Tosiaan tässä hiukan vielä hapuillaan ja katsellaan mitä kohti maailma on suuntaamassa näin ensimmäisen aallon jälkimainingeissa.

Toivon kovasti itsekin, että moni olisi havahtunut oman sohvan, lähimetsien ja kotimaanmatkailun autuuteen. Myöskin ainakin kuvittelisin, että säästäminen tulevaisuuden epävarmuutta varten on noussut monen prioriteettilistalla aiempaa korkeammalle.

Vaateostolakko on todella silmiävä avaava kokemus, sitä huomaa että oikeastaan lähes kaikkeen elämiseen mitä tarvitsee sitä todellakin löytyy jo pukineet kotoa valmiina. On myös tosi positiivista, että turhaan kulutukseen on ollut motivoitunut puuttumaan jo ennen koronaa 🙂

En ole myöskään miettinyt kuluttamista omalta kantiltani sen enempää kuin normaalistikaan*, sillä en koe kuuluvani siihen suuren kuluttajaryhmään, jonka elämä heitti häränpyllyä jatkuvan shoppailun siirtyessä pääasiallisesti interwebsin puolelle ja Thaimaassa hiekkarannalla loikoilu oman sohvan syleilyyn. Toivon kuitenkin, että heille tämä aika on silmiä avaava kokemus siitä millä ihminen oikeasti pärjää. Toivon lähimatkailun kasvattavan tulevina vuosina suosiotaan ja junailun yleistyvän niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin ja monen monituisen kotona vietetyn viikon avanneen silmiä siitä mitä kaikkea siellä kaapeissa ja komeroissa oikein jo onkaan – tarpeellista ja tarpeetonta. Somekanavatkin kun ovat edelleen pystyssä vaikkei uusia reissukuvia pääsekään esittelemään, koska onneksi on olemassa lähimetsiä kaikkine ihmeineen.

Innolla, jännityksellä ja hieman kauhullakin odotan minkälainen uusi aika ja maailma tästä kaikesta kuoriutuu – mennäänkö täysin talous edellä ilmasto unohtaen vai löydetäänkö jonkinlainen kultainen keskitie?

*paitsi sen verran, että nyt kun käyn vain kerran viikossa ruokakaupassa, niin säästän ihan hemmetisti ruokakuluissa!