Kesän alussa päätin, että tämän kesän toivelistallani olisi ehdottomasti oppia tekemään sitruunasorbettia itse kotona. Ajattelin etukäteen, että se olisi jotenkin haastavaampaa kuin mitä se lopulta oli. Kuvittelin, että siihen vaadittaisiin ainakin jäätelökone ja paljon erikoisempia aineksia kuin mitä todellisuudessa lopulta oli tarpeen. Tässä postauksessa jaankin siis maailman helpoimman sitruunasorbertin ohjeen.

Kokeile rohkeasti erilaisia sorbettimakuja

Sitruunasorbetin reseptin toteuttamisen helppous sai minut pohtimaan muitakin sorbettivaihtoehtoja aivan uudesta näkökulmasta. Teknisestihän vaikkapa vadelmasmoothiesta saisi upean vadelmasorbetin, ja mangosta mangosorbetin. Etenkin vadelma- ja mangosorbetti todennäköisesti onnistuisivat myös erittäin hyvin täysin ilman lisättyjä makeutusaineita, sillä marjat ja hedelmät itsessään ovat jo ihanan makeita.

Ruusuvedellä ja kurtturuusun lehdillä kikkailemalla voisi luoda ylellisen ruususorbetin. Minttuteetä ja mintunlehtiä jäädyttämällä voisi puolestaan syntyä raikastava minttusorbetti. Maailma on todellakin mahdollisuuksia täynnä.

Samalla tyylillä voit kokeilla myös näitä sorbetteja:

• Vadelmasorbetti
• Mangosorbetti
• Ruususorbetti
• Minttusorbetti

Vegaaninen sorbettiresepti – uhka vai mahdollisuus?

Kotitekoinen sorbetti on helppo toteuttaa vegaanisena, eikä ainakaan oman kokeiluni perusteella ole mitään varsinaista syytä miksi sorbettiin olisi tarvetta koostumuksen parantamisen nimissä sekoittaa raakaa kananmunanvalkuaista tai liivatetta. Resepti toimii herkullisen hyvin ilmankin, ja etenkin tällaisessa reseptissä jossa vegaanisuus tiputtaa aineksia pois listalta, sitruunasorbetin tekeminen kotona on vielä aikaisempaakin helpompaa ja suoraviivaisempaa.

SITRUUNASORBETIN RESEPTI (VEGAANINEN)

Sitruunasorbetin ainekset:

• 2,5 dl sitruunamehua (n. 8 sitruunan mehu)
• 5 dl vettä
• 250g sokeria
• 2 rkl raastettua sitruunankuorta

Vegaanisen sitruunasorbetin valmistusohje:

Purista sitruunoista mehu. Sekoita kaikki ainekset keskenään, ja lämmitä kasarissa niin kauan, että sokeri sulaa sekaan. Älä anna kiehahtaa, pelkkä hellä lämmitys riittää.

Jos olet aina ajatellut, että sorbetin tekemiseen vaaditaan jäätelökone, tai hommasta ei tule mitään, voin meidän molempien iloksi todistaa tuon uskomuksen olevan väärä. Jäätelökone varmasti helpottaa sorbetin tekemistä, mutta se ei ole missään nimessä pakollinen lisätarvike täyttämään keittiön kaappeja.

Kaada neste joko metalliseen tai lasiseen leivontavuokaan, ja laita pakastimeen. Käy pakastimella noin 20 minuutin – puolen tunnin välein raaputtamassa jäätä irti reunoista lusikalla ja sekoittamassa sitä vuoan keskelle. Parin kolmen tunnin kuluttua jäädyttämisen ja sekoittamisen aloittamisesta, löydät pakastimestasi valmiin vegaanisen sitruunasorbetin. Tee sorbetista palloja lusikalla tai jäätelökauhalla, ja tarjoile joko sellaisenaan tai kauniiden yrttien tai syötävien kukkien, kuten esimerkiksi orvokkien kanssa.

Oletko kokeillut vegaanisen sorbetin tekemistä kotona? Vinkkaa suosikkimakusi kommenteissa!

-Anna

____________________________

Luitko jo?

Muoviton elämä? – Tältä näyttää muoviton ruokavalio

Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit

Eettistä kananmunaa etsimässä – Miksi luomukananmuna ei ole täydellinen ratkaisu?

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Vegaaninen sitruunasorbetti – Onnistu ilman jäätelökonetta! appeared first on Ihme ituhippi.

Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja villivihanneksista jo jonkin aikaa, mutten ole saanut luettua ainoatakaan oikeaa kirjaa aiheen tiimoilta. Villiyrtit kutittelevat, mutta vajavaisilla tiedoilla syötäväksi kelpaavien tunnistaminen on haastavaa. Voikukka on kuitenkin siinä mielessä kiva ja turvallinen syötäväksi kelpaava luonnonkasvi, että se on jokaiselle helppo tunnistaa (kunhan erottaa sen leskenlehdestä), jonka lisäksi sitä tuppaa löytymään joka pihasta ja niemen notkosta.

Marttojen mukaan voikukassa on erityisesti C-vitamiinia, B-vitamiinia, karoteenia ja kaliumia. Veikkaisin myös, että kasvin eri osissa on luultavasti eri tyyppisiä ravinteita, esim. kukinnossa on mahdollisesti enemmän karoteenia keltaista väriä antamassa kuin kasvin muissa osissa.

Voikukkia kannattaa poimia keittiöön alkukeväästä ja kesästä, sillä etenkin lehdet ovat silloin vielä kevyemmän makuisia, verrattuna loppukesän hiukan kitkerämpään makuun. Vaikka olen nähnyt lehtiä käytettävän eniten, itse kuitenkin innostuin hunajaisen makuisista terälehdistä. Kesäistä fiilistä voi nauttia myös sisäisesti.

Voikukkia poimimassa

Voikukat kannattaa poimia sellaisesta paikasta, ettei sijainti ole autotien lähellä, ja  ettei kovin monta koiraa ole jättänyt kevään keltaista tervehdystä ylevässä kaaressa herkun päälle. Suosittelisin poimimaan ison kimpun, sillä kukkien koossa on eroa, ja on hankalaa hahmottaa etukäteen kuinka suuri määrä kukkia tuottaa minkäkin verran terälehtiä.

Kukkakimppua kannattaa ravistella sen verran että ötökät tippuvat matkasta. Keksien maku tulee suurelta osin juuri siitepölystä joka antaa voikukalle sen ihanan tuoksun, ja jos siitepölyn haluaa pitää matkassa mukana, terälehtiä ei kannata huuhdella. Eli syrjäisen ja rauhallisen poimintapaikan merkitys korostuu entisestään.

Alkuperäinen resepti on peräisin @ourecofriendlylife instagramista, josta muokkasin oman näköisempäni version; lisäsin vaniljasokeria, vähensin siirapin määrää ja ylipäänsä vaihdoin siirapin agavesiirapista tummaan siirappiin, jota sattui löytymään kaapin perukoilta. Aloin kokeilemaan, ja yllätyin todella iloisesti lopputuloksesta joka vie kielen mennessään.

Terälehtien nyppimiseen meni noin 10 minuuttia (ja siitä syntyi siitepölystä avaruusoliomaisen keltaiset sormet). Taikinan tekoon ja “pallotteluun” noin 10 minuuttia, ja uunissa kahden erillisen levyllisen paistamiseen vartti ja vartti. Eli yhteensä noin 50 minuutin projekti.

Voikukkakeksit resepti:

Taikinasta syntyy noin 12 voikukkakeksiä

Ainekset:

• 1,5 dl sokeri
• 3 dl vehnäjauho
• 1,5 dl voikukan terälehdet
• 0,75dl oliiviöljy
• 2 rkl tumma siirappi
• 1 tl leivinjauhe
• 1 tl vaniljasokeri
• hippunen suolaa

Ohje:

1. Nypi keräämäsi kukkakimpun voikukista 1,5dl terälehtiä (mittakupiin paineltuina).
2. Laita uuni esilämpenemään 190 asteeseen.
3. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi keksitaikinan oloiseksi massaksi.
4. Muotoile käsin noin valmislihapullan kokoisia palleroita ja asettele pallerot pellille, ja lykkää pelti uuniin. Pidä uunissa noin 10-15 min.

Keksejä kannattaa vahtia kärppänä, sillä ainakin omassa uunissani niiden pohjat palavat todella herkästi mikäli silmä herpaantuu. Itselläni taikinasta tuli noin 11 keksiä, eli  parista keksistä taisi tulla hiukan tarkoitettua isompia.

Tunnustan, että aiemmin en ole ollut kovin taitava keksien tekijä, mutta nämä onnistuivat häkellyttävän hyvin. Jokaisessa uunissa on aina hiukan vaihtelua, ja esim. meidän kaasu-uunissa alalämpö on huomattavasti jytympi kuin ylälämpö, ja sitä joutuu aina tarkkailemaan enemmän kuin pelkän kellon perusteella. Kun taikinapallot ovat “sulaneet” keksimäisen näköisiksi ja niissä alkaa olemaan kullankeltainen pinta, on hyvä hetki ottaa keksit uunista ulos.

Ylijääneet kukat laitoin veteen tuomaan kivan pilkahduksen väriä kotiin. Keksit olivat yllättävä menestys ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan villinä kasvanutta ruokaa.

Oletko kokeillut villiyrttien käyttöä keittiössä? Mitä teit? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit appeared first on Ihme ituhippi.

Viime kesänä kävi niin hyvä tuuri, että sain vanhempieni puutarhasta kotiin viemisiksi kunnon kimpun raparperin varsia. Sormeni alkoivat tietenkin syyhytä kun pohdin että teenkö kaurapaistosta vai piirakkaa, mutta sitten muistinkin aiemman limonadi-ihastukseni. Eli mehuahan niistä raparpereista tuli.

Mehua varten en koe, että raparperin varsia kannattaisi vaivautua kuorimaan. Mieluummin pesee varret, ja leikkaa ne pieniksi, noin 1cm pituisiksi paloiksi. Sen jälkeen kippaa palat kattilaan (et tarvitse mehumaijaa tai muitakaan erikoisempia tarvikkeita), täyttää kattilan vedellä ja antaa kiehua noin puolisen tuntia, siivilöi mehusta varret pois ja lisää mehuun sokeria niin kauan kuin mehu on vielä kuumaa jolloin sokeri liukenee hyvin. Sokeroimatonta raparperimehua havitellessasi luonnollisesti jätät sokerin lisäämisen väliin.

Raparperimehu – Tarvikkeet:

– Nippu raparperia
– Kattilallinen vettä
– n. 4-6 rkl sokeria, maun mukaan
– pulloja / purkkeja säilöntään

Itselläni meni reilu omaan kouraan mahtuva nippu raparperia, joka peitti kattilan pohjan noin 2-3 cm syvyisesti, siihen päälle kattila täyteen vettä. ja Kun mehu on valmis (eli vedessä alkaa olla väriä, tuoksua ja makua) sokeria voi laittaa oman maun mukaan: itse laitoin 5 ruokalusikallista ja se maistui mielestäni sopivalta märäältä 3 litrassa nestettä.

Tarvitset myös astioita joissa säilyttää mehua. Jos aiot juoda mehun pian, kannu (tai pari) varmaan riittää ihan hyvin, jos puolestaan haluat säilyttää sitä pidemmän aikaa, niin pullot ja pukit ovat siihen parempia. Itse purkitin mehun, koska en viitsinyt ostaa erikseen lasipulloja sitä varten. Ensin kuumennetaan purkki(/pullo) sen desinfioimiseksi, sitten mehu kuumana sisään ja sitten vain korkki kiinni ja mehu kylmään. Peltinen korkki ainakin omissa purkeissani vetäytyy sisään kun mehu jäähtyy ja pulloon syntyy alipaine, jolloin mehun tulisi säilyä hyvin vähän pidempiäkin aikoja.

Ja eikun kattila laulamaan 🙂

Paljasta suosikki raparperireseptisi kommenteissa!

-Anna

_____________

Luitko jo? 

Haaveissa muoviton keittiö

Viherpiipertäjän yrttitarha vol.1

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Raparperimehu – Satokauden resepti appeared first on Ihme ituhippi.

Olen ollut kiinnostunut villiyrteistä ja villivihanneksista jo jonkin aikaa, mutten ole saanut luettua ainoatakaan oikeaa kirjaa aiheen tiimoilta. Villiyrtit kutittelevat, mutta vajavaisilla tiedoilla syötäväksi kelpaavien tunnistaminen on haastavaa. Voikukka on kuitenkin siinä mielessä kiva ja turvallinen syötäväksi kelpaava luonnonkasvi, että se on jokaiselle helppo tunnistaa (kunhan erottaa sen leskenlehdestä), jonka lisäksi sitä tuppaa löytymään joka pihasta ja niemen notkosta.

Marttojen mukaan voikukassa on erityisesti C-vitamiinia, B-vitamiinia, karoteenia ja kaliumia. Veikkaisin myös, että kasvin eri osissa on luultavasti eri tyyppisiä ravinteita, esim. kukinnossa on mahdollisesti enemmän karoteenia keltaista väriä antamassa kuin kasvin muissa osissa.

Voikukkia kannattaa poimia keittiöön alkukeväästä ja kesästä, sillä etenkin lehdet ovat silloin vielä kevyemmän makuisia, verrattuna loppukesän hiukan kitkerämpään makuun. Vaikka olen nähnyt lehtiä käytettävän eniten, itse kuitenkin innostuin hunajaisen makuisista terälehdistä. Kesäistä fiilistä voi nauttia myös sisäisesti.

Voikukkia poimimassa

Voikukat kannattaa poimia sellaisesta paikasta, ettei sijainti ole autotien lähellä, ja  ettei kovin monta koiraa ole jättänyt kevään keltaista tervehdystä ylevässä kaaressa herkun päälle. Suosittelisin poimimaan ison kimpun, sillä kukkien koossa on eroa, ja on hankalaa hahmottaa etukäteen kuinka suuri määrä kukkia tuottaa minkäkin verran terälehtiä.

Kukkakimppua kannattaa ravistella sen verran että ötökät tippuvat matkasta. Keksien maku tulee suurelta osin juuri siitepölystä joka antaa voikukalle sen ihanan tuoksun, ja jos siitepölyn haluaa pitää matkassa mukana, terälehtiä ei kannata huuhdella. Eli syrjäisen ja rauhallisen poimintapaikan merkitys korostuu entisestään.

Alkuperäinen resepti on peräisin @ourecofriendlylife instagramista, josta muokkasin oman näköisempäni version; lisäsin vaniljasokeria, vähensin siirapin määrää ja ylipäänsä vaihdoin siirapin agavesiirapista tummaan siirappiin, jota sattui löytymään kaapin perukoilta. Aloin kokeilemaan, ja yllätyin todella iloisesti lopputuloksesta joka vie kielen mennessään.

Terälehtien nyppimiseen meni noin 10 minuuttia (ja siitä syntyi siitepölystä avaruusoliomaisen keltaiset sormet). Taikinan tekoon ja “pallotteluun” noin 10 minuuttia, ja uunissa kahden erillisen levyllisen paistamiseen vartti ja vartti. Eli yhteensä noin 50 minuutin projekti.

Voikukkakeksit resepti:

Taikinasta syntyy noin 12 voikukkakeksiä

Ainekset:

• 1,5 dl sokeri
• 3 dl vehnäjauho
• 1,5 dl voikukan terälehdet
• 0,75dl oliiviöljy
• 2 rkl tumma siirappi
• 1 tl leivinjauhe
• 1 tl vaniljasokeri
• hippunen suolaa

Ohje:

1. Nypi keräämäsi kukkakimpun voikukista 1,5dl terälehtiä (mittakupiin paineltuina).
2. Laita uuni esilämpenemään 190 asteeseen.
3. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi keksitaikinan oloiseksi massaksi.
4. Muotoile käsin noin valmislihapullan kokoisia palleroita ja asettele pallerot pellille, ja lykkää pelti uuniin. Pidä uunissa noin 10-15 min.

Keksejä kannattaa vahtia kärppänä, sillä ainakin omassa uunissani niiden pohjat palavat todella herkästi mikäli silmä herpaantuu. Itselläni taikinasta tuli noin 11 keksiä, eli  parista keksistä taisi tulla hiukan tarkoitettua isompia.

Tunnustan, että aiemmin en ole ollut kovin taitava keksien tekijä, mutta nämä onnistuivat häkellyttävän hyvin. Jokaisessa uunissa on aina hiukan vaihtelua, ja esim. meidän kaasu-uunissa alalämpö on huomattavasti jytympi kuin ylälämpö, ja sitä joutuu aina tarkkailemaan enemmän kuin pelkän kellon perusteella. Kun taikinapallot ovat “sulaneet” keksimäisen näköisiksi ja niissä alkaa olemaan kullankeltainen pinta, on hyvä hetki ottaa keksit uunista ulos.

Ylijääneet kukat laitoin veteen tuomaan kivan pilkahduksen väriä kotiin. Keksit olivat yllättävä menestys ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan villinä kasvanutta ruokaa.

Oletko kokeillut villiyrttien käyttöä keittiössä? Mitä teit? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

Luomu on etuoikeutettujen hipsterien hifistelyä

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Voiko voikukkia syödä? RESEPTI: Voikukkakeksit appeared first on Ihme ituhippi.