikan palatuotteet ovat hellävaraisia iholle

Etenkin perinteiset suihkugeelit koostuvat yleensä pinta-aktiivisista ainesosista, joten ne pesevät lian pois iholta jättäen ihon kuivaksi. välillä suihkugeeleihin lisätään erilaisia öljyjä kuivan lopputuloksen lievittämiseksi, mutta mitäpä jos ihon voisi pestä pehmeäksi jo ihan alun alkaenkin?

Palasaippuat ja palashampoot kuivattavat ihoa suihkugeelejä vähemmän, sillä ne ovat suurimmalta osin öljyä jo lähtökohtaisestikin. Etenkin oma lempparini oliiviöljypohjainen palasaippua jättää ihon miellyttävän pehmeäksi

7. Palatuotteet ovat helppokäyttöisiä

Palatuotteet toimivat kutakuinkin seuraavasti:

• Hiero saippua- / shampoopalaa märkään ihoon tai tukkaan, ja huuhtele.
• Hiero öljy- tai voidepalaa ihoon, ja älä huuhtele.

Simple as that. Palatuotteita ei tarvitse ottaa usein edes erikseen paketista esille.

8. Kosmetiikan palatuotteet eivät aiheuta päänvaivaa lentokentällä

Koronaikana harvempi lentää yhtään mihinkään, ja ekologisesta näkökulmasta lentämisen tarpeellisuutta on hyvä harkita vakavasti. Toisaalta on silti monille varmasti vähintäänkin entisestä elämästä tuttu tilanne, että shampoot, käsivoiteet, yms. aiheuttavat päänvaivaa ennen ja jälkeen turvatarkastuksen, kun joutuu pohtimaan kuinka monta millilitraa nesteitä matkustamoon saa viedä, etenkin jos haluaa reissata kevyesti pelkillä käsimatkatavaroilla. Kiinteässä muodossa olevien palasaippuoiden tai voidepalojen kanssa tällaisia ei tarvitse mietiskellä.

9. Palatuotteet kuljetuksen aiheuttama hiilijalanjälki on suhteellisesti pienempi kuin nestemäisellä tuotteella

Palatuotteiden kuljettaminen tehtaalta jakelupisteisiin, kuten kauppoihin, tuottaa suhteellisesti paljon vähemmän ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä yhtä hiustenpesua tai suihkukäytniä kohden kuin nestemäiset tuotteet. Mieti nyt. Litra nestemäistä shampoota painaa noin kilon ja kestää pitkähiuksisella henkilöllä päivittäisessä käytössä ehkä kaksi kuukautta. Tavallinen saippuapala painaa noin 60-80 grammaa ja kestää pitkähiuksisen henkilön päivittäisessä käytössä noin 2-3 kuukautta. Se kuinka monta hiusten pesukertaa yhdestä rekallisesta shampoota saa, on siis täysin kuluttajien valittavissa oleva asia. Kilo vai alle 100 grammaa pariksi kuukaudeksi?

Palatuotteita on tarjolla ainakin seuraavien brändien valikoimissa

• We love the Planet
• Beauty Garden
• Estere
• Catteco
• Luonkos
• Nurme Cosmetics
• Madara
• Ben & Anna
• Flow Cosmetics
• Inkuto
• Kaurilan sauna
• Lush

-Anna

______________________________________

Luitko jo?

PALASHAMPOO JÄTTÄÄ HIUKSET TAHMAISIKSI – APUA!

11 HYVÄÄ JA 4 EPÄILYTTÄVÄÄ TAPAA KÄYTTÄÄ MARSEILLE-SAIPPUAA

TESTISSÄ PALASHAMPOO JA HOITOAINEPALA

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Palakosmetiikka, mikä juttu? – 9 syytä kosmetiikan palatuotteisiin siirtymiselle appeared first on Ihme ituhippi.

Kestohedelmäpussi on äärettömän helppo tapa vähentää omaa turhaa muovijätteen tuottoa. Meillä siirryttiin kestohedelmäpusseihin viime syksynä, kun lähikauppamme alkoi veloittamaan läpinäkyvistä pienistä muovipusseista. Olin pohtinut kestohedelmäpussin tekemistä jo ennen sitä, mutta selkeästi kaipasin vain sitä viimeistä potkaisua tuumasta toimeen.

Korona-aikana kestopussin ilona on, että sitä avatessa ei tarvitse yrittää nuolla sormia maskin läpi pussin avaamiseksi. Tämän lisäksi vanha valoverho kestää hyvin pyykinpesukoneeseen linkaisun aina tarvittaessa. Hintatarran saa teipattua näppärästi pussin nyöriin, ja se jää hevi-ostosten ainoaksi sekajätteeksi.

Jos vielä epäröit kannattaako kestohedelmäpusseja lähteä väkertämään itse, onneksi ei ole pakko. Kestohedelmäpusseja löytyy lähes jokaisen marketin heviosastolta. Jos tästä huolimatta haluat harrastaa zero waste käsitöitä, kestohedelmäpussi syntyy kotona kierrätysmateriaaleista käden käänteessä.

Kestohedelmäpussit turhaa muoviroskaa vähentämässä

Muoviroska on ongelma useammasta syystä:

1. Kaikki ihmisen valmistama muovi on edelleen olemassa.
2. Muoviroskaa päätyy jatkuvalla syötöllä meriin vahingoittamaan veden eliöitä, myös Suomesta käsin.
3. Usein etenkin pehmeät muovit sisältävät muovinpehmentimiä, jotka toimivat hormonihäirikköinä.
4. Muovin laatu huononee kierrätyksen yhteydessä, joten sitä voi kierrättää vain noin 2-9 kertaa uudelleen.

Tavalliset hedelmäpussit ovat niin ohuita, että yhden käytön jälkeen ne eivät enää kelpaa juuri muuhun kuin koirankakkapusseiksi (sillä oletuksella etteivät ne ehtineet revetä jo matkalla kaupasta kotiin). Vastuullinen kuluttaja voi onneksi tehdä arjessa sellaisia swäppejä arjessa, jotka on helppoa ja edullista toteuttaa muovin kulutuksen vähentämiseksi.

Kestohedelmäpussi eroaa kestokassista vain läpinäkyvyytensä puolesta, ja kestokassienkin suosio on kasvanut roimasti viime vuosina. Kestohedelmäpussin käytössä vaikein osa on muistaa ottaa se kauppaan mukaan. Vinkkaan, että itse olen muistanut ottaa pussukat mukaan laittamalla ne aina käytön jälkeen takaisin kestokassin sisään, jolloin ne kulkeutuvat seuraavalla kerralla väkisinkin takaisin kauppaan.

Miten kestohedelmäpussia käytetään?

Osaan antaa kestohedelmäpussin käyttöön vain muutaman vinkin.

• Vinkki 1: Muista ottaa pussi mukaan.
• Vinkki 2: Älä nuole sormia sen avaamiseksi. Se ei ole tarpeen.
• Vinkki 3: Laita hedelmiä sisään pusiin, ja kiinnitä tarra pussin nyöriin.
• Vinkki 4: Maksa hedelmät ja vie pussi kotiin.
• Vinkki 5: Laita tarra sekajätteeseen ja pussi takaisin ruokakaupassa käyttämääsi kestokassiin.

Hyödynnä olemassaolevia materiaaleja kestohedelmäpussin valmistamiseksi

Projekti on varsin edullinen, tarvitset vain vanhan valoverhon ja jämäkähköä lankaa pussin nyöriä varten (mikä tahansa ihan tavallinen nurkissa pyörivä sukkalanka käy).

Jotkut käyttävät pussin tekemiseen myös muita kankaita (lakanat, yms.). Olen itse kuitenkin havainnut kauppareissuilla, että mummon verhoista tehtyä pussiani kassalla tutkivan Tatianan kysyvän katseen alla, on helpompaa kun pussista näkee suoraan läpi mitä se sisältää.

Itse hankin valoverhon kierrätyskeskuksesta, ja siten projektin kokonaishinnaksi muodostui kaksi euroa. Sukkalankaa löytyi kotoa, koska joskus ostin hillittömän kasan harmaata Nallea, ja nyt olen kulutellut sitä ihan mihin tahansa mahdolliseen. Tuo parin metrin langanpätkä tuskin on myöskään kovin arvokas.

Yhdestä valoverhosta saa sen koosta riippuen aika useat kestohedelmäpussit, joten yksittäisen pussin hinnaksi tulee todennäköisesti alle 50 senttiä. Itse tein näitä viisi kappaletta ja aikaa meni noin pari tuntia. Omille pusseilleni tuli siis kappalehinnaksi hurjat 0,40€.

Verhokankaasta olisi saanut vielä huomattavasti useammat pussit, mutta koska en hyödy yksittäisen avokadon pussittamisesta mitään, en oikeastaan tarvitse viittä pussia enempää. Näin verhokangasta jäi siis varastoon tulevaisuuden käsityöprojekteja varten.

DIY kestohedelmäpussin ohje

Tarvikkeet kestohedelmäpussin valmistamiseksi:

• Ompelukone
• Vanha valoverho, jonka yläreunassa on kanava verhotangolle (kannattaa tsekata kierrätyskeskuksesta)
• Valmista nyöriä tai pari metriä tavallista huopumatonta sukkalankaa.
• (Nyöristoppari, ei välttämätön, mutta sitten nyörejä ei tarvitse sitoa. Näitä löytyy esim. käytöstä poistuneista takeista)

Kestohedelmäpussin tekemisen työvaiheet:

1. Leikkaa valoverhon yläreunasta 60cm*45 cm pala, niin että saat verhotangolle tarkoitetun kanavan ehjänä mukaan palan yläreunaan. (Vaihtoehtoisesti voit myös ommella yläosaan kanavan.)
2. Merkkaa saumavarat 2cm. Siksakkaa reunat, ettei pala repeä myöhemmin.
3. Taita pala keskeltä kahtia, niin että sinulla on pussin mallinen taitos. Ompele L-kirjaimen muotoon, niin että pussilla on molemmat sivut ja pohja kiinni. Käännä nurja puoli työn sisään. Nyt sinulla on pussi, jota ei vielä voi sulkea.

4. Nyöritä pussiin pyörönyöri. (Dropsilta löytyy tosi hyvä ja selkeä ohje pyörönyörin tekemiseen) Itsellä oli käytössä nelinkerroin oleva Novitan Nalle (3 metriä lankaa, muistelisin), jota kotoa sattuu löytymään hirveä määrä.

5. Pujota nyöri valoverhon tangolle tarkoitettuun kanavaan. Pujota nyörin molempiin päihin nyöristoppari, jos sellainen sattuu löytymään.

Tadaa, kestohedelmäpussi on valmis!

Kestohedelmäpussi syntyy helposti tumpeloltakin käsityöintoilijalta

Tällä helpolla ohjeella kestohedelmäpussin tekeminen on siin mielessä kivaa, että parissa tunnissa niitä saa surautettua helposti muutaman kappaleen, jos ei ole turhan nipo sisälle jäävän nurjan puolen siisteydestä. Tässä touhussa tarvitse olla ompelutieteiden tohtori. Riittää että lähistöltä löytyy käytettävissä oleva ompelukone ja hiukan intoa.

Jos muut arjen jätteen tuottoa vähentävät xero waste käsityöideat kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkaamassa aikaisemmat postaukset kestotalouspaperista ja neulotuista kestovanulapuista.

Oletko jo siirtynyt kestohedelmäpussien käyttäjäksi?

-Anna

____________________________

Luitko jo?

Pyykkietikka DIY ohje – Vältä kaupan kiskurihinta

DIY Kestotalouspaperi – Helppoa ja halpaa

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Helppo DIY kestohedelmäpussi – Pitsiverhon uusi elämä appeared first on Ihme ituhippi.

Edelliset kaksi joulua olen viettänyt muuttaen, vuonna 2018 muutin aaton aattona Tallinnasta Helsinkiin, ja viime vuonna joulukuun puolivälissä Helsingistä Tallinnaan. kun kamat ovat sekaisin, ja joulukuu menee muutosta, työkuvioiden muutoksista ja remonteista stressaamiseen, ei aikaa joulumielen syntymiselle ole oikein jäänyt. Kahden “menetetyn” joulukuun takia olenkin tänä vuonna halunnut velloa joulufiilistelyissä ihan urakalla. Mulle DIY joulukoristeet ovat yksi tällainen juttu. Tykkään aloittaa askartelut jo marraskuun puolella, vaikka pidänkin tärkeänä, että koristeet saa laittaa paikalleen vasta joulukuun ensimmäinen päivä. Kun joulukoristelua ei saa aloittaa yhtään aikaisemmin kuin “luvallista”, siinä on jotenkin sellainen juhlan fiilis jo joulukuun ensimmäisenä päivänä koristellessa. Eilen tämä päivä koitti.

“Jouluun kuuluu ennemmin överit kuin vajarit.”

Olen omistanut aika vähän joulukoristeita, koska aiemmin opiskellessa joulukuu meni yleensä lukukauden viimeisiä kokeita ja esseitä pakertaessa, eikä kotona oikein huomannut muuta kuin oman läppärin näytön. Sitten kun kokeet oli suoritettu, lähdinkin jo aina Suomeen joulun viettoon. Ja nyt nämä vikat opiskelujen loppumisen jälkeiset vuodet ovat tosiaan olleet vain sitä muuttamista.

Vaikka puhun mielelläni (ja paljon) harkitsevaisen kuluttamisen ja tavaran omistamisen puolesta, uskon että jouluun kuuluu ennemmin överit kuin vajarit. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka vuosi tarvitsisi hankkia kasoittain uutta muovikrääsää, vaan sitä, että minulle joulu syntyy koristeista ja ruoasta, ja tiedostavasti valitsemalla myös runsaudesta on mahdollista nauttia. Koristeet voi valmistaa luonnon antimista tai kierrätysmateriaaleista, uudistaa vanhaa, tai hommata kierrätettynä. Ruoka taas kannattaa mitoittaa kulutuksen ja säilyvyyden mukaan. Joka tapauksessa kerran vuodessa on ihanaa kun koko koti täyttyy joululla.

1. Epäsymmetrinen kranssi luonnonmateriaaleista ja rautalangasta

Jouluinen diy rengaskranssi – Tarvikkeet:

• Rautalankaa + sen leikaamiseen sopivat pihdit
• Jotain vihreää (havuja, eukalyptusta, jne)
• Käpyjä tai muuta haluamaasi koristetta kranssin keskikohtaan
• Ripustuslankaa
• Kuumaliimaa tai koristeiden sidontaa sopivaa huomaamatonta lankaa.

Tällä hetkellä trendikäs epäsymmetrinen renkaan päälle rakennettu nk. rengaskranssi syntyy näppärästi kotona tällä ohjeella. Itse tehdyn kranssin voi ripustaa käytetystä luonnonmateriaalista riippuen joko ikkunan eteen tai ulko-oveen. Eukalyptuskranssi toimii sisätiloissa, ja kuivuu pitkäaikaiseksi koristeeksi kauniisti. Etenkin eukalyptuskranssi toimii hyvännäköisenä sisustuskranssina vielä joulun jälkeenkin. Havukranssi puolestaan säilyy hyvänä pitkiäkin aikoja ulkona, mutta se selviää suuremmin varisematta tai rusehtumatta sisätiloissa myös päivän tai pari.

Kranssin pohjana toimivaa rengasta ei tarvitse ostaa mistään erikseen. Ihan tavallinen jämäkkä ympyräksi muotoiltu rautalanka hoitaa homman, ja rengaskranssin kokoa saa säädettyä itse, tekemällä joko ison tai pienen kranssirenkaan.

Jos et ole varma siitä, onko kranssin pohjana käytettävä metallirengas tarpeeksi jämäkkä pysymään muodossaan, voit myös tehdä renkaan käyttämällä kahta toisiinsa sidottua rautalankarengasta kuten itse tein. Renkaan päälle voi tehdä rautalangasta vielä silmukan, jonka avulla rinkulan saa nätisti roikkumaan.

Sommittele kuusen oksat / eukalyptuksen oksat / mustikanvarvut / valitsemasi kasvi alustavasti renkaan ympärille, ja pohdi missä järjestyksessä kiinnität osat. Perusperiaatteena kannattaa käyttää sitä, että pitkät ja tuuheat oksat pohjalle, lyhyemmät ja harvemmat lähelle valitsemaasi keskikohtaa. Sido oksat kiinni kranssin kehikkoon ohuella rautalangalla, ja piilota rautalangan päät kranssin taustapuolelle.

Halutessasi voit vielä koristella kranssin keskustan (eli siis oikeastaan alalaidan) erilaisilla saatavilla olevilla luonnonmateriaaleilla, kuten esimerkiksi kävyillä, kuivatuilla appelsiiniviipaleilla, kanelitangoilla, tähtianiksella, jne. vain mielikuvitus on rajana. Kiinnitä koristeet kuumaliimalla, perinteisellä erikeeperillä, tai tilanteesta riippuen ohuella rautalangalla, tai vaikkapa vanhalla kalastussiimalla, riippuen siitä millaisia välineitä kotoa sattuu löytymään valmiina.

Kun kranssi tulee tiensä päähän, metallirenkaan voi hyödyntää uudelleen tai kierrättää metallinkeräyksessä, ja yksittäiset oksat voi kompostoida.

2. Zero Waste diy joulupallo hamppunarusta

Rumien joulupallojen zero waste glow up – Tarvikkeet:

• Rumia tai kärsineitä vanhoja joulupalloja
• Kuumaliimaa
• Hamppunarua

Löytyykö kotoa niitä epämääräisen värisiä joulupalloja, joista trendit ovat ajaneet ohi jo viitisentoista vuotta sitten? Jos löytyy, niin niiden ilmettä saa raikastettua helposti ja halvalla pienellä askartelulla, eikä ole mitään tarvetta ostaa uusia palloja.

Hamppunarulla koristeltuihin diy joulupalloihin tarvitset vain vanhoja joulupalloja, kerän hamppunarua ja kuumaliimapistoolin.

Tee hamppunarujoulupallot näin:

Tee ensin pallon ripustusosan kiinnikkeen ympärille kuumaliimalla rengas. Painele hamppunarun pää kiinni liimaan, ja odota että liimaus pitää. Sitten tee seuraava liimarengas suoraan ensimmäisen hamppunarurenkaan alle, ja kierrä hamppunaru taas liiman päälle. Ja sitten taas uusi liimarengas, johon kiinnitätä uuden kierroksen hamppunarua. Käytännössä teet tiivistä liima-naru spiraalia pallon ympärille niin kauan, että pääset pallon pohjaan asti. Pallon pohjaan jää pieni ympyrän mallinen “reikä”. Siihen kannattaa vain dipata kuumaliimapistoolin kärkeä, ja taittaa viimeinen hamppunarun pätkä, niin että alla oleva pallon väri peittyy.

Eli siis käytännössä: levitä palloon kuumaliimaa, ja kieputa hamppunarua tiiviisti pallon ympärille. Itse tekemällä joulupallon raikastuu vuodelle 2020, ja pallo saa lisävuosia elinkaareensa. Omat palloni syntyivät lapsuuteni muovisista ysäripalloista, jotka olivat naarmuuntuneita, ja joista maalikin jo hilseili. Tuntui kivalta voida tehdä oman näköisiä palloja, mutta samalla juuri niistä palloista jotka ovat olleet perheeni mukana suunnilleen syntymästäni asti, noin neljännesvuosisadan verran.

Jos kotoa ei löydy vanhoja kärsineitä joulupalloja, yksi zero waste mahdollisuus työstettävien pallojen löytämiseen ovat kirpputorit ja kierrätyskeskukset. Kannattaa etsiä ne kärsineimmät ja rumimmat, joita ei todennäköisesti sellaisenaan myytäisi, ja pelastaa joulupalloja roskikselta.

3. DIY kuusenkoristeet vanhasta kirjasta

DIY paperijoulukoristeet vanhasta kirjasta – Tarvikkeet:

• Kirja jonka sivut sopisivat lähinnä paperinkeräykseen
• Nitoja
• Rei’itin
• Ripustuslankaa

Paperisissa joulukoristeissa on mielestäni kivaa rustiikkista ja romanttista fiilistä. Aika usein etenkin kierrätyskeskuksista ja kirppareilta löytyy “annetaan ilmaiseksi” nurkkia, joihin on koottu sellainen tavara jota ei oikein maksullisena haluta ostaa, ja jonka seuraava sijoituspaikka olisi roskis tai materiaalikierrätys.

Jos haluat antaa paperinkeräystä odottelevalle kirjalle vielä elämän, siitä saa zero waste diy hengessä aikaiseksi ihania kuusenkoristeita. Tarvitset vain vanhan kirjan, nitojan, rei’ittimen ja ripustuslankaa tai narua.

Tee paperiset joulukoristeet näin:

Revi kirjasta sivuja käsin jos sivu irtoaa kokonaisena, tai käytä kokonaisten sivujen irti leikkaamiseen mattoveistä. Leikkaa normaali sivu noin 5-6 “lipareeseen” , eli siis noin 1,5cm-2cm levyisiä pitkiä liuskoja sivun ylälaidasta alalaitaan. Nido 5-7 saman levyistä liparetta yhteen alalaidasta. Tämän jälkeen asettele lipareiden yläosat sipulimaisesti. Tämä tapahtuu käytännössä siten, että jätät ulompiin kerroksiin isomman silmukan, ja sisempiin kerroksiin pienemmän silmukan ennen niiden nitomista yhteen yläosasta. Yläosaan jää sipulin varsia muistuttava osa. Sitä voi siistiä, mutta se kannattaa jättää ainakin sen verran pitkäksi, että saat rei’itettyä itse tehdyn paperikoristeen ja lisättyä siihen ripustuslangan.

4. Draamaa ja tuoksua ikkunaan diy appelsiinikoristeesta

Appelsiinijoulukoristeessa on sitä jotakin. Kuivatun appelsiinin halkileikkaus on vaikuttavan näköinen, ja etenkin ikkunan edessä valo suodattuu appelsiinin läpi todella kauniisti. Itse käytin vintiltä löytynyttä isoisän vanhaa kalastussiimaa, jolle ei ollut tullut muuta käyttöä. Tämän lisäksi koristeeseen päätyi aika monta mökkimetsistä rymyttyä käpyä, ja vielä kaupasta löytyneet tähtianikset sekä kanelitangot.

Jouluinen appelsiiniverhokoriste tuoksuu herkulliselta, tuoden lämpöä ja väriä hämärään vuodenaikaan. Joulun jälkeen appelsiinijoulukoristeen voi joko laittaa säilöön ensi vuotta varten tai käyttää appelsiinit ja mausteet keittiössä. Itse ainakin tällä hetkellä pohdin, että saatan pitää omani kaunistamassa ikkunaa vielä pitkälle kevääseen.

Ikkunakoriste kuivatuista appelsiineista valmistetaan seuraavasti:

Tarvitset:

• Appelsiineja
• Käpyjä
• Tähtianista
• Kanelitankoja
• Oksan
• Lankaa/siimaa
• Neulan

Ohje:

1. Kuivata appelsiinit. Leikkaa ne ensin ohuiksi viipaleiksi, ja sen jälkeen voit joko antaa niiden kuivua esim. saunalla matalassa lämmössä useampia tunteja, kiertoilmauunissa noin 80 asteen lämmössä muutaman tunnin uunin luukku avoinna, kasvikuivurissa, tai myös ihan huoneenlämmössä ja kuivassa huoneilmassa leivinpaperilla vuoratulla ritilällä, jos aikaa on käytettävissä useampia päiviä.
2. Kun appelsiiniviipaleet ovat kuivuneet, ota esiin neula, lanka/siima, ja kaikki koristeen osat.
3. Näin teet 30-50cm pitkän koristenauhan: Pujota lanka tai siima jokaisen koristeen palasen läpi, ja aina palasen kohdalla (palanen: käpy, appelsiiniviipale, tähtianis, kanelitanko) tee solmu. Jätä peräkkäisten palasten väliin noin 5-10 cm tilaa. Kun sinulla on mielestäsi tarpeeksi monta noin 30-50cm pituista koristenauhaa, sido jokaisen ketjun yläpää tasaisin välein oksaan, jonka voi nostaa joko ikkunan eteen, tai vaikkapa ruokapöydän yläpuolelle koristeeksi. Itselläni kuvan mukaiseen koristeeseen meni noin 17 appelsiini-käpyketjua, ja lopputuloksena syntyi noin metrin levyinen ikkunajoulukoriste, “appelsiiniverho”, jolla on korkeutta noin 40cm.

Kuivatusta appelsiinista saa valmistettua kuusen koristeen täysin samalla tavalla kuin miten tämä koriste syntyi. Mieti mikä pituisen kuusen koristenauhan haluat, ja pujottele ja sido siihen tasaisin välimatkoin kuivattuja appelsiineja.

Tykkäätkö väkertää joulun alla itse? Mistä sun joulufiilis syntyy?

-Anna

_____________________________________

Luitko jo?

DIY: Kestovanulaput neuloen 

Pyykkietikka DIY ohje – Vältä kaupan kiskurihinta

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Kauneimmat Zero Waste joulukoristeet DIY X4 appeared first on Ihme ituhippi.

Kuinka vanha on vanhin omistamasi käyttöesine?

Tämän postauksen ajatus alkoi hiusharjasta. Pesin hiusharjaani, jota käytän päivittäin kuontaloni kesyttämiseen ja aloin pohtimaan, että kuinkahan vanha tämä oikein on? Aloin ynnäilemään, ja kyselin vielä harjan aikanaan ostaneelta äidiltäni, että milloin se on ostettu. Päädyimme perheen sisäisen poikkitieteellisen radiohiiliajoituksen perusteella vuoteen 2000. Hiusharjani on siis 20 vuotta vanha.

Tästä tuli mieleeni, että ehkä siihen on syynsä, etten ole päätynyt hankkimaan instagramia varten “ekoseksikästä” bambuharjaa. Miksi ostaisin, jos olemassa olevassa harjassa ei ole mitään vikaa? On aika hauska ajatus, että automaattisesti usein katsomme jo omistamiamme tavaroita ja ajattelemme, että ne eivät ole ekologisia, ja pitäisi hankkia jotain ekologisempaa. Ellei kyse ole akryylineuleesta (jota pestään ilman mikromuovin sieppaavaa pesupussia), muovia hilseilevästä leikkuulaudasta, tai minibussin kokoisesta katumaasturista jonka tankissa viihtyy lauma viipaloituja delfiinejä, aika usein se jo olemassa oleva tavara on se kaikkein ilmastoystävällisin vaihtoehto, ja siten paras mahdollinen ekotuote.

Usein tärkeintä olisi tunnistaa, ettei oikeasti sittenkään tarvitse yhtään mitään.

Mitä pidempään jokin tuote on käytössä, sitä pienemmäksi sen suhteellinen hiilijalanjälki laskee. Uuden bambuharjan tai kamman on vaikea kilpailla jo valmistetun ja ostetun muoviharjan kanssa, joka on palvellut jo vuosikymmeniä. Haluaisin, että ihmiset puhuisivat enemmän myös niistä “rumista” ekotuotteistaan. Mutta some-narratiiviin siitä miten ekotuotteen tulisi olla tietyn näköinen se ei kyllä sovi. Myös ajatus siitä, että vanha on automaattisesti yhtä kuin ruma on erikoinen.

“ei ole mitään järkeä korvata jo kotona olemassa olevaa toimivaa tavaraa trendikkään zero waste -estetiikan saavuttamiseksi“

Etenkin kauneudenhoitoon mainostetaan kaikkea bambusta tai kierrätysmuovista valmistettua maan ja taivaan väliltä, oli kyseessä hiusharja, meikkisivellin, tai vaikka taskupeilin kansi. Mutta kuinka usein sinulla todella hajoaa meikkisiveltimiä tai hiusharjoja? (Okei, no tunnustan, että yksi hiusharja ja pari meikkisivellintä olen joskus hajottanut.) Mutta siitä huolimatta. Kyseiset tuotteet eivät ole kertakäyttötuotteita, niiden elinikä kestää niin kauan kuin tavarassa on harjakset kiinni, ja oikeanlaisella huollolla ne kestävät liki maailman tappiin. Hiusharjoja ja meikkisiveltimiä löytyy useimmista kodeista myös jo valmiina, joten miksi ostaa uutta niin kauan kuin olemassa olevat toimivat?

Tästä syystä ei ole mitään järkeä korvata jo kotona olemassa olevaa toimivaa tavaraa trendikkään “zero waste estetiikan” saavuttamiseksi. Estetiikka on markkinointia, ja jos omistat jo oikeasti toimivan vastaavan tuotteen, et tarvitse uutta. Voit haluta uuden, mutta et oikeasti tarvitse sitä.

Tunnista turha

Hiusharjasta pohdintani siirtyi usein kaupattuihin ekotuotteisiin. Jäin miettimään sitä, millaisia tuotteita meille kaupitellaan, vaikka monelta löytyy tuotteelle jo korvike kotoa? Alle kokosin muutaman tuotteen joita en tarvitse, koska kotoani löytyy niille korvike jo valmiiksi.

3 TURHAA EKOTUOTETTA

1. Kestoruokailuvälineet reissun päälle

En oikein ymmärrä mikä idea on markkinoilla olevissa “kestoruokailuvälineissä”. Ainakin itseltäni löytyy kestoruokailuvälineitä keittiön laatikosta, jotka voin laittaa laukkuun. Sitä varten ei tarvitse ostaa tien päälle suunniteltuja lusikoita tai haarukoita. Jos kotona sattuu pyörimään esim. ylimääräinen penaali, tai vaikka vain liina, aterimet on mahdollista pakata niihin, jos ajatus siitä että en pyörisivät laukun pohjalla tuntuu häiritsevältä.

2. Metalliset ja lasiset lounas- ja pakastusrasiat

Omistan lasisia lounas/ pakastusrasioita, ja samalla himoitsen metallisia lounasrasioita niiden keveyden vuoksi. Mutta samalla, en tarvitse enää lisää. Vaikka en itsekään halua ostaa kotiini enää ainoatakaan muoviesinettä, koska uskon, että muovin pehmentimet sekä muut kemikaali ja mikromuovit ovat ongelma, absoluuttisesti kestävin ja ekologisin vaihtoehto on käyttää jo olemassa olevat muoviset keittiötarvikkeet elinkaarensa loppuun asti.

Mitä tulee muovisiin pakastusrasioihin, koen että niiden maine on ansaittua huonompi ja ihmiset konmarittavat niitä menemään usein ehkä hiukan huonoin perustein. Muoviastioihin, kuten esim. pakastusrasioihin ei kannata laittaa mitään lämmintä, ja siinä vaiheessa kun niiden pinta vahingoittuu, ne tulee poistaa käytöstä. Mutta ennen sitä, niitä voi käyttää vielä useaan otteeseen pakastamiseen, ja kylmien asioiden säilyttämiseen, esim. voileivät, salaatit, kylmät kastikkeet, pilkotut vihannekset, yms. Jos kotoasi siis löytyy vielä näitä, käytä muoviset tarvikkeet turvallisesti loppuun ennen uusien ostamista.

3. Silikoniset kestopakastuspussit

Käsi ylös jos kotoasi ei löydy enää ainoatakaan muovi-, tai paperipussia tai vaikka tyhjää pestyä hillopurkkia? Jos todella ei löydy, eikä esim. lasipurkkeja kulkeudu ruokakaupasta kotiin lainkaan jotta niitä voisi säästää, sittenhän silikoninen kestopakastuspussi on hyvä idea. Mutta ainakin itseltäni löytyy useita vuosia vanha hetken mielijohteessa hankittu paketti Ikean minigrip pusseja. Ne ovat teoriassa kertakäyttöisiä, mutta ne ovat niin paksua muovia, että niitä voi käytännössä pestä ja käyttää pakastamiseen uudelleen ja uudelleen, kunnes muovin pinta vahingoittuu. Kestotuotteen ostamisessa ei olisi itselleni järkeä. Ja senkin jälkeen kun koko pakkaus on kulunut loppuun, kaupasta on kulkeutunut kotiin jo aika monta pakastukseen sopivaa maustekurkkupurkkia.

Mikä kesto- tai ekotuote on sinulle täysin turha?

Jos haluat ottaa kantaa turhan ostamisen välttämisen puolesta, jaa instagramissa kuva vanhimmasta vielä käytössä olevasta tavarastasi #rumaekotuote ja kerro tavaran tarina, ja jaan kuvia teidän vanhoista ilmastoystävällisistä tavaroista Ihme Ituhipin Instagram storyssa @ihmeituhippi.

-Anna

_______________________________

Luitko jo?

Kodin kemikaalikuorman kutistamisesta

28 + 1 vinkkiä kodin tavarakaaoksen kesyttämiseen

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Paras ekotuote löytyy jo kotoasi & 3 turhaa ekotuotetta appeared first on Ihme ituhippi.

Uskon, että arjen ekologiset kulutusvalinnat ovat niitä pieniä puroja joista syntyy meriä. Yksittäinen talouspaperin pala tai vanulappu ei kaada maailmaa, mutta jos vajaa 8 miljardia ihmistä ajattelee samalla tavoin, yksittäisenkin pikkujutun vaikutus on jo aivan eri luokkaa.

En ole itse ostanut kotiini talouspaperia enää vuosiin. Silti meiltä on löytynyt keittiöstä pieni rulla vessapaperia sellaisia juttuja varten joihin keittiöpyyhe tai tiskirätti ei sovellu, esim rasva- tai ruokaroiskeiden pyyhkimiseen, lavuaarin pohjalta ryönän kaivamiseen, silmälasien kuivaamiseen, jne. Sitä on kulunut noin “villit” 2-3 rullaa vuodessa. Paperia on käytetty sellaisiin likaisiin hommiin, joissa kökkö pitää heittää bioroskikseen, tai keittiöpyyhkeeseen tai tiskirättiin jäisi tahra joka ei lähde pesussa.

Vessapaperirulla esillä keittiössä näyttää omaan silmääni aika rumalta, jonka lisäksi se vettyy läpi aika rivakasti. Sitten on oma riemun hetkensä kun sormet lurpsahtavat vettyneen paperin läpi koskettamaan yököttävää niljakasta ällöpalleroa lavuaarin pohjalta. Jämäkästä puuvillasta valmistetun kestotalouspaperin kanssa ei enää ikinä tarvitse kokea kyseistä kauhun hetkeä keittiössä.

Käytetyn vessapaperin fiksuin loppusijoituspaikka on näiden touhujeni jälkeen ollut bioroskis. Kun pohtii, että olen käyttänyt talouspaperina vessapaperia suurimman osan ajasta, ehkä oikeampi termi koko tälle kestorätteilylle olisi kestovessapaperi. Se herättäisi kuitenkin liian vahvoja mielleyhtymiä vessasta, ja siellä en toistaiseksi ole vielä ihan valmis itsekään siirtymään kestoiluun.

Löysin vanhan peltirasian joka ei ole ollut hetkeen käytössä, ja sinne saa pystyviikattuna kestotalouspaperit säilöön näppärästi. Olen siis iloinen myös siitä, että viimein superseksikäs ja sisustuslehtien esteettistä tasoa edustava vessapaperirulla katosi keittiöstämme näkymättömiin. Olen aina välillä pohtinut, että mitähän vieraat ovat ajatelleet käydessään, kun vessapaperirulla on laatikko- ja kaappitilan puutteessa nököttänyt keittiön avohyllyllä.

Kuvissa esiintyvät tietenkin uutuuttaan hohtavat kestotalouspaperit esteettisesti viikattuna, mutta luonnollisesti käytön kanssa niihin tulee uppoamaan sellaista pinttyvää tahraa, että siinä vaiheessa niistä ei enää hirveästi valokuvia oteta, enkä halua nähdä niitä keittiössäni myöskään esillä. Siksi korkeahko kanneton peltirasia josta ne eivät näy ulospäin, mutta josta ne on näppärä kurottaa käyttöön, on bueno ajatus.

Onko kestotalouspaperi oikeasti ekologinen valinta?

Jos ostaa kestotalouspaperin uutena, yhtä palaa saa käyttää aika kauan, jotta se olisi ekompi valinta kuin tavallinen osittain kierrätysmateriaalista valmistettu talouspaperi. Tämä perustuu siihen, että ihan tavallisen uuden puuvillaisen kestokassin ympäristövaikutus koko sen elinkaaren ajalta on 800 kertainen muovikassiin verrattuna, siinä missä paperikassin ympäristövaikutus on vain 10 kertainen.

-Toisaalta, en näe mitään syytä ostaa kestotalouspaperia uutena, sillä kestotalouspaperin valmistaminen kotona on nopeaa, helppoa ja halpaa. Eikä kestotalouspaperin esteettisellä arvolla todellisuudessa ole käytössä mitään väliä, koska niitä ei tarvitse säilyttää näkyvillä.

Puuvilla on materiaali, jonka valmistaminen vaatii todella paljon vettä ja energiaa. Vaatteita ja kodintekstiilejä myös nakataan kierrätykseen ja roskikseen aika armotta. Jos tekstiili ei liiku kierrätyskeskuksesta mihinkään, sen viimeinen sijoituspaikka on polttojäte, mikäli se ei sovellu materiaalikierrätykseen.

Suosittelisin siis kaikissa kodin käsitöissä suosimaan kierrätyskeskuksista löytyviä materiaaleja, sillä nopean kulutussyklin vuoksi suurin osa on hyvässä kunnossa, tekstiili on jo saanut jonkin määrän käyttökertoja taakseen, joten sen ympäristökuorma ei ole enää yhtä suuri kuin uudella puuvillalla, ja sinä voit pelastaa toimivan kankaanpalan polttouunilta. Kaikin puolin hyvä diili.

Käytän vanhojen T-paitojen trikoota siivousrätteinä, mutta keittiössä tykkään siitä, että kangas ei jousta kädessäni, ja sen voi viikata jämäkästi säilytysrasiaan. Tästä syystä en usko, että ainakaan lähiaikoina alkaisin leikkelemään vanhoja T-paitoja kestotalouspaperin mallisiksi palasiksi, vaikka käytännössähän on täysin yhden tekevää mistä vanhasta lumpusta kestotalouspaperin valmistaa.

Miten kestotalouspaperi on sopinut meille?

Itse valmistin omat kestotalouspaperini kierrätyskeskuksesta bongatuista vanhoista keittiöpyyhkeistä. Hintaa projektille tuli hurjat 2 euroa. Meille rättejä valmistui 16 kappaletta, jotka riittävät hyvin kahden aikuisen arjen tarpeisiin. Aikaa valmistukseen meni rätistä riippuen vain minuutin (pelkkä leikkaaminen, ei ompelua) tai 5 minuuttia (reunojen ompelu) jos kangas oli purkautuvaa sorttia.

Meillä kestotiskirätit on pesty muun valkopyykin seassa. Ne eivät vie pyykinpesukoneessa tilaa, eikä konetta tule pyöriteltyä pelkkien rättien vuoksi. Tämän lisäksi käytämme yhä pesupähkinöitä pyykinpesuun (niitä on yhä jäljellä), joten en usko että pitkäikäisen kierrätysmateriaaleista valmistetun kestotalouspaperin ympäristökuormitus olisi edes verrannollinen kertakäyttöiseen talouspaperiin.

Vaikka vessapaperin kulutuksemme keittiössä talouspaperin korvikkeena on ollut tähänkin mennessä hyvin pientä, olen iloinen, että nyt olen voinut kokonaan eliminoida sen. Kierrätysmateriaalista valmistettu kertakäyttöinen pehmopaperi nimittäin kuluttaa silti enemmän luonnonvaroja kuin kierrätysmateriaalista valmistettu rätti, jota voi käyttää uudelleen satoja kertoja.

Lisäksi tähän mennessä olemme ehtineet testaamaan niitä jo sen verran, että olen havainnut kestotalouspaperille toisen itseäni riemastuttavan käyttötarkoituksen: lautasliinat sotkuiseen touhuun. Meillä harvemmin käytetään servettejä tavallisen arkiruoan kanssa, koska niille ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Kuitenkin viikonlopun nachopellistä nauttiminen oli sotkuista touhua. Aiemmin tähän tarkoitukseen olisi kulunut paperisia servettejä, mutta nyt kestotalouspaperi jolla on lupa likaantua hoiti homman täydellisesti.

DIY Kestotalouspaperi – OHJE

Kestotalouspaperin valmistamiseksi tarvitset

• Vanha keittiöpyyhe tai lakana
• Sakset
• (Ompelukone)

Kestotalouspaperin tekeminen

• Taittele pyyhe neliöksi.
• Leikkaa neliöt kestotalouspaperin paloiksi. Jos kangas ei lähde rispaantumaan reunoista, olet valmis. Jee!

• Jos kestotalouspaperin leikatut reunat hapsottavat ja vaikuttavat purkautuvan, voit siksakata hapsottavat reunat.
• Jos siksattu reuna ärsyttää silmissä, voit vielä taittaa siksakatun reunan sisäänpäin, ja ommella sen kiinni saadaksesi reunasta suoran.

Miten kestotalouspaperin valmistaminen käytännössä meni?

Kuvien valkoiset keittiöpyyhkeet olivat sen verran jämerään junttautunutta puuvillaa, että se ei purkautunut leikatessa, eikä se ole purkautunut käytössäkään, ei edes siellä valkopesussa. Eli valkoisten kestotalouspaperien valmistus tapahtui tasan sillä, että taittelin pyyhkeen, ja leikkasin sen neljäksi yhtä suureksi neliöksi. Voilá.

Beige-ruudulliset puuvillaiset kestotalouspaperit olivatkin sitten hiukan eri keissi. Leikkasin myös beigen keittiöpyyhkeen 4 osaan, mutta kangas lähti purkautumaan välittömästi. Kaivoin siis esiin ompelukoneen, ja siksakkasin leikatut reunat. Halutessasi voit jättää askartelun tähän, sillä ihan hyvin se toimii siksakkireunoillakin, eikä kyse ole mistään keittiörättien kauneuskilpailusta.

Itse halusin kuitenkin hiukan vielä varmistella, ettei nyt vaan lähde purkautumaan, joten taitoin vielä leikatut ja siksakatut reunat noin 5mm leveydeltä sisäänpäin, ja ompelin suoralla reunalla hiukan hapsuttavan reunan rätin “alapuolelle” piiloon. Kyllähän se sieltä näkyy sinne katsellessa, mutta toisaalta lavuaarista leivänmuruja kaivaessa en usko, että pieni sisäreunan hapsotus olisi ensimmäisenä mielen päällä.

Miten pesen kestotalouspaperin?

Suosittelen pesemään kestotalouspaperin korkeassa lämpötilassa muun valkopyykin joukossa. Kestotalouspaperi ei vie juuri lainkaan tilaa pyykinpesukoneessa, joten se sopii kaiken muun kaverina pestäväksi näppärästi.

Jos haluat välttää pinttymiä ja rasvatahroja, voit kokeilla kestotalouspaperin puhdistamista sappisaippualla ennen pyykinpesua, mutta toisaalta on ihan makuasia haluaako nähdä niin paljon vaivaa sotkurättien pesua varten, etenkin jos rättejä ei säilytä näkyvillä, vaan niillä on vain käytännön tarkoitus. Itse olen rehellisesti aivan liian laiska pinttymien välttämiseen näiden kanssa, etenkin kun kestotalouspaperin olemassaolon tarkoitus on vain välttää pinttymiä keittiöpyyhkeessä ja tiskiräteissä.

Onko teillä jo kestotalouspaperi käytössä? Jos ei, oletko ajatellut ajan kanssa siirtyväsi kestoversioon?

-Anna

________________________________

Luitko jo?

Neulottu pesusieni hamppulangasta – Zero Waste DIY

DIY: KESTOVANULAPUT NEULOEN

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post DIY Kestotalouspaperi – Helppoa ja halpaa appeared first on Ihme ituhippi.

Postauksen kommenteissa ratkaisuksi pesupähkinöiden eettisiin ongelmiin (joita en pystynyt todentamaan) ehdotettiin Suomessakin kasvavia hevoskastanjoita, jotka ovat syömäkevottomia, mutta sisältävät samalla tavoin saponiinia kuten pesupähkinätkin. Pääasiallinen ero on, että pesupähkinöiden saponiinipitoisuus on 15%, ja hevoskastanjoiden puolestaan 3-6%, joten hevoskastanjaa joutuu käyttämään pyykinpesussa tuplamäärän pesupähkinöihin verrattuna.

Hevoskastanjat ovat ilmaisia, kotimaisuudessaan kiehtovia, ja niiden käyttö ei vaadi erityistä harrastuneisuutta, sillä ne on äärettömän helppoa tunnistaa. Tehokkaampi kotimainen saman asian hoitava systeemi olisi suopayrtti, jonka saponiinipitoisuus on 20%, mutta ihan rehellisesti en tunnista kasvia ennestään, joten pelkään erehtymisen vaaran olevan liian suuri suhteessa potentiaalisesti saavutettavissa olevana hyötyyn tai mahdolliseen ajanhukkaan.

Suosittelisin hevoskastanjoita pyykinpesuaineeksi kenelle tahansa, jolla sattuu olemaan ylimääräistä aikaa, ja mielenkiintoa kotimaisia kasveja kohtaan.

Kumpi on ekologisempi pyykinpesuaine: pesupähkinä vai kotimainen hevoskastanja?

Hevoskastanjoiden ympäristövaikutukset ovat siinä mielessä nolla, että niitä ei tarvitse kuljettaa maailman toiselta puolen. Kuitenkin keskimäärin tuotteen ilmastovaikutuksista vain noin 4% johtuu yleensä tuotteen kuljetuksesta, ja loppu liittyy tuotteen valmistukseen ja käyttöön.

Pesupähkinät kuivataan auringossa, siinä missä hevoskastanjarouheen kuivatusta varten uunia tai kasvikuivuria täytyy huudattaa pidemmän aikaa, joka kuluttaa huomattavia määriä energiaa verrattuna auringossa kuivatukseen. Hevoskastanjarouheen energiasyöpön kuivatuksen aiheuttama hiilijalanjälki saattaa todennäköisesti olla jopa korkeampi, kuin kuivatuotteena myytävien pesupähkinöiden rahdin aiheuttamat päästöt. Täten uskon, että pesupähkinän hiilijalanjälki saattaa loppupeleissä olla itseasiassa pienempi kuin kotona kuvatuilla hevoskastanjoilla. Toki asian varmana väittäminen vaatisi perehtymistä pesupähkinöiden kulkemaan matkaan, kuljetustapaan, pakkausmateriaaliin, ja jokaisen erilaisen suomalaisen uunin energiatehokkuusominaisuuksiin.

Hevoskastanjoiden kerääminen

Hevoskastanjat alkavat putoilemaan puista noin syyskuun puolivälin tienoilla. Virallisesti kehotan tarkastamaan puistoalueen hallinoitsijalta onko alueen maahan pudonneita hevoskastanjoita luvallista kerätä. Käytännön ihmisenä taas totean, että jos maassa nyt lojuu vielä viime vuotisetkin kastanjat maatumassa, niin anna mennä vaan. Kunhan et ole takamus pystyssä kykkimässä naapurin pihalla, harvemmin ketään haittaa. Ehkä saatat jopa auttaa ensi vuoden nurmikon leikkuussa, kun kastanjan mollukat eivät ole tiellä.

Itse keräsin ison kangaskassillisen hevoskastanjoita naapuruston puistoalueeni puiden alta. Annoin hevoskastanjoiden lojua keittiön nurkassa odottamassa pari päivää, jotta ne varmasti ehtisivät kypsyä, sillä niiden kotelot olivat vielä aika vihreitä, ja harvempi oli vielä auennut kun toin ne sisään.

Hevoskastanjarouheen valmistaminen pyykinpesua varten

Pähkinän kotelon saa helpoiten auki painamalla kämmenen kovalla ulkosyrjällä keittiön tasoa vasten. Kotelo poksahtaa auki, ja kastanjat on helppoa viskata siitä kulhoon.

Tämän jälkeen vuorossa on kastanjoiden viipaloiminen, tai ronski rouhiminen. Tässä kohtaa touhu muuttuu hiukan monotonisemmaksi. Kastanjat ovat sen verran pehmeitä, että niiden pilkkominen on vielä ihan mahdollista, mutta se täytyy tehdä isolla terävällä veitsellä, pitämällä veitsen kärkeä leikkuu alustaa vasten, ja liikuttamalla vain veitsen kahvaa ylös alas, samalla tyylillä kuin yrittäisi tehdä pähkinöistä rouhetta.

Koska olet poiminut kastanjat maasta, niiden kanssa ei tule mitään takuuta tuoreudesta. Osa poimimistani kastanjoista paljastui pilkkomisvaiheessa pilaantuneiksi, ja tämä päti erityisesti pienehköihin kastanjoihin, joissa oli kova jo puiseksi ehtinyt kuori. Useamman sisältä paljastui jotain, mitä kutsuisin lähinnä veteläksi alienin aivolimaksi, kiinteän valkoisen sisuksen sijaan. Alienin aivolimapommin osuessa kohdalle vain pyyhin leikkuualustan sekä veitsen, hylkäsin pähkinän ja siirryin taas seuraavaan.

Hevoskastanjoiden kuivatus

Hevoskastanjoiden kuivatus tapahtuu samalla tavoin kuin kuivattaisit mitä tahansa muutakin uunissa. Pidä kastanjoita ilmavasti pellillä noin 50 asteen lämmössä muutamien tuntien ajan. Tässä kohtaa on erityisen suuri etu, jos olet onnistunut saamaan kastanjarouheen/viipaleet mahdollisimman ohuiksi, jolloin ne kuivuvat myös nopeammin. Pidä uunin luukkua hitusen auki, jotta kosteus pääsee uunista pois, ja kastanjat kuivuvat kypsymisen sijaan.

Hevoskastanjoiden käyttö pyykinpesussa

Hevoskastanjat toimivat pyykinpesussa täsmälleen samoin kuin pesupähkinät, ainoastaan että annos on tuplat, johtuen puolet pienemmästä saponiinipitoisuudesta. Itse olen käyttänyt hevoskastanjarouheelle niitä samoja pieniä puuvillapusseja joita olen käyttänyt aiemmin pesupähkinöille. Valkoisen pyykin kanssa hevoskastanjarouheen käyttöä ei kannata ottaa tavaksi, sillä pitkässä juoksussa se harmaannuttaa valkoiset tekstiilit samoin kuin pesupähkinät tekevät.

Nähdäkseni lopputulos ei ollut itseasiassa yhtään hullumpi, eikä pesutuloksessa ole valittamista. Käytän kastanjarouheen parin koneellisen verran, ja vaihdan rouheen uuteen satsiin. Valkopyykin kanssa rouhe täytyy uusia liki joka kerta, koska mitä kuumempaa vesi on, sitä enemmän saponiinia liukenee pyykkiin kerralla.

Hevoskastanjarouheen säilyvyys ja riittoisuus pyykinpesussa

Yhdestä poimitusta kangaskassillisesta syntyi kuivauksen jälkeen 565 grammaa käyttövalmista hevoskastanjarouhetta. Kun ajattelee, että meidän kahden hengen talouden pyykinpesutahdilla 250 gramman paketillinen pesupähkinöitä kestää hiukan vajaan vuoden, tämän satsin tulisi siis kestää kutakuinkin yhtä kauan.

Hevoskastanjoista voi myös keittää nestemäistä pesuainetta, mutta nesteen lyhyehkön säilymisajan vuoksi suosin kuivattua rouhetta, joka säilyy kylppärissä esim. lasipurkissa tai paperipussissa käytännössä määrättömän pituisen ajan.

Näytä minulle pesupähkinöiden eettiset ongelmat

Kirjoitettuani pesuähkinöistä, kuulin, että johtuen niiden kasvaneesta kysynnästä länsimaissa, niiden alkuperämaissa Intiassa ja Nepalissa niitä ei jäisi enää paikallisten käyttöön. Pyrin löytämään lähdettä kyseiseen vastuullisuusongelmaan liittyen, mutta en löytänyt ainoatakaan lähdettä suomeksi tai englanniksi, en suomalaisten, enkä intialaisten tai nepalilaisten kirjoittamina.

Sen sijaan löysin paikallisia intialaisia ja nepalilaisia lehtiartikkeleita ja paikallisten järjestöjen tekemiä markkinatutkimuksia, joiden mukaan pesupähkinöitä kasvaa Himalajan vuoriston katveessa metsissä villinä suuria määriä, jonka lisäksi pesupähkinät putoavat metsissä puista kypsyessään joka tapauksessa.

Keräämisen jälkeen pesupähkinät kuivataan ensisijaisesti talojen katoilla ennen kuin ne ovat valmiita myytäväksi. Pesupähkinöiden kerääminen on pääasiassa naisten työtä, ja pesupähkinöiden kerääminen ja myyminen mahdollistaa heimoihin kuuluville naisille itsenäisen yrittämisen ja elannon hankkimisen. Pesupähkinöiden kerääjät ottavat omaan käyttöönsä osan ennen pähkinöiden myymistä. Suurin osa paikallisista myös vaikuttaisi käyttävän ihan samanlaisia markettipesuaineita kuin suomalaisetkin, johtuen niiden helppoudesta verrattuna pesupähkinöihin.

Vaikka on tärkeää olla tietoinen tuotteen massavalmistuksen mahdollisista haitoista (vrt. kookosöljy, palmuöljy, avokado), pesupähkinöihin liittyen en löytänyt ainoatakaan artikkelia tai lähdettä joka oikeuttaisi pesupähkinöiden vastuullisuuden kyseenalaistamisen. Joka tapauksessa, jos tiedät lähteen, ole kiltti ja jätä postaukseen kommentti ja lupaan tutkia asiaa lisää, ja arvioida kantani uudelleen.

Ainakin toistaiseksi löytämäni näytön perusteella kuitenkin antaisin pesupähkinöille synninpäästön, sillä selvitykseni mukaan pesupähkinöiden tuotanto ei riistä paikallisia, niitä ei viljellä tehotuotannon keinoin, ja ne mahdollistavat myös heikommassa asemassa oleville naisille mahdollisuuden itsenäiseen kaupankäyntiin.

Oletko kokeillut hevoskastanjaa pyykinpesussa? Tai osaatko paikantaa vakavasti otettavan lähteen, jonka mukaan pesupähkinöiden eettisen tuotannon kanssa olisi ongelmia? Ole kiltti, ja jaa tietosi kommenteissa!

-Anna 

_____________________

Luitko jo? 

DIY Astianpesuaine Pesupähkinöistä

Miksi välttelen kemikaaleja? 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Hevoskastanjaa pyykinpesuun & pesupähkinöiden eettisyys appeared first on Ihme ituhippi.

Kuulostaako ekologinen zero waste keittiö pelottavalta? Haluaisit olla keittiössä ekologisempi, ja noudattaa zero waste ideologiaa, mutta et ole ihan varma mistä suunnasta kannattaisi aloittaa? Tähän postaukseen olen koonnut 66 vinkkiä siihen miten pääset alkuun ekologisemman zero waste keittiön kanssa. Postauksen luettuasi tiedät miten selätät ruokahävikin, puhdistat keittiön ympäristöystävällisesti, miten vähennät muoviroskaa ja kuinka huollat kodinlaitteet oikeaoppisesti.

Jos vinkeissä on jotakin uutta, kaikkea ei välttämättä kannata panna toimeen kerralla, vaan poimia vinkkilistasta yksitellen kohtia, jotka voi ottaa käyttöön omassa arjessa. Ja kun pari kohtaa luonnistuvat jo rutiinilla, lista tulee säilymään täällä blogissa, ja voit ottaa uudeksi haasteeksi ottaa arkeen mukaan pari seuraavaa kohtaa. Jos tekee liikaa muutoksia aloittaa kerralla, iskee vain kisaväsymys. Hiljaa hyvä tulee, ja uskon että noudatat jo useita näistä tavoista huomaamattasi.

Näin luot ekologisen zero waste keittiön – 66 vinkkiä

Zero Waste keittiö – Vaihda kertakäyttöinen kestotuotteeseen

1.Biohajoava tiskiharja*

Se useimmille meistä tuttu muovinen tiskiharja on kyllä näppärä, mutta koska se ei ole pakkausmuovia sen kierrättäminen on melkoinen projekti. Helpommalla pääsee kun vaihtaa keittiössä muovisen tiskiharjan zero waste ajatuksella puusta valmistettuun tiskiharjaan *jonka pää on vaihdettavissa* ja valmistettu luonnonkuidusta. Tällöin voit heittää tiskiharjan biojätteeseen kun se tulee tiensä päähän. (Psst. Muista irrottaa se metalliosa!) Toinen vaihtoehto on siirtyä varrettomaan puiseen hankausharjaan* joka toimii ihan yhtä hyvin.

2. Kankaiset lautasliinat*

Kuinka monta paperista servettiä, tai servettinä käytettyä talouspaperin palaa, teillä lentää roskikseen vuodessa? Yhteensä lopulta varmaan aika monta. Siirtymällä uudelleenkäytettäviin vaihtoehtoihin säästät hurjan määrän jätettä. Arkisin sotkuisiin touhuihin voi käyttää servetteinä kestotalouspaperia joka saa likaantua, ja juhlaan kankainen lautasliina* tuo ylellistä tunnelmaa.

3. Alumiinifolio

Alumiinifolio on teoriassa kierrätettävissä, koska se on puhdasta alumiinia, eikös? -Kuitenkin käytännössä alumiinifolio on käytön jälkeen sen verran likaista, ja vaikeasti puhdistettavissa, että sitä ei voi enää kierrättää.

Alumiinifolio kannattaa jättää kauppaan, ja siirtyä kokkauksessa kannellisiin patoihin*, jääkaappi-säilytyksessä säilytysastioihin, tai esim lautasiin joilla peittää ruoka-astia, ja eväiden mukaan pakkaamisessa esim. uudelleen käytettävän ja pestävään zero waste mehiläisvahakääreeseen*.

4. Mehiläisvahakääre*

Kuten yllä jo mainitsin, suosittelen todella lämpimästi vaihtamaan alumiinifolion mehiläisvahakelmuun. Sama pätee myöskin tavalliseen muovikelmuun, tai “elmu-kelmuun”.

Elmu-kelmu ei ole kierrätyskelpoista muovia, vaan se kuuluu sekajätteeseen. Jos haluat noudattaa zero waste elämäntapaa ja silti käyttää kelmua, mehiläisvahakelmua voi ostaa valmiina* tai sitä voi tehdä itse* kotona. Mehiläisvahakelmu on käytännössä valmistettu mistä tahansa kankaanpalasta, jonka ympärille on sulatettu mehiläisvahaa. Mehiläisvahakelmu taipuu tiiviisti astian ympärille, se on hygieeninen, ja vesitiivis. Mehiläivahakelmuun* käärittynä voit kuljettaa esim. eväsleipiä mukana, tai pakata salaattikulhon jääkaappiin, ilman että salaatti pääsee nahistumaan kuivuessaan.

5. Kestotalouspaperi

Kestotalouspaperi on uusi suuri zero waste keittiöön liittyvä rakkauteni, josta on lähiaikoina tiedossa ihan oma postauksensa. -Kun saksit kierrätysmateriaaleista omat kestotalouspaperit, voit lopettaa talouspaperin kantamisen kaupasta kotiin, ja vähennät luonnonvarojen kuluttamista kertakäyttötuotteeseen.

6. Kestotiskirätti

Myös tiskirätti voi olla kestorätti! Itselläni on ollut tapana aiemmin käyttää “sieni”kuituisia Wettex rättejä, ja heittää ne vain pyykinpesukoneeseen säännöllisin väliajoin. Toisaalta vaikka niitä voi pestä useamman kerran, nekin tulevat yleensä ajallaan tiensä päähän, jolloin niistä on pakko luopua. Kun nykyiset Wettexit tulevat tiensä päähän, fiksumpi tapa hoitaa keittiön tasojen pyyhkiminen onkin siirtyä zero waste ajatuksella kestotiskirätteihin, jotka kestävät valkopyykissä pesua ajasta iäisyyteen. Kestorättejä voi virkata tai neuloa itse, tai niitä voi ostaa valmiina kaupasta.

7. Biohajoava pesusieni

Pesusieni on henkilökohtainen inhokkini keittiössä. Aiemmin meillä kului niitä vaahtomuovimpaleita 12 vuodessa, ja luonnollisesti ne kulkivat parin valkopesun kautta sekajätteeseen. -Siirtymällä luonnonmateriaaleista valmistettuun tiskisieneen, saat putsattua astiat ja keittiön pinnat, mutta kun zero waste tiskisieni tulee tiensä päähän sen voi hävittää biojätteen mukana. Tämän lisäksi biohajoava tiskisieni ei vapauta mikromuovia käytön yhteydessä kuten vaahtomuovinen tiskisieni.

• Neulottu pesusieni hamppulangasta Zero Waste DIY -artikkeli ohjeineen

8. Kestopilli

Muovinen pillin hajoaminen merenpohjassa vie 200 vuotta, ja muovipillin elinkaari päättyy ekosysteemiä vahingoittavaksi mikromuoviksi. Tämän lisäksi, myös Suomessa vastuullisesti kierrätetty muovi voi päätyä osaksi Tyynen valtameren jättimäistä jätepyörrettä.

Kannattaa siis siirtyä suosiolla kestopillien käyttöön. Kestopillejä on saatavilla metallisina, bambuisina* ja lasisina, ja tällä hetkellä mielestäni oikeasti kiinnostavin on kaiken korkuisiin laseihin sopiva teleskooppivartinen metallipilli suomalaiselta Pilkkeeltä.

• Metallipilli ja 10 muuta keinoa muoviroskan selättämiseen -artikkeli

9. Luovu paperimukeista ja tuo mukana oma kestomukisi*

Olen raahannut omaa kestomukiani matkassa jo vuosia. Tavallinen paperimuki kuulostaa ajatuksena viattomalta, mutta sen sisäpuoli on vuorattu muovilla, jotta muki pitäisi nestettä. Vain asiaan erikoistuneet laitokset pystyvät erottelemaan kyseisen muovin ja paperin. Jos et ole varma mihin paperimukisi menee, ja onko se mahdollista oikeasti kierrättää, helpommalla pääsee kun jättää paperimukin kauppaan, ja muistaa ottaa oman uudelleenkäytettävän kestomukin* mukaan.

10. Kestokassi

Kestokassi on suurimalle osalle meistä jo itsestäänselvyys, mutta aina sitä ei vaan muista ottaa mukaan. Kuitenkin kannattaa pitää mielessä, että keskimääräinen suomalainen käyttää 68 muovikassia vuodessa, ja jokainen meistä voi vaikuttaa suoraan tuohon keskiarvoon. Kestokassit kunniaan!

11. Pakkaa oma lounas mukaan

Nyt menikin hämäräksi, eikös? Ellet ruokaile koulu- tai työpaikkaruokalassa, joihin ruoka tuodaan teollisuuskeittiö- kokoisissa pakkauksissa, jotka tuottavat suhteellisesti hyvin vähän jätettä, todennäköinen vaihtoehto on, että käyt nappaamassa lähikaupasta jotakin matkalla töihin, ja syöt sen lounaaksi.

Valmistamalla lounaan itse kotona, voit ottaa sen mukaan omassa lounasrasiassa*, saat laadukkaampaa ruokaa kuin lähikaupan einekset, lounas tulee edullisemmaksi, ja tuotat vähemmän jätettä. Ja vielä. Jos käyt lounasbuffassa, ota ruokaa vain sen verran kuin aiot oikeasti syödä, sillä ruokaa saa aina lisää, ja ruoan pois heittäminen on puhdasta tuhlausta.

12. Oma doggy bag ei vuoda laukun pohjalle

Kuinka usein sinulle käy niin, että menet ulos syömään, mutta et jaksakaan huispata tuulensuojaasi koko annosta?

Silloin vaihtoehtona on pääsääntöisesti joko jättää ruoka pöytään, jolloin siitä tulee hävikkiä. Usein toinen vaihtoehto on ottaa ruoka mukaan kotiin kierrätyskelvottomassa folio- tai polystyreenipakkauksessa, tai vaikka paperisessa (muovia sisältävässä) salaattirasiassa. Ottamalla oman rasian mukaan vähennät ruokahävikkiä, eikä kotoa tuotu rasia vuoda laukun pohjalle samalla tavoin kuin ravintolassa rivakasti kasaan sutaistu kierrätyskelvoton kertakäyttöpakkaus.

13. Unohda kertakäyttöaterimet

Kertakäyttöaterimet ovat erikoinen keksintö. Muovinen haarukka sulaa rullalle jos ruoka on lämmintä, ja muovinen veitsi katkeaa kun pitäisi ryhtyä leikkaamaan.

Jos tiedät, että aiot syödä jotakin tien päällä ja tarvitset aterimia, useimmille meistä on mahdollista napata keittiöstä yksi aterinsetti laukkuun, eikä sitä varten tarvitse edes hankkia erikseen suunniteltuja kestotuotteita. Vähennät kertakäyttöisen muovin määrää, eikä muovi pääse kosketuksiin kuuman ruoan kanssa, jolloin ruokasi ei myöskään sisällä muovista vapautuneita yhdisteitä.

14. Kestohedelmäpussit*

Kestohevipusseja* on helppoa tehdä itse, ja niitä myös saa nykyään liki jokaisesta ruokakaupasta, jonka lisäksi niitä voi ostaa netistä*. Säilyttämällä kestohedelmäpussit kestokassin sisällä, muistat myös ottaa ne mukaan seuraavalle kauppakäynnille.

Kaupan pienet muoviset hevipussit ovat auttamatta roskaa, ja niiden elinkaaren ylevin hetki on tulla uudelleenkäytetyiksi koiran kakkapusseina, tai yhden hengen taloudessa sekaroskiksena. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, jos ne ovat vielä ehjiä kotiin asti päätyessään.

15. Zero waste kahvi ja tee

Kahvia keitettäessä kuluu paperisia kahvinsuodattimia, ja teen kanssa kuluu teepusseja, joista saattaa irrota huomattavia määriä mikromuovia lämpimään juomaan.

Kahvinjuoja voi joko ostaa kestosuodattimen* olemassaolevaan keittimeen, tai valmistaa itse vanhasta lakanasta kestosuodattimia. Yksi vaihtoehto on siirtyä itse suosimani mutteripannun*, tai roskaamattoman pressopannun* käyttäjäksi.

Ostamalla irtoteetä ja käyttämällä sitä teesihdin* kanssa puolestaan vältät mikromuovin uhat, ja vähennät omaa jätteen tuottoasi.

Muovi ja muut pakkausmateriaalit keittiössä zero waste logiikalla

16. Korvaa teflonpannu valurauta- ja teräspannuilla

Teflon pannusta irtoaa muovia ruokaan, mikäli teflon-pinnoite on vahingoittunut. Tämän lisäksi olen enemmän tai vähemmän skeptinen liittyen muovipinnoitteen kuumentamisen terveysvaikutuksiiin, ja vähintäänkin huolissani ruokaan liukenevasta PFOA kemikaalista. Suosittelen myös katsomaan aiheeseen liittyen leffan Dark Waters (2019), joka kertoo teflonin kehittäneen DuPont-firman oikeustaistelusta.

Teflonin korvaajana valurautapannu* on arkikäytössä helppo väline, jossa on tarttumaton pinnoite luonnollisesti, eikä siitä irtoa muovia tai muovihöyryjä ruokaan. Valurautapannu* on teflonpannua raskaampi, mutta myöskin kätevä pitää puhtaana, ja hyvin huollettuna se kestää myös sukupolvelta toiselle.

Teräspannu* puolestaan on oivallinen väline kastikkeiden valmistukseen, sillä sekään ei sisällä muovia, ja pannu on kevyt. Teräspannun* ainoana miinuksena on se, että tarvitsee olla liki ammattitasoinen kokki, että ei polta ruokaa pohjaan käyttämättä ylen määrin öljyä.

17. Kuluta jo olemassa olevat muovituotteet loppuun, ja kierrätä ne oikein. Älä heitä niitä pois.

Jos muovirasian, lautasen tai leikkuulaudan pinta on rikki, harkitse siitä eroon hankkiutumista, sillä siitä irtoaa mikromuovia ruokaan, ja mikromuovin terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä.

Kuitenkin jos muoviväline on vielä priimakunnossa, sitä ei ole mitään syytä heittää mäkeen, vain siksi että se on muovia. Esimerkiksi muoviset pakastusrasiat toimivat vallan mainiosti, vaikka eivät ne mitään estetiikan helmiä olekaan. Kunhan muovi ei ole kosketuksissa kuuman ruoan tai juoman kanssa, ja kunhan sen pinta on ehjä ja sileä, se on vielä täysin turvallinen keittiössä käytettävä, ja ehjän muovituotteen pois heittäminen on zero waste ajattelun mukaisesti tuhlausta.

18. Leivo leipä itse kotona, ja vältä muoviset pakkausmateriaalit

Jos leivot leipää kotona itse, sille voi tehdä, tai ostaa kankaisen säilytyspussin, jossa se saa hengittää. Toinen vaihtoehto on käyttää esim. niitä hitaasti kerryttelemiäsi kaupan pieniä hedelmäpusseja tai vanhoja leipäpusseja joihin kotitekoisen leivän voi laittaa ilman että se kuivuu.

Jos leipää tekee kerralla paljon, osan voi pakastaa, sillä kotitekoinen leipä homehtuu muutamassa päivässä, jollei sitä syödä. Meillä on nykyään viikoittainen leivän leivontasykli, puolet jää kaappiin, ja puolet menee pakastimeen odottamaan loppuviikkoa.

• Paakari, muoviton leipämaakari – Maailman helpoin leipäohje

19. Valmista kauramaitoa helposti kotona

Vaikka monilla kauramaidoilla on upeita pakkausdesigneja, tiesithän, että voit valmistaa kauramaitoa myös helposti kotona, eikä kyse ole ydinfysiikasta?

Kauramaito tulee lähellä tuotetuista aineksista, ja sitä saa kotona valmistettua puoli-ilmaiseksi ihan tavallisesta vedestä ja kauraryyneistä. Maidon valmistuksen jälkeen kauraryynit voi vielä käyttää esim. yllämainitun leipätaikinan jatkeeksi. Tosi hyvää kauramaitoa syntyy esim. Feel Good Kitchen -blogin ohjeella.

20. Valmista siivousaineita kotona

Zero waste ajattelun mukaisesti, valmistamalla siivousaineita kotona vältät pakkausjätteen tuottamista, ja veden kuljettamista osana saippuaa matkalla tehtaalta kauppaan. Suuri osa kaupan ekologisistakin siivousaineista tulee muovipulloissa, ja vaikka tyhjät muovipakkaukset kierrättäisi tunnollisesti, se ei takaa, että ne eivät löytyisi keskeltä valtamerta, joten jos muoviroska huolettaa, turvallisin vaihtoehto on tehdä pesuaineet itse kotona. Esim. Marseille -saippua* tarvitsee vain liottaa veteen ja se on käyttövalmista liki kaikkiin kodin tarpeisiin.

Ekologisen zero waste keittiön perusta: Kierrättäminen

21. Osta vähemmän pakattua ruokaa

Yksi suurimmista kotitalouden jätteen osista on juurikin pakkausjäte. Hyvin pakattu ruoka säilyy kauemmin, mutta toisaalta et hyödy siitä, että jokainen teepussi tulee omassa paperikotelossaan, ja että kartonkipakkauksen päällä on vielä muovikelmu varmistelemassa.

Ostamalla vähemmän pakattua ruokaa, säästät luonnonvaroja, ja omaa päänsärkyäsi siinä vaiheessa kun yrität pohtia miten kyseisen kaltainen pakkaus kierrätetään.

22. Suosi tuotteita joita ei ole pakattu ollenkaan, tai jotka on pakattu lasiin, paperiin tai metalliin

Suosi kuivatavaran kuten jauhojen, riisin, pastan, ja palkokasvien kanssa bulkki-tuotteita, joita saa esim. Punnitse ja säästä (eli nykyään It’s Pure) kaupoista. Myös ekologisia pesuaineita saa ostettua omiin kotoa tuotuihin pakkauksiin täyttöpalveluna mm. Ruohonjuuresta.

Kaupoissa on saatavilla irtokarkkeja paperipusseihin ostettuna, kasvikset tulevat luonnostaan yleensä pakkaamattomina, ja suurin osa kuivatarvikkeista on tavallisessakin marketissa saatavilla joko paperiin tai kartonkiin käärittyinä. Kastikkeita saa lasipurkeissa ja säilykkeitä metallipurkeissa.

Kun ihan tavallistakin ruokakauppaa alkaa katsella uusin pakkausmateriaali-silmälasien läpi, sitä huomaa, että yllättäen on ihan mahdollista vähentää omaa pakkausjätteen tuottamista, ihan vain vaihtamalla tuttuja tuotteita sellaisiin, jotka on pakattu kierrätettäviin materiaaleihin.

23. Kierrätä oikein

Oletko se tyyppi joka heittää sen muovisen hammasharjan tai biomuovipussin muovinkeräykseen “koska muovia“? Rasvaisen pizzaboksin pahvinkeräykseen? Tai se tyyppi joka heittää likaisen vaatteen UFFin pönttöön tai kierrätyskeskuksen ovelle? Kaikki tämä toivoen, että kyllä se sieltä kiertää?

Selvitä oman alueesi kierrätyssäännöt, ja kierrätä niiden mukaisesti. Jotkin jutut voivat olla hankalampia kierrättää eri puolilla maata, mutta toisaalta oikeaoppinen kierrätys takaa sen, että mahdollisimman suuri osa jätteestä todella kierrätetään. Koska jätteenkäsittelylaitoksissa on usein tiukat aikataulut, siellä ei ole aikaa tutkia joka ikistä roskaa yksitellen ja pohtia mihinköhän se kuuluu, vaan jos yhdessä satsissa on vääränlainen roska, pahimmassa tapauksessa koko satsi hylätään. Eli lajittele oikein, jos haluat että sillä on merkitystä.

24. Lajittele biojäte ja jos kasvatat itse kasveja, kokeile kompostointia

Monelle kyse saattaa olla itsestään selvyydestä, mutta toisaalta esim. omakotitaloalueilla biojätteiden kunnallinen keräys ei ole vielä toistaiseksi pakollista. Tällöin kannattaa kerätä biojäte erikseen, ja sen voi kompostoida joko avokompostissa, tai vaikkapa bokashissa ja saada samalla ravinnerikasta multaa kasveille.

25. Säästä “kertakäyttöisiä” tuotteita

Säästä ruokakaupasta kotiin kulkeutuneita lasipurkkeja ja peltirasioita, joille voi löytyä vielä jotakin käyttöä. Itse kirjaimellisesti hilloan hillopurkkini, ja kaiken näköiset taloon kulkeutuvat peltiset teerasiat, sillä niille löytyy häkellyttävän usein kaiken näköistä tarvetta ympäri taloa.

26. Säilytä muoviset pikkupussit

Jos kaupasta mukaasi tarttuu leipäpusseja tai muovisia hedelmäpusseja, käytä ne koirankakkapusseina tai lahjoita jollekulle jolla on koira. Kyseisiä pusseja voi käyttää myös kotitekoisen leivän säilyttämiseen, tai ruoan pakastamiseen, ilman että tarvitsee erikseen ostaa pieniä muovipusseja.

27. Uudelleenkäytä Minigrip-pussit

Ellet ole säilyttänyt Minigrip-pussissa moottoriöljyä, vaan ihan tavallista ruokaa, Minigrip-pussin voi pestä ja käyttää zero waste hengessä uudelleen. Pussi on todella paksua muovia ja se soveltuu keittiössä uudelleenkäytettäväksi erittäin hyvin. Jos sinulta löytyy kotoa kyseisiä liukulukittavia pusseja, on paljon fiksumpaa käyttää ne ensin oikeasti loppuun, kuin ostaa vastaavalla lukitusmekanismilla varustettuja “kesto” pakastuspusseja.

Ilmastonmuutos, zero waste keittiö, ja ruokahävikki

28. Käytä ruokatarvikkeet loppuun asti

Ruokatarvikeiden loppuun käyttämiseen on äärimmäisen monta eri tapaa, ja siihen vaaditaan vain hivenen luovuutta.

Keitä kasvisten perkeistä kasvislientä. Lihan ja kalan perkeistä voi keittää liha/kalalientä (vanhemmillani koirat ovat rakastaneet tätä ruoan makulisää). Perunankuoret tai riisin jämän voi sekoittaa koiran ruokaan. Käytetyistä kahvinpuruista voi tehdä kotona kehokuorinnan. Sitruksen kuorista voi tehdä siivousetikkaa, tai kuoret voi käyttää raastettuina ja pakastettuina leivonnaisiin. Tee sipulin kuorista sipulivettä kasveille. Säästä parsakaalin varret, ja tee niistä sosekeittoa, jne.

Erilaisia tapoja vähentää hävikkiä on lukemattomia, ja googlaamalla tapoja löytyy vielä hillittömiä määriä lisää.

29. Pidä jämäpäiviä

Jos jääkaappiin jää pyörimään useiden eri päivien pieniä ruoan jämiä, pidä yksi päivä jolloin syöt kaikki jämät pois. Tarkasta mitä kaapin perukoilta löytyy, ja jatka jämiä uusiksi ruokalajeiksi.

30. Pakastamalla ylimääräisen kahvin jämän jääpalamuotissa, saat seuraavalla kerralla jääkahvia

Voit joko sulattaa kahvikuutiot sellaisinaan lasiin, ja jääkahvi on valmis, tai voit kaataa päälle vielä kauramaitoa ja saat kermaisemman jääkahvin. Nam.

31. Säilö ruoanjämät helposti

Ruoan säilytykseen ei tarvita ihmeellisiä tarvikkeita, tai Ikeasta sävy sävyyn sopivaa säilytysrasioiden kokoelmaa. Jääkaapissa ruokaa saa säilytettyä näppärästi esimerkiksi asettamalla lautasen jämiä sisältävän kulhon päälle. Jos et täytä lasipurkkeja liian täyteen, jämiä voi pakastaa myös lasipurkissa.

32. Pakasta

Ylipäänsä pakastaminen on aivan mahtava keksintö. Jos teet mitä tahansa ruokaa suurempia satseja, ja uskot että ruoka saattaisi ehtiä pilaantumaan ennen kuin ehdit syödä sen, pakasta ruoka. Maailman helpoin hävikkivinkki.

33. Pyri ostamaan “sinkkubanaaneja”

Usein ihmiset jättävät yksittäiset banaanit kauppaan, koska he haluavat koko tertun. Ole sinä sinkkubanskun pelastaja, ja nappaa se matkaasi. Ja tietenkin voit kerätä koriisi myös banaanien sinkkubileet.

34. Hyödynnä punalaputetut tarjoukset pian vanhenevissa tuotteissa

Punalaputtaminen on yksi vähittäiskaupan tehokkaimmista tavoista vähentää ruokahävikkiä, ja se palvelee niin asiakasta kuin kauppaakin. Vähennät ruokahävikkiä ja saat ruokaa edullisesti. Win-win.

35. Luo jääkaappiin kori johon laitat nopeasti pilaantuvat tuotteet

Erilaisia kori- tai laatikkoratkaisuja on yhtä monenlaisia kuin on hävikintorjujiakin. Kun kaikki nopeasti pilaantuvat tuotteet ovat yhdessä paikassa, tiedät seuraavaksi kokatessasi mitkä tuotteet täytyy käyttää ensimmäisinä pois. Yksi toimiva vinkki on vielä asettaa kori suurin piirtein silmän korkeudelle, jolloin näet piakkoin pilaantuvat tuotteet väkisin aina jääkaapin avatessasi.

36. Osta ruokaa sille syömärille joka olet, älä sille joka haluaisit olla

Jos arkisin kävelet kilometritolkulla säällä kuin säällä, et hanki arkikengiksi nahkapohjaisia piikkikorkkareita, eikös? Sovella samaa ajatusta ruoan ostamiseen. Älä osta helposti pilaantuvia ruokia (kuten liha ja kasvikset) sellaisia määriä joiden kanssa tiedät, että et oikeasti tule kuluttamaan normaalissa arjessa vaikka haluaisitkin, ja vaikka ne näyttivät kaupassa houkuttelevilta.

Pitämällä vaikkapa viikon verran ruokapäiväkirjaa, huomaat mitä ruokia oikeasti syöt viikon aikana, ja osaat ostaa ruokaa sen mukaan. Tämä auttaa myös siihen jos jokin tuote, kuten leipä tai maito, on aina loppu. Kun tietää paljonko jotakin ruokaa oikeasti kuluu, ei tarvitse ravata päivittäin kaupassa hakemassa lisää.

37. Vaikka iso pakkauskoko on ekoteko pakkausmateriaalin kannalta, jos heität puolet pakkauksen sisällöstä pois, se ei ole kannattavaa

Monestiko olet ostanut koko pussin halpoja avokadoja, ja joutunut heittämään ruskeita löpäreitä pois? Mieti mitkä isot pakkaukset sinulla päätyvät osittain hävikkiin, ja pyri keksimään tapoja säilöä ruoka tulevaisuudessa käytettäväksi jo ennen kuin se on pilalla.

38. Parasta ennen päiväys on vain ystävällinen suositus, ei kiveen hakattu totuus

Käytä silmiäsi ja nenääsi, ja tiedät onko tuote vielä syötävissä. Jos se tuoksuu, ja näyttää okeilta, ja pienen makutestin lopputuloksenakin vaikuttaa yhä ihan normaalilta, ruoka on aika varmasti yhä ihan kunnossa. Lihatuotteiden kanssa käytössä on “viimeinen käyttöpäivä” jota puolestaan kannattaa uskoa viimeisenä totuutena, ellei äksy vatsatauti houkuttele.

39. Pilaantumassa olevat tuoreet yrttiniput voi silputa ja pakastaa

Tai silpun voi lykätä öljyyn, jota voit käyttää ruoanlaitossa.

40. Vihreät lehtivihannekset säilyvät jääkaapissa kauemmin nahistumatta jos laitat ne veteen

Leikkaa vihreät lehtivihannekset, esim. lehtikaali tai salaatti, kuten leikkaisit kukat, ja asettele ne vesilasiin kuten asettelisit kukat maljakkoon. Kasvi saa jatkuvasti vettä, eikä lurpahda viettäessään aikaa jääkaapin viileässä kuivuudessa.

Ekologisen zero waste keittiön kemikaalit

41. Vaihda ympäristöystävällisempään tiskiaineeseen

Jos käytät astianpesukonetta, eri yrityksiltä löytyy ekologisempia vaihtoehtoja astianpesutableteiksi* tai -jauheeksi*. Jos tiskaat käsin, markkinoilta löytyy ympäristöystävällisiä tiskiaineita* useilta eri brändeiltä, myös kotimaisena*.

42. Tarvitsetko välttämättä kokonaisen tiskiainetabletin yhteen koneelliseen?

Tämä riippuu täysin siitä kuinka kovaa vettä teillä on, kuinka likaista tiski on, ja mitä astianpesukoneesi käyttöohje sanoo. Kuitenkin on loogista, että jos peset koneellisen vesilaseja, siihen ei tarvita yhtä paljon saippuaa kuin rasvaisten uunivuokien puhdistamiseen.

43. Voit valmistaa käsitiskiainetta myös itse kotona

Käsitiskiaineena voi käyttää mm. pesupähkinäliuosta, veteen liuotettua Marseille -saippuaa*, tai vaikkapa siivousetikkaa.

44. Älä yritä tehdä itse kotona astianpesuainetta astianpesukoneeseen

Vaikka pyykinpesussa voi hiukan kikkailla, tiskeistä irtoaa yleensä sen verran paljon rasvaa, että tiskiaineen tulee sisältää astianpesukonetta puhdistavia ainesosia, jotta putkistot eivät tukkeudu ja kone hajoa. Kotitekoista astianpesuainetta ekologisempi juttu on pitkäikäinen astianpesukone.

45. Käytä etikkaa kodin puhdistukseen

Etikka toimii hyvin mm. veden- ja kahvinkeittimen puhdistusaineena, astianpesukoneen huuhteluaineena, pyykin huuhteluaineena*, mikroaaltouunin ja jääkaapin pesussa, ikkunoiden, sekä kylpyhuoneen pesussa. Voit myös liottaa viemärin tukkeutumia etikkaa käyttämällä huomattavasti ympäristöystävällisemmin kuin “kodin putkimiehellä”.

Huomioi etikan käytössä kuitenkin sen verran, että etikka on happo. Etikan happamuus voi syövyttää herkkiä materiaaleja ja myös niitä vähemmän herkkiäkin jos kosketus kestää pitkään. Esim. pyykin huuhteluaineena, annostele etikka joka kerta erikseen, sillä jos koneessasi on säiliö jonka täytät kerran kuussa, etikka syövyttää koneen sisäiset muovijohdot. Älä myöskään käytä etikkaa kaakeli- ja silikonisaumoihin, tai alumiini-, marmori-, tai emalipinnoille juuri syöpymisvaaran vuoksi.

46. Pese uuni ruokasoodalla

Voit valmistaa ruokasoodasta tahnan, jonka avulla saat uunin puhtaaksi ilman, että tarvitsee olla huolissaan teollisesta aika kemiallisen hajuisesta uuninpesuaineesta joka tappaa talossa ja puutarhassa.

Saat valmistettua soodatahnan sekoittamalla yhteen 2 rkl suolaa, 2 rkl soodaa ja 2 rkl vettä. Voit valmistaa tahnaa niin paljon kuin tarvitset, ja saat hangattua sillä uunin sisäpinnat puhtaiksi vähemmällä kemikaalialtistuksella. Kannattaa koittaa liottaa pintoja myös tahnan avulla hetken aikaa ennen hankausta, jolloin tahna pehmittää likaa uunin seinämissä ja lika irtoaa helpommin.

Ekologiset kodinkoneet & keittiövälineet

47. Jätä turha värkki ostamatta

Tarvitsetko todella sitruksen raastimen tai kauramaidon vaahdottimen? Aika usein törmää erikoisiin keittiövälineisiin joilla voi tehdä vain yksittäisiä hyvin spesifejä tehtäviä (sarjassa omenan keskustan poistaja). Useimmat keittiöhommat hoituvat ihan perusvälineillä, eikä ole mitään järkeä hankkia nurkkiin pyörimään keittiövälineitä, joita et tarvitse kuin kerran vuodessa, ja joita silloinkin unohdat käyttää. Zero Waste hengessä: käytä niitä välineitä joita kotoa jo löytyy.

48. Hanki tarpeelliset välineet käytetyinä

Jos oikeasti tarvitset uuden keittiövälineen, etsi löytyisikö sitä käytettynä. Hyviä paikkoja joista aloittaa etsintä ovat mm. kierrätyskeskukset, kirpparit ja tori.fi. Itse olen löytänyt monia aarteita jotka sopivat omaan tyyliini ja tarpeisiini ihan vain pitämällä silmät auki. Maailma on täynnä teräksisiä paistinlastoja ja pannuja, kauniita laseja, käteviä kulhoja ja tyylikkäitä leipälautasia, joten miksi niitä tarvitsisi ostaa uutena?

Aina välillä on tilanteita, jolloin etsittyä tavaraa ei ihan tosissaan löydy käytettynä. Itse koen, että silloin on ihan ok ostaa uusi tuote, jos tietää, että uusi tuote on elinikäinen sijoitus, joka kestää hyvin huollettuna sukupolvelta toiselle, ja joka tuo omaan elämään lisäarvoa. Kuitenkin uuden ostaminen tulisi tehdä oikeasti harkiten, ja odottaa ainakin hetken verran, josko etsitty tuote kuitenkin poksahtaisi käytettynä saataville.

49. Älä hylkää pohjaan palanutta pannua tai kattilaa!

Anna kattilan liota vedessä ja etikassa yön yli. Sen jälkeen käytä tiskiharjaa ja teräsvillaa pannun tai kattilan puhdistamiseen. Huomioi, että teräsvilla soveltuu vain paljaille metallipinnoille.

50. Keittiön pienkoneet, kuten kahvinkeitin, leivänpaahdin, vedenkeitin ja mikroaaltouuni ovat pienten ruokamäärien lämmittämiseen uunia ja hellaa huomattavasti energiatehokkaampia vaihtoehtoja

51. Astianpesukoneen käyttö on huomattavasti ekologisempi vaihtoehto kuin käsin tiskaaminen.

Astianpesukone kuluttaa yhteen tiskisatsiin noin 15 litraa vettä. Käsin tiskatessa vettä kuluu samaan astiamäärään tiskaajasta riippuen noin 35-140 litraa. Jos sinulla ei ole astianpesukonetta, harkitse voisitko hankkia pikkumallin joka mahtuu joko keittiön työtasolle tai alakaappiin.

52. Älä esihuuhtele astianpesukoneeseen meneviä astioita lämpimän juoksevan veden alla, vaan anna niiden liota tiskialtaassa.

Astianpesukoneeseen menevien tiskien esihuuhtelu lämpimän juoksevan veden alla tuhoaa aika näppärästi astianpesukoneesta saatavan veden säästön. Jos astiat ovat oikeasti ryönäisiä, annan niiden liota lavuaarissa ennen astianpesukoneeseen laittamista jotta saa suurimmat kuonat irti.

53. Puhdista tiskikone sitruunahapolla* kuuden kuukauden välein

Astianpesukoneen puhdistaminen sitruunahapolla* säännöllisin väliajoin pidentää astianpesukoneen elinkaarta. Myös kannattaa aina silloin tällöin pyöräyttää astianpesukone kuumimmalla mahdollisella ohjelmalla, joka auttaa avaamaan rasvasta tukkoiset putket, vaikka muuten käyttäisitkin matalaa lämpötilaa käyttävää eko-ohjelmaa.

54. Tarkasta tiskikoneen hajulukko säännöllisin väliajoin

Osa astianpesukoneen asianmukaista ylläpitoa on, että tarkistat astianpesukoneen hajulukon säännöllisin väliajoin, ja puhdistat sinne kiinni jääneen ryönän. Puhdas kone pysyy käyttökelpoisena kauemmin. Zero waste ajatuksen mukaan tärkeintä on huolehtia siitä, että keittiön laitteet pysyvät oikein huollettuina hyväkuntoisina vielä pitkän aikaa.

55. Älä “tuuleta” jääkaappia

Älä mene jääkaapille ihmettelemään, ja pidä ovea auki pitkiä aikoja. Kylmä ilma karkaa, ja lämmin ilma pääsee jääkaapin sisään. Tämä heikentää ruoan säilyvyyttä, mutta myöskin kasvattaa huomattavasti jääkaapin sähkönkulutusta. Avaa jääkaappi, ota sieltä mitä tarvitset, ja sulje ovi.

56. Ota ruoka pakastimesta ajoissa jääkaappiin tai huoneen lämpöön sulamaan

Kun muistat ottaa ruoan pakastimesta sulamaan edeltävänä iltana, se ehtii sulamaan joko jääkaapissa tai huoneenlämmössä, eikä sitä tarvitse sulattaa uunissa, liedellä tai mikrossa ja kuluttaa ylimääräistä sähköä.

57. Varmista että jääkaapin takana on tarpeeksi tilaa

Jääkaappi tarvitsee taakseen riittävästi tilaa “hengittämiseen”. Jos jääkaapin takaosa on aivan seinässä kiinni, jääkaappi kuluttaa enemmän sähköä, koska jääkaapin tuottama lämpö jää jumiin kaapin taakse. Jos lämpö ei pääse kiertämään kaapin takaa pois, se vaatii jääkaapilta entistä kovempia kierroksia tasaisen viileän sisälämpötilan ylläpitämiseksi.

58. Sulata pakastin säännöllisesti

Paksu jääkerros pakastimen sisäpinnalla kertoo, että olisi aika sulattaa pakastin. Jääkerros heikentää pakastimen tehoa, ja lisää sen sähkönkulutusta. Esim. talvella on näppärä hetki sulattaa pakastin, sillä ruoat saa ulos kylmään odottamaan sulatuksen ajaksi.

59. Hanki vettä säästävä hanan lisäosa

Käyttämällä vettä säästävää hanan lisäosaa, vettä säästyy vuosittain 10-20%, mikä ei ole ihan pieni määrä. Mitä vähemmän vettä kuluu, sitä vähemmän energiaa kuluu veden lämmittämiseen, ja sen puhdistamiseen.

60. Vältä pulloveden ostamista

Jos tykkäät pulloveden mausta, kannattaa hankkia joko veden suodatinkannu, tai hanaan liitettävä veden suodatin. Vesipullot tuottavat hurjia määriä tarpeetonta roskaa verrattuna suodatinpatruunaan.

61. Harkitse kuplajuomien valmistamista itse

Ostatko paljon hiilihapotettua vettä? Ekologisempi vaihtoehto olisi hapottaa hanavesi itse kotona, sillä veden rahtaamisessa rekkalasteittain ei ole mitään järkeä, vaikka vedessä olisikin hiilihappoa. Markkinoilta löytyy erilaisia ratkaisuja tähän, ja useimmille tuttu taitaa olla SodaStream*.

62. Käytä kantta liedellä keittäessäsi

Käyttämällä kantta keittäessäsi vettä (tai mitä tahansa muuta), neste kiehuu nopeammin ja sen kiehauttamiseen kuluu vähemmän energiaa.

63. Käytä oikean kokoista kattilaa tai pannua suhteessa lieden levyn kokoon.

Lieden levy tulisi valita kattilan tai pannun koon mukaan. Jos käytät suurta lieden levyä pienen kattilan kanssa, lieden lämmitykseen kuluvaa energiaa menee hukkaan.

64. Älä huudata hellaa täysillä koko perunoiden, riisin tai pastan keittoaikaa

Vesi ei kiehu yhtään sen kuumempana, vaikka liesi olisi täysillä. Käytä liettä kuumalla vain niin kauan, että saat veden kiehumaan, ja sen jälkeen pienennä lämpöä sen verran, että lämpö ylläpitää kiehumista, mutta että se ei ole täysillä.

65. Hyödynnä jälkilämpö

Etenkin uunit ja metalliset hellan levyt varastoivat kuumuutta itseensä, joten ne voi usein laittaa pois päältä jo siinä vaiheessa kun ruoka on melkein valmis, ja antaa ruoan valmistua loppuun jälkilämpöä hyödyntämällä.

66. Käytä uunin kiertoilmaominaisuutta

Kiertoilmauuni säästää sähköä, sillä kiertoilmauuni on nopeasti valmis ilman esilämmitystä. Tämän lisäksi uunissa voi valmistaa useita pellillisiä yhtä aikaa, ja ruoka kypsyy tasaisesti. Jos uunissasi on kiertoilmaominaisuus, sitä kannattaa hyödyntää.

Oliko listalla sinulle jotakin uutta? Minkä zero waste keittiö -vinkin haluat ottaa osaksi arkeasi? Mitä ekologista keittiöön liittyvää tapaa noudattanut jo kauemmin? Jaa kokemuksesi kommenteissa!

-Anna

___________________________

Luitko jo?

Näin luot ekologisen Zero Waste kylpyhuoneen – 21 vinkkiä

Kierrättämäsi muoviroska voi päätyä osaksi valtameren jätepyörrettä – Metallipilli & 10 muuta keinoa muoviroskan selättämiseen

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ekologinen zero waste keittiö – 66 vinkkiä appeared first on Ihme ituhippi.

Pelastavatko kestomukit ja metalliset pillit valtameret? -Helpoin ratkaisu muoviroskan aiheuttamiin ongelmiin on muovin välttäminen, ja korvaavien kestotuotteiden etsiminen. Postauksen luettuasi kyseenalaistat kertakäyttömuovin tarpeen, ja tiedät miten vähennät muovia helposti arjessa.

Jokainen maailmassa tuotettu muoviroska on vieläkin olemassa

WWF:n mukaan, tavallisen muovisen pillin hajoaminen merenpohjassa vie 200 vuotta. Muoviroska ei kuitenkaan maadu, se vain pilkkoutuu ajan kanssa pienemmiksi palasiksi, jota kutsutaan mikromuoviksi. Täten vaihtoehdot muovista eroon pääsemiseksi ovat joko kierrättäminen, tai polttaminen.

Muovia voi kierrättää uudelleen vain 2–9 kertaa, jonka jälkeen se on kierrätyskelvotonta roskaa. Eli muovin kierrättäminen ei varsinaisesti ole muuta kuin väliaikainen ratkaisu maailman muoviongelmaan.

Syöt 52 pankkikorttia vuodessa

WWF:n ja Australialaisen Newcatlen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan, jokaisen ihmisen elimistöön päätyy 5 grammaa mikromuovia viikossa. Se on saman verran muovia kuin pankkikorttissasi. Ja nyt ei puhuta vuosista tai kuukausista, vaan viikoista. Syömme ja juomme siis 52 pankkikortillista muovia joka ikinen vuosi.

Vuositasolla tämä tarkoittaa tutkimuksen mukaan jo noin 250 grammaa, mikä on painoa verrattaessa sama kuin yli kokonainen Fazerin suklaalevy mikromuovia. Namskis.

WWF:n mukaan vuonna 2016 maailmassa tuotettiin 396 miljoonaa tonnia neitsytmuovia, mikä tarkoittaa, että uutta muovia valmistettiin 53 kiloa maailman jokaista ihmistä kohden. Tästä muovimäärästä hiukan vajaa puolet käytettiin kertakäyttöisten tuotteiden, kuten pillien, aterimien ja pakkausten valmistamiseen.

Mihin muoviroska päätyy?

Ylen 2019 julkaiseman tutkivan artikkelin mukaan, suomalaisissa kotitalouksissa vain 10% muovipakkausjätteestä kierrätetään. Kotitaloudet tuottavat pakkausjätteestä liki 74%. Kierrättämättömät muovipakkaukset päätyvät sekajätteen mukana poltettaviksi.

EU:n tilastojen mukaan, 95% muovisesta pakkausmateriaalista häviää talouden kierrosta ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Suurin osa Euroopassa tuotetusta muovijätteestä poltetaan. Kaatopaikalle muoviroskaa päätyy 31%, ja kierrätykseen kerätään noin 30% kaikesta muovijätteestä, joskin kierrätetyn muovin määrä vaihtelee eri EU jäsenmaiden välillä.

Täysin kierrättämättä jätetty ja ojanpenkkaan nakattu muoviroska puolestaan on riskissä päätyä Itämereen, joka on jo valmiiksi yksi maailman saastuneimmista merialueista. Roska liikkuu luonnossa ajan kanssa vesistöjä kohti, oli kyseessä sitten paperimuki tai muovinen pilli. Eli kyse ei ole vain siitä rannalle heitetystä karkkipaperista, vaan luontoon päätyneistä roskista jopa useiden kilometrien päässä rantaviivasta.

Muoviroskan polttaminen

Muovin polttaminen on siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että tämän jälkeen muovi ei enää päädy vahingossa luontoon. Toisaalta polttaminen pakottaa teollisuuden tuottamaan jälleen lisää neitsytmuovia kattamaan kuluttajakysynnän tarpeet.

Lisäksi, vaikka jätteenpolttolaitoksista löytyy huipputekniset poistoilmasuodattimet, ainoakaan ihmisen rakentama järjestelmä ei ole 100% tiivis, vaan pieniä määriä päästöjä pääsee yhä ilmaan. Vaikka asiaan erikoistuneen laitoksen aiheuttama päästö olisi suhteellisesti äärimmäisen pieni, ja laimenisi tuulessa, se ei tarkoita etteikö ilmassa olisi pieniä määriä näitä kaasuja.

Muovin tuottamisen ja polttamisen sykli tuottaa maailmaan vuosittain noin 400 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Jos muovin kierrätykseen panostettaisiin enemmän, ja muovin polttamista vältettäisiin, globaalia hiilidioksidipäästöjen määrää voitaisiin kutistaa merkittävästi.

Muoviroskan kierrättäminen EU:n ulkopuolella

Suomi on kohtuullisen omavarainen muovin kierrätyksen kanssa: meillä on oma pullopanttisysteemimme, ja kohtuullisen laajalle ulottuva muovinkeräysjärjestelmä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomestakin vietäisi muovia kierrätettäväksi Euroopan Unionin ulkopuolelle. Ympäristöministeriön mukaan Suomesta viedään muovia kierrätettäväksi muihin EU-maihin, eikä saatavilla ole tilastoja siitä mihin kyseinen muovi muista EU-maista päätyy.

Noin puolet EU:ssa kierrätetystä muovista viedään kierrätettäväksi EU:n ulkopuolelle, pääosin Turkkiin, Malesiaan, Indonesiaan, Vietnamiin ja Intiaan. Kiina lopetti EU:n muovijätteen vastaanottamisen vuoden 2018 alussa, joka vauhditti EU:n omien muovin kierrätykseen liittyvien tavoitteiden ja säännösten syntymistä. Suurin osa näistä säännöksistä ei kuitenkaan ole vielä vielä voimassa.

Ne Aasian maat joihin eurooppalaisten kierrätysmuovi tällä hetkellä päätyy, ovat valitettavan tunnettuja siitä, että niiden jätteenkäsittelyjärjestelmät eivät ole ole erityisen kehittyneitä, vaan jätemuovia päätyy säännöllisesti valtameriin, noin 5- 13 miljoonaa tonnia vuodessa.

Tämä aiheuttaa huomattavaa tuhoa merielämälle, ja on osana synnyttmässä Tyynen valtameren hillittömän kokoista jätepyörrettä. Lisäksi meriin päätynyt muovi on haitallista paikallisille elinkeinoille, kuten matkailu, kalastus ja merenkulku.

Vastuullisellakin kuluttajalla on vain vähän valtaa vaikuttaa muoviroskan kohtaloon

Tässä suhteessa valitettavasti siis edes se hyväntahtoinen suomalainen, joka kierrättää muovinsa tunnollisesti ei voi olla täysin varma siitä, etteikö olisi ollut itsekin osana aiheuttamassa merten muovipyörteitä ja mikromuoviongelmaa.

Vaikka suurin osa muovista kierrätettäisiin kotimaassa onnistuneesti, se ei poista sitä, että osa kierrätyksestä ei yllä kuvatun kaltaisesti mene ihan putkeen. Eikä tavallisella kuluttajalla ole todellista valtaa vaikuttaa asiaan. Ellei sitten ala kiikuttamaan tyhjiä ja pestyjä härkispakkauksiaan kaverin pyörittämän muovinkierrätyslaitoksen pihaan Pihtiputaalle itse, ja valvo vieressä koko kierrätysprosessin ajan.

Helpoin ratkaisu on siis vähentää muovin kulutusta omassa arjessa, ja ottaa pieniä askelia kohti muovitonta elämää. Muoviton maailma vaikuttaa varsin utopistiselta idealta, mutta toisaalta muovia voi vähentää yllättävän monessa paikassa pohtimalla miten sama juttu hoidettiin ennen vanhaan.

Kohti muovitonta tulevaisuutta

Vuoden 2021 heinäkuun alussa EU:n uusi muoviroskaa koskeva direktiivi astuu voimaan.

Kyseinen direktiivi kieltää kertakäyttöiset muovipillit, aterimet ja lautaset. Kieltolistalle päätyvät vanupuikot, juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret, oxo-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet, sekä vaahdotetusta polystyreenistä valmistetut takeaway mukit, juomapakkaukset ja ruoan pakkaukset.

Metallipilli ja 10 muuta ratkaisua muoviroskan selättämiseen

1. Uudelleen käytettävä metallinen pilli

Kestopillit vähentävät muoviroskan määrää huomattavasti niin kotona kuin ravintoloissakin. Erityisesti metalliset pillit ovat siitä näppäriä, että ne voi vaan käytön jälkeen lykätä astianpesukoneeseen ja homma on sillä selvä.

Haluan nostaa esille erityisesti yhden kotimaisen tekijän: Pilke Suomi nimisen firman. Pilkkeessä ihastuttaa erityisesti kotimaisuus ja nuori yrittäjyys. Pilkkeen takaa löytyy Team Pilke, eli kaksi lukiosta hiljattain valmistunutta nuorta kaveria, Luukas ja Ilari. Luukas ja Ilari päättivät, että he haluavat tehdä muoviroskalle jotain konkreettista, joten he suunnittelivat uudelleenkäytettävän Ikipillin.

Pilke edustaa suomalaista innovatiivisuutta ja designia; Toisin kuin aiemmin näkemissäni metallisissa kestopilleissä, Pilkkeen kevyessä ruostumattomasta teräksestä valmistetussa Ikipillissä on säädettävä teleskooppivarsi, jolloin se on sopivan kokoinen kaiken korkuisiin juomalaseihin, pulloihin, mukeihin, kippoihin, kappoihin ja purkkeihin.

Etenkin kaveripiirissäni ongelmana on ollut, että porukalta löytyy kotoa 17 ja puoli eri mittaista kestopilliä, koska one size does not fit all. Pilkkeen säädettäviä metallisia pillejä tarvitset vain yhden per henkilö, ja koon puolesta se toimii kaikkiin arjen tarpeisiin.

Toinen näppärä puoli Ikipillissä on, että se tulee kätevään säilytystaskuun pakattuna, jolloin voit ottaa kestopillin mukaan, eikä se pyöri epämääräisen rojun seassa laukun pohjalla ennen käyttöä.

Säilytystasku on sen verran pieni, että uudelleenkäytettävää metallista pilliä voi siis kantaa näppärästi mukana esim. avaimenperässä tai laukun lenkissä. Ja vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä, ilouutinen kaltaiselleni rähmäkäpälälle: metallinen pilli on iskunkestävä, eikä sitä voi vahingossa hajottaa kuten lasipilliä. Myös suutuntuma on paljon kivempi kuin hitaasti, mutta varmasti vettyvässä paperipillissä.

2. Kestomuki

Kestomuki on toinen näppärä keksintö. Itse olen tykännyt omastani, tässä vaiheessa noin kolme vuotiaasta, uudelleen käytettävästä KeepCupista. Kestomuki on siinä mielessä törkeän kätevä, että siihen voi ottaa aamulla kahvin kotoa mukaan, hörppiä sen työmatkalla, tiskata kupin ja käyttää sitä uudelleen huomenna.

Itse kokeilin myös tämän vuoden Tallinn Coffee Festivalilla onnistuisinko saamaan jokaisen päivän aikana hörpityn kahvin kestomukiin kertakäyttöisten muovilla vuorattujen paperimukien välttämiseksi, ja jokainen tuote-esittelijä oli innoissaan ideasta.

3. Kestokassit

Suomalainen ostaa keskimäärin 68 muovikassia vuodessa. Tässä kohti on helppoa sparrata, ja pyrkiä muistamaan oma kestokassi mukaan. Kestokassi on edullinen, muovikassia kestävämpi, ja vastuullisempi vaihtoehto. Suurin osa tutuistani ainakin pyrkii kestokasseiluun, mikä on ihana juttu, eikä tämän toteuttamista varten tarvitse olla yhtä hurahtanut ituhippi kuin allekirjoittanut.

Kestokassit ovat hitaasti syntyvä uusi normi, ja jokainen meistä voi vaikuttaa omaan muovikassien kulutuksen vähentämiseen arjessa.

4. Vaihtoehtoja paperilautasille

Suurin osa paperilautasista on vuorattu samanlaisella vettä hylkivällä muovikalvolla kuin paperimukitkin, joten niiden välttäminen on selvä ekoteko. Markkinoille on jo nyt ilmestynyt puusta valmistettuja kertakäyttölautasia, jotka ajavat täsmälleen saman asian kuin muovia sisältävät paperilautasetkin.

Jos haluat välttää jätettä kokonaan, tavallisia uudelleen käytettäviä astioita voi myös lainata tai vuokrata, jos tiedossa on vaikkapa isommat hipat, pippalot tai kekkerit.

5. Vähän pakattua ruokaa ja tuotteita

Huomattavan suuri osa muovijätteestä syntyy pakkauksista. Valitsemalla kierrätettäviä ja biohajoavia pakkauksia (lasi, metalli, paperi) sekä mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita, vähennät huomattavia määriä muoviroskaa.

Lasia ja metallia voi käytännössä kierrättää ikuisesti, ja paperi puolestaan todella maatuu luontoon päätyessään, pelkän hajoamisen sijaan.

Muoviton elämä on helpointa aloittaa jo seuraavalla ruokakauppareissulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että muovin vähentäminen ei ole mikään suorituskeskeinen juoksukilpailu. Jotta kykenisi valitsemaan kaikessa sen muovittoman vaihtoehdon, täytyisi olla melkoinen guru tai täysin omavarainen.

6. Uudelleenkäytettävä kestojuomapullo

Muistan kun jo lapsuudessani huomauteltiin siitä, että suomalainen hanavesi on puhtaampaa kuin pullovesi. Ja ettei ole mitään järkeä ostaa vettä pullossa kun sitä saa hanasta käytännössä ilmaiseksi. -Vasta myöhemmin kiinnostuin siitä, että pullovesi sisältää muovipullosta veteen liuenneita muovinpehmentimiä, sekä mikromuovia.

Erityisesti muovipulloja uudelleenkäytettäessä, juomaan päätyvän mikromuovin määrä häiritsee itseäni aika paljon, koska aikanaan minulla oli tapana uudelleenkäyttää vanhoja kaupan vichy-pulloja. Terveellisempi vaihtoehto on lasiseen tai teräksiseen kestopulloon siirtyminen.

En usko, että kovin moni oikeasti ostaisi säännöllisesti pullovettä ajatuksella “koska mä voin”. Aina välillä kodin ulkopuolella vedelle on kuitenkin tarvetta, ja silloin on kiva, jos laukusta löytyy muoviton kestopullo.

7. Biohajoavat vanupuikot tai kestovanupuikko

Muovivartiset vanupuikot tulevat poistumaan myynnistä ensi vuoden heinäkuussa, mutta toistaiseksi niitä on vielä saatavilla.

Back to the future -meiningillä, tulevaisuuden välineisiin voi totutella jo nyt, ja siirtyä bambu- tai paperivartisiin vanupuikkoihin. Markkinoilta löytyy myös silikonista valmistettuja kestovanupuikkoja, jotka voi pestä, ja joita voi käyttää yhä uudelleen ja uudelleen.

8. Kestokasvomaski

Korona on muuttanut maailmaa nopeassa ajassa aivan järkyttävän paljon. Se on tuonut mukanaan myös uuden varsinaiseen tautiin liittymättömän ongelman: kadun varsilla lojuvat kertakäyttöiset muoviset kirurgin maskit.

Kertakäyttömaskeissa on paljon hyvää, ja niille on paikkansa. Niiden antama suojauksen taso on sertifioinneilla todennettavissa, ja ne sopivat äärimmäisen hyvin käytettäviksi mm. terveydenhuollossa, ja niille henkilöille jotka toimivat ihmisten parissa koko päivän.

Toisaalta, jos pystyy pitämään muihin ihmisiin riittävän turvavälin, voisiko olla mahdollista käyttää kestokasvomaskia, joka on valmistettu tekstiilistä? Se ei suojaa käyttäjäänsä tartunnalta, mutta toisaalta jokainen meistä voi olla oireeton taudinkantaja tietämättään, jolloin kestomaski suojaa kanssaihmisiämme tartunnoilta. Kestokasvomaskin voi heittää pyykinpesukoneeseen ja käyttää uudelleen. Sitten kirurginmaskit voi varata niihin hetkiin, kun niitä todella tarvitsee, ja muistaa hävittää ne vastuullisesti.

9. Kestohedelmäpussit

Pari vuotta sitten kun ruokakauppojen kassoilta poistettiin pienet muoviset hedelmäpussit, syntyi valtava kohu. Nykyään pusseja saa yhä hevi-osastolta, aivan kuten ennenkin. Eikä kovin montaa enää hirveästi harmita, että pikkupussit poistuivat kassoilta.

Tarjolla on myös biohajoavasta muovista valmistettuja pusseja. Mutta biohajoavan muovin ongelma on se, että vaikka biomuovi hajoaa tavallista muovia nopeammin, se ei tarkoita sitä, että pieni vihreä biopussi maatuisi banaaninkuoren lailla. Se ainoastaan hajoaa. Biomuovia ei myöskään saa kierrättää muovinkierrätyksessä, koska se heikentää muun muovin laatua.

Siirtymällä kestohedelmäpusseihin voit vähentää monen pienen muovipussin kuljettamista kotiin jokaiselta kauppareissulta. Jos ostat yksittäisiä kasviksia tai vaikka nipun banaaneja, ne pysyvät sen verran hyvin kasassa itsekseenkin, ettei niiden pakkaamiselle ole mitään tarvetta. Vaa’an tarran voi lätkäistä suoraan yksittäisten kasvisten kylkeen.

Kestohedelmäpusseja löytyy myynnistä useimmista ruokakaupoista, mutta niitä on helppoa valmistaa myös itse, esim. virkkaamalla verkkopussin, tai vaikkapa vanhoista valoverhoista ompelemalla.

10. Kieltäydy muovisista ilmaistuotteista

Kieltäydy ilmaiseksi jaettavista muovihärpäkkeistä. Kyse voi olla vaikkapa kahvilan kertakäyttöpillistä, tai kahvin sekoittimesta, työpaikan kertakäyttömukista, ilmaiseksi jaettavista pinsseistä tai avainketjuista, tai vaikkapa siitä parinkymmenen sentin muovikassista pienen ja laukkuun mahtuvan ostoksen yhteydessä.

Kieltäytyminen on yksi nopeimmista ja tehokkaimmista tavoista vähentää kertakäyttötuotteiden kysyntää, ja kieltäytyminen on aina mahdollista tehdä kohteliaasti ja muita kunnioittaen.

11. Muovittomat vaatteet

Pikamuoti on trendikästä ja edullista. Usein vaatteet kuitenkin tuottavat pettymyksiä kulahtamalla tai nyppyyntymällä jo ensimmäisessä pesussa. Edullisten keinokuituisten (lue: muovisten) tekstiilien raaka-aineiden suurimpana ongelmana on, että niitä ei ole valmistettu kestämään.

Keinokuituisten vaatteiden kierrättäminen on materiaaliseosten vuoksi vaivalloista, ja usein lopputuloksena vaatteen oikea loppusijoituspaikka on sekajäte. Panostamalla luonnonmateriaaleista valmistettuihin vaatteisiin, ja huolehtimalla keinokuituisten vaatteiden oikeaoppisesta vaatehuollosta, vähennät muoviroskan tuottamista pitkässä juoksussa.

Tällä hetkellä Ihme Ituhipin Instagramin puolella on käynnissä myös Zero Waste syyskuun henkeen sopiva arvonta, jossa voit voittaa Pilke Suomen metalliset Ikipillit itsellesi ja kaverille, ja ottaa askeleen kohti muovitonta elämää.

Psst. Pilke Suomella on käynnissä myöskin Ikipilli- metallipillin lanseerauskampanja, ja – 24% tutustumistarjous!

-Anna

______________________________________

Luitko jo?

Mikä Zero Waste syyskuu?

Miten luoda ekologinen zero waste kylpyhuone? – 21 VINKKIÄ

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Kierrättämäsi muoviroska voi päätyä osaksi valtameren jätepyörrettä – Metallipilli & 10 muuta keinoa muoviroskan selättämiseen appeared first on Ihme ituhippi.