Tässä postauksessa käsittelen turhamaisuutta ja ekologisempaa minimalistin elämää. Olen miettinyt aihetta aina välillä. Turhamaisuus sanana liittyy mielestäni lähinnä sanontoihin “Rumat ne vaatteilla koreilee”, “Moni kakku päältä kaunis”. Kyseessä on jotenkin perisuomalainen ajatus, joka on iskostettu meihin jo pienenä. Koreilu, turhamaisuus, ja “tällääminen” ovat pahasta. Tärkeintä on vaan syödä kiltisti se harmaa kaurapuuro ja tehdä kovasti töitä.

Mielestäni turhamaisuuden paheksuminen kulkee jotenkin vähän käsi kädessä blondivitsien kanssa. Nainen (tai vaikka mieskin) joka huolehtii ulkonäöstään, ja tykkää kauniista asioista omaa jotenkin automaattisesti vain sen puolitoista aivosolua. Miksi ihmeessä näin olisi?

Tunnustan itse suoraan, että olen aivan helvetin turhamainen ihminen, enkä oikeastaan ole edes aikeissa muuksi muuttua. Uskon, että jokainen eläköön arkeaan omalla tavallaan. Alla selitän miksi.

Mistä turhamaisuus tuli mieleen?

Kirjoitan ekoilustani avoimesti, ja asetan sen osan itsestäni julkisesti ihmisten arvioitavaksi. Koen, että se aiheuttaa itselleni painetta jotenkin asettua siihen tiettyyn muottiin jota kuvittelen, että minulta odotettaisiin, mutta jota en ole. En ole mikään täydellinen ekoihminen. Olen enintään joku, joka todella yrittää, ja on toivottavasti siinä mielessä samaistuttava. Olen myös paljon muuta kuin vain ekobloggaaja. Olen tytär, sisar, kumppani, ystävä, koiranomistaja, juristi, lukutoukka, ahmatti, höpöttelijä ja nautiskelija.

Usein ajatellaan, että ulkonäköpaineet ovat sitä, että ulkopuolelta tulevien odotusten takia pitäisi näyttää jotenkin laitetummalta kuin itse haluaisi. Itse koen sen ehkä jotenkin toisinpäin, koska kuten kuka tahansa ihminen joka on antanut itsensä kritiikille avoimeksi, sitä alkaa vatvomaan tuntemattomienkin ihmisten reaktioita liikaa, ja pohtimaan että pitäisi asettua johonkin muottiin.

Itse ehkä lähinnä koen, että täydellisen ekoihmisen muotti on sellainen askeetti joka syö meditaatiota ja viherjauhetta omista nokkosista aamupalaksi, ja kieltäytyy turhamaisuuden maallisista iloista lounaaksi. Täysin luonnollinen. Sen seurauksena mietin, että näyttääköhän tämä 2nd hand paita nyt kuvassa jotenkin liian uudelta, että siitä voisi erehtyä. Tai että koskahan joku kuittaa siitä, että hän ei tarvitse kasvovoidetta tai shampoota yhtään mihinkään, koska hän on siten jotenkin huomattavasti ansioituneempi ekoilija.

Turhamaisuus ja minimalismi

Monelle minimalismi on sitä, että arjesta karsitaan ylimääräiset häiriötekijät, jotta olisi mahdollisuus keskittyä sellaisiin asioihin joista saa oikeasti nautintoa. Monelle tällaisia ylimääräisiä häiriötekijöitä ovat mm. meikkaaminen, liian useat vaatekappaleet, tai vaikkapa hiusten värjääminen.

Jos laittautumisesta ei erikseen nauti, silloinhan on ihan kiva vaan hankkiutua eroon sellaisesta asiasta elämässä joka ei tuota iloa. Toisaalta itse ainakin koen, että kauniit asiat ovat juuri niitä juttuja jotka piristävät elämääni, ja sen vuoksi en näe mitään syytä miksi ikinä edes kuvittelisin luopuvani juuri niistä asioista jotka tuovat minulle iloa. Jollekulle muulle hiusten värjäämisestä, meikkaamisesta, tai vaikka silittämistä vaativista paidoista luopuminen voi edustaa minimalismia, mutta itse kokisin sellaisen arjen hiukan ankeana ja askeettisena. Se olisi vähän kuin kirjoista tai kirjahyllystä luopuminen. Jollekulle se sopii, mutta ei minulle.

Turhamaisuus ja ekologisuus

Jos mietitään ekologisuutta, äärimmilleen vietynä Linkolahan on ihan oikeassa. Jos kukaan ei ikinä tee yhtään mitään, ja kaikki lakkaavat olemasta, maailma pelastuu. Teknisesti totta, mutta jos olemassaoloa ajattelisi vielä jatkaa edellä esitetyn ajatuksen lukemisen jälkeenkin, harvempi meistä haluaa edelleenkään asua sähköttömässä mökissä ilman vesijohtoja, ja pyyhkiä peräsimensä puuceessä rahkasammaleeseen. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat?

Etenkin vaateteollisuuden ja kosmetiikan kanssa uskon, että myös useat erilaiset ongelmat tulisi erottaa toisistaan, ja käsitellä niitä erillisinä ongelmina. Pikamuodin ongelmia ovat epäinhimilliset työolot, suuret hiilidioksidipäästöt sekä tekstiililannoitteiden ja käsittelykemikaalien ympäristöä tuhoava vaikutus.

Kosmetiikka puolestaan vilisee mikromuoveja, aiheuttaa terveysongelmia, ja sitä varten tuotetaan paljon muovipakkauksia. Todennäköisesti yksittäinen massatuotettu tuote saattaa kuitenkin omata valtavan skaalaetunsa vuoksi pienemmän hiilijalanjäljen kuin yksittäinen käsin tehty tuote, vaikka käsin tehty luonnonkosmetiikka olisikin muuten kaikilla mittareilla ekologisempaa ja vastuullisempaa.

Yllä olevat ongelmat ovat kuitenkin eri osa-alueita: on hiilijalanjälki, maaperän köyhtyminen, epäeettiset työolot, muovisaaste, sademetsien tuhoutuminen, jne.

Toisin sanoen siis: ilmastoteko ei ole aina sama asia kuin ekoteko. Ja ekoteko ei ole aina sama asia kuin ilmastoteko.

On hankalaa löytää ainoatakaan tuotetta joka ei olisi jossakin suhteessa huonompi kuin jokin toinen, ja toisessa suhteessa parempi kuin toinen. Useimmiten siltikään kaikesta kieltäytyminen ei ole vaihtoehto sekään.

Turhamaisuus ja ekosome

Aika usein törmään somessa ihmisiin jotka ovat luopuneet mm. juuri hiusten värjäämisestä, meikkaamisesta, karvojen poistosta ja vaatteiden ostamisesta juuri kyseisen ekologisuusnäkökulman vuoksi. Mielestäni se on oikein, jos kyseisen jutun tehnyt ihminen kokee sen itselleen sopivaksi, ja kokee, että se on ollut yksi juttu josta luopuminen ei harmita. Sellainen juttu, että muutoksen kanssa oikeasti haluaa elää pitkällä tähtäimellä. Kyseinen valinta on voimakkaasti sidoksissa jokaisen henkilökohtaisiin arvoihin ja persoonallisuuteen. Toiset luopuvat lihasta, toiset ripsiväristä. Kolmas molemmista, ja neljäs ei mistään.

Usein kuulen argumentin siitä, kuinka kaikkien tulisi kantaa kortensa kekoon ja luopua jostakin. Toki, periaatteessa voin olla samaa mieltä. Toisaalta ulkopuolelta käsin kenenkään on hyvin vaikeaa todella arvioida mistä joku muu on luopunut. Eikä se oikeastaan kuulu kenellekään muulle. Ja miksi asiat pitäisi välttämättä esittää edes väkinäisen luopumisen kautta?

Jos joku omaksi ilokseen kulkee kaikkialle fillarilla, kuluttaa vähän, suosii käytettyä tavaraa ja vegaanista ruokaa, eikä lennä, mistä sen ihmisen pitäisi vielä muka luopua? Onko olemassa jokin ilmastoahdistuneiden klubi, jossa saa ylevämmän tittelin vain sillä, että omat ilmastoteot tekevät arjesta ankeaa? Omia tekoja ja valintoja on helppoa pitää muiden valintoja parempina, ja harrastaa tietynlaista moraaliposeerausta. Kukin tekee omat ratkaisunsa, ja aika usein ne eivät näy arjessä päälisin puolin mitenkään silmiinpistävästi.

Itse lähestyisin turhamaisuutta ekologisuuden näkökulmasta mieluummin näin: En halua luopua asioista jotka tuottavat minulle suurta iloa, joten pyrin siis mieluummin toteuttamaan asian paremmin. Panostan luonnonkosmetiikkaan ja zero waste kosmetiikkaan, ostan vaatteeni pääosin käytettynä, ja suosin luonnollisempia vaihtoehtoja siellä missä ne toimivat.

Tuen mielelläni pieniä ja suurempiakin yrityksiä, jotka onnistuvat ratkaisemaan asioita ekologisesti kestävästi, ja kauniisti. Ironisesti vastuullisuusnäkökulmasta omien arvojensa mukaisia tuotteita kuluttamalla myös ylläpitää paikallista työllisyyttä, ja kasvattaa vastuullisten tuotantojen markkinaa, joka syö elintilaa vähemmän vastuullisesti tuotetuilta tuotteilta. Kuluttamista ei pääse pakoon, ellei ryhdy täysin omavaraiseksi. Ja silloinkin kulutusta syntyy, erona, että silloin toimii myös tuottajana itse. On mielestäni järkevää olla kulutuskriittinen, mutta mustavalkoinen suhtautuminen myös siihen aiheeseen on laiskaa. Kuluttaminen ei ole automaattisesti hyvää tai pahaa, vaan välttämätön arjen asia.

Tapoja joilla pyrin toteuttamaan turhamaisuuttani vastuullisemmin

• En osta uusia tuotteita ennen kuin vanhat ovat kuluneet loppuun. Tästä syystä en usko että joudun hankkimaan uusia luomivärejä tai silmänrajauskyniä vielä vuosiin.
• En osta uusia tuotteita “kokeiltaviksi”. Käytän aikaa googlaten sopisiko tuote itselleni ja millaisia arvioita se on saanut, jonka jälkeen hyödynnän kosmetiikkaliikkeistä saatavia näytteitä. Tällä tavoin en ole enää vuosiin esim. ostanut vääränlaista meikkivoidetta.
• Sitä mukaa kun tuotteita loppuu, pyrin siirtymään luonnonkosmetiikkaan. Toistaiseksi itselleni merkittävimmät muutokset ovat olleet mm. meikkivoiteen ja kaikkien ihonhoitotuotteiden ja shampoon sekä muiden hiustuotteiden vaihtaminen. Tosin uusi ruusukulta/vaaleanpunertava tukka hoituu kyllä luonnonkosmetiikan hoitoaineeseen miksatulla kotimaisella Biozell Raspberry sävytteellä, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta lähellä tuotettu ja useista tarjolla olevista vaihtoehdoista nähdäkseni vastuullisin. Vedenkestävästä ripsiväristä en usko luopuvani niin kauan kuin en löydä vastaavaa vaihtoehtoa luonnonkosmetiikkana.
• Suosin kotikosmetiikkaa, jos koen että tuote on toimiva. Valmistan paljon kosmetiikkaa kotona, oli kyse sitten deodorantista tai hiushuuhteesta. Se, että itsensä hoitamiseen ja hemmotteluun haluaa panostaa, ei automaattisesti tarkoita kauppareissuja.
• Ostan vaatteeni pääosin käytettynä. Itselleni käytetty tarkoittaa joko vintagea, kirpparia tai kierrätyskeskusta. Jos ostan vaatteita uusina, pyrin panostamaan siihen, että ne olisivat laadukkaita, pitkäikäisiä, ja mahdollisuuden (lue: rahatilanteen) salliessa mielellään pieniltä kotimaisilta merkeiltä.
• Ostan vaatteita tarpeeseen, ja korjaan vanhaa. En osta vaatteita ajatuksella “no kun tää oli halpa”, “jos lihon/laidun tämä olisi kiva jos se olisi oikean kokoinen”, jne. Ostan vatteita vain sitä elämää varten jota elän, siinä koossa jossa olen. Kun jotain hajoaa, ensisijainen ratkaisu on korjata uuden ostamisen sijaan.

Turhamaisuus on syntiä?

Henkilökohtaisesti en koe, että harkiten toteutettu turhamaisuus vahingoittaisi yhtään ketään. Jokainen elää omaa elämäänsä.

Etenkin naisen ulkonäössä on aina jotakin väärin, ja on ihan sama millainen se on, se on jonkun mielestä väärin. Erikoisinta on lähinnä se, että näitä tarkkoja väärän tunnistajia löytyy naisistakin, vaikka on itse myös joutunut kuulemaan koko ikänsä että mikä siinä omassa ulkonäössä on tällä viikolla väärin. Sellainen make love not war, ja antaa kaikkien kukkien kukkia -henki harvoin löytää tiensä nettikeskusteluihin, oli aihe mikä tahansa.

Oma tapa olla on se ainoa oikea tapa. Joko niin, ettei ei tee ulkonäkönsä eteen mitään, koska turhamaisuus on pahe, ja tärkeintä on se mitä löytyy sisältä. Millään muulla ei kuulu tai saa olla merkitystä, ja vain ylevät ajatukset tuovat iloa tässä elämässä. Eikä niitä yleviä tai älykkäitä ajatuksia voi olla, jos on joskus koskenut ripsivärihylsyyn tai nähnyt vilahduksen korkokengästä. Tai sitten niin päin, että olet laiska ja sotkuinen paska, jos et yritä ulkonäkösi eteen riittävästi, jotta voisit tulla harkituksi seuraavaan Miss Suomi kisaan.

Värjäät harmaasi piiloon, eli yrität epätoivoisesti pitää nuoruudesta kiinni. Et värjää harmaitasi piiloon, eli et jaksa enää välittää itsestäsi. Poistat karvojasi, eli olet siis huono feministi, ja tottelet yhteiskunnan vallitsevia alistavia kauneusnormeja täysin aivottomasti. Et poista karvojasi, ja olet siis varmasti jotenkin likainen. Vain linnakundeilla ja merimiehillä on tatuointeja. Liian lihava, ruoka on selvästi maistunut. Liian laiha, tulee mieleen keskitysleirit. Olet varmaan vähä-älyinen kun kävit kiristyttämässä tai täyttämässä naamaasi, ikääntymiseen liittyen ei saa kokea oloaan epämiellyttäväksi. Et ole tarpeeksi treenattu. Olet ällöttävän lihaksikas. Hankit rintaimplantit, olet siis bimbo. Imetit lapset, etkä tehnyt mitään rinnoillesi sen jälkeen? Kansallispuvun taskut ja ajokoiran korvat! -Meikkaat liikaa, nainen on kauneimmillaan luonnollisena. Et meikkaa lainkaan, oletko masentunut tai sairaana? Käytät vain korkokokenkiä, oletkohan jotenkin munankipeä? Käytät vain tasapohjaisia kenkiä, oletko lesbo vai onko sulla polvivamma?

Muiden mielipiteillä omasta ulkonäöstä voi heittää vesilintua

Ainoa turhamaisuuteen liittyvä asia jonka olen elämästäni minimalismin nimissä eliminoinut lähes täysin, on niiden helkkarin pitkien kommenttiketjujen lukeminen, joissa jokainen kertoo sen oman totuutensa muiden ulkonäöstä, ja kaikesta siitä mikä muissa on rumaa ja väärin. Jokainen katsokoon ihan sinne omaan peiliinsä, useimmiten työsarkaa löytyy lähinnä niiden omien korvien välistä.

Kauneuden rakastamisessa ei ole mitään pahaa, rumaa, häpeällistä, turhaa tai syntistä. Eikä kauneuden rakastaminen automaattisesti tarkoita pinnallisuutta yhtään mitenkään. Pinnallisuus liittyy siihen mitä liikkuu korvien välissä, ei siihen millainen spakkeli kasvoilla tänään on, tai on olematta. Kukaan ei muutu yhtäkkiä hengellisemmäksi tai syvällisemmäksi ajattelijaksi huulipunasta luopumalla. Lopulta kauneus on katsojan silmässä. On yleisiä totuuksia siitä millaisia kasvojenmuotoja ihmiset pitävät kauniina ympäri maailman, mutta toisaalta pääosin muut esteettiset mieltymykset ovat aivan kiinni yksilön mieltymyksistä ja halusta itseilmaisuun. Ja niiden kansa en ole törmännyt mihinkään absoluuttiseen totuuteen.

Jokainen ihminen elää omaa elämäänsä ihan vain itselleen, eikä ole henkilökohtaisista valinnoistaan, jotka vaikuttavat vain häneen itseensä, mitenkään tilivelvollinen muille. Kukaan ei ole velvollinen näyttämään “kauniilta” yhtään ketään varten. En myöskään usko, että kenenkään pitäisi ikinä luopua itseilmaisustaan ja hyvää mieltä tuottavista jutuista sen takia, että jonkun mielestä täysin au naturel on ainoa oikea totuus. Kukin toteuttakoon itseään parhaaksi kokemallaan tavalla. Ja silmät voi aina sulkea jos jonkun harmaat hiukset, täytetty huuli tai vaikkapa kulmakarvojen muoto eivät miellytä.

Mitä mieltä olet turhamaisuudesta, minimalismista ja ekologisesta elämäntavasta? Jaa ajatuksesi kommenteissa.

-Anna

____________________

Luitko jo?

Milleniaaleja ahdistaa ja masentaa – Miksi?

10 vaatemerkkiä jotka myyvät eettisiä ja ekologisia vaatteita pluskoossa

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Olen turhamainen ekominimalisti – Tuottaako ekoelämä ulkonäköpaineita? appeared first on Ihme ituhippi.

Tämän päiväisessä postauksessa pohdin vaatteiden ostofilosofiani lisäksi hitaasti kerrytettyjä aarrevaatteita ja asusteita, joihin on panostettu ajatuksella “maksan nyt tästä vähän enemmän ja sit mun ei tartte ostaa uutta vuosiin”. Joskus tapanani oli päätyä kaupoille kiertelemään silloin tällöin, nyt ne samat retket suuntautuvat ennemmin 2nd hand ja vintage liikkeisiin. -Usein näen yhä kaikkea kivaa, mutta ajan kanssa on tullut opittua mikä kannattaa ja mikä ei. Kierrätettynäkin saa halpoja ketjuliikkeiden tuotteita, ja usein kyse olisi huonolaatuisemmasta kuin olemassaoleva tuote kotona. Uskon, että ostamalla vähemmän, mutta laadukasta ja sellaisia vaatteita ja asusteita joista oikeasti välittää, säästää luontoa.

Kun muutin pois kotoa aikanaan, päätin että kerrytän itselleni hitaasti sellaisen vaatekaapin, että kaikki “peruskappaleet” ovat kauniita, oman tyylisiäni ja hiukan laadukkaampia yksilöitä joiden kanssa riittää, että ostan kyseisen vaatteen kerran, jonka jälkeen tulen omistamaan ja pystymään käyttämään sitä hyvin huollettuna sen liki ikuisesti.

Uskon, että minimalistisen ja vastuullisen vaatekaapin rakentaminen on pidempi prosessi, eikä siinä synny valmista parin tunnin siivouksella. -Ekologisesta näkökulmasta on myöskin kestämätöntä marittaa jokaista vaatekappaletta joka olisi toimiva ja ihan ok, mutta joka ei “kipinöi riemua”. -Suurin osa kierrätykseen päätyvistä vaatteista ei enää päädy jonkun toisen päälle. Siksi on parempi todella käyttää vaatteet loppuun ja siitä jatkaa oman minimalistisen vaatekaapin rakentamista eteenpäin.

Minimalistin vaatekaappi – Kriteerini vaatteille ja asusteille:

1. Aitoja luonnonmateriaaleja, nahkaa, puuvillaa, villaa, silkkiä, yms. Keinokuidut eivät ole hintansa arvoisia, sillä ne kulahtavat nopeasti ja niitä pestessä päätyy mikromuovia vesistöihin. Aidot materiaalit ovat myös mukavampia käyttää. Ne hengittävät ja muotoutuvat käyttäjänsä mukaan. Lisäksi en näe mitään järkeä upottaa yli sataa euroa polyesteri-muoviseen paitaan esim. Tiger of Swedeniltä jos voisin käydä hakemassa samaa scheisse-materiaalia 15 eurolla H&Mstä -Vaatteen merkkilappu niskassa ei ole sen rahan arvoinen yksinään.
2. Vaatteen pitää olla sen verran yksinkertainen, että voin ilolla katsoa sitä seuraavan vuosikymmenen tai mielellään pari. Välttelen näiden kanssa trendikkäitä värejä ja leikkauksia, koska en aio päivittää näitä jokaisen sesongin mukaan.
3. Vaatteen pitää olla selkeästi huollettavissa. Vaate on mieluiten yhtä materiaalia kerrallaan, eikä eksperimentaalisen muodin “Yhdistetään tähän paitaan kaikki materiaalit nahasta silkkiin ja laitetaas pojat nyt vaaleat puuvillapalat kainaloihin, niin kellastuu varmasti, ja tehdään tämän vaatteen pesusta kotona niin mahdotonta ja vaikeaa kuin vain voidaan!” -tyyppisiä kuivapesun vaativia tekstiilihirviöitä.

Varaa projektille aikaa

Tuodakseni pientä karua realismia postauksen moraalisiin unelmointeihin, suurin osa omistamistani vaatteista on  joko kirpparilta tai suoraan edullisista ruotsalaisista ketjuista, huolimatta siitä että hitaasti rakennan “laadukkaampaa” vaatekaappia. Tosin ketjuliikkeistkin on välillä saatavissa laadukkaista materiaaleista valmistettuja vaatteita jotka on ommeltu hyvin, vaikka itse ompelu- ja valmistusprosessi tuskin eettisyytensä puolesta kaikkia täydellisyyden vaatimuksia täyttääkään.

Kirppari- ja vintagelöytöjä voi tehdä vain ajan kanssa. Olen hitaasti kerrytellyt niitä, ja olen iloinen siitä, miten etenkin vaateostolakko-vuoteni jälkeen iso osa halpavaatteista kului siivoustarvikkeiksi ja olen saanut mahdollisuuden panostaa laadukkaampiin materiaaleihin ja löytöjen tekemiseen.

Anyhow, mitä tulee ketjuliikkeiden vaatteisiin kulutan ne yleensä loppuun asti. Enkä ole koskaan harrastanut sellaista “huomenna on pippalot, pakko ostaa sinne jotain päällepantavaa” -tyyppistä kertakäyttörätteilyä. Ostaessani vaatteen haluan että se on vaan sopivan simppeli toimimaan missä tilanteessa vaan. Tuosta tuli mieleeni, että mitä tulee vaatteiden käyttötarkoituksiin, yleensä ostan niin tylsiä vaatteita että hiukan säätelemällä montako paidan nappia on auki, käytän samoja paitoja hautajaisissa, työhaastatteluissa, töissä, treffeillä ja yökerhossa. Koska voin luvata että yksinkertaiset kauluspaidat on aina helkkarin helppo istuttaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tämä ei ole vitsi.

Mistä oma minimalistin luottovaatteiden kokoelmani sitten muodostuu?

1. Täyttä villaa oleva harmaa perinteinen villapaita

2. Harmaa 100% villaa oleva iso huivi

3. Valkoinen pellavapaita

4. Kerman värinen vintage silkkipaita

5. Musta nahkainen pikkulaukku

6. Ajaton musta nahkalompakko

7. Musta nahkainen käsilaukku johon mahtuu kaikki tarpeellinen arjessa

8. Laadukkaat nahkaiset maiharit talveen, joilla voi potkia jääkökkäreitä talvesta toiseen

9. Mustat nahkakorkkarit, jotka sain YO-päivääni varten, joita käytän nykyään päivittäin töissä

10. Nudet nahkaiset stiletto-korkkarit, joita käytän töissä ja juhlissa niinä päivinä kun haluan olla ihan pokkana vähän “extra”

Mihin kannattaa panostaa?

Yleensä kannattaa satsata tuotteisiin jotka kestävät käytössä, joka on syy esim. sille, että en näkisi itseäni panostamassa huimia summia esim. T-paitoihin koska etenkin omassa käytössäni tuomittu kulumaan loppuun noin vuodessa; T-paidat reikiintyvät tai ottavat osumaa bolognesekastikkeesta. Kuitenkin siinä vaiheessa kun pikamuotipaitani kuluvat siivousräteiksi, olen pohtinut, että ehkä ensi kerralla voisin kuitenkin perehtyä sen verran enemmän että pyrkisin löytämään merkin joka valmistaisi vastuullisia t-paitoja joiden tarkoitus olisi todella kestää kulutusta ja pesua.

Samalla vaikka kuulutan huolellisen vaatehuollon perään, koska se säästää rahaa ja ympäristöä, haluan muistuttaa vielä yhdestä jutusta. -Juo punaviiniä, syö pasta bolognesea, syö mustikoita ja makaa ruoholla. Vaatteet on vaan vaatteita ja niiden tulisi joustaa elämän mukaan, eikä elämän vaatteiden mukaan. Välillä tahranpoisto onnistuu ja välillä ei, ja jälkimmäinenkin on ihan okei.

Minimalistin vaatekaappi – Mitkä ovat sinun tärkeimmät nyrkkisääntösi vaatekaappia kootessasi?

-Anna

_____________________

Luitko jo?

MITEN ONNISTUIN OLEMAAN VUODEN VAATTEIDEN OSTOLAKOSSA?

TILASTOTIETOA PIKAMUODISTA – MITEN VAIKUTTAA ITSE?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Minimalistin vaatekaappi appeared first on Ihme ituhippi.

Yhtä vaatetta käytetään keskimäärin noin 160 kertaa, mikä on yli kolmanneksen vähemmän kuin esim. vuonna 2000. Vuonna 2015 keskimääräinen suomalainen osti vuodessa noin 20 kiloa vaatteita, eikä ole mitään syytä epäillä että tahti olisi varsinaisesti hiipunut. Vuonna 2017 suomalainen käytti noin 660 euroa vuodessa vaateostoksiin, aktiivisimpana vaatteiden ostajien ryhmänä kunnostautuivat Helsingissä asuvat naiset. Muotiteollisuus tuottaa 10% koko maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on enemmän kuin koko maailman lento- ja laivaliikenteen yhteenlaskettu hiilijalanjälki.

Poikkeuksina karuun sääntöön uusista vaatteista minulle toimivat valmistujaismekko, sekä työvaatteet. Valmistujaismekon hankin, ja nyt se menee jatkossa muissa juhlatilaisuuksissa, ja töihin hankin kahdet housut ja yhden hameen.

Tunnustan että myös hairahduin täydellisestä suorituksesta, sillä minimalistin vaatekaapissani oli vapaa-ajalle 5 t-paitaa ja yhdet farkut, joista 4 t-paitaa kuluivat siivousräteiksi ja farkut reikiintyivät ja saivat uuden elämän shortseina. Koska olin liian laiska keksimään villejä viritelmiä ja halusin että minulla on myös vapaa-ajalla vähintään normaalin mukava olla, hommasin vastaavat uudet farkut, ja 4 t-paitaa paikkaamaan tiensä päähän tulleet. Ja haasteen viimeisellä viikolla törmäsin kierrätyskeskuksessa vanhaan Suomessa valmistettuun trenssiin joka näyttää ulospäin kuin uudelta vaikka pesulaput kertovatkin omaa tarinaansa. Tuon trenssin hankin ihan vaan puhtaasta himosta.

Vuoden vaateostosten saldo:

• Mustat farkut
• 4 t-paitaa: 2 mustaa, 1 valkoinen, 1 beige
• 2 suorat housut töihin
• 1 siisti hame töihin
• Valmistujaismekko
• Ajaton trenssi, jonka uskon kestävän vielä pitkään

-> Eli kun vietin vuoden ostamatta uusia vaatteita, päädyin kuitenkin ostamaan yhteensä 10 vaatekappaletta, joista 4 olivat suunniteltuja hankintoja ja yhden ostin kierrätettynä.

Mitä opin vuoden aikana?

• Aika harva halpavaate on tehty kestämään jatkuvaa käyttöä tai pesua. Se on ongelma siinä vaiheessa kun tavoitteena on minimalistin vaatekaappi. Itselläni turhia vaatteita ei todella ole.
• Arvostan vaatteita enemmän ja vaadin laadukkaampia vaatteita. Tuntuu pettymykseltä joutua ostamana sama perusvaate uudelleen ja uudelleen ainoastaan, koska se ei kestä pesua.
• Tuntui hyvältä käyttää vaate oikeasti loppuun. En muista koska viimeksi olisin oikeasti kuluttanut vaatteita puhki, farkkuja lukuunottamatta.
• Haluan jatkossa ostaa vaatteni kierrätettyinä, tai jos on pakko hankkia jotakin uutta, haluan ostaa yksittäiset vaatteet laadukkaina, jolloin minun ei tarvitsisi vaivautua ostamaan samaa vaatekappaletta enää uudelleen.
• Haluaisin oppia neulomaan ja ompelemaan paremmin, jolloin voisin itse vaikuttaa huomattavasti enemmän vaatteideni materiaaleihin ja työn laatuun.

Millainen fiilis vuodesta jäi?

Omalla tavallaan vuosi ei mielestäni ollut liian haastava, koska en aiemminkaan ole ollut erityisen harrastunut vaatekauppapyöriäinen. Toisaalta koen silti, että tein ostokseni tämän vuoden aikana todelliseen tarpeeseen ja erittäin harkiten. Rehellisesti olen hieman pettynyt siihen, että ne ostamani korvaavat t-paidat ovat sitä kuuluisaa pikamuotia, ja sen huomaa jo muutaman kuukauden pesukertojen jälkeen. Kun kyseiset paidat viimein kuluvat puhki, olen pohtinut, että muistan ainakin lapsuudestani silloin inhoamiani Nanson trikoopaitoja jotka vain kestivät ja kestivät ja kestivät. Sitten oli niitä Fruits of Loom merkkisiä marketti t-paitoja myös, mutta niissä oli ahdistava o-kirjaimen mallinen kaula-aukko.

Koen että vuosi oli itselleni enemmän herätys kuin pelkkä väliaikainen testi. Myös mitä tuli vuoden kierrätysostokseeni, siihen yllä mainittuun trenssiin, koen että se oli oikeasti hyvä ostos. Yleensä arvioin kirppariostokseni sen mukaan “maksaisinko tuotteesta uuden hinnan”, ja jos vastaus on kyllä, tuotteen ostaminen on lähellä. Aiemmin muistan hiukan haalineeni vaatteita kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista ja 2nd hand liikkeistä ihan vain siksi että “tämä oli edullinen ja ehkä tälle tulee vielä käyttöä”. Vuoden aikana en ostanut ainoatakaan “ehkä” vaatetta, enkä aio ostaa enää jatkossakaan.

Kannattaisiko minunkin kokeilla?

Mielestäni vuoden ihmiskoe oli todella hyvä hetki ottaa naisesta mittaa. Kun tottumuksen opettelu oli viimein muuttunut uudeksi rutiiniksi, ei ostolakko tuntunut enää missään. Koen myös että kokemus oli niin silmiä avaava, että suosittelisin sitä ehdottomasti jokaiselle “jonka vaatekaapista ei vaan löydy mitään puettavaa”. Pieni itse asetettu pakko saa luovuuden hyrräämään. Uskon myös että vuosi oli todella tehokasta aikaa oman tyylin selkeyttämisessä.

Jotenkin nyt hahmotan itse entistä paremmin millaiset leikkaukset ja materiaalit sopivat mukavuusalueelleni ja elämäntyyliini, ja mikä näyttää mielestäni kivalta. Jotenkin koen myös aivan uudenlaista innostusta siitä kun tajuan olevani puettu päästä kantapäähän enemmän tai vähemmän kierrätystavaralla, eikä se näytä siltä. Myöskin mielestäni tyylini on muuttunut persoonallisemmaksi ja hauskemmaksi kun yhdistelen vaatekappaleita estottomasti eri aikakausilta.

Itseäni kutkuttaa myös se ajatus, kuinka paljon rahaa mahdoinkaan säästää vuoden aikana, mutta myöskin kuinkakohan paljon hiilijalanjälkeni kutistui tempauksen surauksena. Sinällään harmillista, että tuollaisia asioita ei voi vielä laskea kovin näppärästi. -Jos olet jonkin sortin tutkija aiheen tiimoilta, tästä saa aivan vapaasti ottaa inspiraatiota seuraavaan hiilijalanjälki-projektiin.

Olisitko valmis kokeilemaan elämää vuoden verran ilman uusia vaatteita? Oletko kokeillut? Lähditkö mukaan haasteeseen? Miten vuosi sujui? Kerro kommenteissa!

-Anna

_________________________

Luitko jo?

Pikamuotia ja prosenttilukuja

Miten selvitään vuosi ilman uusia vaatteita?

The post Miten onnistuin olemaan vuoden vaatteiden ostolakossa? appeared first on Ihme ituhippi.

-Montakohan vaatetta keskimääräinen suomalainen osti tai edes omisti vielä noin 50 vuotta sitten? Tähän en tiedä vastausta, eikä googlekaan tarjonnut aiheen suhteen pikaista fakta-tukea, mutta varmasti huomattavasti vähemmän kuin nykyään. En näe miksi maailma olisi muuttunut niin paljon, että yhtäkkiä tarvitsisimme hillittömän vaatekaapin. Teemme vähemmän vaatteita likaavaa fyysistä työtä, ja sääolotkaan eivät ole juuri muuttuneet lievää lämmön lisäystä lukuunottaamatta. Lisääntynyt vaatteiden kulutus ei ole myöskään tehnyt ihmiskunnasta onnellisempaa muuten kuin pieniksi hetkiksi ostotapahtumien yhteydessä.

En yleensä viihdy kovin hyvin vaatekaupoissa, sillä aina siellä on joku päänsärkyä aiheuttava myymälätuoksu, vaatteista irtoavaa aivastuttavaa pölyä, taustalla renkuttaa ärsyttävä soundtrack, huonosti valaistut pukuhuoneet hankaloittavat istuvuuden arviointia, ja jos sen kiinnostavan vaatteen löytää, oma kokoni on useimmiten loppu. -En ole viimeisiin pariin vuoteen hirveästi pyörinyt vaatekaupoissa ajanvietteeksi, koska tiedän että usein lopputulos on, että alkaa ärsyttämään kun kriteereitäni vastaavaa vaatekappaletta (tarpeeksi paksu kangas, hyvin ommellut saumat, mielellään luonnonmateriaali) ei löydy.

On olemassa se riski, että turhautumisen ja väsymyksen keskellä ostan sen helpon halvan rätin, joka ei ollut yhtään sitä mitä tulin hakemaan. Toki vastaavan tyylistä impulsiivista ostelua on tapahtunut huomattavasti vähemmän sen jälkeen kun olen alkanut tiedostamaan, että kyse ei ole vain yhdestä epäonnistuneesta vaateostoksesta, vaan se on osa suurempaa kuviota joka ei vaikuta ainoastaan itseeni. Mutta ongelman tiedostaminen ei tee väsymyksen ja vitutuksen voimalla tehtävästä harha-ostamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää tai “okeimpaa”, niin kauan kuin ongelmaa yhä esiintyy. -Projektin tavoitteena on lopettaa ainakin vuodeksi kokonaan tämä turhanaikainen vaatekaupassa luuhaaminen ja itsensä turhalle ja harkitsemattomalle kuluttamiselle alttiiksi asettaminen.

Jos en osta vaatteita vuoteen, menetänkö mitään? -Öö..No tota.. En? -Eli vuoden mittainen vaatteiden ostolakko voi ihan hyvin alkaa.

Millaiset säännöt asetan vaatteiden ostolakolle?

En ole aiemmin tietoisesti kokeillut minkään tyyppistä ostolakkoa, mutta ehkä nyt aika voisi olla sille kypsä. Ajattelin, että olisi todella kiinnostavaa sekä tutkailla omaa suhtautumistani pukeutumiseen, mutta myöskin kutistaa omaa hiilidioksidikuorman viipalettani. -Koska en ole vielä saavuttanut pistettä jossa olisin täydellinen ja ultimaalisen valaistunut eko-ihminen, asetan omalle ihmiskokeelleni myös tasan kaksi poikkeusehtoa vuoden aikana:

1. Valmistujaismekko. Valmistun keväällä. En juhlinut kandiksi valmistumista mitenkään, enkä omista juhlamekkoa, joten tätä ainutkertaista tilaisuutta haluan juhlistaa, sillä se tulee eteen vain kerran elämässä.

2. Työvaatteet. Oletan viimeistään syksyllä (toivottavasti) aloittavani oman alan työt, jolloin työpaikan pukukoodista riippuen saatan tarvita työvaatteita. En omista istuvaa jakkua tai suoria housuja, joten jos potentiaalinen tehtävä sitä vaatii, edellä mainitut ovat ihan perusteltuja ostoksia.

Näillä kahdella rajaehdolla, 16.10.2018 alkaen en osta vuoteen uusia vaatteita, yhtään mistään lähteestä. Kuviota voi sitten katsella uudelleen 16.10.2019. Simple as that.

-Uskon, että noilla säännöillä jää varmasti hankkimatta monta asiaa, jotka kyllä jäisivät käyttöön, mutta olisivat itsessään aivan turhia. Toki todellisten “ostamatta jättämisten” määrää on mahdotonta arvioida tai laskea, sillä en ole tullut vertailun vuoksi pitäneeksi tilastoa siitä montako vaatekappaletta olen kuluneen vuoden aikana ostanut.

Käyttökelpoista faktaa kertakäyttöisten vaatteiden teollisuudesta

– Liki 60% kaikista maailmassa tuotetuista vaatteista päätyy roskikseen tai poltettavaksi vuoden sisällä valmistuksesta.

– 73% kaikista maailmassa valmistetuista vaatteista päätyy poltettaviksi tai kaatopaikalle materiaalien uudelleenkäytön sijaan.

– YK:n mukaan muotiteollisuus on vastuussa 10% maailman hiilidioksidipäästöistä.

– Arvioiden mukaan vuosittain valmistetaan 20 uutta vaatekappaletta per henkilö ja ostamme vaatteita nykyään 60% enemmän kuin vielä vuonna 2000.

– Polyester-kuidusta valmistetuista vaatteista irtoaa pesun yhteydessä mikromuovia, joka päätyy vesistöihin ja sitä kautta potentiaalisesti ruokaketjuumme. Polyesterin kaltaiset keinokuidut myös maatuvat samalla nopeudella kuin kaikki muukin muovi.

– Suurin osa maailmassa viljellystä puuvillasta on GMO-puuvillaa  jotta se kestäisi tuholaisia paremmin, mutta samalla sitä tarvitsee suihkuttaa erittäin voimakkailla torjunta-aineilla, jolloin yleensä köyhissä maissa asuvat maanviljelijät kärsivät torjunta-aineiden aiheuttamista terveysongelmista.

Kuinka usein ostat vaatteita, ja oletko niin taitava, että osaat ostaa vain fiksuja tuotteita todelliseen tarpeeseen? Onko vaatteiden ostolakko jotain mitä olisit itsekin harkinnut?

-Anna

_________________________

Luitko jo?

Pikamuotia ja prosenttilukuja

Miten saada vanha takki näyttämään uudelta?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Vuoden mittainen vaatteiden ostolakko appeared first on Ihme ituhippi.

Ironisesti ymmärrän kyllä syyn sille, että isot luksusmerkit (kuten Burberry hiljattain) polttavat myymättömiä tuotteitaan: jos he eivät tuhoaisi niitä, heidän tavaramerkkisuojansa, taloudelliset yksinoikeutensa ja siten markkina-arvonsa kapenisi merkin “arvon laskiessa” jos tuhannen euron myymättömiä sadetakkeja alettaisiin jakamaan kodittomille. Kyse on kuitenkin enemmän lainsädännöllisestä ongelmasta, joka on sekin ihmisten itse luoma. Eikä siinä ole järjen häivää. Kiintoisasti tavaramerkkioikeuden kannalta voisi olla fiksua tutkiskella mahdollisuutta esim. EU-tasoisiin lainsäädännöllisiin myönnytyksiin myymättömien luksustuotteiden kierrätyksestä. Tällöin materiaalia ei haaskattaisi yhtä surutta tavaramerkkisuojan kapenemisen pelossa. Kyllähän niistäkin tuotteista saisi esim. luotua uudismateriaaleja, jos ei kokonaista tuotetta sellaisenaan haluaisikaan kiertoon antaa.

Mitä taas tulee “perusmerkkeihin” jotka valmistavat massamuotia pikakiertoon, kukin tietenkin voi tehdä omat valintansa siitä missä ostoksensa haluaa tehdä. Mikäli olet joko tarpeeksi hyvätuloinen tai taitava käsityöihminen harjoittamaan tiukkaa boikotointia, YLEn artikkelissa esimerkkeinä Suomessakin toimivista vaateketjuista mainittiin H&M, Zara, Mango, Dressmann, Vero Moda ja Jack & Jones. En kuitenkaan lähtisi itse jeesustelemaan siitä, etteikö ikinä saisi tai kannattaisi H&Mn rekiltä jotakin kotiinsa viedä, sillä:

a) Opiskelijana budjettini on rajallinen. On ihan sama haluanko suomalaisen takapihan nurmikolla kasvatetun lampaan villasta villaisen paidan, jonka naapurin mummo on omin pienin kätösin kerinyt, kehrännyt langaksi ja kutonut, jos sellaiseen tuotteeseen ei yksinkertaisesti ole varaa, kun ruokaakin pitäisi ostaa.

b) Mielestäni kaikki pikamuotiketjujen tuotteet eivät ole puhdasta kuraa. Tarkkaan katselemalla sieltäkin löytää vaatekaapin aarteita, jotka ovat valmistettu paksuista ja kestävistä luonnonmateriaaleista, ovat hyvin ommeltuja ja säilyvät oikein huollettuina hyväkuntoisina vuosikausia.

-Itse en ole kovin suuri tiukkojen tai ehdottomien sääntöjen tai katsantokantojen ystävä. Elämä on hiiskatin vaikeaa jos ja kun asettaa itselleen kiveen hakattuja rajoituksia, mutta siitä huolimatta kuluttaja on kuitenkin mielestäni vastuussa omista valinnoistaan. Mielestäni kokonainen boikotti on aika raju keino (ehkä sekin jonkun elämäntilanteeseen sopii ja onnistuu), mutta peräänkuuluttelisin maalaisjärjellä tehtävää harkintaa vaatteiden ostoa suunnitellessa ja tehdessä. Tietoisessa harkinnassa olisi avuksi jos tilastotietoa pikamuodista olisi saatavilla nykyistä paremmin, eikä lukujen ilmestyessä kyse olisi aina shokista, kuten YLE:n artikkelin tapauksessa.

Ei ole järkeä ostaa viiden euron rättiä vain “koska se oli halpa” tai tiedossa oli yksi ainoa tilaisuus mihin sen voi laittaa päälle. Ja sitten se kestää enintään kahden pesun verran. Se on yhtä aikaa rahaa, vaatteen etsintään ja ostoon käytettyä aikaa, ja vielä vaatteeseen käytettyä materiaalia kankkulan kaivoon. Kaiken ei tarvitse maksaa pieniä (tai suuria) omaisuuksia, koska laatua saa edullisilla hinnoillakin, mutta huonolaatuisia asioita ei lähtökohtaisesti pitäisi ostaa hetken hurmoksessa “kun oli kiva väri ja oli niin halpa, et ei sillä ole väliä vaikka ei kestäisikään pesua“.

Keinoja itse vaikuttaa:

– Kierrätä omat vanhat vaatteesi ja olet osa ratkaisua etkä ongelmaa. Vanhoista vaatteista saa tehtyä siivousrättejä, ommeltua uusia, muutettua niiden käyttötarkoitusta, käytettyä maalatessa ja muissa sotkuisissa puuhissa, myytyä kirpputorilla, lahjoitettua eteenpäin vaikka eläntein suojeluun, vietyä kierrätyskeskukseen uusiomateriaaliksi, vietyä vaatekaupan vaatteiden kierrätyslaatikkoon.. Ennen vaatteen heittoa sekajätteeseen on tuhat ja yksi tapaa antaa vaatteelle vielä mahdollisuus olla hyödyksi jollekulle.

– Osta vain tarpeeseen, älä mielijohteesta. Jos löydät kaupasta yllättäen jotakin kivaa hetken mielijohteesta, varaa kassalla tuote seuraavaan päivään ja nuku yön yli, jotta saat rauhassa punniskella onko ajatus oikeasti hyvä vai ei. Ainakin itselläni tällä tavoin yhdeksän kymmenestä varatusta tuotteesta jäävät sinne kauppaan.

– Osta käytettynä tai kierrätysmateriaaleista valmistettuna. Suomessa ja Eestissä valmistetaan todella upeaa kierrätysmuotia, joka on suunniteltu kestämään käyttöä. Kirpparit ovat täynnä vaatteita. -Tietenkin kirppareilla käydessä voi pohtia tukeeko siinä vaatteita uutena ostavien ihmisten huonoja kulutustottumuksia, mutta toisaalta ratkaisu kirpparilta ostaessa on silti lähtökohtaisesti parempi kuin uutena ostaminen.

– Osta paksuista ja kestävistä materiaaleista valmistettuja tuotteita. Jos käsi näkyy puuvillasta läpi, jätä se sinne kauppaan. Liian ohuet kankaat eivät istu erityisen imartelevasti, ryppyyntyvät herkästi ja näyttävät halvoilta. Tarkista saumojen ompelu, tutki materiaalia ja arvioi miten vaate kestää pesua. Ole oman elämäsi Martta-kerholainen, niillä tädeillä on pointti.

– Älä osta “syksyn trendikkäintä” väriä, hihan leikkausta, materiaalia tai kuosia. Osta ajattoman tyylikkäitä vaatteita, joita voit käyttää kauemmin kuin sen puolen vuoden kestoisen trendin ajan. Elämä on ehkä vähän tylsempää, mutta toisaalta voit panostaa oman yksilöllisen tyylisi, mieltymystesi ja mukavuusalueesi ilmaisemiseen sen sijaan, että olisit “basic bitch”. Trendit vaihtuvat sukkelaan, ja sitten niitä valokuvia omista muodikkaista neronleimauksista katselee vain jälkeenpäin hiukan nolona.

Miten itse pyrit vaikuttamaan muodin kulutuksesi aiheuttamaan ekologiseen vaikutukseen? Oletko pyrkinyt etsimään paremmin saatavilla olevaa tilastotietoa pikamuodista ja sen vaikutuksista?

-Anna

_______________

Luitko jo?

Miten selvitään vuosi ilman uusia vaatteita?

Miten saada vanha takki näyttämään uudelta?

Kuvat: Flickr; Shopping Lady – Nicolas Winspeare ja Shopping –  elm3r 

The post Tilastotietoa pikamuodista – Miten vaikuttaa itse? appeared first on Ihme ituhippi.