Lähiseutumatkailu on aliarvostettua

Olen aina suhtautunut matkusteluun hiukan ristiriitaisesti: omalla tavallaan olisi ihan hauskaa seikkailla siellä sun täällä ja nautiskella ruoasta, käydä katselemassa paikallisia nähtävyyksiä ja viettää hetken verran arjesta irtauttavaa luksusta. Sitten toisaalta: omassa sängyssä nukkuminen on maailman parasta, ei tarvitse stressata aikatauluista tai budjetin yllättävistä ylityksistä, ja helpoimmillaan jännää uutta ruokaa löytyy nautiskeltavaksi yhden Wolt-tilauksen päästä, jos ei saa aikaiseksi raahattua itseään ravintolaan asti. Lähiseutumatkailu on ehkä omalla tavallaan jotain yllä esitettyjen väliltä.

Olisin hiukan tekopyhä jos väittäisin, että en juuri harrasta lomamatkailua ekologisista syistä. Onhan sekin omalta osaltaan totta, mutta ei koko totuus. En ole suuri kauko- tai edes Euroopan-seikkailujen ystävä, koska koen uuteen paikkaan sopeutumisen kaikkena muuna kun lataavana ja rentouttavana aktiviteettina. Tämän lisäksi on aina asioita jotka on ihan “must do” koska olisi haaskausta vaan nukkua ja katsoa tv:tä pitkän viikonlopun verran hotellihuoneessa. Tai edes omassa vanhassa huoneessa porukoilla. Kotona saa vaan möllöttää ja oikeasti olla tekemättä mitään.

Tietenkin sitten välillä elämään kaipaa jännitystä. Oikein kunnon irtioton. Yleensä näistä haaveillessani valikoin jonkun kiinnostavan kohteen läheltä.

Miksi matkustaa lähelle?

Ainakin mukavuussyistä. Matka on lyhyempi ja jää enemmän aikaa käytettäväksi kohteessa, jonka lisäksi saan saman “apuva tämähän on eksoottista” fiiliksen oli kyseessä sitten Turku, Tampere tai Tartto. Tärkeintä seikkailussa on vain, ettei kohdetta tunne kovin hyvin etukäteen ja siellä on jotain kivaa tekemistä ja katsottavaa tarjolla. Sitä, että kadut eivät ole ne oman kotikaupungin tutut, vaan halutessaan voi seikkailla ilman Google Mapsin avustusta ja eksyä. Ja sekös onkin jännää.

Ekologisesta näkökulmasta turismi aiheuttaa noin 8 prosenttia koko maailman hiilijalanjäljestä, sisältäen matkat, majoituksen ja ostostelun. Koska turrena pörrääminen on omalla tavallaan todella hauskaa, kokonainen stoppi on ehkä hiukan karu vaihtoehto. Helpompi tapa lievittää omaa päästökuormaa on valitsemalla paikkoja joihin pääsee bussilla tai junalla lentämisen sijaan. Olemme ehkä omalla tavallamme niin tottuneita edullisen lentomatkustamisen mahdollistamaan jatkuvaan ulkomaanmatkailuun, että unohdamme, että oikeastaan kotimaassakin tai ihan lähistöllä olisi tosi kiinnostavia paikkoja nähtävinä ja koettavina. Ei aina ole tarvetta lähteä maailman toiselle laidalle vain laatuajan viettämistä varten.

Toinen asia liittyen matkusteluun ja siihen laadukkaaseen vapaa-aikaan josta kliseisessä lomamatka-skenaariossa nautiskellaan: Miksei himassa voisi viettää ylellisempiä hetkiä? Lentolippujen hinnalla ostat maailman pehmeimmät lakanat jotka takaavat hotellifiiliksen ja kestävät ajasta iäisyyteen vielä kauan omistajansa jälkeen. Kotikaupungissaankin tai sen lähistöllä voi varata pöydän sinne vähän parempaan ravintolaan jonne ei koskaan raaski mennä kun “humputtelut on pois matkakassasta”.

Arjen luksus on yhtäaikaa tylsää ja aivan mahtavaa: saa nauttia lomamatkojen parhaista puolista, ilman että täytyy kokea sitä stressiä ja vaivaa joka syntyy aikataulujen järjestelyistä, ja sen varmistelusta että kaikki menee niinkuin pitäisi, ja kaikki tarvittavat paperit on mukana ja hoidettu.

Olen tylsä ja laiska ihminen joka yrittää muodostaa kotinsa paikaksi jota parempaa ei osaa kuvitella. En pidä lentämisestä, ja paikkaa vaihtaessani koen uudelleen orientoitumisen uuvuttavaksi. Koen syyllisyyttä liikkumiseni aiheuttamista hiilipäästöistä, vaikka en juurikaan harrasta huvimatkoja. Jos lähden johonkin, niin mielellään ei järkyttävän kauas, niin pääsee joskus kotiin lepäämäänkin. Olisin aivan järkyttävän huono matkatoimiston myyjä. Sen sijaan huonekalu- tai sisustusliikkeen myyjänä saattaisin olla aivan mahtava. -Omaan tuotteeseen pitää uskoa, eikös?

Tunnen muutamia ihmisiä joille matkustaminen on juuri se henkireikä arjessa. Seurailen heidän instagram-kuviaan ja totean että “Wau, näyttääpä ihanalta”.-Mutta samaan aikaan olen vaan onnellinen kun saan seurata kyseisiä kuvia sohvallani istuen. Eli, pointtina tässä on, että ihmiset ovat erilaisia eikä ole yhtä oikeaa tapaa elää. Kuitenkin seuraavan kerran kun matkakuume iskee, suosittelen lämpimästi harkitsemaan jotakin kotimaankohdetta ihan just for the sake of it. Tuskin kovin moni ihminen on asunut niin monessa Suomen kaupungissa, ettei niistä missään ole enää mitään nähtävää jäljellä. Lähiseutumatkailu saattaa yllättää positiivisesti. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Paitsi jos matkan pointtina on paeta synkkää ja loskaista säätä. Siinä tapauksessa Hangossa ja Rovaniemellä ollaan kohtuullisen samassa veneessä ja päiväntasaajaa lähemmäs pakeneminen on ainoa toimiva keino löytää kadonnut aurinko.

Millainen suhde sinulla on matkusteluun? Oletko tullut pohtineeksi matkustelun aiheuttamia hiilipäästöjä? Jos olet kaukomatkailun ystävä, laiska kotihiiri on kiinnostunut ymmärtämään miksi kaukomatkailu tuntuu palkitsevalta? Keskustellaan kommenteissa 🙂

-Anna

P.s. Paraikaa haaveilen pitkästä viikonlopusta Porvoossa.

___________________________

Luitko jo?

Hetkinen – kirjallakin on hiilijalanjälki?

Farmageddon halvan lihan todellinen hinta – kirja-arvostelu

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kuvat: Bussi: Ekaterina Didkovskaya, Wanderlust: Seaternity