Veganismiiin kuuluu vegaaninen ruokavalio mutta pohjimmiltaan se on jotain aivan muuta, kuin ruokavalio. Veganismissa on kyse oikeudenmukaisuudesta ja lajisorron vastustamisesta.

Tykkään asenteestasi todella paljon ja olen kanssasi samaa mieltä. Ymmärrän itsekin että usein ihmiset ovat kiihkeitä asioista jotka ovat itselle tärkeitä, ja vegaanisuuden taustalla on monta minullekin tärkeää asiaa ja arvoa. Jos useampi meistä söisi vegaanisesti edes silloin tällöin, tai ainakin tasaiseen tahtiin vähentäisi omaa eläinperäisten tuotteiden kulutusta, moni ongelma ilmastosta kansanterveyteen helpottuisi yllättävän kivuttomasti.

Lähinnä kritisoin keskustelukulttuuria jossa toisille tuputetaan väkisin omaa arvomaailmaa, ja omia valintoja samalla nostaen itseään jalustalle. Tietenkin minun on hyvä selitellä tällaisia kirjoittaessani blogia ekologisuudesta, mutta toisaalta blogien kanssa on kiva, että suurin osa lukijoista on samanhenkisiä ihmisiä ja se tuo mukavan kanavan keskustella asiasta eri näkökulmista. Mutta esimerkiksi useampi muistaa lapsuudestaan esimerkiksi sen yhden uskonnollisen opettajan joka tuputti uskonnollisuuttaan ainoana oikeana todellisuutena oppilaille. Jäi paha maku suuhun, vaikka oman tiensä ja näkemyksensä asiaan on varmasti kukin löytänyt myöhemmin oli se sitten uskonnollinen tai ei. Saarnaaminen ja tuputtaminen, vaikka asia on henkilölle itselleen äärimmäisen tärkeä, luo niitä ikäviä ennakkoluuloja “Kaikki kristityt on varmaan tuollaisia.” “Kaikki vegaanit on varmaan tuollaisia.” Saarnaaja tekee karhunpalveluksen lopulle yhteisölle vaikka taustalla olisi hyvää tarkoittava yritys kertoa muillekin siitä hyvästä jonka on itse jo löytänyt.

Saarnaajia ja ennakkoluuloja löytyy tietenkin myös toisesta päästä. “Miten kukaan voi elää ilman lihaa?” -Ihan hyvin, eikä mitenkään ihmeellisemmin kun siihen ajan kanssa tottuu. Ja vegaanisuuteen liittyy aivan sama, kunhan ruokavalioon rutinoituu arjessa. Ongelmana on keskustelukulttuuri ja muiden tekemisten arvostelu. Suurin osa elämän valinnoista liittyy yksilön maailmankatsomukseen, ja valintojen kritisointi koetaan hyökkäyksenä omaa maailmankuvaa vastaan. Myöskin ne kuuluisat liskoaivot tykkäävät vetää mutkia suoriksi tulkinnan helpottamiseksi, ja käsittää asiat helpossa muodossa joko vain oikeina tai väärinä. Mutkien suoristelua ja asioiden mustavalkoistamista tärkeämpää olisi todella kuunnella toisia ja pyrkiä kohtaamaan muita maailmankatsomuksineen ennakkoluulottomasti.

Kiitos ihanasta kommentistasi!

Olen ollut vegaani jo muutamia vuosia, ja koen, että tämä on se minulle sopivin tapa elää. En alkanut vegaaniksi yhdessä yössä, vaan siihen kului ehkä puolisen vuotta. Ei olisikaan realistista, eikä eses terveellistä muuttaa ruokavaliotaan yhtäkkiä niin radikaalisti. (Vegaaniruoassa tuppaa olemaan paljon kuitua, ja jos kerralla alkaa sekasyöjästä vegaaniksi, voi suuri määrä kuitua laittaa mahan sekaisin.)

Vaikka en itse kannata aggressiivista vegaaniuden ilosanoman levittämistä, ymmärrän niitäkin vegaaneja, jotka tuntevat tarvetta saarnata. Tottakai, kun joku asia on itselle niin tärkeä, sitä haluaisi muidenkin näkevän asian samoin. Tietenkin minäkin haluaisin kaikkien olevan vegaaneja. Itse yritän kuitenkin olla kiinnittämättä huomiota siihen, mitä muut ruokapöydässä syövät, ja keskittyä vain omaan ruokaani. Jos minulta joku kysyy vegaaniudesta, silloin kerron. Tai jos joku sanoo elämäntyylistäni jotain, mikä ei pidä paikkaansa, silloin korjaan ja sanon miten asia on. Aggressiivinen yritys käännyttää muita on väärin, ja siten onnistuu vain aiheuttamaan muille ennakkoluuloja.

Mitä tulee kestäviin vaatteisiin, kun ostaa laadukkaat kengät ne kyllä kestävät. Itse olen käyttänyt vegaanisia Dr. Martenseja ja hyvässä kunnossa ovat edelleen. Ja kunhan ei osta niitä rytkyjä, jotka ovat hetken muodissa ja kohta taas käyttökelvottomia, on ihan mahdollista luoda kestävä vegaaninen vaatekaappi.

B12-vitamiinista sen verran, että se on oikeastaan bakteeri, jota esiintyy mullassa. Eläimet saavat sitä, koska niiden ruoka ei ole niin perusteellisesti puhdistettua, kuin ihmisten, ja siksi sitä on vain eläintuotteissa. Jos haluaisi B12-vitamiinia muualta kuin purkista, sitä löytyisi myös esim. multaisista porkkanoista ja perunoista.

Olen nyt ollut vegaani sen verran kauan, että se tuntuu jo itsestäänselvyydeltä. En ikävöi mitään, en oikeastaan enää edes muista miltä eläintuotteet maistuvat, mikä tapahtui yllättävän äkkiä. Vegaanielämä on minulle niin vaivatonta ja normaalia, että välillä muiden epäluulot tuntuvat turhauttavilta.

En koe tarvetta ylpeillä vegaaniudellani. En ole millään tapaa täydellinen tai muita parempi. Yritän vain elää niin kuin itse koen parhaaksi. Samalla yritän poistaa ennakkoluuloja, sillä mielestäni se on paras tapa saada ihmiset kokeilemaan jotain uutta. Koskaan ei kannata väkisin tunkea omaa mielipidettään, siitä olen täysin samaa mieltä.

Kiva kuulla että olet samoilla linjoilla!

Koko vegaanisuus (vaikka vain kuukauden verran kokeilinkin) oli jotenkin jännä ja silmiä avaava tempaus. Alkuun ajattelin että siitä ei voi tulla yhtään mitään, mutta lopulta huomasin että kaikesta muusta voisin luopua, mutta juusto, jogurtti ja hunaja ovat itselleni jotenkin yllättävän rakkaita asioita, enkä varsinaisesti halua kieltää itseltäni mitään, vaikka tavoittelenkin jotain mystisen määrittelemätöntä tapaa syödä.

Jotenkin olen myös ollut huomaavinani, että vegaaninen ruokavalio ja vegaaninen liike ovat kaksi melko eri asiaa. Vegaaninen ruokavalio on asia jonka kanssa voin uskoa, että jos joku kokee sen omakseen, niin mikäpä siinä. Se taas puolestaan, että koen vegaanisen liikkeen jopa hiukan aggressiivisena on harmittavaa. -Kuitenkin toivoisin että mahdollisimman moni ihminen löytäisi koko kasvissyönnin kirjon, eikä kyse olisi mustavalkoisesta “joko liha tai pavut” -tyyppisestä asetelmasta. Ja sitä mustavalkoisuutta hälvennetään mielestäni kaikkein parhaiten juuri mainitsemallasi esimerkin antamisella ja myös lempeän kannustamisen voimalla.

-Anna

Moni luulee minua vegaaniksi, koska syön vegaanisia tuotteita. Aivan yhtä moni luulee minua taas kasvissyöjäksi, koska syön suurimman osan ajasta kasvisruokaa. Totuus on kuitenkin se, että olen edelleen sekasyöjä. Syön silloin tällöin ihan omatoimisesti kananmunia ja kalaa, enkä ole aiheuttanut skandaalia tai mykkäkoulua, jos mies on tehnyt jonkin kanaruoan ja päädyn sitä syömään (jos en itse ole tajunnut hankkia kasvisruokaa itselleni juuri sille aterialle) tai olen kylässä ja tarjolla on liharuokaa. Siinä tilanteessa en koe tarpeelliseksi tehdä numeroa, kun en myöskään ole minkään -ismin lumoissa tai erityinen kannattaja, vaan syön tarjotun ruoan mukisematta. Suurempi synti olisi heittää se hukkaan.

Tiedän sen sisimmässäni, että minusta ei olisi vegaaniksi. Rakastan liiaksi juustoja (olen löytänyt vain yhden hyvän makuisen vegaanisen juuston, mutten sitäkään halua aina laittaa leivän päälle), sourcream sipsejä ja sekoittaa hunajaa teeheni. En myöskään halua syödä vitamiinejani purkeista, vaan saada ne juurikin hyvästä ja monipuolisesta ruoasta. En ole koskaan uskonut ehdottomuuteen missään asiassa, sillä jos itseltään jotain kieltää, niin sitähän vasta sitten tekeekin mieli kahta kauheammin. Minun ei ole esimerkiksi tehnyt mieli syödä makkaraa vuosiin, mutta jos nyt kieltäisin sen itseltäni kokonaan, niin johan tekisi varmasti grillimakkaraa mieli!

Moni ottaa joko tajuamattomuuttaan tai tahallaan kaikki kasvisruokapuheet niin, että olisi lopetettava lihansyönti kuin seinään ja ruvettava vain syömään niitä papuja. Tämä koko aihe on niin kärjistynyt, ettei siihen tee enää mieli ottaa itse mitään kantaa. Monesti se myös lähtee niin laukalle mediassa, ettei voi edes ymmärtää. En esimerkiksi ymmärrä miksi siitä piti tehdä männävuonna minkäänlaista juttua, että armeijaan tulee yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa. Heti oltiin huutelemassa, ettei kukkakaalipirtelöillä jaksa sotia – ikään kuin tarjolla olisi pelkkää kukkakaalia ja yksi kasvisruokapäivä sivuuttaisi edelleen ne kuusi muuta liharuokapäivää. Kun oltaisiin vain kaikessa hiljaisuudessa lisätty se kasvisruokapäivä, niin en usko, että sitä olisi edes kukaan huomannut – edes alokkaat. Mutta niin, nämä nyt on näitä ja ilmaisevat aika hyvin aiheen ympärillä vellovan ilmapiirin.

Kannustan silti jokaista lisäämään kasvisruoan määrää arjessaan ja eritoten kannustan heitä (meitä) jotka ostavat vegaanisia tuotteita, vaikkeivat vegaaneja olekaan (tai syövät kasvisruokaa, vaikkeivat kasvissyöjiä olekaan). Se antaa kuitenkin jonkinlaisen mallin ja merkin muille, että hei, ilman lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteitakin pärjää, muttei ole pakko heittäytyä vegaaniksi – ellei sitten itse tahdo.