28 + 1 vinkkiä kodin tavarakaaoksen kesyttämiseen
Minimalistisemman elämäntavan tavoittelussa yleensä henkisen puolen lisäksi, olennainen osa on turhasta materiasta luopuminen. Miksi? -Kun kuljen kotona, en halua, että esineet ympärilläni muistuttavat minua ostoksista joita kadun. Esimerkiksi pari vuotta sitten ostohimoissani hamstraamaan käsilaukku joka ei ole arjessani käyttökelpoinen, eikä juhlassakaan tyyliseni, eikä edes sisustuselementtinä toimiva.
Tämän lisäksi haluan, että ympärilläni ei ole “visuaalista taustakohinaa” joka vie keskittymiskykyäni pois niistä asioista joita olen parhaillaan tekemässä. Sen vuoksi kaiken tarpeellisen pikkusälän olen piilottanut kaappeihin ja laatikoihin, ja turhasta hankkiutunut eroon.
En myöskään tahdo maksaa tarpeettoman korkeaa vuokraa vain että asunnossani olisi tarpeeksi neliöitä säilyttämään tavaroita, jotka ovat omalla tavallaan ihan kivoja ja ok, mutta joita en käytä edes kuukausittaisella tasolla.
Tavaran omistamisen yksi suuri ongelma ja huono puoli on myös se, että on yhden tekevää onko kyseessä puinen tai muovinen tiskiharja josta puhutaan, siitä on ostopäätöksen jälkeen vastuussa. Tavara vaatii ylläpitoa elinkaarensa aikana, mutta vastuu tavarasta ei edes lopu siihen hetkeen kun toteaa, ettei siitä enää tule kalua.
Sitten mitenkäs se ekologisuus? Itseäni inhottaa ajatus heittää pois mitään käyttökelpoista. Melkein puolet projektista itselleni on ollut joko yrittää myydä tavaroita Facebookin kirppareilla ja eestiläisessä Huuto.netin vastineessa Okidoki.ee:ssä. Seuraava vaihe on ollut lahjoittaa tavaroita kenelle tahansa joka tulee noutamaan, sekä kavereille ja perheelle joilla olisi kyseisille tavaroille tarvetta.
Loput käyttökelpoiset tavarat olen kiikuttanut kierrätyskeskukseen tai UFFin kierrätyslaatikkoihin, ja lopulta tavarat joilla ei enää ole käyttöarvoa, ole yrittänyt lajitella kunnallisiin kierrätyspönttöihin. Todellista sekajätettä on jäänyt jäljelle kiitettävän vähän, vaikkakaan siltäkään en ole valitettavasti välttynyt. Mutta toisaalta sen kohdalla olen yrittänyt ajatella, että olen sentään tehnyt parhaani ekologisen näkökulman toteuttamisessa, ja minkä ihmeen takia edes säilytän kodissani kierrätyskelvotonta esinettä, joka on käytännössä sekajätettä.
Kun omaa kotia katsoo ensimmäisiä kertoja (ja vielä oikeastaan toista ja kolmattakin), sitä aina pohtii mistä sitä sitten muka aloittaisi, koska tavarapaljouteen on tottunut. Sitä varten kirjailin suuntaa antavan listan asioista, joista olen itse hankkiutunut eroon, helpottamaan aloittamisen ihmettelyä.
1. Vanhat lehdet jotka olet lukenut, tai jotka eivät enää vaan kiinnosta.
2. Kirjat joista et pitänyt tai jotka ostohetkellä olivat kiinnostavia, mutta eivät enää.
3. Vanhat CDt ja DVDt jos niille ei tule enää käyttöä edes mökillä tai autossa.
4. Oudot hyvin spesifiin tarkoitukseen luodut keittiöhärpäkkeet. Maidonvaahdottimet, avokadon kuutioijat, melonilusikat..
5. Laatikoiden pohjalla lymyilevä kokoelma vanhoja puhelimia.
6. Samanlainen kokelma vanhoja silmälaseja joissa opterit ovat nykyhetkeen verrattuna niin vinksallaan, että pelkkä vilkaisukin aiheuttaa päänsäryn.
7. Rikkinäiset tavarat jotka olet aikonut korjata viimeisen vuoden, mutta et ole saanut aikaiseksi.
8. Käsilaukut ja kengät jotka ovat valmistettu huonoista materiaaleista, jotka ovat epämukavia etkä koskaan käytä.
9. Lahjaksisaadut esineet joista et tykkää, mutta et ole aiemmin kehdannut hankkiutua eroonkaan
10. Useissa kodeissa on sälälaatikko, käy se läpi ja tutki mille tulee käyttöä ja mille ei, ja säilytettäville tavaroille anna oikeat omat paikat.
11. Vanhat alakoulun todistukset ja paperiset tiliotteet vuodelta 2006. Et tule tarvitsemaan niitä enää.
12. Rikkinäiset joulukoristeet ja vastaavat härpäkkeet joita ei tule käytettyä.
13. Oudot johdot joita on kertynyt, mutta et tiedä mistä ne ovat tulleet tai mihin niitä käytetään.
14. Käyttöohjeet ja muut manuaalit jos tuote on uudempi kuin 5 vuotta. Se löytyy kyllä aika varmasti netistäkin.
15. Vihkot joista on käytetty sivu tai pari. Joko ota vihkot oikeasti käyttöön, tai anna ne kiertoon.
16. Jää- tai kuivakaapin perälle jääneet tuotteet joissa päiväys meni jo 2015. Hups.
17. Vanhentuneet kosmetiikkatuoteet; kuivuneet kynsilakat, ripsivärit, väärän väriset meikkivoiteet..
18. Liikuntavälineet joita käytit kerran ostamisen jälkeen, neljä vuotta sitten tammikuun ensimmäisellä viikolla.
19. Isoilla “Masan putket ja remppa” -logoilla varustettu mainosroina tyyppinen setti, joka on vaan kulkeutunut kotiin vailla käyttötarkoitusta.
21. Tuotteiden pakkauslaatikot. Itselläni oli tapana hillota vanhojen puhelinten ja muiden elektroniikkatarvikkeiden nättejä pahvilaatikoita vaikka siinä ei ole mitään järkeä.
22. Harrastevälineet jotka hommasit innostuksissasi 3 vuotta sitten, muttet koskaan käytäkään.
23. Ylimääräiset maljakot. Itselläni on yleensä käytössä enintään kaksi kerralla. Harkitse montako todella tarvitset.
24. Lasten piirrustukset. On kiva, että säilössä on muutamia eri ikäkausien taidonnäytteitä, mutta jos alkaa säilyttämään joka ikisen Post it -lapulle taiteillun töherryksen, tila loppuu kesken yllättävän pian.
25. Vanhat lelut. Leluihin pätee vähän sama kuin piirrustuksiin. On kiva säilyttää pari rakkainta muistona, mutta täydestä lelulaatikosta kasarilta tai ysäriltä tuskin on hyötyä omille lapsille tulevaisuudessa, lelut muuttuvat aikojen kuluessa.
26. Turhat muoviesineet, jotka pystyt jokapäiväisessä elämässä korvaamaan kotona valmiina olemassaolevilla teräksestä, lasista tai puusta valmistetuilla vaihtoehdoilla.
27. Rikkinäiset astiat. Halkeilleet lasit, lautaset ja mukit ovat kohtuullisen riskialttiita jokaisella käyttökerralla. Saatko haavan, vai laukeaako tämä tänään käsiin. Vältä riski ja jätä jäljelle vain ehjät esineet.
28. Koriste-esineet. Jos koet halua säilyttää koriste-esineitä, pidä huoli että kyseiset esineet ovat itsellesi merkityksellisiä ja tuovat sinulle hyvää fiilistä. Ei kannata säilöä isoäidin vanhaa posliinikissojen armeijaa vain tavan vuoksi.
+ 1. Tämän lisäksi erilaiset pikkutavarat, kolikot, klemmarit, pussinsulkijat, huulirasvat, etc: laita ne oikeille paikoilleen seilaamasta.
Kerro kommenteissa mitä muuta olet vähentänyt kodistasi 🙂
-Anna
___________________
Luitko jo?
Meillä lähti muutamia kuukausia sitten koko omaisuus talosta paljastuneiden vaurioiden vuoksi ja menetimme suurimman osan irtaimistostamme omaisuudestamme. Nyt evakkoasunnossa on lahjoituksina saatu välttämättömin.
En olisi edellisessä elämässäni ikinä pystynyt raakkaamaan kaikkea turhaa, vaikka yritys joka syksy ja joulu ja kevät ja muu suusiivous kovasti olikin.
Nyt, kun on kokenut sen, miltä tuntuu säkittää kaatopaikalle kaikkea sellaistakin, minkä olit ajatellut säästää elämäsi loppuun asti, on saanut kyllä todella tehokkaan konmaritus-koulutuksen. Materia merkitsee paljon vähemmän. Varmaan ihan johtuen siitä, että on ollut pakko sopeutua tilanteeseen.
Anyway, tuo lista kaikesta turhasta on kyllä mainio. Otan siitä vinkkejä, jotta en enää haksahda samaan sälän hilloamiseen, kun tästä toivottavasti vielä tavallisemmaksi arki muuttuu.
Hyvää viikonloppua!
<3 Jantunen
https://tuuletuksiajantunen.blogspot.fi/
Ps. Itselleen tarpeetonta tavaraa, jos vain on ehjää ja käyttökelpoista, kannattaa kyllä tarjota esim. facen annetaan-palstoilla. Joillekin ne toisten turhakkeet voivat olla arjen pelastajia.
Tuollaiset on erittäin raskaita kokemuksia ja toivon että teille kuuluu nyt hyvää ja elämä hitaasti asettuu takaisin raiteilleen. Vaikka sitä koittaa aina ajatella, että materia on vain materiaa, ja yrittää karsia sitä, niin siitä huolimatta aika usein siihen silti jämähtää säilyttämään tarpeettomiakin asioita. Sitten etenkin tuollaisten kokemusten kohdatessa sitä joutuu pakostakin käsittelemään omaa suhdetta tavaraan aivan uudella tavalla.
Todella etenkin Facebookissa on onneksi antamiseen ja myymiseen sopivia kierrätyspalstoja jolloin käyttökelpoinen tavara löytää paljon helpommin uuden ottajan kuin ennen internetin kultakautta. 🙂
Kiitos paljon. Meillä on tosiaan vasta aluillaan prosessi, jotka tuppaavat kestämään vuosia. Elämä osaa yllättää, mutta onneksi se jatkuu <3
Ihan kätsy lista, mutta kohta 25 vanhoista leluista. Oma lapseni leikkii lähes täysin omilla vanhoilla leluillani. Näyttää kelpaavan. Samat klassikot näyttävät myös kaupoista löytyvän, vaikka uuttakin tullut tilalle. Vanhojen lelujeni lisäksi lapsi leikkii lahjoilla ja kirppislöydöillä 🙂
Itse en ajatellut kelpaamista, sillä olisihan se hurmaavaa todellakin saada välittää tiettyjä asioita sukupolvelta toiselle. Perusteluni kohdalle 25. on lähinnä se, että ellei heti kotoa muutettua ryhdy suunnittelemaan perheenlisäystä yleensä lelut tomuttuvat joko omissa tai vanhempien nurkissa useampia vuosia, jonka lisäksi on hyvä tarkistaa vanhempien muovisten ja maalattujen tuotteiden turvallisuus käytössä nykystandardien valossa. Esim. YLEllä oli valaiseva artikkeli aihepiiristä. Tämän lisäksi kuten kaiken muunkin, niin myös lelujen suhteen uskon, että kaikeka ei tarvitse tai kannata säästää, vaan vain ne rakkaimmat.
Lämpimiä leikkihetkiä teidän talouteen! 🙂
Se on kyllä jännä miten nurkkiin jää pyörimään täysin käyttökelvotonta rompetta ihan vaan sillä ajatuksella “no mutkun mä oon joskus maksanut tästä jotain niin en voi siksi heittää pois vaikken tarvitse edes tätä”… Siis just vaikka vanha kosmetiikka. Jos meikkivoide on vääränvärinen eikä sitä siksi tule käytettyä, niin mikä pakottava tarve on silti säilyttää sitä, vaikka olisi maksanut kuinka paljon? 😀 Näitä ajatuksia pyörittelen ajoittain omassa päässäni ja tästä inspiroituneena taidan käydä raivaamassa kosmetiikkakaappia…
Kosmetiikkakaappi on mukavan helppo paikka aloittaa, koska väärän värinen meikkivoide on hiukan kuin useita kokoja väärän suuruiset farkut, kun ei toimi niin ei toimi, ja ei ole mitään järkeä säilyttää niitä vain siltä varalta että “no mut jos rusketun ihan kahvipavuksi kesällä, mikä tosin ei ole tapahtunut enää sen jälkeen kun opin vastuullisesta auringolta suojatumisesta, mutta jos niin kuitenkin käy, niin säilytänpäs nyt tämän.”
Ja etenkin kuten mainitsit, kun tavarasta hankkiutuu eroon, siinä nousee pintaan ajatus että kun on itse maksanut jokaisesta esineestä joka taloon on tuotu, olisi haaskausta laittaa esine kiertoon. Toisaalta olen yrittänyt ajatella sitä niin, että ne on kaikki oppimiskokemuksia ja on vahvuutta myöntää omat virheet ja koittaa parantaa omaa toimintaa jatkossa. Koska ei se liian pieni räikeän värinen käsilaukku valitettavasti muutu siitä yhtään käyttökelpoisemmaksi enää vaikka harmissani miettisin että maksoin siitä rahaa. Toisaalta hyvällä tuurilla jollekulle toiselle laukku taas on juuri oikean kokoinen ja ihanan raikkaan värinen. –Olen huomannut yllättävän usein tätä projektia toteuttaessani, että se mikä on itselleni romua, saattaa olla toiselle aarre.
Löysin blogisi about 10 minuuttia sitten ja olen jo myyty! Mahtavaa pohdintaa ja juuri sitä, mitä itsekin duunailen omassa elämässäni 😉 Noista laseista tuli mieleen, ajattelin vinkata jos et vielä tiennyt: esim. Nissenille voi viedä vanhoja laseja, jotka lahjotetaan siitä eteenpäin vähävaraisiin maihin laseja tarvitseville 🙂
Kävin katsomassa blogiasi ja oli pakko käydä tykkäämässä myös Facebookin puolella. Meillä vaikuttaisi olevan pohdiskelujen ja mielenkiinnon ohteiden suhteen paljon yhteistä! 🙂 –Toi vinkki Nissenistä on todella hyvä, sillä olen aina ihmetellyt mihin niitä laseja kannattaisi viedä, sillä ainakin täällä päin maailmaa ne tuppaa aina olemaan niin personoituja tuotteita, ettei ketään muuta kiinnosta ottaa käyttöön tai kierrätykseen.
Mun mies tekee ihan tuota samaa, et se hamstraa kaikki mahdolliset elektroniikkalaatikot! 😀 mä en oo koskaan käsittänyt sitä mut näköjään löytyy muitakin. Ja tässä taas yksi syy miksi mä inhoan kaappeja. Jos ei olisi kaappeja joihin se niitä jemmaa, en usko et se itekään viittis kattella niitä päivästä toiseen 😀
Itse tein tätä jossain vaiheessa ja muuttaessa asunnosta toiseen kun alkaa ihmettelemään kannattaako pakata tyhjiä puhelimen laatikoita mukaan tuli herätys “Miksi ihmeessä mä säilön näitä?”. En itsekään edelleenkään tiedä mikä se syy noiden säilyttämiselle on ollut, koska aika omituiseltahan se näin jälkikäteen pohdittuna vaikuttaa. 😀
Listan kohta 13 on mietityttänyt. Mies ja poika harrastaa tekniikkaa, joten en ole rohjennut kajota johtoihin. Ostin lopulta hyllyyn sopivan Ikea-boksin, jonne tungen kaikki tielleni sattuvat johdot. Ajattelin, että kun se tulee täyteen, pyydän miesväkeä käymään sen läpi.