Miten niin palmuöljy on pahasta?
Jos olet jossain vaiheessa margariinia, pikaruokaa, sipsejä tai vaikka kahvikeksejä ostaessasi tullut vilkaisseeksi tarkemmin pakkauksen ainesosaluetteloa, huomaat useiden tuotteiden pakkauksista öljynä kurkistavan palmuöljyn. Pääosin Indonesiassa ja Malesiassa tuotettavaa palmuöljyä saadaan öljypalmu-kasvin hedelmistä, ja sitä käytetään ruokatuotteisiin sekä biodieselin valmistukseen. Miksi etenkin ruokateollisuus on innostunut palmuöljystä? -Öljy on luontaisesti kiinteässä muodossa huoneenlämmössä. Myöskin palmuöljy on esim. voihin tai oliiviöljyyn verrattuna halpaa kuin saippua. Ja miksi palmuöljyä pitäisi välttää, jos se on kerran kätevää ja edullista?
Miksi palmuöljy on haitallista, ja miksi palmuöljyä pitäisi välttää?
Ensinnäkin mitä tulee ruokatuotteisiin, palmuöljy on pääosin tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa joka on haitallista sydänterveyttä ajatellen. Seuraava ongelma on, että ainakin Maaseudun tulevaisuudessa julkaistun artikkelin mukaan palmuöljy aiheuttaa syöpää, johtuen korkeisiin lämpötiloihin kuumennettaessa syntyvistä karsinogeenisista yhdisteistä, eikä palmuöljyn kuluttamista suositella alle 18-vuotiaille tai imeväisille. Suurimman osan käyttämästään kovasta rasvasta ihmiset saavat eläinperäisistä tuotteista. Tyydyttymätön eli pehmeä rasva saadaan yleensä kasviperäisistä tuotteista, enkä näe mitään erityistä syytä tukkia verisuonia enempää kuin välttämätöntä.
Suurin osa palmuöljyä sisältävistä valmistuotteista voitaisiin valmistaa laadukkaammistakin raaka-aineista kuluttajahintaan tai tuotteen makuun merkittävästi vaikuttamatta. Tehokkain tapa välttää palmuöljyä olisi luontaisesti tehdä kaikki ruoka itse kotona. Kuitenkin rehellisesti ainakaan itsessäni ei riitä lauantai-aamuna puhtia alkaa leipomaan keksejä vain autuasta teehetkeä varten, joten valmiiden keksien ostaminen on helpompaa. Ja vaikka keksit ja tee eivät olekaan mitään himoterveysintoilijan valmistautumista bikini fitness -kisoihin, siitä huolimatta on ihan hyvä idea pyrkiä fiksumpiin valintoihin edes kategorian sisällä.
Seuraava merkittävä syy palmuöljyn haitallisuudelle on juurikin se viljely itsessään, ja sen ympäristövaikutukset. Kaakkois-Aasiassa jossa tarkoitukseen soveltuja palmuja kasvatetaan on luonnostaan uskomattoman rikas ja monipuolinen luonto, ja huimia sademetsiä. Joka tapauksessa näitä sademetsiä jotka jo itsessään sitovat hiilidioksidia ja toimivat eläin- ja kasvilajeille koteina, kaadetaan aika surutta palmuöljyplantaasien tieltä. Tämä siksi, että sademetsät eivät varsinaisesti tuota mitään taloudellisesti mitattavaa toisin kuin palmut.
Esimerkiksi Singaporessa orangit ovat isossa vaarassa menehtyä sukupuuttoon laajoista metsänhakkuista johtuen. Ympäristönäkökulmasta seuraava iso ongelma on palmuöljystä valmistettu biodiesel. Esim. turvemaalla kasvatettu palmuöljy tuottaa jopa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin muuten likaisena pidetyn hiilen polttaminen.
Eli pähkinänkuoressa, tsekkaa tuote ennen ostopäätöksen tekemistä. Myöskin ottamalla valmistajaan yhteyttä ja toivomalla että oman suosikkituotteen saisi ilman palmuöljyä saattaa auttaa asiassa.
-Anna
__________________
Luitko jo?
Kartta sertifikaattiviidakkoon
Vaikuttaako ikäluokka ekologisuuteen?
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Kuva: Phys.Org.
Kuva: Star2.com
Nämä tektissä esiin nostamasi asiat ovat niitä, jotka yleensä nousevat ensimmäisenä ihmisten ajatuksiin kun puhutaan palmuöljystä. Mutta suosittelisin lämpimästi tutustumaan myös “kolikon toiseen puoleen”. Itse olen halunnut selvittää aasiaa perinpohjaisesti ja olen huomannut että palmuöljyä mustamaalataan surutta, selvittämättä tosiasioita. On erityisen tärkeää että palmuöljy asiaa tuodaan, niin ympäristö kuin terveyskysymykset sen ympärillä kestävät hyvin kyllä päivän valon 🙂
Tässä mm yksi asiaa hyvin valaiseva kirjoitus Olli Postilta: https://www.supermarketsurvival.fi/maailman-kaytetyin-oljy-jota-kukaan-ei-tunne/
Kiitos kommentistasi, ihanaa keskustella kiinnostavasta aiheesta! Olen itsekin Olli Postin blogin ystävä ja kieltämättä hänellä on hyviä pointteja, ja luontaisesti kovassa muodossa oleva palmuöljy tosiaan on parempi vaihtoehto kuin esim. rypsiöljyn hydrogenointi alkulähteestään erittäin kaukaiseksi kiinteäksi materiaksi. Suurin ongelma jonka palmuöljyn kanssa koen olevan, on, että vain hyvin pieni osa, noin 15% markkinoilla olevasta palmuöljystä on sertifioitua pitäen kiinni ekologisesti kestävästä tuotannosta, joka jättää jäljelle suurimman osan markkinoilla olevasta palmuöljystä eli 85% sertifioimattomaksi ja ympäristön kannalta vähintään kyseenalaiseksi, ja niin kauan kuin ihmiset suostuvat kuluttamaan sertifioimatonta palmuöljyä ruokateollisuus pääsee kuin koira veräjästä palmuöljyn vastuuttoman tuotannon suhteen samalla maksimoidessaan voittonsa yhdellä maailman edullisimmista kasviöljyistä. Kuten Postikin mainitsee, ison teollisuuden rahanahneuden ja hippien uikutuksen vastakkainasettelussa ei myöskään ole mitään järkeä, sillä se ajaa meidät vielä kauemmaksi ratkaisusta joka olisi saavutettavissa molempien leirien yhteistyöllä.
Ympäristönäkökulman lisäksi oma syyni vältellä palmuöljyä kiteytyy Postinkin mainitsemaan terveellisyysongelmaan, että suurin osa teollisuuden käyttämästä palmuöljystä on joko raffinoitua tai pahimmassa tapauksessa vielä erikseen kovetettua. Raffinoinnin eli korkeaan lämpötilaan kuumentamisen tuloksena öljy menettää sisältämiään ravintoaineita jotka kylmäpuristetussa öljyssä olisivat vielä mukana, ja kuumentamisen yhteydessä syntyy myös karsinogeeneja. Samasta syystä suurin osa terveystietoisista ihmisistä ostaa kylmäpuristettua oliivi- ja kookosöljyäkin. Ja koska palmuöljystä harvemmin suuren firman massatuotteen ainesosaluettelossa mainitaan että kyse olisi kylmäpuristetusta palmuöljystä, varovaisuusperiaatteella oletan aina pahinta ellei käsitystäni erikseen joko pakkauksessa tai firman tiedotuskanavissa kumota.
Näillä perusteilla palmuöljy ei ainakaan toistaiseksi saa omassa kirjassani synninpäästöä. Toisaalta jos palmuöljyä kuluttaa, suosittelen tietenkin tukemaan firmoja jotka käyttävät tuotteissaan sertifioitua palmuöljyä sen ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Esimerkiksi muistaakseni ainakin Violifen vegaaniset juustot käyttävät sertifioitua palmuöljyä, mutta toisaalta henkilökohtaisesti tarvitessani kulutan mieluummin oikeaa juustoa kuin ultimaalisen prosessoitua juustonkaltaista tuotetta. Pieni ilmastosynti tämäkin 🙂
Ohessa aiheesta vielä kiintoisa artikkeli The Guardianista liittyen palmuöljyn sertifiointiin, haastattelussa maailman suurimman sertifiointielimen RSOPn puheenjohtaja: https://www.theguardian.com/sustainable-business/sustainable-palm-oil-successful-rspo-certification
Nämä tektissä esiin nostamasi asiat ovat niitä, jotka yleensä nousevat ensimmäisenä ihmisten ajatuksiin kun puhutaan palmuöljystä. Mutta suosittelisin lämpimästi tutustumaan myös “kolikon toiseen puoleen”. Itse olen halunnut selvittää aasiaa perinpohjaisesti ja olen huomannut että palmuöljyä mustamaalataan surutta, selvittämättä tosiasioita. On erityisen tärkeää että palmuöljy asiaa tuodaan, niin ympäristö kuin terveyskysymykset sen ympärillä kestävät hyvin kyllä päivän valon 🙂
Tässä mm yksi asiaa hyvin valaiseva kirjoitus Olli Postilta: https://www.supermarketsurvival.fi/maailman-kaytetyin-oljy-jota-kukaan-ei-tunne/
Kiitos kommentistasi, ihanaa keskustella kiinnostavasta aiheesta! Olen itsekin Olli Postin blogin ystävä ja kieltämättä hänellä on hyviä pointteja, ja luontaisesti kovassa muodossa oleva palmuöljy tosiaan on parempi vaihtoehto kuin esim. rypsiöljyn hydrogenointi alkulähteestään erittäin kaukaiseksi kiinteäksi materiaksi. Suurin ongelma jonka palmuöljyn kanssa koen olevan, on, että vain hyvin pieni osa, noin 15% markkinoilla olevasta palmuöljystä on sertifioitua pitäen kiinni ekologisesti kestävästä tuotannosta, joka jättää jäljelle suurimman osan markkinoilla olevasta palmuöljystä eli 85% sertifioimattomaksi ja ympäristön kannalta vähintään kyseenalaiseksi, ja niin kauan kuin ihmiset suostuvat kuluttamaan sertifioimatonta palmuöljyä ruokateollisuus pääsee kuin koira veräjästä palmuöljyn vastuuttoman tuotannon suhteen samalla maksimoidessaan voittonsa yhdellä maailman edullisimmista kasviöljyistä. Kuten Postikin mainitsee, ison teollisuuden rahanahneuden ja hippien uikutuksen vastakkainasettelussa ei myöskään ole mitään järkeä, sillä se ajaa meidät vielä kauemmaksi ratkaisusta joka olisi saavutettavissa molempien leirien yhteistyöllä.
Ympäristönäkökulman lisäksi oma syyni vältellä palmuöljyä kiteytyy Postinkin mainitsemaan terveellisyysongelmaan, että suurin osa teollisuuden käyttämästä palmuöljystä on joko raffinoitua tai pahimmassa tapauksessa vielä erikseen kovetettua. Raffinoinnin eli korkeaan lämpötilaan kuumentamisen tuloksena öljy menettää sisältämiään ravintoaineita jotka kylmäpuristetussa öljyssä olisivat vielä mukana, ja kuumentamisen yhteydessä syntyy myös karsinogeeneja. Samasta syystä suurin osa terveystietoisista ihmisistä ostaa kylmäpuristettua oliivi- ja kookosöljyäkin. Ja koska palmuöljystä harvemmin suuren firman massatuotteen ainesosaluettelossa mainitaan että kyse olisi kylmäpuristetusta palmuöljystä, varovaisuusperiaatteella oletan aina pahinta ellei käsitystäni erikseen joko pakkauksessa tai firman tiedotuskanavissa kumota.
Näillä perusteilla palmuöljy ei ainakaan toistaiseksi saa omassa kirjassani synninpäästöä. Toisaalta jos palmuöljyä kuluttaa, suosittelen tietenkin tukemaan firmoja jotka käyttävät tuotteissaan sertifioitua palmuöljyä sen ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Esimerkiksi muistaakseni ainakin Violifen vegaaniset juustot käyttävät sertifioitua palmuöljyä, mutta toisaalta henkilökohtaisesti tarvitessani kulutan mieluummin oikeaa juustoa kuin ultimaalisen prosessoitua juustonkaltaista tuotetta. Pieni ilmastosynti tämäkin 🙂
Ohessa aiheesta vielä kiintoisa artikkeli The Guardianista liittyen palmuöljyn sertifiointiin, haastattelussa maailman suurimman sertifiointielimen RSOPn puheenjohtaja: https://www.theguardian.com/sustainable-business/sustainable-palm-oil-successful-rspo-certification
On hyvä käydä keskustelua palmuöljystä, samoin kuin monesta muustakin asiasta. Saanen kertoa tässä omia näkemyksiäni palmuöljystä.
Punainen palmuöljy ja tavallinen palmuöljy valmistetaan öljypalmun hedelmän lihasta puristamalla. Punainen palmuöljy valmistetaan siten, että siinä pystytään säilyttämään arvokas karoteeni, joka antaa sen punaisen värin.
Palmuöljyn valmistamiseen liittyy ainakin kaksi haastetta, jotka eivät kovin paljoa eroa, onko kysymyksessä tavallinen vai punainen palmuöljy. Tietysti ensimmäinen haaste on ympäristö. Sademetsää on kaadettu palmuöljyn runsaan kysynnän takia. Puolustukseksi on kuitenkin syytä todeta, että mikäli palmuöljyä ei olisi, tilalle käytettävät muut kasvirasvat olisivat vaatineet maata paljon enemmän. Tein sellaisen laskelman, jossa vertasin kunkin kasvirasvan kulutusta ja vaadittua maa-alaa, saadakseni arvion siitä, miten paljon maata tarvittaisiin palmuöljyn korvaamiseen.
Palmuöljyn viljelyala on nyt noin 17 miljoonaa hehtaaria. Jos sitä vertaa kaikkeen maatalousmaahan ja vaikkapa sademetsien kokonaispinta-alaan, maatalousmaasta se on noin 0,4 % ja verrattuna sademetsiin 1,9 %. Sen lehtipinta-alaindeksi on jotain 5,6, joka vastaa suunnilleen sademetsän vastaavaa. Palmuöljyviljelmät imevät hiilidioksidia ja luovuttavat happea yli 8 kertaisen määrän, verrattuna peltoviljelyyn. Viljely on monivuotista, joka säästää lannoitteita ja pitää maaperän kunnossa. Korvaava viljely muilla yleisimmillä lajikkeilla vaatisi viljelyalaa laskelmani mukaan noin 120 miljoonaa hehtaaria, joka suurimmalta osin olisi yksivuotista peltoviljelyä.
Viimeisimpinä vuosina sademetsiä on kaadettu eniten karjatalouden, soijan, puun tuotannon ja palmuöljyn takia. Prosentuaaliset keskinäiset suhteett kunkin ryhmän aiheuttamasta metsäkadosta kertovat kuvaavasti, mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Karjatalous 77,2 %, soija 9,7 %, puun hankinta 7,7 % ja palmuöljy 5,4 %.
Ihmiskunnan väkimäärä jatkaa kasvuaan. Samoin kasvaa elintaso. Nämä tuovat haasteita ilmastolle, vesistöille, maankäytölle ja elintarviketuotannolle. Ilmastonmuutoksen suhteen melko yleisesti hyväksytty asian on se, että ilmakehässä on liikaa hiiltä. Helsingin yliopiston metsätieteen dosentti Veli Pohjonen kirjoitti 27.11.17 mielenkiintoisen artikkelin Helsingin Sanomissa.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005465158.html
Hän tarjosi kestäväksi ratkaisuksi metsien tuntuvaa lisäämistä. Lisäämällä metsiä 6,2 miljoonaa neliökilometriä, voitaisiin ilmakehästä siirtää näihin metsiin 150 miljardia tonnia hiiltä. Mikäli palmuöljyn käyttöä lisätään ja pellolla viljeltyjen öljyjen käyttöä vähennetään, voitaisiin nämä vapautuvat peltoalat muuttaa metsiksi. Mikäli vielä lihansyöntiä korvattaisiin hyönteisruualla, voitaisiin soijan viljelyä vähentää. Samalla korvaamalla soijaöljy palmuöljyllä, säästyisi maata 11 kertainen määrä. Iso osa soijaviljelmistä perustetaan nykyään kaatamalla metsiä Amazonilla.
Maailman maaperä köyhtyy pelottavaa vauhtia, joka johtuu tehoviljelystä. Luonnon kannalta olisi kestämätön ratkaisu hyljätä palmuöljy ja korvata se pelloilla kasvatetuilla kasvirasvoilla. Minun mielestäni eläinrasvat ovat laadultaan erinomaisia, ainakin kun eläimet on ruokittu luonnollisella tavalla. Sen lisätuottaminen niin mittavassa määrässä, kuin palmuöljyn korvaaminen vaatii, on mielestäni liian suuri haaste luonnolle. Onhan jo nyt karjatalouden kuormitus koko maatalousmaasta 70-80 % laskutavasta riippuen.
Palmuöljyn kasvattamisen kehittäminen luontoa säästävämpään suuntaan on paljon helpommin saavutettavissa, kuin sen korvaaminen paljon enemmän maa-alaa vaativalla ja maaperää köyhdyttävällä peltoviljelyllä. Oikea ratkaisu on palmuöljyn kunnollinen sertifioiminen ja siinä on edistytty hyvin.
Toinen haaste liittyy palmuöljyn korjuuseen ja oikeanlaiseen valmistukseen. Hedelmät tulee korjata hellävaraisesti ja viedä nopeasti steriloitavaksi, jotta lipaasientsyymin toiminta pystytään ehkäisemään. Öljypalmun hedelmän sisältämä lipaasi, jouduttuaan kosketuksiin hedelmässä olevan öljyn kanssa, alkaa hajottamaan triglyseredejä vapaiksi rasvahapoiksi ja monoglyserideiksi. Nämä ovat epäedullisia öljyn laadun kannalta. Oikeat menetelmät korjuussa ja valmistuksessa takaavat palmuöljyn korkean laadun.
Tällä videolla esitellään miksi Bonred-öljyn arvot ovat errityisen alhaisia.
https://drive.google.com/file/d/1Yl_Yxf7Gar3amOrRTjAADHqaCR-9i1DT/view
Kieltämättä tuo esille nostamasi fakta siitä, että palmuöljyn viljely on energia- ja tilatehokkaampaa kuin esim. rypsiöljyn viljely on täysin totta. Itse en käytä kuin oliivi-, kookosöljyjä sekä voita, niin vähän ehkä keulin ja jätin pohtimatta tosiaan tuon näkökulman jossa oletuksena on, että öljyä kuitenkin kuluu ruokateollisuduen tarpeisiin aina.
Oma näkemykseni tilatehokkuuden kannalta on, että emme välttämättä tarvitsisi tehokkaammin käytettyä viljelytilaa, jos onnistuisimme jakamaan tuotetun ruoan tasaisemmin ympäri maailmaa. Toki tämä ajatus on epärealistinen sarjassa love, peace and flower power, mutta fakta toki on yhä, että tuotetusta palmuöljystä 85% on sertifioimatonta, ja se myydään markkinoille joista se päätyy suurilta osin länsimaiseen ruokapöytään, ja länsimaisessa ruokapäydässä ei varsinaisesti ole ollut ruoasta pulaa enää vuosikymmeniin, ehkä hiukan päinvastoin sen liian helppo saatavuus on muodostunut kansanterveysongelmaksi. Ja taas mailla jossa ruoasta on muutenkin pulaa, ei välttämätä ole varaa ostaa ruoan tuotantoon edes sitä halpaa palmuöljyä tarvittavan suuria volyymeja, etenkään sertifioitua palmuöljyä. Kansanterveyden näkökulmasta mitä tulee raffinoituun ja vielä alkuperäisestä kiinteästä lähtökohdastaan teollisesti kovetettuun palmuöljyyn, se taas on jo erittäin kaukana sertifioidusta kylmäpuristetusta palmuöljystä, koska valitettavasti ensin mainittu on halvempaa, sitä on enemmän saatavilla ja se sopii paremmin teollisuuden tarkoituksiin.
Sertifioidun palmuöljyn suhteen olen huomattavasti myötämielisempi, sillä ympäristön näkökulmasta sertifikaatin vaatimilla tavoin kasvatettu palmuöljy ei olisi erityisen yhtä suuri rasite alueen ekosysteemeille verrattuna sertifioimattomaan versioon. Kuitenkin elämme todellisuudessa, jossa sertifioitu öljy on sertifioimatonta kalliimpaa, joten ruokateollisuus ei sitä suuremmassa skaalassa juuri käytä, jolloin sademetsätuhot ovat yhä ongelma, ja koen että sertifioimattoman palmuöljyn ostaminen tukee tätä kestämätöntä teollisuuden alaa. Toki mitä tulee metsäkatoon, kuten mainitsitkin karjatalous on suurin ongelma, ja siihen verrattuna palmuöljystä itkeminen on kieltämättä hiukan näpertelyä. Mutta toisaalta uskon, että vaikka meillä on polttavampiakin ongelmia kuin palmuöljyn tuotanto, se ei tarkoita etteikö tiedostava kuluttaja voisi tukea arvojensa mukaista tuotantoa useammallakin eri tuotannon alalla kuin vain yhdellä.
Olemme samaa mieltä kanssasi juurikin palmuöljyn sertifioinnin tarpeesta, ja olen itsekin iloinen että asia edistyy. Toisaalta tämä sertifiointi omasta näkökulmastani katsottuna edistyy kuluttajan toimesta yhä välttelemällä sertifioimattomasta öljystä valmistettuja tuotteita, jotka edustavat 85% prosenttia käytetystä palmuöljystä ja tukemalla sertifioitua vaihtoehtoa. Vähän sama kuin minkä tahansa astianpesuaineen kanssa, ostamalla sertifioitua ekologisempaa vaihtoehtoa ja jättämällä sertifioimaton hyllyyn sitä kantaa oman riisinjyvänsä kekoon. Palmuöljyn kohdalla valitettavaa on tosin se 15% sertifioidun öljyn osuus, mutta toivoaksemme se kasvaa vielä tulevaisuudessa.
On hyvä käydä keskustelua palmuöljystä, samoin kuin monesta muustakin asiasta. Saanen kertoa tässä omia näkemyksiäni palmuöljystä.
Punainen palmuöljy ja tavallinen palmuöljy valmistetaan öljypalmun hedelmän lihasta puristamalla. Punainen palmuöljy valmistetaan siten, että siinä pystytään säilyttämään arvokas karoteeni, joka antaa sen punaisen värin.
Palmuöljyn valmistamiseen liittyy ainakin kaksi haastetta, jotka eivät kovin paljoa eroa, onko kysymyksessä tavallinen vai punainen palmuöljy. Tietysti ensimmäinen haaste on ympäristö. Sademetsää on kaadettu palmuöljyn runsaan kysynnän takia. Puolustukseksi on kuitenkin syytä todeta, että mikäli palmuöljyä ei olisi, tilalle käytettävät muut kasvirasvat olisivat vaatineet maata paljon enemmän. Tein sellaisen laskelman, jossa vertasin kunkin kasvirasvan kulutusta ja vaadittua maa-alaa, saadakseni arvion siitä, miten paljon maata tarvittaisiin palmuöljyn korvaamiseen.
Palmuöljyn viljelyala on nyt noin 17 miljoonaa hehtaaria. Jos sitä vertaa kaikkeen maatalousmaahan ja vaikkapa sademetsien kokonaispinta-alaan, maatalousmaasta se on noin 0,4 % ja verrattuna sademetsiin 1,9 %. Sen lehtipinta-alaindeksi on jotain 5,6, joka vastaa suunnilleen sademetsän vastaavaa. Palmuöljyviljelmät imevät hiilidioksidia ja luovuttavat happea yli 8 kertaisen määrän, verrattuna peltoviljelyyn. Viljely on monivuotista, joka säästää lannoitteita ja pitää maaperän kunnossa. Korvaava viljely muilla yleisimmillä lajikkeilla vaatisi viljelyalaa laskelmani mukaan noin 120 miljoonaa hehtaaria, joka suurimmalta osin olisi yksivuotista peltoviljelyä.
Viimeisimpinä vuosina sademetsiä on kaadettu eniten karjatalouden, soijan, puun tuotannon ja palmuöljyn takia. Prosentuaaliset keskinäiset suhteett kunkin ryhmän aiheuttamasta metsäkadosta kertovat kuvaavasti, mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Karjatalous 77,2 %, soija 9,7 %, puun hankinta 7,7 % ja palmuöljy 5,4 %.
Ihmiskunnan väkimäärä jatkaa kasvuaan. Samoin kasvaa elintaso. Nämä tuovat haasteita ilmastolle, vesistöille, maankäytölle ja elintarviketuotannolle. Ilmastonmuutoksen suhteen melko yleisesti hyväksytty asian on se, että ilmakehässä on liikaa hiiltä. Helsingin yliopiston metsätieteen dosentti Veli Pohjonen kirjoitti 27.11.17 mielenkiintoisen artikkelin Helsingin Sanomissa.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005465158.html
Hän tarjosi kestäväksi ratkaisuksi metsien tuntuvaa lisäämistä. Lisäämällä metsiä 6,2 miljoonaa neliökilometriä, voitaisiin ilmakehästä siirtää näihin metsiin 150 miljardia tonnia hiiltä. Mikäli palmuöljyn käyttöä lisätään ja pellolla viljeltyjen öljyjen käyttöä vähennetään, voitaisiin nämä vapautuvat peltoalat muuttaa metsiksi. Mikäli vielä lihansyöntiä korvattaisiin hyönteisruualla, voitaisiin soijan viljelyä vähentää. Samalla korvaamalla soijaöljy palmuöljyllä, säästyisi maata 11 kertainen määrä. Iso osa soijaviljelmistä perustetaan nykyään kaatamalla metsiä Amazonilla.
Maailman maaperä köyhtyy pelottavaa vauhtia, joka johtuu tehoviljelystä. Luonnon kannalta olisi kestämätön ratkaisu hyljätä palmuöljy ja korvata se pelloilla kasvatetuilla kasvirasvoilla. Minun mielestäni eläinrasvat ovat laadultaan erinomaisia, ainakin kun eläimet on ruokittu luonnollisella tavalla. Sen lisätuottaminen niin mittavassa määrässä, kuin palmuöljyn korvaaminen vaatii, on mielestäni liian suuri haaste luonnolle. Onhan jo nyt karjatalouden kuormitus koko maatalousmaasta 70-80 % laskutavasta riippuen.
Palmuöljyn kasvattamisen kehittäminen luontoa säästävämpään suuntaan on paljon helpommin saavutettavissa, kuin sen korvaaminen paljon enemmän maa-alaa vaativalla ja maaperää köyhdyttävällä peltoviljelyllä. Oikea ratkaisu on palmuöljyn kunnollinen sertifioiminen ja siinä on edistytty hyvin.
Toinen haaste liittyy palmuöljyn korjuuseen ja oikeanlaiseen valmistukseen. Hedelmät tulee korjata hellävaraisesti ja viedä nopeasti steriloitavaksi, jotta lipaasientsyymin toiminta pystytään ehkäisemään. Öljypalmun hedelmän sisältämä lipaasi, jouduttuaan kosketuksiin hedelmässä olevan öljyn kanssa, alkaa hajottamaan triglyseredejä vapaiksi rasvahapoiksi ja monoglyserideiksi. Nämä ovat epäedullisia öljyn laadun kannalta. Oikeat menetelmät korjuussa ja valmistuksessa takaavat palmuöljyn korkean laadun.
Tällä videolla esitellään miksi Bonred-öljyn arvot ovat errityisen alhaisia.
https://drive.google.com/file/d/1Yl_Yxf7Gar3amOrRTjAADHqaCR-9i1DT/view
Kieltämättä tuo esille nostamasi fakta siitä, että palmuöljyn viljely on energia- ja tilatehokkaampaa kuin esim. rypsiöljyn viljely on täysin totta. Itse en käytä kuin oliivi-, kookosöljyjä sekä voita, niin vähän ehkä keulin ja jätin pohtimatta tosiaan tuon näkökulman jossa oletuksena on, että öljyä kuitenkin kuluu ruokateollisuduen tarpeisiin aina.
Oma näkemykseni tilatehokkuuden kannalta on, että emme välttämättä tarvitsisi tehokkaammin käytettyä viljelytilaa, jos onnistuisimme jakamaan tuotetun ruoan tasaisemmin ympäri maailmaa. Toki tämä ajatus on epärealistinen sarjassa love, peace and flower power, mutta fakta toki on yhä, että tuotetusta palmuöljystä 85% on sertifioimatonta, ja se myydään markkinoille joista se päätyy suurilta osin länsimaiseen ruokapöytään, ja länsimaisessa ruokapäydässä ei varsinaisesti ole ollut ruoasta pulaa enää vuosikymmeniin, ehkä hiukan päinvastoin sen liian helppo saatavuus on muodostunut kansanterveysongelmaksi. Ja taas mailla jossa ruoasta on muutenkin pulaa, ei välttämätä ole varaa ostaa ruoan tuotantoon edes sitä halpaa palmuöljyä tarvittavan suuria volyymeja, etenkään sertifioitua palmuöljyä. Kansanterveyden näkökulmasta mitä tulee raffinoituun ja vielä alkuperäisestä kiinteästä lähtökohdastaan teollisesti kovetettuun palmuöljyyn, se taas on jo erittäin kaukana sertifioidusta kylmäpuristetusta palmuöljystä, koska valitettavasti ensin mainittu on halvempaa, sitä on enemmän saatavilla ja se sopii paremmin teollisuuden tarkoituksiin.
Sertifioidun palmuöljyn suhteen olen huomattavasti myötämielisempi, sillä ympäristön näkökulmasta sertifikaatin vaatimilla tavoin kasvatettu palmuöljy ei olisi erityisen yhtä suuri rasite alueen ekosysteemeille verrattuna sertifioimattomaan versioon. Kuitenkin elämme todellisuudessa, jossa sertifioitu öljy on sertifioimatonta kalliimpaa, joten ruokateollisuus ei sitä suuremmassa skaalassa juuri käytä, jolloin sademetsätuhot ovat yhä ongelma, ja koen että sertifioimattoman palmuöljyn ostaminen tukee tätä kestämätöntä teollisuuden alaa. Toki mitä tulee metsäkatoon, kuten mainitsitkin karjatalous on suurin ongelma, ja siihen verrattuna palmuöljystä itkeminen on kieltämättä hiukan näpertelyä. Mutta toisaalta uskon, että vaikka meillä on polttavampiakin ongelmia kuin palmuöljyn tuotanto, se ei tarkoita etteikö tiedostava kuluttaja voisi tukea arvojensa mukaista tuotantoa useammallakin eri tuotannon alalla kuin vain yhdellä.
Olemme samaa mieltä kanssasi juurikin palmuöljyn sertifioinnin tarpeesta, ja olen itsekin iloinen että asia edistyy. Toisaalta tämä sertifiointi omasta näkökulmastani katsottuna edistyy kuluttajan toimesta yhä välttelemällä sertifioimattomasta öljystä valmistettuja tuotteita, jotka edustavat 85% prosenttia käytetystä palmuöljystä ja tukemalla sertifioitua vaihtoehtoa. Vähän sama kuin minkä tahansa astianpesuaineen kanssa, ostamalla sertifioitua ekologisempaa vaihtoehtoa ja jättämällä sertifioimaton hyllyyn sitä kantaa oman riisinjyvänsä kekoon. Palmuöljyn kohdalla valitettavaa on tosin se 15% sertifioidun öljyn osuus, mutta toivoaksemme se kasvaa vielä tulevaisuudessa.