Kotivara ja Ihme ituhipin survivalismi-simulaattori
Ilahduin kun Tsajut blogin Satu pyysi minut mukaan kirjoittamaan yhteistyöpostausta omavaraisuuteen keskittyneiden blogien kanssa kotivarasta. Yhteistyöprojektissa mukana olevat blogit, ja linkit heidän kotivara-aiheeseen liittyviin postaukiinsa löydät tämän postauksen lopusta.
Eli, aloitetaan ihan perusasioista. Mikä ihmeen kotivara? Kotivara tarkoittaa sitä, että kotona on sen verran ruoka- ja muita tarvikkeita joilla kykenee selviytymään hengissä ainakin 72 tuntia poikkeusolosuhteissa, mikäli esim. netti, sähköt ja vesijohtojärjestelmä kaatuvat.
Vaikka yleensä kyseisen kaltaista varautumista suositellaan lähinnä puolustus ja sisäministerien toimesta, ei sellaisesta kannata hätääntyä. Koska toisaalta joskus voi iskeä myös kuume tai vatsatauti, jolloin kotoa ei vaan ainakaan yksin asuessaan pääse välttämättä poistumaan kolmeen päivään koska kunto on niin heikko. Eli kotivara toimii siis monenlaisiin poikkeustilanteisiin eikä kyseessä aina tarvitse olla kansallinen hätätila.
Ja nyt siihen survalismi-simulaattoriin:
Kuvittele tilanne jossa sähköä ei ole, kaikki kommunikaatioyhteydet ovat poikki, korttimaksu ei toimi, ja vesijohtovesi on saastunutta tai vaihtoehtoisesti sitä ei ole saatavilla lainkaan.
Onko sinulla vettä?
Onko sinulla tarvitsemasi lääkkeet?
Onko sinulla ruokaa?
Onko sinulla keino valmistaa/ lämmittää ruokaa?
Onko sinulla varavirtalähde, kuten paristoja, aurinkopaneeleita tai vaikka generaattori?
Onko sinulla käteistä rahaa?
-> Kuinka kauan veikkaisit selviäväsi hengissä?
Jännittävästi, jos mietitään asiaa, esimerkiksi jo pelkällä kybersodankäynnillä olisi mahdollista saavuttaa kyseisenlainen lopputulos. Muutama viimeinen näppäimen painallus ja hiiren klikkaus voisi saada kokonaisen yhteiskunnan polvilleen.
Onko minulla kotivaraa?
Ei erityisen tietoisesti, ollakseni aivan rehellinen. Ennen yhteistyöpostaukseen ryhtymistä, tiesin kylä mitä kotivara tarkoittaa, ja arvelin että jos tulee tilanne, niin enköhän selviä. Mutta en ole koskaan kerännyt varmuusvaraa mitään erityistä varsinaista varosyytä varten. Enemmän ehkä laiskuuttani ja mukavuudenhaluisuuttani.
Kotoani löytyy aina ainakin seuraavia:
- Tölkkipavut ja linssit
- Riisiä
- Pastaa
- Jauhoja
- Kananmunia
- Jalostajan kasvishernekeittoa
- Näkkileipää
- Tomaattimurskaa
- Proteiinijauhetta
- Mausteita
- Kaurahiutaleita
- Hunajaa
- Sokeria
- Maapähkinävoita
- Oliiviöljyä
- Vitamiineja
- Pähkinöitä
- Viherjauhetta
- Oliiveja
- Aurinkokuivattuja tomaatteja
- Hilloja
- Tetra appelsiinimehua
Lisäksi suodatan juomaveteni normaalistikin, vaikka tuskinpa pelkkä veden suodatuskannu riittäisi jos teoreettinen orava sattuisi kuolemaan vesitorniin.
Tuskin omasta varmuusvarastani mitään herkkuja kokkailtaisiin, etenkään kun en omista kaasupulloa jolla saisi ruokaa lämmitettyä jos sähköliettä tai uunia ei olisi käytettävissä. Toisaalta kyllä saisin tulen väkerrettyä ulso jos olisi tarve. Mutta millaisessa tilanteessa olisin se tyyppi joka menisi puistoon sytyttelemään omaa notskia että saa puuron lämmitettyä ja keitettyä teetä? Yllä mainituja tarvikkeita voisi tosin isoa osaa syödä kylmänäkin kolme päivää ja selvitä hengissä, ja saada kaikki tarvittavat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat.
Jotenkin kuvittelen, että siinä vaiheessa kun tölkkipavut, näkkäri, oliivit ja appelsiinimehu olisivat kulutettu, olisin aika varmaan jo pohtimassa että alanko sekoittelemaan kaurahiutaleita kylmään veteen liejuuntumaan vai paastoaisinko mieluummin pelkän veden voimin kolmen päivän loppuun. Jos poikkeustila jatkuisi kauemminkin, niin aika varmasti ennen pitkää myös puhdas nälkä ajaisi nirsouden tiehensä, ja lopulta kylmä kauramuhjukin olisi elämän suurinta herkkua, kun se maistuisikin ennen pitkää henkiin jäämiseltä.
Yleensä kotivaralla tarkoitetaan toki sellaista “ydinsota” ruokaa, eikä siihen laskeskella ruokia jotka pilaantuvat, kuten vihanneksia tai hedelmiä, yms. systeemeitä jotka eivät kestä huoneenlämpöä pidempiä aikoja, mikäli jääkaapista menisi sähköt.
Toisaalta uskon että jos jääkaappia ei hirveästi tuulettelisi ja söisi ensimmäisenä pilaantuvat ruoat etunenässä, kolmen vuorokauden selviäminen ei olisi mikään ongelma. Enkä ole varma joutuisinko käymään edes jääkaapin sisältöjä loppuun asti. Viimeisenä siellä varmaan nököttäisivät valkosipulin kynnet. En usko että ne maistuisivat raakoina kovin hyvin.
Teknisesti ottaen, perusterve aikuinen selviää hengissä 40 päivää ilman ruokaa, kunhan puhdasta vettä on tarjolla. Kivaa se tuskin olisi, mutta jos nyt olisi eloonjämistaistelusta kyse, eiköhän sekin olisi tehtävissä.
Mitä kaikkea en ollut tullut edes ajatelleeksi?
Kuitenkin postausta kirjoittaessani havaitsin, että mikäli vesijohtovesi ei olisikaan kunnossa, eikä esimerkiksi sähköinen maksuliikenne korttien kautta toimisi, olisin liemessä. Ellei sitten alkaisi sataa, ja voisin iskeä ämpärin kadulle jotta siitä voisi juoda hiukan pakokaasunkäryistä sadevettä, johon joku humalainen ohikulkija olisi kuitenkin kussut.
Mikäli sähköt eivät toimisi ja vesijohtovesi olisi saastunutta, minulla ei ole retkikeitintä jolla keittää vettä ennen sen suodatusta. Eikä kotonani ole myöskään vettä kanistereissa odottamassa pahaa päivää.
Mietin myöskin, että mikäli kyberhyökkäyksen tuloksena sähköinen maksuliikenne ei toimisi, olisin jälleen nesteessä. Normaalisti minulla ei ole lainkaan käteistä, ja jos sitä tarvitsee jotakine rityistä tarkoitusta varten, käyn nostamassa sitä erikseen. Tämä sen vuoksi, että laskuja ei voi maksaa käteisellä kovinkaan näppärästi, käteistä ei voi siirtää säästötilille, ja käteisen määrää ja kulumista on mielestäni jotenkin hankalampi hahmottaa kuin sähkörahaa, kun pitäisi alkaa säästelemään kuitteja ja jopa käydä niitä läpi, että selviäisi mitä on mistäkin maksanut ja milloin. Mieluummin normaalissa arjessa tarkistan yhteenvedon kuluista ja niiden kohteista nettipankista.
Olen usein miettinyt, että pitäisi nostaa jonkun verran rahaa käteisenä kaiken varalta kotiin johonkin jemmaan, mutta en ole saanut aikaiseksi. Etenkin kun elämässäni vain ehkä kerran sellaiselle ratkaisulle olisi ollut todellista tarvetta. Tällä hetkellä ainoat kotonani jemmassa olevat käteisvarat löytyvät säästöpossusta johon tungen 50 sentin kolikkoa pienemmät jos niitä kertyy liikaa.
Millainen suhtautuminen itselläni on aiheeseen?
Yleensä pidän keittiöni aika hyvin varusteltuna, sillä yksi inhokki kotitöistäni on käydä ruokakaupassa. Tästä syystä käyn yleensä kerran viikossa hommaamassa viikon setin. Ja sitten kerran vuodessa käyn hakemassa kuivatuotteita noin vuoden satsin, kuten juuri linssejä, jauhoja, kaurahiutaleita, pähkinöitä, siemeniä, tölkkipapuja, oliiveja, yms. Kaikkea mikä vain sattuu säilymään, niin ettei tarvitse juosta kauppaan kesken ruoanlaiton koska spagetti on loppu.
Vaikka mielelläni ylläpidän omaa ruokatuotteiden “ydinsotavarastoani” ihan puhtaasta laiskuudesta, ja minulta löytyy fikkari, paristoja ja radio joka toimii paristoilla, en ole varma että edes näin asiaa tarkemmin pohtineena aikoisin hankkia johonkin nurkkaan tai kellarikomeroon kymmentä litraa vettä odottelemaan katastrofia. Ehkä luotan vesijohtojärjestelmään liikaa. Ja siihen, että jos vesijohtojärjestelmässä olisikin jotakin vikaa saisin vettä kaupasta.
Eli tavallaan vaikka uskon että olisin sen verran hyvin varautunut ja sitkeä että selviäisin ihan kohtuullisen hyvin hengissä poikkeustilanteista, en ole niin survivalismista innostunut tyyppi, että olisin niiden joukossa jotka selviäisivät ilman että arjen tarvitsisi juuri lainkaan muuttua.
Pohdin, että tilanteeseen vaikuttaa varmasti myös se, että asun yksin. Tunnen omat rajani, ainakin mitä tulee epämukavuuden sietoon. Toisaalta jos itselläni olisi esim. Lapsia joista pitäisi huolehtia, joille ei välttämättä haluaisi tai oikein voisikaan todeta, että tänään on tarjolla on joko kauraliejua huoneenlämpöisessä vedessä tai paastoamista, uskon että olisin varmaankin miettinyt asiaa tarkemmin, ja ehkä jopa huolehtinut paremmin että kotoa todella löytyy kotivara.
Miten selvisit yllä kuvatusta survivalismi simulaattorista? Kerro kommenteissa!
-Anna
________
Käy kurkkaamassa myös muiden yhteistyössä aiheesta kirjoittaneiden bloggaajien postaukset:
- Tsajut
- Jovela
- Sarin puutarhat
Metsäläisten elämää
Puutarhahetki
Saaran lautasella
Oma tupa ja tontti - Mummon kirja
Trio Miumau ja herra Nilsson - Harmaa torppa
Kohti laadukkaampaa elämää - Sorakukka
Pienenpieni farmi - Rakkautta ja maanantimia
- Helecleaner
Vauhtihirmun elämää
Ihana maatuska
It’s so mysigt
Korkeala
Riippumattomammaksi
Airot ulapalla - Kalastaja kuivalla maalla
Vanha rouva Tuomela
Kiva blogi sinulla!
Tuntuu todella haasteelliselt varautua 72 tunniksi täydelliseen radiohiljaisuuteen. Meiltä ei oikein löydy mitään kaapeista. Minimalismi on nimittäin päivän trendi.
Itsekin pyrin minimoimaan kotona hilloamani tavaran määrän, mutta jostain syystä ruokakaappi ei ole joutunut vielä minimointi puuskani kohteeksi. Luulen että taitaa olla vielä köyhät opiskeluajat turhan tuoreessa muistissa, eikä mistään potentiaalisesti syötävästä halua luopua.
Miten hieno postaus aiheesta!
Tuo vesi on kyllä kaiken a ja o ja valitettavasti realismi on sellaista, että kun vettä ei saa hanasta, oli se sitten jokin huoltokatkos, vedenjakelun keskeytyminen vian tai veteen päätyneen vaitalliseksi katsotun lisukkeen tai sähkökatkon vuoksi, kaupan vedet loppuvat hetkessä sekä katkosalueelta että sen lähialueilta. Vesi ei ole niin myyvä tuote kaupoissa, että sitä olisi siellä runsain määrin. Puoli tuntia siitä kun vettä ei enää alueellisesti tule, on jo haastavaa veden saamiseksi kaupasta ja taloyhtiökohtaisestikin lähikaupassa odottelee enää tyhjä hylly 😉 Se on uskomatonta, miten nopeasti ihmiset singahtaa hakemaan tarvitsemaansa silloin, kun sitä ei ole normaalisti saatavilla 😉
Kiitos Johanna! -Aivan totta. Sitä saisi kyllä körötellä hiukan pidemmälle vedenhakumatkalle, ja siinä tulisi tietenkin kysymykseksi että onkohan autossa bensaa, ja jollei ole, onko käteistä rahaa jolla siitä voisi maksaa.
Hyvä pointti tuo, että varautumiseen vaikuttaa sekin, onko vastattava vain omasta selviytymisestään vai onko taloudessa huollettavia lapsia, vanhuksia ja/tai lemmikkejä.
Survivalismi simulaattorista selvisin muuten “puhtain pistein”, mutta veden kanssa tekisi tiukkaa, jos vesitorni tyhjenisi, eikä saatavilla olisi varavoimalaa, jolla sinne saataisiin pumpattua uutta. Kun lähellä ei ole edes järveä 😀
Tuo vesi on tosiaan todella haastava: todennäköisesti se loppuisi kaupoista alta aika yksikön, ja kaupungissa myöskin sadeveden kerääminen olisi ehkä hiukan haastavaa. Siitä taas en ole oikein vakuuttunut että merivettä voisi juoda edes hillittömän kotikutoisen keittely- ja puhdistusoperaation jälkeenkään.
Eikö olekin jännää, että mennä porskutamme eteenpäin ajattelematta sen kummemmin, mitä oikeasti voisi tapahtua milloin vaan, onhan elämä aina ihmeellisempää kuin tarut.
Varmasti meillä kaikilla on parannettavaa :).
Tuo on aivan totta. Toisaalta sitä tällaisia pohtiessa huomaa myös olevansa todella kiitollinen siitä, että on saanut elää sellaisessa maailmassa ja ajassa jossa ei ole tarvinnut myöskään suuremmin olla huolissaan etukäteen. Luonnollisesti itselläkin varautumisessa on tosiaan skarpattavaa 🙂
Veden jakelun jos tulisi isompi ongelma suuremmassa kaupungissa voisi kaupan hyllyt tyhjentyä vedestä hurjan nopeasti. Ihanan rehellinen näkemys siitä kuinka selviäisi tai kituuttaisi menemään poikkeustilan läpi.
Mietin samaa. Siinä ei tosiaan riitä luotto lähikaupan tai edes lähimmän isomman supermarketin antimiin.
😁 mä ehkä jättäisin juomatta sen humalaisen kuseman sadeveden 😁 mutta kyllä sillä vessan vetäisi pienemmän hädän jälkeen jos siis sähköt olisivat poikki. Ja vaikka et vettä hankkisi talteen niin suosittelen kokoontaitettavaa kanisteria kaapin perälle. Jos armeija joutuu tuomaan poikkeustilanteessa alueelle vettä, niin kanisteri on silloin kätevä 😊
Olisi todella mielenkiintoista lukea miten hoidat tuon vuosittaisen isomman kaupassa asioimisen ja kaiken mitä siihen liittyy. Mistä tiedät kulutuksesi vuodeksi, miten säilytät ruokaa jne.
Tästä voisi tosiaan kirjoittaa, sillä se on pieni suuri asia joka helpottaa elämää todella paljon. Kiitos ideasta!
Kissablogina kirjoitin oman juttuni kissojen kanssa selvitymisestä ja innostuin ihan älyttömästi, koska tilanne näytti kohtalaisen hyvältä.
Mutta sitten kun aloin kirjoitukseni jälkeen pohtimaan omaa selvitymistä niin homma muuttui täysin. Kotona istuisin pimeässä, syöden sitä kauraliejua, itsesäälin vallassa 😉
Munkin mielestä oli hauska miten aluksi tuntui siltä, että kaapissahan on ruokaa vaikka kuinka, kunnes tuli vasta mieleen että eihän se taidakaan lämmetä toiveikkailla ajatuksilla 🙂