Paakari, muoviton leipämaakari

Paakari, muoviton leipämaakari

Ennen joulua leivoin innokkaasti leipää pariin otteeseen viikossa. Leipomisen suhteen omaan kaksi vasenta kättä ja olen aina kokenut pientä kauhua jauhoja, hiivaa ja leivinjauhetta kohtaan. Tästä huolimatta syksyllä, ja nyt taas keväällä olen havahtunut siihen, miten näppärää leipominen toisaalta on, jos vaan jaksaa vaivautua, eikä siihen edes mene lopulta niin paljon aikaa kun alun kangertelun jälkeen oppii käsittelemään raaka-aineita.

Kotona leipomisen ehdottomat plussa puolet on, että tulee hyvää ja halapaa. Myöskään et tule raahanneeksi turhaan pieniä muovipusseja kaupasta kotiin, ja tiedät täsmälleen mitkä leivän ainekset ovat, ilman ainoatakaan mystistä lisäainetta. Sitten tietenkin ihan vaan tavallisen ihmisen näkökulmasta kotona leijuva tuoreen lämpimän leivän tuoksu on vaan.. ahh. -Eikä sen pyöräyttämiseenkään mene vajaata varttia enempää, tosin uunissa ollessa vahtimiseen sitten meneekin hetki.

Seuraavassa esittelen maailman näppärimmän leipäreseptin jolla olen itse leiponut tosi usein. Ainoa ongelma kyseisessä leivässä on ehkä itselleni ollut, että vaikka sisus onkin ihanan pehmoinen, kuori tuppaa aina olemaan kuin tiiltä. Olen miettinyt josko kananmunalla voitelu ennen uuniin laittamista voisi auttaa ratkaisemaan probleemia, tai pitäisikö taikina tyyliin lykätä kattilaan kannen alle kypsymään, mutta tämän asian selvittämisen kanssa olen yhä vähän vaiheessa ja toimii se nykyisellä kovallakin kuorella. Onpahan ainakin luonnetta.

Maailman helpoin leipä

  • 7dl venhnäjauhoja
  • 1 pussi kuivahiivaa
  • 1-2 teelusikallista suolaa
  • 3,5 dl lämmintä vettä
  • Maun mukaan auringonkukan siemeniä
  • Oliiviöljyä taikinan käsistä irrottamiseen

Ohje: 

1. Kaada lämmin vesi kulhoon ja hulauta mukaan kuivahiiva. Sekoita kunnes kuivahiiva on sulanut.

2. Heivaa mukaan jauhot, suola ja siemenet. Sekoita lusikalla kiinteäksi taikinaksi, ja jos tunnet akuuttia tarvetta, niin vaivaa taikinaa hiukan. Mukaan voi myös oman maun mukaan heittää muita siemeniä, yrttejä, mausteita ja silputtuja pähkinöitä.

3. Jätä taikina nousemaan liinan alle noin tunniksi.

5. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen, lykkää leipomus sisään ja anna olla noin 1 tunti, kannattaa välissä testata haarukalla leivän keskeltä jääkö haarukkaan märkää taikinaa, eli onko leipä vielä valmis.

Tämän lisäksi olen aina välillä intoontunut paakaroimaan mokkapaloja, jotka jopa vajavaisella jauhopeukalollani tuppaavat aina onnistumaan kohtuullisen hyvin. Ehkä tärkein pointtini tässä postauksessa on, että kotona leipominen on edullisen hintalappunsa lisäksi yllättävän vaivatonta, ja sitä ei aina tule ajatelleenksi, mutta se säästää myös tuotetun muoviroskan määrää.

Tunnetko ratkaisua tiiliseen leivänpintaan? Jaa viisautesi kommenteissa 🙂

-Anna

_________________

Luitko jo?

Kokemuksiani mutteripannusta – vanhassa vara parempi

22 vinkkiä zero wasten aloitukseen



12 thoughts on “Paakari, muoviton leipämaakari”

  • Ennen leivoin usein gluteenitonta leipää (koska kauppojen valikoimat on plääh), sittemmin lopetin ennen kuin halkaisen hampaani juurikin siihen kovempaakin kovempaan kuoreen. Pitääpä jäädä seurailemaan, jos jollain olisi siihen vinkkiä!

    • Alempana kommenttiketjussa ehdotettiin kostutettua liinaa, jota täytyy itsekin kokeilla, koska se kuori todellakin on huomattavasti rouskeampi kuin mihin on tottunut. Nimim. haava huulen sisäpinnalla

  • Ennen leivoin usein gluteenitonta leipää (koska kauppojen valikoimat on plääh), sittemmin lopetin ennen kuin halkaisen hampaani juurikin siihen kovempaakin kovempaan kuoreen. Pitääpä jäädä seurailemaan, jos jollain olisi siihen vinkkiä!

    • Alempana kommenttiketjussa ehdotettiin kostutettua liinaa, jota täytyy itsekin kokeilla, koska se kuori todellakin on huomattavasti rouskeampi kuin mihin on tottunut. Nimim. haava huulen sisäpinnalla

  • Haa, vois olla ihan kokeilemisen arvoinen senkin takia, ettei tarvi liata sormia siihen ärsyttävän tarttuvaiseen taikinaan vaan koko homma hoituu siististi tossa astiassa alusta loppuun! 😀 Nimim. eniten leipomisessa ottaa päähän se taikinan koskettelu

    • Joo, ite teen aina kulhossa lusikalla sekoittaen, koska siihen että koittaa pestä tahmeaa taikinaa irti käsistä menee geologinen ajanjakso. Kannattaa ehdottomasti kokeilla 🙂 

  • Haa, vois olla ihan kokeilemisen arvoinen senkin takia, ettei tarvi liata sormia siihen ärsyttävän tarttuvaiseen taikinaan vaan koko homma hoituu siististi tossa astiassa alusta loppuun! 😀 Nimim. eniten leipomisessa ottaa päähän se taikinan koskettelu

    • Joo, ite teen aina kulhossa lusikalla sekoittaen, koska siihen että koittaa pestä tahmeaa taikinaa irti käsistä menee geologinen ajanjakso. Kannattaa ehdottomasti kokeilla 🙂 

  • Kannattaa kokeilla leivän käärimistä liinaan heti kun tulee uunista, mun sämpylöitä on ainakin vähän pehmittäny! En tiedä auttaisko, jos liinaa kevyesti kostuttaa ennen kuin käärii sen leivän päälle?

    • Tätä täytyy yrittää kun seuraavan kerran tulen leiponeeksi, sillä olen tiiliskivikuoren kanssa niin ihmeissäni, että kaikki poppaskonstit ovat todella tervetulleita! 🙂 

  • Kannattaa kokeilla leivän käärimistä liinaan heti kun tulee uunista, mun sämpylöitä on ainakin vähän pehmittäny! En tiedä auttaisko, jos liinaa kevyesti kostuttaa ennen kuin käärii sen leivän päälle?

    • Tätä täytyy yrittää kun seuraavan kerran tulen leiponeeksi, sillä olen tiiliskivikuoren kanssa niin ihmeissäni, että kaikki poppaskonstit ovat todella tervetulleita! 🙂 

Leave a Reply

Your email address will not be published.