Viherpiipertäjän yrttitarha vol.2
Kirjoittelin maaliskuussa yrityksestäni idättää siemenestä ruohosipulia, rosmariinia, vesikrassia ja sitruunaa. Lupailin jonkunnäköistä jatkokatselmusta siihen että miten idätys todellisuudessa meni. Viimein kaikki siemenet ovat päätyneet siihen pisteeseen, että niistä todella riittää kerrottavaa.
Miten kasveille kävi?
Ruohosipulin idätys oli porukan nopein ja helpoin, ja ehdottomasti suosittelisin sitä tumpelolle viherpeukalolle ensimmäiseksi projektiksi. Ruohosipuli antoi uskoa koko homman onnistumiseen. Se iti parissa päivässä, ja jo noin parin viikon jälkeen se oli fiksuinta siirtää omiin kippoihinsa pois idätyslaatikosta jossa se jo hakkasi laatikon kattoa. Siementen kuoret jäivät roikkumaan suurimman osan ruohonvarsien kärkiin, ja niitä täytyi hiukan nyppiä pois siinä vaiheessa kun päädyimme toteamaan, että “hei, tätähän voi käyttää ruokaankin!”. Tuntuu jotenkin hupsulta korjata satoa olkkarin kirjahyllyn päältä, mutta samalla fiilis on tietenkin todella tyytyväinen. Tämä onnistui paljon paremmin kuin odotin.
Vesikrassi oli yllättävän hankala epeli. Se iti todella nopeasti, mutta siinä parissa viikossa jossa ruohosipuli piti jo siirtää oikeaan astiaan, idätetty vesikrassi ehti myös mädäntyä ja homehtua herkulliseksi karvaisen ruskean haisevaksi klöntiksi. Vesikrassi vaati hurjia määriä vettä kasvaakseen ja ollakseen nuupahtamatta. Samalla vesi kuitenkin taisi myös hiukan käydä rehun turmioksi.
Sitruunalla ja rosmariinilla idätys kesti niin kauan, että olin jo aika varma että niistä ei tule yhtään mitään. Ajattelin, että pidän turhaan multakasaa ikkunalaudalla ja kastelen sitä aivan hyödyttä. Sitten melkein puolitoista kuukautta myöhemmin avasin idätyslaatikon kannen, ja hups keikkaa; Sieltä pilkisti kuvan sitruunan lehdykkä ja pari pikkiriikkistä rosmariinin itua. Sitruuna on yllättävän jämäkän ja tomeran oloinen. Sen suhteen elättelen toivoa, että tämän yksilön voisin varmaan ennen pitkää siirtää ihan kunnon astiaan ja kasvatella siitä oman pienen sitruspuun. Rosmariini puolestaan on niin heiveröinen, että olen hiukan skeptinen sen hengissä selviämisen mahdollisuuksista, vaikka vastoin odotuksiani sehän kuitenkin heräsi siemenestä.
Onnistuiko idätys – lopputulema?
Tiivistettynä siis voisimme sanoa, että ruohosipuli ja sitruuna olivat loistavia menestystarinoita idätysboksin elämässä, ja sitruunan idätys vaatii yllättävää kärsivällisyyttä. Sitten puolestaan vesikrassia tai rosmariinia en varsinaisesti menisi suosittelemaan aloittelevalle idättämisen harrastajalle, koska lopputulokset niiden kohdalla olivat aika laihat. Omalla tavallaan perin juurin jännä kokeilu.
Mitä suosittelisit innokkaalle idättäjälle kokeiltavaksi?
-Anna
_______________
Luitko jo?