Siirryin toissavuonna kokkailemaan keittiövälineillä jotka ovat joko puuta tai metallia. Aloin haaveilemaan keittiöstä joka olisi jonain päivänä täysin muoviton. Tämä johtuu siitä, että olen huolissani etenkin pannulla paistaessa käytössä olevien muovilastojen puolesta jotka kohtaavat korkeita lämpötiloja, ja siitä miten noissa korkeissa lämpötiloissa nämä lastat, kauhat ja muut vehkeet vapauttavat kemikaaleja ruokaan jonka minä syön.
Mitä kemikaaleja muovisista keittiövälineistä sitten muka vapautuu?
Muovinpehmentimiä ftalaatteja, ja lisäksi myös hormonitoimintaan vaikuttavaa mm. tuttipulloissa kiellettyä Bisfenoli A:ta. Lisäksi ainakin Kauppalehden kiintoisan artikkelin mukaan, kemikaalit joilla muovissa on yritetty korvata Bisfenoli A:ta, puolestaan vaikuttavat ilmeisesti aivan vastaavalla tavoin hormonitoimintaan kuin alkuperäinenkin aine, mutta mahdollisesti jopa voimakkaammin.
Muoviton mahdollisuus?
1. Muoviset lastat, kauhat, vispilät voi vaihtaa teräksisiin ja puisiin.
2. Muoviset lounas-, eväs- ja pakasterasiat ovat korvattavissa lasisilla ja teräksestä valmistetuilla.
3. Kokkaamiseen käytettävät kipot kapot ja kupot: markkinoilla on lasisia, puisia ja teräksisiä tilanteeseen kuin tilanteeseen.
4. Uunin kestävät muovivuoat. Mikään ei hirvitä itseäni enempää kuin uuniin tungettava umpimuovinen Tupperware vuoka, vaikkakin virallisesti ne ovatkin luokiteltu kuluttajakäyttöön turvallisiksi.
5. Yksi ilmiselvä on varmaan muoviset astiat. Ne ovat varmasti näppäriä etenkin jos perheessä on lapsia, mutta toisaalta myös puu ja teräs ovat särkymättömiä materiaaleja, eivätkä reagoi lämpöön luovuttamalla ei-toivottuja kemikaaleja.
6. Muoviset leikkuulaudat, saatavilla on useita erilaisia puisia, kivisiä ja lasisia leikkuulautoja omiin mieltymyksiin ja tarpeisiin sopiviksi
7. Oman harkinnan mukaan myöskään muovipohjaiset Teflon-tyyppiset pinnoitteet eivät välttämättä ole paras mahdollinen idea keittiön pannuissa ja kattiloissa. Saatavilla on teräksisiä, valurautaisia ja kuparisia pannuja, joissa kyseisiä muoveja ei myöskään ole.
8. Tiskiharja. Tosin omasta kokemuksesta, valitettavasti kokeilemani Hemtexin hurmaava puinen tiskiharja kesti käytössä noin kuukauden, johtuen puun elämisestä veden kanssa kosketuksiin joutuessaan, ja oli harmillisen pian palasina.
Millaisia muutoksia haluaisin tehdä omassa keittiössäni?
Toistaiseksi lounaslaatikoita en ole vielä vaihtanut aiemmin blogissa mainitsemiini unelmoimiini peltisiin ja lasisiin, mutta viikonloppuna YLEltä lukemani artikkelin perusteella aloin pohtimaan onko sittenkään ihan fiksua käyttää muovisia lounaslaatikoita ruoan jämien säilytykseen jääkaapissa, huomioiden, että ilmeisesti etenkin rasvaiset ja happamat ruoat aiheuttavat ei-toivottujen kemikaalien irtoamista astiasta ruokaan.
Teflon paistinpannu on toinen aihe joka itseäni aina pohdituttaa. PLOS Medicine tiedelehdessä julkaistiin jossain vaiheessa tutkimus jonka mukaan teflonpannuista ruokaan päätyvät PFAS, eli perfluoratyt alkyyli yhdisteet vaikuttavat ruaoansulatuksen toimintaan heikentävästi, ja täten henkilö polttaa vähemmän kaloreita päivän aikana normaaliin verrattuna, jolloin tuloksena on potentiaalisesti ylipainoa ja siitä seuraavia mahdollisia terveysongelmia. Ohessa esitetyn tutkimuksen ja ehkä hiukan maalaisjärjenkin perusteella voisi olla fiksua vaihtaa joko valurautaiseen tai kupariseen pannuun. Tosin pannun päivittäminen fiksumpaan vaatisi myös uusien paistotapojen opettelua pohjaanpalamisen ja tarttumisen ehkäisemiseksi.
Oletko vähentänyt muovinkäyttöä keittiössäsi tai mahdollisesti päässyt siitä jopa kokonaan eroon? Kerro kommenteissa millaisia muutoksia olet tehnyt, ja jutellaan aiheesta lisää yhdessä 🙂
-Anna
______________________
Luitko jo?
22 vinkkiä zero wasten aloitukseen
Muovisia säilytysrasioita koitan välttää, vaikka kyllä meillä niitä vielä aika kokoelma on, kun ollaan käytetty niitä marjojen pakasterasioina. Käytän töissä lounasrasiana lasista eväsrasiaa, koska sitten ei tarvitse siirtää ruokaa rasiasta lautaselle ennen lämmitystä, vaan voi työntää lasikipon suoraan mikroon 🙂 olen myös uusiokäyttänyt sellaisen melko ison juomalasin kokoisen hillopurkin ja pakkaan siihen aamulla välipalasmoothien mukaan. Ei vuoda ja mahtuu juuri sopiva annos. Kotona minulla on useampia erikokoisia lasisia uunivuokia, joihin kuuluu kannet. Niissä on kätevä paitsi valmistaa ruokia myös säilyttää ruoka suoraan omassa valmistusastiassaan. Ne on äidin löytö prismasta. Keittiövälineitä on vaihdettu puisiin sitä mukaa kun on tarvetta. Nyt olisi paistinpannun uusiminen edessä, en ole vielä päättänyt lähdenkö valurautalinjalle vai mitä teen… leivontakulhot haluaisin myös vaihtaa vaikka teräksisiin, vanhat muoviset alkavat olla epäilyttävän kuluneita pohjasta.
Meilläkin on laitettu vielä toistaiseksi olemassaolevia muovirasioita pakkaseen käyttöön, sillä en ole vielä toistaiseksi keksinyt toimivaa tapaa pakastaa asioita muunkaltaisissa astioissa. Meilläkin muovisia leivontakulhoja löytyy vielä pari, ja olen haaveillut teräksisten ostamisesta jo hetken verran.
Paistinpannut on jotenkin oma ihmeellinen maailmansa sen jälkeen kun saa päähänsä, että perus Ikean teflon ei olekaan se paras mahdollinen idea. Luulen että varmaan ajallaan kirjoittelen vielä muovittomista paistinpannuista lisää, sillä olen itsekin niistä vielä hiukan ulalla, että milalinen kannattaisi valita omaan käyttöön ja miten tarvitsisi huoltaa, ja mitä pitäisi huomioida käytön aikana. En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että voisin olla näin kiinnostunut pannuista. Sitä se elämä teettää. 🙂
Muuten ideat ovat hyviä, mutta irrottautuminen teflonkattiloiden helposta maailmasta tuntuu ihan vähän ylitsepääsemättömältä… 😀 Muovia on kyllä keittiössä vielä aika paljonkin, koska tuntuu toisaalta aika epäekologiselta heittää ne vaan pois uusien tieltä. Vähitellen tarpeen mukaan kipot, kupit ja kauhat muuttunee puisiksi tai teräksisiksi.
Joo, itselläkin teflon on jotenkin aihe jota heräsin pohtimaan tarkemmin vasta tätä kirjoitellessa, ja poikäystävä hommasi alle puoli vuotta sitten uuden teflonpannun johon ei tartu mikään, ja tuntuisi haaskaukselta lykätä sitä edes kaapin perälle odottamaan sitä että siitä jsokus raaskisi hankkiutua eroonkaan. Joten olen ajatellut, että ehkä on ekologisempaa käyttää loppuun yksi tuote joka on ostettu, ja sitten seuraava pannu voi olla tefloniton. 🙂
Mutta jotnekin elätän toivoa, että ehkä siihen pintaan tarttumiseen tottuisi ajallaan..
Meillä mies on innokkaampi kokkailija ja hän on onneksi perehtynyt erilaisiin valurauta-, teräs- ja hiiliteräspannuihin ja niitä meiltä löytyy hyvä kokoelma, mutta silti itse käytän vielä toistaiseksi teflonpannua. :/ Muutenkin ollaan pikkuhiljaa luovuttu muovisista ja uutena ostetaan aina jotain muuta kuin muovia. Muutama hyväkuntoinen leivontakulho ja pakastusrasia vielä toistaiseksi löytyy muovisena. Pikkuhiljaa eteenpäin 🙂
Itsekin kannatan tätä hivenen hitaampaa lähestymistapaa oman kodin välineistön muuttamisessa, sillä jotenkin tuntuu ikävältä laittaa kierrätykseen asioita jotka ovat vielä hyvässä kunnossa ja toimivia. Lisäksi uskon että kuitenkin kun on tälle tielle tietoisesti lähtenyt, niin kyllä se tavara vaihtuu ajallaan fiksumpaan joka tapuksessa vähän kuin itsestään 🙂