Viime viikko oli hektisin kokemani hetkeen. Yleensä pyrin pitämään mahdollisimman tarkasti huolta että viikossa on vähintään yksi puhdas “en tee mitään” -päivä: ei tutkielmien kirjoittamista, ei keikkatöitä, ei vakitöitä, ei kotitöitä, ei ihmisten näkemistä, ei yhtään mitään. Ihan vaan sitä, että lataa akkuja rauhassa kotona. Olen taipuvainen innostumaan jutuista joita teen, ja sitten vedän niitä 110 lasissa kunnes jossain vaiheessa iskee stoppi, kaikki uuvuttaa ja sängystä nouseminen aamulla on tuskaa, olen äreä ja kivatkin työt alkavat tuntumaan ikäviltä velvollisuuksilta. Riittävä lepo on juttu joka tuppaa arjen tohotuksen keskellä unohtumaan.
Tilanteeseen vaikuttaa myöskin hiukan se, että koulutöissä on dead linet jotka on pakko palauttaa päivämäärään mennessä, joten niiden kanssa on hyvä olla hiukan etuajassa, ja taas opiskelijana jonka taloustilanne on aika usein hatara, ei ole varaa kieltäytyä töistä joista maksetaan rahaa.
Olen vasta viimeisen parin vuoden aikana todella ymmärtänyt, että keho ei kestä sitä että sitä pusketaan viimeiseen limiittiin asti jatkuvasti. Tämän havainnon myötä olen yrittänyt opetella ottamaan välillä hiukan rauhallisemmin. On ihan ookoo sanoa ei projekteille jotka eivät ole niin kiinnostavia, ja ystävätkin kyllä ymmärtävät että pohjimmiltaan introvertti olento ei vaan jaksa nähdä pitkän viikon jälkeen kun on joutunut olemaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa.
Sitä aina ajattelee, että eihän mua voi väsyttää kun en ole päivääkään elämässäni tehnyt “oikeita töitä” vaan kaikki mitä teen on käytännössä ihmisten tapaamista ja tietokoneen näpyttelyä. Mutta aivot ovat yllättävän herkkä elin ja vaativat huolenpitoa siinä missä väsyneet lihaksetkin. Palautuminen on aliarvostettua.
En ole suuri down-shiftaamisen fani, enkä edes tavoittele elämää ilman työtä, sillä koen että työn tekeminen on yksi suuri asia joka antaa elämälleni merkityksen ja saan suurta mielihyvää siitä että tähtään aina korkeammalle ja pystyn saavuttamana tavoitteitani. Mutta joku tasapaino on ollut tärkeää löytää.
Riittävä lepo – Koomailun kautta uuteen nousuun
“Älä tee mitään” -päivän aktiviteettilista koostuu pääasiassa seuraavista:
- Nuku. Laita puhelin ‘Älä häiritse’-tilaan ja käske mahdollista kumppania tekemään sama, ettei vierestä kuuluva piippaus ja värinä herätä. Nouse sängystä vasta kun olet oikeasti levännyt. -Itselleni tämä tapahtuu vapaapäivinä noin puolenpäivän hujakoilla.
- Jos mahdollista, käy saunassa. Saunomisesta seuraava puhtauden ja raukeuden tunne liuottaa pois kaiken stressin joka on pesiytynyt jumittuneisiin hartioihin. Toinen tosi bueno vaihtoehto on piiiitkä tulikuuma suihku.
- Juo suosikki teetäsi kunnon annoksella hunajaa ja syö oikeaa ruokaa. Pakaste pizzat on ihan kivoja (oma paheeni), mutta niistä jää vaan tahmea, uupunut ja paska fiilis. Syö jotain lämmintä ja ravitsevaa. Kokeile vaikka Saran intialaista bataattipataa tai Kirsi Hannelen suolaisia piirakoita.
- Varaa illaksi lasi tai pari hyvää punaviiniä. Ja tällä tarkoitan ihan tosissaan lasia tai paria, en koko pulloa. Pieni määrä alkoholia auttaa rentoutumaan ja auttaa unohtamaan raskaan viikon, mutta taas kunnon känni ja krapula puolestaan uuvuttavat vielä enemmän kuin mitä lähtötilanteessa väsytti.
- Katso hömppää telkkarista. Ei mitään liian vakavaa, maailmantuskaa voi kokea jokaisena arkipäivänä muutenkin. Vapaapäivinä jätän mielelläni ympäristönsuojeslusta, ihmisoikeuksista tai politiikasta kertovat VICE dokkarit suosiolla vähemmälle, sillä vaikka asiat on usein tärkeitä, olen niin herkkä että ainakin itselleni niistä jää usein vaan paha mieli.
- Kudo. Itse koen kutomisen jotenkin rentouttavana puuhana, ja jos kutoo jotain simppeliä, se ei vaadi sen suurempaa aivotoimintaa. Lisäksi on kiva kun saa tehdä vaihteeksi käsillä jotakin ja nähdä konkreettisesti tuottavansa jotain, toisin kuin arkisin jolloin kovimmankin työntulokset mitataan megatavuissa ja sanamäärissä, ja piilotetaan valmistumisensa jälkeen johonkin tietokoneen kansion syövereihin.
- Lue kirjaa. Valkkaa joku satunnainen kirja ja vaan ala lukemaan, usein tarina imaisee mukanaan ja tuntuu ihanalta kun vaan usemman tunnin ajan on täysin irrallaan ajasta ja paikasta ja saa elää kirjan hahmojen mukana kaukana poissa omasta arjesta.
- Juo runsaasti vettä ja ui kosteusvoiteessa. Usein nesteyttäminen unohtuu ja ihokin on tähän aikaan vuodessa ihan korppu. Se ärsyttää aina muistaessa hiukan arkena, mutta sitä aina unohtaa kosteuttaa. Kuitenkin sohvalla maatessa tuntuu ihanalta kun viimein iho saa vettä.
- Ota D-vitamiinia. Talven jäljiltä kehon varastot ovat useilla aika vähissä, ja itsekin tunnustan, että harvemmin muistan ottaa päivittäin vaadittua annosta. Kuitenkin oloa parantamaan auttaa jo, jos edes vapaapäivinä muistaa vitaminoida itsensä.
Mitä muita keinoja lukijat ovat löytäneet stressin lievittämiseen ja oman pään nollaamiseen? Kerro kommenteissa parhaat vinkkisi riittävään lepoon 🙂
-Anna
Luitko jo?