Montako tavaraa minimalisti omistaa?
Oletko koskaan kurkannut käsilaukkuusi ja laskenut montako tavaraa siellä on? Tai oletko ollut niin hurja, että olisit laskenut kotisi joka ikisen esineen yksitellen ihan vain uteliaisuudesta? Onko tavara muodostunut sinulle vankilaksi? (Huomaa erittäin hatara aasinsilta tavaran ja vankilan välillä Patarein vankilan pihasta erään iltapäiväkävelyn yhteydessä otettuihin kuviin postauksen kuvituksena.)
Tällä hetkellä sohvan vieressä lojuu keskeneräinen lukuprojekti Stuffocation. Kirja kertoo ihmisten tavara-suhteesta ja minimalismista, mutta myös siitä kuinka erään tutkimuksen valossa keskimäärisessä amerikkalaisessa kodissa on 300 000 esinettä. Esinettä, eli kirjaa, lyijykynää, joulukoristetta, kynsilakkaa, huonekalua, koriste-esinettä, pyyhettä, lusikkaa… Tähän laskettuna aivan kaikki muu paitsi katoavaiset asiat, kuten ruoka tai vessapaperirullat. Lapin yliopistosta valmistuneen Veera Kinnusen väitöskirjan mukaan keskimääräisessä suomalaisessa kodissa on noin 10 000 – 50 000 tavaraa.
Mistä idea laskemiseen lähti?
Kirjaa lukiessani aloin pohtimaan, montakohan yksittäistä tavaraa mahdan omistaa? Olen pyrkinyt omistamaan niin vähän kuin vaan mahdollista. Olen lukenut siitä kuinka ihmiset rajoittavat vaatekaappiaan 33 vaatekappaleen kapseleiksi tai omistavat vain 288 tavaraa ylipäänsä. Itsestäni luvut kuulostavat kohtuullisen pieniltä. Olen varma että omistamani tavaramäärä ylittää nuo edeltävä minimalismin huippupisteet roisilla määrällä roinaa. Toisaalta olen täysin varma, että omistan huomattavasti vähemmän kuin edes 10 000 esinettä joka on kohtuullisen normaali, eikä edes korkea suomalaisten keskimäärin omistama määrä.
Yksittäisten tavaroiden laskemisesta syvemmin kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti myös Petri Luukkaisen dokkaria Tavarataivas vuodelta 2013. Dokumentissa Luukkainen sulkee kaiken omaisuutensa varastoon ja hakee vain yhden esineen päivässä. Itse en ole ehtinyt vielä dokkaria etsiä, löytää tai katsoa, mutta aion ehdottomasti ottaa sen pureskeluun blogissa kunhan pääsen sinne asti.
Mitä kotoani löytyy?
Joka tapauksessa, tavaroiden lukumäärästä innostuneena aloin tietenkin eräänä inspiraatiopuuskaisena iltana laskemaan joka ikistä omistamaani esinettä vihko ja kynä kourassa. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaisi olevan 651 esinettä, johon en ole vielä laskenut mukaan vaatteita tai kenkiä. Kuitenkin jänninä kuriositeetteina oman kotini listalta löytyy:
- 82 kirjaa
- 55 kynää
- 26 kynsilakkaa (joista 4 identtisen sävyisiä punaisia)
- 17 aktiivisessa käytössä olevaa meikkituotetta
- 15 meikkisivellintä
- 14 paria korvakoruja
- 12 huulipunaa
- 6 muistilappukuutiota
- 4 pakettia lautasliinoja
- 2 kirjeveistä
Koen jotenkin kiehtovana sen, miten paljon tiettyjä juttuja kertyy. Tarvitsenko 12 huulipunaa? Luultavasti pärjäisin vallan hyvin ehkä seitsemällä, ja silloinkin voisin käyttää eri sävyä viikon jokaisena päivänä. Mutta jostain syystä olen vaan kokenut halua säilyttää kaikki 12. Myöskin 4 pakettia IKEAn paperisia lautasliinoja yläkaapissa tuntuu hassulta, kun käytän niitä ehkä pari kertaa vuodessa. Tai 6 kuutiota muistilappuja, kun minulla on käytössä yksi kuutio. Kuten aiemmin olenkin kirjoittanut, kirjoista ja meikkausvälineistä en ole halukas tinkimään, mutta silti tavaroiden laskeminen aiheutti hämmentäviä tuntemuksia. Olen maksanut rahaa jokaisesta esineestä. Ja minulla on yhä paljon tavaraa jota en aktiivisesti käytä, kuten esim. paperiset servetit tai vaikkapa molemmat kirjeveitset, jotka satuin joskus 16-vuotiaana löytämään kirpparilta ja ne vaan olivat aivan järkyttävän kauniit.
Viimeisen neljän vuoden aikana olen muuttanut neljä kertaa, ja kun kyllästyin ensimmäisen muuton jälkeen raahaamaan tavaraa mukanani, sitä karsiutui aika herkästi ja kuin itsestään. Noin vuoden sisään on jälleen tulossa uusi muutto, mutta erona näihin viimeisiin Tallinnan sisäisiin, ensi kerralla vuorossa on matka Suomenlahden yli suuntaan X tai Y, ja haluaisin selvitä keikasta vain yhdellä auton täydellisellä tavaraa. Siltikin nykyisellä tavaramäärällä olen skeptinen sellaisen projektin onnistumisesta.
Montako tavaraa omistan?
Ajattelin pestä pyykit ennen vaatekappaleiden laskemista ja ne tulevatkin siten omassa erillisessä postauksessaan myöhemmin tässä kuussa, jolloin saadaan esille kotini tavaramäärän todellinen äimistyttävän tarkka luku. Nyt luku on kuitenkin ilman vaatteita tai kenkiä 651 esinettä. Veikkaan, että vaatteita sukkineen ja uikkareineen päivineen on etukäteen arvioituna varmaan jossain 100-150 kappaleen hujakoilla. Minua yllättää se ajatus, että olen laskenut tähän lukuun 651 mukaan kaiken mikä liikkuu ja ei liiku (no okei, koiraa en kyllä laskenut esineeksi vaan perheenjäseneksi) niin lopputulos on silti vahvasti alle 1000 esineen, ja niistäkin voisi vielä karsia ilman että jokapäiväisen elämän mukavuus kärsisi. -Ja kuten aiemmin jo mainitsin, kansallinen alin keskiarvo normaalille kodille on noin 10 000.
Tosin; omistaisin mielelläni enemmän kirjoja ja viherkasveja, mutta en oikeastaan mitään sen suurempaa. Ja siltikin pelkillä kirjoilla ja viherkasveilla on hankala päästä kymmenen tonnin rajapyykkiin asti. Ja vaikka 10 000 – 50 000 tavaraa on vielä ihan käsitettävissä, koska toisilla ihmisillä on muutakin elämää ja harrastuksia kuin laskea montako kynää ja muistilappukuutiota heillä on talossa, niin silti amerikkalainen keskiarvo 300 000 hujakoilla on jo niin valtava, ja siksi absurdi ja hankala käsittää, että siihen verrattuna jokaisessa suomalaisessa asuu ainakin tilastojen valossa pieni tavaran kohtuukuluttaja.
Kerro kommenteissa ajatuksiasi postauksesta, ja jos olet onnistunut tai inspiroitumaan laskemaan kotonasi asustavan tavaran määrän, kerro fiiliksistäsi 🙂
-Anna
___________________
Luitko jo?
Sullahan on oikein kohtuullinen määrä tavaraa! Harva varmaan pääsee tuollaisiin lukuihin. Mullakin on aika vähän, kun olen seilannut matkalaukun tai rinkan kanssa maasta toiseen viimeiset kolme vuotta. En koskaan unohda sitä vapauden tunnetta, kun tyhjensin Turun kämppäni pari vuotta sitten lopullisesti ja viskoin viimeisiä, ei-kenenkään enää huolimia romuja molkkiin. Kaksi rinkkaa ja laukku, siinä kaikki, ja siitäkin kaksi yksikköä meni porukoille säilytykseen.
En kannata sitä, että rojun karsimisesta pitäisi tulla absoluuttinen tavoite ja uskonto, mutta onhan sitä nyt hitto vie kaikilla liikaa.
Kaduttaa vain se, kun lahjoitin sinapinkeltaisen bleiserini kaverille. Olen kaivannut sitä. Nyyh.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että tavaran karsimisen tai jonkun hatusta heitetyn tavaroiden numeron ei tulisi olla elämässä itseisarvo. Ajan sitä, että vaikka säilyttäisi vain itselle rakkaimmat esineet, ja ne tavarat joita aktiivisesti käyttää, koska on hölmöä maksaa turhaan lämmityskuluista neliöille, joika käyttää vain sellaisen tavaran säilömiseen mitä ei tule käytettyä, enintään kuin takaraivossa toistuvana ajatuksena “pitäisi siivota vaatehuone ja katsoa mikä menee kirpparille ja mikä roskiin”.
Matkalaukku ja rinkka on jo aika hurja suoritus, mutta veikkaisin että juurikin maasta toiseen seilaaminen vaikuttaa meidän molempien tapauksessa yllättävän paljon tavaramäärään. Sitä oppii viemään mukanaan vain tärkeimmät.
Mä olen tosi pahoillani sun sinapinkeltaisen bleiserin puolesta, noita käy kun pitää vähentää just muuttojen yhteydessä ja ajattelee olevansa hurjan tehokas ja sit jääkin kaipaamaan myöhemmin… Nimim. kaipaan erästä muuton alta myymäääni sinistä iltapukua.
Sullahan on oikein kohtuullinen määrä tavaraa! Harva varmaan pääsee tuollaisiin lukuihin. Mullakin on aika vähän, kun olen seilannut matkalaukun tai rinkan kanssa maasta toiseen viimeiset kolme vuotta. En koskaan unohda sitä vapauden tunnetta, kun tyhjensin Turun kämppäni pari vuotta sitten lopullisesti ja viskoin viimeisiä, ei-kenenkään enää huolimia romuja molkkiin. Kaksi rinkkaa ja laukku, siinä kaikki, ja siitäkin kaksi yksikköä meni porukoille säilytykseen.
En kannata sitä, että rojun karsimisesta pitäisi tulla absoluuttinen tavoite ja uskonto, mutta onhan sitä nyt hitto vie kaikilla liikaa.
Kaduttaa vain se, kun lahjoitin sinapinkeltaisen bleiserini kaverille. Olen kaivannut sitä. Nyyh.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että tavaran karsimisen tai jonkun hatusta heitetyn tavaroiden numeron ei tulisi olla elämässä itseisarvo. Ajan sitä, että vaikka säilyttäisi vain itselle rakkaimmat esineet, ja ne tavarat joita aktiivisesti käyttää, koska on hölmöä maksaa turhaan lämmityskuluista neliöille, joika käyttää vain sellaisen tavaran säilömiseen mitä ei tule käytettyä, enintään kuin takaraivossa toistuvana ajatuksena “pitäisi siivota vaatehuone ja katsoa mikä menee kirpparille ja mikä roskiin”.
Matkalaukku ja rinkka on jo aika hurja suoritus, mutta veikkaisin että juurikin maasta toiseen seilaaminen vaikuttaa meidän molempien tapauksessa yllättävän paljon tavaramäärään. Sitä oppii viemään mukanaan vain tärkeimmät.
Mä olen tosi pahoillani sun sinapinkeltaisen bleiserin puolesta, noita käy kun pitää vähentää just muuttojen yhteydessä ja ajattelee olevansa hurjan tehokas ja sit jääkin kaipaamaan myöhemmin… Nimim. kaipaan erästä muuton alta myymäääni sinistä iltapukua.
Meillä tulee varmaan pelkistä lasten legoista 10 000 tavaraa 🙂
Mutta vakavasti ottaen, luulen, että meidän 6 hengen perheen tavaramäärä osuu tuohon 10 000 – 50 000 haarukkaan. Eikä me mun mielestä ihan tolkuttomassa tavarakasassa eletä, vaikka toki tavaraa on paljon (ja pyrkimys on sitä vähentää). Mutta hurjalta kuulostaa tuo 300 000!
Joo, etenkin varmaan just legot saa heitettyä lukemaa ronskisti suuntana tai toiseen, mutta olen aika varma että niidenkin kanssa osuu vielä tosi mukavasti tuohon suomalaisten keskiarvoon 🙂 Mutta tosiaan toi amerikkalainen 300 000 on silti niin iso määrä, että keskimääräsiella amerikkalaisella on siis 6-30 kertaa yhtä paljon tavaraa kuin suomalaisella, joka on jo aika hurjaa.
Meillä tulee varmaan pelkistä lasten legoista 10 000 tavaraa 🙂
Mutta vakavasti ottaen, luulen, että meidän 6 hengen perheen tavaramäärä osuu tuohon 10 000 – 50 000 haarukkaan. Eikä me mun mielestä ihan tolkuttomassa tavarakasassa eletä, vaikka toki tavaraa on paljon (ja pyrkimys on sitä vähentää). Mutta hurjalta kuulostaa tuo 300 000!
Joo, etenkin varmaan just legot saa heitettyä lukemaa ronskisti suuntana tai toiseen, mutta olen aika varma että niidenkin kanssa osuu vielä tosi mukavasti tuohon suomalaisten keskiarvoon 🙂 Mutta tosiaan toi amerikkalainen 300 000 on silti niin iso määrä, että keskimääräsiella amerikkalaisella on siis 6-30 kertaa yhtä paljon tavaraa kuin suomalaisella, joka on jo aika hurjaa.
Tuo keskimääräinen koti lienee laskettu siten, että mukana on myös lapsiperheitä ja kahden hengen talouksia, jolloin tavaramäärä kasvaa. Harrastukset, auto ja oma piha lisää tavaramäärää ilman, että ne vielä olisivat ns. turhaa tavaraa.
Meillä on mielestäni vähän tavaraa, kun olemme muuttaneet paljon ja asumme aika ahtaasti, mutta en osaa arvioida paljonko tavaraa sitten olisi kappalemäärissä. 🙂 Kun asuu ahtaasti, tavaramäärä välillä ahdistaa ja ärsyttää esim. lahjat, vaikka on sanonut, ettei tarvitse mitään ja haluaa lahjaksi korkeintaan viinipullon. Juuri on saanut siivottua jonkun nurkan tyhjäksi, kun on laittanut turhaa myyntiin/kierrätykseen/roskiin ja sitten tulee joulu tms…
Juu, en ehtinyt vielä lukemaan väitöskirjaa loppuun, mutta olettaisin että vertailukelpoisuuden vuoksi siinä on varmaan laskettu keskiarvoa kaikista ikäluokista ja perhetyypeistä ympäri Suomen. Meitähän on tosiaan kaksi henkeä ja koira jolla tuohon lukuun päädyttiin, mutta toisaalta asumme kaksiossa ilman autoa, parveketta tai puutarhaa, joka tietenkin vaikuttaa jo omalta osaltaan tavaran määrään. Tykkään ehdottomasti pointistasi että nuo autoon, puutarhaan, yms. liittyvät eivät ole turhaa tavaraa, koska sitähän ne eivät tosiaan ole.
Lahjat tunnustan itsellenikin hankalaksi paikaksi, koska pelkään aina että sieltä tulee jotakin turhaa, joka jäisi käyttämättömänä kaapin perälle muhimaan kun en kehtaisi myydä tai antaa sitä eteenpäin. Olen alkanut pohtimaan, että elämyslahjakortit tai spesiaalimmat konvehdit voisivat ihan tosissaan olla loistavia lahjoja, eivät jäisi nurkkiin pölyttymään.
Tuo keskimääräinen koti lienee laskettu siten, että mukana on myös lapsiperheitä ja kahden hengen talouksia, jolloin tavaramäärä kasvaa. Harrastukset, auto ja oma piha lisää tavaramäärää ilman, että ne vielä olisivat ns. turhaa tavaraa.
Meillä on mielestäni vähän tavaraa, kun olemme muuttaneet paljon ja asumme aika ahtaasti, mutta en osaa arvioida paljonko tavaraa sitten olisi kappalemäärissä. 🙂 Kun asuu ahtaasti, tavaramäärä välillä ahdistaa ja ärsyttää esim. lahjat, vaikka on sanonut, ettei tarvitse mitään ja haluaa lahjaksi korkeintaan viinipullon. Juuri on saanut siivottua jonkun nurkan tyhjäksi, kun on laittanut turhaa myyntiin/kierrätykseen/roskiin ja sitten tulee joulu tms…
Juu, en ehtinyt vielä lukemaan väitöskirjaa loppuun, mutta olettaisin että vertailukelpoisuuden vuoksi siinä on varmaan laskettu keskiarvoa kaikista ikäluokista ja perhetyypeistä ympäri Suomen. Meitähän on tosiaan kaksi henkeä ja koira jolla tuohon lukuun päädyttiin, mutta toisaalta asumme kaksiossa ilman autoa, parveketta tai puutarhaa, joka tietenkin vaikuttaa jo omalta osaltaan tavaran määrään. Tykkään ehdottomasti pointistasi että nuo autoon, puutarhaan, yms. liittyvät eivät ole turhaa tavaraa, koska sitähän ne eivät tosiaan ole.
Lahjat tunnustan itsellenikin hankalaksi paikaksi, koska pelkään aina että sieltä tulee jotakin turhaa, joka jäisi käyttämättömänä kaapin perälle muhimaan kun en kehtaisi myydä tai antaa sitä eteenpäin. Olen alkanut pohtimaan, että elämyslahjakortit tai spesiaalimmat konvehdit voisivat ihan tosissaan olla loistavia lahjoja, eivät jäisi nurkkiin pölyttymään.
Hupaisaa sinänsä, että tätä postausta sen julkaisupäivänä lukiessa ylä- ja sivubannerissa pyörii Stokkan Hullujen päivien mainokset, oh the irony 🙂
Hullareille tekee kovasti mieli, vaikka mitään en tarvitse ja omistan irtaimistoa varmasti vähintäänkin sen verran mitä keskivertosuomalainen, ellen jopa enemmänkin… Hullareilla viimeksi käydessäni jonotin Herkun palvelutiskille ja suureksi riemukseni kuulin, kun vieressäni asioinut asiakas valtavasta tungoksesta ja kiireestä huolimatta pyysi ja saikin kalapihvinsä nimenomaisesti paperiin käärittynä, ei muovirasiaan pakattuna. Nämä pienet purot ovat niitä arkipäivän asioita, joita me jokainen voimme koittaa tehdä maapallon kehityksen kääntämiseksi parempaan suuntaan – todella sykähdyttävää on joka kerta kun joku kanssaihminenkin näin koittaa toimia!
Harkitsen sittenkin vielä hetken Hullareille lähtöä – kiitos jälleen hyvästä postauksesta!
Hullarit on itsessään ihan hauska tapaus. Vuosittain tunnustan käyväni esitteen läpi jos se sattuu postiluukkuun kopsahtamaan ja kurkkaan olisiko tarjolla mitään mitä tarvitsisin tai mistä olisin haaveillut jo pidemmän aikaa. En näe että Hullaritkaan olisivat itsessään mitenkään pahasta, koska kauppojen tehtävähän on tarjota ostettavia asioita ja sitten on kuluttajien tehtävä valita mikä on ostamisen arvoista. Ainoastaan erilaisiin alennus-rumbiin liittyen pidän itselleni sääntöä, että kannattaa ostaa vain samoja tuotteita kuin olisi valmis ostamaan muutenkin täyteen hintaan. 🙂
Hupaisaa sinänsä, että tätä postausta sen julkaisupäivänä lukiessa ylä- ja sivubannerissa pyörii Stokkan Hullujen päivien mainokset, oh the irony 🙂
Hullareille tekee kovasti mieli, vaikka mitään en tarvitse ja omistan irtaimistoa varmasti vähintäänkin sen verran mitä keskivertosuomalainen, ellen jopa enemmänkin… Hullareilla viimeksi käydessäni jonotin Herkun palvelutiskille ja suureksi riemukseni kuulin, kun vieressäni asioinut asiakas valtavasta tungoksesta ja kiireestä huolimatta pyysi ja saikin kalapihvinsä nimenomaisesti paperiin käärittynä, ei muovirasiaan pakattuna. Nämä pienet purot ovat niitä arkipäivän asioita, joita me jokainen voimme koittaa tehdä maapallon kehityksen kääntämiseksi parempaan suuntaan – todella sykähdyttävää on joka kerta kun joku kanssaihminenkin näin koittaa toimia!
Harkitsen sittenkin vielä hetken Hullareille lähtöä – kiitos jälleen hyvästä postauksesta!
Hullarit on itsessään ihan hauska tapaus. Vuosittain tunnustan käyväni esitteen läpi jos se sattuu postiluukkuun kopsahtamaan ja kurkkaan olisiko tarjolla mitään mitä tarvitsisin tai mistä olisin haaveillut jo pidemmän aikaa. En näe että Hullaritkaan olisivat itsessään mitenkään pahasta, koska kauppojen tehtävähän on tarjota ostettavia asioita ja sitten on kuluttajien tehtävä valita mikä on ostamisen arvoista. Ainoastaan erilaisiin alennus-rumbiin liittyen pidän itselleni sääntöä, että kannattaa ostaa vain samoja tuotteita kuin olisi valmis ostamaan muutenkin täyteen hintaan. 🙂
Tämä on totta: “Harrastukset, auto ja oma piha lisää tavaramäärää ilman, että ne vielä olisivat ns. turhaa tavaraa.” Esim. autossa nyt vaan pitää olla turvallisuuden takia oma turvaliivi, ensiapupakkaus, joka sisältää useita eri tavaroita, lapio, jne. Ja jos minulla ei olisi pihaa, en tarvisi haravaa ja pistolapiota. Jos meillä ei olisi tulisijoja, en tarvisi moottorisahaa ja sahapukkia.
Lasketaanko jokainen lego yhdeksi tavaraksi? Tai – harrastan metsästystä – jokainen panos? Vai onko panoslaatikko sisältöineen yksi tavara? Onko jokainen yksittäinen paperivalokuva yksi tavara?
Toissa muutossani oli tiedossa, että joudun viemään tavaraa pienvarastoon ties kuinka pitkäksi aikaa ja tätä varten luetteloin joka ikisen tavarani ja numeroin luettelot laatikon mukaan. Siis “laatikko 14: vaaleanharmaat korkkarit, GoT-kirjat osat 1-7, musta kaulahuivi…”. Niitä listoja tuli aika paljon ja ne oli aika pitkiä… Mutta helpotti sitä varaston kanssa elämistä. Jos tarvin jonkun asian sieltä varastosta, tiesin heti missä laatikossa se on (ja missä kohtaa varastoa se laatikko on).
En laskenut tavaroitani, mutta olen sen jälkeen vähentänyt tavaramäärä ja periaatteena on nykyään, että jos yksi tavara tulee, niin joku toinen lähtee tavalla tai toisella. Vähennän tavaraa muutenkin pikkuhiljaa, mutta en ikinä tule pääsemään alle tonnin, koska just harrastukset, elukat, autot ja oma piha lisää sitä tavaramäärää. Onko muuten huonekasvi ruukkuinen ja aluslautasineen 1, 2 vai 3 tavaraa?
Tuo 300 000 on ihan hirveä luku ja epäilemättä moni suomalainekin siihen pääsisi jos laskee kaikki yksittäiset legot, huonekasvit lisukkeineen ja valokuvat yksittäisiksi tavaroiksi.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa laskea esineiden määrää, joten kukin laskeskelija saa varmaan legojen kohdalla itsenäisesti päättää miten asian näkee. Itse laskin logiikalla että esine ja sen laturi ovat yhtä, tulitikkuboksi on yksi, joka ikinen erillinen kosmetiikkapullo oli yksi, jokainen, pyyhe, lusikka, kukkaruukku, siemenpussi, maljakko, kynttiläkippo, taulu etc. oli yksi. Itse laskeskelin että niin kauan kuin huonekasvi on elossa ja esillä se on 1 tavara, koska en liikuttaisi sitä ilman kippoa yksinään mihinkään, mutta puolestaan vaatehuoneessa asuvat ylimääriset ruukut olivat “1 ruukku – 1 esine”, koska toisaalta aluslautanen on omassa käytössäni ruukun olennainen osa jota ilman homma ei toimisi. Ja vähän sama valokuvien kanssa, albumi on 1, mutta jos minulla olisi vapaana seilaavia yksittäisiä kuvia, nekin olisivat 1. Mutta kukin makunsa mukaan jos kiinnostusta riittää, ja näistähän voisi vääntää ikuisuuden.
Täytyy todeta että tuo luettelointi metodisi muuton yhteydessä kuulosta todella näppärältä! Jotenkin luulen, että itselläni ei meinaisi kärsivällisyys riittää, muuttajatyyppinä olen lähinnä ihminen joka heivaa kaiken särkymättömän jätesäkkeihin, pakkaa astiat ja alkaa lastaamaan. Tästä syystä meidän muutto pakkailut tehdään yleensä vikana iltana kun on aiemmin viikolla käyty noutamassa Prismasta tyhjiä Chiquita bokseja, koska onhan se koko tavaran liikuttelun rumba aika puuduttavaa.
Totta kai erilaiset elämäntilanteet avikuttavat tavaran määrään, kuten juuri auto, puutarha, verstas, jne. Oman näkemykseni mukaan silti niissäkin olevat tavarat lasketaan ihan kuten kaikki muutkin tavarat, sillä samalla logiikalla jos olisin koditon, ei olisi tavaroita joita voisi huvikseen laskeskella, eli olisiko koti kokonaisuutena sitten “yksi”? Mitä tulee tavaran määrään, en usko että on olemassa yhtä ainoaa autuuden numeroa, ja sellaiseen pyrkiminen voi kuriositeettina olla ihan hauskaa, mutta väitän että elämän mukavuus ja käytännöllisyys ottaisivat osumaa siinä kohti.
Aikasemmin olen muuttanut tyylillä kamat kasaan ja menoksi. Nyt tuo tapa luetteloida kaikki johtui vain siitä varastoinnista, koska en muuttanut omaan kämppään vaan toisten nurkkiin, eikä sinne voinut koko omaa tavarakasaa viedä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä luettelointi ja numerointi helpotti myös purkua sitten kun oma kämppä löytyi ja sain kaikki tavarani sinne.
Jotenkin minusta tuo tavaran vähentäminen ja kaiken maailman konmaritukset on väärin. Siis vähentää tavaraa vähentämisen halusta (erittäin hyvä tietysti jos tavaran saa kiertoon). Enemmän minusta pitäisi kiinnittää huomiota tavarahankintoihin. Shoppaamisella saa mielelleen tyydytytystä, mutta harkitsevalla shoppaamisella sitä saa enemmän, koska jokainen tavara on haluttu tai tarvittu eikä sitä tarvi ikinä konmarittaa. Olen viime aikoina hankkinut huonekaluja käytettyinä ja laittanut myös korvattavia huonekaluja kiertoon. Siitä tulee tosi hyvä mieli! Tässä hyvä puoli on, että ei tee mieli hankkia kertakäyttöhuonekaluja. Kaikki hankkimani mööpelit ovat mäntyä, joka kestää. Ja kestää. Ja kestää.
Tietenkin kaikki lähtee havainnosta että voisi toimia fiksumminkin, ja siitä looginen ensimmäinen askel on muuttaa omaa ostokäyttäytymistä harkitumpaan suuntaan. joka tapauksessa, suurimalla osalla ihmisistä tämä ahaa-elämys ei tapahdu kohdussa, joten maallista omaisuutta on jo ehtinyt kertymään ja sitä on järkevän elämän kannalta käyttämättömänä nurkissa aivan liikaa. Saattaa olla hiukan yllättävää, mutta en ole Konmarituksen suuri fani, sillä mielestäni järkevä ihminen osaa ilman kirjaakin kertoa mikä on itselle tärkeää ja hyödyllistä omaisuutta, vaikak kirja saattaakin herättää katsomaan paikoista joista ei ole ennen tullut ajatelleeksikaan. Inhoan tavaran poisheittämistä vain pois heittämisen ilosta, ja esim. itse olen päässyt suurimmasta osasta rojuani eroon mm. kirpputoreilla ja kierrättämällä.
Eli ehkä pienen potentiaalisen väärinkäsitykseni oikaisemiseksi, filosofiani on lähinnä “Elä vähemmällä, jätä ostamatta mitä et todella tarvitse, kun on pakko ostaa: osta on niin laaadukasta että se kestää maailman tappiin ja kierrätä niin paljon kuin mahdollista.”
Tämä on totta: “Harrastukset, auto ja oma piha lisää tavaramäärää ilman, että ne vielä olisivat ns. turhaa tavaraa.” Esim. autossa nyt vaan pitää olla turvallisuuden takia oma turvaliivi, ensiapupakkaus, joka sisältää useita eri tavaroita, lapio, jne. Ja jos minulla ei olisi pihaa, en tarvisi haravaa ja pistolapiota. Jos meillä ei olisi tulisijoja, en tarvisi moottorisahaa ja sahapukkia.
Lasketaanko jokainen lego yhdeksi tavaraksi? Tai – harrastan metsästystä – jokainen panos? Vai onko panoslaatikko sisältöineen yksi tavara? Onko jokainen yksittäinen paperivalokuva yksi tavara?
Toissa muutossani oli tiedossa, että joudun viemään tavaraa pienvarastoon ties kuinka pitkäksi aikaa ja tätä varten luetteloin joka ikisen tavarani ja numeroin luettelot laatikon mukaan. Siis “laatikko 14: vaaleanharmaat korkkarit, GoT-kirjat osat 1-7, musta kaulahuivi…”. Niitä listoja tuli aika paljon ja ne oli aika pitkiä… Mutta helpotti sitä varaston kanssa elämistä. Jos tarvin jonkun asian sieltä varastosta, tiesin heti missä laatikossa se on (ja missä kohtaa varastoa se laatikko on).
En laskenut tavaroitani, mutta olen sen jälkeen vähentänyt tavaramäärä ja periaatteena on nykyään, että jos yksi tavara tulee, niin joku toinen lähtee tavalla tai toisella. Vähennän tavaraa muutenkin pikkuhiljaa, mutta en ikinä tule pääsemään alle tonnin, koska just harrastukset, elukat, autot ja oma piha lisää sitä tavaramäärää. Onko muuten huonekasvi ruukkuinen ja aluslautasineen 1, 2 vai 3 tavaraa?
Tuo 300 000 on ihan hirveä luku ja epäilemättä moni suomalainekin siihen pääsisi jos laskee kaikki yksittäiset legot, huonekasvit lisukkeineen ja valokuvat yksittäisiksi tavaroiksi.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa laskea esineiden määrää, joten kukin laskeskelija saa varmaan legojen kohdalla itsenäisesti päättää miten asian näkee. Itse laskin logiikalla että esine ja sen laturi ovat yhtä, tulitikkuboksi on yksi, joka ikinen erillinen kosmetiikkapullo oli yksi, jokainen, pyyhe, lusikka, kukkaruukku, siemenpussi, maljakko, kynttiläkippo, taulu etc. oli yksi. Itse laskeskelin että niin kauan kuin huonekasvi on elossa ja esillä se on 1 tavara, koska en liikuttaisi sitä ilman kippoa yksinään mihinkään, mutta puolestaan vaatehuoneessa asuvat ylimääriset ruukut olivat “1 ruukku – 1 esine”, koska toisaalta aluslautanen on omassa käytössäni ruukun olennainen osa jota ilman homma ei toimisi. Ja vähän sama valokuvien kanssa, albumi on 1, mutta jos minulla olisi vapaana seilaavia yksittäisiä kuvia, nekin olisivat 1. Mutta kukin makunsa mukaan jos kiinnostusta riittää, ja näistähän voisi vääntää ikuisuuden.
Täytyy todeta että tuo luettelointi metodisi muuton yhteydessä kuulosta todella näppärältä! Jotenkin luulen, että itselläni ei meinaisi kärsivällisyys riittää, muuttajatyyppinä olen lähinnä ihminen joka heivaa kaiken särkymättömän jätesäkkeihin, pakkaa astiat ja alkaa lastaamaan. Tästä syystä meidän muutto pakkailut tehdään yleensä vikana iltana kun on aiemmin viikolla käyty noutamassa Prismasta tyhjiä Chiquita bokseja, koska onhan se koko tavaran liikuttelun rumba aika puuduttavaa.
Totta kai erilaiset elämäntilanteet avikuttavat tavaran määrään, kuten juuri auto, puutarha, verstas, jne. Oman näkemykseni mukaan silti niissäkin olevat tavarat lasketaan ihan kuten kaikki muutkin tavarat, sillä samalla logiikalla jos olisin koditon, ei olisi tavaroita joita voisi huvikseen laskeskella, eli olisiko koti kokonaisuutena sitten “yksi”? Mitä tulee tavaran määrään, en usko että on olemassa yhtä ainoaa autuuden numeroa, ja sellaiseen pyrkiminen voi kuriositeettina olla ihan hauskaa, mutta väitän että elämän mukavuus ja käytännöllisyys ottaisivat osumaa siinä kohti.
Aikasemmin olen muuttanut tyylillä kamat kasaan ja menoksi. Nyt tuo tapa luetteloida kaikki johtui vain siitä varastoinnista, koska en muuttanut omaan kämppään vaan toisten nurkkiin, eikä sinne voinut koko omaa tavarakasaa viedä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä luettelointi ja numerointi helpotti myös purkua sitten kun oma kämppä löytyi ja sain kaikki tavarani sinne.
Jotenkin minusta tuo tavaran vähentäminen ja kaiken maailman konmaritukset on väärin. Siis vähentää tavaraa vähentämisen halusta (erittäin hyvä tietysti jos tavaran saa kiertoon). Enemmän minusta pitäisi kiinnittää huomiota tavarahankintoihin. Shoppaamisella saa mielelleen tyydytytystä, mutta harkitsevalla shoppaamisella sitä saa enemmän, koska jokainen tavara on haluttu tai tarvittu eikä sitä tarvi ikinä konmarittaa. Olen viime aikoina hankkinut huonekaluja käytettyinä ja laittanut myös korvattavia huonekaluja kiertoon. Siitä tulee tosi hyvä mieli! Tässä hyvä puoli on, että ei tee mieli hankkia kertakäyttöhuonekaluja. Kaikki hankkimani mööpelit ovat mäntyä, joka kestää. Ja kestää. Ja kestää.
Tietenkin kaikki lähtee havainnosta että voisi toimia fiksumminkin, ja siitä looginen ensimmäinen askel on muuttaa omaa ostokäyttäytymistä harkitumpaan suuntaan. joka tapauksessa, suurimalla osalla ihmisistä tämä ahaa-elämys ei tapahdu kohdussa, joten maallista omaisuutta on jo ehtinyt kertymään ja sitä on järkevän elämän kannalta käyttämättömänä nurkissa aivan liikaa. Saattaa olla hiukan yllättävää, mutta en ole Konmarituksen suuri fani, sillä mielestäni järkevä ihminen osaa ilman kirjaakin kertoa mikä on itselle tärkeää ja hyödyllistä omaisuutta, vaikak kirja saattaakin herättää katsomaan paikoista joista ei ole ennen tullut ajatelleeksikaan. Inhoan tavaran poisheittämistä vain pois heittämisen ilosta, ja esim. itse olen päässyt suurimmasta osasta rojuani eroon mm. kirpputoreilla ja kierrättämällä.
Eli ehkä pienen potentiaalisen väärinkäsitykseni oikaisemiseksi, filosofiani on lähinnä “Elä vähemmällä, jätä ostamatta mitä et todella tarvitse, kun on pakko ostaa: osta on niin laaadukasta että se kestää maailman tappiin ja kierrätä niin paljon kuin mahdollista.”
En usko, että löytäisin itsestäni sitä pitkäjänteisyyttä, että laskisin jokaisen kotini esineen. 😀
Vahva suositus kuitenkin Tavarataivas-dokumentille! Laittaa todellakin ajattelemaan eri tavaroiden tärkeyttä ihan eri tavalla.
Ootan jo innolla että pääsen sen dokkarin pariin näin viikonloppuna 🙂
En usko, että löytäisin itsestäni sitä pitkäjänteisyyttä, että laskisin jokaisen kotini esineen. 😀
Vahva suositus kuitenkin Tavarataivas-dokumentille! Laittaa todellakin ajattelemaan eri tavaroiden tärkeyttä ihan eri tavalla.
Ootan jo innolla että pääsen sen dokkarin pariin näin viikonloppuna 🙂
En ole itse laskeskellut kotona olevia tavaroita – johtuen pääosin siitä että niitä on niin paljon 😀 Tavoitteena on kyllä karsia niin paljon että jossain kohti laskeminen ei olisi mikään mahdoton idea. Mutta hurjalta kuulostaa tuo jenkkien tavaramäärä!
Itsekin ajattelin usein tavaroiden laskemisesta kuullessani, että ihan kiva idea, mutta toivotonta koska niitä on niin paljon, mutta toisaalta kun eränä iltana otin kynän ja vihkon ja aloitin istumalla kirjahyllyn eteen hämmästyin miten helppoa se sittenkin oli. Toisaalta lapsuudenkodissani en edes yrittäisi vastaavaa sessiota, sillä olen varma että jokaisen yksittäisen tavaran läpikäyminen olisi vain uuvuttava reilun viikonlopun kestoinen päänsärkyprojekti.
Toisaalta juurikin ehkä, että ei sillä tarkalla määrällä ole niin väliä, vaan lähinnä sillä että kaikki on oikeasti joko tarpeellista tai itselle tärkeää 🙂
En ole itse laskeskellut kotona olevia tavaroita – johtuen pääosin siitä että niitä on niin paljon 😀 Tavoitteena on kyllä karsia niin paljon että jossain kohti laskeminen ei olisi mikään mahdoton idea. Mutta hurjalta kuulostaa tuo jenkkien tavaramäärä!
Itsekin ajattelin usein tavaroiden laskemisesta kuullessani, että ihan kiva idea, mutta toivotonta koska niitä on niin paljon, mutta toisaalta kun eränä iltana otin kynän ja vihkon ja aloitin istumalla kirjahyllyn eteen hämmästyin miten helppoa se sittenkin oli. Toisaalta lapsuudenkodissani en edes yrittäisi vastaavaa sessiota, sillä olen varma että jokaisen yksittäisen tavaran läpikäyminen olisi vain uuvuttava reilun viikonlopun kestoinen päänsärkyprojekti.
Toisaalta juurikin ehkä, että ei sillä tarkalla määrällä ole niin väliä, vaan lähinnä sillä että kaikki on oikeasti joko tarpeellista tai itselle tärkeää 🙂
Jossain vaiheessa englanninkielisissä minimalismi-blogeissa oli valtavirtaa tehdä listoja sadasta esineestä, joilla pitäisi pärjätä. Ajatus tuntui minusta niin romanttiselta, että puuhailin pitkään listoja omasta “satasestani”. Ideaa oli vielä jalostettu niin, että perheessä jokaisella sai olla oma satasensa ja lisäksi vielä yhteinen satanen keittiövälineistä tms. Aika pian huomasin kuitenkin, että a) vaatteet lohkaisivat suuren osan omasta satasestani ja b) mallilistoissakin oli sorruttu huijaamaan ja luokiteltu esimerkiksi “hygieniatarvikkeet” yhdeksi esineeksi. Toinen vastaavanlainen minimalismihaaste oli muotoa “pakkaa matkalaukkuun tärkeimmät esineesi, heitä pois kaikki, mikä ei mahdu tuohon yhteen laukkuun”. Jos asuisin yksin ja olisin vähemmän kirjarohmu, olisin saattanut sortua kokeilemaan moista 😀
Laskin taannoin omaksi vaatemääräkseni 45, ei sis. kenkiä, ulkovaatteita, alusvaatteita, treenivaatteita eikä yövaatteita. Eli todellinen luku lienee lähempänä sitä sataa. Koko tavaramäärän laskeminen on vielä toistaiseksi ihan mahdoton homma, varsinkin, kun eron tekeminen omine ja yhteisten tavaroiden välillä on vaikeaa.
Josksu itsekin lueskelin noita listoja ja ne todella kuulostivat järkeviltä ja tosi suloisilta, mutta toisaalta kun alkaa soveltamaan niitä todelliseen elämään, siinä jo neljän henkeä ruokkiva astiasto ja enemmän kuin yhdet alusvaatteet veisivät jo leijonasosan omasta tavaramäärästä joka tarvitaan normaaliin elämääni.
Tuo huijaaminen on muuten hauska ilmiö johon olen itsekin törmännyt noissa listoissa! Etenkin hygieniatarvikkeiden kohdalla, on jotenkin hulvatonta miten muutaman voiteen, suihkutuotteet, hampaidenhoitotarvikkeet, meikit, kynsisakset, etc voisi laskea samaan, koska toisaalta jos sitten samalla hamsteroi 4 identtisen väristä kynsilakkaa skuten allekirjoittanut, sehän on sillä luokituksella vielä “ihan sääntöjen sisällä” 😀
Itse laskin mukaan lukuun kaikki omat ja yhteiset tavarat, ainoastaan jättäen toistaiseksi vielä omat vaatteet ja poikaystävän tavarat ulos laskuista, mutta koska toinen puolisko ei ole yhtä suuri hamsteri kuin minä, varmaan vaatteiden ja hänenkin tavaroidensa jälkeen oltaisiin vielä jossain tuhannen kieppeillä.
Jossain vaiheessa englanninkielisissä minimalismi-blogeissa oli valtavirtaa tehdä listoja sadasta esineestä, joilla pitäisi pärjätä. Ajatus tuntui minusta niin romanttiselta, että puuhailin pitkään listoja omasta “satasestani”. Ideaa oli vielä jalostettu niin, että perheessä jokaisella sai olla oma satasensa ja lisäksi vielä yhteinen satanen keittiövälineistä tms. Aika pian huomasin kuitenkin, että a) vaatteet lohkaisivat suuren osan omasta satasestani ja b) mallilistoissakin oli sorruttu huijaamaan ja luokiteltu esimerkiksi “hygieniatarvikkeet” yhdeksi esineeksi. Toinen vastaavanlainen minimalismihaaste oli muotoa “pakkaa matkalaukkuun tärkeimmät esineesi, heitä pois kaikki, mikä ei mahdu tuohon yhteen laukkuun”. Jos asuisin yksin ja olisin vähemmän kirjarohmu, olisin saattanut sortua kokeilemaan moista 😀
Laskin taannoin omaksi vaatemääräkseni 45, ei sis. kenkiä, ulkovaatteita, alusvaatteita, treenivaatteita eikä yövaatteita. Eli todellinen luku lienee lähempänä sitä sataa. Koko tavaramäärän laskeminen on vielä toistaiseksi ihan mahdoton homma, varsinkin, kun eron tekeminen omine ja yhteisten tavaroiden välillä on vaikeaa.
Josksu itsekin lueskelin noita listoja ja ne todella kuulostivat järkeviltä ja tosi suloisilta, mutta toisaalta kun alkaa soveltamaan niitä todelliseen elämään, siinä jo neljän henkeä ruokkiva astiasto ja enemmän kuin yhdet alusvaatteet veisivät jo leijonasosan omasta tavaramäärästä joka tarvitaan normaaliin elämääni.
Tuo huijaaminen on muuten hauska ilmiö johon olen itsekin törmännyt noissa listoissa! Etenkin hygieniatarvikkeiden kohdalla, on jotenkin hulvatonta miten muutaman voiteen, suihkutuotteet, hampaidenhoitotarvikkeet, meikit, kynsisakset, etc voisi laskea samaan, koska toisaalta jos sitten samalla hamsteroi 4 identtisen väristä kynsilakkaa skuten allekirjoittanut, sehän on sillä luokituksella vielä “ihan sääntöjen sisällä” 😀
Itse laskin mukaan lukuun kaikki omat ja yhteiset tavarat, ainoastaan jättäen toistaiseksi vielä omat vaatteet ja poikaystävän tavarat ulos laskuista, mutta koska toinen puolisko ei ole yhtä suuri hamsteri kuin minä, varmaan vaatteiden ja hänenkin tavaroidensa jälkeen oltaisiin vielä jossain tuhannen kieppeillä.
Kommentti on aivan avaruudesta, mutta… eihän tuo eka kuva voi olla Banksy? Vai voiko? Joku signeeraa omansa Banksyksi?
Ja Tavarataivaan nähneenä voin suositella!
Pohdin ihan samaa, jotenkin kuva ei ainakaan mielestäni ole aiheen puolesta erityisen Banksymäinen, Pienen googlettelun tuloksena allekirjoituksen alla sijaitseva nörtti-siili, joka esiintyy usein eestiläisen muraalitaiteilijan Edward von Lõnguksen töissä viittaisi että asialla saattaisi sittenkin olla oman kylän poika 🙂
Kuulostaa uskottavalta, tuo oman kylän poika. Banksy Tallinnassa… nooh… miksei… mutta piirrosjälki ei vaikuta Banksyltä.
Kommentti on aivan avaruudesta, mutta… eihän tuo eka kuva voi olla Banksy? Vai voiko? Joku signeeraa omansa Banksyksi?
Ja Tavarataivaan nähneenä voin suositella!
Pohdin ihan samaa, jotenkin kuva ei ainakaan mielestäni ole aiheen puolesta erityisen Banksymäinen, Pienen googlettelun tuloksena allekirjoituksen alla sijaitseva nörtti-siili, joka esiintyy usein eestiläisen muraalitaiteilijan Edward von Lõnguksen töissä viittaisi että asialla saattaisi sittenkin olla oman kylän poika 🙂
Kuulostaa uskottavalta, tuo oman kylän poika. Banksy Tallinnassa… nooh… miksei… mutta piirrosjälki ei vaikuta Banksyltä.
Me myimme kotimme syksyllä ja tulin silloin listanneeksi kaikki tavaramme. Aika samoissa luvuissa mennään: meillä on kahdella ihmisellä noin tuhat tavaraa. Olen laskenut, että 100 henkilökohtaista ja 100 puolison kanssa yhteistä riittäisi eli noin 300 yhteensä. Helppo olisi siis karsia, varsinkin kun noin 3/4 on kirjoja tai levyjä. Käytän kuitenkin pikkuhiljaa loppuun ja esim. kirjat lähtee sitä myöten kun ne tulee luetuiksi. Tärkeämpää on se, ettei sisään kanna uutta muuta kuin todelliseen tarpeeseen.
Levyistä luovuin joskus pidemmän aikaa sitten, mutta kirjat ovat olleet oma haasteeni. Yleensä noin kerran vuodessa hankkiudun eroon niistä kirjoista jotka luin ja joista en pitänyt, tai sitten niistä joita en enää ole edes kiinnostunut lukemaan. Kuitenkin etenkin muuttojen yhteydessä ihmettelen etteivät kirjalaatikot ole aiheuttaneet kenellekään vielä vakavampaa selkävammaa siirtelyn yhteydessä. Jotenkin omistettujen kirjojen määräkin tuntuu aaltoilevan, koska niihin en halua soveltaa yhtä systemaattista “yksi sisään, yksi ulos”-logiikkaa kuin moniin muihin esineisiin.
Törmäsin tähän keskusteluun vasta nyt. Aloiin eilen heittämään tavaraa pois ja pääsin jo melkein tuhanteen. Keskeisiin havainton oli kuitenkin laskemisen vaikeus “pelisääntöjen” puutteesta johtuen. Annan esimerkkejä
1. Heitin pois Paketin missä oli 50 tulitikkurasiaa. Onko silloin määrä:
a. 1 paketi
b. 50 tulitikkurasiaa vai
c. 5000 tulitikkua
2. Heitän pois perinteisen korttipakan. Oliko tavaroita
a. Yksi korttipakka
b. 52 korttia
3. Heitän pois lasten vanhan Pokemon korttikokoeiman
a. Yksi kokoelma
b. 300 korttia
4. Heitän pois shakkilaudan nappuloineen, oliko siinä
a. Yksi shakkipei
b. 64 nappulaa ja yksi lauta
5. Heitän pois 10 vuoden Aku Ankat
a. Yksi Aku Ankka kokoelma
b. 10 vuosikertaa
c. 520 Aku Ankkaa
Yksi tapa katsoa tätä on tosiaan esineen pienimmällä tarkkuudella, toinen on katsoa toimivaa kokonaisuutta – esim shakkipeliä tai korttipakkaa. Ne myös ostetaan kokonaisina. Vaikeampia ovat vaikkaoa Pokemon kortit, joita ostetaan 5 kappaleen pakkauksissa mutta sitten ne muodostavat kokonaisuuden.
Oma rivini yllä oli C (paketillinen tulitikkuaskeja), A (korttipakka), A (Pokemon korttikokeoelma), A Shakkipeli, C 520 AKu Ankkaa. Mutta veikkaan, että 300,000 esineen talossa jokainen shakkinappula, pelikortti, autotallin ruuvilaatikon ruuvi jne lasketaan omaksi esineekseen.