Hyvät teot tuottavat mielihyvää
Ei ole olemassa ihmistä, jolle ei tulisi hyvä mieli siitä, että tekee itselleen jotakin hyvää. Oli kyse sitten siitä että käy lenkillä, sytyttää kynttilöitä tai ostaa uuden kirjan jonka on halunnut lukea jo vaikka kuinka kauan. On kuitenkin tutkittu, että ihminen saa vielä tätäkin enemmän mielihyvää siitä, että hän tekee jotain hyvää muille. YLEn haastatteleman asiantuntija Salosen mukaan mielihyvää saa vielä enemmän jos tämä hyvän tekeminen vaatii hieman vaivaa, ja ihminen itse on aktiivisena toimijana. Sisäinen keittiöpsykologini arvelee, että tämä taipumus varmaan johtuu siitä, että ihmislaji tuskin olisi selvinnyt kovin pitkälle evoluutiossa tekemättä yhteistyötä. On siis vain loogista, että hyvät teot tuottavat meille mielihyvää.
Jotenkin yllätyin kun luin aiheesta ensimmäisen kerran ylle linkatusta YLEn artikkelista. Jotenkin sitä suhteellisen kohtuullisesti olettaa, että jokaisen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja melkein kaikki mikä ei omaa napaa tavalla tai toisella kutittele olisi melko turhaa. Jotenkin että kun pitäisi valita arjessa ostaako kukkia itselle vai sukulaiselle, useimmiten ne kukat kulkeutuisivat sinne omaan olkkariin asiaa suuremmin pohdiskelematta. Fiilis niistä olisi joka tapauksessa loistava. Ilmeisesti jos kuitenkin hommaat ne kukat sille läheiselle
a) hän ilahtuu, ja
b) nautit niiden tuottamasta ilosta enemmän kuin kauneudesta ja tuoksusta omassa olohuoneessasi.
Jos ei lasketa lasten ja nuorten harrastuksenvetäjiä, meillä Suomessa sekä vapaaehtoistyö että hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ovat aika vieraasta kulttuurista. Harvempi lähtee vielä työpäivän jälkeen auttamaan kodittomia koiria. Tai vapaapäivänään mene jeesaamaan ruokajonon ylläpitoa. Oletan että tilanne perustuu sellaiselle järkeilylle, että kun kaikki maksavat yksiä maailman korkeimmista veroista, emme tarvitsisi hyväntekeväisyyttä. -Koska verojen muodossa kustannettu hyvinvointivaltio jakaa rahan jotenkin reilummin ja tehokkaammin kuin yksityiset järjestöt. Myöskin avun vastaanottaminen tuntuu ehkä neutraalimmalta kun sosiaalisten tukien ja palvelujen jakaja ja tuottaja on harmaa ja virallinen valtio tai kunta. Taho jolla on velvollisuus antaa samantyyppinen mahdollisuus kaikille samassa tilanteessa oleville.
Elämä ei ole ihan täydellistä koskaan. Aina löytyy kohteita joissa omaa pientä hyväntekeväisyyttään voi järjestäytyneen järjestäytymättömästi harjoittaa. Oli kyse sitten siitä että on aktiivisena osana isompaa yhteiskunnallista muutosta parempaan esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä tai yksityisautoilua. Tai lupautuu viikonlopuksi koiravahdiksi tutulle jos tietää olevansa kuitenkin itse kotona. Neuvoo vaikka eksyneen näköiselle turistille tien. Tai helpoimmillaan lahjoittaa itselle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseeen. Maailmassa on olemassa tuhat ja yksi tapaa tehdä hyvää. On kivaa ja kaunista, että mikään pakko ei tietenkään ole. Mutta vielä parempaa on tieto siitä, että se vaikuttaa yllättävän paljon omaan onnellisuuteen saaden oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä.
Tee niitä pieniä arjen juttuja joilla teet hyvää muille ja meille kaikille yhdessä. Maailma on hiukan parempi paikka, ja yllättäen olet itsekin hitusen verran onnellisempi.
Minkä hyvän teon teit viimeksi?
-Anna
Luitko jo ?