Päätin huhtikuun lopussa, että haluan kokeilla elää mahdollisimman muovitonta elämää ja kiinnittää erityistä huomiota tuottamaani elintarvikkeiden pakkausjätteen määrään. Muoviton elämä on ollut tavoitteenani aiemminkin, mutta asian tutkiminen on ollut helpompaa aloittaa kosmetiikkatuotteista, kodintavaroista sekä vaatekaapista. Pikkuhiljaa on tullut kuitenkin muovittomien ruokaostosten vuoro. Projekti alkoi huhtikuun lopussa Instagramissa, mutta nyt on viimein kunnon yhteenvedon aika, kun muoviton toukokuu on osaltani päättynyt.
Tässä postauksessa selitän miksi haluan vältellä muovia, millainen meidän tavallinen ruokavalio on ja miten muovittomuuspyrkimykset vaikuttivat siihen. Kerron myös tekikö muovittomuus ruokakauppareissuista hurjan paljon vaikeampia ja nousiko vai laskiko tavallisten ruokaostostemme hinta kahden hengen taloudessa.
Mitä järkeä muovin välttelyssä on? Miksi tavoittelen muovitonta elämää?
- Muovia kerätään kierrätettäväksi, mutta tämän hetkinen kierrätyskapasiteetti ei riitä kerätyn määrän prosessointiin, jolloin muovi saattaa päätyä ulkomaille kierrätettäväksi ja sieltä mahdollisesti huonon infrastruktuurin seurauksena valtameriin.
- Muovia voi kierrättää vain 2-3 kertaa, ennen kuin se on lopullisesti roska. Paperia voi kierrättää 3-4 kertaa ja lasia sekä metallia ikuisesti.
- Jokainen kotonamme oleva muovituote aiheuttaa mikromuovipäästöjä. Syömme mikromuovia pankkikortin verran viikossa (eli 52 pankkikortillista vuodessa) huomaamattamme, eikä mikromuovin pitkäaikaisvaikutuksia elimistössä ole vielä tutkittu riittävästi.
- Muovin valmistuksessa käytetään erilaisia kemikaaleja mm. muovinpehmentiminä, jotka saattavat toimia hormonihärikköinä sekä olla karsinogeenisia. Riippuen pakkauksessa käytetystä muovilaadusta ja esim. siitä onko muoviin pakattu elintarvike vaikkapa rasvainen, hapan tai emäksinen, sekä lämpötilasta jolle pakkaus on altistunut kuljetusmatkalla, kyseiset haitalliset kemikaalit saattavat imeytyä pakkauksesta ruokaan ja päätyä sitä kautta elimistöömme.
Mitä me syödään? Millainen meidän ruokafilosofia on?
Olemme molemmat vegetaristeja. Aiemmin meillä syötiin myös munia, mutta hiljattain ne tippuivat pois. Maitotuotteiden kanssa pyrin valitsemaan kasvipohjaisen tuotteen aina, kun se ei vaikuta merkittävästi tuotteen makuun, koostumukseen tai käytettävyyteen, eli esimerkiksi kauramaitoa ja kaura- tai soijakermaa perinteisten versioiden sijaan.
Leivomme leivän itse kotona, ja sitä tulee leivottua kerran tai pari viikossa, joten kaupasta tulee ostettua leivän sijaan jauhoja. Ruokajuomana juomme vettä. Teemme ruoat pääosin itse kotona, ja perjantaisin tai lauantaisin Woltitamme pizzaa tai jotain muuta vastaavaa kotiin. Leivon makeita leivonnaisia silloin tällöin, mutta siihen ei ole syntynyt samanlaista rutiinia kuin leivän leivontaan. Ostamme pavut ja kikherneet kuivattuina, ja keitämme niitä viikossa kuluvan määrän jääkaappiin odottamaan viikoittain.
Vaikeasti veganisoitavat eläinperäiset tuotteet
Ainoat “korvaamattomat” ovat oikeastaan hapukoor, eli smetana, juustot ja voi. Juustoraasteeksi uuniruokiin toimii myös vegejuusto, mutta sellaisenaan syötäväksi en ole löytänyt makuhermojani miellyttävää vegejuustoa. Tiedän, että ainakin Suomessa on saatavilla jotakin aika uskottavan oloista voin kaltaista valmistetta, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt paljon hehkutettua vegaani-voita Tallinnalaisista ruokakaupoista. Helppo vegaaninen vaihtoehto olisi margariini, mutta en pidä margariinin mausta.
Eläinperäisten tuotteiden kanssa pyrin ostamaan ne pääasiallisesti luomuna, ajatellen, että kyseiset lehmät ainakin pääsevät varmasti ulkoilemaan.
Tältä meidän muovittoman kuukautemme ruokakauppareissut näyttivät
Mitä meiltä löytyi kaapista ennen muovittoman toukokuun alkua?
Ennen ekaa ruokakauppareissua meiltä löytyi kaapista jonkin verran kahvia, teetä, mausteita, hunajaa, vegejogurttia, voita, ohraa, tattaria, linssejä, kaurahiutaleita ja pakastepinaattia. Ikkunalaudalla meillä kasvaa persiljaa ja basilikaa.
Muoviton elämä – Ruokakauppareissu 1 & herkkujuoksu
30.04 ruokakauppareissu
- Rimi (Supermarket) – 32,57€
- Biomarket (Kauppahallin ekopuoti) – 18.74€
- Selver (Kauppahallin supermarket) 6,39€
- Juustukuningad (Kauppahallin juustoliike) 6,87€
- Balti Jaam (Kauppahallin vihannestori) 1,28€ + 2.09€
Yhteensä: 67,94€ -> 33,97€ per henkilö.
Prisma – 18.30€ -> 9.15€/ hlö
Tällä kauppareissulla vaikein ostopäätöksiin vaikuttava tekijä: Syntymäpäiväkakku. Mango-juustokakun pohja syntyi muoviin pakatuista digestivekekseistä, koska minulla ei ollut aikaa väkertää keksejä itse. Mangosose tuli peltitölkistä (jossa on muovivuoraus). Tuorejuusto ostettiin muovipurkissa. Fetapizzan feta kulkeutui kotiin muovipakkauksessa. Barilla-pasta oli tavallisen marketin ainoa kartonkiin pakattu vaihtoehto, ja siinäkin oli muovi-ikkuna.
Ruokalasku oli edullisempi kuin normaalisti. Perustarvikkeet ovat samat kuin muutenkin, mutta muovittomuus pakotti jättämään pois tavallisimpia heräteostoksia, kuten sipsit, makeiset, sekä parmesaanin.
Ruokakaupassa käymiseen ei mennyt merkittävästi sen enempää aikaa kuin normaalistikaan, sillä tavallinen marketti (Rimi) tuli juostua läpi nopeasti, ja loppuaika kului torilla. Isoin ero oli, että torilla on oikeasti kivaa käydä, toisin kuin supermarketissa.
Muoviton elämä – Ruokakauppareissu 2 & pikkujuoksu
Tokaa kertaa toukokuussa kävimme “oikeasti” ruokakaupassa 12.05.
- Rimi – 30.79€
- Biomarket – 7.74€
- Juustukuningad – 5.03€
- Balti Jaam – 6,66€
- Selver – 7.56€
- Marjakoju – 5.45€
Yhteensä: 62,43€ -> 31,22€ henkilö
13.5 tapahtui ylimääräinen juoksu lähikauppaan Selveriin, 3,37€ -> 1,69€/ hlö (En tullut ottaneeksi kuvia. Kyseessä oli pari rullaa leivinpaperia.)
Tokan ruokakauppareissun yhteydessä homma tapahtui jo hiukan enemmän rutiinilla, ja alkoi olemaan jo oikeasti aika hauskaa. Myös totesin, että ehkä on ihan ok kuluttaa fetaa ja tofua, sillä ne ovat niitä tuotteita joita ei ihan oikeasti saa ilman muovia ja niiden kohdalla muovin käyttö saattaa olla jopa ihan järkevää.
Muoviton toukokuu – Ruokakauppareissu 3
22.05 oli kuukauden viimeinen ruokakauppareissu.
- Rimi – 55.60€
- Prisma – 19.20€
Yhteensä 74,80€ -> 37,40€/ henkilö
Kolmannella ruokakauppareissulla meille tuli Tex-Mex fiilis. Emme olleet syöneet tortilloita hetkeen, joten totesimme, että fuck it ja matkaan lähtivät tortillapakkaus sekä nachopussi. Jäin pohtimaan, että tortillaleipää voisi varmasti valmistaa kotonakin, mutta en ole ihan varma siitä, mitä lopputuloksesta mahtaisi tulla. Ja toisaalta tunnustan, että myös mukavuudenhalulla oli vaikutusta. Valinnan mahdollisuus oli siinä, että käytänkö vartin vihannesten pilkkomiseen ja papujen sekä kastikkeiden tekemiseen, vai lisäksi vielä ylimääräisen tunnin tortillalättyjen luomiseen. Laiskuus voitti.
Toinen ongelmallinen oli vegejogurtti. Perinteisen eläinperäisen jogurtin saisi litran kartonkipakkauksessa, mutta vegejogurttia valitettavasti ei. Toisaalta kaipaisin lounaaksi ja välipalaksi joskus myös jotain jännempää kuin eilisen jämiä, puuroa, leipää, salaattia tai hedelmiä, ja siinä kohdin jogurtti on oikeasti kivaa vaihtelua rutiiniin.
Paljonko meillä meni kuukaudessa rahaa muovittomaan ruokavalioon?
Aikaisemmin ruokalaskumme on ollut noin 80€ viikossa, eli noin 240€ kuukaudessa yhteensä ja noin 120€ per henkilö kuukaudessa.
Tämän kuukauden aikana meillä meni kuukaudessa rahaa ruokakauppaan yhteensä 226.84€ kahdelta hengeltä, eli 113.42€ / henkilö. Käytännössä näiden päälle tuli vielä kerran viikossa pizzan Woltittaminen kahdelle, eli n. 18€*4=72€, eli kaikki ruokakustannukset yhteensä kahdelle hengelle olivat 298,84€, eli 149,42€/ henkilö.
Säästö ei ole valtava, mutta toisaalta se on silti säästö. Muoviton ruokavalio ei siis ole tavallista kalliimpi, vaikka joitakin yksittäisiä tuotteita vaihtaisi jopa kalliimpiin vaihtoehtoihin, kuten omassa tapauksessamme esim. Barillan pasta tai torilta haetut vihannekset.
Paljonko meidän kuukauden muovittomat ruokaostoksemme olisivat maksaneet Suomessa?
Koska oma tuloksemme koskee ruoan hintoja Tallinnalaisissa supermarketeissa, tein vertailevan laskelman, jonka mukaan kuluttamieni täsmälleen identtisten elintarvikkeiden hintaero suomalaisen ja virolaisen Prisman välillä on 15%. Erään tuttavani tekemän toisenlaisen laskelman mukaan, jossa suosittiin mahdollisimman paikallisia brändejä, pakkausmateriaalilla ei ollut merkitystä, sekä kulutettiin lihaa, esimerkkikorin hinta oli Suomen puolella noin 25% kalliimpi.
Ihan vaan yleisen vertailun vuoksi laskin mukaan myös viikonloppupizzat. Tavallisen Helsingin Sörnäisessä sijaitsevan pizzerian menusta ja Woltin toimitushinnastosta tsekattuna meidän tavallinen viikoittainen pizzasetti maksaisi Helsingissä noin 23.30€. Eli Suomessa pizzaan tai vastaavaan menisi noin 93,20€ kuukaudessa kahdelta hengeltä, vs. yllä mainittu 72€ Tallinnassa.
Ruokakauppaan käytetty raha & kaikki kuukauden ruokakulut yhteensä
Jotta meidän ruokakauppaan kuluttamamme summa olisi siis vertailukelpoinen,
Olettaen, että ruoka on Suomessa 15% kalliimpaa, kuukauden ostoksemme olisivat maksaneet:
- 260,86€, eli noin 130,43€ per henkilö
Vaihtoehtoisesti olettaen, että ruoka on Suomessa 25% kalliimpaa, kuukauden ruokaostoksemme olisivat maksaneet:
- 283,55€ ja 141,77€ per henkilö.
Jos laskee kuukauden kaikki ruokakustannuksemme, eli siis sisältäen kotiin toimitetut pizzat, loppusumma on suomalaisella hinnalla kahdelle hengelle noin 354,06 – 376,75€ ja yhdelle hengelle noin 177,03-188,38€ välillä.
Oman Suomen vuoteni tarjoamalla kokemuksella tulos ei oikeastaan ole mielestäni hirveän suuri. Helsingin yliopiston 2018 tekemän selvityksen mukaan, alle 45-vuotiaan naisen ruokakuluihin menee Suomessa 261 euroa kuussa ja alle 45-vuotiaan miehen ruokakuluihin menee kuukaudessa 294 euroa, eli oletettavasti alle 45-vuotiaan heteropariskunnan ruokakuluihin menisi yhteensä 555€.
Eli yllä laskemani ja hintakorjaamani muoviton ja pääosin kasviperäinen ruokavalio on siis lähes parisataa euroa edullisempi kuukaudessa, kuin virallinen arvio tavallisen suomalaisen pariskunnan ruokakustannuksista.
Suomen ja Viron välisen ruoan hintaero on hiukan ironinen. Sitä voisi helposti kuvitella, että maassa, jossa ruoan verotus on kevyempää ruoka olisi myös halvempaa. Ruoan arvonlisäveroprosentti on Suomessa 14%, siinä missä Virossa ruoan arvonlisäveroprosentti on 20%.
Mitä kuukaudesta muovitonta elämää jäi käteen?
Riittää, että ruokakaupassa käy harvemmin kuin kerran viikossa
Olin aina luullut, että kävisimme ruokakaupassa kerran viikossa. Olin näemmä väärässä. Oikeasti käymme kaupassa noin 10 päivän välein. Isojen ostosten välissä saatamme hakea joko perjantaiherkkuja tai jonkin kauempana saatavilla olevan vegetuotteen noin kerran viikossa.
Ruokakauppareissujen kesto ei merkittävästi muuttunut
Supermarketti tuli kahlattua läpi aikaisempaa nopeammin ja ylimääräinen aika kului torilla kierrellessä. Toisaalta pohdin, että voisi olla fiksua siirtää ruokaostoksemme jatkossa Rimistä Prismaan, jolloin ei olisi tarvetta ylimääräisille Prisma-reissuille.
Tallinnassa ruokakauppakäyntien nopeuden kanssa helpotti se, että Balti Jaamin kauppahallista / torilta löytyy “yhdestä” ovesta oikeastaan kaikki mitä marketista ei saa. Jos budjetin kannalta ei olisi mitään väliä sillä, että ostaako kaiken siitä kalliista marketista (eli Selveristä), myös marketista hankittavat tuotteet voisi teoriassa hankkia Balti Jaamilta yhden pysähdyksen taktiikalla. Olen kuitenkin ehkä sen verran pihi, että oli budjetti mikä tahansa, silti mieluummin käytän 15 ekstraminuuttia matkoihin ja käyn kahdessa kaupassa jatkossakin.
Ruokalasku pieneni
Kuten yllä jo kuvailin, ruokalaskumme pieneni aikaisemmasta. Kokonaisvaikutusta sillä oli noin 14 euroa kuukaudessa, mutta ainakaan muovittomuuteen tähtäävä ruokavalio ei siis ollut aikaisempaa kalliimpi, kuten itse alunperin pelkäsin.
Muoviton kokeilu muutti ruokavaliota terveellisempään suuntaan
Ruokavaliomme muuttui hiukan kokeilun seurauksena. Juusto tippui pääosin pois ja sama kävi joillekin prosessoiduille lihankorvikkeille. En oikeastaan ole jäänyt kaipaamaan kumpiakaan sen pahemmin. Olen ainakin itse kokenut, että ruokavaliomme on ollut terveellisempi ja sisältänyt enemmän tuoreita tuotteita.
En koe, että kuukauden muoviton kokeilu olisi pakottanut tinkimään yhtään mistään, pikemminkin ryhdyimme hiukan luovemmiksi. Meille kirkastui paljon paremmin, mitkä ovat oikeasti arvokkaita ja nautinnollisia, ja mitkä eivät.
Esimerkiksi leivänpäällisjuusto ei lopulta oikeasti tuo elämään kovin suurta lisäarvoa, mutta puolestaan satunnaisesti syöty laadukas juusto, jossa on oikeasti myös maku, tekee arjesta luksusta. Juustoa alkoi arvostamaan jotenkin enemmän, kun sitä ei ostanutkaan kilotavarana.
Kotona syntyvän ruokahävikin määrä ei muuttunut
Jäin pohtimaan syntyisikö muovittomasta ruokavaliosta enemmän hävikkiä kotona. Kuitenkin ilmeisesti tuo hävikin osuus taisi jäädä täysin ruokakaupan kannettavaksi.
Pohdin syntyisikö hävikkiä niin paljon, jos esimerkiksi kasvikset tuotettaisiin lähempänä ja ne toimitettaisiin kauppoihin pienemmissä erissä, mutta useammin? Kotona ruokahävikin kanssa ongelmaa ei ole ollut yhtään enempää kuin aikaisemminkaan, sillä ensin syömme nopeasti pilaantuvat tuotteet ja sen jälkeen siirrymme niihin, joilla on pidempi säilyvyysaika.
Roskiskaapin järjestys muuttui täysin
Meillä oli aikaisemmin iso 15-20 litran roskis pakkausjätteelle, paperikassi biojätteelle ja pienet 7 litran sangot paperille ja sekajätteelle.
Sekajäte meillä ei muuttunut suuntaan eikä toiseen ja biojätteenkin määrä pysyi samana. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun pakkausjätteen määrä väheni aivan valtavasti. Pystyimme vaihtamaan pakkausjätteelle (Tallinnassa pakkausjäteroskikseen laitetaan muovit, metallit ja lasi, jotka erotellaan jätelaitoksella kierrätettäviksi) tarkoitetun roskiksen paperille, ja pienemmän pakkausjäteroskiksen täyttyminen vei 3 viikkoa, aikaisemman ison roskiksen viikoittaisen viemisen sijaan.
Millaiset elintarvikkeet tuottivat eniten muoviroskaa?
Meidän taloudessa muoviroskaa syntyi kaikkein eniten seuraavista:
- Jogurtti
- Feta
- Tuorejuusto
- Tofu
- Kasvikermat ja kauramaito
- Basmatiriisi
- Tex-mex herkut
- Juomapakkaukset
Basmatiriisiä olisi saatavilla Tallinnassa myös bulkkitavarana, mutta ainakin meidän lähimmästä Biomarketistamme se oli loppu. Vaikka tumma hiukan pyöreämpi riisi on terveellisempää, ei ole kiva syödä riisiruokaa, jonka suutuntuma on sama kuin ohralla.
Kävin myös Balti Jaamin lihahallissa metsästämässä koiran lääkintää varten kinkkuleikettä, jonka saisi paperiin käärittynä, mutta se oli turha reissu. Etsiskelen vieläkin lihatiskiä, josta koiran kuukausittaisen kinkun saisi paperiin käärittynä.
Mistä löytää herkut, joita ei ole pakattu muoviin?
Erityisen vaikeaa muoviton elämä oli herkkujen suhteen.
Juomapakkaukset ovat muovisia panttipulloja, mutta testini kannalta ne lasketaan kotiin kulkeutuvaksi muoviksi. Erityisesti meillä kuluu näin kesällä verigreippimehua ja tonic-vettä, joista saa sekoitettua ihania greippi-tonic mocktaileja, jotka eivät ole liian makeita, mutta jotka ovat kuitenkin ihanan virkistäviä. Esim. Fentiman’s tai Fever Tree tonic-vesiä saisi myös lasipulloissa, mutta niiden litrahinta on yli puolet kalliimpi isoihin muovisiin panttipulloihin verrattuna.
Makeisia saa irtokarkkiosastolta paperipussiin. Myös osa suklaista, kuten esim. Fazer ja Lindt on pakattu paperiin ja folioon muovikääreen sijasta. Karkkien suhteen ongelma ei siis ollut kovin suuri. Sipsit kuitenkin myydään auttamatta muovipusseissa. Muovipusseihin pakattuja suolattuja maapähkinöitä jäin myös vähän kaipaamaan.
Mitkä elintarvikkeet todella vaativat muovipakkausta hygienian ja säilyvyyden takaamiseksi?
Ymmärrän muovipakkaukset sellaisisten tuotteiden kanssa, joiden säilyvyyden ja hygieenisyyden kannalta ne ovat oikeasti ainoa helposti toteutettavissa oleva vaihtoehto, kuten juuri kosteat ja tahmaiset tuotteet, esimerkiksi tofu, tuorejuusto ja feta.
Kuivatuotteiden pakkaaminen muoviin ei puolestaan tuo niille mitään lisäarvoa, esimerkiksi riisit ja pastat voitaisiin aivan yhtä hyvin pakata paperipussiin kuten jauhot, tai jopa myydä bulkkitavarana supermarketissa samalla tavoin, kuin nykyisin tehdään esimerkiksi irtomakeisten ja irtopähkinöiden kanssa. Asiaa koskeva elintarvikelainsäädäntö ja hygieniasääntely on kuitenkin käsittääkseni aivan sama.
Minkä tuotteiden kanssa muovisia pakkauksia voisi parantaa?
1. Vegaaninen majoneesi
Olisin riemuissani ikihyviksi, jos vegaanista chili- ja paprikamajoneesia saisisi lasipurkeissa. Tällä hetkellä maustamatonta Helmann’sin vegemajoa saa lasipurkissa. Jatkossa taidan siirtyä suosiolla Helmann’siin ja lisäillä itse omat paprikani ja chilini mukaan.
2. Ketsuppi
Ketsuppi oli toinen ongelmallinen. Olen nähnyt ketsuppia lasipurkeissa, mutta kun sitä alkaa etsimään, sitä ei löydä.
3. Maito- ja kermapurkit
Maito- ja kermapurkkien kanssa toivoisin takaisin sitä aikaisempaa designia, jossa toinen pääty taitettiin auki, nykyisten muovikorkkien sijaan. Myös ihan siitä syystä, että ainakin allekirjoittanut rähmäkäpälä loiskuttelee muovikorkista kaiken pitkin keittiön tasoja.
4. Suolaiset naposteltavat
Kaipaisin jonkinlaista tuotetestausta. Onko sipsien tai suolapähkinöiden välttämättä oltava muovipusseissa? Suosisin mielelläni jatkossa brändiä, jonka pakkaus olisi aidosti kierrätettävissä paperin seassa tai hyödynnettävissä esim. biojätepussina.
5. Kuivatuotteet (Pastat, riisit, jauhot, palkokasvit)
Supermarketeissa myydään irtokarkkeja ja irtopähkinöitä. Koska se selkeästi onnistuu nykyisen kaltaisen elintarvikelainsäädännön ja hygieniamääräysten puitteissa, ei ole mitään oikeaa syytä sille, miksi esimerkiksi ihan tavallista makaronia ei voisi myydä asiakkaan omaan pussiin, astiaan tai vaikkapa paperipusiin. Jos kysyntää kyseisenkaltaiselle toiminnalle olisi riittävästi, varmasti myös suuremmat supermarkettiketjut tarttuisivat aloitteeseen. Itse ainakin arvostaisin vaihtoehtoa kovasti.
Muovittoman toukokuun jälkeen oikeasti muoviton elämä? Mitä tämän jälkeen?
Jos voin viedä roskia harvemmin, kokea oloni terveemmäksi, tehdä ruokakauppareissuista kivempia ja säästä muutaman euron kuussa, on varmaan aika helposti arvattavissa, että aion jatkaa tämän kaltaista ostokäyttäytymistä myös jatkossa. Muoviton elämä ruokakaupassa on yllättävän kivaa.
En koe, että alun nihkeyden jälkeen vaiva olisi ollut turhan suuri, jonka lisäksi tässäkin touhussa on tarpeellista olla itselleen armollinen. On turhaa stressata liikaa siitä, jos pari tuotetta on oikeasti kaikkein fiksuinta pakata muoviin, ja joita ei saa muuten. Sitten on toinen asia, jos koko ruokakassi rapisee muovista, ja jo yhden ruokakauppareissun jälkeen saa olla raahaamassa valtavaa muoviroskien säkkiä pihalle.
Koin, että kokeilu rikastutti elämääni, sillä en ole aikaisemmin pitänyt torilla ostoksilla käyntiä kovin vakavasti otettavana vaihtoehtona, tai juustokaupassa käyntiä budjettiin sopivana, mutta molemmat jutut ovat sellaisia, jotka ovat oikeastaan tuoneet minua ehkä tavallaan lähemmäksi ruokaa ja saaneet arvostamaan sitä enemmän.
Millainen oma oletuksesi lopputuloksesta olisi ollut? Olisitko itse kiinnostunut kokeilemaan mahdollisimman vähämuovisia ruokakauppareissuja?
-Anna
________________________________
Luitko jo?
Näin valitset ekologista ruokaa – 9 vinkkiä
Kiitos, hyvä postaus muovista arjessa! Ja kiinnostava kulutusseuranta.
Kommenttina kasvisten saapumisesta kauppoihin: olen tavallisessa suomalaisessa marketissa töissä, ja HeVi-kuorma saapuu jo nykytilassa päivittäin (sunnuntaita lukuunottamatta). Se sisältää joka päivä vähintäänkin peruskulutukseltaan suuret tuoteryhmät eli tomaatit, kurkut, salaatit, banaanit sekä satokausituotteita. Eli tuoretuotteet tosiaankin saapuvat mahdollisimman useissa erissä. Toki osa tuotteista saapuu menekin mukaan esim. joka toinen tai kolmas päivä, mikä sekin on hävikin hallintaa, kun ei tilata liikaa tuoretuotteita. Pohdinta lähituotannosta osuu kuitenkin ehkä siten, että tuore tuote säilyy hyllyssä paremmin eikä aiheuta pilaantumisen ketjua, ja sekä pakkausmateriaalia (muovia) että päästöjä tulee lyhyellä matkalla huomattavasti vähemmän. Huomioitavaa tuoreudessa on kuitenkin, että kauempaakin tulevien tuoretuotteiden kypsymisprosessi on erittäin tarkkaan säännelty, eli tuotteet usein poimitaan raakana ja kypsytetään matkalla, jotta ne ovat parhaimmillaan saapuessaan myyntiin. Silti harmillisen usein herkimmät tuotteet, kuten kurkut, pakataan muoviin, vaikka ne tulisivat lähimmältä tilalta kauppaan. Ilokseni voin todeta, että työpaikkaani tulee paljon lähitilojen tuotteita, vaikka muovittomuus ei olekaan taattu. Eräs hävikkiin vaikuttava tekijä on myös (muoviset) monipakkaukset. Monipakkauksissa yksikin pilaantunut tuote aiheuttaa koko pakkauksen joutumisen hävikkiin. Torilta ja kauppahallista saa tuoretuotteita ehkä keskimäärin helpommin irtotuotteena kuin marketeista, mistä marketit voisivat ottaa oppia, kuten itsekin puolestasi kuivatuotteiden kohdalla hyvin toteat.