Eilen tulin lukeneeksi Hesarista, että normaaleista ruoista joissa on siemeniä on mahdollista kasvattaa itse omia kasveja. Tai ainakin yrittää siihen asti, että unohtaa yhden päivän verran kastella ja kasvit nuupahtavat ja kupsahtavat. Pienenä parasta ikinä oli yrittää kasvattaa kotona appelsiinin siemenistä omaa appelsiinipuuta, mutta pientä vihertävää versoa pidemmälle en tullut koskaan päässeeksi. Nyt sitten jotenkin tästä jäi jälkeen joku ihme kompleksi jossa aikuisena on vahva tarve koittaa elättää rehuja jotka tuppasivat aina (ja tuppaavat yhä) kuolemaan.
Jotenkin luonnosta vieraantuneelle kaupunkilaiselle tuli hesarin artikkelista hämmennyksenä, että käytännössä kaikkien ihan normaalienkin siemenisten ruokienkin siemenistä onnistuu kotioloissa kasvattamaan itse versoja ja parhaalla taidolla kokonaisia kasveja jotka tuottavat satoa. Ihan normaalista tomaatista saa kasvatettua uusia tomaatteja. Vautsi. Himassa kasvatetut tomaatit olisivat ensinnäkin kiva pieni projekti jota seurata ja ihmetellä, mutta myös tuntuu aina jotenkin erityisen hurmaavalta syödä itse kasvatettuja vihanneksia ja hedelmiä.
Tällä hetkellä omassa keittiössä kierroksissa on kuvan tilli, joka on nyt säilynyt hengissä kaupasta kotiin tulon jälkeen viikon verran päivittäisellä kastelulla. Elätän toivoa josko se kestäisi hiukan pidempäänkin, vaikka viherpeukaloni onkin hiukan keskellä kämmentä. Pisimpään olen onnistunut säilyttämään hengissä viime kesänä kaupasta ostetun sitruunamelissan, joka kesti noin reilun kuukauden ja lopulta se ressukka menehtyi kastelun unohtumiseen. Elätän vielä toivoa, että voisin hyvällä hoidolla jatkossa käyttää kaupan yrttejä useammin kuin kerran, ja sitä varten yleensä lykkään ne ruukkuihin heti kotiin tuonnin jälkeen.
Kasvit ovat siinä mielessä hauskoja, että ne ovat myös taas kerran halvimpia harrasteprojekteja ikinä: tarvitset siemeniä tai valmiin rehun jonka ostaisit muutenkin, ruukun ja vettä. Myöskin kun miettii sitä, että sitä muutenkin koittaa pitää hengissä huonekasveja, miksei lisäisi huonekasvien rinnalle samantien hyötykasvejakin. Sitä kautta jos niistä ikinä satoa sattuu saamaan, kyseessä olisi läheisintä mahdollisinta lähiruokaa ja kiistämätöntä luomua, koska tietää tarkkaan mitä on itse rehulle antanut.
Aina välillä olen kuola valuen tuijotellut myös Ikean Krydda ja Växer kotikasvatus telineitä, joissa kasveilla saattaisi olla paremmat selviytymismahdollisuudet kuin ruukussa, sillä kyseisisiin härpäkkeisiin on liitettävissä kasvivaloja ja käsittääkseni jonkunnäköinen kastelusysteemikin. Itse en ole kuitenkaan toistaiseksi tullut hankkineeksi näitä rajattomien mahdollisuuksien areenoita, koska 1. Pieneen asuntoon ei mahdu. 2. En jaksa raahata kyseisiä värkkejä Espoosta bussilla ja laivalla kotiin Tallinnaan (ah, Viro, Ikeattomuuden luvattu maa), ja 3. toistaiseksi koen että saan rahalleni ihan ok vastinetta pelkillä ruukuillakin. Mut oishan noi silti kivoja.
Oletko onnistunut kasvattamaan tomaatteja tai muita ruokakasveja kotona sisätiloissa, tai pitämään kaupan ruukkuyrtit hengissä? Kerro kommenteissa parhaat vinkkisi tumpelolle mutta innokkaalle viherpeukalolle 🙂
-Anna
Kuvat lainattu Ikean verkkosivuilta.
________________
Luitko jo?
Hihi, meillä on aina kasvatettu vähän kaikenlaista, sekä ostetuista siemenistä että vihanneksista ja hedelmistä talteen otetuista. 🙂 Kaupan tomaateista on kasvanut ihan hyviä, kun siemenet on ottanut ensin paperin (esim. talouspaperin) päälle kuivumaan vähäksi aikaa ja sitten vain kylvänyt – ja muistanut pitää kyvöksen kosteana, lämpimällä ja valoisalla paikalla. Ongelma niissä vaan on se, miten isoiksi ne lopulta kasvaa. Varrella voi olla pituutta metri tai useampi, jos sitä ei leikkaa. Kunhan se alkaa kukkia, se myös tarvii tosi paljon lannoitetta tehdäkseen hedelmiä. Ja varresta kannattaa leikata pois sivuhaarat ja hedelmien ympäriltä lehdetkin, että se keskittyy hedelmien tekoon eikä kasvuun. 😀
Koska ajattelin ottaa viikonlopun projektiksi juurikin kotitomaatin kylvön, näistä vinkeistä on apua! Etenkin että ei kannata päästää kasvamaan hillittömän pituiseksi, koska se on pois hedelmäntuotannosta, enpä ollut tullut ajattelleeksikaan 🙂
Oon todella innokas viherpeukalo, jonka viettiä rajoittaa vain tämä betonilaatikossa, jota myös kerrostaloksi kutsutaan, asuminen. Mutta onneksi täälläkin voi tosiaan kasvattaa!
Siemenestä olen kasvattanut appelsiinipuun, kaksi mandariinipuuta ja avokadopuun. Ovat kaikki jo useita vuosia saaneet rauhassa kasvaa ruukussa. Parvekkeella kasvattelen aina kesäisin kirsikkatomaatteja, herneitä ja milloin mitäkin. Tänä keväänä multaan on mennyt edellämainittujen siemenien lisäksi rucolaa, timjamia, laventelia ja omaksi huvikseni kokeilin myös omenansiemenien idätystä (ei ole vielä ainakaan noussut mitään pintaan :D). Kaupasta ostetut basilikan varret ovat lilluneet kohta kolmatta viikkoa vesilasissa juurtumassa ja pikkuhiljaa pieniä juuria on alkanutkin näkyä. 🙂
Kaikki muut tosiaan kasvaa sisätiloissa, mutta tomaatit kaipaa kypsyäkseen ja hyvän maun saamiseen myös sitä auringonvaloa. Herneetkin varmaan, mutta ne syön jo aina versoina. 😀
Oon jotenkin tähän asti kuvitellut, että kasvattaminen vaatisi omaa pihaplänttiä ja sen takia kaikki on vähän jäänyt paria lohikäärmepuuta ja jukkapalmua lukuunottamatta. Tuntuu ihan hupsulta, että voi tulla näin suurena ahaa-elämyksenä että kasvattamienn onkin mahdollista myös kerrostalossa, jossa itsekin pitelen majaa.
Sitruspuut ja avokadopuu kuulostavat hurmaavilta, etenkin kun etenkin sitruspuita tuppaa näkemään IKEAssa ja sitä aina pohtii että pitäisikö ostaa, onhan tuo kaunis kuin mikä. Mulle on auennut tän aiheen suhteen ihan uusi kaunis pieni maailma! 😀
Satunnaista intoa on ollut enemmän kuin onnistumisia ja sitkeyttä. Pohjimmainen syy taitaa olla se, että olen usein öitä pois kotoa ja kastelu jää. Okei, joskus myös silloin kun olen kotona. Tällaiselle tumpelolle parhaiten ovat sopineet kaikenlaiset versot, kuten vesikrassit ja herneet. Alkukesästä torilta ostetut taimet olen saanut kantamaan satoa pienen pienellä parvekkeellani, mutta sisällä ei ole vielä tähän mennessä ollut menestystä (huolimatta viime syksynä ostamastani kasvivalosta). Pysyttelen nyt suurimmaksi osaksi näissä helpoissa, niin ei lannista, mutta ehkä nyt kevään kynnyksellä voisi taas jotakin hauskaa koittaa 🙂
Kevään hitaasti lisääntyvä lämpö ja lisääntynyt valo toimivat todellakin projektin motivaattoreina, ilman kasvivaloa tai edes sen kanssa olisin hämmästynyt jos onnistuisin mitään säilyttämään hengissä marras-joulukuussa. Täytyy erityisesti pistää mietintämyssyyn versot ja herneet, niihin saattaisi riittä taitamattomampikin vihepeukaloni ja satokin olisi melko välitöntä 🙂