Sisaren kanssa intoonnuimme katsomaan Maikkarin Katsomosta saatavilla olevaa sarjaa Riisutut, (ihanasti katsottavissa myös ulkomailla, vinks vinks).  Ohjelmassa koko homman pointti oli, että kokeiluun osallistui 4 kotitaloutta, kokeilu kesti kuukauden, heille jätettiin asuntoon vain vessapaperia, ensiapupakkaus, ruokaa ja ulkokengät, ja kaikki muu vietiin konttiin kodin ulkopuolelle. Kontista sai hakea yhden esineen päivässä, rahaa sai käyttää vain ruokaan 60€ viikossa, ja kuukauden aikana ei saanut tehdä velkaa tai vastaanottaa lahjoja. Esineitä sai lainata tutuilta päiväksi, ja yöt tuli viettää kotona, vaikka muuten sai käydä vierailemassa.

Itselleni sarjan osallistujista jotenkin samaistuttavimmiksi muodostuivat Kristoffer ja Henriikka. Molemmat olivat jotenkin tosi maanläheisiä, rentoja ja lupsakoita tyyppejä. Oli ilo seurata heidän kikkailujaan: aamukahvit rahkapurkista, puurot uuninpellillä, kasvojenpesu merisuolalla, ikkunasta näkyvän kauneuden fiilistelyä kun kerrankin oli hetki hiljaista aikaa. Ja etenkin Kristofferin jatkuva matkakortin hukkailu oli surkuhupaisaa, koska valitettavasti itsekin hukkaan matkakorttini luvattoman usein ja aina ärsyttää, eli voin samaistua.

Mikä oli kiinnostavinta?

Tietenkin kiinnostavaa oli, missä järjestyksessä kukin haki tavaraa takaisin. Tärkeimmiksi tarpeiksi muodostuivat vähintään yksi vartalon peittävä vaate, jotta pääsi käymään ulkona kotiovesta ilman että tarvitsi pelätä poliiseja julkisen viuhahtelun vuoksi. Toinen tärkeä heti välittömästi oli sänky. Sitten tulivat puhelimet ja tietokoneet, sekä niiden laturit, sillä ilman niitä työnteko on vaikeaa, eikä pysty pitämään yhteyttä läheisiin, tai sopimaan aikataulumuutoksista tai yllättävistä menoista. Tämän jälkeen kuvioihin tulivat toinen vaatekerta, hammasharjat, kattila sekä peitot ja tyynyt. Tokan viikon kohdalla kun nämä tuotteet oli jo kutakuinkin haettu, osallistujat alkoivat hakemaan urheiluvälineitä, kosmetiikkaa ja suihkushampoota.

Ensimmäiset muutama jaksoa olivat sarjasta siinä mielessä kiinnostavimpia, että siinä tulivat hyvin nopeasti selkeiksi normaalin elämän tärkeimmät peruspilarit: uni, riittävä vaatetus, ja yhteydenpito / työvälineet. Myöskin mistä itse nautiskelin, oli kun osallistujat menivät ihan pokkana erilaisiin tilaisuuksiin jätesäkeistä, muovikasseista, tai kaverin huiveista improvisoiduissa vaatekappaleissa, koska ne nyt vaan sattuivat olemaan vaihtoehtoja. Havaitsin olevani aina jotenkin ehkä liian huolissani siitä olenko pukeutunut tilanteeseen sopivasti, vaikka oikeastaan elämä olisi paljon kivempaa jos ymmärtäisi, että pukukoodi on yleinen suositus, tärkeintä on mennä paikalle olemaan läsnä.

Ekojen parin viikon jälkeen katsominen ei ole enää yhtä jännää, sillä sarjassa ei tapahdu enää ainakaan omasta mielestäni yhtä mullistavia muutoksia arjessa, kun kontista on noudettu ne muutama perusasia. Ehkä ilman tavaroita elämisen kausi olisi mielestäni voinut olla lyhyempikin, ja sen jälkeen olisikin seurattu sitä miten osallistujat perkaavat tavaravuortaan ja pohdiskelevat omistamaansa romua ja kierrättävät sitä. Se olisi ollut ehkä jollakin tapaa kiehtovampaa, koska kukaan normaali ei asu kirjaimellisesti tyhjässä kodissa. Pari kolme viikkoa riittää jo suurimmalle osalle ihmisistä pointin kirkastamiseen. -Lisäksi hauska puoli ohjelmaa katsoessa on pohtia mitä itse toisi ensimmäisenä kotiin.

Omat 15 asiaani näyttäisivät varmaankin seuraavilta: 

1. Mekko
2. Sänky
3. Tietokone
4. …ja sen laturi
5. Rintaliivit
6. Matkakortti
7. Hammasharja
8. Peitto
9. Tyyny
10. Suihkusaippua

11. Paistinpannu

12. Veitsi

13. Puhelin

14.  …ja sen laturi

15. Luomiväripaletti jossa olisi useampaa väriä joilla voisi värittää koko naaman “normaaliksi” ja “edustuskelpoiseksi”

Siinä kuvittelisin olevan kutakuinkin oleellisimmat esineet joita kahdessa viikossa alkaisin toden teolla kaipaamaan normaalin elämän elämistä varten. Sarjaa kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, ja sen jälkeen pohtia millaisilla 15 asialla kokisit itse pärjääväsi pari viikkoa jos saisit hakea vain yhden asian päivässä?

Oletko katsonut sarjan Riisutut? Mitä pidit?

-Anna

Luitko jo?

Stuffocation – Kirja-arvostelu

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuvat: Iltalehti ja Mtv.fi

The post Minimalistin telkkarissa: Riisutut appeared first on Ihme ituhippi.

Tässä postauksessa selitän miksi haluan vältellä muovia, millainen meidän tavallinen ruokavalio on ja miten muovittomuuspyrkimykset vaikuttivat siihen. Kerron myös tekikö muovittomuus ruokakauppareissuista hurjan paljon vaikeampia ja nousiko vai laskiko tavallisten ruokaostostemme hinta kahden hengen taloudessa.

Mitä järkeä muovin välttelyssä on? Miksi tavoittelen muovitonta elämää?

1. Muovia kerätään kierrätettäväksi, mutta tämän hetkinen kierrätyskapasiteetti ei riitä kerätyn määrän prosessointiin, jolloin muovi saattaa päätyä ulkomaille kierrätettäväksi ja sieltä mahdollisesti huonon infrastruktuurin seurauksena valtameriin.
2. Muovia voi kierrättää vain 2-3 kertaa, ennen kuin se on lopullisesti roska. Paperia voi kierrättää 3-4 kertaa ja lasia sekä metallia ikuisesti.
3. Jokainen kotonamme oleva muovituote aiheuttaa mikromuovipäästöjä. Syömme mikromuovia pankkikortin verran viikossa (eli 52 pankkikortillista vuodessa) huomaamattamme, eikä mikromuovin pitkäaikaisvaikutuksia elimistössä ole vielä tutkittu riittävästi.
4. Muovin valmistuksessa käytetään erilaisia kemikaaleja mm. muovinpehmentiminä, jotka saattavat toimia hormonihärikköinä sekä olla karsinogeenisia. Riippuen pakkauksessa käytetystä muovilaadusta ja esim. siitä onko muoviin pakattu elintarvike vaikkapa rasvainen, hapan tai emäksinen, sekä lämpötilasta jolle pakkaus on altistunut kuljetusmatkalla, kyseiset haitalliset kemikaalit saattavat imeytyä pakkauksesta ruokaan ja päätyä sitä kautta elimistöömme.

Mitä me syödään? Millainen meidän ruokafilosofia on?

Olemme molemmat vegetaristeja. Aiemmin meillä syötiin myös munia, mutta hiljattain ne tippuivat pois. Maitotuotteiden kanssa pyrin valitsemaan kasvipohjaisen tuotteen aina, kun se ei vaikuta merkittävästi tuotteen makuun, koostumukseen tai käytettävyyteen, eli esimerkiksi kauramaitoa ja kaura- tai soijakermaa perinteisten versioiden sijaan.

Leivomme leivän itse kotona, ja sitä tulee leivottua kerran tai pari viikossa, joten kaupasta tulee ostettua leivän sijaan jauhoja. Ruokajuomana juomme vettä. Teemme ruoat pääosin itse kotona, ja perjantaisin tai lauantaisin Woltitamme pizzaa tai jotain muuta vastaavaa kotiin. Leivon makeita leivonnaisia silloin tällöin, mutta siihen ei ole syntynyt samanlaista rutiinia kuin leivän leivontaan. Ostamme pavut ja kikherneet kuivattuina, ja keitämme niitä viikossa kuluvan määrän jääkaappiin odottamaan viikoittain.

Vaikeasti veganisoitavat eläinperäiset tuotteet

Ainoat “korvaamattomat” ovat oikeastaan hapukoor, eli smetana, juustot ja voi. Juustoraasteeksi uuniruokiin toimii myös vegejuusto, mutta sellaisenaan syötäväksi en ole löytänyt makuhermojani miellyttävää vegejuustoa. Tiedän, että ainakin Suomessa on saatavilla jotakin aika uskottavan oloista voin kaltaista valmistetta, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt paljon hehkutettua vegaani-voita Tallinnalaisista ruokakaupoista. Helppo vegaaninen vaihtoehto olisi margariini, mutta en pidä margariinin mausta.

Eläinperäisten tuotteiden kanssa pyrin ostamaan ne pääasiallisesti luomuna, ajatellen, että kyseiset lehmät ainakin pääsevät varmasti ulkoilemaan.

Tältä meidän muovittoman kuukautemme ruokakauppareissut näyttivät

Mitä meiltä löytyi kaapista ennen muovittoman toukokuun alkua?

Ennen ekaa ruokakauppareissua meiltä löytyi kaapista jonkin verran kahvia, teetä, mausteita, hunajaa, vegejogurttia, voita, ohraa, tattaria, linssejä, kaurahiutaleita ja pakastepinaattia. Ikkunalaudalla meillä kasvaa persiljaa ja basilikaa.

Muoviton elämä – Ruokakauppareissu 1 & herkkujuoksu

30.04 ruokakauppareissu

• Rimi (Supermarket) – 32,57€
• Biomarket (Kauppahallin ekopuoti) – 18.74€
• Selver (Kauppahallin supermarket) 6,39€
• Juustukuningad (Kauppahallin juustoliike) 6,87€
• Balti Jaam (Kauppahallin vihannestori) 1,28€ + 2.09€

Yhteensä: 67,94€ -> 33,97€ per henkilö.

Prisma – 18.30€ -> 9.15€/ hlö

Tällä kauppareissulla vaikein ostopäätöksiin vaikuttava tekijä: Syntymäpäiväkakku. Mango-juustokakun pohja syntyi muoviin pakatuista digestivekekseistä, koska minulla ei ollut aikaa väkertää keksejä itse. Mangosose tuli peltitölkistä (jossa on muovivuoraus). Tuorejuusto ostettiin muovipurkissa. Fetapizzan feta kulkeutui kotiin muovipakkauksessa. Barilla-pasta oli tavallisen marketin ainoa kartonkiin pakattu vaihtoehto, ja siinäkin oli muovi-ikkuna.

Ruokalasku oli edullisempi kuin normaalisti. Perustarvikkeet ovat samat kuin muutenkin, mutta muovittomuus pakotti jättämään pois tavallisimpia heräteostoksia, kuten sipsit, makeiset, sekä parmesaanin.

Ruokakaupassa käymiseen ei mennyt merkittävästi sen enempää aikaa kuin normaalistikaan, sillä tavallinen marketti (Rimi) tuli juostua läpi nopeasti, ja loppuaika kului torilla. Isoin ero oli, että torilla on oikeasti kivaa käydä, toisin kuin supermarketissa.

Muoviton elämä – Ruokakauppareissu 2 & pikkujuoksu

Tokaa kertaa toukokuussa kävimme “oikeasti” ruokakaupassa 12.05.

• Rimi – 30.79€
• Biomarket – 7.74€
• Juustukuningad – 5.03€
• Balti Jaam – 6,66€
• Selver – 7.56€
• Marjakoju – 5.45€

Yhteensä: 62,43€ -> 31,22€ henkilö

13.5 tapahtui ylimääräinen juoksu lähikauppaan Selveriin, 3,37€ -> 1,69€/ hlö (En tullut ottaneeksi kuvia. Kyseessä oli pari rullaa leivinpaperia.)

Tokan ruokakauppareissun yhteydessä homma tapahtui jo hiukan enemmän rutiinilla, ja alkoi olemaan jo oikeasti aika hauskaa. Myös totesin, että ehkä on ihan ok kuluttaa fetaa ja tofua, sillä ne ovat niitä tuotteita joita ei ihan oikeasti saa ilman muovia ja niiden kohdalla muovin käyttö saattaa olla jopa ihan järkevää.

Muoviton toukokuu – Ruokakauppareissu 3

22.05 oli kuukauden viimeinen ruokakauppareissu.

• Rimi – 55.60€
• Prisma – 19.20€

Yhteensä 74,80€ -> 37,40€/ henkilö

Kolmannella ruokakauppareissulla meille tuli Tex-Mex fiilis. Emme olleet syöneet tortilloita hetkeen, joten totesimme, että fuck it ja matkaan lähtivät tortillapakkaus sekä nachopussi. Jäin pohtimaan, että tortillaleipää voisi varmasti valmistaa kotonakin, mutta en ole ihan varma siitä, mitä lopputuloksesta mahtaisi tulla. Ja toisaalta tunnustan, että myös mukavuudenhalulla oli vaikutusta. Valinnan mahdollisuus oli siinä, että käytänkö vartin vihannesten pilkkomiseen ja papujen sekä kastikkeiden tekemiseen, vai lisäksi vielä ylimääräisen tunnin tortillalättyjen luomiseen. Laiskuus voitti.

Toinen ongelmallinen oli vegejogurtti. Perinteisen eläinperäisen jogurtin saisi litran kartonkipakkauksessa, mutta vegejogurttia valitettavasti ei. Toisaalta kaipaisin lounaaksi ja välipalaksi joskus myös jotain jännempää kuin eilisen jämiä, puuroa, leipää, salaattia tai hedelmiä, ja siinä kohdin jogurtti on oikeasti kivaa vaihtelua rutiiniin.

Paljonko meillä meni kuukaudessa rahaa muovittomaan ruokavalioon?

Aikaisemmin ruokalaskumme on ollut noin 80€ viikossa, eli noin 240€ kuukaudessa yhteensä ja noin 120€ per henkilö kuukaudessa.

Tämän kuukauden aikana meillä meni kuukaudessa rahaa ruokakauppaan yhteensä 226.84€ kahdelta hengeltä, eli 113.42€ / henkilö. Käytännössä näiden päälle tuli vielä kerran viikossa pizzan Woltittaminen kahdelle, eli n. 18€*4=72€, eli kaikki ruokakustannukset yhteensä kahdelle hengelle olivat 298,84€, eli 149,42€/ henkilö.

Säästö ei ole valtava, mutta toisaalta se on silti säästö. Muoviton ruokavalio ei siis ole tavallista kalliimpi, vaikka joitakin yksittäisiä tuotteita vaihtaisi jopa kalliimpiin vaihtoehtoihin, kuten omassa tapauksessamme esim. Barillan pasta tai torilta haetut vihannekset.

Paljonko meidän kuukauden muovittomat ruokaostoksemme olisivat maksaneet Suomessa?

Koska oma tuloksemme koskee ruoan hintoja Tallinnalaisissa supermarketeissa, tein vertailevan laskelman, jonka mukaan kuluttamieni täsmälleen identtisten elintarvikkeiden hintaero suomalaisen ja virolaisen Prisman välillä on 15%. Erään tuttavani tekemän toisenlaisen laskelman mukaan, jossa suosittiin mahdollisimman paikallisia brändejä, pakkausmateriaalilla ei ollut merkitystä, sekä kulutettiin lihaa, esimerkkikorin hinta oli Suomen puolella noin 25% kalliimpi.

Ihan vaan yleisen vertailun vuoksi laskin mukaan myös viikonloppupizzat. Tavallisen Helsingin Sörnäisessä sijaitsevan pizzerian menusta ja Woltin toimitushinnastosta tsekattuna meidän tavallinen viikoittainen pizzasetti maksaisi Helsingissä noin 23.30€. Eli Suomessa pizzaan tai vastaavaan menisi noin 93,20€ kuukaudessa kahdelta hengeltä, vs. yllä mainittu 72€ Tallinnassa.

Ruokakauppaan käytetty raha & kaikki kuukauden ruokakulut yhteensä

Jotta meidän ruokakauppaan kuluttamamme summa olisi siis vertailukelpoinen,

Olettaen, että ruoka on Suomessa 15% kalliimpaa, kuukauden ostoksemme olisivat maksaneet:

• 260,86€, eli noin 130,43€ per henkilö

Vaihtoehtoisesti olettaen, että ruoka on Suomessa 25% kalliimpaa, kuukauden ruokaostoksemme olisivat maksaneet:

• 283,55€ ja 141,77€ per henkilö.

Jos laskee kuukauden kaikki ruokakustannuksemme, eli siis sisältäen kotiin toimitetut pizzat, loppusumma on suomalaisella hinnalla kahdelle hengelle noin 354,06 – 376,75€ ja yhdelle hengelle noin 177,03-188,38€ välillä.

Oman Suomen vuoteni tarjoamalla kokemuksella tulos ei oikeastaan ole mielestäni hirveän suuri. Helsingin yliopiston 2018 tekemän selvityksen mukaan, alle 45-vuotiaan naisen ruokakuluihin menee Suomessa 261 euroa kuussa ja alle 45-vuotiaan miehen ruokakuluihin menee kuukaudessa 294 euroa, eli oletettavasti alle 45-vuotiaan heteropariskunnan ruokakuluihin menisi yhteensä 555€.

Eli yllä laskemani ja hintakorjaamani muoviton ja pääosin kasviperäinen ruokavalio on siis lähes parisataa euroa edullisempi kuukaudessa, kuin virallinen arvio tavallisen suomalaisen pariskunnan ruokakustannuksista.

Suomen ja Viron välisen ruoan hintaero on hiukan ironinen. Sitä voisi helposti kuvitella, että maassa, jossa ruoan verotus on kevyempää ruoka olisi myös halvempaa. Ruoan arvonlisäveroprosentti on Suomessa 14%, siinä missä Virossa ruoan arvonlisäveroprosentti on 20%.

Mitä kuukaudesta muovitonta elämää jäi käteen?

Riittää, että ruokakaupassa käy harvemmin kuin kerran viikossa

Olin aina luullut, että kävisimme ruokakaupassa kerran viikossa. Olin näemmä väärässä. Oikeasti käymme kaupassa noin 10 päivän välein. Isojen ostosten välissä saatamme hakea joko perjantaiherkkuja tai jonkin kauempana saatavilla olevan vegetuotteen noin kerran viikossa.

Ruokakauppareissujen kesto ei merkittävästi muuttunut

Supermarketti tuli kahlattua läpi aikaisempaa nopeammin ja ylimääräinen aika kului torilla kierrellessä. Toisaalta pohdin, että voisi olla fiksua siirtää ruokaostoksemme jatkossa Rimistä Prismaan, jolloin ei olisi tarvetta ylimääräisille Prisma-reissuille.

Tallinnassa ruokakauppakäyntien nopeuden kanssa helpotti se, että Balti Jaamin kauppahallista / torilta löytyy “yhdestä” ovesta oikeastaan kaikki mitä marketista ei saa. Jos budjetin kannalta ei olisi mitään väliä sillä, että ostaako kaiken siitä kalliista marketista (eli Selveristä), myös marketista hankittavat tuotteet voisi teoriassa hankkia Balti Jaamilta yhden pysähdyksen taktiikalla. Olen kuitenkin ehkä sen verran pihi, että oli budjetti mikä tahansa, silti mieluummin käytän 15 ekstraminuuttia matkoihin ja käyn kahdessa kaupassa jatkossakin.

Ruokalasku pieneni

Kuten yllä jo kuvailin, ruokalaskumme pieneni aikaisemmasta. Kokonaisvaikutusta sillä oli noin 14 euroa kuukaudessa, mutta ainakaan muovittomuuteen tähtäävä ruokavalio ei siis ollut aikaisempaa kalliimpi, kuten itse alunperin pelkäsin.

Muoviton kokeilu muutti ruokavaliota terveellisempään suuntaan

Ruokavaliomme muuttui hiukan kokeilun seurauksena. Juusto tippui pääosin pois ja sama kävi joillekin prosessoiduille lihankorvikkeille. En oikeastaan ole jäänyt kaipaamaan kumpiakaan sen pahemmin. Olen ainakin itse kokenut, että ruokavaliomme on ollut terveellisempi ja sisältänyt enemmän tuoreita tuotteita.

En koe, että kuukauden muoviton kokeilu olisi pakottanut tinkimään yhtään mistään, pikemminkin ryhdyimme hiukan luovemmiksi. Meille kirkastui paljon paremmin, mitkä ovat oikeasti arvokkaita ja nautinnollisia, ja mitkä eivät.

Esimerkiksi leivänpäällisjuusto ei lopulta oikeasti tuo elämään kovin suurta lisäarvoa, mutta puolestaan satunnaisesti syöty laadukas juusto, jossa on oikeasti myös maku, tekee arjesta luksusta. Juustoa alkoi arvostamaan jotenkin enemmän, kun sitä ei ostanutkaan kilotavarana.

Kotona syntyvän ruokahävikin määrä ei muuttunut

Jäin pohtimaan syntyisikö muovittomasta ruokavaliosta enemmän hävikkiä kotona. Kuitenkin ilmeisesti tuo hävikin osuus taisi jäädä täysin ruokakaupan kannettavaksi.

Pohdin syntyisikö hävikkiä niin paljon, jos esimerkiksi kasvikset tuotettaisiin lähempänä ja ne toimitettaisiin kauppoihin pienemmissä erissä, mutta useammin? Kotona ruokahävikin kanssa ongelmaa ei ole ollut yhtään enempää kuin aikaisemminkaan, sillä ensin syömme nopeasti pilaantuvat tuotteet ja sen jälkeen siirrymme niihin, joilla on pidempi säilyvyysaika.

Roskiskaapin järjestys muuttui täysin

Meillä oli aikaisemmin iso 15-20 litran roskis pakkausjätteelle, paperikassi biojätteelle ja pienet 7 litran sangot paperille ja sekajätteelle.

Sekajäte meillä ei muuttunut suuntaan eikä toiseen ja biojätteenkin määrä pysyi samana. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun pakkausjätteen määrä väheni aivan valtavasti. Pystyimme vaihtamaan pakkausjätteelle (Tallinnassa pakkausjäteroskikseen laitetaan muovit, metallit ja lasi, jotka erotellaan jätelaitoksella kierrätettäviksi) tarkoitetun roskiksen paperille, ja pienemmän pakkausjäteroskiksen täyttyminen vei 3 viikkoa, aikaisemman ison roskiksen viikoittaisen viemisen sijaan.

Millaiset elintarvikkeet tuottivat eniten muoviroskaa?

Meidän taloudessa muoviroskaa syntyi kaikkein eniten seuraavista:

• Jogurtti
• Feta
• Tuorejuusto
• Tofu
• Kasvikermat ja kauramaito
• Basmatiriisi
• Tex-mex herkut
• Juomapakkaukset

Basmatiriisiä olisi saatavilla Tallinnassa myös bulkkitavarana, mutta ainakin meidän lähimmästä Biomarketistamme se oli loppu. Vaikka tumma hiukan pyöreämpi riisi on terveellisempää, ei ole kiva syödä riisiruokaa, jonka suutuntuma on sama kuin ohralla.

Kävin myös Balti Jaamin lihahallissa metsästämässä koiran lääkintää varten kinkkuleikettä, jonka saisi paperiin käärittynä, mutta se oli turha reissu. Etsiskelen vieläkin lihatiskiä, josta koiran kuukausittaisen kinkun saisi paperiin käärittynä.

Mistä löytää herkut, joita ei ole pakattu muoviin?

Erityisen vaikeaa muoviton elämä oli herkkujen suhteen.

Juomapakkaukset ovat muovisia panttipulloja, mutta testini kannalta ne lasketaan kotiin kulkeutuvaksi muoviksi. Erityisesti meillä kuluu näin kesällä verigreippimehua ja tonic-vettä, joista saa sekoitettua ihania greippi-tonic mocktaileja, jotka eivät ole liian makeita, mutta jotka ovat kuitenkin ihanan virkistäviä. Esim. Fentiman’s tai Fever Tree tonic-vesiä saisi myös lasipulloissa, mutta niiden litrahinta on yli puolet kalliimpi isoihin muovisiin panttipulloihin verrattuna.

Makeisia saa irtokarkkiosastolta paperipussiin. Myös osa suklaista, kuten esim. Fazer ja Lindt on pakattu paperiin ja folioon muovikääreen sijasta. Karkkien suhteen ongelma ei siis ollut kovin suuri. Sipsit kuitenkin myydään auttamatta muovipusseissa. Muovipusseihin pakattuja suolattuja maapähkinöitä jäin myös vähän kaipaamaan.

Mitkä elintarvikkeet todella vaativat muovipakkausta hygienian ja säilyvyyden takaamiseksi?

Ymmärrän muovipakkaukset sellaisisten tuotteiden kanssa, joiden säilyvyyden ja hygieenisyyden kannalta ne ovat oikeasti ainoa helposti toteutettavissa oleva vaihtoehto, kuten juuri kosteat ja tahmaiset tuotteet, esimerkiksi tofu, tuorejuusto ja feta.

Kuivatuotteiden pakkaaminen muoviin ei puolestaan tuo niille mitään lisäarvoa, esimerkiksi riisit ja pastat voitaisiin aivan yhtä hyvin pakata paperipussiin kuten jauhot, tai jopa myydä bulkkitavarana supermarketissa samalla tavoin, kuin nykyisin tehdään esimerkiksi irtomakeisten ja irtopähkinöiden kanssa. Asiaa koskeva elintarvikelainsäädäntö ja hygieniasääntely on kuitenkin käsittääkseni aivan sama.

Minkä tuotteiden kanssa muovisia pakkauksia voisi parantaa?

1. Vegaaninen majoneesi

Olisin riemuissani ikihyviksi, jos vegaanista chili- ja paprikamajoneesia saisisi lasipurkeissa. Tällä hetkellä maustamatonta Helmann’sin vegemajoa saa lasipurkissa. Jatkossa taidan siirtyä suosiolla Helmann’siin ja lisäillä itse omat paprikani ja chilini mukaan.

2. Ketsuppi

Ketsuppi oli toinen ongelmallinen. Olen nähnyt ketsuppia lasipurkeissa, mutta kun sitä alkaa etsimään, sitä ei löydä.

3. Maito- ja kermapurkit

Maito- ja kermapurkkien kanssa toivoisin takaisin sitä aikaisempaa designia, jossa toinen pääty taitettiin auki, nykyisten muovikorkkien sijaan. Myös ihan siitä syystä, että ainakin allekirjoittanut rähmäkäpälä loiskuttelee muovikorkista kaiken pitkin keittiön tasoja.

4. Suolaiset naposteltavat

Kaipaisin jonkinlaista tuotetestausta. Onko sipsien tai suolapähkinöiden välttämättä oltava muovipusseissa? Suosisin mielelläni jatkossa brändiä, jonka pakkaus olisi aidosti kierrätettävissä paperin seassa tai hyödynnettävissä esim. biojätepussina.

5. Kuivatuotteet (Pastat, riisit, jauhot, palkokasvit)

Supermarketeissa myydään irtokarkkeja ja irtopähkinöitä. Koska se selkeästi onnistuu nykyisen kaltaisen elintarvikelainsäädännön ja hygieniamääräysten puitteissa, ei ole mitään oikeaa syytä sille, miksi esimerkiksi ihan tavallista makaronia ei voisi myydä asiakkaan omaan pussiin, astiaan tai vaikkapa paperipusiin. Jos kysyntää kyseisenkaltaiselle toiminnalle olisi riittävästi, varmasti myös suuremmat supermarkettiketjut tarttuisivat aloitteeseen. Itse ainakin arvostaisin vaihtoehtoa kovasti.

Muovittoman toukokuun jälkeen oikeasti muoviton elämä? Mitä tämän jälkeen?

Jos voin viedä roskia harvemmin, kokea oloni terveemmäksi, tehdä ruokakauppareissuista kivempia ja säästä muutaman euron kuussa, on varmaan aika helposti arvattavissa, että aion jatkaa tämän kaltaista ostokäyttäytymistä myös jatkossa. Muoviton elämä ruokakaupassa on yllättävän kivaa.

En koe, että alun nihkeyden jälkeen vaiva olisi ollut turhan suuri, jonka lisäksi tässäkin touhussa on tarpeellista olla itselleen armollinen. On turhaa stressata liikaa siitä, jos pari tuotetta on oikeasti kaikkein fiksuinta pakata muoviin, ja joita ei saa muuten. Sitten on toinen asia, jos koko ruokakassi rapisee muovista, ja jo yhden ruokakauppareissun jälkeen saa olla raahaamassa valtavaa muoviroskien säkkiä pihalle.

Koin, että kokeilu rikastutti elämääni, sillä en ole aikaisemmin pitänyt torilla ostoksilla käyntiä kovin vakavasti otettavana vaihtoehtona, tai juustokaupassa käyntiä budjettiin sopivana, mutta molemmat jutut ovat sellaisia, jotka ovat oikeastaan tuoneet minua ehkä tavallaan lähemmäksi ruokaa ja saaneet arvostamaan sitä enemmän.

Millainen oma oletuksesi lopputuloksesta olisi ollut? Olisitko itse kiinnostunut kokeilemaan mahdollisimman vähämuovisia ruokakauppareissuja?

-Anna

________________________________

Luitko jo?

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi – 4 syytä

FACEBOOK / INSTAGRAM/ YOUTUBE

The post Muoviton elämä? – Tältä näyttää muoviton ruokavalio appeared first on Ihme ituhippi.

1. Huoltovarmuus

Koronakeväänä maskien kanssa kävi ilmi, että aina välillä myös huoltovarmuudella on merkitystä. Tämä on yksi mielestäni validi syy suosia suomalaista ruokaa. Toisaalta huoltovarmuuden suhteen, niin kauan kuin emme ole polttoaineen suhteen omavaraisia, peltomme eivät käänny ilman traktoreita ja muita välineitä.

2. Työllisyys

Ruokateollisuuden tuottama työllisyys on täysin validi peruste kotimaisen ruoan suosimiselle. Kun tuotteille riittää kysyntää, myös työpaikkoja riittää. Työssäkäyminen puolestaan tuottaa hyvinvointia yksilöille, sekä verotuloja yhteiskunnan pyörittämiseen.

3. Ruokakulttuuri

Suomessa valmistetaan ruokaa suomalaiseen suuhun sopivaksi, ja viljellään sellaisia kasveja, joista ei muualla olla vättämättä yhtä innoissaan, kuten vaikkapa peruna, kaura, härkäpavut, herukat, yms. Tähän sarjaan menevät myös paikalliset perinneruoat kuten pinaattiletut ja karjalanpiirakat. Kun tuotetaan kotimaista ruokaa, suomalainen ruokakulttuuri voi hyvin.

Myytit liittyen suomalaiseen ruokaan

1. Suomalaisen ruoan puhtaus ja turvallisuus

Suomalainen ruoka yhdistyy usein mielikuvissamme puhtauteen ja turvallisuuteen. Suomalainen ruoka ei kuitenkaan ole mitenkään absoluuttisesti maailman puhtainta ja turvallisinta, vaan painii aika samassa sarjassa muidenkin EU-maiden ruoantuotannon kanssa. Suhteellisesti se on puhtaampaa ja turvallisempaa kuin joissain EU-maissa, ja suhteellisesti myös vähemmän puhdasta ja turvallista kuin joissain EU-maissa.

Esimerkiksi turvallisuutta voi mitata sillä kuinka monta salmonellatapausta osuu kohdalle, ja tilanne vaihtelee vuosittain. Ei voi sanoa, että jonkin maalainen ruoka olisi aina sitä parasta mahdollista, koska joskus jokaisella käy huono tuuri. Puhtauteen liittyen, Suomessa ei viljellä suhteellisesti mitenkään huomattavasti enemmän luomua kuin EU:n parhaissa edelläkävijämaissa, ja Suomi ei myöskään ole se EU-maa jossa salmonellatartuntoja esiintyisi suhteellisesti aina vähiten.

Lainsäädäntö turvaa tasalaatuisen ruoan koko EU-alueella

On puhtauden ja turvallisuuden näkökulmasta yksi asia ostaa syötäväksi luonnon luolista kaivettu lepakko Wuhanin torilta, ja toinen EU-alueella tuotettua juustoa tai omenaa. Kotimainen juusto tai porkkana ei ole merkittävästi turvallisempaa tai puhtaampaa, kuin se muukaan EU-alueella tuotettu ja myyty juusto. EU-lainsäädännöllä asetetaan rajaehdot ruoan puhtaudelle ja turvallisuudelle, ja sisämarkkinoilla kaikkien on noudatettava kyseisiä ehtoja, jonka lisäksi käytössä on eri mittareita ja tilastoja joilla ehtojen noudattamista seurataan, joiden hyödyntämisellä varmistetaan ruoan puhtaus ja turvallisuus meille kaikille.

2. Vastuullisuus

Ruoka on tasan niin vastuullista kuin sen tuottaja on. Suomesta löytyy hurjat määrät pientuottajia, jotka mm. pitävät avoimien ovien päiviä eläintiloillaan, koska tuotanto on todellakin niin vastuullista kuin se voi olla, eikä heillä ole mitään salattavaa asiaan liittyen. He uskaltavat olla ylpeitä päästäessään ihmisiä katsomaan työtään. Sitten on valitettavasti myös niitä “vastuullisia” suomalaisia tuottajia, jotka heittävät ulkomailla tytäryhtiöissään eläviä tipuja roskikseen tai lykkäävät ihan kotimaan kamaralla tajuissaan olevat kanat teuraalle. Toki tässä kohtaa voi taas muistaa, että eettisyys ja hiilijalanjäljen koko ovat kaksi eri asiaa, vaikka molemmat ovat osa vastuullisuutta.

Vastuullisuus riippuu tuottajasta, ei kansallisuudesta tai sijainnista

Yleistä vastuullisuutta ei siis synny pelkän alkuperämaan tai kansallisuuden perusteella. Vastuullisuus syntyy yksittäisten tuottajien teoista, ei heidän kansalaisuudestaan tai kotimaastaan. Vastuullisuus syntyy erityisesti teoista, ei mielikuvista. Vastuullinen tuottaja voi yhtä hyvin sijaita Pieksämäellä tai Bergamossa. Paikallisen työllisyyden takia toki kannattaa suosia sitä Pieksämäen vastuullista tuottajaa.

Uskon, että vastuullisen tuottajan tukeminen on arvona tärkeämpi, kuin kotimaisen tuottajan tukeminen. Onneksi meiltä Suomesta löytyy myös hurjat määrät vastuullisia tuottajia jotka hoitavat hommansa hienosti. Avainlipun nähdessään kannattaa siis aina kuitenkin perehtyä yrityksen toimintaan hivenen syvemmin kuin vain sen Avainlipun verran. Vastuullisilla tuottajilla on mielestäni siinä kilpailuetu, että he usein kertovat avoimesti toimintansa luonteesta ja tarkoitusperistä, eikä tuotteen vastuullisuutta selvittäessä tarvitse kaivaa kovin syvältä, koska vastuullisella tuottajalla on varaa olla avoin toiminnastaan.

2. Lähellä tuotetun ruoan pienempi hiilijalanjälki

Olen pohtinut koskahan mahdan saada verenpurkauman otsalohkooni kun joku seuraavan kerran väittää, että kotimaista nautaa tai lammasta ei ole tuotu maailman toiselta puolelta, ja siksi se on vähähiilisempi valinta kuin Timbuktusta hiissattu soija. Timbuktun tai Huitsin Nevadan soija voi olla tehotuotettua ja tuhota viljelysmaata voimakkaiden torjunta-aineiden vuoksi, mutta hiilijalanjäljeltään se on silti absoluuttisesti pienempi. Hiilijalanjälki liittyy vain kasvihuonekaasuihin, ei muihin ympäristöongelmiin. Mitattavat ongelmat eivät ole keskenään samoja.

Suurimmalle osalle meistä ruokavalinnat ovat tunneperusteisia juttuja, joiden kansa on usein ihan turha väitellä. Ainoa itseäni häiritsevä asia on, kun tunneperustainen valinta aiheuttaa syyllistymisen, ja sitten epärationaaliset defenssikeinot sumentavat kyvyn asialliseen keskusteluun. Tunneperustaisia valintoja aletaan perustelemaan pelkän “mä nyt satun tykkäämään” sijaan itselle loogiselta tuntuvilla, mutta täysin tutkittuun tietoon pohjautumattomilla väitteillä. Jos valitset tehdä jotakin, koska se on sinusta kivaa ja tykkäät siitä, se on mielestäni ihan riittävä syy valinnalle. Olemme jokainen vain ihmisiä, ja meillä on kaikilla tunneperustaisia mieltymyksiä, jotka eivät ole niitä teknisesti parhaita valintoja, eikä kukaan ole siinä mielessä yksin. Mutta tykkäämiseen perustuvan valinnan perustelu näennäisillä ja tosiasiassa väärillä “järkisyillä” ärsyttää.

Kuljetusmatkan vaikutus ruoan hiilijalanjäljeen

Ruoan kuljetusmatka aiheuttaa noin alle 5% ruoan ilmastopäästöistä. Vaikka ostaisit kaiken ruokasi kotimaisena, sen hiilijalajälki on yhä maksimissaankin vain noin 5% pienempi lähtötilanteeseen verrattuna, mikäli et muuta ruokavaliotasi. Ruokavalion muutoksella kasviperäisemmäksi voidaan puolestaan saavuttaa maksimissaan erään tutkimuksen mukaan jopa 60% pudotus ruoan hiilijalanjäljessä. Ja jos sen kasviperäisen ruoan hankkii kotimaisena, niin sitten siihen päälle vielä se 5% kuljetusmatkojen katoamisesta. Tässä kohtaa kotimaisina helminä mainitsisin mm. kotimaiset kaurasta valmistetut maidon kaltaiset tuotteet, sekä runsasproteiinisen härkäpavun.

Hiilijalanjäljen näkökulmasta lähiruoan suosiminen on oikeastaan hienosäätöä. Sillä on merkitystä, mutta sen vaikutus on varsin vähäinen jos halutaan saada aikaan todellinen vaikutus. Lähiruoka Suomen kaltaisessa kylmässä maassa on muutenkin haastava kysymys, koska meillä on pitkät ja kylmät talvet, ja joudumme silloinkin syömään ruokaa. Etenkin kasvisten kanssa olemme silloin huimia määriä energiaa kuluttavien kasvihuoneiden armoilla. En löytänyt tietoa paljonko energiaa kuluu lähiruoan kasvihuonekasvatukseen, verrattuna saman ruoan avomaakasvatukseen suotuisammissa sääolosuhteissa. Kun pidetään mielessä vain 5% suuruinen kuljetusmatkan aiheuttama hiilijalanjälki, voidaan olettaa, että absoluuttinen energiankulutus ulkomaisissa tomaateissa, salaateissa ja kurkuissa keskellä kylmintä helmikuuta on todennäköisesti pienempi.

Toki mitä tulee esim. tomaatteihin, eettisyys on taas aivan eri kysymys, ja ristiriidassa pienemmän hiilijalanjäljen kanssa. Ainakin kuulemani perusteella, etenkin Etelä-Espanjan tomaattifarmeilla työolot eivät ole mitenkään ihanteelliset ja väärinkäytöksiä esiintyy. Siinä kohti kuluttajan tulee itse valita kumpi on hänelle tärkeämpää, eettisyys vai pienempi hiilijalanjälki, ja lisäksi selvittää olisiko suomalaisen kasvihuonetomaatin ja espanjalaisen eettisesti ongelmallisen tomaatin lisäksi olemassa vielä kolmas ja molemmissa suhteissa parempi vaihtoehto.

Vastuu päivänvalon kestävistä ruokavalinnoista ei kuulu yksin kuluttajan harteille

Suurimmalla osalla meistä ei yleensä ole yhtä ainoaa perustetta ostopäätöksen tekemiselle. On monia syitä vältellä tiettyjä yrityksiä (esim. pikamuodin huonot työolot, eläinperäiset tuotteet eläinten hyvinvoinnin perusteella, erilaiset liikennemuodot perustuen niiden saastuttavuuteen, tai vaikkapa tietyt kosmetiikkamerkit niiden sisältämän mikromuovin perusteella). Kuitenkin kun ostamme jotain, meillä on asioita joita suosimme. Voimme harkita ostavamme jotakin, jos se ei ole voimakkaassa ristiriidassa arvojemme kanssa, ja se tukee arvoistamme joitakin.

Kotimaisuus ja suomalaisuus voi tuntua helpolta tavalta määrittää kaupassa onko tuote ekologinen ja vastuullinen vai ei. Kotimasuusmerkinnät helpottavat antamaan kuluttajalle ainakin raamit liittyen siihen kuinka suuria ongelmia tuotteen tuotantoketjuun saattaa liittyä. Suomalaisen ruoan kohdalla voi esim. yleensä luottaa siihen, että tuote tuo työpaikkoja Suomeen, ja ainakaan modernia orjatyötä ei ole käytetty, tosin epäilyjä huonoista työoloista on liittynyt mm. thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohteluun.

Erilaiset merkinnät ja sertifikaatit helpottavat ruoan vastuullisuuden arviointia, ja nopeuttavat arviointia kauppareissulla. Harvempi meistä lähtee viikottaiselle reissulle ja käyttää kaupassa viisi tuntia googlaten:

• Kuka ruoan valmisti?
• Miten?
• Liittyykö tuotteeseen tai brändiin negatiivisia uutisia, tai jopa oikeusjuttuja?
• Kuinka merkittäviä kyseiset negatiiviset uutiset ovat?
• Koskevatko ne ympäristöä, ilmastonmuutosta, työoloja, vai eettisyyttä?
• Voiko tuotteen tuotantoketjussa silti olla jotakin ongelmallista, vaikka sitä ei olisi etusivun juttuna tai tuomioistuimen päätöksenä uutisoitukaan?

Jos kaikki vastuu valinnasta ja tuotteen taustojen kartoittamisesta olisi kuluttajalla, sieltä kaupasta pääsisi ulos ehkä muutaman viikon kuluttua varsin laihan ostoskorin kanssa.

Tässä suhteessa tehokkaampaa olisikin siis se, että kuluttaja yksin ei olisi vastuussa tuotteiden vastuullisen tuotantoketjun selvittämisestä ja arvioinnista, vaan että yritykset panostaisivat vastuullisuusviestintäänsä ja sisäisiin tuotantoketjujen kartoituksiinsa enemmän. Uskon, että niille suomalaisille yrityksille jotka panostavat tuotantonsa vastuullisuuteen, asiasta äänekkäämmin tiedottaminen olisi merkittävä kilpailuetu. Kuluttaja ei usein voi olla varma pelkän ruokapakkauksen perusteella siitä, kuka tuotteen on tehnyt, missä ja miten, ellei valmistaja kerro. Kukapa meistä ei haluaisi ostaa tuotteita yritykseltä, jonka läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen voi luottaa?

Loppupäätelmä suomalaisen ruoan vastuullisuudesta ja ekologisuudesta

Suomalaisen ruoan ensisijainen arvo on se, että se on kotimaista. Suomalaiseen ruokaan halutaan liittää mielikuvamainontana lisäarvoina vastuullisuus, eettisyys, ekologisuus, ja ilmastoystävällisyys, mutta jos kyse on vain mielikuvista eikä konkreettisista teoista, touhu menee viherpesun puolelle.

Suomalaisesta ruoasta ja ruoantuotannosta löytyy paljon hyvää, sekä loistavia innovaatioita, mutta kaikkea positiivista ei voi linkittää Avainlipun alle vain suomalaisuuden perusteella. Ruoan tuottajia on ihan yhtä monenlaisia kuin meitä ruoan ostajia ja syömäreitäkin.

Miten pyrit valitsemaan ruokasi? Onko kotimaisuus sinulle valintaa tehdessä merkittävin arvo? Koetko itse pystyväsi keskustelemaan ruokavaliovalinnoista yleisellä tasolla ärsyyntymättä?

-Anna

_______________________________________

Luitko jo?

Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi? – 4 syytä

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Suomalainen ruoka ei ole aina vastuullisempaa appeared first on Ihme ituhippi.

Useimmat meistä tietävät, että kaikkein ekologisin mahdollinen ruokavalio on vegaanisuus. Kasviperäisen ruoan tuottaminen aiheuttaa järkyttävän paljon vähemmän hiilipäästöjä kuin eläintuotteiden kasvattaminen. Erään laskelman mukaan vegaaninen ruokavalio tuottaa noin 1,5 tonnia hiilidioksidia vuodessa, siinä missä kasvisruokavalio tuottaa 1,7 ja keskimääräinen sekasyöjä tuottaa 2,5 tonnin hiilijalanjäljen ruokavalintojen kautta.

Tästä voikin siis jo todeta, että ei ole pakko ryhtyä vegaaniksi, tai edes kasvissyöjäksi, jotta omaa ruokavaliota voi rukata merkittävästi hiilineutraalimpaan suuntaan suhteellisen pienillä muutoksilla.

• Olen aikaisemmin kirjoitellut näkemyksiäni kasvisruokavaliosta ja vegaanisuudesta, joten niistä voi käydä lukemassa niille omistetuissa postauksissa.

Ekologinen ruoka – Mieti näitä kaupassa:

• Voiko tästä valmistaa kasvisruokaa?
• Paljonko ostan ruokaa, syntyykö tästä mahdollisesti hävikkiä?
• Missä ruoka on tuotettu? Onko ruoka kotimaista? Ja onko kotimainen ruoka aina paras valinta?
• Miten tuote on pakattu? Onko se kiedottu seitsemään eri kerrokseen, ja onko pakkaus kierrätyskelpoinen?
• Suosithan suuria pakkauksia ja vältät yksittäispakattuja tuotteita?
• Onko kyseessä satokauden tuote?
• Onko tuote luomua?
• Toitko mukanasi omat kestohedelmäpussit, otitko biohajoavia muovipusseja, vai otatko ihan tavallisia muovipussukoita?
• Millaista ruokaa ostit? Onko ruoka pitkälle prosessoitua?
• Otitko mukaan omat kestokauppakassit, vai nappaatko kassalta uuden kestokassin, paperikassin tai muovikassin?
• Kierrätäthän pakkaukset oikein sen jälkeen kun ruoka on otettu niistä pois?

Osa listalla mainituista kohdista ovat selkeästi ristiriidassa keskenään: Suomessa on haastavaa löytää luomuruokaa ilman, että sitä olisi lainsäädännön vuoksi kääritty muovipakkaukseen. Ja toisaalta se Argentiinasta rahdattu soija on kaikesta huolimatta vähähiilisempi valinta kuin kotimainen nauta. Ja aika usein ihminen kaipaa elämäänsä kasviksia, jotka eivät juuri nyt olekaan satokaudessa. Eikä aina ole rahaa luomuun. Aina ei ole myöskään aikaa valmistaa kaikkea itse kotona, saati että itse tekeminen olisi välttämättä tehokkain vaihtoehto.

Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä

1. Kasvisruokaa hillitsemään hiilijalanjälkeä

Kasvisruoan hyöty ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on kiistaton. Vähentämällä lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kulutusta voit leikata omaa hiilijalanjälkeäsi vaivatta. Kaikesta ei tarvitse luopua, vaan kannattaa suunnata katse vaihtoehtoihin: maistuuko kauramaito kahvissa todella niin erilaiselta, tai onko ruokakerman pakko tulla lehmästä?

Suomesta löytyy myös perinneruokia jotka eivät sisällä lihaa, kuten pinaattiohukaiset, tai vaikkapa hernekeitto (kannattaa maistaa Jalostajan kasvishernekeittoa, se on oma lempparini). Jauheliharuokia taas saa tehtyä näppärästi vaihtamalla lihan joko osittain tai kokonaan soijarouheeseen, härkikseen, härkäpapurouheeseen tai linsseihin.

2. Ruokahävikin torjuminen etukäteen suunnittelemalla

Ainakin omalla kohdallani olen havainnut, että yksi eniten ruokahävikkiä tuottavimmista (ja ylipäänsä kalleimmista) tavoista on käydä kaupassa joka päivä sen mukaan millainen fiilis tänään on.

Sen sijaan kannattaa tähdätä tekemään täsmäisku ruokakauppaan kerran viikossa, ja hommaamaan etukäteen kaikki tarvittavat tarvikkeet. Kun kerralla hankkii kaiken, on pakko suunnitella etukäteen mitä ruokaa aikoo tehdä ja milloin, ja miten paljon. Huomioi myös kuinka nopeasti eri ruoat pilaantuvat, ja kokkaa nopeimmin pilaantuvat tarvikkeet ensimmäisinä.

3. Vastuullinen pakkaus vähentää vaivannäköä

Kun tuotteen valitsee jo kaupassa sillä perusteella, että se on mahdollisimman kevyesti pakattu, pakkausten kierrättäminen ei aiheuta yhtä paljon päänvaivaa enää siinä vaiheessa kun pakkaus on tyhjä.

Kannattaa suunnata katse kohti simppeleitä ratkaisuja; tuoreissa kasviksissa ei ole yleensä pakkausta lainkaan, ja ne voi pakata omiin kestohevipusseihin, jolloin pakkausjätettä ei synny kotona enää lainkaan.

Toiseksi parhaita vaihtoehtoja ovat paperit, kartongit, metalli ja lasi, jotka ovat helposti lajiteltavissa ja uudelleenkäytettävissä. Muovipakkauksia taas on moneen junaan.

Maallikon on hankalaa tunnistaa kierrätyskelpoista muovia näppituntumalla tai numerokoodin perusteella ilman koodiavainta, eikä muovinkeräys ole pyörähtänyt vielä kunnolla käyntiin kaikkialla, jolloin riskinä on, että muovipakkaus päätyy turhaan sekajätteeseen, josat se päätyy joko poltettavaksi tai kaatopaikalle vietäväksi. Jos teillä muovinkierrätys toimii hyvin, muovipakkauksissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja ne pidentävät ruoan säilyvyyttä vähentäen ruokahävikkiä.

Kannattaa välttää pakkauksia joissa on monia eri materiaaleja yhdistettyinä, parhaana esimerkkinä tästä toimii vaikka Pringles-purkki, joka on muovia, foliota ja kartonkia joita ei saa irti toisistaan ja pakkaus päättyy auttamatta sekajätteeseen. Sipsejäkin voi löytää kierrätyskelpoisemmissa pakkauksissa.

4. Mihin tarvitset yksittäispakattua tuotetta?

Kannattaa panostaa tuotteiden ostamiseen mahdollisimman suurissa pakkauksissa. Mitä enemmän samaa tuotetta on yhdessä pakkauksessa, sitä vähemmän pakkausmateriaalia kuluu suhteessa tuotteen määrään. Samasta syystä kannattaa juosta lujaa karkuun kun näköpiirissä edes vilahtaa yksittäispakattu tuote.

Jos ostat puuroa tai riisiä, tarvitseeko sen todella tulla yksittäispakattuina annospusseina? Eivätkö iso pakkaus ja mittakuppi ajaisi saman asian?

5. Satokauden mukainen ruokalista

Etenkin näin loppukesästä kannattaa panostaa satokauden ruokien pakastamiseen. Tällä hetkellä on saatavilla monipuolisesti kotimaisia marjoja, sieniä ja hedelmiä. Talvella pakkasesta on mahdollista kaivaa esille vitamiinipitoiset marjat ja muut pakastettavissa olevat kasvikset, jotka ovat saaneet kasvaa lähiruokana ilman keinotekoisia lannoitteita, eikä niitä ole tarvinnut tuoda maailman toiselta puolelta asti.

Esimerkiksi jos pakastat marjat syksyllä ja sulatat ne talvella, ne ovat kasvaneet luonnonvalossa ja lämmössä, jolloin pakastus on pienempi paha kuin keinovalossa lämmittimien kanssa kasvihuoneessa talvella kasvanut tuore marja. Pelkillä edellisen satokauden herkuilla täällä pohjoisessa ei yleensä pärjää koko talvea, mutta toisaalta kauden mukaiseeen syömiseen kannattaa silti panostaa aina kun mahdollista.

6. Luomuruoka ja viljelysmaan hyvinvointi

Luomuruoka ei ole yhtä tehokkaasti tuotettua kuin “tehotuotettu” ruoka, ja siinä mielessä sen hiilijalanjälki saattaa olla jopa isompi, sillä samalta maa-alueelta saadaan vähemmän satoa luomu-menetelmillä viljeltäessä. Toisaalta luomu on pitkässä juoksussa ympäristöystävällisempi, kestävämpi ja vastuullisempi valinta.

Luomuviljelyssä sallitut lannoitteet ovat luonnollisia ja tiukasti säädeltyjä, eikä maaperä köyhdy viljelykelvottomaksi samalla tavoin kuin tehotuotantoon käytettävässä intensiivisessä viljelyssä. Luomuviljelyssä sallitut lannoitteet ja torjunta-aineet eivät myöskään ole yhtä haitallisia ihmiselle tai ympäristölle.

7. Kuinka pitkälle prosessoituja ruoka-aineita käytät?

Ruoan prosessointi ei ole kovin suoraviivainen aihe, sillä yksi sen olennaisimmista osista on sen ymmärtäminen, missä kohti energiaa säästyy. Esim. marjan pakastaminen vs. kasvihuoneessa tuoreen marjan kasvattaminen. Kannattaa pohtia kumpi vaihtoehto, prosessoitu vai prosessoimaton, vaatii vähemmän energiaa. Esim. kuvittele, että teet kotona pizzaa lähellä tuotetuista tuoreista raaka-aineista, verrattuna jokaiseen ainesosan kuljetukseen, prosessointiin, ja muuhun työvaiheeseen ja joka on mennyt pakastepizzan tuottamiseen.

Ruoan prosessointi voi tilanteesta riippuen olla hyvä tai huono asia

Esimerkiksi hillo on hyvä juttu, koska prosessointi mahdollistaa ruoan säilymisen huomattavasti kauemmin kuin tuoretuotteena. Toisaalta jos puhutaan teollisesti tuotetusta keksistä, ja sen häkellyttävän pitkästä ja mutkikkaasta ainesosalistasta, olisi saattanut olla parempi leipoa itse.

8. Lähituotettua ruokaa kestävämpään arkeen

Lähituotettua ruokaa ei tarvitse rahdata maailman toiselta puolelta asti, eikä sen aina tarvitse olla kallista. Suosimalla kotimaassa kasvavia lajikkeita pienennät ruoan kuljetuksesta aiheutuvia hiilipäästöjä. Suomessa edullisesti ja helposti saatavilla tuotteita ovat mm. ruis, kaura, ja peruna, omena, härkäpapu, sienet ja marjat.

Tällä perusteella on esimerkiksi kestävämpi vaihtoehto ostaa lähellä tuotettua kauramaitoa kuin kaukaa tuotua soijamaitoa. Korvaamalla riisin välillä perunalla, tai vaikkapa ohralla, vähennät myöskin ympäristölle aiheuttamaasi kuormitusta.

9. Kestokassit ja pussit ovat edullisia ja vaivattomia

Suomalainen kuluttaa keskimäärin 68 muovikassia vuodessa. Jos jokainen muovikassi maksaa noin 20 senttiä, summa on rapeat 13 euroa vuodessa. Ainakin oma lähikauppani Tallinnalainen Rimi laskuttaa 5 senttiä myös jokaisesta käytetystä muovisesta hedelmäpussista, joita menisi keskimäärin ehkä 5 yhdellä ruokakauppareissulla. Tuokin tekisi noin 13 euroa vuodessa. Eli yhteensä noin 26 euroa kasseihin ja pusseihin vuodessa, jos aina ostaisi uudet.

Käyttämällä muutamia euroja kestokasseihin ja kestohedelmäpusseihin säästät rahaa pitkässä juoksussa, mutta myöskin ympäristöä. Itse olen kokenut kaikkein parhaiksi ruokakasseiksi S-marketin ja Lidlin isot muoviset kestokassit, joihin saa ladottua hurjan määrän tavaraa, ja paketti pysyy tiukasti kasassa kovemmassakin menossa. Pienempiä ostoksia varten laukussa kulkee näppärästi mukana telttakankaasta valmistettu kassi joka taittuu pieneen tilaan.

Pienelläkin ekoteolla on merkitystä

Ruoan ekologisuutta on tärkeintä pohtia omien tottumusten kautta. Harva ihminen pystyy sanomaan, että ruokakaappi edustaisi vain tuota lueteltua listaa. Se joka pystyy, saa itselleen super taitavan ekokuluttajan tittelin ja papukaijamerkin. Kuitenkin ihan tavalliselle tyypille jo parin kolmen jutun omaksuminen tuolta listalta on jo aika hyvä saavutus, ja päivän ekoteko on ruokakaupan osalta suoritettu.

Ekologisuuden tulisi olla arjessa helposti ja käytännöllisesti mukana kulkeva juttu. Se sopeutuu jokaisen elämään eri tavoin, ja se että Matti ja Pertti panostavat erilaisiin asioihin erilaisten henkilökohtaisten prioriteettien takia ei tee kummankaan ekoteosta yhtään sen enempää tai vähempää validia.

Asioita joihin itse panostan, ovat kasvisruoka, suuret pakkauskoot, mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka, kestopussit ja -kassit, satokauden kasvikset, hävikin välttäminen ja pakkausten oikeaoppinen kierrättäminen. Luomua ostan, jos se juuri jonkin tietyn tuotteen kohdalla on erityisen tärkeää tai kuukauden ruokabudjetissa on ylimääräistä.

Viikon esimerkki ekologisesta ja ilmastoystävällisestä ruokavaliosta

Alle olen koonnut esimerkin ilmastoystävällisestä ruokalistasta, josta löytyvät ehdotukset koko viikoksi. Ja etukäteen sen verran disclaimerina, että minulla ei ole minkään näköistä pätevyyttä antaa kenellekään ruokavaliosuosituksia, en ole mikään ravitsemuksen asiantuntija. Tai no joo, “kokemusasiantuntija” siinä mielessä, että ruoka on hyvää ja elämä on kivaa. Kannattaa tsekata, että saat viikon syömisistäsi tarpeeksi monipuolisesti kaikkea tarvittavaa, ja että saat tarpeeksi proteiinia.

Mielestäni arkiaamuisin on helpointa, jos aamupala on kutakuinkin samanlainen joka aamu, sekä nopea ja helppo toteuttaa. Marjoina kannattaa käyttää sitä mitä on saatavilla, itse olen tykännyt niin mustikoista, puolukoista kuin herukoistakin. Siemenet puolestaan sisältävät samoja ravinteita kuin pähkinät, mutta ne ovat usein edullisempia ja esimerkiksi pellavan siemeniä on mahdollista kasvattaa myös pohjoisilla leveystasteilla.

Arkisin ruoka on mielellään myös nopeasti ja helposti valmistettavissa, ja viikonloppuna voi halutessaan käyttää aikaa syvempään kikkailuun keittiössä.

Lista perustuu omaan lakto-ovo vegetaristiseen ruokailuuni, ja siihen mistä itse satun tykkäämään, eikä se edelleenkään edusta mitään ravitsemusasiantuntijan ammattimaisen suunnitelman määritelmää. -Vaihtamalla juuston vegaaniseksi ja paneerin tofuun, ja kananmunan kikherneeseen, lista on nopeasti muokattavissa myös vegaaniseksi.

Viikon ekologinen ruokalista

Maanantai

Aamupala: Kaurapuuro + marjoja ja siemeniä

Lounas: Tomaattimunakas

Päivällinen: Falafelit ja uunijuurekset

Tiistai

Aamupala: Kaurapuuro + marjoja ja siemeniä

Lounas: Falafel salaatti

Päivällinen: Sienipullat ja perunamuusi

Keskiviikko

Aamupala: Kaurapuuro + marjoja ja siemeniä

Lounas: Linssikeitto

Päivällinen: Perunaröstit ja tomaattinen papumuhennos

Torstai

Aamupala: Kaurapuuro + marjoja ja siemeniä

Lounas: Linssikeitto

Päivällinen: Butter paneer (paneer-juuston voi korvata myös tofulla) ja ohra-riisi sekoitus

Perjantai

Aamupala: Kaurapuuro + marjoja ja siemeniä

Lounas: Vönerillä (Elikkä vegaanisella döner kebabilla) täytetty voileipä

Päivällinen: Pinaattiletut, puolukkasurvos, raejuusto

Lauantai

Aamupala: Kikherneomeletti pinaatilla ja juustolla

Lounas: Tomaattikeitto raejuustolla tai paistettujen tofukuutioiden kanssa

Päivällinen: Sienirisotto

Sunnuntai

Aamupala: Amerikkalaiset pannukakut marjoilla ja hunajalla

Lounas: Pestopasta + parmesaani/oluthiivahiutale

Päivällinen: Pinaatti-feta piiras (vegaanisena fetan voi korvata esim.

Yosan kaurapalalla, Chocochilin ohjeella)

Mitkä ovat sulle tärkeimpiä ruoan ekologisuuteen liittyviä tekijöitä? Mitkä jutut ovat helpoimpia valintoja tehdä, ja missä asioissa haluaisit vielä parantaa?

-Anna

_________________________

Luitko jo?

MIKSI KANNATTAA RYHTYÄ KASVISSYÖJÄKSI – 4 SYYTÄ

SYITÄ JOIDEN VUOKSI EI KANNATA RYHTYÄ VEGAANIKSI

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä appeared first on Ihme ituhippi.

Samalla haluan tuoda esiin ja nostaa hattua myös niille kotitalouksille, jotka ovat joko terveyssyistä tai ilmastouutisia kuullessaan lähteneet kasvispainotteisemmalle tielle. Pienistä puroista syntyy meriä, ja jokainen pienikin panostus on arvokas.

“Vuonna 1950 keskimääräinen suomalainen söi lihaa noin 29 kg vuodessa. Nykyään keskimääräinen suomalainen kuluttaa lihaa noin 81 kg vuodessa. Ja kasvu jatkuu.”

Tiesitkö että keskimääräinen suomalainen syö vuodessa 81 kilogrammaa lihaa? Se on aikuisen miehen verran. Vuonna 1950 sama määrä oli tilastojen valossa noin 29 kiloa ja 1970 määrä oli 50 kiloa. Aina sanotaan että “millä sitä muka sitten ennen pärjättiin kun ei ollut kaiken maailman härkiksiä ja nyhtökauroja”, mutta kun miettii ikäluokkia jotka olivat tuolloin ruokaa kuluttamassa, ei sitä lihaa laitettu pöytään kuin sunnuntaisin. Nyt sitä taas syödään 5 aterialla päivässä, leikkeleinä välipaloiksi, eikä lounas tai päivällinen ole olevinaan ateria ollenkaan, ellei siinä ole lihaa jossakin muodossa, oli kyse sitten naudasta, porsaasta, siipikarjasta tai kalasta.

Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi?

En usko ehdottomuuteen ruokailun kanssa. En ole sitä mieltä että kaikkien olisi ryhdyttävä vegaaneiksi heti juuri nyt. Kuitenkin uuden kokeileminen voi olla myös ihan kivaa puuhaa. Jos esim. pari kertaa päivässä laittaisikin leivälleen jotakin muuta kuin kinkkua, siinä oma lihan kulutus putoaisi jo huomattavasti vuodessa ja “maailma pelastuisi”. Sama sen suhteen jos pari kolme kertaa viikossa söisikin kasviproteiinilla höystetyn lounaan tai päivällisen.

Ei kasvisruokailun tarvitse olla mitään ihmeellistä kikkailua, ovathan perinteiset suomalaiset ruoat kuten hernekeitto, perunarösti ja pinaattiletutkin helposti lihattomia ja myös näppärästi vegaanisinakin versioina toteutettavia. Ei lihattomuuteen tarvitse yhdistää eksotiikkaa jollei niin halua.

Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt punaisen lihan ja prosessoidut lihatuotteet karsinogeenien listalleen, tekemään seuraa mm. tupakalle, asbestille ja dieselhöyryille. On kiintoisaa miten raivokkaan savuttomassa Suomessa harva kokee verrannollisesti yhtä suurta kauhua lihan kulutuksen aiheuttamasta syöpäriskistä, jota voisi helposti alentaa. Esim. yllä linkatussa YLE:n artikkelissa lainatun WHO:n syöpäjärjestön asiantuntijan mukaan jokainen 50 gramman annos prosessoitua lihaa päivässä kasvattaa peräsuolen syövän riskiä 18 prosentilla. -Ehkä skarppaamisen varaa olisi tässäkin asiassa?

Haluan että mahdollisimman moni ihminen löytäisi kasviperäisemmän ruokailun ilot, ja sen vuoksi päätin listata muutan hyvän ja aika isonkin syyn sille, miksi kasvisruokailu joko joustavammin tai tiukemmin, ihan omaan elämäntilanteeseen sopien on aina hyvä idea.

4 syytä joiden vuoksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi

1. Kasvissyöjä torjuu ilmastonmuutosta

Sademetsät

Sademetsä on maailman keuhkot. Viimeaikoina olemme olleet kollektiivisesti järkyttyneitä Brasilian metsäpaloista ja maan hallinnon välinpitämättömyydestä asian suhteen. “Meidän maa-aluettamme, teemme mitä haluamme” -tyylistä asennetta, vaikka Amazonin sademetsä vaikuttaa jokaisen maapallon ihmisen hyvinvointiin. EU:ssa pohditaan tuontirajoituksia vastuuttomasti tuotetulle brasilialaiselle lihalle.

Metsää poltetaan jotta kyseiselle maa-alalle saataisiin soijapeltoja, ja sillä soijalla saataisiin ruokittua karjaa, joka taas päätyy lihasta innostuneiden kuluttajien lautasille. Pyrin itse välttämään soijatuotteita joita kasvatetaan samalla myrkyllä joka “tappaa talossa ja puutarhassa”, jota RoundUp Ready soijan kasvatukseen usein käytetään. Voimakkaat torjunta-aineet vahingoittavat ympäristöä ja niiden alueiden asukkaita joilla kyseistä ei-luomua soijaa viljellään.

Kuitenkin jos jo nyt karjan kasvatukseen ja ruokintaan käytetty maa-ala käytettäisiin kasviperäisten proteiinien, kuten papujen, linssien ja muiden vastaavien kasvatukseen, sademetsää ei tarvitsisi pahemmin polttaa. Ilmastonmuutostakin olisi helpompi hillitä kun hiilinieluja ei tuhottaisi. Ja tämä niin yksinkertaisella tempulla kuin lihansyöntiä vähentämällä, vaikkei siitä kokonaan luopuisikaan.

Sademetsien tuhoutuessa myös hurja määrä eläin-, hyönteis- ja kasvilajeja joita ihmiskunta ei ole välttämättä vielä edes löytänyt tuhoutuu samalla. Se, että ihmiset onnistuvat pelastamaan muutaman lajin sukupuuton partaalta ei korjaa sitä hillitöntä tuhoa jonka metsien peltomaaksi muuttaminen aiheuttaa.

“Ihan sama, en syö soijaa enkä brasilialaista lihaa, vaan ainoastaan kotimaisia tuotteita” -Vaikka suomalainen lehmä ei olekaan maailman suurin syntisäkki, Suomessa kasvatettu herkullinen härkäpapu on hiilijalanjäljeltään (ja metaanipieruiltaan ja -röyhtäyksiltään) vielä huomattavasti pienempi pahis. –Suomessakin suurin osa kasvatetuista härkäpavuista päätyy karjan rehuksi sen sijaan, että se löytyisi suoraan lautasiltamme.

Päästöt 

Lihan kysyntä on kasvanut tasaisesti Suomessa siitä asti kun tilastoa aiheesta on pidetty, ja kulutus tulee todennäköisesti vieläkin kasvamaan vaikka väestöennuste vaikuttaa olevan syöksylaskussa. Entistä pienempi määrä ihmisiä onnistuu kuluttamaan vielä nykyistäkin enemmän lihaa. Eivätkä suomalaiset ole ainoita lihansyönnistä huumaantuneita, sillä myös kehittyvissä maissa lihan kulutus nousee väestön vaurastuessa. Kärjistäen voi pohtia onko vastuuttomasti tuotetun lihan syöminen kenenkään meistä oikeus?

Keskimäärin yhden hampurilaispihvin hiilidioksidivaikutus on sama kuin jos ajaisit autollasi yli kolme viikkoa. Luku on aika hurja. Tutkija Boyanin mukaan keskiverto auto tuottaa 3kg hiilidioksidipäästöjä päivässä. Yhden hampurilaispihvin päästöt puolestaan ovat noin 75kg hiilidioksidia. Jos haluaa osittaisen synninpäästön suomalaisen liki pakolliselle autoilulle, ehkä sittenkin kannattaa harkita josko olisi hyvä ajatus ryhtyä kasvissyöjäksi.

WWF:n julkaisussa vuodelta 2016 on todella hyvin sanoitettu nykyisenkaltaisen ruoan tuotannon ja kulutuksen ongelma ilmastonmuutokseen liittyen. ”Ruoantuotannossa ei ole ollut samanlaisia teknologisia parannuksia kuin liikenteessä ja energiantuotannossa. Ruoantuotannossa myös päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ovat rajallisemmat.” Koska tietenkin jos liha olisi ilmastovaikutukseltaan täysin samanlainen tuote kuin vaikkapa suomalainen kaura, silloinhan asialla ei olisi ilmastonmuutoksen kannalta merkitystä syökö henkilö lihaa vai ei.

2. Kasvissyönnin edullisuus

Esimerkki:

• 400g 17% rasvaa sisältävää naudan jauhelihaa maksaa 3,35€.
• 400g broilerin sisäfilettä maksaa 4,69€.
• 400 g linssejä maksaa 1,49€.
• 400g luomu-kikherneitä maksaa 1,79€.

Hinnat stalkattu Prisman foodie.fi verkkopalvelusta lokakuussa 2019.

-Jos harmittaa että ruokalasku on turhan suuri, kannattaa antaa mahdollisuus kasviproteiinille, ja pudottaa aterian proteiinin lähteen kilohinta jauhiksen 8,38€/kg tai broilerin 11,73€/kg:sta esim. linssien 3,72€/kg tai kikherneiden 4,47€/kg hintaan. -Kasvisruokailu ilman kikkailuja on ainakin tällä itse suosimallani kilohinta-logiikalla karkeasti arvioiden noin puolet edullisempaa.

Jos lihasta erityisesti pitää, sitä voi kokeilla laittaa ruokaan myös vain “mausteeksi”, kuten eräät läheiseni ovat ottaneet tavaksi. Jos on aiemmin ostanut jauhelihapaketin ja käyttänyt sen kokonaan, voi koittaa käyttää paketista vain puolet ja pakastaa toisen puolen seuraavaa kokkauskertaa varten. -Jos tuntuu että jää nälkä, annoksen hintaa saa painettua esim. korvaamalla osan lihasta erilaisilla palkokasveilla.

Linsseistä saa vaikka mitä kivaa, itse etenkin syksyisin rakastan aivan älyttömästi Hannamari Rahkosen linssikeittoa joka vie kielen mennessään. Tuolla reseptillä olen tehnyt itse herkkukeittoa jo useamman vuoden. Kikherneistä saa puolestaan tehtyä currya joka sulattaa yhden jos toisenkin herkkusuun sydämen.

3. Kasvissyöjän pienentynyt sairastumisriski

Miten pysyä terveenä? Miten ylläpitää kokonaisvaltaista hyvinvointia?

Kasvisruokavalio on useiden eri yliopistojen tekemissä tutkimuksissa kiistattomasti yhdistetty parempaan terveydentilaan. Terveyshyötyjen saamiseksi ei tarvitse heittäytyä kertaistumalta raaka-vegaaniksi, vaan useita terveyshyötyjä on saavutettavissa myös huomattavasti pienemmillä ja maltillisemmillakin ruokavalion muutoksilla, mikä on tietenkin hyvä uutinen jos silloin tällöin tykkäät myös hemmotella itseäsi vaikka sillä maksalaatikolla tai graavilohella.

• Journal of Hypertension tiedejulkaisussa julkaistun taiwanilais-tutkimuksen mukaan kasvisruokavalio laskee verenpainetta. Tutkijoiden mukaan kasvisruokavalio saattaa ehkäistä verenpainetautiin sairastumista kokonaan.
• Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan, kasvisruokavalio vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.
• Kasvissyöjillä on muuta väestöä matalampi sydänkuolleisuusriski.
• Brittiläisessä tutkimuksessa havaittiin, että kasvissyöjien riski sairastua erilaisiin syöpäsairauksiin on lihansyöjiä matalampi.
• Kasvisruokaa suosivilla myös veren kolesteroliarvot ovat tutkitusti matalammat kuin lihaa runsaasti syövillä henkilöillä.
• Kasvissyöjät myös elävät tilastollisesti sekasyöjiä kauemmin.

Jos on oikein jäärä, kiistattomien terveysväittämiin voi vastata “100% raivoraitiista tupakoimattomista vegaaneista jotka harrastavat suositusten mukaisesti liikuntaa kuolee”. Uskon, että ellei käy universumin bingossa tosi huono tuuri, ihmisellä on mahdollisuus itse vaikuttaa terveiden elinvuosiensa määrään. Ja ainakin jos katsoo ylläolevaa listaa, vaikuttaisi kovasti siltä, että kasvisruokailun lisääminen olisi aika hyvä veto siinä bingossa menestymiseksi.

4. Eläinten hyvinvointi ja tehomaatalous

Sitten viimeiseksi siihen perinteiseen kettutyttöjen rakastamaan syyhyn: eläinten oikeudet. Uskon, että vaikka eläin päätyisikin joulukinkuksi, sitä ei saa turhaan satuttaa ja sen elämän tulisi olla edes ihan ok. En näe mitään eroa sillä, että muksut joiden perään ei katsota repivät villieläinten poikasten raajoja irti siihen että tuotantokanojen niskoja murretaan kun ne ovat vielä tajuissaan.

En halua tuottaa ainoallekaan elävälle olennolle turhaa kärsimystä, ja vaikka koenkin olevani ehkä hiukan löperö eläintensuojelumoralisti, koen että onhan eläinrääkkäys silti jokaisella tasolla väärin.

Etenkin liha- ja siipikarjan tehotuotannossa ylilyönnit ovat enemmän osa toiminnan “tehokkuutta” kuin vain satunnaisia ikäviä tapahtumia, sillä tuskin se tuotantonauta tai kana hirveästi elämästään nauttii. Jonkin verran uskon että tässä voi paikata sillä, että jos eläintuotteita haluaa syödä, pyrkii syömään niitä vain luomulaatuisina, jolloin eläin on ainakin elänyt kohtuullisen lajityypillisen “okei”-elämän ennen ruokapöytään päätymistään.

Tähän liittyen kannattaa myös ehdottomasti lukaista Philip Lymberyn kirja Farmageddon – halvan lihan todellinen hinta.

Miksi haluat syödä kasvispainotteisemmin?

Toivon että yllä olevat syyt herättivät ajattelemisen aihetta ja toivon että niistä saadaan myös hyvää keskustelua aikaiseksi. Olen sitä mieltä että joustava syöminen on tärkeää, koska elämä ei voi perustua kielloille ja jatkuvalle rajoittamiselle. Samalla silti jokainen suupala on valinta jonka sinä itse teet, eikä ruoka ilmesty tyhjiöstä jolla ei olisi vaikutusta maailman tilaan.

Edullisten, ilmastonmuutosta hillitsevien, terveyttä ylläpitävien ja eläinten elinoloja kunnioittavien ruokavalintojen tekeminen on täysin mahdollista. Ja niitä valintoja voi tehdä pienin askelin, jotka kertaantuessaan ovatkin jo todella suuria tekoja. Eikö noissa ole jo tarpeeksi syitä, jos ei nyt ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi, niin ainakin harkita kasvispainotteisempaa ruokavaliota?

Oletko muuttanut ruokavaliotasi kasvipainotteisemmaksi? Miten teit sen? Mikä sinua motivoi ryhtymään kasvissyöjäksi tai muuttamaan ruokavaliotasi?

-Anna

_______________________

Luitko jo?

Syitä joiden vuoksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi

Farmageddon – Halvan lihan todellinen hinta – Kirja-arvostelu

The post Miksi kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi? – 4 syytä appeared first on Ihme ituhippi.

Pidin jossain vaiheessa kokeilun vegaanisesta kuukaudesta ja tämä on postaus jossa jaan kuukauden herättämiä ajatuksia. Myös lihaton lokakuu alkaa taas ensi viikolla, joten viikonloppu on loistava hetki pohdiskella aihetta.

Kyllähän tietysti selvisin sen läpi, olenhan normaalistikin 97% ajasta lakto-ovo vegetaristi. -Syön silloin tällöin lihaa jos joku tarjoaa, eikä muita vaihtoehtoja ole. Tai haluan kerran tai pari vuodessa joko kunnon kebabin tai graavilohta. Tässä postauksessa käyn läpi havaintojani testikuukauteen liittyen, ja vastaan omalla tavallani kysymykseen: Miksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi?

Vegaanisuus on määritelmäkysymys. Vegaanisuus voi liittyä joko pelkkään ruokaan, eli henkilö ei syö mitään eläinperäistä, eli kieltäytyy lihan lisäksi myöskin gelatiinista, sekä muna- ja maitotuotteista, tai myös hunajasta. Toiset haluavat lisäksi, että heidän käyttämänsä kosmetiikkakin on vegaanista. Eli esimerkiksi ripsivärin mehiläisvaha on nou-nou. Kolmas laajentaa tämän kaikkeen kulutukseensa, jolloin kuviosta jäävät pois myös esimerkiksi pukeutumisen materiaaleina villa sekä silkki, ja pahimmillaan laadukkaat nahkakengätkin vaihdetaan ”kertakäyttöisiin” muoviläystimiin.

Vegaanikuukauteni aikana koin ruokavalioni olleen hyvin rajattu ja keinotekoinen. Voin mennä kauppaan ja ostaa sen kuukausittaisen perinteisellä menetelmällä valmistetun parmesaanipalani, tai ostaa vegaanisen ”parmesaani” kimpaleen, jonka materiaaleina toimivat sekoitus erilaisia kovetettuja kasvirasvoja. Syön margariinin sijaan voita, eikä kotoani löydy kuin äärimmäisen harvoin keksejä tai valmisruokia joissa kovetettuja kasvirasvoja olisi hyödynnetty. Kun tilanne on tämä, miksi söisin kyseistä kuraa millään muullakaan verukkeella? -Lopputuloksena olisin sitten ilman parmesaaniani. Se oli aika ankeaa elämää pastaa rakastavalle ihmiselle.

En ole lihan syönnin suuri ystävä. Kyse on lähinnä siitä, että saan lihasta vatsanväänteitä ja koen huonoa omaa tuntoa siitä, että joku eläin-ressukka teurastettiin keskinkertaista jauhelihakastiketta varten, ja kiihdytän vielä ilmastonmuutostakin samalla. En kuitenkaan koe hirvittävän suurta moraalista ongelmaa syödessäni ihan normaalia jogurttia, käyttäessäni hunajaa teeheni, tai huiskaistessani parmesaania pastani päälle.

Pukeutumisen ja kosmetiikan suhteen uskon luonnonmateriaaleihin. Väitän että villa, silkki ja nahka ovat materiaaleja jotka kestävät käytössä huomattavasti pidempään kuin erilaiset keino-materiaalit. Puhumattakaan vesistöistä ruokaketjuun päätyvästä mikromuovista.

Kosmetiikassakin uskon, että on parempi käyttää luonnosta saatavia materiaaleja kuin muovipohjaista raaka-ainetta. Esim. jos vertaat vegaaniseksi mainostetun ripsivärin INCI-luetteloa (sisällysluetteloa) vastaavaan ei-vegaaniseen, huomaat, että vegaaninen on todennäköisesti ladattu täyteen mikromuovia, siinä missä toisessa versiossa sen tilalla saatetaan käyttää esimerkiksi juuri mehiläisvahaa. Mielestäni mehiläisvaha on pienempi paha, mutta tästä on montaa koulukuntaa.

Miksi uskon että vegaaninen ruoka on hyvästä vaikka raivokkaat vegaanit ärsyttävät?

Uskon että mitä vähemmän eläinperäisiä tuotteita onnistumme kuluttamaan, sitä vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuotamme, jolloin voimme toivoa että teollamme oli jotain väliä. Ja tietenkin sillä on sitä enemmän merkitystä mitä useampi ihminen saman teon tekee.

Aika usein nykyäänkin syön myös vegaanista ruokaa ilman sen suurempaa rummutusta. Tomaattipohjaiset kastikkeet, kasvissosekeitot ja erilaiset pataruoat… Ne ovat ruokaa, jonka vegaanisuutta en pahemmin mietiskele tehdessä. Ja ruoka jota syödessä minun ei tarvitse kiillottaa sädekehääni muistaen mainita jokaiselle ohikulkijalle, läsnäolijalle ja tutun tutulle että ”tää oli hei muuten vegaaninen safka, kattokaa kuinka hyvä ihminen mä olen!” -Kun se on vain ruokaa.

Vegaanisuuteen liittyy hurja määrä terveyshyötyjä. Kuitenkin ne saattavat selittyä vegaanisen lifestyle-hihhuloinnin sijaan myös sillä olennaisimmalla, eli olemattomalla lihankulutuksella ja runsaalla kasvisten syömisellä. Tässä tapauksessa kyseisiä hyötyjä on saatavissa myös vähemmän rajoittavasta kasvisruokailusta. Luonnollisesti ilmastonmuutoksen ja hiilipäästöjen kannalta vegaaninen ruokavalio olisi toki paras mahdollinen valinta.

Vegaanisuuteen pätee vähän sama kuin kaikkeen muuhunkin. Siinä vaiheessa kun veganismista tulee -ismi alan vierastamaan sitä. -Ismien sisällä kilpaillaan siitä kuka on suurin uskonsoturi samalla kun jengi tekee ihan älyttömiä asioita todistellakseen toisilleen omaa paremmuuttaan, ja kisatakseen kuka nyt onkaan ykkösenä jonottamassa taivaspaikkoja.

On eri asia jos olet vegaani ihan vaan siksi, että se todella on sinulle kaikkein sopivin ruokavalio. Jos koet oikeasti olosi reippaaksi, vahvaksi ja hyväksi vegaaniruokaa syödessäsi, muistat todella ottaa ne B12-vitamiinilisäsi. -Etkä elä jatkuvassa himojen ja kaihon kierteessä, jossa yön pimeinä tunteina fantasioit kosteassa juuston, jogurtin ja pekonin huuruisessa buffassa porsastelusta.

Mielestäni dieetti ja elämäntapa ovat kaksi eri asiaa. Olen dieetillä silloin kun kieltäydyn asioista joista saan mielihyvää. Dieettejä yhdistää se, että rajatun ajan verran käytän kaiken tahdonvoimani taistellakseni mielihalujani vastaan. Dieetillä hiljaa itsekseni haaveilen siitä pestopastasta tai kikherne currysta, mutta kun nyt on ”pakko” syödä salaattia. (Ja ei, koskaan ei pitäisi olla pakko syödä mitään, mutta se on ihan eri asia ja kukin tyylillään).

Yllä mainittu pätee myös siihen vegaanikuukausi kokeiluuni: teki mieli syödä oikeaa jogurttia eikä sitä pahvin makuista soijakuraa. Leipäkin jäi kokonaan syömättä, koska vegaaninen juusto on mielestäni juuston irvikuva. Se muistuttaa minua siitä valokuvien McDonalds ateriasta joka ei edes vuoden seisottamisen jälkeen osoittanut homehtumisen ja mätänemisen merkkejä, vaan pysyi alusta loppuun yhtä luonnottoman freesin näköisenä. (Ja ilmeisesti kyllä se mäkkärisafkakin mätänee jos sen altistaa normaalille ympäristölle.)

Jos olet tyyppi jolle ei muutenkaan oikein uppoa munakas tai jogurtti, ehkä täysiaikainen veganismi olisikin juuri sinun juttusi. Samalla kuitenkin asioita voi tehdä myös vähemmän ehdottomasti. Mielestäni se, että söisi useamman vegaanisen aterian viikossa ei tekisi kenellekään pahaa. Toisaalta pidän sellaisia ihmisiä epäilyttävinä jotka kieltäytyvät perheen rakkaudella loihtimista leivoksista, koska niissä on saatettu käyttää maitoa ja tai kananmunaa, vaikka edellä mainituille ei olisikaan allerginen.

Ruokavalio ei määrittele ketään, eikä se käy persoonallisuuden korvikkeesta. Oli kyse sitten siitä, että mielestäsi hunajan käyttäjä on murhaaja, tai haluat olla vahvasti sitä mieltä että palkokasvit ovat kanien ruokaa ja niitä voi enintään syöttää sille naudalle jota itse kutsut ruoaksi. -Näitä kahta kiihkoilijaa yhdistää tasan halu saada statusta oman viiteryhmänsä sisällä ja pönkittää haurasta egoaan laiskasti piiloutumalla ruokavalion taakse. 

Ja tosiaan, tunnen kivojakin vegaaneja. Sellaisia tyyppejä joiden kanssa ei ole pakko koko ajan jauhaa ruoasta. -Tai siitä saa todella höpöttää sielunsa kylläisyydestä, mutta oikeasti positiiviseen sävyyn. Sellaisia ihmisiä joille vegaanisuus sattuu vain olemaan luontevin tapa syödä.

Miksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi?

1. Teollisesti yltiöprosessoidut korvike-elintarvikkeet

Koska pyrin välttämään erityisen pitkälle teollisesti jalostettuja ruokatuotteita, ja ympäristö- ja terveyssyistä myös palmuöljyä, en halua syödä vegaanisia juustoja tai levitteitä, myöskin margariinit ovat itselleni teollisen prosessoinnintasonsa vuoksi iso no go. Sama päätee liki kaikkiin muihin ruokaöljyihin oliivi- , pellavansiemen- ja kookosöljyjä lukuunottamatta.

Syön mieluummin kohtuullisissa määrin voin voina ja juuston juustona. Koen, että jos olisin vegaani, joutuisin jättämään kyseiset elintarvikkeet väliin kokonaan, sillä en halua syödä jäljitelmiä. Suurin inhokkini on Violife-juusto. Eka se kuulosti korvaani todella nerokkaalta. Pidemmän ajan kanssa kun mussutin sitä, jotenkin aloin hahmottamaan, että palmuöljy on pahasta ympäristölle, jonka lisäksi tuotteen koostumus oli jotenkin vastenmielinen.  Påmackan oli parempaa, mutta mielestäni yhä turhan kaukana alkuperäisestä lähtökohdastaan.

2. Vegaaniset FB-ryhmät

Kuulun yhä suurimpaan osaan suomalaisista vegaanisista FB-ryhmistä. Usein se tapa millä asioita niissä ryhmissä käsitellään on mielestäni naurettava ja suoraan sanottuna aivan hiiskatin ärsyttävä.

Jos joku ryhmään uutena liittynyt jäsen kyselee millä voisi korvata eläinperäisen tuotteen X, siellä on aina joku huutelemassa “olen niin triggeröitynyt, älä tuo noita murhajuttuja tähän ryhmään!” Tai toinen; jos suunnilleen kuvan taustalla vilahtaa sumeasti rahkapurkki huomista aamupalaa varten, siellä on taas liuta kommentteja sheimaamassa tyyppiä joka on laittanut kuvan vegaanisesta annoksesta.

Ne ryhmät on tosi kivoja ja leppoisia jos tuntee säännöt ulkoa, mutta todella usein tapahtuva alottelijoiden julkisen teurastuksen määrä inhottaa. Kun mielestäni pitäisi kannustaa.

3. Halu elää ilman keinotekoisia leimoja

Haluan erityisinä hetkinä popsia pihvin tai hyvin valmistettua uunilohta kokematta aiheesta sen suurempaa huonoa omaatuntoa. En halua miettiä että “hitsi en voi kertoa tästä tapahtumasta kenellekään, muuten ne luulee, et en ookkaan enää kasvissyöjä” ja olen sitten tietenkin muutenkin paha ihminen, eikä mikään mitä sanon ole totta. Varmaan valehtelin nimenikin (ja selvennykseksi, ei, pankkikortissani ei lue Anna Ihme Ituhippi).

Eli toisin sanoen vegaaniksi ei kannata ryhtyä ainakaan, ellei julkinen sheimaamatuksi tuleminen ole mielestäsi kivaa, jos haluat syödä juustoa mutta vältellä keinotekoisia lisäaineita, tai jos haluat hiukan enemmän joustoa ruokailuun. Vegaaniksi ryhtymiseen on toisaalta monta hyvin perusteltua syytä, eikä kaiken kanssa tarvitse olla ehdoton. -Jonka lisäksi jos et kaipaa juustoa, tai olet niin näppärä että osaat tehdä sitä itse, niin sitten tuokaan ei ole mikään syy.

Lopputulema

Syö vegaanista ruokaa, mutta älä ole se stereotyyppinen vegaani.

Olen iloinen jokaisesta ihmisestä joka kääntyi kasvissyönnin kannattajaksi noin vuosi tai pari sitten alkaneneen kasvisbuumin aikaan. Eläminen ilman eläinperäisiä tuotteita ei ole vaikeaa, voin vannoa.

Mielestäni veganismiin liitetään niin ihmeellisiä odotuksia ulkopuolelta, että olen omalla tavallani myös iloinen etten identifioudu kenenkään silmissä vegaaniksi. Koen, että siinä on hiukan koko ajan muiden suurennuslasin alla. -Saa kuulla että joko on liian nirso ja liian nipo, tai vaihtoehtoisesti ihmiset odottavat “joko sä luovutit” vaikka kyse ei ole mistään luovuttamisesta. -Tai edes “joo tää mun vegaaninen vihannespaasto päättyy tiistaina” -tyylisestä asiasta.

Ruoan pitäisi olla hyvää ja monipuolista ja omasta mielestäni lisäksi terveellistä, eettistä ja puhdasta. Sitten jos haluaa, sipsi-kalja-veganismin nimestäkin voi päätellä, että teoriassa olisi myös mahdollista elää sipseillä ja bisseillä ja samalla ansaita otsaansa kaikkein ylin vihreyden kunnialeima “vegaani”.

En koe, että omalla kohdallani muista periaatteistani tinkiminen ja ruokavalion tarkkarajainen rajoittaminen yhteiskunnan silmissä “hyvän ihmisen” statuksen saamiseksi olisi sen arvoista. Haluan olla itseäni tarkemmin leimailematon pääosin kasvisruoan ystävä, joka syö silloin tällöin lihaakin, ilman että ilta päättyy siihen että itken itseni uneen.

Haluan haastaa sinut olemaan juuri sellainen kasvisruokailija kuin nyt satutkaan olemaan, ilman että teet siitä numeroa. Jos haluat välttämättä leimailla itseäsi meiningillä häshtäg-kasvisruoka häshtäg-vege, joustavampaa kasvissyömisen tapaa kutsutaan fleksitarismiksi.

Ruokavalion pääasiallinen tarkoitus on saada sinut voimaan hyvin, eikä ketään muuta kiinnosta mitä syöt. -Ei edes vaikka haluaisit ilman allergioita tai yliherkkyyksiä syödä vain lähituotettua ja luomua, viljatonta, makeuttamatonta ja suolatonta vegaanista FODMAP-ketoruokavaliota satokauden mukaan. Ruokavalio on ihan oma valintasi ja sinä elät sen kanssa.

..Ja ehkä viimeisenä piikkinä lihaan ettei valitseminen olisi liian helppoa ”ja tietysti tulevat sukupolvet elävät sinun valintojesi kanssa”. Eh eh eh.

Miten suhtaudut ruokavalioon liittyviin valintoihin? Mikä sinua erityisesti ärsyttää?

-Anna

____________________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Miten luomuviini eroaa normaalista? 

The post Syitä joiden vuoksi ei kannata ryhtyä vegaaniksi appeared first on Ihme ituhippi.

Kuvassa Ihme Ituhippi on eksynyt luontaisen urbaanin habitaattinsa ulkopuolelle etsimään uuden vuoden inspiraatiota. Kuva: Saumya Tyagi

Rakastan jokaisen uuden vuoden aloitusta, koska uuden kalenterivuoden alku antaa raikkaan mahdollisuuden itsetutkiskeluun, omien tavoitteiden suunnitteluun ja tulevan vuoden ihmettelyyn. Vaikka elämä ei usein mitenkään dramaattisesti muutukaan, kerta toisensa jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että pääsee lähemmäs itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten uuden taidon oppiminen, tai vaikkapa terveyteen liittyvä pitkäaikaisempi projekti. Uusi vuosiluku, oli se sitten kuinka keinotekoinen tapa jakaa aikaa tahansa, on hyvä hetki pohtia mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä ja miten pyrkiä juuri tuota merkityksellisyyden lähdettä kohti.

Vaikka aina jankutan, että henkilökohtaiseen elämääni liittyen en ole kenellekkään velkaa ainoatakaan selitystä, silti haluan vuoden aluksi pienen synninpäästön liittyen loppusyksyn huomattavasti aiempaa leväperäisempään postaustahtiin: marraskuu ja joulukuu olivat itselleni kaistapäinen cocktail täyspäiväistä työharjoittelua, opintourani viimeisiä kokeita ja kirjoitelmia, töitä, sekä Suomeen muuttoon valmistautumista ja muuttamista. Joulun pyhinä puolestaan ihan reilusti annoin itselleni luvan vain olla ja rentoutua, vaikka blogi takaraivossa kolkuttelikin.

Blogin kannalta uusi vuosi on myös ehkä aika hyvä hetki pitää pieni katselmus tulevaan. Nyt kun loppusyksy on hoidettu pois alta, pyrin päivittämään blogia tasaisesti noin 4 kertaa kuukaudessa, eli suurin piirtein viikoittain, mutta tämän kanssa koitan antaa itselleni hivenen liekaa, sillä en tiedä vielä kuinka rennosta vuodesta saan nauttia (vai saanko?). Tänä vuonna mielelläni käsittelisin erilaisia teemoja suurempina muutaman postauksen paketteina tai sarjoina. Itseäni tällä hetkellä kiehtovat yhä laaja kirjo ympäristöaiheita, ruokavaliomme vaikutukset itseen ja ympäristöön, stressin hallinta ja sen minimointi, pyrkimys tunnistaa missä kohti omassa elämässä on turhia energiasyöppöjä, tavoitteiden asettaminen ja niiden järkevä toteuttaminen, sekä vielä hippunen yleistä pohdiskelua liittyen elämän merkityksellisyyden tutkiskeluun ryydittämään muuten kohtuullisen asiapitoista blogia, mikäli Ihme Ituhippiä sellaiseksi voi kutsua.

Parin kuukauden pituisen “melkein tauon” jälkeen kirjoittaminen on alkuun hiukan tahmeaa kunnes se lähtee taas rullaamaan omalla rutinoituneella painollaan, mutta toisaalta ilmiön varmastikin tunnistaa jokainen omista kokemuksistaan. Tärkeintä on että homman saa uudelleen käyntiin reippaasti ja kyllä se tästä pikkuhiljaa.

Uuden vuoden lupauksen sukuinen

Tehdään vuodesta 2019 yhdessä ekompi, stressittömämpi ja muutenkin vielä kaikin puolin parempi kuin edellisestä vuodesta. Asetetaan tavoitteita, pyritään niitä kohti fokusoituneesti ja muistetaan olla myös itselle armollisia vaikka aina ei ihan menekään kuin Strömsössä.

Myöskin kannustan ehdottomasti kommentoimaan postauksen alapuolelle tai vaikkapa Facebookin kommenttibokseihin, mikäli mieleen tulee toivepostausaiheita tai -teemoja joista mielelläsi kuulisit enemmänkin jatkossa. 🙂

Toivon että tammikuusi on alkanut täynnä energiaa ja hyvää mieltä!

-Anna 

Luitko jo?

Maaliskuun rehellisiä kuulumisia

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ituhipin talviunet ovat ohi appeared first on Ihme ituhippi.

Luomuruoka ja hedelmällisyys

Uskon että blogini lukijakunnasta useat ovat kuulleet torjunta-aineiden ja muovinpehmentimien toimivan “hormonihäirikköinä”. Ne muun muassa häiritsevät sukusolujen toimintaa, täten laskien hedelmällisyyttä. Valitsemalla luomutuotteita pyrin siis säilyttämään vapauden valita lisääntymisestäni, joka ei aina enää ole itsestäänselvyys. Ironisesti tästä tulee hiukan mieleen skenaario sarjasta The Handmaid’s Tale. Ehkä kyseinen sarja onkin niin koukuttava, koska se ei riskeineen tietyiltä osin ole kovin kaukana nykytodellisuudesta tai ennustellusta tulevaisuudesta.

Toinen mitä tietenkin pelkään, on varmaan jokaista läheisemmän tai kaukaisemman sukulaisen kautta elämässä koskettanut syöpä. Nykyään syövistä selvitään paremmin kuin koskaan aiemmin historiassa. Silti toivon voivani elää pitkän ja terveen elämän ilman että viimeiset vuoteni olisivat jatkuvaa taistelua ja tuskaa. Uskon kuitenkin kohtuullisen yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön valossa, että suurimmassa osassa tapauksia syöpä ei ole bingoa, vaan pitkään jatkuneilla elämäntavoilla itse edesautettu sairaus. Tietenkin on niitä bingotapauksiakin, jotka jäävät kaihertamaan mielen pohjalla erityisesti, koska sairautta ei olisi voinut mitenkään odottaa terveellisesti elävälle henkilölle.

Valitse terveysriskisi

Tietenkin kaikille tulevat ensin mieleen tutut ja useaan kertaan paasatut tupakka, nuuska, alkoholi, punainen liha ja mahdollisesti valkoinen sokeri, mutta palaamme myöskin jälleen kerran torjunta-aineisiin. Luomutuotteissa ei ole torjunta-ainejäämiä jotka voisivat toimia kehossa ennakoimattomasti pidemmän ajan kuluessa. Henkilökohtainen filosofiani on, että haluan valita syöpäriskini, ja mielestäni syödessäni kaikin puolin terveellisiä kasvikunnan tuotteita minun ei pitäisi samassa yhteydessä olla ottamassa syöpäriskiä, vaikka yritän vain tehdä keholleni ja terveydelleni palveluksen.

Mikäli syön pihvin, juon lasillisen punaviiniä, poltan tupakan ja syön vielä palan kakkua, tiedostan toimintani riskit ja negatiiviset terveysvaikutukset. Silti koska ajattelen eläväni keskimääräisesti ihan ok-terveellisesti, koen että kyseessä on harkittu riski. Kyse ei ole elämäntavasta jossa yllä mainitut riskipommit toimisivat pääsääntöisenä polttoaineenani. Mutta taas pääsääntöisestä ruokavaliosta, joka koostuu tuoreista raaka-aineista joista on kotona tehty ruokaa, ei minun mielestäni pitäisi löytyä mitään epäilyttävää.

Vaikka syöpien yleistyminen voidaan linkittää pidempään tilastolliseen elinikään, en kuitenkaan usko että kyse olisi kuitenkaan pelkästään eliniästä, vaan elämäntavoista. Ja kuitenkin suomalaiset polttavat ja juovat vähemmän kuin vuosikymmeniin, syy sairastumiseen löytyy siis  todennäköisesti jostain muualta.

Luomuruoka ja ympäristö

Tietenkin sitten viimeinen, mutta yhtäläisen tärkeä syy valita luomuruoka on ympäristö. Uskon siihen, että elämäntapamme ei ole varsinaisesti kestävimmästä päästä kun lautaselle lapataan tehotuotettua punaista lihaa josta puolet päätyy roskikseen kun ei saatukaan syötyä kaikkea, samalla kun pyykit pestään mökkijärvessä voimakkaalla teollisella pesuaineella joka ei ole biohajoavaa, vaan vahingoittaa järven ekosysteemiä. Luomutuotantoon pätee samansuuntainen logiikka.

Torjunta-aineet tuhoavat luontaista ekosysteemiä. Maaperä kyllästyy torjunta-aineella. Jo muutamien torjunta-aineella ruiskutettujen satojen jälkeen maassa on vaikeaa saada enää oikein mitään itämään. Tietenkin on totta, että tehoviljelyssä syntyy vähemmän hävikkiä, kun tuholaiset eivät syö satoa ja satoa voidaan vilejllä tiehämmin ilman suurempaa riskiä sen tuhoutumisesta. Tämähän tarkoittaa sitä, että vähemmällä maa-alalla saadaan aikaiseksi enemmän ruokaa, ja nälänhätähän onkin jo melkein ratkaistu.

-Paitsi että tästä huolimatta maailman toisissa osissa kärsitään yhä nälkää, siinä missä toinen puoli maailmaa kärsii länsimaisen ruokavalion aiheuttamista ongelmista. Ja maa-ala joka oli jonkun aikaa niin hurjan tehokas, on jossain vaiheessa käyttökelvoton. Ja tuholaismyrkkyjä kulkeutuu veden mukana myös peltojen ulkopuolelle luontoon ja myös vesistöihimme, ja sitten me käytämme sitä samaa vettä talous- tai juomavetenä. -Oliko se sittenkään ihan yhtä hyvä idea? Vaikka olemme jo ylittäneet aikakauden kun DDT oli ihan uskomattoman hieno ja mullistava moderni ratkaisu tuholaistorjuntaan, omalla tavallamme teemme uudelleen saman virheen.

Kokonaisuudella on merkitystä

Nyt voimme tietenkin hypätä Eviran kantaan siitä kuinka kaikki Suomessa myytävänä oleva ruoka on suunnilleen puhtainta maailmassa ja torjunta-ainejäämät ovat häviävän pieniä joten niistä ei ole mitään haittaa ainoallekkaan ihmiselle. Sinällään en epäile väitettä “yhtä puhtaimmista maailmassa”, koska kysehän on aina siitä mihin vertaa. Kyse on kuitenkin siitä, että mielestäni ruoka ei ole optimaalisen puhdasta. En nyt väitä että “joo, syö vaan sitä normaalisti tuotettua ruokaa, katotaan vaan kun saat syövän, ja jäät haluamattasi lapsettomaksi”. Kaikki itsekään ostamani ja syömäni tuotteet eivät ole luomua, koska aina välillä ruokabudjetti tulee opiskelijaelämässä vastaan.

Kuitenkin pyrin valitsemaan sellaisia tuotteita joissa luonnonmukaisen tuotannon merkitys mielestäni korostuu. Eli esimerkiksi tuotteet jotka syön kuorineen, tai joissa ei juuri ole kuorta nimeksikään. Uskon että tuotteen huolellisella pesemisellä ja kuorimisella säästyy paljolta. Kuitenkin toisissa kasviksissa kuori on juuri se paikka jossa ravinteet asuvat, joten siinä menettää tärkeimmän osan vitamiineja ja mineraaleja. Uskon siis harkinnanvaraiseen luomun ostamiseen; yrtit, omenat, kahvi, kaurahiutaleet, perunat…

Uskon myöskin että oma sukupolveni kokee luomuruoan tärkeämmäksi kuin aiemmat sukupolvet. Jos mietitään vaikka sadan vuoden takaista Suomea, ruoka lannoitettiin sillä mitä sattui löytymään. -Lehmän paska toimi, ruskeaa kultaa. Sitten taas kun teolliset kemialliset torjunta-aineet yleistyivät, eiväthän niiden pääasialliset haittavaikutukset tulleet näkyviin kuin vasta viiveellä. Ja nyt näemme niitä vaikutuksia kun tuijottelemme tilastoja. Elämme pidempään emmekä välttämättä kuolekaan kännipäissämme liikenneonnettomuudessa Ladamme kyydissä.

Luomuruoka yhteiskunnallisena tekona

Yhteiskunta luontaisestikin tähtää siihen, että ihmiset eläisivät terveinä pidempään, ja tekee erilaisia toimia terveyden edistämiseksi. Sehän tarkoittaa että ihminen on sekä onnellisempi että tuottava veronmaksaja pidempään. Siksi omalla tavallani ihmettelenkin virallista liturgiaa siitä miten torjunta-aineisiin ei liity mitään haittoja. Kun asiaa tutkitaan ja yhteyksiä löydetään, ne kuitataan yksittäisinä tutkimuksina joiden perusteella ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vaikka muuten yleensä pyritään toimimaan varovaisuusperiaatteella; jos jotakin ei ole todistettu turvalliseksi sitä ei kannata käyttää.

-Tietenkin siinä vaiheessa jos ruokavalio koostuu pääosin bissestä ja grillimakkarasta, on ihan sama onko se kerran vuodessa syöty omena luomu vai ei, koska tärkeintä on että söi omenan. Kuitenkin jos sattuu olemaan omenoiden suurkuluttaja, sillä taas puolestaan alkaakin yhtäkkiä olemaan huomattavan suuri merkitys.

Kirjoituksessani varsin laveasti esittelemäni kaksi pääsyytä, terveys ja ympäristö ovat minulle syitä suosia luomua aina kun taloustilanteen kannalta mahdollista, ja tuotteen kannalta järkevää. Aina mahdollisuutta ei ole ja sen kanssa on elettävä. Enkä toisaalta myöskään näe erityisen suurta järkeä edes mainostaa esim. suosikkiani pakastepizzaa luomuna, koska sitä ostaessa ei muutenkaan olla tietoisesti etsimässä mitään terveystekoa, vaikka olisihan se kivaa. Uskon kuitenkin että ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa. Kuitenkin aika harva meistä jotka ovat joko työssäkäyviä tai asuvat kaupungissa ehtivät tai pystyvät viljelemään vuoden perunan ja omenoiden tarpeensa takapihalla saadakseen luomua varastoon talveksi.

Millaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Kykenetkö ostamaan kaikki ruokatuotteesi luomuna? Oletko sitä mieltä ettei luomutuotannolla ole käytännön merkitystä elämän kannalta? Keskustellaan kommenteissa 🙂

-Anna

________________

Luitko jo?

Mitä ajattelen lääkkeistä?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Luomuruoka on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä appeared first on Ihme ituhippi.

Sittenhän tietenkin latasin tuon appin. -Aivan loistava mainoksen sijoittelupaikka muuten. Ja ei, tämä ei ole minkään sortin maksettu mainos vaan enemmänkin vinkki, että ihan mahtava keksintö. Itselle tuli alkuun mieleen äänikirjoista sellainen 90-luvun kotelollinen C-kasetteja kirjastosta jonkun jäyhän sedän tai tädin lukemana, mutta tämähän olikin virtaviivaista ja modernia, yhtä näppärää kuin Spotifyn käyttö. Parasta on, että useissa muistelmissa ja elämäkerroissa lukijana toimii henkilö itse. Se antaa ihanan sävyn siihen tarinaan, kun kuulee millaisia tuntemuksia tapahtumat ja kertomukset herättävät. Myöskin alla mainitut 5 kirjaa ovat sellaisia jotka olen nyt lukenut/ kuunnellut viimeisen kuukauden sisällä, siinä missä normaalisti saan kuukauden aikana luettua kirjan, parhaimmillaan kaksi.

Olen aina nauttinut painetun sanan lukemisesta ja alkuun suhtauduin e-kirjoihinkin hiukan nihkeästi. Sitten kävi ilmi, että niissä on se hyvä puoli, että suhteellisen edullisella pääsee lataamaan itseä kiinnostavia teoksia netistä joita ei juuri ole tarjolla missään muualla.  Nyt äänikirjoissa olen ilahtunut siitä, että voin vain kotoa lähtiessä iskeä luurit korviin, ja käydä kaupassa tai kävellä töihin ja kuulla tarinan, ilman että sitä varten tarvitsee erikseen istua alas. Toinen mihin äppissä ihastuin, oli että voin kuunnella uutuuskirjoja ilmaiseksi ja tämän ekan vahingossa ostamani kuukauden edullisesti. Opiskelijabudjetilla aika harvoin luen uutuuskirjoja muuten kuin pari vuotta jälkeenpäin kun löydän niitä viimein alekorista kohtuullisella hinnalla. (Ja käyttäisin mielläni kirjastojen palveluita, mutta eestin- tai venäjänkielen osaamiseni ei ole ihan vielä sillä tasolla että virolaisesta kirjastosysteemistä olisi minulle suurempaa viihdettä).

Kesälukemista – 5 kirjaa kesään  

1. Veitola – Maria Veitola 

Ennen kirjaa tiesin lähinnä että okei, olen katsonut sarjoja Maria Veitola Yökylässä, sekä Enbuske, Veitola & Salminen, ja joskus teininä lukenut Veitolan Trendiin kirjoittamia kolumneja. Olin saanut jonkunlaisen kuvan, että kyseessä on napakka mutta huumorintajuinen ja päämäärätietoinen ihminen. Kirja oli ihanan itseironinen ja karun realistinen, jossa kerrottiin omista onnistumisista ja epäonnistumisista ja kasvamisen paikoista. Tuntui hyvältä että joku puhui niin avoimesti. Ainakin itse sain yllättävänkin paljon samaistumispintaa ja nautin kirjasta.

Tämä oli ehdoton suosikkini ja ehdottomasti suosittelisin jokaiselle kaverilleni. Kirja avasi sellaisen jotenkin pieneltä kuulostavan, mutta mielestäni oikeasti todella tärkeän oppimisnäkökulman liittyen työhön, parisuhteisiin, ystävyyteen ja vähän elämään yleensäkin. “Hei, ei mun muuten tarvitse sietää kaikkea.” Mäkin olen ollut ihan samanlaisissa jumikohdissa ja tehnyt ihan samalla tavalla. Eating shit with a smile. Ja nyt harmittaa etten vain lähtenyt pois tilanteesta. Mä olen itse vastuussa siitä miten annan muiden kohdella itseäni.

2. Murhalesken muistelmat – Anneli Auer 

Varmasti jokainen suomalainen jolla on pätkääkään tirkistelynhalua ja on vähääkään seurannut iltapäivälehtien uutisointia Auer-keissistä on tästä kirjasta kohtuullisen kiinnostunut. Kirjahan julkaistiin jo kai vuosi sitten. On ihan kiintoisaa saada tarinaan yhtenäinen ja jopa henkilökohtainen näkökulma. Tarinan teesinä on, että Anneli on syytön sekä murhaan josta häntä ei lopulta hovioikeudessa tuomittu, ja syytön myöskin lastensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön, josta hänet tuomittiin. Minulla on tapahtumistani oletukseni ja asenteeni, kuten varmasti kaikilla asiaa seuranneilla.

Pohdin lähinnä jälkimmäistä tuomiota siitä näkökumasta että juristin alkuna en usko että tuomioita jaellaan vain summittaisesti. Myöskin muistelen tarinoita vanginvartijana työskenneeltä ystävältäni joka kertoi kuinka liki jokaisella vangitulla oli aina erittäin hyvä selitys tuomioille, joka oli tietenkin jokaisen kohdalla oikeusmurha ja suurin osa ihmisistä tietenkin on “ihan syyttöminä” tuomittu. Asian todellinen laita on tietenkin yhä hämärän peitossa, mutta tämä oli ehdottoman kiintoisa kuuntelukokemus, joskin hiukan hyytävä.

3. Keisari Aarnio – Minna Passi, Susanna Reinboth 

Keisari Aarnio on Hesarin journalistien kirjoittama kertomus Jari Aarnion tarinasta, urakehityksestä, Pasilan miehen jutun selvittelystä, taitavasta mediapelistä, sekä tietenkin kiinnostava kurkistus Helsingin huumepoliisin toimintatapoihin ja organisaatiokulttuuriin. Tietenkin olin seurannut juttua sen verran uutisista, että tiesin että takapihalta oli löytynyt käteisjemma ja huumekauppoja oltiin väsäilty. Kuitenkin uutiskuvien perusteella jotenkin oletin että kyse olisi luppoisasta herrasta jolle vaan vähän sattuu ja tapahtuu. Olin ehkä hiukan yllättynyt kuunnellessani aiheeseen liittyvää materiaalia joka ei ollutkaan ihan yhtä luppoisaa kuin olin olettanut. Tietenkin myös kiehtova osa tarinaa on se miten poliisin toimesta selvitetään rikosepäily joka liittyy Helsingin huumepoliisin ylijohtajaan, joka saisi välittömästi kuulla avoimesta tutkimuksesta.

4. Alex – Karo Hämäläinen

Alexander Stubbin muistelmat olivat itselleni kiehtovaa kuunneltavaa. Etenkin koska hän kertoi aika rehellisesti ja tunteella millaisia fiiliksiä milloinkin oli, jonka lisäksi itseäni tietenkin kiehtoi myös kurkistus Suomen politiikan johdon henkilökemioihin. Kirja oli yhtäaikaa inspiroiva, mitä tuli liikunnan harrastamiseen ja terveisiin elämäntapoihin, mutta myöskin siihen liittyen, että olemalla ihan vaan oma itsensä pääsee myös pitkälle. Tietenkin se näin keskimääräisestä sohvaperunasta kuulostaa aika rajulta kun joku selittää miten keski-ikäisenä kunto rapautuu ja ei saa maratonia juostua tavoiteajassa. -Kun itse pohtii että parikymppisyydestä huolimatta edes kymmenen kilometrin juoksu ei kyllä toistaiseksi ole fyysisesti ihan mahdollista, saati sitten maraton. Itseäni tietenkin myös kiehtoi EU-asiat joista Alex oli todella kiinnostunut, sillä siinä kohden meillä oli jotakin yhteistä lähellä sydäntä.

Itseäni naurattivat erityisesti jonkun lehden kirjoittama kuvaus “Stubb muistuttaa innostunutta oravaa”, ja ehkä hiukan kliseiseksi koin mantran “Dream. Believe. Wrok hard. Succeed.” Mutta näin muuten, kirja oli ehdottomasti yksi suosikkejani näistä viidestä. Henkilökohtainen, hauska ja rehellinen.

5. Tunnelukkosi – Kimmo Takanen

Listan viimeinen kirja on yllättävän silmiä avaava katsaus omaan henkiseen estyneisyyteen “tunnelukkoihin”. Tunnelukot sitten aiheuttavat huolta ja kaikkea muuta ikävää elämässä, kun ei osaa käsitellä niitä omia lukkoja. Tietenkin käsittelyä varten ne täytyy tunnistaa, ja siinä kirja on ollut kiinnostavana apuna. Olen muutenkin todella innoissani psykologiasta, ja kiinnostunut hyvinvoinnista, joten kirja on aika kiintoisa self-help opus, jonka avulla voi pyrkiä lähteä tavoittelemaan parempaa itseymmärrystä ja tasapainoisempaa oloa. Osoitteessa tunnelukkosi.fi voit myöskin tehdä testin omista tunnelukoistasi ja lähteä purkamaan omia henkisiä patoutumia.

• Sitten vielä viimeinen tunnustus: Yritin lukea (eli kuunnella)  paljon hypetettyä Aki Hintsan kirjaa Voittamisen anatomia, mutta ihan rehellisesti olen niin tylsistynyt formula-aiheesta, etten oikein koskaan jaksanut kuunnella pidemmälle. Ehkä siinäkin kirjassa oltaisiin jossain vaiheessa päästy formuloista kiinnostavampiin aiheisiin.

Oletko lukenut yllä mainittuja kirjoja tai kokeillut Bookbeat äppiä? Mikä on mielestäsi taattua kesälukemista?

-Anna

Luitko jo?

Farmageddon halvan lihan todellinen hinta – kirja-arvostelu

Hetkinen – kirjallakin on hiilijalanjälki?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Kesälukemista – 5 kirjaa kesään appeared first on Ihme ituhippi.

Jotenkin yllätyin kun luin aiheesta ensimmäisen kerran ylle linkatusta YLEn artikkelista. Jotenkin sitä suhteellisen kohtuullisesti olettaa, että jokaisen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja melkein kaikki mikä ei omaa napaa tavalla tai toisella kutittele olisi melko turhaa. Jotenkin että kun pitäisi valita arjessa ostaako kukkia itselle vai sukulaiselle, useimmiten ne kukat kulkeutuisivat sinne omaan olkkariin asiaa suuremmin pohdiskelematta. Fiilis niistä olisi joka tapauksessa loistava. Ilmeisesti jos kuitenkin hommaat ne kukat sille läheiselle

a) hän ilahtuu, ja

b) nautit niiden tuottamasta ilosta enemmän kuin kauneudesta ja tuoksusta omassa olohuoneessasi.

Jos ei lasketa lasten ja nuorten harrastuksenvetäjiä, meillä Suomessa sekä vapaaehtoistyö että hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ovat aika vieraasta kulttuurista. Harvempi lähtee vielä työpäivän jälkeen auttamaan kodittomia koiria. Tai vapaapäivänään mene jeesaamaan ruokajonon ylläpitoa. Oletan että tilanne perustuu sellaiselle järkeilylle, että kun kaikki maksavat yksiä maailman korkeimmista veroista, emme tarvitsisi hyväntekeväisyyttä. -Koska verojen muodossa kustannettu hyvinvointivaltio jakaa rahan jotenkin reilummin ja tehokkaammin kuin yksityiset järjestöt. Myöskin avun vastaanottaminen tuntuu ehkä neutraalimmalta kun sosiaalisten tukien ja palvelujen jakaja ja tuottaja on harmaa ja virallinen valtio tai kunta. Taho jolla on velvollisuus antaa samantyyppinen mahdollisuus kaikille samassa tilanteessa oleville.

Elämä ei ole ihan täydellistä koskaan. Aina löytyy kohteita joissa omaa pientä hyväntekeväisyyttään voi järjestäytyneen järjestäytymättömästi harjoittaa. Oli kyse sitten siitä että on aktiivisena osana isompaa yhteiskunnallista muutosta parempaan esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä tai yksityisautoilua. Tai lupautuu viikonlopuksi koiravahdiksi tutulle jos tietää olevansa kuitenkin itse kotona. Neuvoo vaikka eksyneen näköiselle turistille tien. Tai helpoimmillaan lahjoittaa itselle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseeen. Maailmassa on olemassa tuhat ja yksi tapaa tehdä hyvää. On kivaa ja kaunista, että mikään pakko ei tietenkään ole. Mutta vielä parempaa on tieto siitä, että se vaikuttaa yllättävän paljon omaan onnellisuuteen saaden oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä.

Tee niitä pieniä arjen juttuja joilla teet hyvää muille ja meille kaikille yhdessä. Maailma on hiukan parempi paikka, ja yllättäen olet itsekin hitusen verran onnellisempi.

Minkä hyvän teon teit viimeksi?

-Anna

Luitko jo ? 

Oodi oman ajan ottamiselle

Miksi välttelen kemikaaleja?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Hyvät teot tuottavat mielihyvää appeared first on Ihme ituhippi.