Miten muuttua aamuihmiseksi?
“Mä inhoan aamuja. Aamut on perseestä.” -Suuri ajattelija, Anna 16 v.
Nykyään täydellinen aamuni koostuu monesta yksittäisestä pienestä osasta. Hyvä aamu ei ole mikään “No hotellissa sänkyyn tarjoillun aamupalan kanssa Pariisin kattojen yllä, mielellään elokuun toisena viikonloppuna, alkaen kello 10” -tyyppinen ylimaallinen juttu. Erittäin hyvä jollei täydellinen aamu on itselleni jotain, mikä on mahdollista toteuttaa ainakin kerran viikossa vapaapäivänä tai päivänä jona on iltavuoro, maailman parhaassa paikassa, eli ihan vaan kotona. Se on mahdollisuus nauttia hetkestä ja imeytyä hyvään fiilikseen, joka kantaa koko päivän. Olla todella läsnä ja olla onnellinen siitä, että saa elää juuri itsensä näköistä elämää.
Hyvä aamuni alkaa sillä, että olen nukkunut hyvin ja herään ennen herätyskelloa aamun valoon. Kerrankin ei väsytä, olo on levännyt ja hiukan lempeän unipöhnäinen. Omassa sängyssä on ihanan pehmeää ja lämmintä. Ryömin ylös sängystä ja avaan ikkunat päästäen aamun raikkaan ilman sisään.
Avaan tietokoneen ja Spotifyn, ja laitan soimaan päivän fiilikseen sopivaa musiikkia, päivästä riippuen joko raikasta ja herkkää indietä, tai tositoimia varten itsetunnon kattoon pumppaavaa tanssimusiikkia. Seuraavana on aika tarkistaa kalenteri rauhassa ja selvittää moneltako täytyy olla ulkona ovesta. Tuo kivan kontrollin fiiliksen kun päivän tapahtumat eivät ole yllätyksiä jotka hoksaa varttia ennen kuin pitäisi olla paikan päällä, ilman harmainta aavistustakaan siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Saan juoda kahvia kiireettömästi ja lukea päivän lehdet. Mikään ulkopuolinen asia ei häiritse tätä pyhää rituaalia. Lämmintä juotavaa joka avaa silmät, ja kertaus siitä, onko maailmassa tänään menossa mitään mistä voisi olla hyvä tietää. -Tai kiva tietää. On aikaa syödä kohtuullisen terveellistä aamupalaa johon on ollut aikaa panostaa, eikä kyseessä ole vain minuuttia ennen ovesta ulos ryntäämistä ahmittu rahka, kuten vähän liiankin usein. Muistan ottaa tiskipöydälle asetetut vitamiinit jotka olen väsännyt dosettiin elämän helpottamiseksi. Kerrankin muistan todella ottaa sen D-vitamiinilisän kun ei ole kiire.
On aikaa käydä suihkussa ja meikata hartaudella fiiliksen mukaan, ja todeta, että tuolta peilistä tuijottaa ihan hyvä tyyppi. On aikaa ja motivaatiota pedata sänky ja kokea päivän ensimmäinen onnistumisen tunne, kun saa niinkin pienen ja omalla tavallaan hölmön asian tehtyä. Uskon, että tämä pieni onnistumisen tunne kantaa päivän mittaan ja käynnistää positiivisen lumipalloefektin.
Miten muuttua aamuihmiseksi?
- Hyvät yöunet
- Selkeä rutiini
- Tarpeeksi aikaa varattuna kaiken tekemiseen, jotta asiat voi tehdä levollisesti ja hyvällä fiiliksellä.
Jokainen aamu ei voi olla täydellinen, aina ei vain saa nukuttua tarpeeksi, ja välillä on järkyttävä kiire. Mutta toisaalta se tekee niistä rauhallisista idyllisistä aamuista vielä parempia kun niistä saa nautiskella täysin rinnoin ja toivoa, ettei tämä ihana hetki koskaan lopu. Kunkin täydellinen aamu koostuu hiukan erilaisista palikoista, mutta tärkein yksittäinen rakennuspalikka meillä kaikilla on hyvä olo ja hetkessä eläminen. Se, että juuri siinä hetkessä on hyvä olla. Niitä hetkiä voi koittaa luoda arkeen pienellä etukäteisvalmistelulla, noudattamalla nukkumaanmenoaikoja, heräämällä tarpeeksi ajoissa, ja kurkkaamalla jo illalla seuraavan päivän ohjelmaa valmiiksi. Hyvä aamu kantaa pitkälle, mutta ihanaa aamua muistelee lämmöllä loppupäivän, vaikka loppupäivä ottaisikin käännöksen stressiin ja kiireeseen.
Jos et ole aamuihminen, kannattaa kokeilla näkökulman muutosta. Miksi aamu on niin inhottava? Väsyttää, ärsyttää ja kaikki on kaaosta? -En ole itsekään aina ollut aamuihminen, mutta itselläni asenne on hitaasti teini-iän jälkeen lievittynyt, kun olen oppinut, että itselleni kaikkein tärkeintä on nukkua tarpeeksi, ja tarpeeksi säännöllisesti. Ehkä avain hyviin aamuihin on jollekulle toiselle jotakin muuta. Joskus istuskelin organisaatiopsykologian kurssilla, jossa luennoitsija kivikovaan väitti, että ihmiset jotka inhoavat aamuja, inhoavat niitä vain siksi, ettei heillä ole selkeää aamurutiinia. En tiedä kuinka tieteellisesti todenperäinen kyseinen väite on. Toisaalta ehkä siitä voi koittaa ottaa oppia, ehkäpä se onkin juuri se tärkein avain hyviin ja mukaviin aamuihin.
Meillä kaikilla on myöskin hiukan erilaiset sisäiset kellot, ja ihmisissä on jakoa sekä ilta- että aamuaktiivisiin ihmisiin. Olen ehkä enemmän yökyöpeli, eikä minua kovin iloisena saa pomppaamaan sängystä ylös ennen kuutta. Mutta toisaalta onko se sen aamun syy? Hyvää aamua voi viettää hiukan myöhemminkin kuin kukon laulun aikaan, ja makustella asiaa sitä kautta. Ehkä herääminen ei olekaan niin hirmuisen kamalaa silloin kun sen saa tehdä hellästi ja omaan tahtiin.
Itse kokeilisin “päivän inhottavimman ajankohdan” asenteen kääntämistä päälaelleen. -Selvittäisin etukäteen seuraavan päivän ohjelman illalla, nukkuisin tarpeeksi, heräisin ajoissa, hoitaisin aamurituaalini pyhässä järjestyksessä ja tunnustelisin millaista on elää hetkessä. Miltä tuntuu juuri nyt? Sitä, ettei jo lähtökohtaisesti olettaisi, että pari heräämisen jälkeistä tuntia ovat lähtökohtaisesti perseestä, ihan sama miten asiaa pyörittelee. Antaisi uuden asenteen oppimiselle mahdollisuuden. Se tuskin tapahtuu yhdessä aamussa, mutta toistot ovatkin oppimisen avain. Ehkä hyviksi suunniteltujen aamujen jatkumo helpottaakin aamuinhoa, ja auttaa löytämään itsestään sen pienen pilkahtelevan aamuihmisen poikasen, jota aina välillä joutuu vähän houkuttelemaan esiin.
Oletko aamuihminen? Millainen on sinun täydellinen aamusi?
-Anna
___________________
Luitko jo?
En ole aamuihminen, mutta aamurutiinien myötä heräämisen jälkeinen tunti-pari on kuitenkin nykyään ihan siedettävä.
Aamupala odottaa jääkaapissa valmiina, vaatteet ovat tuolin reunalla valmiiksi valittuina, kahvinkeitin latingissa ja kello tarpeeksi aikaisin soimassa, ettei tarvitse ryntäillä paniikissa ympäri kämppää. Suurin ponnistelu tämän kaiken myötä on vain se, että todella nousen ajoissa. 😀
Toi on todella hyvä tekniikka autta itseään jo etukäteen kun tietää että tulossa on kuitenkin tilanne jossa silmät ristissä on valmiiksi ihan tarpeeksi haasteellista päästä sängystä ylös, saati sitten ihmetellä tuhatta ja yhtä pikkujuttua jotka aamuun aina liittyvät 🙂
Mä oon joka ilta niin poikki että raahaudun vain sänkyyn jaksamatta ajatella muuta kuin pehmeää sänkyä ja joka aamu on helvetillinen sekoilu ja kaaos kuinka selviän ajoissa töihin. Yleensä tasan juuri kun työpäivä alkaa ja toisinaan pari minuuttia yli saaden päälleni paheksuvia katseita jotka onneksi unohtuu päivän mittaan tekemäni työtahdin vuoksi. En ole aamuihminen. Olen illanvirkku ja katselisin vaikka kuinka myöhään televisiota. Olen luokitellut ryhtiliike asialla pääsemättä puusta mikään.
Mullakin on viimeaikoina ollut inhottavan paljon juuri tuon tyyppisiä aamuja ja iltoja myös. sitten illalla vaikka pääseekin sänkyyn ja se on parasta maailmassa, uni ei tulekaan heti, kun kuluneen päivän rästiin jääneet asiat ja huomisen pakolliset tehtävät asiat pyörivät mielessä. Olen pyrkinyt myös ryhdistäytymään, ja ajatellut että enemmällä levolla asia varmaan korjautuisi, mutta hiukan luulen, että kyse on käynnissä olevasta tilanteesta töiden ja koulun kanssa joka on vain kestettävä, sillä se ei jatku ikuisesti, mutta on todella mehut vievä. Sitten vapaapäivinä on ihanaa kun saa viimein rentoutua ja nukkua sielunsa kyllyydestä.
Eipä ole vaikeuksia heräämisessä eikä sen puoliin nukahtamisessakaan. Nykyään en tarvitse kelloa ja kukonlaulun aikaan on herätys. Kahvit juon rauhakseltaan ennen hommiin ryhtymistä. Kotona kun tekee töitä ei kukaan perään kato ja saan onnekseni tehdä milloin lystään aamutoimet kuin ite haluaa. Se hyvä puoli tässä etätyössä on.
Tuo kuulostaa ihanalta. Kotoa käsin työskentelyssä on se kiva puoli, että pääsee todella kiinni siihen millainen kehon oma rytmi on, ja saa tehdä asioita ihan omaan tahtiin.
Oon aamuihminen henkeen ja vereen! Aamulla on eniten energiaa tehdä asioita koska on juuri herännyt ja akut latautunu. Vastaavasti mitä myöhemmäksi päivä etenee, sitä enemmän alan vaipua koomaan. 😀 Iltakahdeksan jälkeen aivot ei toimi enää ollenkaan.
Parasta aamussa on aamupuuro, jota rakastan yli kaiken!
Mulla on vähän samaa vikaa, että ilta kahdeksan on tuottevuudelle jokin maaginen raja, ja sen jälkeen en enä hirveän vaativaan aivotyöhön tai kuntosalirupeamiin viitsi alkaa, sillä niistä tulee ihan ihme sähläämistä siinä vaiheessa iltaa. Aamuisin olen myös huomannut, että on ihan mahtava ajankohta tehdä kaikki asiat jotka on omalla henkilökohtaisella “tämän kun teen olen hyvä ihminen” listalla, kuten kasvisten ja hedelmien syönti aamupalana, aamujooga, lenkki, laskujen maksaminen, kalenterin päivittäminen, sängyn petaaminen ja moni muu saman tyyppinen juttu. Joskus muistelen lukeneeni tutkimuksen jonka mukaan aamulla on latautumisen jälkeen enemmän tahdonvoimaa jäljellä kohdistettavissa kyseisen tyyppisiin tehtäviin, siinä missä päivän päätösten jälkeen illalla usein vastaavan tyyppisistä lipsuu, kun päivän tahdonvoimavarasto on jo tavallaan käytetty.
Olen aamuihminen. Heti aamusta saan aikaiseksi omasta vapaasta tahdostani eniten. Tämä energiamäärä laskee päivän mittaan mitä pidemmälle mennään.
Illan väsymyaste on verrannollinen päivän rasituksiin sekä kuinka syvä ja levollinen uni on ollut edellisyönä.
Vaikka nukuttu tuntimäärä on sama ei unen laatu ole riippuen päivästä.
Yleisesti ottaen kuitenkin aamuni ovat parempia vaikka väkisin nukuttuna aina samalla tuntimäärällä(9) kuin vähemmällä tuntimäärällä.
En kestä että joudun kokemaan väsymystä.
Tulen huonotuuliseksi kotona, toki töissäkin mutta silloin osaan olla peittelevä.
Tuo on tosiaan kiintoisa havainto jonka olen itsekin tehnyt: unen palauttavuus ei aina ole suoraan suhteessa nukuttujen tuntien määrään. Jos olisi, elämä olisi paljon helpompaa.
Olen pohtinut ja painiskellut asian kanssa ja todennut ikäväkseni laiska kun olen että ruokaremontti on ainut millä muuttua aamuihmiseksi.
Tästä päivästä ryhdistäydyn. Olen virkeä kuin peipponen aamuisin mikä toki myös vaatii hieman aiempaa nukkumaan menoa.