Helppo budjetti – Tilipäivän päiväohjelma
Harvalla on rahaa niin paljon, että olisi täysin yhden tekevää mihin ja miten paljon sitä käyttää. Vain aniharvan kulutustottumuksilla ei ole mitään vaikutusta joka päiväiseen elämään ja arjen suunnitteluun. Ja vaikka ei olisikaan, se ei silti muuta sitä, että rahaa voi aina käyttää fiksumminkin. -Oli elämäntilanne mikä tahansa rahalla on väliä. Siksi koen että ratkaisuksi arjen sujuvuuteen, noudatettavissa oleva helppo budjetti auttaa kummasti.
Rahankäytön suunnittelu mahdollistaa sujuvamman arjen viettämisen, ja asia johon ainakin itse linkitän minimalismin kaikkein voimakkaimmin on sujuvampi ja vähemmän stressaava arki. Minimalismi on lähestymistapa, huolettomuus päämäärä. Vastaava pätee myös ekologisuuteen. Budjetti auttaa erottamaan tarpeet haluista.
Käytännön syyt budjetoinnin takana
-Budjetointi on käytännössä vähän kuin ostoslistaa kirjoittaisi. Kuukauden aikana tekee paljon harkitumpia ostoksia ja lähinnä tarpeeseen. Ei tule ostettua niitä ihan kivoja sandaaleita kun ne oli alessa, jos ei oikeasti tarvitse. -Mutta siinä vaiheessa kun todella tarvitsee sandaalit, on varaa ostaa kunnolliset, ilman että tarvitsee vinguttaa luottokorttia.
Aiemmin budjetin pitäminen oli itselleni tärkeää, koska opiskelijana elin pääasiassa opintotuella ja aina kesän lähestyessä hiukan hirvitti löytyykö töitä. Eestin puolella kesiä viettäneenä etenkin huoletti, että löytyisikö töitä joista maksettaisiin tarpeeksi jotta saisi pyöritettyä normaalia arkea kesälläkin. Suurimpana osana kesistä vietin illat, arjet ja viikonloput töissä sellaisella rahalla, jolla kattoi kesän ajaksi vuokran ja ruokaa, mutta eipä juuri muuta. Ei nyt sillä, että sitä olisi talvisinkaan rahassa uinut. Mutta kesäisin ongelma oli huutavampi.
“Pienistä tuloista ei voi säästää”
Mitä tulee argumenttiin, ettei “pienistä tuloista saa säästöön”, olen eri mieltä. -Ei välttämättä paljoa, tai edes joka kuukausi, mutta saa kuitenkin. Toki luonnollisesti on myös tilanteita joissa arki on venytetty itsestä riippumattomista syistä niin mahdottomaksi ettei ihan todella voi, mutta yleistän nyt karkeasti argumentin tähden.
Opiskeluajan pelasin sillä, mitä onnistuin raapimaan kulujen jälkeen kasaan, ja pääsin helpommalla tilanteissa joissa tuli yllättäviä lääkärilaskuja tai piti maksaa elämisen kuluja kesäisin. Jälkeenpäin voi kyseenalaistaa että jos säästin euron ja kerrytin opintolainaa samalta ajalta 10, ettei siitä nyt hirveästi oikeasti viivan alle jäänyt. Mutta se pienikin säästö rajallisista tuloista auttoi pakollisten kulujen edessä.
Opiskeluaikana suurin pelkoni olivat lääkärilaskut ja kesät. Lahden eteläpuolella, ei ole YTHSn tyylistä elämänpelastajaa, vaan jos halusi lekuriin, sen sai kaivaa omasta taskusta yksityisellä, ja kelakorvaukset saa useita kuukausia jälkeenpäin, jos sai. Tämä jo itsessään pakotti säästämään pahan päivän varalle. Että olisi rahaa mennä lääkäriin siinä vaiheessa kun kotikonstit eivät enää auta. Eikä ulkomailla olemisen vuoksi ollut oikeutettu hakemaan minkään tyyppisiä tukia kesän läpi pyristelemiseksi vuokranmaksuun jos kesäduuni jäi saamatta. Eli ehkä hiukan sivuraiteille ajautuneena: suomalainen sosiaaliturva on kaunis keksintö, ja sitä oppi arvostamaan täydessä laajuudessaan vasta kun oli suurilta osin sen ulkopuolella.
Suomessa eläminen on kallista touhua
Olin valmistumisen jälkeen vuoden verran Helsingissä tavallisella matalahkolla palkalla, ja aloin ymmärtämään paremmin sitä miten kallista eläminen Suomessa todella on. Osasyy sille, että muutin takaisin Viroon oli juurikin siinä, että on todella kuluttavaa pihistää elämän pienistä ihan tavallisista asioista joka ikinen kuukausi, ilman että koskaan oikein tuntuu siltä, että se pennin venyttäminen loppuisi.
Kuitenkin vaikka Helsingissä suurimman osan ajasta lähinnä vitutti koska rahaa ei ollut, olin päättänyt laittaa sivuun joka kuukausi, vaikka summa olisi ollut huonona kuukautena edes kympin tai pari. Ja aina ei sitäkään. Säästö se on silti pienikin säästö, ja vuoden aikana selkänahastani repimäni pieni pesämuna toi huomattavaa helpotusta kun maksoin vuokravakuutta uuteen kämppään ja ostin maalia jotta uuden kämpän sai asuttavan näköiseksi. Silloin olin kiitollinen siitä jatkuvasta pihtaamisesta ja loputtomasta Lidlin kilohintojen punniskelusta. Pääsin toteuttamaan jotakin mitä elämältä todella kaipasin.
Säästäminen ei ole elämän ainoa tarkoitus
Kannattaa huomioida myös se, että budjetin tekemisen ainoa tarkoitus ei ole välttämättä myöskään säästäminen. Itselleni se on ollut, ja on yhä, yksi tärkeimmistä budjetointi-motivaation lähteistä, mutta sen ei tarvitse olla. Budjetti on työkalu jolla voi varmistaa, että vaikka rahaa ei jäisi säästöön, ei silti elä yli varojensa. Yleensä kuukausi tai kaksi jolloin budjetti ylittyvät, eivät vielä haittaa pitkässä juoksussa, sillä ne kirii vielä kohtuullisen nopeasti takaisin. Kuitenkin pidemmällä aikavälillä jos budjetin ylittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, voi olla hyvä hetki pohtia omia tottumuksia ja mieltymyksiä rahankäytön suhteen.
Budjetoinnin tavoite voi olla myös se, että rahaa on käytettävissä vielä kuukauden viimeisellä viikolla ruokakauppaan ja bensalaskuun. Jo sen tietäminen, että vaikka säästöön ei jäisi, mutta sen verran riittää, että normaalia elämää saa pyöritettyä myös ennen palkkapäivää, tekee meistä useimmista rennompia ja tasapainoisempia kun asiasta ei tarvitse stressata yhtä paljon kuin ilman etukäteen suunnittelua.
Miksi budjetoin tässä elämänvaiheessa?
Tällä hetkellä säästän, koska haluan maksaa opintolainani pois, ja nukkua yöni rauhassa. Säästän siltä varalta että tulee isoja odottamattomia kuluja, oli kyseessä sitten eläinlääkäri tai työttömyys. Koen voivani rentoutua paremmin kun tiedän, että normaali arjen turbulenssi ei vielä aja minua perikatoon. Pienempinä säästökohteina säästän etukäteen myös kivoihin juttuihin; joululahjoihin, kampaajakäynteihin ja matkustamiseen.
Pyrin pitämään eri tyyppisiä säästöjä erillään toisistaan, ja tietenkin erillään käyttövaroista. Minulle toiminut metodi näyttää tältä:
1. Jee-jee-tili/paniikkitili jolta voi ottaa esim. joululahjoihin/lomakuluihin, mutta jolla tulee olla näiden “jee-jee” kulujenkin jälkeen aina tarpeeksi siltä varalta, että tulee välitön hätä (esim. jotain hajoaa tai tarvitaan lääkäriä).
2. Opintolainan ylimääräisten lyhennyksien etukäteen hilloamista varten oleva tili, johon en koske muuten kuin maksaessani opintolainaa pois.
3. Innokkaana olen pistänyt pystyyn myös eläkesäästötilin johon onnistun rahastosäästämään muutaman kympin aina puolivuosittain. Sitähän sanotaan että aikaisin aloittamalla voittaa pitkällä aikavälillä pienemmilläkin summilla? -Tämä jää kyllä ehkä nähtäväksi.
4. Säilön käteistä kirjekuoreen silloin kun sitä sattuu olemaan, joustavalla aikataululla toteutettavissa olevia elämää parantavia juttuja varten, jotka eivät kuulu ruokabudjettin. Näistä kirjekuorisäästöistä menevät usein vuotuinen kampaaja ja viimeisimpänä uudet silmälasit.
“Poissa silmistä, poissa mielestä”
Itselleni säästettävän rahan siirtäminen välittömästi pois käyttötililtä selkeyttää arkea huomattavasti. Näen nettipankista tsekkaamalla paljonko minulla on oikeasti käytettävissä loppukuuksi. Välillä toki tulee isoja kuluja, esim. koiran eläinlääkäri tai vaikkapa aiemmin mainittu takuuvuokra, jotka pakottavat joustamaan yllä hahmotellusta tuhannen tyhjän tilin himmelistä. Kuitenkin suurimman osan ajasta “poissa silmistä, poissa mielestä” on paras mahdollinen toimintatapa itselleni. Tiedän että jos on hätä, sitten on pakko mennä tilanteen mukaan, enkä joudu ottamaan lainaa. En myöskään koe suurta houkutusta koskea säästöihin, koska ne on tarkoitettu konkreettisiin asioihin, enkä arjessa näe päivittäin sitä rahaa jonka olen piilottanut itseltäni ruokakuluja “tärkeämpiin” tarkoituksiin.
Kuvassa luontaisessa elinympäristössään raato, joka pohti budjetointia liian monimutkaisesti.
Miten helppo budjetin laatimisohje syntyi?
Kehittelin listan siitä, missä järjestyksessä yleensä toimin joko opintotuki- tai palkkapäivänä. Olen listojen suuri ystävä, mutta toisaalta lista myös havainnollistaa ehkä hiukan sitä, mitkä asiat ovat prioriteetteja. Myöskin kannustan ehdottomasti käymään koko listan läpi heti kun raha kolahtaa tilille. Voin luvata, että jos rahaa aikoo laittaa säästöön vasta kuukauden lopussa “jos jotain jää”, niin voin luvata, että ei muuten aika suurella todennäköisyydellä jää.
Säästäminen (ja jos haluaa viedä homman pahanpäivän varoja nextimmälle levelille, sijoittaminen) on panostamista tulevaisuuteen, joka mahdollistaa asioita; oli kyse sitten lääkärikäynneistä, lomasta, autosta, ensiasunnosta tai leppoisista eläkepäivistä. Ennakoimalla ja varautumalla elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa, kuin jos yllättävä kuluerä tulee kuolleesta kulmasta, ja sitä ihmettelee miten tähän päädyttiin. Hiukan samasta syystä on tärkeää elää “suu säkkiä myöden”.
Varmastikin jokaisen ihmisen aikuiselämän ensiaskeleet menevät taloudenpitoa opetellessa. Sitä tekee sekä fiksuja että ei-ihan-niin-fiksuja valintoja, joista jälkimmäiset kannattaa ottaa oppimiskokemuksina. Kuitenkin kun oppirahat on maksettu, ja budjetoinnin ja rahankäytön suunnittelun jalon taidon viimein hallitsee, on paljon helpompaa ottaa rennosti, ilman että tarvitsee jatkuvasti olla huolissaan asioista jotka olisi voinut välttää paremmin suunnittelemalla.
Helppo budjetti – Tilipäivän päiväohjelma
- Päätä paljonko rahaa haluat säästöön tässä kuussa.
- Maksa laskut ensin, vuokra, puhelin, internet…
- Varaa ruokabudjetti
- Varaa rahaa menoihin joiden tiedät olevan tulossa tässä kuussa, esim. hammaslääkäri, vakuutuslasku, uudet farkut rikkinäisten tilalle, jne
- Päätä paljonko sinulla on oikeasti varaa laittaa säästöön tässä kuussa. Yli vai alle ensimmäisessä vaiheessa asettaman tavoitteesi? Siirrä tämä raha johonkin pois näkyvistä.
- Jäljelle jäävä summa on harkinnanvaraista “käyttörahaa”
Aina silloin tällöin pyrin parantamaan omaa budjetissa pysymistäni vielä sillä, että hoidan kuukauden aikana tulevat pakolliset ostokset jo heti palkkapäivän jälkeen pois päiväjärjestyksestä. Esim. jos tiedän että tiskiaine tulee loppumaan ennen kuukauden loppua, haen sitä lisää nyt, enkä sitten kun se loppuu. Nostan kuukauden vuokrasumman käteisenä jo ennen virallista maksupäivää (Viro ja käteisvuokrat).
-Koen, että kun olen saanut yllä kuvatun kaltaiset pakolliset kulut hoidettua pois alta, en joudu menemään kauppaan myöhemmin enää yhtä usein ja teen vähemmän heräteostoksia. Myöskin kun tuijottelen jäljelle jäävää summaa jolla pitäisi selvitä loppukuukauden, ne pienimmätkin hankinnat tulee suunniteltua etukäteen paljon tarkemmin ja ajatuksella.
Budjetointi ekologisen ja minimalistisen elämäntavan tukena
Jotenkin näen budjetoinnin sekä minimalistisena; selkeä suunnitelma, ei tarvitse miettiä suuremmin kaupassa, ei yllätyksiä, vähemmän stressiä, ylipäänsä parempi olla, että ekologisena; ei turhia ostoksia, säästämällä ja suunnittelemalla pystyy ostamaan tuotteita jotka kestävät sekä aikaa että kulutusta, ja tällä tavoin liki suoraa säästöä oman hiilijalanjäljen koossa.
Budjettia tehdessä sitä myös huomaa aika usein kertakäyttötavaran kalleuden. Yksi tärkeä paikka on havaita jos budjetissa vilahtelee häiritsevän usein sama kertakäyttöinen tuote. Esim. “perus T-paita” tai “kertakäyttöiset hygieniatuotteet”. Nämä havainnot ajavat ainakin itseäni etsimään kestävämpiä vaihtoehtoja niille asioille joita todella kulutan. En halua maksaa uudesta jutusta pientä summaa joka toinen kuukausi, jos asian voisi ratkaista kerralla vastuullisemmin ja taloudellisemmin.
Budjetointi on tärkeää, jotta voit keskittyä siihen millä on oikeasti väliä elämässä. Se voi olla eri ihmisille eri asioita. Kukaan ei pysty väistämään pelkällä etukäteen suunnittelulla kaikkia puskista tulevia taloudellisia takapakkeja. -Kuitenkin kuukausittaisella suunnitteluun käytetyllä puolituntisella pääsee jo aika pitkälle oman tiensä tasoittamisessa. Puoli tuntia on aika pieni hinta mielenrauhasta ja omien haaveiden tavoittelusta.
Teetkö budjetteja? Koetko että suunnittelusta on ollut hyötyä rahankäytössäsi? Keskustellaan kommenteissa
-Anna
_______________________
Luitko jo?
Hei,
Tekstissä oli virheellisesti, että Suomessa opiskelija voisi ilmoittautua työttömäksi kesällä. Ei pidä paikkaansa. Tai kai sitä voi ilmoittautua, mutta työttömyystukea ei voi opiskelija kesän ajalta saada.
Kiitos tästä, tulin googlanneeksi tarkemmin ja huomasin että minulla on mennyt puurot ja vellit sekaisin, olet oikeassa: työttömyystukea ei voi saada, mutta työttömyyden sattuessa kesäopinnoista (joita ei omalla yliopistollani ainakaan englanniksi ole tarjolla) pystyy saamaan opintotukea kesäkuukausinakin normaalisti. Tämän lisäksi nykyinen kuuluminen yleisen asumistuen piiriin helpottaa asumisen kustannuksista selviämisessä myös kesäkuukausien aikana. Myöskin tapauskohtaisesti on olemassa mahdollisuus toimeentulotuen hakemiseen. Eli, toisaalta pienestä faktavirheestä huolimatta tekstin henki yhä pätee, luonnollisestikaan Suomen kansalaisille ei makseta opintutukea ja sen asumislisää lukuunottamatta erillisiä sosiaaliturvaan kuuluvia tukia ulkomaille.
Teen joka kuukausi budjetin. Tai jos tarkkoja ollaan, olen tehnyt jo alustavan suunnitelman koko täksi vuodeksi, sillä kuukausipalkkaisena työntekijänä on aika selkeä käsitys siitä, kuinka paljon tulee palkkaa, bonuksia, lomarahoja ja nyt tuli tieto myös veronpalautuksista.
Vuositasolla pystyn listaamaan joka kuulle asumismenot, alustavan ruoka- ja bensabudjetin ja lisäksi tiedän koska esimerkiksi vakuutuslaskut, öljylaskut ja muut isommat maksuerät tulevat. Yksi hyödylliseksi havaittu juttu on merkata myös läheisten ihmisten juhlapäivät + joulu ylös ja budjetoida vuositasolla lahjarahat noihin juhlapäiviin.
Viikkoa ennen palkkaa tulee tilinauha, josta näen tarkat summat ja siinä kohti myös tiedän suurinpiirtein, onko tulossa jotain extramenoa. Hienosäädän budjetin kuntoon, jotta palkkapäivänä voin siirtää rahat maksutilille (laskujen maksuun), ruokabudjettiin (käyttötili), lomatilille ja shoppailutilille. Lisäksi maksan tietty asumiskulut. Automaattisiirtoina menee joka kuukausi roposia rahastoihin, puskurirahastoon Bank Norwegianiin (1,75% korko!!) ja asuntosäästötilille. Käyttötilille jää siis tasan ja ainoastaan ruokabudjetti, mikä on ainakin itselle kaikkein selkein juttu. Parasta on se, että budjetoinnin ansiosta tiedän jo etukäteen mihin rahat menevät ja kuinka paljon mihinkin juttuun on varattuna.
Minulla siis toimii tämä automatisointi. Saattaa kuulostaa jotenkin tylsältä, mutta minusta on jotenkin rentouttavaa kun tiedän palkan tullessa heti, onko minulla vaikka varaa ostaa uudet kengät vai ei. Jos ei ole, en niiden perään edes haikaile. Ensi kuussa sitten uusi yritys 😀 Toisaalta pyrin pitämään etenkin tuon ruokabudjetin tarpeeksi löysänä, jotta yksi apteekkireissu tai parkkisakko ei pilaa budjettia loppukuulta.
Eli siis mulla toimii
1) Selkeä suunnitelma – vuositasolla, kuukausitasolla ja viikkotasollakin (käytän viikkobudjettia selkiyttämään rahankäyttöä vielä entisestään)
2) Tieto siitä, kuinka paljon mihinkin menee rahaa. Kaikki ei ehkä tiedä edes omien vakuutusmaksujen suuruuksia tai osaa hahmottaa, kuinka paljon Storytel, Spotify ja Ruutu+ veloittavat automaattina tililtä? Eli siis tietoisuus omista menoista (ja toki myös tuloista – milloin tulee mistäkin rahaa ja kuinka paljon)
3) Säästöjen automatisointi – esim. Nordnetin kuukausisäästöohjelma ja ylipäätään automatisoidut tilisiirrot
4) Ostojen karsiminen – olen irtisanonut kaikki turhat automaattiveloituksella menevät “muka-välttämättömät” palvelut (kuten vaikkapa se Spotify Premium) enkä tilaa ikinä laskulle mitään, jolloin ostotapahtumia ovat ainoastaan ne tietoiset kortin vingutukset. Jotenkin mieltä rauhoittavaa kun a) palkka tulee yhtenä päivänä kuukaudessa, ja b) ei ole mitään yllättäviä Klarnan laskuja odottamassa postiluukussa tai “oho, nyt Ruutu+ on veloittanut tililtä 15e” -tyyppisiä hommia juuri ennen seuraavan palkan tuloa kun tilillä on muutenkin vaan 20e ja pitäisi käydä vielä kaupassakin 😀
Huh, tästä tuli nyt romaani, mutta kaiken tän paasauksen jälkeen koen siis itse, että tämä systeemi on tuonut minulle ihan hirveän rauhallisen mielen! Mikään ei ole pahempaa kun ahdistus rahasta ja omasta kulutuskäyttäytymisestä.
Mun kuukausi palkka on pieni, mutta koska mulla ei oo lapsia, autoo eikä omistusasuntoa, pidän palkkaani ihan riittävänä. Saan kahden viikon välein palkan ja ekasta maksan vuokran ja toisesta menee muut laskut sekä automaattisesti rahastoon sekä asuntosäästötilille tietty summa. Sen lisäks pyrin aina pitämään käteistä, millä ostan ruuan, koska valitsen mieluiten luomua ja kotimaista niin elän helposti ruokakaupassa ylivarojeni. Yleensä mulla on n.50-60€ ruokaan rahaa/vk.
Sen lisäks ajoitan laskut niin, että ne menee tililtä samana päivänä kuin palkka tulee, kun sitten meen katsomaan tilin saldoa, teidän, että tämä summa on nyt oikeasti käytettävissä eikä siitä tarvi enää vähentää mitään.
Mun rahan kulutustottumukset on kääntynyt päälaelleen viimeisen vuoden aikana ja vähän vielä makselen luottoa pois, mutta pian oon siitäkin vapaa. Seuraava tavoite olisi säästää muutaman tuhannen euron puskuri pahan päivän varalle, mutta pikku hiljaa 🙂 koska pyrin vähentää kuluttamista, mulle on tärkeää ostaa vain täydellisiä vaatteita/kenkiä/mitäikinätarviikaan ja oon valmis käyttämään niihin enemmän rahaa, jos se merkitsee lisää käyttöikää materiaalilla ja ajattomuudella. Kuitenkaan mun palkasta ei hirveän usein osteta mitään kallista ja siksi usein mietin, että esim. tarvitsisin uudet juoksulenkkarit, mutta jos tän kesän vielä kituutan vanhoilla ja rispaantuneilla, voin ensi kesäksi säästää ja ostaa juuri mun jalalle täydelliset kengät. Näin kun ajattelen niin moni ostos siirtyy tulevaisuuteen ja osa jää kokonaan pois ostoslistalta mikä on totta kai plussaa.
Yksi rahanlähde on viime aikoina ollut myös kirpputori, kun vähennyspuuskassa on tullut paljon käyttämätöntä tavaraa. Kirppareilta tienatut rahat menee possuun, missä on mun matkakassa ja mistä myös nappasen, kun on jotain hauskaa tiedossa, sellainen hupirahasto 😀
Teen joka kuussa budjetin, olen tehnyt jo vuosia. Auttaa todellakin taloudenhallinnassa ja aina saa laitettua jonkinlaisen summan säästöön – välillä isomman ja välillä pienemmän.
Kirjoitin viime vuonna omasta rahankäytönmentaliteetistani ihan postauksen, kun raha oli aiheena framilla blogimaailmassa: http://www.lily.fi/blogit/astu-harhaan/puhutaan-rahasta-ja-rahattomuudesta ja ajattelin kirjoittaa samasta kuusta tänäkin vuonna, kun olen työttömän etuuksien sijaan palkkatyössä. 🙂
Kävin lukemassa tuon sun postauksen ja naurahdin pariin kertaan, sillä maustat tekstisi todella osuuvalla huumorilla. Ajattelemme slekeästikin rahasta aika samalla tapaa. Odotan innolla sun uutta postausta aiheen tiimoilta! Myöskin harmittelen että lopetat kirjoittelun Lilyssä, ja ehdottomasti jatkan seurailua wordpressin puolella 🙂
Budjetointi on parasta, mitä olen keksinyt tehdä viimeisen parin vuoden sisällä. Oon nyt kaksi vuotta elänyt ensin Kelan sairauspäivärahalla ja sen jälkeen liiton työttömyystuella opiskellen. Pari vuotta sitten huomasin, ettei rahat riitä elämiseen ja aloin karsimaan menoja pois. Aloin käyttämään ainoastaan käteistä rahaa pankkikortin sijaan ja määrittelin kuinka paljon nostan rahaa viikoksi. Kun sain menoni tasaantumaan n. puoli vuotta myöhemmin, tein budjetin.
Kuukausi budjettiin kuuluu
Vuokra 500
Ruoka + muut päivittäiset 200
Puhelin 20
Kotivakuutus 10
Sähkö 10
Muu meno 50
Yhteensä 800e
Tällä hetkellä saan joka kuukausi useamman satasen säästöön, jos pysyn täysin budjetissa, säästöön menee 400e.
Budjetissa on helppo pysyä, kun jos haluan ostaa jotain ylimääräistä, joudun siirtämään verkkopankissa käyttötilille haluamani summan, kun säästörutiineihini kuuluu, etten pidä käyttötilillä ollenkaan rahaa.
Tämä järjestelmällisyys mit noudatat herättää itsessäni ihailua. Vaatii jonkun verran vaivautumista, mutta siinä vaiheessa kun rahaa tarvitsee ja voi nukkua yönsä rauhassa, tietää että se oli vaivan arvoista.