Ekosyyllisyys – Mitä se on?

Ekosyyllisyys on ilmastoahdistuksen sisar. Se on se fiilis, kun tiedät ihan hyvin mikä olisi ympäristöystävällistä ja vastuullista, mutta silti valitset joissain asioissa toisin. Ja sitten jälkeenpäin harmittaa, että jos olisi nähnyt vähän enemmän vaivaa, olisi ollut mahdollista toimia “oikein”. Ja koska häpeä on vahva tunne, ei sen aiheesta oikein kehtaa ihmisillekään mainita.

Pitääkö kestovanulaput tehdä itse? Pitääkö deodorantti tehdä itse? (Etenkin jos se on aina ihan perseestä kookosöljyineen?) Saanko meikata muulla kuin biohajoavalla kosmetiikalla? Onko kaikki vaatteet pakko ostaa kirpparilta jos sieltä ei löydy mitään mikä sopii omaan tyyliin tai omaan kokoon? Entä jos tykkää vessapaperista bideen sijaan? Saako koskaan enää nauttia graavilohesta? Pitääkö kokea syyllisyyttä jos kerran menikin taksilla bussin sijaan? Pitääkö vauva hoitaa vain kestovaipoilla? Entä jos ei tykkää kuukupista? Entä jos ei vaan ole varaa luomuruokaan? Entä jos aina ei vaan jaksa?

Mistä ekosyyllisyys kumpuaa?

Ilmastoahdistus on täällä jäädäkseen, mutta kuinka paljon ahdistusta tarvitaan jotta maailma olisi parempi paikka? Voiko maailma parantua ilman sisällä vellovaa jatkuvaa syyllisyyden tunnetta? Voiko mistään enää kertoa tutuille, että “teinpä noin“, ilman paheksuvia katseita, koska et yltänyt maagiseen ekoihmisen ja ilmastotietoisen kansalaisen tavoitetasoon?

Ekosyyllisyys on sukua ilmastoahdistukselle siinä mielessä, että ilmastoahdistusta esiintyy koska on niin monia asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Ekosyyllisyys puolestaan syntyy niistä asioista joissa vaikuttamisen mahdollisuus olisi ollut, mutta jota ei käytetty.

On olemassa asioita joista on ehkä ihan hyvä kokea pientä syyllisyyden pistoa, kuten vaikkapa vuoden neljäs lomamatka kaukokohteeseen, tai sukupuuton partaalla olevasta lammaslajista väkerretty makramee-seinäkoriste. Kuitenkin aika usein ne ihmiset jotka kokevat syyllisyyttä teoistaan, myös pyrkivät aktiivisesti muuttamaan toimintatapojaan. Suurempi ongelma olisi ehkä siinä, jos ei kokisi mitään toimintaa luonnonvaroja tuhlaavaksi ja potkuttelisi vaan menemään kuten aina ennenkin.

Ota niskalenkki ekosyyllisyydestä

1. Some ei ole koko totuus

Jos vaikuttajan brändi liittyy voimakkaasti ekologisuuteen ja vastuullisuuteen, voit kuvitella miltä vaikuttaisi jakaa kuva polystyreeniin pakatusta takeaway-annoksesta, vaikka se olisikin vuoden ainoa. Se ei ole sitä inspiroivaa sisältöä jota halutaan tuottaa. Se hävettää. Harvempi vapaaehtoisesti selvittelee paskamyrskyä joka siitä seuraisi. -Jos olisi ollut täydellinen, olisi osannut varautua paremmin. Somevaikuttajatkin ovat ihmisiä. Epätäydellisyys on osa ihmisyyttä. On turha kuvitella että joku suoriutuisi aina yli-inhimillisesti.

Some on inspiroiva väline juuri sen takia, että sen avulla on mahdollista jakaa omia oivalluksia ja onnistumisia, myös ekologisuuteen ja vastuullisiin valintoihin liittyvissä jutuissa. En usko, että kovin moni ekovaikuttajakaan elää koko ajan täysillä, ylivertaisen ekologisuuden raikasta ja huumaavaa tuoksua hengittäen. Se on vähän samaa ajattelua kuin että fitness vaikuttaja ei koskaan herkuttelisi tai pitäisi lepopäiviä. Somen lumon luo se, että meistä jokainen voi halutessaan luoda ympärilleen yli-ihmismmyytin. Olemme kaikki ihmisiä, ja kaikilla on hetkiä kun ei vaan jaksa, pysty tai onnistu. -Mutta harvemmin kukaan meistä jakaa somessa niitä kuvia kuvia tai videoita kun kompastuu omiin jalkoihinsa, tai ostaa syntisen muovikassin koska kestokassit jäivät kotiin.

2. Pitkäjänteisyys on täydellisyyttä tärkeämpää

Ekosyyllisyyden tunteminen on viesti siitä, että asialla on itselle väliä. Sitä on pettynyt, koska ei suoriutunut niin hyvin kuin olisi toivonut, ja se vähän hävettää. Kuitenkin tärkeintä on muistaa, että kyse ei varsinaisesti ole siitä, kuinka täydellisen suorituksen teet tänään, jos kuitenkin lopetat huomisen jälkeen. Pitkäjänteisyys ja rutiini ovat ne tärkeimmät asiat. On tärkeämpää tehdä pieniä asioita pitkäjänteisesti, kuin suoriutua täydellisesti viikon verran.

3. Sinun elämäsi, sinun rajasi

Sinä itse päätät mikä on sinulle tärkeää, ja mitkä ovat asioita joiden kanssa voit muuttaa tottumuksiasi. Toinen ihastuu luonnonkosmetiikan meikkituotteisiin ja toinen ikävöi edelleen sitä täydellistä ripsiväriä. Toisen mielestä täysin vegaaninen ruokavalio on helppoa toteuttaa arjessa, toinen haikailee yhä parmesaanin perään.

Meillä jokaisella on elämänalueita jotka eivät ole meille niin tärkeitä, ja joista on helpompi joustaa. Kestokassit ovat tästä hyvä esimerkki. Kauppakassit harvemmin merkitsevät kenenkään elämän sujuvuuden kannalta niin paljon, etteikö asiaa olisi helppoa korjata ekosyyllisyyden vähentämiseksi. Jos jokin asia on sinulle oikeasti tärkeä tai välttämätön, sinun on turhaa piiskata itseäsi siitä, että sen kanssa et pysty joustamaan, jos kuitenkin jo yrität muilla elämän osa-alueilla.

4. Tärkeintä on että yrittää

Tähän kohtaan haluaisin Maaret Kalliomaisesti vielä muistuttaa, että olemme pieniä, herkkiä, rikkinäisiä, erehtyväisiä, ja inhimillisiä. Aina ei vaan pysty. Itselleen on tärkeää olla armollinen. Jos elämä pyörii liikaa suorittamisen ympärillä, oli se sitten työ, ruokavalio tai ekologinen elämäntapa, elämästä katoaa ilo. Ja iloinen ihminen jaksaa yrittää ja olla kiinnostunut. Älä pingota liikaa, se on paras mahdollinen palvelus omalle itsellesi. Tärkeintä on, että tiedät että yritit. Jos suurimman osan ajasta yrität, sinun on ihan turha tuntea minkään maailman ekosyyllisyyttä.

Kerro kommenteissa: Millaisia ajatuksia sinulla on ekosyyllisyydestä? 

-Anna

________________

Luitko jo? 

Minimalismia ihmissuhteissa

Milleniaaleja ahdistaa ja masentaa – Miksi?

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Exit mobile version