Miten luomuviini eroaa normaalista viinistä?
Olen viinin ystävä. Epäsäännöllisen säännöllinen suhteemme saa täyttymyksen pari kertaa kuukaudessa kun sokkailen itseni raskaamman urakan jälkeen kauppaan ihmettelemään mikä olisi tämän kerran valinta. Näin lämpimällä säällä valinta usein päätyy valkoviiniin tai rosé-viiniin, mutta suurimman osan vuodesta kulutuan mieluiten espanjalaisia ja italialaisia punaviinejä. Olen välillä pohtinut olisiko terveellisempää vaihtaa satunnainen nautiskelu luomuviineihin? Miten ne eroavat tavallisesta?
Aina välillä olen kuullut väitettä, että luomuviineistä ei saisi krapulaa, johtuen vähäisemmistä torjunta-ainejäämistä, mutta tämän suhteen olen aika skeptinen. Kyllähän juomalla saa krapulan aina jos ihan kunnolla lappaa, sillä alkoholihan se krapulan tuottaa eikä niinkään torjunta-aine? Eli ehkä viinin laatua tärkeämpi krapulantorjunnan hopealuoti olisi kuitenkin tylsästi se nautitun viinin määrä. Eli tuon väitteen leimaisin heti alkuun jo ihan höpöhöpöksi.
Luomuviineihin pätee sama kuin muuhunkin luomutuotettuun ruokaan, kaikki teolliset lannoitteet ja torjunta-aineet ovat kiellettyjä osana tuotantoprosessia. Kuitenkin mitä tulee viinin viljelyyn, luomuviinien viljelysprosessi ei välttämättä kuitenkaan aina eroa valtavasti normaalin viinin viljelyprosessista. Tämän lisäksi valmistusprosessin aikana lisätään samoja lisäaineita kuin ei-luomuihinkin viineihin. Kiintoisasti luomuviinien kohdalla Euroopan Unionin sallima lisäaineiden määrä luomuviinille olisi 30 lisäainetta, siinä missä normaalille viinille sallitaan 55 lisäainetta.
Viiniin lisätään säilyvyyden parantamiseksi useimmiten rikkioksidia, eli sulfiittia. Sulfiittia täytyy lisätä sitä enemmän, mitä enemmän sokeria viinissä on, joten sen vuoksi esimerkiksi valkoviineissä sitä on enemmän kuin punaviineissä. Ainakin Alkon oman infolehtisen mukaan, aina välillä rikkisulfideja syytetään viinipäänsäryn syyksi, mutta toisaalta samalla oman monopolimme toimesta selitetään kuinka suurimassa osaa tapauksia viinipäänsärky on vain psykkinen ilmiö. Anyhow, pointtina on, että ostamalla luomuviiniä et voi välttää krapulaa. Etkä myöskään täysin viinipäänsärkyä, koska rikkioksidia on luomuviinissä samalla tapaa, joskin säänneltynä hivenen vähemmän, kuin normaalissa viinissä. Sulfiitittomiakin viinejä löytyy markkinoilta, ja niillä voi isolla todennäköisyydellä ratkoa ainakin viinipäänsärkyä, joskaan edelleenkään krapulan välttämiseen ne tuskin toimivat.
Tämän lisäksi, jos oikein haluaa lähteä hifistelemään, on olemassa vielä biodynaamisesti tuotettua viiniä. Sen viljelyssä seurataan kuun ja tähtien asentoa. Ja ei, se ei ollut vitsi, vaan ihan tosissaan. Kuulemma maku on jotenkin erilainen kun oikeat toimenpiteet tekee oikeaan aikaan. Tosin sitä en ole koskaan maistanut, joten en osaa sen tarkempaa mielipidettä aiheesta muodostaa.
Mutta siis, kannattaako luomuviinin ostaminen? – Siinä mielessä kyllä, että viljelyssä käytetään ympäristöystävällisempiä torjuntaaineita, jotka teoriassa tuhoavat maaperää vähemmän pitäen sen kohtuullisen viljelykelpoisena jatkossakin. Tämän lisäksi omaan lasiisi ei pitäisi päätyä yhtä paljon torjuntainejäämiä kuin normaalin viinin kohdalla. Tämän lisäksi tietenkin viinissäsi pitäisi olla vähemmän lisäaineita kuin normaalissa viinissä. Toisaalta sulfiitteja löytyy yhtä lailla luomusta kuin normaalistakin, eli jos haluat vältellä viinipäänsärkyä, luomu tuskin on yhtä hyvä vaihtoehto kuin sulfiititon viini.
Ehkä kokeilunhaluisena kulinaristina ottaisin tämän lopputuloksen hiukan 50-50. En suuremmin oirehdi normaaleista viineistä, niin kauan kun niitä ei tule juotua liikaa, jolloin välitön terveyshyöty luomuviineistä on kohtuullisen minimaalinen.
Myöskin tykkään kokeilla erilaisten tilojen erilaisia viinejä eri puolilta maailmaa. Siinä mielessä lähikaupassani toistaiseksi tarjolla olevalla valikoimalla, ei luomuviineillä kahden pullon kuukausivauhdilla selvitä kuin enintään kolme-neljä kuukautta. Sen jälkeen tulisi lähteä otollisemmille etsintäapajille jos luomuviinin parissa haluaisi jatkaa tutkiskelua. Kuitenkin kun miettii sitä, että luonnollisesti haluaisin kehooni mahdollisimman vähän mystisiä lisäaineita joiden kohdalla en ole itse voinut olla tekemässä etiketin perusteella valintaa “kyllä tuolle, mutta ehdoton ei tuolle”, luomuviini tuntuisi silti olevan tästä näkökulmasta fiksuin valinta.
Millaisia kokemuksia sinulla on luomuviineistä?
-Anna
Kuva: Wine reflections, by Matt B
_________________
Luitko jo?
Ekologinen joulu – Uhka vai mahdollisuus?
Suosikkiviinini on luomu, mutta ei sen takia että se on luomu vaan rypäleen takia. Olen aivan ihasutnut viognier-rypäleseen ja tämä viini irtoaa kaupasta suht edullisesti. Se nyt vaan sattuu olemaan luomu. Käytössä se on ihan samanlaista kuin muutkin.
Viinipäänsärky lienee tieteellisesti tyrmätty ilmiö. Itsekin olen kärsinyt punaviinipäänsärystä, mutta kuin luin tästä tieteellisestä tyrmäyksestä päätin, että minä en enää kärsi punaviinipäänsärystä (koska siis ilmiötä ei oikeasti ole olemassa). JA BEHOLD! Sen jälkeen ei punaviinipäänsärkyä ole ollut! En tiedä kumpi on placeboa, särky vai säryttömyys.
Viimeksi kun kävin Alkossa joku toinen asiakas kyseli alkuviinejä. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Jos luomu ei ole tarpeeksi luomu tai uskoo sulfiittien päänsärkyä aiheuttavaan voimaan, niin kannattaa kokeilla alkuviiniä. Itse en ole sellaista kokeillut tai edes koskaan nähnyt.
Alkuviineistä en ole koskaan kuullutkaan. -Kaikkea tässä oppii. Ne on kai niitä joita Alkon henkilökunta käy ranskalaisella maatilalla polkemassa henkilökuntapäivillä ja neste pullotetaan välittömästi ilmaan ihmeellisempiä virpomisia. Tai näin ainakin haluaisin sen kuvitella. 😀
Tuo viinipäänsärky on muuten todella kiinnostava, sillä en yleensä koskaan kärsi siitä, paitsi jos tarjolla on viiniä jota pitää maistella mutta jota ei saa juoda. Silloin nämä muutama ruokalusikallinen viiniä aiheuttavat ihmeellisen päänsäryn, vaikka normaalisti lasillinen ei aiheuta mitään silloin kun siitä voi nautiskella rauhassa. Jännä. Veikkaan että siinä on käynnissä joku outo psykologinen reaktio.
En tiedä oletko joku ajatusten lukija vai mikä, kun onnistut aina kirjoittamaan mua kiinnostavan postauksen, terkuin Alkossa työharjoittelun tehnyt merkonomi. Luomu viineistä en sen enempää osaa sanoa, mutta pyrin niitä valitsemaan mahdollisimman usein.
Joskus olin kiinnostunut paleo-tyylisestä ruokavaliosta ja silloin luin että paras valinta on luomu punaviini, jossa on mahdollisimman vähän sokeria.
Eli sen mukaan, luomu olisi puhtaampaa 🙂
Juon sinänsä aika vähän, pullosta yleensä lasillisen noin kerran-kaksi kuussa. Mies saa huolehtia aina loppu pullosta. Toki välillä tulee tehtyä hyvää ruokaa ja juotua vähän enemmän. Punaviineistä uppoaa espanjalaiset, valkoviineistä riesling-rypäle. Toki maku muuttuu koko ajan, kun “vanhenee” niin viineissä kuin itsellä 😀
Yleensä teen markkinatutkimusta blogin aiheista varten viettämällä aikaa kunkin lukijan ikkunan alla kiikarien kanssa, se toimii mitä loistavimpana inspiraationa. 😀
Itse innostuin pohtimaan tätä uuden kesätyön johdosta jossa myyn viinejä ja muitakin alkoholeja, ja sitten tietenkin ihan siitä syystä, että luomu-jutut tietenkin aina kiehtovat itseäni. Tätä kirjoittaessani yllätyin eniten siitä miten paljon on luvallista lisätä lisäaineita viiniin ja että vain sulfiiteista tarvitsee ilmoittaa. Jotenkin olin aina aiemmin elänyt onnellisessa luulossa, että viinissä olisi vain käytettyjä viinirypäleitä, vettä ja sulfiitteja, joten olin hiukan ällikällä lyöty ja tähän perustuen koen että jatkossa saattaisin olla hiukan uteliaampi myös luomuviinien etsimisen kanssa.
Luomu- ja biodynaamisuus ovat saapuneet Suomeenkin jo siinä määrin, että sen puhtaudesta ja paremmuudesta “tavanomaiseen” viljelyyn verrattuna tuskin enää tarvitsee arpoa. Luomu/biodyn viineihin käytetty rikkimäärä on murto-osa “tavanomaisiin” verrattuna ja lisäksi on tärkeä tietää, että luomu/biodyn viineihin sallitut lisäaineet ovat luonnollisia aineita. Kun nautit luomu/biodyn viiniä ja aina vähintään saman verran vettä, niin saat viininautinnosta enemmän irti ja seuraava päiväsikin on TERVE. Terveydeksi! Marjut Langefeld