Hevoskastanja – Ilmainen, kotimainen ja luonnollinen pyykinpesuaine
Postauksen kommenteissa ratkaisuksi pesupähkinöiden eettisiin ongelmiin (joita en pystynyt todentamaan) ehdotettiin Suomessakin kasvavia hevoskastanjoita, jotka ovat syömäkevottomia, mutta sisältävät samalla tavoin saponiinia kuten pesupähkinätkin. Pääasiallinen ero on, että pesupähkinöiden saponiinipitoisuus on 15%, ja hevoskastanjoiden puolestaan 3-6%, joten hevoskastanjaa joutuu käyttämään pyykinpesussa tuplamäärän pesupähkinöihin verrattuna.
Hevoskastanjat ovat ilmaisia, kotimaisuudessaan kiehtovia, ja niiden käyttö ei vaadi erityistä harrastuneisuutta, sillä ne on äärettömän helppoa tunnistaa. Tehokkaampi kotimainen saman asian hoitava systeemi olisi suopayrtti, jonka saponiinipitoisuus on 20%, mutta ihan rehellisesti en tunnista kasvia ennestään, joten pelkään erehtymisen vaaran olevan liian suuri suhteessa potentiaalisesti saavutettavissa olevana hyötyyn tai mahdolliseen ajanhukkaan.
Suosittelisin hevoskastanjoita pyykinpesuaineeksi kenelle tahansa, jolla sattuu olemaan ylimääräistä aikaa, ja mielenkiintoa kotimaisia kasveja kohtaan.
Kumpi on ekologisempi pyykinpesuaine: pesupähkinä vai kotimainen hevoskastanja?
Hevoskastanjoiden ympäristövaikutukset ovat siinä mielessä nolla, että niitä ei tarvitse kuljettaa maailman toiselta puolen. Kuitenkin keskimäärin tuotteen ilmastovaikutuksista vain noin 4% johtuu yleensä tuotteen kuljetuksesta, ja loppu liittyy tuotteen valmistukseen ja käyttöön.
Pesupähkinät kuivataan auringossa, siinä missä hevoskastanjarouheen kuivatusta varten uunia tai kasvikuivuria täytyy huudattaa pidemmän aikaa, joka kuluttaa huomattavia määriä energiaa verrattuna auringossa kuivatukseen. Hevoskastanjarouheen energiasyöpön kuivatuksen aiheuttama hiilijalanjälki saattaa todennäköisesti olla jopa korkeampi, kuin kuivatuotteena myytävien pesupähkinöiden rahdin aiheuttamat päästöt. Täten uskon, että pesupähkinän hiilijalanjälki saattaa loppupeleissä olla itseasiassa pienempi kuin kotona kuvatuilla hevoskastanjoilla. Toki asian varmana väittäminen vaatisi perehtymistä pesupähkinöiden kulkemaan matkaan, kuljetustapaan, pakkausmateriaaliin, ja jokaisen erilaisen suomalaisen uunin energiatehokkuusominaisuuksiin.
Hevoskastanjoiden kerääminen
Hevoskastanjat alkavat putoilemaan puista noin syyskuun puolivälin tienoilla. Virallisesti kehotan tarkastamaan puistoalueen hallinoitsijalta onko alueen maahan pudonneita hevoskastanjoita luvallista kerätä. Käytännön ihmisenä taas totean, että jos maassa nyt lojuu vielä viime vuotisetkin kastanjat maatumassa, niin anna mennä vaan. Kunhan et ole takamus pystyssä kykkimässä naapurin pihalla, harvemmin ketään haittaa. Ehkä saatat jopa auttaa ensi vuoden nurmikon leikkuussa, kun kastanjan mollukat eivät ole tiellä.
Itse keräsin ison kangaskassillisen hevoskastanjoita naapuruston puistoalueeni puiden alta. Annoin hevoskastanjoiden lojua keittiön nurkassa odottamassa pari päivää, jotta ne varmasti ehtisivät kypsyä, sillä niiden kotelot olivat vielä aika vihreitä, ja harvempi oli vielä auennut kun toin ne sisään.
Hevoskastanjarouheen valmistaminen pyykinpesua varten
Pähkinän kotelon saa helpoiten auki painamalla kämmenen kovalla ulkosyrjällä keittiön tasoa vasten. Kotelo poksahtaa auki, ja kastanjat on helppoa viskata siitä kulhoon.
Tämän jälkeen vuorossa on kastanjoiden viipaloiminen, tai ronski rouhiminen. Tässä kohtaa touhu muuttuu hiukan monotonisemmaksi. Kastanjat ovat sen verran pehmeitä, että niiden pilkkominen on vielä ihan mahdollista, mutta se täytyy tehdä isolla terävällä veitsellä, pitämällä veitsen kärkeä leikkuu alustaa vasten, ja liikuttamalla vain veitsen kahvaa ylös alas, samalla tyylillä kuin yrittäisi tehdä pähkinöistä rouhetta.
Koska olet poiminut kastanjat maasta, niiden kanssa ei tule mitään takuuta tuoreudesta. Osa poimimistani kastanjoista paljastui pilkkomisvaiheessa pilaantuneiksi, ja tämä päti erityisesti pienehköihin kastanjoihin, joissa oli kova jo puiseksi ehtinyt kuori. Useamman sisältä paljastui jotain, mitä kutsuisin lähinnä veteläksi alienin aivolimaksi, kiinteän valkoisen sisuksen sijaan. Alienin aivolimapommin osuessa kohdalle vain pyyhin leikkuualustan sekä veitsen, hylkäsin pähkinän ja siirryin taas seuraavaan.
Hevoskastanjoiden kuivatus
Hevoskastanjoiden kuivatus tapahtuu samalla tavoin kuin kuivattaisit mitä tahansa muutakin uunissa. Pidä kastanjoita ilmavasti pellillä noin 50 asteen lämmössä muutamien tuntien ajan. Tässä kohtaa on erityisen suuri etu, jos olet onnistunut saamaan kastanjarouheen/viipaleet mahdollisimman ohuiksi, jolloin ne kuivuvat myös nopeammin. Pidä uunin luukkua hitusen auki, jotta kosteus pääsee uunista pois, ja kastanjat kuivuvat kypsymisen sijaan.
Hevoskastanjoiden käyttö pyykinpesussa
Hevoskastanjat toimivat pyykinpesussa täsmälleen samoin kuin pesupähkinät, ainoastaan että annos on tuplat, johtuen puolet pienemmästä saponiinipitoisuudesta. Itse olen käyttänyt hevoskastanjarouheelle niitä samoja pieniä puuvillapusseja joita olen käyttänyt aiemmin pesupähkinöille. Valkoisen pyykin kanssa hevoskastanjarouheen käyttöä ei kannata ottaa tavaksi, sillä pitkässä juoksussa se harmaannuttaa valkoiset tekstiilit samoin kuin pesupähkinät tekevät.
Nähdäkseni lopputulos ei ollut itseasiassa yhtään hullumpi, eikä pesutuloksessa ole valittamista. Käytän kastanjarouheen parin koneellisen verran, ja vaihdan rouheen uuteen satsiin. Valkopyykin kanssa rouhe täytyy uusia liki joka kerta, koska mitä kuumempaa vesi on, sitä enemmän saponiinia liukenee pyykkiin kerralla.
Hevoskastanjarouheen säilyvyys ja riittoisuus pyykinpesussa
Yhdestä poimitusta kangaskassillisesta syntyi kuivauksen jälkeen 565 grammaa käyttövalmista hevoskastanjarouhetta. Kun ajattelee, että meidän kahden hengen talouden pyykinpesutahdilla 250 gramman paketillinen pesupähkinöitä kestää hiukan vajaan vuoden, tämän satsin tulisi siis kestää kutakuinkin yhtä kauan.
Hevoskastanjoista voi myös keittää nestemäistä pesuainetta, mutta nesteen lyhyehkön säilymisajan vuoksi suosin kuivattua rouhetta, joka säilyy kylppärissä esim. lasipurkissa tai paperipussissa käytännössä määrättömän pituisen ajan.
Näytä minulle pesupähkinöiden eettiset ongelmat
Kirjoitettuani pesuähkinöistä, kuulin, että johtuen niiden kasvaneesta kysynnästä länsimaissa, niiden alkuperämaissa Intiassa ja Nepalissa niitä ei jäisi enää paikallisten käyttöön. Pyrin löytämään lähdettä kyseiseen vastuullisuusongelmaan liittyen, mutta en löytänyt ainoatakaan lähdettä suomeksi tai englanniksi, en suomalaisten, enkä intialaisten tai nepalilaisten kirjoittamina.
Sen sijaan löysin paikallisia intialaisia ja nepalilaisia lehtiartikkeleita ja paikallisten järjestöjen tekemiä markkinatutkimuksia, joiden mukaan pesupähkinöitä kasvaa Himalajan vuoriston katveessa metsissä villinä suuria määriä, jonka lisäksi pesupähkinät putoavat metsissä puista kypsyessään joka tapauksessa.
Keräämisen jälkeen pesupähkinät kuivataan ensisijaisesti talojen katoilla ennen kuin ne ovat valmiita myytäväksi. Pesupähkinöiden kerääminen on pääasiassa naisten työtä, ja pesupähkinöiden kerääminen ja myyminen mahdollistaa heimoihin kuuluville naisille itsenäisen yrittämisen ja elannon hankkimisen. Pesupähkinöiden kerääjät ottavat omaan käyttöönsä osan ennen pähkinöiden myymistä. Suurin osa paikallisista myös vaikuttaisi käyttävän ihan samanlaisia markettipesuaineita kuin suomalaisetkin, johtuen niiden helppoudesta verrattuna pesupähkinöihin.
Vaikka on tärkeää olla tietoinen tuotteen massavalmistuksen mahdollisista haitoista (vrt. kookosöljy, palmuöljy, avokado), pesupähkinöihin liittyen en löytänyt ainoatakaan artikkelia tai lähdettä joka oikeuttaisi pesupähkinöiden vastuullisuuden kyseenalaistamisen. Joka tapauksessa, jos tiedät lähteen, ole kiltti ja jätä postaukseen kommentti ja lupaan tutkia asiaa lisää, ja arvioida kantani uudelleen.
Ainakin toistaiseksi löytämäni näytön perusteella kuitenkin antaisin pesupähkinöille synninpäästön, sillä selvitykseni mukaan pesupähkinöiden tuotanto ei riistä paikallisia, niitä ei viljellä tehotuotannon keinoin, ja ne mahdollistavat myös heikommassa asemassa oleville naisille mahdollisuuden itsenäiseen kaupankäyntiin.
Oletko kokeillut hevoskastanjaa pyykinpesussa? Tai osaatko paikantaa vakavasti otettavan lähteen, jonka mukaan pesupähkinöiden eettisen tuotannon kanssa olisi ongelmia? Ole kiltti, ja jaa tietosi kommenteissa!
-Anna
_____________________
Luitko jo?
Moikka!
Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Toimisiko tammenterhot samassa käytössä? niitä on ehkä meillä päin helpommin saatavilla.
Tammenterhoja käytetään tekstiilien värjäämiseen, pyykin väri saattais tammenterhorouheella pestessä muuttua…
Hei! Kiitos kiinnostavasta infosta. Pihallani kasvaa hevoskastanja, joten kokeilen tätä. Myös suopayrtti on tutun näköinen kasvi. Tiedätkö, miten sitä säilötään pyykinpesua varten ja mikä osa kasvista käytetään?
Mielenkiintoista asiaa pesupähkinöitä. Itse en ole vielä koskaan kokeillut. Kastanjoita kyllä näyttää riittävän, joten katsotaan pääseekö tämä ekologinen zero waste pesuaine vielä testiin.
Noora
http://www.wonderworldofnoora.com
Mä oon kuivattanut hevoskastanjarouheen ihan huoneenlämmössä, hyvin ovat kuivuneet.
Muistan lukeneeni jostakin että pesupähkinät itsessään ovat kuljetuksineenkin hyvin ekologisia ja eettisiä. Ongelmat liittyvät siihen, että hyvän hinnan vuoksi ne kannattaa kaikki myydä ja sen takia paikalliset joutuvat käyttämään länsimaisia pesuaineita. Ja kun heillä ei ole tehokasta ja riittävää jätevedenpuhdistusjärjestelmää, valtavat määrät kemikaaleja huuhtoutuu luontoon, mikä sekään ei tietenkään ole hyvä.
Keräsin tänään pienen pussillisen hevoskastanjoita, olivat kaikki jo kuoriutuneet joten oli helppo valita vain siistejä ja limattomia. Huutaisin ne, Kuivasin ja rouhin. Nyt kuivumassa kaapissa jääkaapin yläpuolella ja mietin, että mistä tiedän niiden kuivuneen?