Suomalaisen ekologinen jalanjälki on pienempi kuin virolaisen
Kirjoittaessani ylikulutuspäivästä reilu viikko sitten, törmäsin kiintoisaan tilastokaavioon Footprintnetwork.org:in verkkosivuilla. “Ekologinen jalanjälki” oli termi johon en ollut sellaisenaan törmännyt ja se jäi kiehtomaan. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa toiminnasta ympäristölle aiheutuvaa kokonaiskuormitusta, ei vain pelkkää hiilijalanjälkeä.
Kuvittelin aina, että asuinmaani Viron Suomeen verrattuna matala elintaso tarkottaisi liki suoraan ekologisempaa elämäntapaa. Logiikalla, että jos ei ole rahaa, ei tule pahemmin ostettuakaan kulutushyödykkeitä jotka maksavat saman kuin Suomessakin. Etenkin kun huomioidaan, että Suomessa palkat ovat liki puolet korkeampia kuin Eestissä. Matala palkka jättää kuluttajalle vähemmän liikkumavaraa valintojensa kanssa.
Tästä syystä yllätyinkin kun yllä linkatun graafin mukaan Virolla on suurempi ekologinen jalanjälki kuin Suomella. Graafissa esitetty Suomea pienempi biokapasiteetti puolestaan on suoraa seurausta siitä, että siinä missä Suomi on metsien maa, Virosta löytyy paljon suomaata. Suo ei ole kovin helposti taloudellisesti hyödynnettävässä jos turismia ei lasketa. Tästä johtuen en ollut edes kovin kiinnostunut luvusta joka kertoi tasapainosta, joka oli laskettu kutakuinkin kaavalla biokapasiteetti miinus kulutus, vaan katsoin pelkkää kulutuksen määrää. Tämä kun huomioidaan, että Suomi on yksi maailman suurimman ekologisen jalanjäljen omaavista valtioista. Keskimääräinen tulotaso suhteessa kulutushyödykkeiden hintaan ei olekaan suoraan verrannollinen ekologisen jalanjäljen kokoon.
Mistä todennäköisistä syistä suomalaisen ekologinen jalanjälki on pienempi kuin virolaisen?
- Suomessa autoillaan paljon pitkien etäisyyksien vuoksi, mutta toisaalta Eestissä auto on statussymboli. On coolimpaa saapua Tallinnan keskustassa kilometrin matkan päähän paikalle omalla autolla kuin bussin tuomana. Jos auto omistetaan, sitä käytetään aivan kaikkeen. Myöskin siinä missä suomalainen panostaa rahansa kotiinsa ostamiseen, sijaintiin tai sisustukseen muodostaakseen tarinaa itsestään ja arvoistaan, Eestissä vastaava rahareikä on omasta olemuksesta viestivä on auto jolla ajetaan.
- Neuvostoaikana rakennetut betoniblokit eivät tuppaa olemaan myöskään kaikkein energiatehokkaimpia lämmöntuotannon suhteen. Muistan viettäneeni erään talven maksaen valtavaa sähkölaskua kylmyyttä paikkaamaan ostamani sähkölämmittimen jäljiltä. Eivätkä kaikki uudemmatkaan rakennukset ole ihan yhtä tehokkaita, sillä ainakin nykyinen 2009 rakennettu kotimme on jonkun tarinan mukaan rakennettu italialaisten piirrustusten mukaan, ja talvella kyllä vetää ja kunnolla, eikä eristäminen selkeästikään ole ihan yhtä iso juttu kuin Suomessa.
- Vähän samoin kuin autoilunkin kanssa; Mitä useammin pystyy lentämään ulkomaille arkea pakoon on myös tavoiteltavan arvoinen saavutus, josta kehaista naapurille. Instagram kuvat Mallorcalta tai Berliinistä ovat kuumaa sosiaalista valuuttaa, ja luonnollisesti mitä useammin niitä on, sitä parempi. Suomalaisetkin matkustelevat paljon, mutta jotenkin olen ollut havaitsevinani virolaisten tuttavieni elävän matkustamisesta. Luonnollisesti tekee hyvää nähdä maailmaa myös oman välittömän elämänpiirin ulkopuolelta, mutta toisaalta lentäminen tuottaa aina päästöjä.
- Yleisestä kuvitelmasta huolimatta Virosta jotenkin poikkeuksellisen kasvissyönti-ystävällisenä maana, kyllä se tosimies valitsee makkaran täälläkin ihan siinä missä Suomessakin. Lihaprosentti on herkullisuuden mittari normaalissa ruokapöydässä. Etenkin porsasta kuluu reippaissa määrin ja kasvissyönti on jotain viherpiipertäjien puuhasteluja tai uusi trendikäs painonpudotuskeino naisille. Vege-trendiin lähtevät mukaan lähinnä pääkaupungin ravintolat.
- Ja tietenkin vielä viimeinen suuri osatekijä, eli kerskakulutus. Ehkä kyse on maan kohtuullisen köyhästä lähihistoriasta. Nyt kansa ostaa sen mitä ei aiemmin ollut tarjolla, ja käynnissä on kulutusjuhla joka on kuin uudenvuodenaatto vuonna 1999 (itsehän en toki tiedä noista juhlista mitään, hyvä kun olin päässyt vaipoista tuohon mennessä). Koska luonnollisesti jokainen nainenhan tarvitsee jokaiseen fiilikseen maan ja taivaan väliltä eri sävyisiä laukkuja, kenkiä ja mekkoja. Kyse on perustavanlaatuisesta itseilmaisusta. Ja tietenkin mitä laajempi esiteltävien vaatekappaleiden määrä, sitä paremmin henkilö ilmaisee itseään. Tai ainakin statustaan hyvinvoivana, ahkerasti työskentelevänä, ja itsestään huolehtivana keskiluokan edustajana. Suomalainen media aina välillä kirjoittaa siitä kuinka suomalaiset ovat muka huonosti pukeutuneita, ja kuinka naapurimaissa osataan pukeutua paremmin ja ostetaankin huomattavasti enemmän vaatteita. -En silti näe ostettujen vaatteiden määrää hyvin pukeutumisen määritelmänä. Sitä paitsi tyyliä ei voi ostaa, joskin erilaisia makuja ja mieltymyksiä on toki joka lähtöön.
Autoilu ja kulutushysteria tietenkin jakavat mielipiteitä myös eestiläisten keskuudessa. Kuitenkin hiukan ulkopuolisena katsoessa sitä silti on helpommin asemassa jossa havaitsee eroja omaan kotimaahan ja tapoihin toimia. Uskon että ajan kanssa tilanne etenkin “kuin viimeistä päivää” kulutusjuhlien kanssa rauhoittuu. Sitten kun ajallaan muuttuu itsestäänselvyydeksi että tavara ei lopu ostamalla. Veikkaan että siihen menee ainakin vielä vähintään kymmenen vuotta. Ja toisaalta mitä tulee autoihin, olen iloinen siitä miten aktiivisesti Tallinnan kaupunki tukee sekä julkista liikennettä että sähköautoilua vaihtoehdoiksi yksityisautoilulle. Tähän liittyen vinkkinä, jos satut ajamaan sähköautoa, saat täällä kannustustoimina ihan vapaasti suhata bussikaistalla.
Kulutuskäyttäytyminen ei muutu missään päin maailmaa yön yli nukkuessa. Kuitenkin ajan kanssa toivon näkeväni, että miehisyyden mittarina kilpaistaisiin ennen pitkää edes sillä että kenellä on Teslan uusin malli suurimman ja uusimman bensahörpön maasturin sijaan. Lisäksi pientä positiivista liikehdintää on myös aistittavissa vaateteollisuuden puolellakin, sillä markkinoille on tullut yhä enemmän ylijäämäkankaasta tehtyjä Virossa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita. Ja ainakin toistaiseksi Tallinna ainakin toimii vielä vegaaniruokaa hifistelevälle suomalaiselle uusien kulinarististen kokemusten mekkana ainakin Vegan Restoran V:n ja Von Krahli Aedin toimesta, joskin supermarkettitarjonnan kattavuus on vielä kaukana perus Prismasta Etelä-Suomessa. Kaikki aikanaan.
Tähän loppuun vinkkaisin vielä, että saman järjestön, Foot print networkin verkkosivuilla on myös laskuri, jota kautta pääsee laskemaan oman elämisensä ylikulutuspäivän ja selvittämään menestyykö omilla toimillaan paremmin vai huonommin kuin kotimaa keskimäärin, jossa ylikulutuspäivä suhisi ohi jo 11.04.2018. Kerro kommenteissa mihin kohti vuotta sinun ylikulutuspäiväsi asettuu. 🙂
-Anna
________________
Luitko jo?
Rehellistä kasvisruokaa Tallinnassa
En mennyt tekemään testiä, koska sinne piti kirjautua. Tein aikaisemmin jonkun kulutus/hiilijalanjälki/tms-laskurin, jonka mukaan mulla on pienenmpi hiilijalanjälki (tai joku muu jälki, mikähän se oli) kuin suomalaisilla keskimäärin. VAIKKA mulla on vanha auto ja VAIKKA käyn sillä kesämökillä. Jalanjälkeä pienensi ehdottomasti se, että viimeksi olen lentänyt lomamatkalle vuonna 2013 Islantiin ja laskelma tehtiin edellisen vuoden perusteella.
Islannissa kuulinkin mielenkiintoisen jutun autoista. Siellä kaikilla on (katu)maasturi, koska “olemmehan Islannissa”. Oikeaa maasturia tarvii, jos Islannissa lähtee seikkailemaan kaupunkien ulkopuolelle, mutta harvempi paikallisista lähtee ja katumaasturi on maastossa oikeasti vähän köpö. Niille kävis ihan hyvin joku pikkuinen Ford Ka, mutta kun ollaan Islannissa, niin pitää olla (katu)maasturi! Ehkä typerin kuulemani perustelu ikinä. Viro tulee hyvänä kakkosena 😀
Islannissahan lämmitetään kaikki maalämmöllä ja kuvittelisin, että vaikka sitä ei tarvi säästellä, niin talot ovat tiiviitä ja hyvin eristettyjä. Ei siellä ainakaan vetänyt. Mistä tulikin mieleeni taannoinen EU:n energiansäästökampanja, jonka mukaan KAIKKIEN maiden pitäisi vähentää mm. lämmitykseen kuluvaa energiaa muistaakseni 10 %:lla. Jossain Espanjassa tämä on helppoa, tilkitsee vain ikkunat, mutta Suomea kohtaa tämä määritelmä oli todella epäreilu, koska täällä on jo valmiiksi hyvin kylmien talvien takia tiiviit ja hyvin eristetyt talot. Itse en ota tästä stressiä, kunhan ei vedä, elo on mukavaa ja sähköä kuluu kohtuullisesti. Laitatin tosin viime vuonna lisäeristettä välikatolle ja mielestäni tämä kuvaa yleisemminkin suomalaista talonpitoa: niistä pidetään huolta ja kunnostetaan.
Sama pätee kohdallani myös autoon: ajan sillä kunnes se pitää romuttaa. Uuden auton valmistaminen kuluttaa merkittävästi energiaa, joten minusta on fiksumpaa ajaa tuolla vanhalla autolla, joka on mielestäni ihana ja vastaa tarpeitani ja korjata sitä tarpeen niin vaatiessa kuin ostaa uusi. Kun remontti alkaa maksaa saman verran kuin vastaava auto ostettuna, vien auton romuttamoon ja ostan sitten taas uudemman.
Ehkä minun pitäisi aloittaa blogi, jossa kommentoin vain muiden postauksia. Tuota asiaa näyttää mulla olevan aika paljon.
Ihana lukea kommentteja joihin on paneuduttu ja joissa on pohdiskeltu aihepiiriä syvällisemmin 🙂
Enpä tiennytkään islantilaisten katumaasturihulluudesta 😀 Jotenkin hauska ajatus kun miettii, että tosiaanhan suurin osa ihmisistä ajaa ihan teitä käyttäen ja tosiaan katumasturista ei ole suurempaa riemua off-road ajosta. Tulee itseasiassa mieleen The Grand Tourin, Top Gearin seuraajan kauden 2 jakso 10, jossa testattiin katumaastureiden maasturiominaisuuksia Kanadan luonnossa, ja kuten voi arvata lopputulos oli surullisen koominen.
Tosiaan tuo 10% leikkaus energiatehokkuudessa on jotenkin erikoinen ja aika epäreilu, sillä pohjoisemmassa talot on jo lähtökohtaisesti rakennettu energiatehokkaammiksi kylmien talvien vuoksi. Toisaalta ehkä juurikin myös tuo mitä mainitsit erilaisesta kulttuurista rakennuksen ylläpidossa pitä myös paikkansa. Ehkä se johtuu siitä, että kylmässä ja kosteassa huonosti pidetty talo lahoaa aloilleen hyvinkin nopeasti ja muodostuu terveysriskiksi, joten on suurempi kannustin oikeasti huolehtia talon kunnosta.
Olen samaa mieltä autoista kanssasi, uuden auton valmsitaminen on todella energiaa ja materiaaleja vievä prosessi, jolloin on ilmaston kannalta nähdäkseni ystävällisempää todella ajaa vanhat oikeasti loppuun ennen uudempiin siirtymistä. Totta kai siten siirtymä esim. sähköautoihin on hitaampi, mutta toisaalta koska ainakin tositaiseksi kyseinen siirtymävaikuttaa tapahtuvan väistämättä ennen pitkää, mikä on tietysti kiva asia, en näe mitään syytä haaskata vanhempia autoja ja puolivahingossa oikeastaan toimia hiukan tarkoitusperiään vastaan.