Mitä eroa on suomalaisella ja virolaisella naisella?

Naistenpäivän kunniaksi halusin kirjoittaa aiheesta jota olen aina välillä pohdiskellut. Millainen on virolainen nainen? Millainen on suomalainen nainen? Näitä välillä kysytään minulta ja olen miettinyt, onko kysymykseen edes ympäripyöreää ja ronskisti yleistävää vastausta? Tietenkään postausta ei voi rakentaa oikein mitenkään muuten, kuin perustuen karkeisiin stereotyyppeihin ja subjektiiviseen tulkintaan, eli siihen kannattaa myös suhtautua juuri sellaisena kuin se on; viihteenä.

Miten he sitten eroavat toisistaan? Aluksi itsellä tulee mieleen että kaikin mahdollisin tavoin, ja ei mitenkään. Olen tavannut kummassakin porukassa täysiä ääripäitä, eli yksilöihin on ihan turha ryhtyä mallailemaan stereotypioiden värittämää sabluunaa. Mutta toisaalta yleisellä tasolla puhuttaessa ajatushan on aika kutkuttava.

Suomalainen nainen – stereotyyppi

Jos pohdin stereotyyppejä joiden parissa olen kasvanut, niihin perustuen suomalainen nainen on ahkera, itsenäinen, reipas, rohkea, ja elää tasa-arvon keskellä. Suomalaiselle naiselle on yhdentekevää mitä muut ajattelevat hänestä, koska hän tekee miten tykkää. Suomalainen nainen ei arastele, vaan hoitaa hommat, eikä pelkää sitä että sotkisi kätensä tai näyttäisi epäseksikkäältä touhuissansa. Olen myös kuullut sanonnan “Jos etsit vahvaa miestä, niin ota hommaan suomalainen nainen.”

Virolainen nainen  – stereotyyppi

Etenkin Tallinnassa väestö on aika 50-50 mitä tulee siihen, onko virolainen vai vironvenäläinen, ja näiden kahden porukan kulttuurit eroavat jälleen toisistaan valtavasti. Mutta helppouden vuoksi niputan kaikki iloisesti saman sateenvarjon alle. -Mitä tulee ainakin joskus teini-iässä saamiin käsityksiini virolaisista naisista (jotka jostain kumman syystä tuntuivat perustuvan lähinnä Anu Saagimin julkisuuskuvaan?) virolaiset naiset puolestaan ovat ensisijaisesti; naisellisia, pitkiä, huoliteltuja, vaativia, ja perheorientoituneita.

Itseäni naurattaa ajatus niistä kuuluisista iltapäivälehtien kommenttikentissä esiintyvistä “läähpuuh-sedistä”, jotka selittävät että kannattaa “hakea nainen” lahden eteläpuolelta, niin sitten on “kunnon nainen joka näyttää paremmalta, tottelee ja kunnioittaa miestään, eikä vaadi kaikkea niinkuin suomalainen nainen“. Niitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että naisia haetaan tasan yhtä paljon kuin lapsia hankitaan. – Ja jos joku ikinä eksyy todellisuuteen asti iltapäivälehtien kommenttikenttien maailmasta; jos haluaa kumppanin joka:

• näyttää aina hyvältä,
• on hiljaa,
• tottelee,
• eikä vaadi mitään,

…niin ehkä se ongelma ei olekaan naisen kansalaisuus, vaan se että naisella on pulssi ja aivotoimintaa. Silloin kannattaa ehkä kuitenkin harkita seksinukkeen ja siivouspalveluun sijoittamista.

Todelliset havainnot suomalaisista ja virolaisista naisista

Omalla tavallaan kumpikaan stereotyyppi ei ole väärässä, mutta toisaalta molemmat ovat. Omien kokemusteni mukaan suomalainen nainen tosiaan on itsenäinen ja itsevarma.  Minut ja kaikki suomalaiset samaa ikäryhmää edustavat kaverini ja tuttuni on kasvatettu ajatuksella “nainen tekee siinä missä mieskin”, jolloin harvemmalla on mitään kynnystä ryhtyä tuumasta toimeen. Oli kyse sitten rempasta tai rahasta. Suomalainen nainen puolestaan pukeutuu myös tasan niinkuin lystää. Ei miesten silmille, vaan siten että on mukavaa ja itsellä on cool-olo. Tai sitten myös niin, että ei ajatuksen kanssa pukeudu lainkaan, koska “se miltä minä näytän ei kuulu kenellekään”. Suomalaisen naisen voi yhtä hyvin bongata lähikaupassa suunnilleen yöpaidassa, mutta toisaalta myös kadulla ottamassa kuvia instagramiin esittelemässä tyyliään joka on käyttäjänsä uniikki sekoitus vintagea ja pohjoismaista suunnittelua.

Millainen virolainen nainen sitten (minun mielestäni) on? Virolainen nainen tekee ihan paljon töitä, ja jostain syystä olen tavannut Virossa paljon useammin omistautuneita “uratykkejä” kuin Suomessa. Tosin saattaa liittyä myös siihen millaisissa porukoissa olen sattuman sanelemana päätynyt liikkumaan. Ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää, koska se on tapa viestiä statusta. Ulkonäön virka on myös erikoinen, ehkä puolet vaivasta nähdään miesten katseiden takia, mutta samalla puolet on tasan naisten keskinäistä kilvoittelua. Ulkonäköön liittyy filosofia “ennemmin överit kuin vajarit”, ja aika harvoin tarvitsee olla huolissaan siitä onko vahingossa ylipukeutunut. Vaikka suomalainen stereotypia ei välttämättä tue sitä ajatusta, mutta virolaiset naiset ovat todella itsenäisiä, eivätkä ota keneltäkään paskaa niskaan. Erona ehkä suomalaisiin naisiin, että kun naisella tulee mitta täyteen, niin se myös näkyy ja kuuluu.

Millaisia asenne-eroja suomalaisten ja virolaisten naisten väliltä löytyy?

Tuntuu hiukan vaivaannuttavalta aiheelta, mutta koen että ulkonäkökeskeisyys on todella voimakas ero maiden välillä. Virossa se, että näkee vaivaa ulkonäkönsä eteen on viesti siitä, että välität ja huolehdit itsestäsi, jolloin pystyt siis jollain logiikalla huolehtimaan myös muista. Se on viesti siitä, että kunnioitat ja arvostat itseäsi. Että olet elossa, ja mukana menossa. -Suomessa puolestaan olen ehkä kasvanut sellaisessa ilmapiirissä jossa yhtäaikaa odotetaan, että ihminen panostaa ulkoiseen olemukseensa, mutta samalla selitellään “rumat ne vaatteilla koreilee“, “ei saa erottua joukosta“, “käytännöllisyys ennenkaikkea“, “Moni kakku päältä kaunis“. Vanhoista sanonnoista Virossa tunnutaan uskovan lähinnä kahteen: “Kauneudesta kuuluu kärsiä” ja “Silmät ovat sielun peili, ja hiukset ovat naisen kruunu“.

Pukeutumisen suhteen koen, että molemmissa maissa on paikkansa tietynlaisille tyypeille, niin että voi olla rennosti oma itsensä. Suomessa voi aivan vapaasti halutessaan näyttää vaihtoehtoisemman tyylilajin edustajalta, oli se oma juttu sitten metalli, punk tai jokin muu, eikä kukaan räpäytä silmää kahdesti. Toisaalta jos eksyt pienemmässä kaupungissa ruokakauppaan hameessa ja korkokengissä, siinä saa kohdata vaivaannuttavia katseita ja kommentteja “Mihinkäs juhliin sinä olet menossa?”. -Virossa taas sama ehkä hiukan kääntäen. Jos sattuu tykkäämään hameista ja korkokengistä (kuten allekirjoittanut), niin ketään ei kiinnosta. Niihin pukeutuminen ei ole varattu ainoastaan sukulaisten valmistujaisiin ja rippijuhliin. -Toisaalta Suomi voittaa myös omalla tavallaan siinä, ettei jokaisen vaatekappaleen ole tarkoitus henkiä sukupuolta: Suomessa on ihanaa, kun löytää vaatteita joissa ei kaikissa ole jotain hiiskatin röyhelönpöyhelöä ja rusettia. Voin olla nainen, mutta en kermakakku.

Oikein / Väärin? – Miten virolainen nainen viettää naistenpäivää ja miten suomalainen nainen viettää naisten päivää

Suomessa naistenpäivä on minulle ollut aina enemmän sellainen tasa-arvon tiedostamispäivä. Naistenpäivänä kuunnellaan luentoja ja luetaan uutisia naisista ja naisten asemasta. Mietitään millaisessa asemassa minä olen ja miten voin omalla toiminnallani vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Miten voin itse toimia välttääkseni palkkakuopan, ja vähentääkseni sukupuoleen perustuvia sattumanvaraisia epäoikeudenmukaisuuksia? Se tuntuu hyvältä ja oikealta, kun siihen on tottunut. Ei tarvitse olla neljännen aallon feministi ymmärtääkseen tasa-arvotyön merkityksen.

Virolainen nainen odottaa kukkia ja suklaata ystävänpäivänä ja naistenpäivänä. Jokainen virolaista naista tapaillut mies tietää, että jos niitä kukkia tai muuta vastaavaa huomionosoitusta ei ilmesty, naisen loukkaantumisella ei ole rajaa. Suomalaisten keskuudessa ja suomalaisena, olen ehkä kokenut, että noilla päivillä ja myöskään näyttävillä rakkauden osoituksilla ei ole niin väliä. Samantienhän voisi vain lakonisesti ilmoittaa, ettei kyseisellä parisuhteella ole mitään väliä! -Onhan se toki suloista jos joku tuo kukkia ja muistaa, mutta tavallaan sitä on liikaa vaatia. Suomalainen nainen osaa ostaa itse omat kukkansa. Tärkeintähän on, että arki on onnellista joka päivä, eikä vaan parina päivänä vuodessa. Etenkin täällä on hauskaa seurata kuinka kaikki stressaavat noista kahdesta juhlapäivästä etukäteen, miehet ettei vaimo tai tyttöystävä pety, mutta naiset aivan samoin; mitä jos mies ei muista tai tajua? -Kuulostaa suomalaisittain epätodennäköiseltä parisuhdekriisiltä. Ehkä tässä mielessä, suomalaisin silmin “ystävänpäivä vol. 2” meininki tuntuu hiukan päälle liimatulta, ja unohdetaan puhua niistä asioista joilla on väliä.

Millaisena itse näet ja koet itsesi suomalaisena naisena? Onko stereotyyppi osuva, tai lisäisitkö siihen jotakin? Miten sinä aiot juhlistaa naistenpäivää? 

-Anna

_______________

Luitko jo?

Ekologiset ja halvat treffi-ideat TOP 9 

Tätä et välttämättä tiennyt aspartaamista

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN