Spontaania lähimatkailua koiran kanssa
Viime viikonloppuna päätimme tehdä extempore reissun Tarttoon. Retki oli näppärä järjestettävä siinä mielessä, että meille oli mahdollista ottaa arvoisa mäyräkoira mukaan, eikä tarvinnut pohtia koiravahdin järjestämistä. Kaipasimme jotain erityistä tekemistä, ja Tarttoon menemisestä oli ollut keskustelua jo jonkin aikaa. Nyt sitten löytyi sopiva hetki.
Tartto on noin kahden ja puolen – tai kolmen – tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta, mutta sinne pääsee kyllä ripeämmin ja mukavammin Elronin junalla, jos matkassa ei ole nelijalkaista perheenjäsentä. Ajaessa noin ensimmäiset 30 kilometriä ovat mukavaa moottoritietä, jonka jälkeen tie muuttuu kaksikaistaiseksi, sinne ja takaisin. -Etenkin huonolla säällä tuuli puskee autoa ja vettä pärskyy joka suunnasta, vaikka Virossa korkein sallittu ajonopeus onkin vain 90 kilometriä tunnissa. Sillä tiellä se kuitenkin tuntuu aika rivakalta tahdilta.
Miksi lähimatkailu avartaa?
Vähän sama, kuin että Suomessa ollessani Helsinki on minulle määritelmä Suomesta, mutta todellisuudessa aina kun lähden kaupungin ulkopuolelle, sitä tajuaa, että elämää on muuallakin, ja aika läheltä löytyy yllättäviä ja vaikuttavia juttuja. Jos aina lähtee vain kauas, sitä jää usein vahingossa väärä mielikuva omasta maasta ja omasta lähiympäristöstä. Pienemmillä kaupungeilla on usein hämmentävän paljon tarjottavaa, ja niissä panostetaan myös turismiin enemmän kuin isoissa kaupungeissa, joissa ihmiset vain orgaanisesti ilmestyvät paikalle.
Lähimatkailu on helppo ja suhteellisen edullinen tapa keksiä jotakin jännittävää viikonlopuksi, eikä aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Mitä jos suuntaisitkin ensi kerralla viikonloppulomaa miettiessäsi Keski-Euroopan sijaan Turkuun tai Tampereelle tutkimaan mitä kotimaisilla kohteilla on tarjottavana? -Viikonloppureissuissa mielestäni ihaninta on vaan päästä pois siitä omasta arjen myllytyksestä, kun voi istua nätissä paikassa rauhassa kahvikuppi kädessä, ja kun voi kävellä ulkona tuijottelemassa uutta paikkaa, sillä ei todellisuudessa ole niin väliä onko seikkailemassa Porvoossa vai Puolassa.
Itseäni Tartossa innosti ehkä eniten se, että lähes kaikki oli tosi lähellä ja käveltävissä, ja kaupunki on omalla tavallaan hyvin erilainen kuin Tallinna. Hiukan sellainen Viron Turku. Kulttuuri on isossa osassa, eikä meno vaikuta yhtä hektiseltä. Myöskin reissulla tuli huomattua, että Tartto on paljon Tallinnaa virolaisempi kaupunki, ja venäläisväestöä vaikuttaisi olevan häviävän vähän. Tämä taas näkyy suoraan siinä mitä kieltä tulee kuulleeksi ja millä kielellä voit odottaa asiakaspalvelua. Omalla tavallaan Tartossa todellisuus on hyvinkin erilainen kuin se minun kokemukseni Virosta Tallinnasta käsin. Mietin mitenköhän homogeenisempi väestö näkyy arjessa? Onko ruoka erilaista, ja onko arjessa sellaisia pieniä käytösnormeja jotka toimivatkin hiukan eri tavalla kuin täällä?
Lauantai – Tarttoon saapuminen
Yövyimme perille päästyämme perheenjäseneni luona, ja koiruus oli tosi innoissaan haistaessaan majapaikassa Suomesta kotoa tutun ihmisen tuoksun. Ihmettelimme hetken, että mitäs sitten tehtäisiin. Päätimme lähteä etsimään päivällistä. Emme ihan vielä hahmottaneet miten lähellä majapaikka oli keskustasta, vaikka siellä on tullutkin käytyä useampaankin otteeseen. Tilasimme Uberin viemään meidät kotoa keskustaan. Olin hiukan yllättynyt, sillä Uber ilmestyi paikalle nopeammin kuin Tallinnassa.
Kun pääsimme vanhaan kaupunkiin asti, tajusimme, että matkan olisi ihan hyvin voinut kävellä, ja niin sitten teimmekin loppuvierailun ajan. Koska suunnitelmaa ei hirveästi tälle lähimatkalle etukäteen ollut, ei ollut ravintolaan pöytävaraustakaan. Ainoa ehto oli kutakuinkin se, että ei taas döner kebab ja pizza paikkaa, koska niitä riittää ihan tarpeeksi kotonakin. Muutaman täyteen buukatun ravintolan jälkeen poukkoilimmekin sitten pimeässä tihkusateessa sisään Krempeliin, kahvilaan joka tarjoaa aamiaista koko päivän. Testatuiksi tulivat French toast ja Awesome sandwhich lohella. Tunnelma paikassa oli aika hiljainen lauantai-iltana, ja lähinnä paikalla oli ihmisiä nakuttelemassa esseitä ja töitä menemään läppärit nenän edessä. Mutta ruoka oli hyvää ja paikka on varmasti hurmaava aamuauringossa ja täynnä kahvikuppien kilinää.
Tämän jälkeen suuntasimme paikalliseen baariin nimeltä Forrest, tarkoituksena mennä katsomaan Facebookin tapahtumien mukaan klo 21.00 alkavaa Púr Múddin keikkaa. Muutenhan se meni ihan hyvin, paitsi että paikan sisustuksesta tuli hiukan turhan paljon mieleen Tallink Megastar, jolla on tullut vietettyä aika paljon aikaa, ja vaikka teoriassa sisustus on kiva, se jäi vähän kliinikseksi ja pönötteliääksi. Istuskelimme aikamme ja totesimme, että eiköhän mennä nukkumaan kotiin, kun keikka vaikutti olevan myöhässä. Katsoimme Facebookia tarkemmin ja totesimme, että tapahtuman tietojen mukaan tapahtuma alkaa vasta klo 23.00, ei klo 21. Arjen unirytmin takia väsymys alkoi jo painaa, emmekä jaksaneet jäädä odottamaan.
Illan kruunasi Woltin toimittama margarita pizza. Ehkä kyseessä oli vaan hyvää tuuria, tai sitten ehkä Tartussa todella saakin Woltin ja Uberin huomattavasti vauhdikkaammin kuin Tallinnassa.
Sunnuntai – lähimatkailemassa ja ihan turrena
Sunnuntaina aamupalaa varten paikaksi valikoitui Kohvik Werner, ja olimme aika ihastuneita. Kahvila oli ilmeisesti nököttänyt samalla paikalla jo noin 120 vuotta, ja vitriinit notkuivat mitä hurmaavampia kakkuja ja leivoksia. Kahvilasta tuli mieleen se kun Suomessa vierailee kahvilassa pienemmässä kaupungissa: kaikki on laitettu nätiksi, ja työn laatu on priimaa, mutta kenelläkään ei ole kiire. Sinne tullaan nauttimaan viikonloppuaamuna, eikä juoksemaan sisään ja ulos take-away kahvin ja sämpylän kanssa. Menetin sydämeni Wernerille aivan täysin.
Sitten kiertokohteina olikin klassinen Tartto-kohde AHHAA. AHHAA on todella paljon Heurekan tyylinen tiedekeskus, ja olen jo pidempään pohtinut, ovatkohan ne molemmat jotain kautta samassa omistuksessa, sillä koko konsepti on aika lailla identtinen. Kokemus oli hauska, sillä vaikka olisi käynyt Heurekassa jossain vaiheessa, on ihanaa vielä aikuisenakin päästä kokeilemaan, tökkimään ja ihmettelemään asioita.
AHHAAn jälkeen kävelimme takaisin Vanhaan Kaupunkiin ja vierailumme TartMusissa, eli Tartu Art Museumissa. TartMus on sijoitettu aivan raatihuoneen torin reunalle, mukavan keskeiselle paikalle. Talo on enemmän vinossa kuin Pisan torni, ja sitä on tuettu useaan otteeseen vuosien varrella. Näyttelyt olivat melko pienet, ainakin törmäilimme sisään taidekorujen näyttelyyn, Seksi ja Mystiikka -näyttelyyn, sekä näyttelyyn joka kertoi epäonnistuneista pienyrittäjistä. Tartmusin kiertämiseen ei sen pienen koon vuoksi hirveästi kulunut puolta tuntia enempää.
Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle majoittajamme kanssa Aparaaditehtaalle ravintola Kolm Tilliin. Nimestä olisin arvellut, että tarjolla olisi ollut pohjoismaista keittiötä ja paljon kalaruokaa, mutta yllätyksekseni ravintolan idea olikin tarjota monipuolista streetfoodia pienellä twistillä. Itse nautiskelin tryffeli-pizzasta, ja pohdin että kelpaisi kyllä uudelleenkin. Kolm Till oli kaunis paikka, mukavan täynnä, mutta silti pöytä löytyi heti. Aparaaditehdas vaikuttaa olevan myös Tartolle sitä mitä Telliskivi Loomelinnak on Tallinnalle. Eli jos olet ollut Telliskiven fani, niin kannattaa ensi kerralla pyörähtää Tarton Aparaaditehtaan kautta.
Kesäksi kohde jo valittuna lähimatkailua varten?
Tartossa näkemättä jäivät vielä Aura kylpylä (joka kuulemma on heti aamusta tosi kiva), observatorio, yliopiston taidemuseo, sekä kaupungin puistot. Kiinnostuneille Tartosta löytyy myöskin A Le Coqin panimon museo, jossa kierrellään tehdasta, ja kierros päättyy maisteluun. Haluaisin kesällä tehdä vielä toisen retken ja katsastaa läpi kaiken mikä tällä kertaa jäi vielä väliin.
Milloin viimeksi matkustit lähelle? Jaa suosikkikohteesi Suomessa ja kerro miksi sinne kannattaa mennä!
-Anna
_________
Luitko jo?
Ekologiset ja halvat treffi-ideat TOP 9