Ihme ituhippi on zero waste blogi, tai vähintään low waste blogi, jossa jaan kokemuksiani ja oivalluksiani zero waste elämäntavasta. Zero wastea kutsutaan suomeksi myöskin nollahukka elämäntavaksi ja nollahukkailuksi, joka on käytännössä sama asia.
Kaikki alkoi siitä, että joskus teininä huolestuin ilmastonmuutoksesta kovasti, mutta en oikein keksinyt miten voisin vaikuttaa asiaan. Zero Waste elämäntavasta puolestaan luin joskus jo Ihme Ituhippi blogin perustettuani vuoden 2018 alussa.
Zero waste blogit, ja muut paikat joista zero waste elämäntapa kannattaa aloittaa
Zero waste elämäntavan kanssa pääsee näppärästi alkuun, ja perusidean ymmärtää helposti lukemalla koko touhun raamatun, Amy Korstin vuonna 2012 julkaiseman The Zero Waste Life Style: Live Well by Throwing Away Less. Jos haluat lukea samasta aiheesta suomeksi, Otso Sillanaukee julkaisi 2018 oman kirjansa Zero Waste – Jäähyväiset jätteille -kirjan. Hän ylläpitää myös Suomeksi kirjoitettua Nollahukka-blogia.
Koko idea perustuu viiden R-kirjaimen mantraan, refuse, reduce, reuse, recycle, rot. Suomeksi siis kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kompostoi. Viiden kirjaimen säännöstä olen kirjoittanut blogissa aiemminkin.
Zero Waste ei varsinaisesti ole mitenkään uusi keksintö, sillä se on oikeastaan sitä, mitä kaikki ne mummot ovat touhunneet jo aikojen alusta asti: säästämällä joka ikisen pienen langanpätkän ja muun värkin joka saattaisi olla vielä hyödyllinen, ja pohtimalla ensin voiko jotain korjata uuden hankkimisen sijaan.
Mitä zero waste elämäntapa tarkoittaa käytännössä?
Itselleni Zero waste elämäntapa näyttäytyy vähän pakattujen tai kierrätettäviin pakkauksiin pakattujen tuotteiden suosimisena, oli kyse sitten bulkissa ostettavista linsseistä tai paperiin kääritystä palashampoosta. Välttelen myös pikamuotia ja muutenkin uusien vaatteiden ja tavaroiden ostamista ellei ole pakko.
Tämän lisäksi käytän kaiken mahdollisen uudelleen, ja kotoa löytyykin melkoisia varastoja mm. uudelleenkäytettäviä lahjapaketointitarvikkeita, lasipurkkeja, ja jopa kynttilöden ja palasaippuoiden kantoja. Olen myös vaihtanut useita kertakäyttöisiä kodin tuotteita kestoversioiksi, kuten esim. vanulaput, vanupuikot, pillit, talouspaperin, kertakäyttöisen sheivaushöylän, paperimukit ja tiskirätit. Tutkimalla omaa arkea huomaa mitä kaikkea roskiin tuleekaan heitettyä.
Kierrättämistä on opetettu meille jo pitkään, mutta tuntui hullulta herätä aikuisena siihen, että ehkä se ei itsessään sittenkään riitä. Uuden pakkausmateriaalin valmistaminen syö energiaa, ja niin tekee kierrättäminenkin, jos vertaa tilanteeseen jossa pakkausmateriaalia ei ole.
Kukaan meistä ei ole täydellinen zero waste ihminen, eikä zero waste elämäntavan pitäisi tuntua puun makuiselta suorittamiselta, jotta omat vuoden roskat saisi sullottua youtube-seksikkäästi lasipurkkiin. Ja jos taitavimmillakin roskaa syntyy silti lasipurkillisen verran, voidaan todeta että “zero” waste tai nollahukka on täysi utopia.
Kuitenkin jokainen meistä käyttää täysin huomaamattaan arjessa pitkän ajan kuluessa suuria määriä kertakäyttöisiä tuotteita, joista kasautuu melkoisia jätevuoria. Usein se muovinen shampoopakkaus ei kuitenkaan ole juttu joka itsessään tekee kenenkään elämästä mielekkäämpää ja onnellisempaa. Pohtimalla omaa kulutusta uudelleen tällaista huomaamatta tapahtuvaa piilokulutusta voi hillitä hämmentävänkin paljon.
-Anna
____________________________________
Luitko jo?
Mikä zero waste syyskuu ja 5 K-kirjaimen sääntö?