MISSIO: hiilineutraali kansalainen vuonna 2020

Haluan aloittaa uuden vuosikymmenen asettamalla itselleni päästötavoitteen. Lokakuun lopulla julkaisin postauksen Ekobloggaajan hiilijalanjälki on liian suuri. Postauksessa totesin, että vuotuinen hiilijalanjälkeni oli elämäntilanteesta johtuen pompannut 8 100 kiloon vuodessa. Se oli aikanaan lähempänä neljäätuhatta. Vuonna 2020 aion tiristää päästöjäni niin, että vuoden lopussa minulla olisi enää vain 3500 kilon hiilijalanjälki. Miten 3500kg on vielä mitenkään “hiilineutraali kansalainen”? -Se mitä ei voi vielä toistaiseksi leikata, sen voi kompensoida.

Miksi hiilijalanjälkeni oli niin suuri?

Liikuin Helsingin ja Tallinnan välillä laivalla joka toinen viikko edestakaisen matkan. Se tekee noin 48 laivamatkaa vuodessa. Jouduin ajamaan päivittäin töihin Helsingin ja Vantaan väliä, ja viemään koiraa Tallinnan vierailuja varten useammin kuin tiuhaan Lohjalle hoitoon Tallinnan keikkojen ajaksi, vaikka kuinka pyrinkin hoitamaan Helsingin sisäisen liikennöintini julkisilla. Helsingin asuntoni lämpesi kaukolämmöllä, joka oli lämmitysmuoto johon en voinut itse vaikuttaa. Liikenne muodosti hiilijalanjäljestäni puolet, ja koti 28%. Tuosta liki kolmanneksesta lämmitys muodosti 73% eli liki kolme neljäsosaa. Omaa hölmöyttä toki oli se, että minulta vei liki vuoden hoksata vaihtaa sähkösopimus uusiutuvaksi sähköksi.

Näin laveasti laskeskellen, lämmitys ja liikenne muodostivat siis yhteensä melkein 3/4 koko hiilijalanjäljestäni. Kun kyse on noista kahdesta, kokonaiskuvassa se vaikka kuinka söisi kasviperäsitä ruokaa ja ostaisi kaiken vaadittavan mahdollisuuksien mukaan käytettyinä ja lajittelisi jätteet, ei oikeastaan paina kovinkaan dramaattisen paljoa.

Hiilineutraali kansalainen vuonna 2020

Uskon, että voin lähteä vuoteen 2020 paljon ekologisemmin. Tavoite on saavutettavissa oleva, sillä nyt jälleen Tallinnassa asuessa laivamatkoja ei tarvitse enää tehdä jokatoinen viikko, vaan olettaisin että muutama kerta vuodessa Suomeen perheen luo riittää. Lisäksi vaikka auto minulla yhä on, sitä ei tarvitse enää muuhun kuin kerran viikossa isomman ruokakauppareissun tekemiseen, laitakaupungilla olevassa rautakaupassa käymiseen tai pieniin viikonloppuseikkailuihin jonnekin lähelle. Töihin ja keskustaan pääsee helpoiten raitiovaunulla. Ja vieressä on kävelymatkan päässä kauppakeskus, josta saa suurimman osan arjessa tarvittavista jutuista.

Jos saan vuokranantajan maaniteltua sähkösopimuksen vihreäksi vaihtamiseen, tilanne paranee huomattavasti. Välittömästi tilastoa omasta hiilijalanjäljestäni parantaa jo se, että uusi koti lämpenee ensisijaisesti puulla, ja ajoittain puulämmitystä tuetaan sähkölämmityksellä.

Hiilidioksidipäästöjen kompensointi on kaksiteräinen miekka. Kompensoitu tonni on aina kompensoitu tonni, riippumatta siitä mitä se maksoi ja missä kompensaatio tapahtui. Yleensä on yritysten ja yhteisöjen juttu markkinoida itseään hiilineutraaleina. Miten tämä hiilineutraalius saavutetaam? -Viherpesusta voi varmasti puhua siinä vaiheessa, jos todellisten tuotettujen päästöjen suhteen ei ole vähentämistavoitteita tai suunnitelmia, vaan imago ostetaan rahalla. Markkinoilla on myös joitakin yrityksiä, jotka myyvät kompensointi-tuotteita, ilman että niitä on mitenkään sertifioitu. Toisin sanoen kukaan ei ole välttämättä todellisuudessa laskenut vastaako myyty kompensaation määrä todella sitä hiilidioksidimäärää jolle se on myyty, ja kompensoiko kompensointi todellisuudessa yhtään mitään.

“Nykypäivän anekauppa” on laiska argumentti

Kuitenkin, näen asian itse näin: Miksi hiilineutraalius olisi juttu vain yrityksille ja yhteisöille? Todellisuudessa on mahdotonta elää yhtään missään yhteiskunnassa tuottamatta X-määrää päästöjä. Todistetusti tosin kehittyvissä maissa päästöt ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi suomalaisen keskimääräinen rapsakka 10 tonnia vuodessa. Silti niitä päästöjä on, jos aikoo syödä ja joskus myös peseytyä lämpimällä vedellä. Laskennallisesti pakolliseen elämiseen kuluvia päästöjä ei saa pyyhittyä pois valitsemalla vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja. Vaikka ostaisit kirpparilta kerran vuodessa jotakin, se teknisesti ottaen on yhä kulutusta. Mutta. Mitä jos tämän jo ennestään minimoidun kulutuksen saisi nollattua? -Se olisi aika cool.

Sen voi nollata kompensoimalla. Ja ainakin tällä hetkellä hiilidioksiditonnin kompensointi sertifioidun kompensoijan kautta ei maksa omaisuuksia. Itse näkisin asian ehkä oman kaltaisenaan henkilökohtaisena ilmastoverona, jota kukin makselee omatuntonsa mukaan. Myöhemmin kirjoitan varmasti myös kompensointipalveluja tarjoavista toimijoista enemmän.

Kompensointia syytetään usein anekaupasta, mutta onko sillä väliä? Jos ihminen saa siitä hyvän mielen, että lahjoittaa vaikkapa sitä kuuluisaa Lastensairaalaa varten, onko siitä kenellekään harmia? Sama pätee mielestäni hiilijalanjäljen kompensointiin. Uskon, että ihmiset haluavat pohjimmiltaan tehdä hyvää. Miten se, että ihminen maksaisi siitä, että voisi olla enemmän sinut omatuntonsa ja maailmankuvansa kanssa varsinaisesti eroaa suuremmin muusta kulutuksesta? -Ihmisethän maksavat myös kirkollisveroja sekä monien eri yhteisöjen hyväntekeväisyyteenkin rinnastettavan kaltaisia jäsenmaksuja.

Uuden kodin hiilijalanjälki

Olen iloinen siitä, että meidän ei ole tarvinnut tehdä uuteen kotiin hankintoja uutena, paria maalipurkillista lukuunottamatta. Remppakamoja löytyi joko omista nurkista jo valmiiksi, ja loput saatiin lainata. Lisähuonekaluiksi tarvitsimme yhden suuremman kaapin miehen työjutuille, ja itse halusin kampauspöydän sillä kylppärissä on surkea valo meikkaamiseen, jonka lisäksi siellä ei ole ainoatakaan pistorasiaa hiustenkuivaajalle. Molemmat löytyivät kierrätyskeskuksesta käytettyinä ja 70-luvun kampauspöytä sekä 60-luvun vitriinikaappi sopivat vanhan talon henkeen tosi suloisesti. Edellinen vuosi kuitenkin siis päättyi ainakin onnellisesti materiaalisen kulutuksen vähentämiseen pyrkiessä.

Kulutuksesta aiheutuva hiilijalanjälki

Ruokavalioni ei ole muuttunut juurikaan, olen yhä lakto-ovo-vege joulukinkulla, sekä pari kertaa vuodessa graavilohella tai kebabilla. Koen myöskin, että se on ollut itselleni aika toimiva tapa, en koe että joutuisin kieltäytymään mistään ja koen että ruokavalioni on löytänyt tasapainon. En kuluta juurikaan maitotuotteita, mutta jonkin verran jogurttia, juustoa ja kananmunia.

Kulutuskäyttäytymisenikin on pysynyt aika samanlaisena. Ostan kerran vuodessa muutaman hyvin istuvan paidan jotta näyttäisin töissä siistiltä, ja kotona käytän t-paitoja ja kulahtaneita paitoja siihen asti että ne kuluvat puhki. En juurikaan osta pieniä härpäkkeitä tai tavaraa, jollei kierrätettyjä kirjoja lasketa. Pyrin ostamaan vaatteet ja kodin tavarat käytettyinä aina kun mahdollista, mutta etenkin skarppien työvaatteiden kanssa se on toistaiseksi tuntunut haasteelliselta. Pääosin käytän rahaa aineettomiin juttuihin, kuten kuntosalijäsenyyteen, elokuvissa käyntiin, taidenättelyihin ja silloin tällöin ulkona syömiseen.

3500 kilon hiilijalanjälki on hyvä välitavoite

Pariisin sopimuksen ajatuksena olisi rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Aika useaan kertaan on jo todettu, että ihmiskunta on jo peruuttamattomasti kolistellut tuon 1,5 asteen rajan yli. Jotta lämpeneminen teoreettisesti saataisi pidettyä siinä 1,5 asteessa, Sitran mukaan jokaisen suomalaisen hiilidioksidipäästöjen tulisi olla vuoteen 2030 mennessä enää vain 2,5 tonnia vuodessa. Eli vielä tonnin vähemmän kuin vuoden 2020 tavoitteessani 3500 kiloa. Jos onnistun kutistamaan jalanjälkeä tuohon lukemaan vuoden aikana, luonnollisesti haluan kutistaa sitä jälleen vuonna 2021.

Vuoden aikana aion pitää kirjaa kulutuksestani ja vuoden 2020 lopussa uusia ilmastodieetti.fi laskelman siitä, kuinka hyvin (tai huonosti) pääsin asetettuun 3500 kg hiilijalanjäljen tavoitteeseen. Kuitenkin alustavien laskeskelujeni perusteella, jo autoilun ja laivailun vähentämisellä, sekä kaukolämmön vaihtamisella puulämmitykseen, sekä sähkön vaihtamisella uusiutuvaksi, tavoitteen tulisi olla ihan realistisesti tavoitettavissa oleva, mikäli elämäntavat tai kulutustottumukset eivät muuten muutu vuoden aikana.

Ja hiilineutraalius on vielä parempi tavoite, ja aivan varmasti kirjoitan vuoden aikana lisää vielä omista uusista löydöksistäni aiheen piiristä, sekä kompensoinnin käytännön toteutuksesta.

Oletko miettinyt mitä haluaisit tehdä hiilijalanjälkesi eteen alkavana vuonna? -Kerro pohdintasi kommenttikentässä ja keskustellaan 🙂

-Anna

_______________

Luitko jo?

Miten vähentää ilmastopäästöjä arjessa?

Ekobloggaajan hiilijalanjälki on liian suuri