Pyykkietikka sulkee luonnonkuituisen vaatteen kuidut, ja tekee siten vaatteesta sileämmän. Kun vaate on sileä, se ei ole yhtä altis hankaukselle, eikä lika hyökkää suoraan kuidun “ytimeen”, jolloin pyykkietikan käyttö pidentää tekstiilin kulutuksenkestävyyttä ja käyttöikää. Tämän lisäksi pyykkietikka neutraloi pestävistä tekstiileistä hajuja, ja lisää puhtaisiin tekstiileihin myös hyvän tuoksun, mikäli valitset hajustetun tuotteen.

Pyykkietikka pidentää vaatteidesi käyttöikää, ja esimerkiksi rakastamamme mustat vaatteet pysyvät mustina kauemmin, sillä kuidun sulkeminen pesun päätteeksi hidastaa myös vaatteiden värien haalistumista.

Miksi pyykkietikka on parempaa kuin tavallinen huuhteluaine?

• Pyykkietikka on huuhteluaineena edullisempaa kuin perinteinen huuhteluaine.
• Etikka on luonnontuote joka on täysin biohajoava, eikä vahingoita vesistöjä.
• Huuhteluaineeseen verrattuna pyykkietikkaan liittyy pienempi allergisen reaktion mahdollisuus, mikäli pyykkietikkana käyttää täysin hajustamatonta etikkaa.
• Pyykkietikka soveltuu kaikille materiaaleille, toisin kuin huuhteluaine.

Usein ihmisillä on tapana käyttää tavallista huuhteluainetta myös väärissä paikoissa. Esimerkiksi mikrokuituliinojen, farkkujen ja urheiluvaatteiden ja pyyhkeiden pesuun, joiden kanssa huuhteluaine vain kertyy tekstiilin kuituihin ja esim. tuhoaa pyyhkeen, tai mikrokuituliinan imuominaisuudet tai urheiluvaatteen tekniset ominaisuudet kuten vedenpitävyyden. Väkiviinaetikka puolestaan sopii liki jokaiselle tekstiilille, eikä omasta kodistani ainakaan toistaiseksi löydy mitään minkä pesuun se ei olisi sopinut.

Perinteinen huuhteluaine ja elastaani

Perinteistä huuhteluainetta ei myöskään suositella käytettäväksi esim. elastaania sisältäville farkuille, tai vaikkapa elastaania sisältäville T-paidoille, sillä huuhteluaine heikentää elastaanin joustavuutta, joka ei luonnollisestikaan paranna elastaania sisältävien vaatteiden käyttöominaisuuksia. Pyykkietikkaa voit käyttää ihan vapaasti kaikille materiaaleille.

Miten pyykkietikkaa käytetään?

Pyykkietikan käyttöohje on yksinkertaisuudessaan kutakuinkin tämä: Kaada noin pesuaineen mittakorkillinen tai “shottilasillinen” etikkaa pesukoneen huuhteluainelokeroon ennen koneen käynnistämistä. Annostelun kanssa ei tarvitse olla kovin tarkka. Kone heittää etikan pyykin sekaan viimeisellä kierroksella, jolloin pyykkietikka hoitaa tehtävänsä.

Etikkaa voi käyttää myöskin hieltä haisevien tekstiilien kuten esim. urheiluvaatteiden liottamiseen ennen vaatteiden laittamista koneeseen. Lisää ämpäriin loraus etikkaa, sekoita joukkoon muutama litra vettä, ja laita vaatteet ämpäriin/saaviin/sinua miellyttävään astiaan likoamaan.

Myös se “siivousetikka” jota olet mahdollisesti liottanut kotona sitruksen kuorien kanssa on tähän tarkoitukseen ihan käypää tavaraa. Valkoisten vaatteiden kanssa saattaisin tosin ehkä varoa, jotta sitruksen kuorten väri ei vahingossakaan pilaa valkoista vaatetta. Mutta muiden värien kanssa sanoisin, että anna mennä vaan.

Haiseeko etikka?

Moni säikähtää etikan voimakasta hajua. Etikan haju kuitenkin haihtuu vaatteista pois vaatteiden kuivuessa, eli ainakaan sen vuoksi etikan käyttöä pyykkäyksessä ei tarvitse ujostella.

Kuinka suuri on kotitekoisen ja kaupasta ostetun pyykkietikan hintaero?

Tokmannilla 1,5 litraa väkiviinaetikkaa maksaa 2,23€ / litra. Omenankukan tuoksuinen Perfekt+ pyykkietikka puolestaan maksaa 9,98€/litra, eikä pakkauksessa kerrota tarkkaan onko hajuste luonnollinen vai synteettinen. Prismassa Foxtelin bergamotti-lime pyykkietikka puolestaan on 3,79€/ litra, siinä missä X-tra väkiviinaetikka on 0,83€/ litra. Bergamotti-lime kuulostaa kovasti eteerisiltä öljyiltä, omenankukka puolestaan ei, mutta pakkausmerkintojen perusteella täyttä varmuutta kummastakaan ei ole, vaan asia tulisi varmistaa sekä Pefekt+ ja Foxtel tuotteiden valmistajilta.

Joka tapauksessa, yllä olevan esimerkin perusteella, kun nimetään etikka pyykkietikaksi, aineen hinta nousee yhtäkkiä jopa yli kymmenkertaiseksi.

Mikäli et halua maksaa vain nätistä pakkauksesta ja tuoksusta, ihan tavallinen väkiviinaetikka hoitaa täysin saman homman. Tai voit valmistaa “sitä hivenen ylellisempää” pyykkietikkaa tämän postauksen ohjeella myös itse kotona.

Jos taas haluat tuoksuvaa ja ekologista pyykinhuuhteluainetta, ja samalla tukea paikallista valmistajaasi, etkä jaksa kikkailla, niin ehkä silloin se kaupan versio on juuri sinun juttusi. Hinta on aivan eri kategoriassa, mutta sekään ei ole jokaiselle kuluttajalle ratkaiseva valintaperuste.

Meitä on moneen junaan, ja kannattaa toimia siten kuin omaan arkeen sattuu parhaiten sopimaan. Ainoa tiukka suositukseni on skipata se perinteinen huuhteluaine kokonaan.

Pyykkietikka DIY ohje

• Litra väkiviinaetikkaa
• Haluamaasi eteeristä öljyä

Sekoita eteeristä öljyä 15-20 tippaa yhteen litraan etikkaa.

Näin teet pyykkietikkaa itse kotona

• Jos sinulle ei ole väliä miltä pyykkietikkapullo näyttää, voit myös kaataa väkiviinaetikkaa kanisterista/ kaupan pullosta suoraan huuhteluainelokeroon, etkä tarvitse eteeristä öljyä tai kaunista pulloa.
• Jos kaipaat pyykkiin tuoksua, voit lisätä mukaan n. 15-20 tippaa haluamaasi eteeristä öljyä yhteen litraan väkiviinaetikkaa. Oma suosikkini pyykin kanssa on raikas mänty.
• Voit kaataa eteerisen öljyn myös suoraan kaupan etikkapulloon, ja lopputulos on sama.
• Tadaa, äärettömän helppo ja varsin edullinen pyykkietikka on valmis.

Pyykkietikan valmistamisessa usein ihmiset pohtivat huolissaan pyykkietikan sekoitussuhdetta, sillä joissakin ohjeissa valmistettavaan pyykkietikkaan lisätään vettä. Ylläolevassa ohjeessa vettä ei ole lisätty, sillä jo tavallisessa väkiviinaetikassa on jonkin verran vettä. Lisäksi pyykinpesukoneessa vesi sekoittuu etikan kanssa joka tapauksessa.

Jos haluat lisätä tuoksua, voit lisätä haluamaasi eteeristä öljyä oman väkiviinaetikkasi sekaan, ja yhtäkkiä tuote on sitä aitoa kotitekoista pyykkietikkaa. (Huomioi kaikki eteerisiin öljyihin liittyvät allergiavaroittelut, jotka tässä blogissa on käyty läpi aiemminkin.)

Useaan allergikkoperheeseen paras vaihtoehto pyykkietikaksi voisi ollakin tästä syystä ihan tavallinen raaka väkiviinaetikka ilman tuoksuihin liittyviä kikkailuja. Jos taas kaipaat tuoksua, vaihtoehtoja on hurjia määriä. -Miten olisi rauhoittava laventeli, raikas madariini, tai vaikkapa eksoottinen patsuli?

Omia kokemuksiani pyykkietikasta

Itse tehty pyykkietikka sisältää käytännössä täsmälleen samat ainesosat kuin kaupassakin myytävä. Kannattaisiko mielestäni suosia tavallista etikkaa vai pyykkietikkaa? Riippuu ihan siitä millaista arkesi on.

Jos olen laiskalla päällä, enkä ole jaksanut kipata eteeristä öljyä etikkapulloon, sitten mennään tavallisella etikalla. Jos taas kaipaan raikasta mäntyistä tuoksua, sekoitan etikan joukkoon eteeristä mäntyöljyä, ja sitten se on yhtäkkiä sitä “virallista”pyykkietikkaa. Ainoa asia jota vannoutuneesti itse välttelen, on kaupasta kotiinkannettava pyykkietikka, koska “se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa“, ainakin etikan kaltaisesta kodin perustuotteesta.

Pyykkietikka on mukava käytettävä, sillä se ei jätä vaatteita huuhteluaineen tavoin ohuen ohuella “kalvolla” päällystetyksi, vaan vaatteet tuntuvat puhtailta, ja sileiltä. Toinen ihana puoli on, että pyykkietikan kanssa voin itse päättää kuinka voimakkaasti haluan pyykkini tuoksuvan pesun jälkeen. Minusta on kivempi tuoksua itse valitsemaltani hajuvedeltä, kuin huuhteluaineelta. Hajustamaton tai kevyesti hajustettu pyykkietikka antaa hajuveden tuoksulle tilaa.

Ennen kuin siirryin käyttämään pyykkietikkaa, tunnustan, etten käyttänyt huuhteluainetta omassa kodissani ollenkaan. Nyt pyykkietikan löydettyäni olen tyytyväinen siihen, että esimerkiksi juuri pyyhkeet tuntuvat pehmeämmiltä kuin täysin ilman mitään.

Ja näin joulun hitaasti lähestyessä, vinkkaan myös, että itse tehty pyykkietikkahan sopii oivallisesti myös vastuulliseksi joululahjaksi läheiselle 😉

Herättääkö pyykkietikan hinnoittelu sinussa tunteita? Kerro kommenteissa.

-Anna

_______________________________

Luitko jo?

Paras ekotuote löytyy jo kotoasi & 3 turhaa ekotuotetta

DIY Kestotalouspaperi – Helppoa ja halpaa

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Pyykkietikka DIY ohje – Vältä kaupan kiskurihinta appeared first on Ihme ituhippi.

Postauksen kommenteissa ratkaisuksi pesupähkinöiden eettisiin ongelmiin (joita en pystynyt todentamaan) ehdotettiin Suomessakin kasvavia hevoskastanjoita, jotka ovat syömäkevottomia, mutta sisältävät samalla tavoin saponiinia kuten pesupähkinätkin. Pääasiallinen ero on, että pesupähkinöiden saponiinipitoisuus on 15%, ja hevoskastanjoiden puolestaan 3-6%, joten hevoskastanjaa joutuu käyttämään pyykinpesussa tuplamäärän pesupähkinöihin verrattuna.

Hevoskastanjat ovat ilmaisia, kotimaisuudessaan kiehtovia, ja niiden käyttö ei vaadi erityistä harrastuneisuutta, sillä ne on äärettömän helppoa tunnistaa. Tehokkaampi kotimainen saman asian hoitava systeemi olisi suopayrtti, jonka saponiinipitoisuus on 20%, mutta ihan rehellisesti en tunnista kasvia ennestään, joten pelkään erehtymisen vaaran olevan liian suuri suhteessa potentiaalisesti saavutettavissa olevana hyötyyn tai mahdolliseen ajanhukkaan.

Suosittelisin hevoskastanjoita pyykinpesuaineeksi kenelle tahansa, jolla sattuu olemaan ylimääräistä aikaa, ja mielenkiintoa kotimaisia kasveja kohtaan.

Kumpi on ekologisempi pyykinpesuaine: pesupähkinä vai kotimainen hevoskastanja?

Hevoskastanjoiden ympäristövaikutukset ovat siinä mielessä nolla, että niitä ei tarvitse kuljettaa maailman toiselta puolen. Kuitenkin keskimäärin tuotteen ilmastovaikutuksista vain noin 4% johtuu yleensä tuotteen kuljetuksesta, ja loppu liittyy tuotteen valmistukseen ja käyttöön.

Pesupähkinät kuivataan auringossa, siinä missä hevoskastanjarouheen kuivatusta varten uunia tai kasvikuivuria täytyy huudattaa pidemmän aikaa, joka kuluttaa huomattavia määriä energiaa verrattuna auringossa kuivatukseen. Hevoskastanjarouheen energiasyöpön kuivatuksen aiheuttama hiilijalanjälki saattaa todennäköisesti olla jopa korkeampi, kuin kuivatuotteena myytävien pesupähkinöiden rahdin aiheuttamat päästöt. Täten uskon, että pesupähkinän hiilijalanjälki saattaa loppupeleissä olla itseasiassa pienempi kuin kotona kuvatuilla hevoskastanjoilla. Toki asian varmana väittäminen vaatisi perehtymistä pesupähkinöiden kulkemaan matkaan, kuljetustapaan, pakkausmateriaaliin, ja jokaisen erilaisen suomalaisen uunin energiatehokkuusominaisuuksiin.

Hevoskastanjoiden kerääminen

Hevoskastanjat alkavat putoilemaan puista noin syyskuun puolivälin tienoilla. Virallisesti kehotan tarkastamaan puistoalueen hallinoitsijalta onko alueen maahan pudonneita hevoskastanjoita luvallista kerätä. Käytännön ihmisenä taas totean, että jos maassa nyt lojuu vielä viime vuotisetkin kastanjat maatumassa, niin anna mennä vaan. Kunhan et ole takamus pystyssä kykkimässä naapurin pihalla, harvemmin ketään haittaa. Ehkä saatat jopa auttaa ensi vuoden nurmikon leikkuussa, kun kastanjan mollukat eivät ole tiellä.

Itse keräsin ison kangaskassillisen hevoskastanjoita naapuruston puistoalueeni puiden alta. Annoin hevoskastanjoiden lojua keittiön nurkassa odottamassa pari päivää, jotta ne varmasti ehtisivät kypsyä, sillä niiden kotelot olivat vielä aika vihreitä, ja harvempi oli vielä auennut kun toin ne sisään.

Hevoskastanjarouheen valmistaminen pyykinpesua varten

Pähkinän kotelon saa helpoiten auki painamalla kämmenen kovalla ulkosyrjällä keittiön tasoa vasten. Kotelo poksahtaa auki, ja kastanjat on helppoa viskata siitä kulhoon.

Tämän jälkeen vuorossa on kastanjoiden viipaloiminen, tai ronski rouhiminen. Tässä kohtaa touhu muuttuu hiukan monotonisemmaksi. Kastanjat ovat sen verran pehmeitä, että niiden pilkkominen on vielä ihan mahdollista, mutta se täytyy tehdä isolla terävällä veitsellä, pitämällä veitsen kärkeä leikkuu alustaa vasten, ja liikuttamalla vain veitsen kahvaa ylös alas, samalla tyylillä kuin yrittäisi tehdä pähkinöistä rouhetta.

Koska olet poiminut kastanjat maasta, niiden kanssa ei tule mitään takuuta tuoreudesta. Osa poimimistani kastanjoista paljastui pilkkomisvaiheessa pilaantuneiksi, ja tämä päti erityisesti pienehköihin kastanjoihin, joissa oli kova jo puiseksi ehtinyt kuori. Useamman sisältä paljastui jotain, mitä kutsuisin lähinnä veteläksi alienin aivolimaksi, kiinteän valkoisen sisuksen sijaan. Alienin aivolimapommin osuessa kohdalle vain pyyhin leikkuualustan sekä veitsen, hylkäsin pähkinän ja siirryin taas seuraavaan.

Hevoskastanjoiden kuivatus

Hevoskastanjoiden kuivatus tapahtuu samalla tavoin kuin kuivattaisit mitä tahansa muutakin uunissa. Pidä kastanjoita ilmavasti pellillä noin 50 asteen lämmössä muutamien tuntien ajan. Tässä kohtaa on erityisen suuri etu, jos olet onnistunut saamaan kastanjarouheen/viipaleet mahdollisimman ohuiksi, jolloin ne kuivuvat myös nopeammin. Pidä uunin luukkua hitusen auki, jotta kosteus pääsee uunista pois, ja kastanjat kuivuvat kypsymisen sijaan.

Hevoskastanjoiden käyttö pyykinpesussa

Hevoskastanjat toimivat pyykinpesussa täsmälleen samoin kuin pesupähkinät, ainoastaan että annos on tuplat, johtuen puolet pienemmästä saponiinipitoisuudesta. Itse olen käyttänyt hevoskastanjarouheelle niitä samoja pieniä puuvillapusseja joita olen käyttänyt aiemmin pesupähkinöille. Valkoisen pyykin kanssa hevoskastanjarouheen käyttöä ei kannata ottaa tavaksi, sillä pitkässä juoksussa se harmaannuttaa valkoiset tekstiilit samoin kuin pesupähkinät tekevät.

Nähdäkseni lopputulos ei ollut itseasiassa yhtään hullumpi, eikä pesutuloksessa ole valittamista. Käytän kastanjarouheen parin koneellisen verran, ja vaihdan rouheen uuteen satsiin. Valkopyykin kanssa rouhe täytyy uusia liki joka kerta, koska mitä kuumempaa vesi on, sitä enemmän saponiinia liukenee pyykkiin kerralla.

Hevoskastanjarouheen säilyvyys ja riittoisuus pyykinpesussa

Yhdestä poimitusta kangaskassillisesta syntyi kuivauksen jälkeen 565 grammaa käyttövalmista hevoskastanjarouhetta. Kun ajattelee, että meidän kahden hengen talouden pyykinpesutahdilla 250 gramman paketillinen pesupähkinöitä kestää hiukan vajaan vuoden, tämän satsin tulisi siis kestää kutakuinkin yhtä kauan.

Hevoskastanjoista voi myös keittää nestemäistä pesuainetta, mutta nesteen lyhyehkön säilymisajan vuoksi suosin kuivattua rouhetta, joka säilyy kylppärissä esim. lasipurkissa tai paperipussissa käytännössä määrättömän pituisen ajan.

Näytä minulle pesupähkinöiden eettiset ongelmat

Kirjoitettuani pesuähkinöistä, kuulin, että johtuen niiden kasvaneesta kysynnästä länsimaissa, niiden alkuperämaissa Intiassa ja Nepalissa niitä ei jäisi enää paikallisten käyttöön. Pyrin löytämään lähdettä kyseiseen vastuullisuusongelmaan liittyen, mutta en löytänyt ainoatakaan lähdettä suomeksi tai englanniksi, en suomalaisten, enkä intialaisten tai nepalilaisten kirjoittamina.

Sen sijaan löysin paikallisia intialaisia ja nepalilaisia lehtiartikkeleita ja paikallisten järjestöjen tekemiä markkinatutkimuksia, joiden mukaan pesupähkinöitä kasvaa Himalajan vuoriston katveessa metsissä villinä suuria määriä, jonka lisäksi pesupähkinät putoavat metsissä puista kypsyessään joka tapauksessa.

Keräämisen jälkeen pesupähkinät kuivataan ensisijaisesti talojen katoilla ennen kuin ne ovat valmiita myytäväksi. Pesupähkinöiden kerääminen on pääasiassa naisten työtä, ja pesupähkinöiden kerääminen ja myyminen mahdollistaa heimoihin kuuluville naisille itsenäisen yrittämisen ja elannon hankkimisen. Pesupähkinöiden kerääjät ottavat omaan käyttöönsä osan ennen pähkinöiden myymistä. Suurin osa paikallisista myös vaikuttaisi käyttävän ihan samanlaisia markettipesuaineita kuin suomalaisetkin, johtuen niiden helppoudesta verrattuna pesupähkinöihin.

Vaikka on tärkeää olla tietoinen tuotteen massavalmistuksen mahdollisista haitoista (vrt. kookosöljy, palmuöljy, avokado), pesupähkinöihin liittyen en löytänyt ainoatakaan artikkelia tai lähdettä joka oikeuttaisi pesupähkinöiden vastuullisuuden kyseenalaistamisen. Joka tapauksessa, jos tiedät lähteen, ole kiltti ja jätä postaukseen kommentti ja lupaan tutkia asiaa lisää, ja arvioida kantani uudelleen.

Ainakin toistaiseksi löytämäni näytön perusteella kuitenkin antaisin pesupähkinöille synninpäästön, sillä selvitykseni mukaan pesupähkinöiden tuotanto ei riistä paikallisia, niitä ei viljellä tehotuotannon keinoin, ja ne mahdollistavat myös heikommassa asemassa oleville naisille mahdollisuuden itsenäiseen kaupankäyntiin.

Oletko kokeillut hevoskastanjaa pyykinpesussa? Tai osaatko paikantaa vakavasti otettavan lähteen, jonka mukaan pesupähkinöiden eettisen tuotannon kanssa olisi ongelmia? Ole kiltti, ja jaa tietosi kommenteissa!

-Anna 

_____________________

Luitko jo? 

DIY Astianpesuaine Pesupähkinöistä

Miksi välttelen kemikaaleja? 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Hevoskastanjaa pyykinpesuun & pesupähkinöiden eettisyys appeared first on Ihme ituhippi.

Marseille-saippua on yksi kodin ihmeaineista. Sillä voi kattaa käytännössä kaikki järkevät ja järjettömät pesuaineen tarpeet. Aito ja alkuperäinen Marseille-saippua* valmistetaan vielä tänäkin päivänä Ranskan Marseillessa. Tunnustan, että itsekin vasta alkaessani kirjoittamaan postausta yllätyin siitä, että ainakin itselleni elämäni aikana Marseille-saippuana myyty Le Chat Marseille-saippua “kissasaippua” ei oikeastaan ole sitä aitoa tavaraa, sillä Le Chat saippuan koostumus sisältää sekä synteettisiä että eläinperäisiä ainesosia. En halunnut uskoa suoraan netin villeihin väittämiin, joten varmistin asian vielä meilitse valmistajalta Henkeliltä, ja tottahan tuo oli.

Marseille-saippuana myydään tosi monen sorttista yleiskäyttöön tarkoitettua palasaippuaa. -Sitä aitoa palasaippuoiden shampanjaa, mutta myöskin ihan hyviä jäljitelmiä, sekä sitten niitä vähän vähemmän taidokkaita (synteettisiä, eläinperäisiä) jäljitelmiä. Marseille-saippuan perusideana on, että saippua on valmistettu oliivi- tai kookosöljystä, eikä se sisällä keinotekoisia lisäaineita tai hajusteita. Runsaan oliiviöljypitoisuutensa ansiosta saippua jättää pestyn kohteen pehmeäksi, jonka ansiosta se soveltuu oivallisesti esim. villaneuleuden käsinpesuun.

Marseille-saippuasta löytyy vihreää sekä beigeä, liki valkoista, variaatiota. Vihreässä* on enemmän (tai ainoastaan) oliiviöljyä, josta saippua myös saa värinsä, ja sitä suositellaan erityisesti kauneudenhoidon tarpeisiin. Valkoisessa* versiossa puolestaan on enemmän kookos- tai palmuöljyä, ja se toimii kyllä kauneudenhoitoon ihan yhtäläisesti, mutta on myös tehokkaampi huushollauksen tarpeisiin.

Marseille-saippuan maantieteellinen nimisuoja, jonka kanssa nuolaistiin ennen kuin tipahti

Savon de Marseille-saippua nautti muutaman vuoden verran maantieteellistä nimisuojaa, mutta kyseinen päätös suojasta kumottiin Pariisin valitustuomioistuimessa 2020 keväällä. Esimerkkejä maantieteellistä nimisuojaa nauttivista tuotteista ovat mm. shampanja, konjakki, karjalanpiirakat, Rioja-viini..  -Eli tällä hetkellä lain silmissä ei ole olemassa sellaista asiaa kuin  “aito” Marseille-saippuaa.

Periaatteessa kuitenkin, aito THE Marseille-saippua on:

• kova saippuapala tai kuutio,
• joka on valmistettu Ranskan Marseillessa
• kasviöljystä (yleensä oliiviöljystä, mutta esim. palmu- ja kookosöljytkin on hyväksytty vaaleampaa varianttia varten),
• saippua ei sisällä synteettisiä lisäaineita,
• saippuan öljypitoisuus on 72%,
• eikä tuote sisällä hajusteita.

Jos haluaa varmistaa, että saa juuri THE saippuaa, kannattaa etsiä palaa jossa on AFSM (Marseille Soap Manufacturer’s Association/ Union des Professionnels du Savon de Marseille) -leima. Suomessa esim. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin tavaratalo myyvät tätä the real dealia.

Käytännössä Marseille-saippuaa kuvaa sen maantieteellistä valmistupaikkaa enemmän ehkä kuitenkin saippuan valmistusprosessi; Saippua keitetään isossa kattilassa kasviöljystä, vedestä ja lipeästä. Kiinnostavaa on, että voimassa olleen maantieteellisen nimisuojan mukaan oli myös ihan ok lisätä eteeristä öljyä saippuan hajusteeksi, mutta AFSM:n, eli saippuan valmistajien liiton, hyväksyntää sellaisella pelleilyllä ei saavuteta.

Tällä hetkellä suurin osa maailmassa ostetusta Marseille-saippuasta valmistetaan Ranskan ulkopuolella, sillä todellisuudessa suurin osa Marseille-saippuasta myös valmistetaan muualla kuin Marseillessa. Teknisesti ottaen voidaan puhua Marseille-saippuasta vaikka se olisi valmistettu Pieksämäellä, kunhan se ei sisällä muuta kuin kasviöljyä, lipeää/soodaa/jotain suoloa(?), sekä vettä.

Vasta kun aloin perehtymään kaappini sisuksiin postauksen kuvien ottamista varten, havaitsin että oma varastoni koostuu italialaisesta kopiosta, joka sisältää kookos- ja oliiviöljyä, ja se on valmistettu perinteisellä menetelmällä ilman synteettisiä lisäaineita. Eli luokittelisin sarjaan ihan kelpo tavaraa oleva kopsu. -Saippuaa hamstratessa kannattaa aina myös tsekata sisältääkö tuote palmuöljyä, mikäli sitä haluaa vältellä.

Marseille-saippua – 11 hyvää ja 4 kyseenalaista käyttötarkoitusta

1. Suihkussa palasaippuana

Marseille-saippua toimii suihkusaippuana, jättäen ihon miellyttävän pehmeäksi suihkun jälkeen.

2. Sheivaukseen

Marseille-saippuasta toimii todella hyvin myös sheivausvaahtona. Olen joskus aiemmin käyttänyt niin suihkugeeliä kuin “virallista” höyläys vaahtoakin, enkä kokenut, että Marseille-saippua olisi jäänyt kakkoseksi kummallekkaan!

3. Käsisaippuana

Jos olet jo siirtynyt kylppärin lavuaarin ääressä pesemään kädet palasaippualla, ja haluat hoitaa homman minimalistisessa hengessä Marseille-saippua toimii täydellisesti myös käsisaippuana.

4. Kodin yleispuhdistusaineena

Keitä vettä ja lisää joukkoon raastettua Marseille-saippuaa, sekoita ja tadaa! -Kodin yleispuhdistusaine on valmis. Olen aiemmin käyttänyt ekomerkin käsitiskiainetta kodin yleispuhdistusaineena etikan lisäksi, mutta tämä oli sen verran helppo tehdä kun teki kerralla isomman satsin, että uskon siirtyväni jatkossakin lisäämään pesuaineeseeni veden vasta kotona.

5. Tiskiaineena

Meillä ei ole astianpesukonetta, joten kaikki astiat pestään käsin ja käsitiskiainetta kuluu. Aiemmin olen ostanut yllä mainittua ekologista tiskiainetta, mutta yllä kuvatulla tavalla tiskiaineen vasta kotona valmiiksi keittäminen tekee tiskaamisesta vielä hiukan zero waste -mentaliteetin mukaisempaa ja huomattavasti edullisempaa kuin jatkuva kaupassa uuden pullon perässä ravaaminen.

6. Meikkisivellinten puhdistukseen

Marseille- saippua toimii erinomaisesti meikkisivellinten puhdistusaineena, sillä normaalista marketti-tiskiaineesta eroten, se ei sisällä mitään mitä et muutenkin voisi käyttää kasvojen pesuun, ja samalla se on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin “virallinen” sivellinten puhdistusaine. (Vinkkinä, jos Marseille-saippua ei tässä sytytä, käytä kasvojepesuainetta, älä sitä tiskiainetta. Normaalia tiskiainetta ei ole tarkoitettu joutuvaksi kosketuksiin kasvojen kanssa.)

7. Arkojen materiaalien (silkki/villa) käsin pyykkäämiseen

Tähän olen käyttänyt Marseille-saippuaa eniten. Herkistä materiaaleista valmistettujen pyykkien nyrkkipyykkäämiseen. Vuosien kokemuksella voin todeta, että tähän Marseille-saippua on hellävaraisuudessaan täysin ylivoimainen. Etenkin omat silkkiset vintage aarteeni ovat säilyneet hyvässä kunnossa oikeaoppisten pesukäytäntöjen avulla.

8. Mattojen pesuun

Yleissaippua on yleissaippuaa. Hieraise matonpesuharjaa saippuapalaan, ja eikun vaan hinkkaamaan!

9. Nahkatuotteiden puhdistukseen

Marseille-saippua toimii erityisen hyvin nahkatuotteiden puhdistuksessa.  Pyyhi esim. nahkainen nojatuoli kauttaaltaan ensin pelkällä vedellä ksotutetulla nihkeällä liinalla. Tämän jälkeen hiero liinaa kostutettuun saippuapalaan, ja puhdista nojatuoli saippuoitua nihkeää liinaa käyttäen. Älä hankaa pintaa liian väkivaltaisesti. Lopuksi pyyhi nojatuoli vielä kuivalla liinalla. Erillistä saippuan huuhtelua ei tarvita.

10. Huonekasvien tuholaistorjuntaan

Olemme käyttäneet aiemminkin tiskiainetta veteen sekoitettuna kodin helppona huonekasvien tuholaistorjuntana: saippuavesi suihkepulloon ja säännöllistä kasvin suihkuttelua kunnes kirvat / muut öttiäiset luovuttavat. Saippua on saippuaa, joten ilmeisesti saman homman voi toteuttaa myös Marseille-saippualla.

11. Kasvojen pesuun

Tämä riippuu varmasti aivan ihmisestä. Yleensä kasvojenpesuaineiden pakkauksissa mainostetaan että “ei sisällä saippuaa”, ja Marseille-saippua on tasan sitä itseään. Saippuaa.

12. Hiusten pesuun? 

Palashampoo on suurimmalle osalle meistä jo vanha tuttu. Piruuttani kokeilin miten homma toimisi Marseille-saippualla, sillä se olisi huomattavasti edullisempaa kuin vakkarini, ihanan tuoksuinen Lushin Honey, I Washed My Hair. En ollut lopputulokseen kuitenkaan erityisen tyytyväinen, ja taidan yhä jatkaa Lush-linjalla.

13. Itikan puremien aiheuttaman ihoärsytyksen rauhoittamiseen?

Olen tänä kesänä onnekkaasti säästynyt pahemmilta hyttysenpuremilta, joten en päässyt tätä kyllä testaamaan. Mutta toisaalta uskoisin, että tämä on ihan mahdollista, sillä ainakin yksi vanhimmista Marseille-saippuan valmistajista suosittelee saippuaa mm. tähän tarkoitukseen, ja Ruohonjuuri toisti saman vinkin omassa asiakaslehdessään.

14. Väitetysti myös koiran pesuun?

Itselläni on sen verran vielä ihan virallisesti koiran pesuun tarkoitettua koirashampoota jäljellä, että ensimmäisenä en ole välttämättä kokeilemassa koiran saippuointia, vaikka olenkin innostunut tuotteen monikäyttöisyydestä. Pitänee kysyä koiralta joskus nykyisen shampoon loputtua, josko hän suostuisi myös koekaniiniksi.

15. Hammastahnaksi?

Yllä mainitut Ruohonjuuri sekä saippuan perinnevalmistaja suosittelevat, että Marseille-saippua toimii myös hammastahnana, ja kuulemma vaahtoaa tosi kivasti. Kirjoitin jossain vaiheessa kokemuksistani Dr Bronner’sin Castille saippuan kanssa jota suositeltiin samaan puuhaan. En ole vieläkään kokeillut, enkä edelleenkään keksi ainoatakaan syytä kokeilla, vaikka se ei suoraan haitallista olisikaan. Rautahampaat voi pilata vain kerran.

Olen löytänyt kimpaleen kultaa. -Tai oliiviöljyä.

Olen ollut todella tyytyväinen löytööni ja liki harmittelen sitä, etten ole aiemmin tajunnut että Marseille-saippuaa voi todella käyttää muuhunkin kuin vain silkki- ja villavaatteiden pesuun. Marseille-saippua* on kyllä yksi eko-maanisen zero waste minimalistin märkä päiväuni. Kevyesti pakattu luonnontuote joka toimii käytännössä kodin jokaiseen saippuan tarpeeseen. Pakko sanoa, että kyseessä on ehdottomasti kaikkien kokeilemieni tuotteiden kärkikaartia ja Marseille-saippua painii samassa sarjassa etikan, ruokasoodan ja vodkan kanssa.

Käyttämällä palasaippuaa säästät nestemäisen saippuan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä, jotka syntyisivät vastaavassa nestemäisessä tuotteessa olevan veden (eli ylimääräisen painon) kuljetuksesta. Kyseessä on biohajoava luonnontuote, joka ei sisällä synteettisiä kemikaaleja jotka jäisivät pyörimään pestyille pinnoille tai haihtumaan niiltä hengitysilmaan, eikä tuote sisällä mikromuoveja tai säilöntäaineita. Marseille-saippua* sopii myös vegaaneille, sillä se ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.

Marseille-saippua tulee monikäyttöisyytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi myös huomattavasti edullisemmaksi kuin useamman eri pesuaineen ostaminen kotiin eri tarkoituksia varten. Minimalisti nauttii siitä, että monikäyttöisen tuotteen kanssa elämä on helppoa, eikä tarvitse juosta jatkuvasti kaupassa metsästämässä tuhatta eri ainetta eri tarkoituksiin, kun selkeämpikin vaihtoehto on olemassa. Lisäksi zero waste kodin tavoittelija rakastaa ajatusta säästyvän pakkausjätteen määrästä. Ihana tuote!

Mihin käyttötarkoituksiin olet itse havainnut Marseille-saippuan* parhaaksi? Jaa vinkkisi kommenteissa!

-Anna 

___________________________

Luitko jo?

Kokemuksia – Dr Bronner’s Pure-Castile Soap

Millä siivoan ekokotini? Ekologinen kodisiivous käytännössä

Testissä palashampoo ja hoitoainepala

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post 11 hyvää ja 4 epäilyttävää tapaa käyttää Marseille-saippuaa appeared first on Ihme ituhippi.

Olen käyttänyt pyykinpesuun perinteisen pesuaineen sijaan pesupähkinöitä jo muutaman vuoden verran. Itselleni tärkein syy oli oman kemikaalikuormani karsiminen, mutta tarkemmin pähkinöihin perehdyttyäni niillä oli monia muitakin hyviä puolia. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole pähkinä, vaan saippuamarja, jonka toimiva ainesosa on saponiini. Pesupähkinät ovat täysin luonnollisia ja biohajoavia. Eikä pesupähkinöistä niistä erity ympäristölle vaarallisia myrkkyjä jotka kulkeutuisivat luontoon. Alunperin pähkinöitä on käytetty Intiassa ja Nepalissa siivoukseen ja henkilökohtaisen hygienian hoitamiseen, mistä ne ovat sitten aikojen saatossa levinneet myös minun pyykinpesukoneeseeni. Pesupähkinät ovatkin täydellinen ekologinen pyykinpesuaine tarpeisiini. 

Saponiini on vesiliukoinen ainesosa, joka vaahtoaa kuten saippua ja liukenee yli 30 asteiseen veteen. Saponiini on pinta-aktiivinen aine, joten sen toimintaperiaate on sama kuin kaikissa muissakin saippuoissa. Saponiinin liukenemista pesupähkinöistä voi nopeuttaa käyttämällä kuumempaa vettä. Vaatteita voi myös liottaa kuumassa vedessä pesupähkinöiden kanssa ennen pesukoneeseen laittamista pähkinöiden vaikutuksen tehostamiseksi.  

Mistä pesupähkinöitä saa?

Pesupähkinöitä on helposti saatavilla suunnilleen jokaisesta ekokaupasta, mutta nykyään ympäristötietoisuuden ollessa cool, myös pikkuhiljaa varmasti tavallisistakin marketeista. Pesupähkinöiden suurin etu on, että koska kyseessä on luonnossa esiintyvä kuivattu marja, se on myös täysin biohajoava eikä vahingoita luontoa. 

Pesupähkinöitä mainostetaan myös sopivana ratkaisuna allergikoille, astmaatikoille ja muuten vain henkilöille joilla on herkkä iho. Itse en kyseisiin ryhmiin kuulu, joten en voi sanoa asiasta puoleen enkä toiseen. Mutta toisaalta jos ajatus hiukan vähemmän kemiallisesta elämästä kutkuttaa, suosittelen ehdottomasti testaamaan pesupähkinöiden voimaa. 

Pesupähkinät ovat myös vuosikustannuksiltaan varsin edullinen ratkaisu pyykinpesuun. Vaikka en olekaan itse eurolleen laskenut paljonko rahaa olen kuluttanut pyykinpesuaineeseen aikanaan ja paljonko maksan siitä nyt, niin ainakin Kuningaskuluttaja on tehnyt vertailun, jonka mukaan ainakin vuonna 2009 pesupähkinöiden vuosikustannus olisi ollut noin 18 euroa, siinä missä Ecoverin käyttö olisi kustantanut reilut 50 euroa vuodessa. -Hinnat tosin ovat saattaneet kymmenessä vuodessa muuttua. Ainakin itse olen ollut huomaavinani, että rahaa pelkkään pyykinpesuun kuluu nykyään itselläni aiempaa vähemmän. 

Kuinka tehokkaita pesupähkinät ovat? 

Riippuen hiukan siitä kuinka likaista pyykki on, pesemiseen voi käyttää useampaa tai harvempaa pähkinää. Jos kyse on esim. salipyyhkeestä, tai lakanoista pesen ne mielelläni siinä vaiheessa kun olen juuri vaihtanut pähkinöiden annospussiin tuoreen satsin, ja vasta seuraavalla pyykkikierroksella kun pähkinät ovat saattaneet jo hiukan menettää tehoaan, pesen arjessa käyttämäni paidat joissa ei koskaan ole näkyviä tahroja, ja jotka eivät ole jatkuvasti yhtä intensiivisessä ihokosketuksessa kuin liinavaatteet.

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että valkaisevaa tehoa pesupähkinöillä ei kyllä ole. Mikäli itseltäni löytyy esim. valkoinen paita johon on syntynyt tahra, silloin ainoa auttava keino on yhä vieläkin valitettavasti kaupan jyty valkaisuaine. 

Allergia- Iho ja Astmaliiton sivuilla kerrotaan että ekologisten pesupähkinöiden vaikutus olisi kutakuinkin sama kuin puhtaan veden, ja että pesuteho on tutkimusten mukaan huonompi kuin synteettisillä pesuaineilla. Toisaalta jos “pelkällä puhtaalla vedellä” pestessä pääsee eroon pienistä ei-pinttyneistä tahroista ja hien hajusta vaatteissa, tarvitseeko synteettisiä pesuaineita käyttää? 

Ja toisaalta mikään ei maailmassa estä vähentämään omaa kemikaalikuormaa siten, että käyttäisi synteettisiä pesuaineita vain esimerkiksi todella tahraisille vaatteille tai vaikka liikuntavaatteille. Itse silti koen, että myös sali- ja juoksukamani ovat tulleet ihan freesin tuoksuisina pesukoneesta ulos, joten omaa harkintaa omien tarpeiden suhteen saa myös käyttää. Ja kokeilemallahan tuokin selviää. 

Muita ekologisia ratkaisuja tahrojen ja pinttyneiden hajujen poistoon

Pesupähkinöitä harvemmin markkinoidaan missään niiden uskomattoman tahranpoistotehoon perustuen. Mikäli kaipaat kuitenkin tahranpoistoa, kannattaa tahroihin kokeilla etenkin sappisaippuaa, joka on luontoa kunnioittava vaihtoehto tahranpoistoon. Esimerkiksi YLE:n artikkelissa sappisaippuaa suositellaan esimerkiksi kestovaippojen pesuun. 

Itse olen käyttänyt Marseille -saippuaa käsin pestävään pyykkiin, kuten neuleisiin ja silkkivaatteisiin, joita ei kuulu viskata pyykinpesukoneen uumeniin. 

En ole koskaan käyttänyt huuhteluainetta, koska en pidä liukaspintaisista pyyhkeistä, tai voimakkaasta tuoksusta vaatteissani. Toisaalta jossakin vaiheessa kokeilin myös etikkaa huuhteluaineen tilalla etenkin urheiluvaatteille hien hajua poistamaan. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä jos itsestä tuntuu ettei pesupähkinöissä ole tarpeeksi ytyä, etikka on ekologinen vaihtoehto kemikaalikuorman pienentämisessä pinttynyttä hajua vastaan. 

Tietenkin yksi tehokkaimmista tavoista välttää tuota urheiluvaatteisiin pinttyvää hienhajua on pestä vaate mahdollisimman pian käytön jälkeen, tai esimerkiksi laittaa se likoamaan pesua odotellessa. 

Miksi olen tykännyt pesupähkinöistä? 

• Pyykki ei saa epämääräisen kemiallista tuoksua
• Ei pesuainejäämiä pyykissä 
• Pyykki puhdistuu mielestäni aivan kuten normaalillakin pesuaineella
• Yhtä annospussillista pesupähkinöitä voi käyttää kokemukseni mukaan noin 4-6 pesussa
• n. 500 (?) gramman pakkaus kestää itselläni noin vuoden verran tai hiukan ylikin, eikä tarvitse jatkuvasti kantaa pyykinpesuainetta kaupasta kotiin. 
• Käytön jälkeen loppuun kuluneet pesupähkinät voi heittää huoletta biojätteeseen. 
• Helppo tapa vähentää omaa kemikaalialtistusta arjessa 
• Pesupähkinät ovat aidosti ekologinen pyykinepsuaine

Ennen kuin vaihdoin pesupähkinöihin, etenkin köyhänä opiskelijana mietin koko ajan että ärsyttävimmät mahdolliset päivittäistavarat olivat pyykinpesuaine ja vessapaperi. Ne tuntuivat olevan koko ajan loppu. Sitten lueskelin pesupähkinöistä. Ensin pesupähkinöiden käyttö tuntui hiukan töhöltä kun ne laitetaankin pienessä pussissa suoraan pyykinpesukoneen rumpuun. Olin tottunut annostelemaan pesuainetta pesuainekaukaloon. Siihen kuitenkin tottui aika pian. Aluksi ihmettelin myös annostusta. En ollut niin hurja, että olisin lähtenyt yhdellä pähkinällä liikenteeseen, mutta 4-5 pähkinää oli mielestäni turhan epämääräinen ohjeistus. 

Ennen pitkää kuitenkin huomasin että pähkinöiden annostelu tapahtuu aika fiilispohjalta, etenkin sen jälkeen kun siihen on kehittynyt rutiini. 

Pesujen välissä kannattaa nostaa pesupähkinät johonkin kuivumaan seuraavaa käyttökertaa varten. Loppuun lerpahtaneen pesupähkinän tunnistaa siitä, että se alkaa kuivana rapista kuin syksyn lehti. Eikä siinä ole enää tuoreen pähkinän rikasta punaruskean sävyä, vaan sävy on enemmän kulahtaneen kellertävän harmaan ruskea. Jos tällä tieteellisen tarkalla kuvailulla erotat freesin pähkinän tiensä päähän tulleesta, onnittelen sinua. 

Yhden vinkkivitosen haluan antaa: Hukkuiko pussillinen pesupähkinöitä pyykinpesun yhteydessä koneeseen? Jos pesit liinavaatteita, ei ole kerta eikä kaksi kun itselläni joko tyynyliina tai pussilakana on imaissut pähkinäpussin sisuksiinsa. Sitä olenkin saanut sitten metsästää hyvänkin tovin jostakin pussilakanan syövereistä. Mutta sinne se piiloutuu, jos ihmetytti. 

Jos kaipailet ekologista kodin yleispuhdistusainetta ja sinussa riittää tarmoa kunnon DIY-projektiin: Pesupähkinöistä saa myös keitettyä ekologista yleispuhdistusainetta, tai kohtuullisen rehellistä ja konstailematonta nestemäistä saippuaa jos sille päälle sattuu. 

Ekologinen pyykinpesuaine ei tarkoita etteikö pesuohjetta tarvitsisi lukea

Kuten kaikkien pyykinpesuaineiden kanssa, tärkeintä on muistaa kunnioittaa valmistajan antamaa vaatteen pesuohjetta, jotta vaate saa viettää käytössä vielä pitkään. Ihmeratkaisuja harvemmin on olemassa, eikä samaa ratkaisua voi soveltaa täsmälleen kaikkeen tekemiseen. Paras tapa selvittää mikä toimii omaan arkeen on ennakkoluulottomasti kokeilla uusia mahdollisuuksia ja löytää itselle paras ratkaisu. 

Jos vaatteesta puuttuu pesulappu, tai sen teksti on kulunut pois, erityisesti Marttojen sivuilta löytyy todella hyviä vinkkejä pyykin pesuun ja oikeanlaisen pesutavan tunnistamiseen. 

Oletko kokeillut pesupähkinöitä? Ovatko ne olleet mielestäsi mahtava löytö tai jopa aivan täysi pettymys? Millaisia muita ekologisia pyykinpesuaineita olet kokeillut? 

-Anna 

______________________

Luitko jo? 

Millä siivoan ekokotini?

Miksi välttelen kemikaaleja? 

The post Pesupähkinät kemikaalikuormaa kutistamassa appeared first on Ihme ituhippi.

Vaikka suurin osa meitä ympäröivistä aineista onkin luultavasti ihan ok-turvallisia jonkin aikaa käytettynä, tällä hetkellä näemme vasta ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat olleet koko elämänsä ajan altistettuina erilaisille kemikaaleille oli kyse sitten säilöntä-, palonesto-, torjunta- tai väriaineista. Yhteiskunnan tasolla kärsimme erilaisista elämäntapasairauksista, jotka liittyvät korkeaan elintasoomme ja sen mukanaan tuomaan elämäntyyliimme, emmekä tässä yhteydessä välttämättä puhu edes pelkästään ruoasta tai vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta.

En itsekään ole valmis muuttamaan keskelle metsää savupirttiin mussuttamaan oman maan perunoita kietoutuneena juuttikankaaseen, mutta uskon että jokapäiväisessä elämässä omaa kemikaalialtistusta on silti mahdollista kontrolloida ja jollakin tasolla rajoittaa, jos asian ensin tiedostaa. On omalla tavallaan kiehtovaa, että vaikka usein raskauden alkaessa ihmiset havahtuvat siihen että “Mitä kaikkea ihoni ja ruokavalioni kautta oikein kulkeutuukaan lapseeni?”, ihmiset harvemmin havahtuvat siihen mitä kaikkea ihon ja ruokavalion kautta kulkeutuu juuri minuun itseeni? Tätäkin on toki hiljattain alkanut tapahtumaan, jonka koen olevan loistava asia.

Rajoita kemikaalikuormaasi – Elämän osa-alueita joilla altistusta on helppoa vähentää

– Kodin pesuaineet

“Puhtaan pyykin tuoksu” on vain merkki pesuainejäämistä parfyymeineen pyykissä, ja suurin osa vaatteista ja kodin tekstiileistä ovat jatkuvasti ihollamme. Toivon että en nappaa sisälleni tiedostamattani mitään mitä en toivoisi. Sama pätee tiskaamiseen, vaikka astianpesuaine jättää astiat kivasti sitruunan tuoksuisiksi, se tuoksu tarkoittaa että astiassahan on vielä jokin pitoisuus pesuainetta jäljellä, ei se muuten tuoksuisi yhtään miltään. Näihin on mahdollista etsiä ympäristö- ja kehoystävällisempiä ratkaisuita, ja jo pikainen visiiitti esim. Ruohonjuuren pesuainehyllylle voi olla helposti toteutettava ratkaiseva askel.

– Kosmetiikka

Luonnonkosmetiikka on viimein murtautunut myös valtavirran tietoisuuteen, ja tarjolla on useita brändejä erilaisiin tarkoituksiin ja todella laajassa hintaskaalassa, eli jokaiselle löytyy jotakin. Etenkin erilaisten voiteiden ideanahan on, että ne imeytyisivät ihoomme mahdollisimman tehokkaasti, joten johonkinhan ne ainesosat kulkeutuvat siitä ihon pinnalta, ei se kaikki vain maagisesti haihdu pois. Kosmetiikka jota levitämme ihollemme päätyy pieninä pitoisuuksina pintaverenkiertomme kautta syvemmälle kehoomme, ja samasta syystä mm. raskaana olevia naisia varoitellaan milloin mistäkin kemikaalista. Tässä kohden uskon, että luonnonkosmetiikka on fiksu valinta. Kyllä, luonnostakin voidaan uuttaa erilaisia kemikaaleja, ja kasvitkin ovat täynnä vaikka miten hurjia myrkkyjä, mutta toisaalta ihmiset ovat käyttäneet kasveja erilaiseen poppastohtorointiin vuosituhansia, ja kasvien vaikutuksista voimme olla historiallisen näytön perusteella suhteellisen vakuuttuneita, siinä missä olen ehkä hivenen skeptinen laboratoriossa luotujen kemikaalien suhteen, joiden kanssa sitten markkinoille tuomisen jälkeen vielä ihmetellään “Oliko tämä nyt terveysriski sittenkin? -Tutkitaanpas asiaa lisää”.

– Lihan ja muidenkin eläintuotteiden harkittu kulutus

Ruokaketjussa kaikki kulkee alhaalta ylöspäin ja korkeimmat kemikaalipitoisuudet löytyvät ruokaketjun huipulla olevista olennoista. Tämän rikastumisen vuoksi kannattaa syödä eläintuotteita vain kohtuudella, mikäli haluaa välttyä suurimmilta riskitekijöiltä. Liha on hivenen kuin hanavesi, ihan syömä- ja juomakelpoisen puhdasta sellaisenaan, mutta usein se voisi kyllä olla puhtaampaakin. Ilmiö kulkee kutakuinkin siis niin, että kun eläin syö torjunta-aineella tai millä tahansa muulla suihkittua rehua, kemikaali varastoituu sen kudoksiin, vaikka rehu itsessään kulkeutuu ulos muuta kautta, jonka jälkeen ihminen syödessään eläimen saa huomattavasti voimakkaamman kerta-annoksen juuri sitä mitä kyseinen eläin söi.

– Keinotekoiset lisäaineet

Lukemalla ruokatuotteen sisällysluetteloa pääsee pitkälle. Sitruunahaposta harvoin on haittaa, mutta usein törmää sen verran erikoisen kuuloisiin teknisiin nimityksiin lisäaineelle, että itselläni ei riitä aikaa ja jaksamista joka ikisen maailman E-koodin perkaamiseen todetakseni onko tämä nyt harmiton vai haitallinen aine. En väitä että kaikki mahdolliset ruoan lisä-aineet olisivat itse saatanasta, mutta toisaalta niiden hankala tulkittavuus, mikä lisäaine on nyt peräisin luonnosta ja jotakin jonka voisin tunnistaa ruoaksi, ja mikä on peräisin koeputkesta on yllättävän haastavaa varmasti itse kullekin E-koodien viidakossa mikäli haluaa joskus päästä ruokakaupasta kotiinkin. Oma toimintamenetelmäni asian kanssa on, että jollei tuotteen pakkauksessa ole selkeästi ilmaistu mitä aine on (esim. sitruunahappo, johanneksenleipäpuujauhe yms.), se on helppoa jättää kauppaan.

– Lääkkeet

Kirjoitin jokin aika sitten postauksen siitä, että lääkekuureja kannattaa todella syödä vasta sitten kun oikeasti tuntuu siltä, mutta ei napsia miten sattuu. Lääkkeiden koko pointti on imeytyä kehoon ja vaikuttaa sinne “missä kipu on”, joten järkevintä sekä ympäristön, että oman kehon kannalta on kuluttaa lääkkeitä harkiten, silloin kun itsestä todella tuntuu siltä, eikä ottaa väkevää troppia varoiksi.

– Muovi

Mielestäni muovi on ihan jees elintarvikepakkauksissa, koska sen ruokahävikkiä vähentävä vaikutus on valtava. Kuitenkin koen, että on hyvä idea vältellä muovia sen sisältämien muovinpehmenninaineiden vuoksi aina kun järkevästi mahdollista. (Mutta tietekin myös siksi, että kun ei osta muovia, sen vastuullista hävittämistä ei tarvitse pähkäillä.) Erityinen inhokkini kemikaalinäkökulmasta ovat muoviset keittiövälineet, esim. lastat ja paistinpannujen teflonpinnoitteet, sekä muoviastiat joissa välillä lämmitetään jotakin. Kuumentuessaan muovista mahdollisesti liukenee haitallisia kemikaaleja, joita ei liukenisi jos muovia käsiteltäisiin huoneenlämpöisenä. Tämän lisäksi mikäli muovi näkee elämää enemmän, siitä usein alkaa irtoamaan mikromuovihippusia, jotka kulkeutuvat ruonalaiton yhteydessä ruoansulatuksemme käsiteltäviksi. Muovi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielestäni muovia on myöskin pienellä pohdinnalla helppoa vältellä keittiöoloissa, puusta, teräksestä, lasista ja keramiikasta valmistettuja keittiövehkeitä on vaikka millä mitoin.

Kemikaalikuorma johon on haastavampaa puuttua yksityishenkilönä 

– Palonestoaineet

Oli kyseessä sitten tekstiilillä verhoiltu penkki tai sohva, useimmiten tekstiilit on suihkutettu palonestoaineilla, sen varalta että joko tehtaassa tai logistiikkavaiheessa kävisi köpelösti. Nämä aineet sitten pölisevät ympäriinsä normaalikäytön tohinassa ja aiheuttavat laajan skaalan erilaisia terveysriskejä. Vaikka ideana näiden kanssa on, että paloturvallisuus kasvaisi, tutkimuksen mukaan siinä vaiheessa kun koko asunto on liekeissä, palonestoaineen olemassaololla ei ole suurta merkitystä, jonka lisäksi se vain tuottaa normaalia savua myrkyllisempää savua.

– Torjuntaineet

Itse vaikka kuinka parhaalla tahdollani toivoisin, yleensä en kykene ostamaan kaikkea ruokaani luomuna, koska sitä se elämä vaan on. Modernista maataloudesta puhuessamme sen esittämät ratkaisut ongelmiin ovat usein ongelmallisia itsessään. Kasvintorjunta-aineilla on todistetutsti moninaisia vaikutuksia niin ympäristöön kuin ihmiskehoonkin, ja tietenkin mieluiten niitä välttelisi kokonaan. Toisaalta, jos aikoo ryhtyä asian kanssa ehdottomaksi, ruokavalio muuttuu hyvin pikaisesti ehkä hiukan yksipuoliseksikin.

Millaisia ajatuksia postaus herätti? Pyritkö omassa elämässäsi välttelemään turhan suurta kemikaalikuormaa, vai oletko sitä mieltä että kaikki kuolevat johonkin jossain vaiheessa, joten asialla ei ole suurempaa merkitystä arkielämän kannalta?

-Anna 

____________________

Luitko jo? 

Pesupähkinät kemikaalikuormaa kutistamassa

Millä siivoan ekokotini? Ekologinen kodisiivous käytännössä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuvat: Flickr: Slice of Chick – Key Limes, chenjack – 水果05

The post Kemikaalikuorma – Miksi välttelen kemikaaleja? appeared first on Ihme ituhippi.

Antibiooteilla on taipumusta pistää keho aivan sekaisin, antaa hyvälle suolistoflooralle kyytiä ja muutenkin järkyttää kehon tasapainoa. Lääkeaineet päätyvät myös virtsamme kautta vedenpuhdistamolle, jossa kaikkia jäämiä ei saada pois, jolloin kaikki käyttämämme särkylääkkeet, hormonaalinen ehkäisy, antibiootit, masennus- ja kolesterolilääkkeet sekä monet muut päätyvät pieninä pitoisuuksina puhdistetunkin veden mukana luontoon ja jälleen uudelleen juotavaksemme. Myöskin yhteiskunnallisella tasolla lääkkeiden liikakäyttö saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia antibioottiresistenssin kanssa.

Länsimainen lääketiede on kuitenkin samalla mahdollistanut meille pidemmän eliniän odotteen kuin koskaan aiemmin historiassa, jonka lisäksi taudin kanssa ei tarvitse painia henkensä edestä kuukausitolkulla. Tarvitsemme lääkkeitä. Keskimääräinen aikuinen ihminen menee lääkäriin vain näyttääkseen todellista ongelmaa, ja usein se vaatii lääkintää. Eivätkä lääkäritkään aina aivan huvikseen lääkkeitä määrää. Kyse on herkästä ja kiehtovasta tasapainosta terveyden ja sairauden, todellisen fyysisen tarpeen ja pelon suitsimisen välillä.

“jos on joku ongelma, mene hyvä ihminen lääkäriin siitä kärvistelemästä”

Onko minulla varaa jeesustella aiheesta? -No ei oikeastaan. Terveisin, hormonaalisen ehkäisyn käyttäjä, joka on parhaillaan antibioottikuurilla. Mutta nämä asiat saavat ajattelemaan mitä järkeä tässä kaikessa on. Henkilökohtaisessa elämässäni pyrin välttämään lääkkeiden käyttöä siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti, jolloin vaivaan on pakko saada jotakin, koska muuten on mahdotonta olla, työskennellä tai nukkua. Uskon, että pieni kipu kuuluu elämään (ainakin omaani), tietääpähän olevansa elossa. Jokaiseen pieneen päänsärkyyn tai lieviin kuukautiskipuihin en mielelläni napsi Buranaa, enkä flunssan ovella kolkutellessa ala syömään Buranaa “varoiksi, jos se menisi sillä ohi”.

-Kehomme täytyy myöskin kohdata taudinaiheuttajia, ja sairastella peruskausiflunssia, jotta vastustuskykymme kehittyisi, emmekä sairastuisi ainakaan samaan virukseen uudelleen. Uskon myöskin, että elämään kuuluu pieni kivun sietäminen. -Ei tässä filosofiassa ole mitään sellaista “kärsimys kaunistaa” -tyyppistä vibaa, vaan ihan puhtaasti uskon että monet ainakin omista pikkuvaivoistani menevät ohi, ja niistä seuraa vähemmän jälkiseuraamuksia ja ongelmia, jos luotan kehooni ja annan sen hoitaa tehtävänsä, enkä turhin kemikaalein puutu sen toimintaan.

Pyrin harkitsemaan tarkkaan milloin vointini on sellaisessa vaiheessa, että todella tarvitsen lääkäriä, ja antibioottireseptin. En koe kohdallani järkeväksi syödä nappeja varoiksi, tai pikkujuttuihin, jotka saattavat mennä ohi myös kotikonstein. Usein onnistun sinnittelemään ilman antibiootteja tai särkylääkettä. -Aina en. Ja sekin on osa elämää.

Ja tähän väliin on vielä pakko mainita, että jos luet postausta näkökulmasta “nyt se eukko väittää, että pitäis vaan kärsiä infernaalisissa tuskissa ja buranaa tai antibiootteja ei saisi ikinä syödä”, niin en väitä. Enkä edes väitä että olisin mitenkään lääketieteellisesti oikeassa. Mutta ekologisesta näkökulmasta rohkenen väittää, että harkittu lääkkeiden käyttö on parempi ajatus kuin jokaisen eteen tulevan pienen pyöreän esineen nielaiseminen kyseenalaistamatta.

Onko lääkkeiden liikakäyttö subjektiivinen kokemus?

Ihmisillä on erilaisia kivunsietokynnyksiä, ja omaa kehoa pitää kunnioittaa. Ei kukaan voi tulla ulkopuolelta sanomaan milloin toista oikeasti sattuu ja milloin ei, sen arviointi ja sen hoito jää jokaisen itsemme harteille ja lääkärin kanssa keskusteltavaksi.

Kukaan meistä ei ole aina fyysisen terveytensä huipulla. Välillä taas on. Mutta niitä huippuja ei pitäisi mieltää olotilaksi jonka tulisi olla vakaa ja pysyvä “perustila”. Uskon vakaasti siihen, että jos on joku ongelma, mene hyvä ihminen lääkäriin siitä kärvistelemästä, sillä aikainen asiaan puuttuminen usein pienentää tilanteen eskaloitumisen riskiä, ja vakavampia seurauksia tai jälkitauteja.

Uskon kuitenkin myös siihen, että pitäisi olla keholleen armollisempi ja hyväksyä, että aina ei voi olla terveyden perikuva, antaa oman vastustuskyvyn ja kivunsietokynnyksen tehdä tehtävänsä, kuunnella omaa kehoa, pyrkiä hoitamaan itseään, ottaa rauhallisemmin (koska ihminen ei ole kone, mikä meiltä usein nykyään unohtuu) ja suhtautua lääkintään terveellä maalaisjärjellä, käyttäen omaa harkintaa ennen kuin automaattisesti kurottaa sitä lääkepurkkia kohti nopean ratkaisun toivossa.

Kukaan ei tykkää olla kipeänä, työt ja harrastukset kärsivät kun joutuukin pysähtymään hoivaamaan itsensä kuntoon. Tämä on kuitenkin välttämätöntä, ja ehkä myös hyvästä itselle, sitä muistaa jälleen kerran miten hyvältä tuntui olla terve, ja parantumisen jälkeen jatkaa aivan uudella tarmolla niitä asioita joista nauttii.

Millainen on oma filosofiasi lääkkeiden käyttöön liittyen? Otatko ennaltaehkäisevän Buranan, vai menetkö lääkäriin vasta kun roikutat veristä päätäsi kainalossa koska “lääkkeiden liikakäyttö on pahasta”?

-Anna

_______________________

Luitko jo?

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Mitä ajattelen lääkkeistä? appeared first on Ihme ituhippi.

Sekä synteettisinä tuotoksina että luonnossa syntyy sen verran voimakkaita kemikaaleja, että on typerää alkaa edes selittämään ylipäänsä siitä kuinka kaikki luonnollinen on hyvää ja kaikki teollinen pahaa. Laiskuuttani kirjoitan vain “kemikaaleista”, tarkoittaen teollisia synteettisesti vamistettuja kemikaaleja, mutta pitää muistaa, että yhtälailla myös luonnosta löytyy aineita joita ei ole tutkittu tarpeeksi, ja jotka voivat aiheuttaa riskejä. -Anyhuu, tänään vuorossa postaukseni hiukan luomumpaan ja ekompaan kodinhoitoon, pyrkien valitsemaan sekä ympäristöystävällisempiä tuotteita ja herkille ihmisille paremmin sopivia aineita. Tämän lisäksi kiinnostavana lisämotivaattorina projektille on myös se, että suurimman osan siivouksessa käytetyistä tuotteista ollessa mahdollisimman luonnollisia ja normaalista ruokakaapista löytyviä, eläinkokeille ei pitäisi olla juurikaan tarvetta.

Miten sitten välttelen “kemikaaleja” kotonani? 

• En käytä pyykinhuuhteluainetta. En henkilökohtaisesti huomaa mitään eroa pyykin pehmeydessä huuhteluaineella tai ilman, ja vaikka huomaisinkin, jotenkin ero on niin hiuksen hieno, etten vaan jaksa välittää. Myöskin koska suurin osa kosmetiikasta on jo hajustettua varsinaisten parfyymien lisäksi, en näe syytä sille, että pyykinkin tarvitsisi vielä erikseen tuoksua joltakin. Niin kauan kuin pyykki ei tule koneesta pahan hajuisena takaisin, kaikkihan on ihan hyvin.
• Käytän rintaliivien pesuun Marseille saippuaa ensinnäkin sen vuoksi ettei tarvitsisi jatkuvasti ostaa uusia rintaliivejä kun pesukone on pesupussista huolimatta lingonnut kaarituet puukottamaan rintakehää. Tämän lisäksi koska kyse on niin tiukasti iholla olevasta vaatteesta, koen oloni jotenkin luottavaisemmaksi, kun tiedän että ainakaan se ei ole suuri kemiallinen myrsky. Jännänä ideana olen välillä pohtinut voisiko sillä pestä muutakin pyykkiä, mutten ole vielä saanut aikaiseksi selvitettyä.
• Olen vaihtanut astianpesutabletit EUn ympäristömerkillä, Ecolabelilla varustettuihin tabletteihin.
• Olen täyttänyt vanhat käsisaippuapullot luonnonkosmetiikka suihkugeelillä.
• Keittiössä ja muussakin kodin yleissiivouksessa Fairyn tilalla olen käyttänyt Frosch merkin vastaavan oloista tuotetta, joka ainakin markkinointinsa mukaan on valmistettu ympäristöystävällisemmistä luonnollisemmista ainesosista kuin muut tiskiaineet.
• Etikalla ja vodkalla pääsee yllättävän pitkälle. En ole koskaan ollut näppärä tyttö kikkailemaan ruokasoodan kanssa, mutta sen sijaan olen havainnut, että kirkas viina on litrahinnaltaan edullisempaa kuin ikkunanapesuaine (ainakin täällä Virossa). Myöskin jos on mitä tahansa mistä tarvitsisi esim. neutraloida hajua tai kirjaimellisesti räjäyttää lika pois, esim. kylppärissä, aika usein riittää että jättää pesun kohteen muhinaan hetkeksi laimennettuun etikka- tai viinakylpyyn ja sen jälkeen hankaa ja voilá, lika on poissa. Näiden kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen jos on esim. tummia tekstiileitä tai herkkiä puupintoja.
• Käytin jossain vaiheessa pesupähkinöitä ja yhden naisen pyykkiin ne toimivatkin loistavasti. Mutta siinä vaiheessa kun miehinen hikoilija tuli elämääni, pesupähkinöissä ei ole riittänyt potku ja ainakin toistaiseksi ollaan siirrytty hajustamattomaan pyykinpesuaineeseen, ennen kuin keksin miten voisin säästää kehoani, luontoa ja kemikaalilastia tinkimättä pyykin puhtaudesta.
• Siinä vaiheessa kun nykyinen IKEAn muovinen tiskiharjani viimein kuluu loppuun, sain Facebookista ihanilta ihmisiltä vinkkejä että joko suomalaiselta Kaarnalaivalta tai Iris Hantverkilta löytyy puisia tiskiharjoja, jotka eivät ainakaan suosittelijoiden mukaan laukea muutamassa viikossa, kuten aiemmin mainitsemani kokemus Hemtexin puisen tiskiharjan kanssa.

Sitten eräänä ikuisen visualistin haavena itselläni olisi luoda siivouskaappiin joku nätti lasipullo viritys jossa olisi etikkaa, viinaa, ruokasoodaa, palasaippuaa ja tiskiainetta, mutta toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi, vaan kaikki säilytetään ronskisti alkuperäispakkauksissa. -Muutenkin siivouskamat tuppaavat olemana hiukan levällään kaapeissa aina siellä missä tarvitaan. Mutta se on kai sitä todellista elämää. Ehkä vielä jonain päivänä.

Millaisia kotoa löytyviä aineita olet käyttänyt siivoukseen, tai oletko löytänyt jonkun aivan korvaamattoman mahtavan ekopesuaineen kodin siivoukseen? Kerro kommenteissa ajatuksiasi postauksesta ja omat parhaat kodinsiivous ekoiluvinkkisi 🙂

-Anna

____________________

Luitko jo?

Haaveissa muoviton keittiö

22 vinkkiä zero wasten aloitukseen

The post Kodin kemikaalikuorman kutistamisesta appeared first on Ihme ituhippi.