Alkuvuosi on ollut iso sekametelisoppa ja totuttelua useampaan elämänmuutokseen kerralla. Päivät, viikot ja voisi jopa melkein sanoa että vuodenvaihteen jälkeiset kuukaudet ovat kuluneet keikkatöitä tehdessä, vakitöitä hakiessa, rempatessa, muuttaessa, gradua kirjoittaessa (sain sen viimein tuomittua valmiiksi alkuviikosta, halleluja), elämän uusia järjestelyjä taivastellessa, Suomen ja Tallinnan väliä ravatessa, sekä puhtaasti ihmetellessä että pitäisi olla melkoinen fakiiri että tämän säätämisen pääsisi läpi täysin stressaamatta. Muuton myötä myös ilmastosyyllisyys on ollut kuvioissa.
Muutto Tallinnasta Helsinkiin
Virallinen osoitteeni on viimein vaihtunut viiden vuoden jälkeen Tallinnasta Helsingiksi, ja se jos mikä on erikoista. Vaikka sitä olisi sydämessään kuinka suomalainen ja muualla ollessaan muistelisi kuinka jotkut asiat on Suomessa niin hyvin ja toiset taas niin huonosti, maailma kulkee aika ronskisti eteenpäin muutamassa vuodessa ja on yllättävän iso kulttuurishokki tulla heitetyksi keskelle muuttunutta maailmaa joka ei vastaa omia muistikuvia, joko siitä syystä että kotimaa on muuttunut välissä tai sitä on itse kasvanut ihmisenä, tai ehkä hiukan molempia.
Olen ollut uudelleen ja uudelleen hämmästynyt ruokakaupassa, ratikassa, ja taloyhtiön roskiksilla “ihan ihme ratkaisuista” ja vaan kadulla kulkiessakin ollut puhtaan häkeltynyt kun porukka puhuukin Suomea. Ainakin vielä toistaiseksi suunnittelen jokaisen repliikkini kaupan myyjälle etukäteen viroksi. Käyn koko keskustelun päässäni läpi ennen kuin uskallan lähestyä myyjä kysymyksineni, ja jään joka kerta pikkuhetkeksi lukkoon kun minua puhutellaankin suomeksi ja pitäisi nopeasti keksiä mitä olinkaan oikein kysymässä. Veikkaan että sopeutuminen vie ehkä parisen kuukautta, vaikka se saisi puolestani toki tapahtua vikkelämminkin.
Koulun osalta luennot ovat lopullisesti ohi, eikä mitään tehtävää enää ole ennen virallista valmistumispäivää. Edeltävät pari kuukautta selkeä viikkorytmi on huutanut poissaolollaan. Olen tehnyt yleensä joka päivä jonkun verran jotain “fiksua”, mutta se on määräytynyt ihan sen mukaan onko juuri tänään auennut joku uusi kivan oloinen työpaikkahaku, onko keikkatöitä tiedossa tälle päivälle vai painaako gradun deadline päälle.
Muuttoon liittyen puolestaan en ole vielä ehtinyt keksimään kaikelle paikkoja tai tekemään pieniä viimeistelyjuttuja, eikä minulla esimerkiksi toistaiseksi ole vielä hajuakaan mistä löydän perusasioita aina hiuslenkeistä kyniin. -Ne löytyvät sieltä jostain romun keskeltä, jota en ole vielä ehtinyt kahlaamaan läpi. Tämä hitaasti saa minut kyseenalaistamaan onko omistamallani rojun määrällä mitään tekemistä minimalismin kanssa.
Vuoden alkuun on myös tietenkin mahtunut paljon kaikkea ihan kivaakin: olen saanut viettää paljon enemmän aikaa perheeni ja läheisteni kanssa kuin minulla olisi koskaan normaalisti ollut mahdollisuutta, olen saanut kahlata läpi kirppareita ja tehdä löytöjä, seikkailla Riikassa, harrastaa turismia Helsingissä, olla onnellinen Tallinnassa, ja uusi eka “aikuisten” duunikin vaikuttaisi olevan virallisia paperitöitä vaille plakkarissa. Kaikesta pyörityksestä huolimatta olen ollut vaan todella iloinen, että elämä todellakin kulkee eteenpäin, vaikka väsyneinä hetkinä se ei aina siltä ole tuntunut.
Ilmastosyyllisyys vai olen-laiska-bloggaaja-syyllisyys?
Blogi on jäänyt tarkoituksella hiukan sivualalle, sillä olen jotenkin taputellut itseäni selkään ajatuksella ”Älä stressaa blogista, sen on tarkoitus olla hauskaa ja mukava harrastus, eikä sitä että hampaat irvessä koittaa saada jotain aikaiseksi deadlineen mennessä, samalla kun koko elämä on pienen kaaoksen kourissa. Blogia ehtii vielä kirjoittamaan pitkät pätkät ja paljon tämän hetkistä tiuhempaan kun elämään löytyy edes jonkun näköinen uusi rytmi, ja siirtymävaihe on hoidettu pois alta.”
Tietenkin samalla kun blogi on elänyt hiukan hiljaisempaa elämää, olen tavannut itseni kokemasta pientä ekosyyllisyyttä jutuista joiden suhteen olisin voinut antaa itseni ottaa ehkä hiukan rennommin. Muutto/remppa-projektiin liittyen en vaan inhimillisesti löytänyt suurinta osaa huonekaluista käytettyinä, ehdoilla “omaa silmää miellyttäviä ja budjettiin sopivia”(en Tallinnassa omistanut ainoatakaan huonekalua suunnilleen keittiöjakkaraa lukuunottamatta), söin projektin aikana vaikka kuinka monet IKEAn lihapullat vegemmistä tavoitteistani huolimatta, enkä juurikaan lajitellut remonttiroskia, koska se olisi ollut tuntikausien homma siinä ryönämeressä kahlatessa, kun prioriteetti oli päästä muuttamaan sisään asap. Itsekritiikki on helppo laji. Hankalampaa, mutta fiksumpaa olisi kohdella itseään kuten kohtelee kaikkia muitakin: Olla vähän armollisempi ja tiedostaa, että tärkeintä on että sen suurimman osan ajasta yrittää, ja aina ei vaan olosuhteiden takia kykene venymän vaikka haluaisikin.
Blogi vietti tässä välissä myöskin 1-vuotis synttäreitään, enkä sitäkään oikein ehtinyt juhlistaa mitenkään. Toisaalta ehkä blogihommailuunkin pätee uskomus siitä, että pitkäjänteinen asian parissa vietetty aika josta jää hyvä mieli on lopulta tärkeämpää kuin näyttävät juhlallisuudet. Myöskin näin maaliskuussa päivityksen alkua väkerrellessä hämmästyin uudistuksesta vaikka olinkin siitä etukäteen tietoinen ja hyvin tiedotettu, mutta silti se yllätti, että ainakin toistaiseksi Lily on vielä hiukan sikin sokin, WordPress oli itselleni täysin vieras alusta, ja blogien seuraaminen Lilyn sisällä taitaa vielä toistaiseksi olla mahdotonta.
Kevät kuitenkin tekee hitaasti tuloaan, ja pikkuhiljaa elämä tasoittuu, uudistunut Lily käy tutummaksi ja ainakin tulevista vaaleista varmasti ainakin riittää etukäteen kirjoitettavaa ja pohdiskelua.
Millaisen startin kevääsi on saanut? Ja miten olet vastaanottanut Lilyn blogialustan muutokset joko lukijana tai kirjoittajana? Kerro tuntosi kommenteissa 🙂
-Anna
Luitko jo?