9 syytä vaihtaa palakosmetiikan käyttäjäksi

1.Palakosmetiikan pitkäkestoisuus

Palatuotteet ovat huomattavasti pitkäkestoisempia kuin nestemäiset tuotteet. Palashampoo kestää päivittäisellä pitkien hiusten pesemisellä 2-3kk, palasaippua noin vuoden ja kasvoille tarkoitettu meikinpoistopala noin vuoden. Satunnaisemmin käytettäviä kasvo- ja vartalovoiteita kuluu käytön mukaan, itselläni niin vartalovoide kuin kasvoöljypalatkin kestävät noin vuoden.

2. Palakosmetiikka vie vain vähän tilaa

Ainakin omaa silmääni tapasi aikaisemmin ärsyttää se miten liki tyhjät muoviset shampoo- ja hoitoainepullot tuppasivat viemään hurvasti tilaa kylppäristä ja saivat ammeen reunan tai suihkuhyllyn näyttämään ärsyttävän sotkuiselta. Palatuotteet menevät niin pieneen tilaan, että kylpyhuone siistiytyy silmissä. Tämän lisäksi itse olen ainakin havainnut, etten oikeastaan edes tarvitse hoitoainetta palashampoota käyttäessäni, joten jo tuotteen käytön lopettaminen tuottaa tietysti kaikkein suurimman tilan säästön.

3. Palakosmetiikkaan siirtyminen on edullinen tapa vaihtaa luonnonkosmetiikkaan

Useimmat laadukkaat palasaippuat ja shampoot valmistetaan mm. oliivi- kookos- tai palmuöljy pohjaan, jonka lisäksi tuotteiden hajustamiseen käytetään eteerisiä öljyjä. Mikäli olet halunnut siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa, mutta kynnyskysymyksenä on ollut juurikin luonnonkosmetiikan tuotteiden hinta, palatuotteiden joukosta löytyy todella laaja kirjo luonnonkosmetiikan vaihtoehtoja todella monenlaisille iho- ja hiuslaaduille, jolloin jokaiselle löytyy jotakin suhteellisen edullisesti.

Jos haluat vaihtaa luonnonkosmetiikkaan edullisimpia vaihtoehtoja arjoavat esim. eestiläisen Nurmen tuotteet, sekä ihan tavallinen oliiviöljysaippua. Tuoksujen ja väriaineiden kanssa kannattaa olla tarkkana, ja tsekata INCI listalta onko kyseessä synteettinen tuoksu / väri, vai onko se sittenkin luonnollista alkuperää. Miksi kukaan haluaisi maksaa pelkästä vedestä?

4. Helppo löytää vegaanista kosmetiikkaa

Juuri kuten edellä jo ehdinkin kertomaan: useimmiten laadukkaat palasaippuat ja shampoot valmistetaan erilaisista kasviöljyistä tai vaikkapa shea- tai kaakaovoista. Nämä ainesosat ovat täysin kasviperäisiä, ja useimmiten myös palatuotteiden tuoksut ja värit ovat kasviperäistä alkuperää. Erityisesti kannattaa olla tarkkana, että saippuan pohjarasva on todella kasviperäinen (eikä eläinperäistä rasvaa kuten perinteisessä “kissa” marseillesaippuassa)

5. Palakosmetiikka on zero waste kosmetiikkaa

Koska palatuotteet ovat sitä itseään, eli joko saippuaa, vahaa tai öljyä, ne säilyvät todella hyvin myös hyvin vähäisellä pakkauksella kun vertaa nestemäisiin tuotteisiin. Aito nollahukkailija suosiikin palatuotteita myös sen vuoksi, että kartonkiset saippuapalojen pakkaukset ovat aidosti kierrätettäviä, jonka lisäksi erilaiset suuremmat ja pienemmät palasaippuoita ja voiteita valmistavat rändit myyvät saippuaa ja kiinteitä voiteita myös irotmyyntinä asiakkaan omiin pakkaustarvikkeisiin, kuten esimerkiksi Lush (ei luonnonkosmetiikkaa, mutta eläinkokeeton zero waste vaihtoehto), tai monet pienemmät artesaanit.

6. Kosmetiikan palatuotteet ovat hellävaraisia iholle

Etenkin perinteiset suihkugeelit koostuvat yleensä pinta-aktiivisista ainesosista, joten ne pesevät lian pois iholta jättäen ihon kuivaksi. välillä suihkugeeleihin lisätään erilaisia öljyjä kuivan lopputuloksen lievittämiseksi, mutta mitäpä jos ihon voisi pestä pehmeäksi jo ihan alun alkaenkin?

Palasaippuat ja palashampoot kuivattavat ihoa suihkugeelejä vähemmän, sillä ne ovat suurimmalta osin öljyä jo lähtökohtaisestikin. Etenkin oma lempparini oliiviöljypohjainen palasaippua jättää ihon miellyttävän pehmeäksi

7. Palatuotteet ovat helppokäyttöisiä

Palatuotteet toimivat kutakuinkin seuraavasti:

• Hiero saippua- / shampoopalaa märkään ihoon tai tukkaan, ja huuhtele.
• Hiero öljy- tai voidepalaa ihoon, ja älä huuhtele.

Simple as that. Palatuotteita ei tarvitse ottaa usein edes erikseen paketista esille.

8. Kosmetiikan palatuotteet eivät aiheuta päänvaivaa lentokentällä

Koronaikana harvempi lentää yhtään mihinkään, ja ekologisesta näkökulmasta lentämisen tarpeellisuutta on hyvä harkita vakavasti. Toisaalta on silti monille varmasti vähintäänkin entisestä elämästä tuttu tilanne, että shampoot, käsivoiteet, yms. aiheuttavat päänvaivaa ennen ja jälkeen turvatarkastuksen, kun joutuu pohtimaan kuinka monta millilitraa nesteitä matkustamoon saa viedä, etenkin jos haluaa reissata kevyesti pelkillä käsimatkatavaroilla. Kiinteässä muodossa olevien palasaippuoiden tai voidepalojen kanssa tällaisia ei tarvitse mietiskellä.

9. Palatuotteet kuljetuksen aiheuttama hiilijalanjälki on suhteellisesti pienempi kuin nestemäisellä tuotteella

Palatuotteiden kuljettaminen tehtaalta jakelupisteisiin, kuten kauppoihin, tuottaa suhteellisesti paljon vähemmän ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä yhtä hiustenpesua tai suihkukäytniä kohden kuin nestemäiset tuotteet. Mieti nyt. Litra nestemäistä shampoota painaa noin kilon ja kestää pitkähiuksisella henkilöllä päivittäisessä käytössä ehkä kaksi kuukautta. Tavallinen saippuapala painaa noin 60-80 grammaa ja kestää pitkähiuksisen henkilön päivittäisessä käytössä noin 2-3 kuukautta. Se kuinka monta hiusten pesukertaa yhdestä rekallisesta shampoota saa, on siis täysin kuluttajien valittavissa oleva asia. Kilo vai alle 100 grammaa pariksi kuukaudeksi?

Palatuotteita on tarjolla ainakin seuraavien brändien valikoimissa

• We love the Planet
• Beauty Garden
• Estere
• Catteco
• Luonkos
• Nurme Cosmetics
• Madara
• Ben & Anna
• Flow Cosmetics
• Inkuto
• Kaurilan sauna
• Lush

-Anna

______________________________________

Luitko jo?

PALASHAMPOO JÄTTÄÄ HIUKSET TAHMAISIKSI – APUA!

11 HYVÄÄ JA 4 EPÄILYTTÄVÄÄ TAPAA KÄYTTÄÄ MARSEILLE-SAIPPUAA

TESTISSÄ PALASHAMPOO JA HOITOAINEPALA

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Palakosmetiikka, mikä juttu? – 9 syytä kosmetiikan palatuotteisiin siirtymiselle appeared first on Ihme ituhippi.

Käytännössä hiuksiin voi käyttää myös ihan tavallista väkiviinaetikkaa, ilman mitään kikkailuita, ja se ajaa saman asian. Itse kuitenkin kaipaan joka päivä samanlaisina toistuviin kauneudenhoitorutiineihin myös jotain kaunista, ja sellaisia juttuja jotka saavat oloni tuntumaan hyvältä ja hemmotellulta. Tähän kanisterillinen väkiviinaetikkaa ei yllä, vaikka itse tuote onkin kelpo tavaraa.

Miten etikkahuuhdetta käytetään hiuksissa?

Etikkahiushuuhde on siitä kiva, että sitä tarvitsee vain losauttaa pari ruokalusikallista päälaelle, ja se valuu siitä rivakasti hiusten latvoihin. Pari hiusten rutistusta, ja etikka sulkee hiusten suomut välittömästi, tehden niistä kiiltävämmät ja helpommat harjata. Etikan huuhtelu pois hiuksista on myös paljon mukavampaa kuin hoitoaineen, sillä siitä touhusta selviää nopealla huuhtelulla. Ainakin itsestäni tuntuu, että hoitoainetta saa aina huuhdella pienen ikuisuuden, ajatellen, että mitä jos takaraivoon jäi vielä vähän ja sitten hiukset ovat klimppiset kun ne kuivaa. Ja tietty, jos pienikin määrä vettä säästyy kun sitä ei tarvitse lotrata hoitoaineen huuhtelussa, kyse on aina ekoteosta.

Etikkahuuhteen käyttämisessä hoitoaineen sijasta etuna on tietysti myös se, että etikka on parin ruokalusikallisen käyttömäärillä myös huomattavasti perinteistä hoitoainetta edullisempaa. Etikkaa käyttäessä ei myöskään tarvitse pähkäillä hulahtaakohan viemäriin mahdollisesti mikromuoveja osana jokapäiväistä hiustenhoitorutiinia.

Hiuksia siloittavan etikkahuuhteen ohje:

• Pullollinen omenaviinietikkaa
• Rosmariinia
• Laventelia
• (eteeristä rosmariini- & laventeliöljyä)

Sekoita rosmariini ja laventeli omenaviinietikkaan, ja anna huuhteen tekeytyä jäkaapissa noin viikon verran, jolloin laventelin ja rosmariinin sisältämät ainekset liukenevat etikkaan. Molemmat tukevat hiusten kasvua, jonka lisäksi laventeli rauhoittaa. Laventeli rauhoittaa. Halutessasi lisää tehoa, voit lisätä huuhteeseen pari tippaa eteeristä laventeli- ja rosmariiniöljyä antamaan lisäbuustia. Eteeristen öljyjen kanssa kannattaa tehdä aina allergiatesti ennen käyttöä, sillä öljy on huomattavasti tujumpaa tavaraa kuin pelkkä kasvi itsessään.

Rosmariini ja hiustenhoito

Rosmariinin väitetään vahvistavan hiuspohjaa, estävän hiustenlähtöä, tekevän hiuksista kiiltävämmät ja tummentavan hiuksia. rosmariiniöljyn kerrotaan vilkastuttavan verenkiertoa, mutta myöskin liikaa käytettynä nostavan verenpainetta. Haluan tässä kohti muistuttaa, että eteerisiä öljyjä ei tulisi koskaan. ikinä. milloinkaan. syödä, ellei tuotetta ole selkeästi hyväksytty elintarvikekäyttöön.

Rosmariinin hiusten kasvua stimuloivalle vaikutukselle löysin jonkun verran myös tieteellistä pohjaa. Jos olet taipuvainen kärsimään korkeasta verenpaineesta, saattaisin skipata rosmariinin kokonaan pelkän varovaisuuden takia. Itse en ole huomannut hiushuuhteen käytön aiheuttavan hiusten tummumista käyttöni aikana, mutta oletettavasti omasta hiuslaadusta ja käytetystä vedestä riippuen, mahdollisuus on silti olemassa.

Laventeli ja hiusten kasvu

Tutkitusti myös laventeliöljy vahvistaa hiustenkasvua, ja sen säännöllinen käyttö lisää hiustuppien määrää, sekä tekee tupista voimakkaammin kiinnittyneitä, ainakin hiirillä. Täten jos omaan hiusetikkaan haluaa vielä pelkkää laventelikasvia voimakkaampaa buustia hisutenkasvua varten, varovaisesti joukkoon voi lisätä myös eteeristä laventeliöljyä.

Etikkahiushuuhteen käyttökokemus

Suihkussa omanaviinietikasta valmistettu hiushuuhde tuoksuu ensin hiukan siltä kuin kaataisi salaatinkastikkeet hiuksiin, mutta huuhde myös sulkee hiuksen suomut silmän räpäyksessä, eikä vaikutusaikaa tarvitse mietiskellä. Hiukset tuntuvat välittömästi sileämmiltä ja helpommin selvitettäviltä. Etikka on mielestäni myös nopeampaa ja helpompaa huuhtoa pois kuin hoitoaine. Etikkahuuhteen tekeminen itse kotona on myös sen verran nopeaa ja helppoa, että aion jatkaa kyseisen etikkahuuhteen käyttöä hiuksille jatkossakin.

Oletko kokeillut etikkahuuhdetta hiustenhoidossa?

-Anna

_________________________

Luitko jo?

Palashampoo jättää hiukset tahmaisiksi – Apua!

DIY deodorantti – Ei sotke paitoja tai ärsytä kainaloita!

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post Ylellinen DIY etikkahuuhde – Etikassa kiiltävien hiusten salaisuus? appeared first on Ihme ituhippi.

Mistä on kyse kun palashampoo jättää hiukset tahmaisiksi?

Olet viimein tehnyt päätöksen siirtyä palashampooseen. Peset hiuksia tyytyväisenä ensimmäistä kertaa uudella tyylillä. Vaahtoaa tosi kivasti. Mutta sitten. Apua. Hiukset eivät oikein harjaannu, ja kuivuttuaankin ne ovat tahmeat ja kuin vahan peittämät, ja näyttävät siltä kuin et olisi pessyt niitä viikkoon. Eihän tämän näköisenä voi mennä ihmisten ilmoille. Ihan rehellisesti vituttaa.

Olen itse käyttänyt aiemmin Lushin palashampoita, enkä ollut kohdannut tahmaisuuden ongelmaa aikaisemmin. Lushin palashampoiden kanssa homma toimi aivan normaalisti, eikä hoitoaineellekkaan ollut useimmiten tarvetta. Itseäni alkoi kuitenkin häiritsemään, että Lushin shampoo ei varsinaisesti ole luonnonkosmetiikkaa, pikemminkin vain zero waste kosmetiikkaa. Halusin molemmat. Vaihdoin itselleni kotimaiseen luonnonkosmetiikkaan, virolaiseen Nurmeen, ja valitsin heidän hamppu palashampoonsa herkästi rasvoittuville hiuksille.

Olin kuullut, että shampoota vaihdettaessa hiukset voivat tuntua ekalla kerralla tahmeilta, ja ajattelin että okei, eiköhän tästä selvitä. Kuitenkin kolmannellakin pesukerralla hiukset jäivät tahmeiksi. Tyvi oli puhdas ja kuohkea, mutta hiusten pituuksissa ja latvoissa oli selvä klimppiintyvä kerros lähmää.

Miksi hiukset jäävät tahmaisiksi palashampoota käyttäessä?

Selvitin asiaa. Ilmeisesti hiusten tahmaisuus johtuu siitä, että luonnonkosmetiikan palashampoo on öljypohjainen tuote, ja saippua tarraa kiinni vahingoittuneeseen hiuksen pintaan. Hius ei ole pelkkä suora putki, vaan sen pinnassa on suomuja. Suomujen ollessa auki, hiuksen pinta tuntuu hiukan karhealta, ja hiuksen harjaaminen voi olla oma projektinsa ilman hoitoainetta tai selvityssuihketta. Suomut todennäköisemmin pysyvät auki, mikäli hiusta on värjätty tai lämpökäsitelty pitkään. Kuten tunnustan tehneeni ala-asteikäisestä asti.

Tajusin että vahingoittumaton hiusteni tyvi siis oli kiinni, ja siksi se tuntui hyvältä ja puhtaalta. Mutta vaalennetut latvat jäivät lähmäisiksi, koska saippua jäi jumiin hiusten suomuihin. Tahmaisuus ei varsinaisesti ole kiva tunne, joten aloin selvittelemään miten asiaa voisi auttaa.

Miten vähentää hiusten tahmaisuutta palashampoota käytettäessä?

1. Anna muutokselle aikaa

Aina jankutetaan siitä, että muutokselle pitäisi antaa aikaa ainakin pari viikkoa. Voi olla, että joko hius tottuu, tai sinä totut. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan pidemmän aikaa, jolloin hius ehtii tottumaan uuteen palashampooseen, ja osaat sanoa helpommin tapahtuuko tilanteessa mitään muutosta.

2. Kokeile etikkahuuhdetta

Jos hiukset tuntuvat tahmaisilta vielä pidemmän palashampoon käytön jälkeenkin, kannattaa kokeilla etikkahuuhdetta. Etikkahuuhteen voi toteuttaa muutamalla tavalla:

• A. Voit ostaa kaupasta “virallisen” luonnonkosmetiikan etikkahuuhteen.
• B. Voit tehdä kotona ylellisen omenaviinietikkahuuhteen.
• C. Voit ostaa pullon omenaviinietikkaa.
• D. Tai sitten jos olet ronski, ostat suoraan kanisterin väkiviinaetikkaa.

Etikkahuuhdetta usein laimennetaan veteen ennen hiuksiin kaatamista. Sen jälkeen hierot etikan kunnolla hiuksiin, ja huuhtelet pois. Jos tilanne on akuutti, voit myös käyttää tavaraa laimentamattomanakin, ja pitää sitä päässä minuutin tai pari ennen huuhtelua. (Jos kokeilet jälkimmäistä, tee se omalla vastuulla, ja pidetään se salaisuutena että minä suosittelin).

Etikan happamuus sulkee hiuksen suomut, jolloin hiusten tulisi muuttua sileämmiksi ja helpommin harjattaviksi. Itse ainakin koin alkuun, että heti suihkussa etikkahuuhteen tehon tunsi, sillä hiukset olivat kuin taikaiskusta sileät etikan losauttamisen jälkeen. Toisaalta toistaiseksi pelkkä etikka yksinään ei ole vielä auttanut itseäni Nurmen palashampooseen totuttelun alkuvaiheen lastentautien kanssa.

3. Pidä hiuksia kiinni totuttelun ajan

Tämä ei varsinaisesti vähennä hiusten tahmaisuutta pätkääkään, mutta tekee muutoksen ajasta siedettävämmän. Hiukseni ovat sen verran lähmäiset, että ponnarit ovat no go, mutta toisaalta ihan tavalliset nutturat ja pikaiset lettiväkerrykset toimivat riittävän hyvin. Hiusten värjäämätön tyvi näyttää puhtaalta, ja hiusten vaalennetut pituudet pysyvät kerrankin ojossa letillä tai nutturalla, eikä niiden “rasvaista” olemusta huomaa.

4. Kokeile syväpuhdistavaa hiusnaamiota

Sekoittamalla vihreää savijauhetta veteen, saat aikaiseksi syväpuhdistavan tahnan. Levitä tahna hiuksiin ja anna sen vaikuttaa noin puolisen tuntia. Hyvällä tuurilla tämän hiusnaamion jälkeen hiusten suomuissa ei ole enää muiden tuotteiden jäämiä joihin saippua takertuisi, jolloin saippuan pitäisi tahmata vähemmän.

Entä jos tahmaisuuden vähennysniksit eivät riitä, ja palashampoo pitää laittaa vaihtoon?

Kokeiluni Nurmen palashampoon kanssa kesti yhteensä 3 viikkoa. Kaikista kikkakolmosista huolimatta, en halunnut siirtyä pitämään hiuksia ikuisesti kiinni, eikä tahma halunnut kadota, joten shampoo päätyi lahjoituksena puolisolle, jonka hiuksia ei ole käsitelty.

Kun valittelin kokemuksistani Nurmen hamppushampoon kanssa Instagram storiesissa jossain vaiheessa, parviäly oli apuna aivan mahtava. Minulle suositeltiin aika tasaväkisesti Cattecon shampoopalaa, joka oli ollut monille se paras, eikä tahmannut lainkaan. Toiset vannoivat Flown shampoopalan nimeen tahmattomuuden ykkösenä. Molemmat tuotteet ovat luonnonkosmetiikkaa joka valmistetaan käsityönä Suomessa.

Piakkoin tämän jälkeen sain yhteydenoton Järvenpäässä toimivalta Kaisla ekokampaamolta, joka pyörittää myös Kaisla puotia, ja he halusivat tarjota minulle Cattecon shampoopalan testiin. Tietenkin suostuin tosi innoissani, koska nyt suosituksistanne toinen pääsee suoraan kokeiluun!

Kokemukseni Cattecon Niitty palashampoosta

Tunnustan, että perustuen aiempaan kokeiluuni Nurmen palashampoon kanssa, joka valitettavasti oli kaikkea muuta kuin menestys, suhtauduin myös Cattecon lupauksiin tahmaamattomuudesta hiukan skeptisesti. Pelkäsin, että joudun ilmoittamaan Kaislan omistajille, että en voi kirjoittaa tuotteesta tahmaamattomana. Etenkin kun ajatus kotimaisesta pienestä puodista ja kotimaassa valmistetusta luonnonkosmetiikasta kuulostivat ajatuksena niin ihanilta, pelko harmitti kovasti etukäteen ennen testausta.

Olin kuitenkin ihan äärettömän positiivisesti yllättynyt: Kaisla puodilta saamani ja teidän suosittelemanne Cattecon herkästi rasvoittuville hiuksille suunniteltu Niitty shampoo ei ihan oikeasti tahmaa. Olen käyttänyt shampoota nyt pari viikkoa, hiukseni ovat yhä vaalennetut, kuumakäsittelyistä kärsineet, ja olen viettänyt aikaa Lohjalla, jossa on niin kova vesi, että alueelle on kannattanut perustaa kalkkikaivos. Eli kyse ei ollutkaan vain siitä, että käsitelty kärsinyt hius ja kova vesi olisivat luonnonkosmetiikan palashampoon kanssa tuhoon tuomittu kombo. Vaihtamalla todellakin parani.

Olen ihan älyttömän tyytyväinen, sillä vaikka olen tykännyt aikaisemmin käyttämästäni Lushin Honey I washed my hair shampoosta, halusin silti koko ajan siirtyä oikeaan luonnonkosmetiikan vaihtoehtoon, mutta sopivaa ei ollut osunut vielä kohdalle. Nyt on. Iso kiitos Kaisla puodille tästä löydöstä!

Mitä vinkkejä sinulta löytyy palashampoon aiheuttaman tahmaisuuden vähentämiseen? Oletko huomannut että sinulle eri palashampoot toimisivat eri tavoin? Mitkä ovat suosikkejasi?

-Anna

_______________________________

Luitko jo?

Testissä palashampoo ja hoitoainepala

Kokemuksia – Dr Bronner’s Pure Castille Soap

Youtube: Kokeilin Marseille saippuaa shampoona

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Palashampoo jättää hiukset tahmaisiksi – Apua! appeared first on Ihme ituhippi.

Sain syyskuussa Biodellylta testiin ruotsalaisen Brunsin luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuotteita*, ja tässä postauksessa jaan kokemuksiani ensikosketuksistani luonnonkosmetiikan hiustenhoidon kanssa.

Brunsin tuotteet ovat kampaamoalan ammattilasten suunnittelemia, ja sen todella huomaa ja tuntee käytössä. Tuotesarja on laadukas, helppokäyttöinen ja aivan häkellyttävän tehokas. Tuotesarja lupaa antaa eloisuutta, pehmeyttä ja kiiltoa, kuiville ja kärsineille hiuksille, sekä tehdä luonnonkiharista hiuksista taipuisammat. Tietenkin itse hiuksiani säännöllisesti lämpökäsittelevänä luonnonkiharaisena purkkiblondina innostuin lupauksista niin kovasti, että halusin juuri nämä tuotteet kokeiltavikseni.

Oma siirtymäni luonnonkosmetiikkaan on ollut aika hidas prosessi. Vaihdan tuotteita luonnonkosmetiikaksi sitä mukaan kun vanhoja jo olemassaolevia tuotteita kuluu loppuun. Jos en löydä luonnonkosmetiikan tuotetta joka mielestäni on suoritukseltaan tasan yhtä hyvä ellei parempi kuin aiemmin käyttämäni tuote, päädyn yleensä pitkään limboon ennen uuden suosikkituotteen löytämistä.

Hiustuotteita minulla on riittänyt häkellyttävän pitkäksi aikaa, mutta ne alkoivat olemaan loppu, joten kokeilulle oli loistava sauma. Yllätyin tosi iloisesti tuotteiden ominaisuuksista, ja ainakin omalla kohdallani näin parin kuukauden kokemuksella, hiustenhoitotuotteiden kanssa synteettiseen kosmetiikkaan ei ole enää paluuta.

Kokemuksia Bruns nr. 22 hiusnaamiosta

Brunsin Warm Bergamot Hårmask* on syväkorjaava ja kosteuttava hiusnaamio, jonka raaka-aineena on käytetty mm. luomulaatuista jojobaöljyä. Tuote tuoksuu ihanasti bergamotilta, josta itselleni tulee mieleen rauhalliset hetket Earl Greylla teemuki kädessä.

Brunsin hiusnaamio on ensimmäinen luonnonkosmetiikan hiusnaamio jota olen kokeillut. Omien kokeilujeni perusteella tuote ravitsee hiuksia, ja tekee niistä sormien läpi helposti liukuvat ja pehmeät. Oma hiuslaatuni on vaalennuksesta ja kuumakäsittelyistä kärsinyt luonnonkihara ja ainakin itse yllätyin ihan älyttömän positiivisesti siitä, että omakin normaalisti pulloharjalta tuntuva tukkani pystyi tuntumaan niin pehmoiselta.

Tuote levitetään esim suihkun päätteeksi pyyhekuiviin hiuksiin, ja annetaan vaikuttaa noin 3-5 minuuttia. Itse totesin, että vielä kosteutumman lopputuloksen saa pitämällä tuotetta hiuksissa noin 10 minuuttia. Lopuksi hiusnaamio huuhdellaan pois.

Plussat

• Pakkaus on riittoisa
• Pakkaus on helppo kierrättää
• Tehokosteuttaa hiuksia
• Tuotettu Ruotsissa, eli varsin lähellä
• Ihana tuoksu
• Ei jätä hiuksia lättäniksi

Miinukset

• En tykkää tunkea kättä naamiopurkkiin, ja siinä mielessä tuubi olisi voinut olla kivempi. Myös suihkun loppuvaiheilla purkin avaaminen märin käsin tuntuu haastavammalta kuin tuubista pursottaminen.

Kokemuksia Bruns nr. 18 hoitoainesuihkeesta

Bruns Exciting Tangerine Balsampray hoitoainesuihke* on luonnonkosmetiikkaa edustava hiuksiin jätettävä hoitoainesuihke. Tämä oli itselleni kokeiluna ensimmäinen tässäkin sarjassa. Jotenkin kuvittelin, ettei vastaavan kaltaisen tuotteen luominen olisi luonnonkosmetiikkana mahdollista, mutta ei auta kuin todeta, että kuvittelin aivan väärin!

Tuote teki hiuksista tosi helposti selvitettävät tietty yhdessä hiusmaskin kanssa, mutta myös ihan tavallisessa arjessa, jossa tunnustan että olen aika laiska käyttämään edes normaalia hiustenhoitoainetta säännöllisesti. Olin ihan älyttömän tyytyväinen harjattavuuteen, ja tuote antoi hiukselle huomattavaa kiiltoa aiheuttamatta tahmaisuutta tai öljyisyyttä.

Yksi juttu josta nautin myös tosi paljon, oli oikeasti pitkäkestoinen sitruksinen tuoksu, ja päivällä oli tosi kiva mennä ulos kun tuulessa alkoi ihmettelemään “mikä tai kuka täällä tuoksuu noin raikkaalta ja ihanalta” ja tajuta että hei, sehän olen minä!

Pullo kannattaa ravistaa hyvin ennen käyttöä, ja sitten suihkutella jälkeen pyyhekuiviin hiuksiin ennen harjausta.

Plussat

• Todella tehokas takkujen selvittämiseen
• Antaa hiuksille tervettä kiiltoa
• Aivan taivaallinen tuoksu joka kestää pitkään
• Kaunis pakkaus
• Tuotettu Ruotsissa, eli suhteellisen lähellä
• Sertifioitua luonnonosmetiikkaa
• Tuotteen loputtua kauniin pullon voi säästää muihin tarkoituksiin

Miinukset

• Ihan rehellisesti vaikka koittaisin reiluuden vuoksi keksiä miinuksia, koska mikään tuote ei ole täydellinen, tästä en keksi ainoatakaan miinusta. Ehkä enintään hinta. Tulen ehdottomasti hommaamaan tätä uudelleen siinä vaiheessa kun nykyinen pullo loppuu, koska tämä on mielestäni täysin sen arvoinen. Eli loistavan tuotteen kanssa hintakaan ei harmita, koska rahalle saa todella vastinetta.

Kenelle suosittelen Brunsin hiustenhoitotuotteita kokemukseni perusteella?

Oman kokemukseni perusteella Brunsin hiustenhoitotuotteet sopivat äärimmäisen hyvin vaalennetuille ja lämpökäsitellyille hiuksille. Uskoisin, että näiden kosteuttavilla ominaisuuksilla myös luonnonkosmetiikalla toteuttettava Curly girl -metodi voisi toimi ihan älyttömän hyvin. Ainakin omista hiuksistani tuli tosi ilmavat ja koin saaneeni lisää volyymia, joten uskoisin, että tuotteet ovat nappiosuma myös siinä tapauksessa jos kosteuttavien ja hoitavien tuotteiden lätistävät vaikutukset pelottavat.

Brunsin hiustenhoitotuotteet* sopivat kaikille hiustyypeille, ja ovat nappivalinta jos kaipaat kosteutusta esimerkiksi talven aiheuttaman hiusten sähköisyyden vähentämiseen. Meilestäni Brunsin tuotteet todistavat, että luonnonkosmetiikka hiustenhoidossa voi olla täsmälleen yhtä tehokasta kuin perinteinen synteettinen kosmetiikkakin.

Oletko kokeillut Brunsin tuotteita? Mitä muita luonnonkosmetiikan lemppareita sinulla on hiustenhoidossa? Jaa vinkkisi kommenteissa!

-Anna

________________________________

Luitko jo?

Kokemuksia Madara:n Hydra Firm Hyaluron Concentrate Jellystä

DIY deodorantti – Ei sotke paitoja tai ärsytä kainaloita!

FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

The post BRUNS – kokemuksia luonnonkosmetiikan hiustenhoidosta appeared first on Ihme ituhippi.

Marseille-saippua on yksi kodin ihmeaineista. Sillä voi kattaa käytännössä kaikki järkevät ja järjettömät pesuaineen tarpeet. Aito ja alkuperäinen Marseille-saippua* valmistetaan vielä tänäkin päivänä Ranskan Marseillessa. Tunnustan, että itsekin vasta alkaessani kirjoittamaan postausta yllätyin siitä, että ainakin itselleni elämäni aikana Marseille-saippuana myyty Le Chat Marseille-saippua “kissasaippua” ei oikeastaan ole sitä aitoa tavaraa, sillä Le Chat saippuan koostumus sisältää sekä synteettisiä että eläinperäisiä ainesosia. En halunnut uskoa suoraan netin villeihin väittämiin, joten varmistin asian vielä meilitse valmistajalta Henkeliltä, ja tottahan tuo oli.

Marseille-saippuana myydään tosi monen sorttista yleiskäyttöön tarkoitettua palasaippuaa. -Sitä aitoa palasaippuoiden shampanjaa, mutta myöskin ihan hyviä jäljitelmiä, sekä sitten niitä vähän vähemmän taidokkaita (synteettisiä, eläinperäisiä) jäljitelmiä. Marseille-saippuan perusideana on, että saippua on valmistettu oliivi- tai kookosöljystä, eikä se sisällä keinotekoisia lisäaineita tai hajusteita. Runsaan oliiviöljypitoisuutensa ansiosta saippua jättää pestyn kohteen pehmeäksi, jonka ansiosta se soveltuu oivallisesti esim. villaneuleuden käsinpesuun.

Marseille-saippuasta löytyy vihreää sekä beigeä, liki valkoista, variaatiota. Vihreässä* on enemmän (tai ainoastaan) oliiviöljyä, josta saippua myös saa värinsä, ja sitä suositellaan erityisesti kauneudenhoidon tarpeisiin. Valkoisessa* versiossa puolestaan on enemmän kookos- tai palmuöljyä, ja se toimii kyllä kauneudenhoitoon ihan yhtäläisesti, mutta on myös tehokkaampi huushollauksen tarpeisiin.

Marseille-saippuan maantieteellinen nimisuoja, jonka kanssa nuolaistiin ennen kuin tipahti

Savon de Marseille-saippua nautti muutaman vuoden verran maantieteellistä nimisuojaa, mutta kyseinen päätös suojasta kumottiin Pariisin valitustuomioistuimessa 2020 keväällä. Esimerkkejä maantieteellistä nimisuojaa nauttivista tuotteista ovat mm. shampanja, konjakki, karjalanpiirakat, Rioja-viini..  -Eli tällä hetkellä lain silmissä ei ole olemassa sellaista asiaa kuin  “aito” Marseille-saippuaa.

Periaatteessa kuitenkin, aito THE Marseille-saippua on:

• kova saippuapala tai kuutio,
• joka on valmistettu Ranskan Marseillessa
• kasviöljystä (yleensä oliiviöljystä, mutta esim. palmu- ja kookosöljytkin on hyväksytty vaaleampaa varianttia varten),
• saippua ei sisällä synteettisiä lisäaineita,
• saippuan öljypitoisuus on 72%,
• eikä tuote sisällä hajusteita.

Jos haluaa varmistaa, että saa juuri THE saippuaa, kannattaa etsiä palaa jossa on AFSM (Marseille Soap Manufacturer’s Association/ Union des Professionnels du Savon de Marseille) -leima. Suomessa esim. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin tavaratalo myyvät tätä the real dealia.

Käytännössä Marseille-saippuaa kuvaa sen maantieteellistä valmistupaikkaa enemmän ehkä kuitenkin saippuan valmistusprosessi; Saippua keitetään isossa kattilassa kasviöljystä, vedestä ja lipeästä. Kiinnostavaa on, että voimassa olleen maantieteellisen nimisuojan mukaan oli myös ihan ok lisätä eteeristä öljyä saippuan hajusteeksi, mutta AFSM:n, eli saippuan valmistajien liiton, hyväksyntää sellaisella pelleilyllä ei saavuteta.

Tällä hetkellä suurin osa maailmassa ostetusta Marseille-saippuasta valmistetaan Ranskan ulkopuolella, sillä todellisuudessa suurin osa Marseille-saippuasta myös valmistetaan muualla kuin Marseillessa. Teknisesti ottaen voidaan puhua Marseille-saippuasta vaikka se olisi valmistettu Pieksämäellä, kunhan se ei sisällä muuta kuin kasviöljyä, lipeää/soodaa/jotain suoloa(?), sekä vettä.

Vasta kun aloin perehtymään kaappini sisuksiin postauksen kuvien ottamista varten, havaitsin että oma varastoni koostuu italialaisesta kopiosta, joka sisältää kookos- ja oliiviöljyä, ja se on valmistettu perinteisellä menetelmällä ilman synteettisiä lisäaineita. Eli luokittelisin sarjaan ihan kelpo tavaraa oleva kopsu. -Saippuaa hamstratessa kannattaa aina myös tsekata sisältääkö tuote palmuöljyä, mikäli sitä haluaa vältellä.

Marseille-saippua – 11 hyvää ja 4 kyseenalaista käyttötarkoitusta

1. Suihkussa palasaippuana

Marseille-saippua toimii suihkusaippuana, jättäen ihon miellyttävän pehmeäksi suihkun jälkeen.

2. Sheivaukseen

Marseille-saippuasta toimii todella hyvin myös sheivausvaahtona. Olen joskus aiemmin käyttänyt niin suihkugeeliä kuin “virallista” höyläys vaahtoakin, enkä kokenut, että Marseille-saippua olisi jäänyt kakkoseksi kummallekkaan!

3. Käsisaippuana

Jos olet jo siirtynyt kylppärin lavuaarin ääressä pesemään kädet palasaippualla, ja haluat hoitaa homman minimalistisessa hengessä Marseille-saippua toimii täydellisesti myös käsisaippuana.

4. Kodin yleispuhdistusaineena

Keitä vettä ja lisää joukkoon raastettua Marseille-saippuaa, sekoita ja tadaa! -Kodin yleispuhdistusaine on valmis. Olen aiemmin käyttänyt ekomerkin käsitiskiainetta kodin yleispuhdistusaineena etikan lisäksi, mutta tämä oli sen verran helppo tehdä kun teki kerralla isomman satsin, että uskon siirtyväni jatkossakin lisäämään pesuaineeseeni veden vasta kotona.

5. Tiskiaineena

Meillä ei ole astianpesukonetta, joten kaikki astiat pestään käsin ja käsitiskiainetta kuluu. Aiemmin olen ostanut yllä mainittua ekologista tiskiainetta, mutta yllä kuvatulla tavalla tiskiaineen vasta kotona valmiiksi keittäminen tekee tiskaamisesta vielä hiukan zero waste -mentaliteetin mukaisempaa ja huomattavasti edullisempaa kuin jatkuva kaupassa uuden pullon perässä ravaaminen.

6. Meikkisivellinten puhdistukseen

Marseille- saippua toimii erinomaisesti meikkisivellinten puhdistusaineena, sillä normaalista marketti-tiskiaineesta eroten, se ei sisällä mitään mitä et muutenkin voisi käyttää kasvojen pesuun, ja samalla se on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin “virallinen” sivellinten puhdistusaine. (Vinkkinä, jos Marseille-saippua ei tässä sytytä, käytä kasvojepesuainetta, älä sitä tiskiainetta. Normaalia tiskiainetta ei ole tarkoitettu joutuvaksi kosketuksiin kasvojen kanssa.)

7. Arkojen materiaalien (silkki/villa) käsin pyykkäämiseen

Tähän olen käyttänyt Marseille-saippuaa eniten. Herkistä materiaaleista valmistettujen pyykkien nyrkkipyykkäämiseen. Vuosien kokemuksella voin todeta, että tähän Marseille-saippua on hellävaraisuudessaan täysin ylivoimainen. Etenkin omat silkkiset vintage aarteeni ovat säilyneet hyvässä kunnossa oikeaoppisten pesukäytäntöjen avulla.

8. Mattojen pesuun

Yleissaippua on yleissaippuaa. Hieraise matonpesuharjaa saippuapalaan, ja eikun vaan hinkkaamaan!

9. Nahkatuotteiden puhdistukseen

Marseille-saippua toimii erityisen hyvin nahkatuotteiden puhdistuksessa.  Pyyhi esim. nahkainen nojatuoli kauttaaltaan ensin pelkällä vedellä ksotutetulla nihkeällä liinalla. Tämän jälkeen hiero liinaa kostutettuun saippuapalaan, ja puhdista nojatuoli saippuoitua nihkeää liinaa käyttäen. Älä hankaa pintaa liian väkivaltaisesti. Lopuksi pyyhi nojatuoli vielä kuivalla liinalla. Erillistä saippuan huuhtelua ei tarvita.

10. Huonekasvien tuholaistorjuntaan

Olemme käyttäneet aiemminkin tiskiainetta veteen sekoitettuna kodin helppona huonekasvien tuholaistorjuntana: saippuavesi suihkepulloon ja säännöllistä kasvin suihkuttelua kunnes kirvat / muut öttiäiset luovuttavat. Saippua on saippuaa, joten ilmeisesti saman homman voi toteuttaa myös Marseille-saippualla.

11. Kasvojen pesuun

Tämä riippuu varmasti aivan ihmisestä. Yleensä kasvojenpesuaineiden pakkauksissa mainostetaan että “ei sisällä saippuaa”, ja Marseille-saippua on tasan sitä itseään. Saippuaa.

12. Hiusten pesuun? 

Palashampoo on suurimmalle osalle meistä jo vanha tuttu. Piruuttani kokeilin miten homma toimisi Marseille-saippualla, sillä se olisi huomattavasti edullisempaa kuin vakkarini, ihanan tuoksuinen Lushin Honey, I Washed My Hair. En ollut lopputulokseen kuitenkaan erityisen tyytyväinen, ja taidan yhä jatkaa Lush-linjalla.

13. Itikan puremien aiheuttaman ihoärsytyksen rauhoittamiseen?

Olen tänä kesänä onnekkaasti säästynyt pahemmilta hyttysenpuremilta, joten en päässyt tätä kyllä testaamaan. Mutta toisaalta uskoisin, että tämä on ihan mahdollista, sillä ainakin yksi vanhimmista Marseille-saippuan valmistajista suosittelee saippuaa mm. tähän tarkoitukseen, ja Ruohonjuuri toisti saman vinkin omassa asiakaslehdessään.

14. Väitetysti myös koiran pesuun?

Itselläni on sen verran vielä ihan virallisesti koiran pesuun tarkoitettua koirashampoota jäljellä, että ensimmäisenä en ole välttämättä kokeilemassa koiran saippuointia, vaikka olenkin innostunut tuotteen monikäyttöisyydestä. Pitänee kysyä koiralta joskus nykyisen shampoon loputtua, josko hän suostuisi myös koekaniiniksi.

15. Hammastahnaksi?

Yllä mainitut Ruohonjuuri sekä saippuan perinnevalmistaja suosittelevat, että Marseille-saippua toimii myös hammastahnana, ja kuulemma vaahtoaa tosi kivasti. Kirjoitin jossain vaiheessa kokemuksistani Dr Bronner’sin Castille saippuan kanssa jota suositeltiin samaan puuhaan. En ole vieläkään kokeillut, enkä edelleenkään keksi ainoatakaan syytä kokeilla, vaikka se ei suoraan haitallista olisikaan. Rautahampaat voi pilata vain kerran.

Olen löytänyt kimpaleen kultaa. -Tai oliiviöljyä.

Olen ollut todella tyytyväinen löytööni ja liki harmittelen sitä, etten ole aiemmin tajunnut että Marseille-saippuaa voi todella käyttää muuhunkin kuin vain silkki- ja villavaatteiden pesuun. Marseille-saippua* on kyllä yksi eko-maanisen zero waste minimalistin märkä päiväuni. Kevyesti pakattu luonnontuote joka toimii käytännössä kodin jokaiseen saippuan tarpeeseen. Pakko sanoa, että kyseessä on ehdottomasti kaikkien kokeilemieni tuotteiden kärkikaartia ja Marseille-saippua painii samassa sarjassa etikan, ruokasoodan ja vodkan kanssa.

Käyttämällä palasaippuaa säästät nestemäisen saippuan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä, jotka syntyisivät vastaavassa nestemäisessä tuotteessa olevan veden (eli ylimääräisen painon) kuljetuksesta. Kyseessä on biohajoava luonnontuote, joka ei sisällä synteettisiä kemikaaleja jotka jäisivät pyörimään pestyille pinnoille tai haihtumaan niiltä hengitysilmaan, eikä tuote sisällä mikromuoveja tai säilöntäaineita. Marseille-saippua* sopii myös vegaaneille, sillä se ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.

Marseille-saippua tulee monikäyttöisyytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi myös huomattavasti edullisemmaksi kuin useamman eri pesuaineen ostaminen kotiin eri tarkoituksia varten. Minimalisti nauttii siitä, että monikäyttöisen tuotteen kanssa elämä on helppoa, eikä tarvitse juosta jatkuvasti kaupassa metsästämässä tuhatta eri ainetta eri tarkoituksiin, kun selkeämpikin vaihtoehto on olemassa. Lisäksi zero waste kodin tavoittelija rakastaa ajatusta säästyvän pakkausjätteen määrästä. Ihana tuote!

Mihin käyttötarkoituksiin olet itse havainnut Marseille-saippuan* parhaaksi? Jaa vinkkisi kommenteissa!

-Anna 

___________________________

Luitko jo?

Kokemuksia – Dr Bronner’s Pure-Castile Soap

Millä siivoan ekokotini? Ekologinen kodisiivous käytännössä

Testissä palashampoo ja hoitoainepala

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post 11 hyvää ja 4 epäilyttävää tapaa käyttää Marseille-saippuaa appeared first on Ihme ituhippi.

Kuvassa Ihme Ituhippi on eksynyt luontaisen urbaanin habitaattinsa ulkopuolelle etsimään uuden vuoden inspiraatiota. Kuva: Saumya Tyagi

Rakastan jokaisen uuden vuoden aloitusta, koska uuden kalenterivuoden alku antaa raikkaan mahdollisuuden itsetutkiskeluun, omien tavoitteiden suunnitteluun ja tulevan vuoden ihmettelyyn. Vaikka elämä ei usein mitenkään dramaattisesti muutukaan, kerta toisensa jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että pääsee lähemmäs itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten uuden taidon oppiminen, tai vaikkapa terveyteen liittyvä pitkäaikaisempi projekti. Uusi vuosiluku, oli se sitten kuinka keinotekoinen tapa jakaa aikaa tahansa, on hyvä hetki pohtia mikä tekee omasta elämästä merkityksellistä ja miten pyrkiä juuri tuota merkityksellisyyden lähdettä kohti.

Vaikka aina jankutan, että henkilökohtaiseen elämääni liittyen en ole kenellekkään velkaa ainoatakaan selitystä, silti haluan vuoden aluksi pienen synninpäästön liittyen loppusyksyn huomattavasti aiempaa leväperäisempään postaustahtiin: marraskuu ja joulukuu olivat itselleni kaistapäinen cocktail täyspäiväistä työharjoittelua, opintourani viimeisiä kokeita ja kirjoitelmia, töitä, sekä Suomeen muuttoon valmistautumista ja muuttamista. Joulun pyhinä puolestaan ihan reilusti annoin itselleni luvan vain olla ja rentoutua, vaikka blogi takaraivossa kolkuttelikin.

Blogin kannalta uusi vuosi on myös ehkä aika hyvä hetki pitää pieni katselmus tulevaan. Nyt kun loppusyksy on hoidettu pois alta, pyrin päivittämään blogia tasaisesti noin 4 kertaa kuukaudessa, eli suurin piirtein viikoittain, mutta tämän kanssa koitan antaa itselleni hivenen liekaa, sillä en tiedä vielä kuinka rennosta vuodesta saan nauttia (vai saanko?). Tänä vuonna mielelläni käsittelisin erilaisia teemoja suurempina muutaman postauksen paketteina tai sarjoina. Itseäni tällä hetkellä kiehtovat yhä laaja kirjo ympäristöaiheita, ruokavaliomme vaikutukset itseen ja ympäristöön, stressin hallinta ja sen minimointi, pyrkimys tunnistaa missä kohti omassa elämässä on turhia energiasyöppöjä, tavoitteiden asettaminen ja niiden järkevä toteuttaminen, sekä vielä hippunen yleistä pohdiskelua liittyen elämän merkityksellisyyden tutkiskeluun ryydittämään muuten kohtuullisen asiapitoista blogia, mikäli Ihme Ituhippiä sellaiseksi voi kutsua.

Parin kuukauden pituisen “melkein tauon” jälkeen kirjoittaminen on alkuun hiukan tahmeaa kunnes se lähtee taas rullaamaan omalla rutinoituneella painollaan, mutta toisaalta ilmiön varmastikin tunnistaa jokainen omista kokemuksistaan. Tärkeintä on että homman saa uudelleen käyntiin reippaasti ja kyllä se tästä pikkuhiljaa.

Uuden vuoden lupauksen sukuinen

Tehdään vuodesta 2019 yhdessä ekompi, stressittömämpi ja muutenkin vielä kaikin puolin parempi kuin edellisestä vuodesta. Asetetaan tavoitteita, pyritään niitä kohti fokusoituneesti ja muistetaan olla myös itselle armollisia vaikka aina ei ihan menekään kuin Strömsössä.

Myöskin kannustan ehdottomasti kommentoimaan postauksen alapuolelle tai vaikkapa Facebookin kommenttibokseihin, mikäli mieleen tulee toivepostausaiheita tai -teemoja joista mielelläsi kuulisit enemmänkin jatkossa. 🙂

Toivon että tammikuusi on alkanut täynnä energiaa ja hyvää mieltä!

-Anna 

Luitko jo?

Maaliskuun rehellisiä kuulumisia

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Ituhipin talviunet ovat ohi appeared first on Ihme ituhippi.

Sittenhän tietenkin latasin tuon appin. -Aivan loistava mainoksen sijoittelupaikka muuten. Ja ei, tämä ei ole minkään sortin maksettu mainos vaan enemmänkin vinkki, että ihan mahtava keksintö. Itselle tuli alkuun mieleen äänikirjoista sellainen 90-luvun kotelollinen C-kasetteja kirjastosta jonkun jäyhän sedän tai tädin lukemana, mutta tämähän olikin virtaviivaista ja modernia, yhtä näppärää kuin Spotifyn käyttö. Parasta on, että useissa muistelmissa ja elämäkerroissa lukijana toimii henkilö itse. Se antaa ihanan sävyn siihen tarinaan, kun kuulee millaisia tuntemuksia tapahtumat ja kertomukset herättävät. Myöskin alla mainitut 5 kirjaa ovat sellaisia jotka olen nyt lukenut/ kuunnellut viimeisen kuukauden sisällä, siinä missä normaalisti saan kuukauden aikana luettua kirjan, parhaimmillaan kaksi.

Olen aina nauttinut painetun sanan lukemisesta ja alkuun suhtauduin e-kirjoihinkin hiukan nihkeästi. Sitten kävi ilmi, että niissä on se hyvä puoli, että suhteellisen edullisella pääsee lataamaan itseä kiinnostavia teoksia netistä joita ei juuri ole tarjolla missään muualla.  Nyt äänikirjoissa olen ilahtunut siitä, että voin vain kotoa lähtiessä iskeä luurit korviin, ja käydä kaupassa tai kävellä töihin ja kuulla tarinan, ilman että sitä varten tarvitsee erikseen istua alas. Toinen mihin äppissä ihastuin, oli että voin kuunnella uutuuskirjoja ilmaiseksi ja tämän ekan vahingossa ostamani kuukauden edullisesti. Opiskelijabudjetilla aika harvoin luen uutuuskirjoja muuten kuin pari vuotta jälkeenpäin kun löydän niitä viimein alekorista kohtuullisella hinnalla. (Ja käyttäisin mielläni kirjastojen palveluita, mutta eestin- tai venäjänkielen osaamiseni ei ole ihan vielä sillä tasolla että virolaisesta kirjastosysteemistä olisi minulle suurempaa viihdettä).

Kesälukemista – 5 kirjaa kesään  

1. Veitola – Maria Veitola 

Ennen kirjaa tiesin lähinnä että okei, olen katsonut sarjoja Maria Veitola Yökylässä, sekä Enbuske, Veitola & Salminen, ja joskus teininä lukenut Veitolan Trendiin kirjoittamia kolumneja. Olin saanut jonkunlaisen kuvan, että kyseessä on napakka mutta huumorintajuinen ja päämäärätietoinen ihminen. Kirja oli ihanan itseironinen ja karun realistinen, jossa kerrottiin omista onnistumisista ja epäonnistumisista ja kasvamisen paikoista. Tuntui hyvältä että joku puhui niin avoimesti. Ainakin itse sain yllättävänkin paljon samaistumispintaa ja nautin kirjasta.

Tämä oli ehdoton suosikkini ja ehdottomasti suosittelisin jokaiselle kaverilleni. Kirja avasi sellaisen jotenkin pieneltä kuulostavan, mutta mielestäni oikeasti todella tärkeän oppimisnäkökulman liittyen työhön, parisuhteisiin, ystävyyteen ja vähän elämään yleensäkin. “Hei, ei mun muuten tarvitse sietää kaikkea.” Mäkin olen ollut ihan samanlaisissa jumikohdissa ja tehnyt ihan samalla tavalla. Eating shit with a smile. Ja nyt harmittaa etten vain lähtenyt pois tilanteesta. Mä olen itse vastuussa siitä miten annan muiden kohdella itseäni.

2. Murhalesken muistelmat – Anneli Auer 

Varmasti jokainen suomalainen jolla on pätkääkään tirkistelynhalua ja on vähääkään seurannut iltapäivälehtien uutisointia Auer-keissistä on tästä kirjasta kohtuullisen kiinnostunut. Kirjahan julkaistiin jo kai vuosi sitten. On ihan kiintoisaa saada tarinaan yhtenäinen ja jopa henkilökohtainen näkökulma. Tarinan teesinä on, että Anneli on syytön sekä murhaan josta häntä ei lopulta hovioikeudessa tuomittu, ja syytön myöskin lastensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön, josta hänet tuomittiin. Minulla on tapahtumistani oletukseni ja asenteeni, kuten varmasti kaikilla asiaa seuranneilla.

Pohdin lähinnä jälkimmäistä tuomiota siitä näkökumasta että juristin alkuna en usko että tuomioita jaellaan vain summittaisesti. Myöskin muistelen tarinoita vanginvartijana työskenneeltä ystävältäni joka kertoi kuinka liki jokaisella vangitulla oli aina erittäin hyvä selitys tuomioille, joka oli tietenkin jokaisen kohdalla oikeusmurha ja suurin osa ihmisistä tietenkin on “ihan syyttöminä” tuomittu. Asian todellinen laita on tietenkin yhä hämärän peitossa, mutta tämä oli ehdottoman kiintoisa kuuntelukokemus, joskin hiukan hyytävä.

3. Keisari Aarnio – Minna Passi, Susanna Reinboth 

Keisari Aarnio on Hesarin journalistien kirjoittama kertomus Jari Aarnion tarinasta, urakehityksestä, Pasilan miehen jutun selvittelystä, taitavasta mediapelistä, sekä tietenkin kiinnostava kurkistus Helsingin huumepoliisin toimintatapoihin ja organisaatiokulttuuriin. Tietenkin olin seurannut juttua sen verran uutisista, että tiesin että takapihalta oli löytynyt käteisjemma ja huumekauppoja oltiin väsäilty. Kuitenkin uutiskuvien perusteella jotenkin oletin että kyse olisi luppoisasta herrasta jolle vaan vähän sattuu ja tapahtuu. Olin ehkä hiukan yllättynyt kuunnellessani aiheeseen liittyvää materiaalia joka ei ollutkaan ihan yhtä luppoisaa kuin olin olettanut. Tietenkin myös kiehtova osa tarinaa on se miten poliisin toimesta selvitetään rikosepäily joka liittyy Helsingin huumepoliisin ylijohtajaan, joka saisi välittömästi kuulla avoimesta tutkimuksesta.

4. Alex – Karo Hämäläinen

Alexander Stubbin muistelmat olivat itselleni kiehtovaa kuunneltavaa. Etenkin koska hän kertoi aika rehellisesti ja tunteella millaisia fiiliksiä milloinkin oli, jonka lisäksi itseäni tietenkin kiehtoi myös kurkistus Suomen politiikan johdon henkilökemioihin. Kirja oli yhtäaikaa inspiroiva, mitä tuli liikunnan harrastamiseen ja terveisiin elämäntapoihin, mutta myöskin siihen liittyen, että olemalla ihan vaan oma itsensä pääsee myös pitkälle. Tietenkin se näin keskimääräisestä sohvaperunasta kuulostaa aika rajulta kun joku selittää miten keski-ikäisenä kunto rapautuu ja ei saa maratonia juostua tavoiteajassa. -Kun itse pohtii että parikymppisyydestä huolimatta edes kymmenen kilometrin juoksu ei kyllä toistaiseksi ole fyysisesti ihan mahdollista, saati sitten maraton. Itseäni tietenkin myös kiehtoi EU-asiat joista Alex oli todella kiinnostunut, sillä siinä kohden meillä oli jotakin yhteistä lähellä sydäntä.

Itseäni naurattivat erityisesti jonkun lehden kirjoittama kuvaus “Stubb muistuttaa innostunutta oravaa”, ja ehkä hiukan kliseiseksi koin mantran “Dream. Believe. Wrok hard. Succeed.” Mutta näin muuten, kirja oli ehdottomasti yksi suosikkejani näistä viidestä. Henkilökohtainen, hauska ja rehellinen.

5. Tunnelukkosi – Kimmo Takanen

Listan viimeinen kirja on yllättävän silmiä avaava katsaus omaan henkiseen estyneisyyteen “tunnelukkoihin”. Tunnelukot sitten aiheuttavat huolta ja kaikkea muuta ikävää elämässä, kun ei osaa käsitellä niitä omia lukkoja. Tietenkin käsittelyä varten ne täytyy tunnistaa, ja siinä kirja on ollut kiinnostavana apuna. Olen muutenkin todella innoissani psykologiasta, ja kiinnostunut hyvinvoinnista, joten kirja on aika kiintoisa self-help opus, jonka avulla voi pyrkiä lähteä tavoittelemaan parempaa itseymmärrystä ja tasapainoisempaa oloa. Osoitteessa tunnelukkosi.fi voit myöskin tehdä testin omista tunnelukoistasi ja lähteä purkamaan omia henkisiä patoutumia.

• Sitten vielä viimeinen tunnustus: Yritin lukea (eli kuunnella)  paljon hypetettyä Aki Hintsan kirjaa Voittamisen anatomia, mutta ihan rehellisesti olen niin tylsistynyt formula-aiheesta, etten oikein koskaan jaksanut kuunnella pidemmälle. Ehkä siinäkin kirjassa oltaisiin jossain vaiheessa päästy formuloista kiinnostavampiin aiheisiin.

Oletko lukenut yllä mainittuja kirjoja tai kokeillut Bookbeat äppiä? Mikä on mielestäsi taattua kesälukemista?

-Anna

Luitko jo?

Farmageddon halvan lihan todellinen hinta – kirja-arvostelu

Hetkinen – kirjallakin on hiilijalanjälki?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Kesälukemista – 5 kirjaa kesään appeared first on Ihme ituhippi.

Jotenkin yllätyin kun luin aiheesta ensimmäisen kerran ylle linkatusta YLEn artikkelista. Jotenkin sitä suhteellisen kohtuullisesti olettaa, että jokaisen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja melkein kaikki mikä ei omaa napaa tavalla tai toisella kutittele olisi melko turhaa. Jotenkin että kun pitäisi valita arjessa ostaako kukkia itselle vai sukulaiselle, useimmiten ne kukat kulkeutuisivat sinne omaan olkkariin asiaa suuremmin pohdiskelematta. Fiilis niistä olisi joka tapauksessa loistava. Ilmeisesti jos kuitenkin hommaat ne kukat sille läheiselle

a) hän ilahtuu, ja

b) nautit niiden tuottamasta ilosta enemmän kuin kauneudesta ja tuoksusta omassa olohuoneessasi.

Jos ei lasketa lasten ja nuorten harrastuksenvetäjiä, meillä Suomessa sekä vapaaehtoistyö että hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ovat aika vieraasta kulttuurista. Harvempi lähtee vielä työpäivän jälkeen auttamaan kodittomia koiria. Tai vapaapäivänään mene jeesaamaan ruokajonon ylläpitoa. Oletan että tilanne perustuu sellaiselle järkeilylle, että kun kaikki maksavat yksiä maailman korkeimmista veroista, emme tarvitsisi hyväntekeväisyyttä. -Koska verojen muodossa kustannettu hyvinvointivaltio jakaa rahan jotenkin reilummin ja tehokkaammin kuin yksityiset järjestöt. Myöskin avun vastaanottaminen tuntuu ehkä neutraalimmalta kun sosiaalisten tukien ja palvelujen jakaja ja tuottaja on harmaa ja virallinen valtio tai kunta. Taho jolla on velvollisuus antaa samantyyppinen mahdollisuus kaikille samassa tilanteessa oleville.

Elämä ei ole ihan täydellistä koskaan. Aina löytyy kohteita joissa omaa pientä hyväntekeväisyyttään voi järjestäytyneen järjestäytymättömästi harjoittaa. Oli kyse sitten siitä että on aktiivisena osana isompaa yhteiskunnallista muutosta parempaan esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä tai yksityisautoilua. Tai lupautuu viikonlopuksi koiravahdiksi tutulle jos tietää olevansa kuitenkin itse kotona. Neuvoo vaikka eksyneen näköiselle turistille tien. Tai helpoimmillaan lahjoittaa itselle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseeen. Maailmassa on olemassa tuhat ja yksi tapaa tehdä hyvää. On kivaa ja kaunista, että mikään pakko ei tietenkään ole. Mutta vielä parempaa on tieto siitä, että se vaikuttaa yllättävän paljon omaan onnellisuuteen saaden oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä.

Tee niitä pieniä arjen juttuja joilla teet hyvää muille ja meille kaikille yhdessä. Maailma on hiukan parempi paikka, ja yllättäen olet itsekin hitusen verran onnellisempi.

Minkä hyvän teon teit viimeksi?

-Anna

Luitko jo ? 

Oodi oman ajan ottamiselle

Miksi välttelen kemikaaleja?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

The post Hyvät teot tuottavat mielihyvää appeared first on Ihme ituhippi.

Olen aina suhtautunut matkusteluun hiukan ristiriitaisesti: omalla tavallaan olisi ihan hauskaa seikkailla siellä sun täällä ja nautiskella ruoasta, käydä katselemassa paikallisia nähtävyyksiä ja viettää hetken verran arjesta irtauttavaa luksusta. Sitten toisaalta: omassa sängyssä nukkuminen on maailman parasta, ei tarvitse stressata aikatauluista tai budjetin yllättävistä ylityksistä, ja helpoimmillaan jännää uutta ruokaa löytyy nautiskeltavaksi yhden Wolt-tilauksen päästä, jos ei saa aikaiseksi raahattua itseään ravintolaan asti. Lähiseutumatkailu on ehkä omalla tavallaan jotain yllä esitettyjen väliltä.

Olisin hiukan tekopyhä jos väittäisin, että en juuri harrasta lomamatkailua ekologisista syistä. Onhan sekin omalta osaltaan totta, mutta ei koko totuus. En ole suuri kauko- tai edes Euroopan-seikkailujen ystävä, koska koen uuteen paikkaan sopeutumisen kaikkena muuna kun lataavana ja rentouttavana aktiviteettina. Tämän lisäksi on aina asioita jotka on ihan “must do” koska olisi haaskausta vaan nukkua ja katsoa tv:tä pitkän viikonlopun verran hotellihuoneessa. Tai edes omassa vanhassa huoneessa porukoilla. Kotona saa vaan möllöttää ja oikeasti olla tekemättä mitään.

Tietenkin sitten välillä elämään kaipaa jännitystä. Oikein kunnon irtioton. Yleensä näistä haaveillessani valikoin jonkun kiinnostavan kohteen läheltä.

Miksi matkustaa lähelle?

Ainakin mukavuussyistä. Matka on lyhyempi ja jää enemmän aikaa käytettäväksi kohteessa, jonka lisäksi saan saman “apuva tämähän on eksoottista” fiiliksen oli kyseessä sitten Turku, Tampere tai Tartto. Tärkeintä seikkailussa on vain, ettei kohdetta tunne kovin hyvin etukäteen ja siellä on jotain kivaa tekemistä ja katsottavaa tarjolla. Sitä, että kadut eivät ole ne oman kotikaupungin tutut, vaan halutessaan voi seikkailla ilman Google Mapsin avustusta ja eksyä. Ja sekös onkin jännää.

Ekologisesta näkökulmasta turismi aiheuttaa noin 8 prosenttia koko maailman hiilijalanjäljestä, sisältäen matkat, majoituksen ja ostostelun. Koska turrena pörrääminen on omalla tavallaan todella hauskaa, kokonainen stoppi on ehkä hiukan karu vaihtoehto. Helpompi tapa lievittää omaa päästökuormaa on valitsemalla paikkoja joihin pääsee bussilla tai junalla lentämisen sijaan. Olemme ehkä omalla tavallamme niin tottuneita edullisen lentomatkustamisen mahdollistamaan jatkuvaan ulkomaanmatkailuun, että unohdamme, että oikeastaan kotimaassakin tai ihan lähistöllä olisi tosi kiinnostavia paikkoja nähtävinä ja koettavina. Ei aina ole tarvetta lähteä maailman toiselle laidalle vain laatuajan viettämistä varten.

Toinen asia liittyen matkusteluun ja siihen laadukkaaseen vapaa-aikaan josta kliseisessä lomamatka-skenaariossa nautiskellaan: Miksei himassa voisi viettää ylellisempiä hetkiä? Lentolippujen hinnalla ostat maailman pehmeimmät lakanat jotka takaavat hotellifiiliksen ja kestävät ajasta iäisyyteen vielä kauan omistajansa jälkeen. Kotikaupungissaankin tai sen lähistöllä voi varata pöydän sinne vähän parempaan ravintolaan jonne ei koskaan raaski mennä kun “humputtelut on pois matkakassasta”.

Arjen luksus on yhtäaikaa tylsää ja aivan mahtavaa: saa nauttia lomamatkojen parhaista puolista, ilman että täytyy kokea sitä stressiä ja vaivaa joka syntyy aikataulujen järjestelyistä, ja sen varmistelusta että kaikki menee niinkuin pitäisi, ja kaikki tarvittavat paperit on mukana ja hoidettu.

Olen tylsä ja laiska ihminen joka yrittää muodostaa kotinsa paikaksi jota parempaa ei osaa kuvitella. En pidä lentämisestä, ja paikkaa vaihtaessani koen uudelleen orientoitumisen uuvuttavaksi. Koen syyllisyyttä liikkumiseni aiheuttamista hiilipäästöistä, vaikka en juurikaan harrasta huvimatkoja. Jos lähden johonkin, niin mielellään ei järkyttävän kauas, niin pääsee joskus kotiin lepäämäänkin. Olisin aivan järkyttävän huono matkatoimiston myyjä. Sen sijaan huonekalu- tai sisustusliikkeen myyjänä saattaisin olla aivan mahtava. -Omaan tuotteeseen pitää uskoa, eikös?

Tunnen muutamia ihmisiä joille matkustaminen on juuri se henkireikä arjessa. Seurailen heidän instagram-kuviaan ja totean että “Wau, näyttääpä ihanalta”.-Mutta samaan aikaan olen vaan onnellinen kun saan seurata kyseisiä kuvia sohvallani istuen. Eli, pointtina tässä on, että ihmiset ovat erilaisia eikä ole yhtä oikeaa tapaa elää. Kuitenkin seuraavan kerran kun matkakuume iskee, suosittelen lämpimästi harkitsemaan jotakin kotimaankohdetta ihan just for the sake of it. Tuskin kovin moni ihminen on asunut niin monessa Suomen kaupungissa, ettei niistä missään ole enää mitään nähtävää jäljellä. Lähiseutumatkailu saattaa yllättää positiivisesti. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Paitsi jos matkan pointtina on paeta synkkää ja loskaista säätä. Siinä tapauksessa Hangossa ja Rovaniemellä ollaan kohtuullisen samassa veneessä ja päiväntasaajaa lähemmäs pakeneminen on ainoa toimiva keino löytää kadonnut aurinko.

Millainen suhde sinulla on matkusteluun? Oletko tullut pohtineeksi matkustelun aiheuttamia hiilipäästöjä? Jos olet kaukomatkailun ystävä, laiska kotihiiri on kiinnostunut ymmärtämään miksi kaukomatkailu tuntuu palkitsevalta? Keskustellaan kommenteissa 🙂

-Anna

P.s. Paraikaa haaveilen pitkästä viikonlopusta Porvoossa.

Luitko jo?

Hetkinen – kirjallakin on hiilijalanjälki?

Farmageddon halvan lihan todellinen hinta – kirja-arvostelu

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuvat: Bussi: Ekaterina Didkovskaya, Wanderlust: Seaternity

The post Lähiseutumatkailu on aliarvostettua appeared first on Ihme ituhippi.

Suurin syy tähän projektiin on pituuskasvun lisäksi viimeaikoina pinnalle noussut luonnollisen hiustenvärin trendi, jota pidän aika hurmaavana. Motivaattorina kyseinen trendi on tosin vielä hankalammin saavutettavsissa itselleni kuin pelkkä pituus itsessään. Viime heinäkuussa mieleeni juolahti huonoin saamani paras idea ikinä. Koska teini-iässä en koskaan tullut harrastaneeksi kotivärjäilyä omatoimisesti, täytyihän sekin kokea, etenkin kun se on niiiin halapaa ja helppoa vaihtelua. Päätin spontaanisti blondata koko pääni vaihtelun vuoksi kun pituuteen ei saa koskea, ja huonostihan siinä kävi. Vietin melkein viikon ennen ensimmäistä vapaata kampaaja-aikaa kusisen valkoisen keltaisessa hampputukassa, ja tottakai jos väripurkki maksoi sen 10 euroa, kampaajakäynti vei 90 euroa. -Olipas tosi halpaa ja helppoa ja nopeaa. Sitten luojan kiitos kampaaja viimein pelasti sävyttämällä hamppupehkon uudelleen ja tummentamalla tyveä, niin että siitä oli helppoa alkaa kasvattamaan omaa maantienharmaata väriä takaisin.

Näin puolen vuoden jälkeen oman värin takaisin kasvattaminen on päässyt kohtuullisen hyvään vauhtiin. Tässä yhä odottelen kärsivällisenä milloin voisin nauttia jälleen lapaluihin pitkästä tukasta ja omasta hauskasti helmenharmaasta väristä. Suurin hankaluus on olla tekemättä yhtään mitään. Olen tuhonnut latvani sen verran taitavasti, että olen aika vakuuttunut, että ne murenisivat seuraavasta kunnon kemiallisesta käsittelystä. Välillä myös pohdin, että siinä vaiheessa kun viimein pääni olisi hitaasti täynnä omaa maantienharmaata, juurikasvun ja omanväristen hiusten trendi on varmaan jo reilusti ohi ja sitten taas riemuitaan tasaisen platinablondiuden uutta tulemista ja alan itsekin himoita taas vaihtelua.

Projektin positiiviset puolet: Ei mene rahaa kampaajalla, kun ei ole mitään syytä käydä siellä. Ei myöskään tarvitse stressata kampaaja-aikojen varaamisesta. Keho säästyy vaalennusaineen tuomalta kemialliselta shokkihoidolta. Hiukset saavat levätä kun niitä ei käsittele kemiallisesti puolen vuoden välein.

Negatiiviset puolet: Pitää jaksaa vaan odottaa kärsivällisesti ja muistaa itsekuri aina kun alkaa kyllästyttää ja tekisi mieli vaan repäistä ja soittaa kampaajalle vaihtelun toivossa.

Tähän projektiin on varmasti tulossa jatkossa päivitystä bloginkin puolella, mutta koska hius keskimäärin kasvaa sen noin senttimetrin kuussa, niin pienen hetken verran jatkopostausta tähän projektiin saa odotella.

-Anna

The post Operaatio Maantienharmaa appeared first on Ihme ituhippi.